Tapahtumatiedot

Asiakas teki 1.8.2025 vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle ja rikosilmoituksen poliisille todettuaan, että hänen vuonna 2018 käyttöönotettu, nelivetoinen Toyota Truck Masters -avolavakuorma-autonsa oli varastettu. Ajoneuvo oli ollut pysäköitynä asiakkaan yrityksen hallin pihassa asiakkaan puolentoista viikon mittaisen loman ajan. Vakuutusyhtiön käsittelymuistioon kirjatun mukaan asiakas oli puhelinkeskustelussa 4.8.2025 kertonut olleensa ulkomailla 24.–28.7.7.2025, ja mentyään käymään hallilla 1.8.2025 hän oli huomannut ajoneuvon kadonneen. Hallin pihamaalla on valvontakamera, mutta tallenteita ei ole kyseiseltä ajankohdalta. Asiakkaan kertoman mukaan ajoneuvo oli lukittu, eikä hallin pihalla näkynyt esimerkiksi lasinsiruja tai hinausjälkiä. Ajoneuvosta asiakas kertoi, että hän oli rakennellut ja varustellut sitä puolen vuoden ajan. Selvityksenä anastetusta ajoneuvosta asiakas ilmoitti myöhemmin muun muassa, että ajoneuvolla oli ajettu 155 000 kilometriä, ostoajankohta oli syyskuu 2021 ja että arvio ajoneuvon käyvästä arvosta varusteineen on 41 500 euroa.

Vakuutusyhtiön vakuutustutkija on muistiossaan 21.8.2025 todennut muun muassa, että asiakkaan mukaan valvontakamerajärjestelmä oli jotenkin onnistuttu ottamaan pois päältä, koska viimeinen tallennus oli illalta 24.7.2025. Asiakkaan tultua hallille 1.8.2025 järjestelmä alkoi uudelleenkäynnistyksen jälkeen toimia. Velkaa ajoneuvosta oli jäljellä 12 000 euroa, ja asiakkaan mukaan hän ei ollut yrittänyt myydä ajoneuvoa. Asiakas luovutti tutkijalle kahdet Toyotan avaimet. Yhteenvetona muistiossa todetaan, että varkaiden olisi pitänyt tietää, että kyseessä on langaton valvontakamerajärjestelmä ja että se olisi pitänyt osata kytkeä etänä pois päältä. Tutkijan mukaan ei ole uskottavaa, että tällaista osaamista olisi käytetty kyseisen hallin pihalla. Lisäksi varkaiden olisi pitänyt varustautua trailerilla tai vastaavalla kuljetusvälineellä, koska ajoneuvossa on ajonesto, eli sitä ei pysty käynnistämään ilman avaimia ilman erillisiä työkaluja ja osaamista. Vakuutustutkija ei pitänyt uskottavana, että tällaiseen kohteeseen olisi käytetty näin paljon osaamista, aikaa ja resursseja. Poliisille tai vakuutusyhtiölle ei ole tullut tietoon ilmiötä, että varkaat osaisivat sulkea langattomasti toimivia valvontakamerajärjestelmiä. Epäuskottava sattuma oli myös se, että asiakas oli lähtenyt samoihin aikoihin matkalle, kun valvontakamerajärjestelmä oli kytkeytynyt pois päältä.

Vakuutusyhtiö teki asiassa korvauspäätöksen 8.9.2025. Päätöksen mukaan yleisessä tiedossa on ollut jo kaksi vuosikymmentä, että vuoden 1998 jälkeen ajonesto on ollut pakollinen autoissa. On myös yleisessä tiedossa, että eurooppalaiset ammattirikolliset ovat anastaneet arvoautoja ohittamalla ajoneston ja että teknisillä laitteilla sen pystyy ohittamaan. Tällaisia laitteita ei ole kuitenkaan löydetty tavanomaisia rikoksia Suomessa tekeviltä henkilöiltä. Poliisin tietoon ei ole tullut rikoksia, jois­sa vähäarvoisten autojen ajonesto olisi pystytty ohittamaan. Poliisille tai vakuutusyhtiölle ei myöskään ole tullut tietoon ilmiötä, että varkaat osaisivat sulkea langattomasti toimivia valvontakamerajärjestelmiä. Vakuutusyhtiö totesi saatujen selvitysten perusteella jääneen epäselväksi, miten ajonestollinen ajoneuvo on saatu anastettua ilman sen omia avai­mia. Myöskään itse varkaustapahtumasta ei ole esitetty konkreettista näyttöä. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei asiassa ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että kyseessä olisi ehtokohdan 4.10.1 mukainen varkausvahinko. Näin ollen yhtiö ei korvannut vahinkoa varkausturvan tai muunkaan turvan perusteella.

Asiakas haki muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen todeten muun muassa, että teknologinen rikollisuus on lisääntynyt nopeasti. Verkossa myydään laitteita, joilla ajoneuvo käynnistetään ilman avainta sekunneissa. Tämän lisäksi markkinoilla on laillisesti saatavilla laitteita, joilla voidaan häiritä langattomia signaaleja. Ajoneuvon varastaminen ilman avaimia ei siten ole mahdotonta, vaan kyseessä on kansainvälisesti dokumentoitu ja laajalle levinnyt ongelma.

Vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 16.9.2025 tehdyssä ratkaisussa todettiin, että kun ajonestolaitteella varustettu ajoneuvo oli ollut lukittuna ja ajoneuvon molemmat avaimet olivat olleet asiakkaalla, oli epätodennäköistä, että ajoneuvo olisi siirretty hallin pihalta muutoin kuin ajamal­la. Vaikka ajonestolaitteen ohittaminen on mahdollista, se vaatii erityisosaamista ja -laitteistoa. Näyttöä siitä, että ajoneuvo olisi varastettu ajonestolaite ohittaen, ei ole esitetty. Asiassa jäi siten epäselväksi, millä tavoin ajoneuvo olisi saatu haltuun ilman sen omia avaimia. Samoin jäi näyttämättä, että varkaus olisi voinut tapahtua muutoin kuin sen omia avaimia käyttäen. Koska avaimet olivat olleet asiakkaalla, eivät korvattavuuden edellytykset täyttyneet, koska avaimia ei ollut saatu haltuun ehtojen edellyttämällä tavalla.

Asiakkaan valitus

Valituksessaan asiakas katsoo esittäneensä uskottavan näytön siitä, että kyse on vakuutusehtojen perusteella korvattavasta varkausvahingosta. Samoin asiakas katsoo toimittaneensa vahingosta vakuutussopimuslain 69 §:n mukaisesti ne selvitykset, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ja jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993, sivu 67) mukaan 69 §:n tarkoituksena on ollut asettaa korvauksen hakijalle velvollisuus sellaisten asiakirjojen ja tietojen toimittamisesta, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi. Tällaisia tarpeellisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Esitöissä edelleen todetaan, että korvauksen hakijan selvitysvelvollisuus koskee myös hänelle epäedullisia seikkoja, eikä hän saa esimerkiksi jättää tarpeellisia asiakirjatietoja toimittamatta vakuutusyhtiölle. Toisaalta, mikäli vakuutuksenantaja katsoo korvauksen hakijan menetelleen tavalla, joka johtaa korvauksen alentamiseen taikka epäämiseen, näyttötaakka asiasta on ensisijaisesti vakuutusyhtiöllä.

Aiemman ratkaisukäytännön osalta asiakas toteaa Vakuutuslautakunnan katsoneen pitkään, että jos asiassa on jäänyt epäselväksi, millä tavoin ajonestolaitteella varustettu ajoneuvo on saatu käyttöön ilman ajoneuvon avaimia, se puoltaa tulkintaa varkausvahinkoa näyttämättä jäämisestä. Lautakunnan mukaan, vaikka ajonestolaitteen ohittaminen on mahdollista, se vaatii erityisosaamista ja -laitteistoa, ja tällaista erityistä osaamista ja laitteistoa on lähinnä ammattimaisesti toimivilla autovarasliigoilla. Lautakunnan ratkaisemissa tapauksissa on lisäksi ollut muita epäselvyyksiä tai ristiriitaisuuksia, jotka ovat puoltaneet tulkintaa siitä, että varkaus on jäänyt näyttämättä tai se on katsottu avaimilla tehdyksi. Lautakunta on huomioinut asiaa arvioidessaan myös ajoneuvon iän ja arvon. Jos kyse on ollut iäkkäämmästä tai vähäarvoisemmasta ajoneuvos­ta, lautakunta ei ole pitänyt todennäköisenä, että ajoneuvo olisi valikoitunut suunnitelmallisen ajonestolaite ohittamalla tehdyn anastuksen kohteeksi.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa varastettu ajoneuvo on vuosimallin 2018 Toyota-merkkinen nelivetoinen lava-autosta muokattu kevytkuorma-auto. Kyse on harvinaisesta ajoneuvosta, jonka arvo on yli 40 000 euroa, joten tässä tapauksessa ei voida katsoa, että ajoneuvoa ei sen vähäarvoisuuden vuoksi voitaisi pitää ajoneuvovarkaille kiinnostavana kohteena. Asiakas on tehnyt rikosilmoituksen samana päivänä, kun hän on havainnut ajoneuvon kadonneeksi, ja hän on luovuttanut molemmat ajoneuvon avaimet vakuutusyhtiölle. Hänen kertomuksensa tapahtumien kulusta on pysynyt samanlaisena ja johdonmukaisena koko ajan. Ajoneuvo on viety teollisuusalueella sijaitsevan hallin pihalta. Kyse on lyhyestä, päätiestä sivussa olevasta tienpätkästä, jonka varrella sijaitsee vain muita vastaavia teollisuushalleja, joten kyse on varkaille suojaisasta paikasta. Tapahtumapaikalla on ollut tilaa, joten ajoneuvo olisi voitu vetää tai nostaa pois, ja koska piha on kestopäällystetty, ei tästä jäisi mitään jälkiä.

Asiakas myös toteaa teknologian kehittyneen, mikä tulee huomioida ratkaisukäytännössä. Poliisin verkkosivuilla julkaistun tiedotteen mukaan rikollisten tekotavat ja tekniset rikoskeinot kehittyvät jatkuvasti, joten myös niin sanottujen arvoautojen suoja on murrettavissa autojen käyttöä mukavoittavan ja rikoksia estävän tekniikan osalta. Asiakkaan mukaan on yleisesti tiedossa, että avaimettomat ajoneuvot ovat alttiita varkauksille.

Vastoin vakuutusyhtiön käsitystä ajoneuvon varkauden ajoittuminen asiakkaan ulkomaanmatkan ajalle voidaan katsoa myös selvityksen uskottavuutta lisääväksi seikaksi. Tapauksessa yli 40 000 euron arvoinen ajoneuvo on ollut kesälomakaudella useita päiviä samassa paikassa hallin pihassa varkaille suojaisassa paikassa. Tämä on voinut edesauttaa ajoneuvon valikoitumista varkauden kohteeksi. Valvontakameroiden pimen­tyminen voi puolestaan olla yhteydessä varkausvahinkoon tai se voi olla siitä riippumaton tapahtuma. Lisäksi asiakas toteaa, ettei se, että jokin tapahtuma on poikkeuksellinen, suoraan tarkoita tapahtuman olevan epäuskottava.

Lisäksi asiakas katsoo, että ajoneuvon omilla avaimilla tehtäviä varkausvahinkoja koskeva rajoitusehto on vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitettu vakuutusturvan olennainen rajoitus, josta vakuutuksen hakijalle tulee kertoa ennen vakuutussopimuksen tekoa. Koska kyse on vakuutusyhtiölle laissa asetetusta velvollisuudesta, vakuutusyhtiö on velvollinen näyttämään, että se on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa. Näin ollen, mikäli vakuutusyhtiö ei pysty näyttämään, että vakuutuksenottajalle on toimitettu tuoteoppaassa tai muutoin lain edellyttämällä tavalla vakuutussopimuslain 5 §:n mukaiset tiedot, vakuutusyhtiö on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa. Vakuutussopimuslain 9 §:ssä mainittu perusteltu käsitys tarkoittaisi tässä tilanteessa sitä, että vakuutus on voimassa ilman ajoneuvon omilla avaimia tehtäviä varkausvahinkoja koskevaa rajoitusta. Asiakas on pyytänyt vakuutusyhtiötä toimittamaan selvityksen vakuutusyhtiön ennen vakuutussopimuksen tekemistä toimittamista tiedoista.

Lisäkirjelmässään asiakas toteaa havainneensa hallin valvontakameroissa aiemminkin toimintahäiriöitä. Rikosilmoituksen vastaanottanut poliisi on kertonut asiakkaalle, että on olemassa erilaisia häirintälaitteita, joilla esimerkiksi valvontakameroiden toimintaa voidaan estää, ja että häirintälaitteiden käytön arvioidaan yleistyvän. Vastaavan keskustelun vahinkoon liittyen asiakas on käynyt vakuutusyhtiön virkailijan kans­sa. Yli 40 000 euroa on objektiivisesti arvioiden merkittävä arvo eikä siten voida katsoa, että kyse olisi vähäarvoisesta omaisuudesta. Ajoneuvon jälleenmyyntiarvo ei yksinään määritä sen kiinnostavuutta varkaalle, ja asiakkaan ajoneuvossa on lisävarusteita, kuten valot ja kylkiputket, jotka ovat arvokkaita ja helposti edelleen hyödynnettävissä tai myytävissä varaosina. Lisäksi ajoneuvoja voidaan tarvita esimerkiksi muuhun rikokseen, kuljetuksiin tai muuhun tilapäiseen käyttöön, jolloin motiivi ei rajoitu ajoneuvon myyntiarvoon. Rikollisen tarkkaa tarkoitusta ei useinkaan voida selvittää, eikä sen epäselvyys tee anastuksesta vähemmän uskottavaa.

Ajoneuvon molemmat avaimet ovat olleet varkauden tapahtumahetkellä asiakkaan kotona, joten asiassa on katsottava, että ajoneuvo on anastettu ilman sen omia avaimia. Tämä on ollut mahdollista joko ajon­esto ohittamalla taikka ajoneuvo nostamalla tai hinaamalla. Korvauksen hakijalta ei voida vaatia vakuutustapahtuman näyttämiseksi, että hän näyttäisi, millä teknologialla ajoneuvon ajonesto on saatu ohitettua tai millä välineellä se on hinattu tai nostettu pois paikalta. Riittävänä on pidettävä sitä, että kokonaisuus muodostaa uskottavan näytön ulkopuolisen tekemästä anastuksesta, mitä vakuutuksenottajan kertomuksen johdonmukaisuus ja tallessa olevat ajoneuvon avaimet tukevat.

Vakuutuksen tuoteoppaan osalta asiakas toteaa, että siinä kerrotaan kohdassa ’Varkaus’ seuraavasti:
     ”Voit saada korvauksen, jos lukittuun autoosi murtaudutaan, se on yritetty varastaa tai sitä on käytetty luvattomasti ja teet asiasta rikosilmoituksen.            […]”

Kaskovakuutukset-vakuutustietoasiakirjassa puolestaan todetaan asiasta seuraavaa:
     ”Varkaus - korvaa lukitun ajoneuvon murtovahingon sekä luvattoman käytön tai sen yrityksen”

Tuoteoppaassa ja avaintietoasiakirjassa ei ole kerrottu muun muassa ajoneuvon omilla avaimilla tehtäviä varkausvahinkoja koskevasta rajoituksesta. Asiakas on siten voinut saamiensa asiakirjojen perusteella perustellusti päätyä siihen käsitykseen, että vakuutus korvaa lukitun ajoneuvon varkausvahingot ilman rajoituksia. Koska vakuutusyhtiö ei ole kertonut asiakkaalle avaimilla tehtäviä varkausvahinkoja koskevasta vakuutusturvan olennaisesta rajoituksesta, ei kyseisellä rajoituksella ole tämän tapauksen arvioinnin kannalta merkitystä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa korvauspäätökseen sekä yhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä tehtyyn ratkaisuun. Lisäksi yhtiö toteaa, että voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksenhakijalla on näyttötaakka siitä, että vakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma on sattunut. Varkausvahingon korvattavuus edellyttää vakuutusehtojen mukaan sitä, että ajoneuvo on lukittu. Jos teko on tehty avaimia käyttäen, suoritetaan korvaus turvasta vain, jos tekijä on saanut ajoneuvon avaimet haltuunsa murron yhteydessä tapahtuneella varkaudella tai ryöstön yhteydessä. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa ajoneuvo on ollut lukittuna ja sen molemmat avaimet ovat olleet asiakkaan hallussa. Ajoneuvossa on ajonestolaite.

Aiemman ratkaisukäytännön osalta vakuutusyhtiö toteaa Vakuutuslautakunnan katsoneen, että vaikka ajonestolaitteen ohittaminen on mahdollista, se vaatii erityisosaamista ja -laitteistoa. Lautakunnan käsityksen mukaan tällaista erityistä osaamista ja laitteistoa on lähinnä ammattimaisesti toimivilla autovarasliigoilla. Ammattimainen ajoneuvorikollisuus on taloudellisesti motivoitunutta ja kohdistuu siten tyypillisesti uusiin ja arvokkaisiin ajoneuvoihin.

Nyt kyseessä olevaa ajoneuvoa ei yhtiön mukaan voida pitää sellaisena arvoautona, joka houkuttelisi taloudellisesti motivoitunutta rikollisliigaa. Ajoneuvoa on asiakkaan selvityksen mukaan rakenneltu itse ja asiakas on arvioinut sen olleen noin 40 000 euron arvoinen. Tällaisten itse paranneltujen ja rakennettujen ajoneuvojen myymisen eteenpäin sellaisenaan ei voida katsoa olevan ammattimaisesti toimiville rikollisliigoille järkevää esimerkiksi kiinnijäämisriskin vuoksi, koska ajoneuvo on helpommin tunnistettavissa ja yksilöitävissä. Myöskään kyseessä olevan ajoneuvon kohdalla osiin purkamista ja eteenpäin myymistä ei voi pitää uskottavana siten, että ajoneuvon varastamiseen käytetään aikaa ja vaivaa häiritsemällä valvontakamerajärjestelmää ja ohittamalla ajoneuvon ajonesto tai järjestämällä hinaus tai lavetille nosto. Osiin purkamisella taloudellinen intressi jäänee huomattavasti pienemmäksi kuin ajoneuvon arvo. Lisäksi asiakas on itsekin kertonut selvityksissään, että alueella ei ollut mitään lasinsiruja tai muita jälkiä, jotka viittaisivat siihen, että ajoneuvoon on murtauduttu, mitä ajoneston ohittaminen tässä edellyttäisi. Myöskään hinaukseen viittaavia jälkiä ei paikalla ollut.

Yhtiö katsoo, ettei tapauksessa ole näytetty sattuneen varkausturvan vakuutusehtojen mukaista vahinkotapahtumaa. Asiassa ei ole saatu näyttöä siitä, että ajoneuvo olisi varastettu ajonestolaite ohittaen, ja epäselväksi jää, millä tavoin ajonestolaitteella varustettu ajoneuvo olisi saatu käyttöön ilman ajoneuvon omia avaimia. Rikollisliigan kohteeksi joutumista ei voida tässä pitää uskottavana. Asiassa jää siten näyt­tämättä se, että varkaus olisi voinut tapahtua muutoin kuin sen omia avaimia käyttäen, ja koska avaimet ovat olleet asiakkaan hallussa, ei vakuutusehtojen mukainen korvattavuuden edellytys täyty, kun avaimia ei ole saatu haltuun ehtojen edellyttämällä tavalla.

Tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan väitteen osalta vakuutusyhtiö toteaa muun muassa, että rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä.

Kyseessä oleva ajoneuvon vakuutussopimus on alkanut yhtiössä 30.8.2023. Vakuutustarjoukset on toimitettu asiakkaalle 28.8.2023 sähköisesti, ja ratkaisunpyytäjä on lokitietojen mukaan avannut vakuutustarjouksen vakuutusyhtiön mobiilisovelluksen kautta samana päivänä. Tarjouksen liitteenä on toimitettu vakuutusehdot, tuoteopas ja vakuutustietoasiakirja. Asiakas on vahvistanut tutustuneensa asiakirjoihin ja hyväksynyt tarjouksen 28.8.2023.

Vakuutusyhtiö katsoo, että asiakkaalle on annettu ennen vakuutussopimuksen solmimista riittävät ja tarpeelliset tiedot vakuutuksesta, eikä asiassa siten ole tapahtunut tiedonantovirhettä. Tuoteoppaassa kuvataan vakuutusten keskeinen sisältö ja oleelliset rajoitukset. Yhtiö toteaa, että vakuutusehto, jonka mukaan ajoneuvon omilla avaimilla tehtyjä varkausvahinkoja korvataan rajoitetusti, on yleinen vakuutusehto, minkä lisäksi on yleisesti tiedossa, että vakuutusyhtiöt eivät korvaa varkauksia, jos omaisuutta ei ole lukittu. Myös varkausturvasta korvattavat vahingon määrittelevässä ehtokohdassa 4.10.1 edellytetään, että ajoneuvo on ollut lukittuna.

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan väitteen osalta, että asiakkaan esille nostama rajoitusehto 4.10.3 koskee tilanteita, joissa jokin ehtokohdassa 4.10.1 tarkoitetuista teoista on tehty avaimia käyttäen, jolloin vahinko korvataan vain, jos teon tekijä on saanut vakuutuskohteen tai sen säilytyssuojan avaimet haltuunsa murron yhteydessä tapahtuneella varkaudella tai ryöstön yhteydessä. Murtautumisella tarkoitetaan sitä, että lukittuun tilaan päästään väkivaltaa käyttäen lukkoja tai rakenteita rikkoen siten, että siitä jää murtojäljet. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa ajoneuvon molemmat avaimet ovat olleet asiakkaan hallussa hänen tavatessaan vakuutustutkijan, ja korvaus on evätty sillä perusteella, että asiassa ei ole saatu näyttöä siitä, että ajonestolaitteella varustettu ajoneuvo olisi anastettu ilman sen omia avaimia. Näytön puuttuessa kyseessä ei siten ole varkausturvaehtojen mukainen vahinkotapahtuma.

Lisäksi yhtiö toteaa, että rajoitusehdossa 4.10.3 on kyse tavanomaisesta varkausvakuutuksen korvattavuuden edellytyksestä, eikä poikkeavasta lisärajoituksesta. Rajoitusehdon ei voida katsoa poikkeavan merkittäväs­ti siitä, mitä vakuutuksenottaja perustellusti voi vakuutukselta odottaa. Yleisesti tiedossa oleva seikka on se, että ajoneuvon tulee olla tehokkaasti lukittu, ja varkausvahingon lukitusvaatimukset on mainittu varkausturvan ehtokohdissa 4.10.1 ja 4.10.2. Varkausvahingon korvattavuus edellyttää siten sitä, että ajoneuvo on lukittu. Myös tuoteoppaan sivun 6 tietojen mukaan varkaustilanteissa voi saada korvauksen, jos lukittuun autoon murtaudutaan, se on yritetty varastaa tai sitä on käytetty luvattomasti ja asiasta tehdään rikosilmoitus. Tämä lukitsemisvaatimus menettäisi merkityksensä, jos ajoneuvo voitaisiin ottaa luvatta käyttöön avainten huolimattoman säilyttämisen vuoksi ilman murtautumista.

Varkausvahingon korvattavuuden edellytyksenä olevan vaatimuksen, että ajoneuvon anastaminen tapahtuu murtautumalla lukittuun ajoneuvoon, rakentuu sille yleisesti tunnetulle ja hyväksytylle oletukselle, että ajoneuvon avaimet kuuluvat vakuutuksenottajan välittömään hallintapiiriin ja niitä on säilytettävä huolellisesti. Avainten huolellisen säilyttämisen vaatimus ei ole vakuutussuhteessa poikkeuksellinen tai vakuutusehdoista yksinomaan johdettu velvollisuus, vaan yleisesti tiedossa oleva ja vakiintunut käytäntö. Vakuutuksenottajan voidaan perustellusti olettaa ymmärtävän, että ajoneuvon avaimia ei jätetä ulkopuolisten saataville eikä avaimia säilytetä ajoneuvon läheisyydessä tai muussa ennalta arvattavassa paikassa ja myös, että avaimet pidetään sellaisessa hallinnas­sa, että ajoneuvon luvaton käyttö edellyttää fyysistä murtautumista. Tämän oletuksen voi katsoa perustuvan yleiseen tietämykseen, jonka mukaan ajoneuvon avaimet mahdollistavat ajoneuvon välittömän haltuunoton. Vakuutusehtojen kohdan 4.10.3 rajoituksessa ei siten ole kyse vakuutuksenottajalle asetettavasta poikkeuksellisesta huolellisuusvaatimuksesta tai vakuutusturvan yllättävästä kaventamisesta, vaan ehto vastaa yleisesti tiedossa olevaa käsitystä avainten käsittelystä. Vakuutuksenottajan voidaan perustellusti odottaa ymmärtävän, että avainten huolimaton säilyttäminen siirtää riskin hänelle itselleen.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään muun muassa seuraavat selvitykset:
- poliisin tutkintailmoitus
- vakuutustutkijan muistio
- vakuutusyhtiön selvitys vakuutuksen myyntitilanteesta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko asiakas osoittanut ajoneuvoonsa kohdistuneen kaskovakuutuksen varkausturvasta korvattavan vakuutustapahtuman. Lisäksi kyse on vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä vakuutuksen myyntitilanteessa

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 3 §:n (Säännösten pakottavuus) 2 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Vakuutussopimuslain 5 §:n (Tiedot ennen sopimuksen tekemistä) 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Kaskovakuutusehtojen, voimassa 1.4.2024 alkaen, kohdan 4.10.1 (Varkausturva, Korvattavat vahingot) mukaan varkausturvasta korvataan vakuutuksen kohteen menettämisestä tai vahingoittumisesta aiheutunut vahinko vain, jos
- syynä on ollut ajoneuvoon, sen vakiovarusteeseen tai vakuutuksen kohteena olevaan lisälaitteeseen kohdistunut rikoslain 28 luvussa tarkoitettu varkaus, luvaton käyttö, käyttövarkaus taikka näiden yritys ja
- teon kohde on ollut teon tapahtuessa lukittu kohdassa 4.10.2 mainitulla tavalla tai se on ollut kohdassa 4.1.3 määritellyn kaltaisessa lukitussa säilytyssuojassa, kiinteään rakenteeseen lukittuna, ajoneuvossa, perävaunussa, ajoneuvoyhdistelmässä tai vastaavassa ja
- vakuutuksenottaja tai muu vakuutettu on vaatinut rangaistusta tehdystä rikoksesta.
[…]

Ehtokohdan 4.10.3 (Rajoitukset) mukaan, jos jokin edellä tarkoitetuista teoista on tehty avaimia käyttäen, suoritetaan korvaus turvasta vain, jos teon tekijä on saanut vakuutuskohteen tai sen säilytyssuojan avaimet haltuunsa murron yhteydessä tapahtuneella varkaudella tai ryöstön yhteydessä.

Murtautumisella tarkoitetaan sitä, että lukittuun tilaan päästään väkivaltaa käyttäen lukkoja tai rakenteita rikkoen siten, että siitä jää murtojäljet.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 10.1 (Korvausmenettely, Korvauksen hakijan velvollisuudet (69 § ja 72 §)) mukaan […] korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava, kuka on kuljettanut ajoneuvoa ja onko alkoholilla tai muilla huumaavilla aineilla ollut osuutta vakuutustapahtuman syntyyn.

Asiakirjat ja selvitykset korvauksen hakijan on hankittava ja toimitettava yhtiölle omalla kustannuksellaan, ellei toisin ole sovittu. Korvauksen hakijan on säilytettävä asiakirjat ja tiedot vähintään kuusi kuukautta korvauksen hakemisen jälkeen ja toimitettava ne vakuutusyhtiölle pyydettäessä.
[…]
Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

Jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta, voidaan hänen korvaustaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Asian arviointi

Vahingon korvattavuus varkausturvasta

Asiakas on hakenut korvausta avolavakuorma-autonsa varkausvahingos­ta havaittuaan ajoneuvon kadonneen hänen lomansa aikana. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa katsoen, että kun asiassa on jäänyt epäselväksi, miten ajonestolaitteella varustettu ajoneuvo olisi saatu anastettua ilman avaimia, on samalla jäänyt näyttämättä kyseessä olleen varkausturvasta korvattava vahinko.

Yleisten vakuutus- ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan näyttötaakka korvattavan tapahtuman sattumisesta on korvauksen hakijalla. Näin ollen asiassa on kyse siitä, onko asiakas osoittanut ajoneuvoonsa kohdistuneen vakuutusehtojen kohdan 4.10.1 mukaisen varkausvahingon.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ajoneuvon molemmat avaimet ovat olleet asiakkaan hallussa hänen tavatessaan vahinkotapausta selvittäneen vakuutustutkijan. Lautakunta toteaa, etteivät osapuolet ole väittäneet ajoneuvon anastamisen tapahtuneen sen avaimilla. Keskeinen kysymys asiassa koskee siten sitä, onko asiakas riittävällä tavalla osoittanut todennäköiseksi, että ajoneuvo on viety muulla tavoin; joko ajonesto ohittaen taikka viemällä ajoneuvo hinaamalla tai toisen ajoneuvon kyytiin nostamalla. Vakuutusyhtiön 15.10.2025 tekemän kirjauksen mukaan ajoneuvon kilvet olivat löytyneet aiemmin, mutta muutoin ajoneuvon myöhemmistä vaiheista ei ole esitetty selvitystä.

Asiakas on katsonut, ettei vakuutussopimuslain 69 §:n korvauksen hakijalle asettamaa selvitysvelvollisuutta voi tulkita siten, että asiakkaan olisi korvausta saadakseen näytettävä, miten anastus on toteutettu. Lautakunta toteaa, että asian luonteesta johtuen tarkkaa selvitystä tästä on usein haasteellista tai mahdotonta toimittaa, jolloin asia on arvioita tapauksesta esitetyn muun selvityksen perusteella.

Asiakkaan tekemän vahinkoilmoituksen mukaan vakuutuksen kohteena ollut ajoneuvo oli viety asiakkaan yrityksen hallin pihalta asiakkaan loman aikana. Hallin valvontakamerat eivät olleet tallentaneet loman aikaisia tapahtumia, mutta asiakkaan käynnistettyä järjestelmän uudelleen se alkoi jälleen toimia. Asiakas on myöhemmin kertonut, että järjestelmässä on aiemminkin ollut toimintahäiriöitä. Valvontakameroiden toimimisen perusteella ei asiakkaan mukaan ole tehtävissä johtopäätöksiä vahingon korvattavuuden osalta. Hallin pihalta, jossa ajoneuvo asiakkaan loman ajan oli, ei ollut asiakkaan kertoman mukaan löytynyt lasinsiruja tai hinausjälkiä. Asiakas on hinausjälkien puuttumisen osalta todennut, että kyseisellä piha-alueella on kestopäällyste, mikä voi selittää jälkien puuttumisen.

Vakuutuslautakunnan noudattaman ratkaisukäytännön mukaan ajonestolaitteella varustetun ajoneuvon valikoitumista erityisosaamista ja -laitteistoa edellyttävän tekotavan kohteeksi voidaan lähtökohtaisesti pitää erittäin epätodennäköisenä. Sama koskee ajoneuvon viemistä hinaamal­la tai nostamalla se toisen ajoneuvon kyytiin. Vaikka ajonestolaitteen ohittaminen on teknisesti mahdollista, se vaatii erityisosaamista ja -laitteistoa, joita lautakunnan käsityksen mukaan on lähinnä ammattimaisesti toimivilla autovarasliigoilla. Ammattimaisessa ajoneuvorikollisuudessa on taloudellinen motiivi, ja se kohdistuu tavanomaisesti uusiin

ja arvokkaisiin ajoneuvoihin.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa kyseessä on vuonna 2018 käyttöönotettu avolavamallinen kevytkuorma-auto, jota asiakas on kertonut rakennelleensa ja varustelleensa. Ajoneuvon arvoksi asiakas on arvioinut noin 40 000 euroa. Lautakunnan näkemyksen mukaan ajoneuvo ei ole niin arvokas, että se tällä perusteella olisi erityisen houkutteleva kohde ammattimaisille ajoneuvorikollisille siinäkään tapauksessa, että asiakkaan käsitys ajoneuvon arvosta ja tekemiensä muutostöiden vaikutuksesta ajoneuvon houkuttelevuuteen pitäisivät paikkansa. Lautakunta pitää siten epätodennäköisenä, huomioiden edellä tekotavan edellyttämästä erityisosaamisesta- ja laitteistosta lausuttu, että ajoneuvo olisi viety ajamalla ajonestolaite ensin ohittaen.

Ajoneuvon viemistä hinaamalla tai nostamalla lautakunta pitää sinän­sä mahdollisena tekotapana, eikä hallin pihalta puuttuvien jälkien perusteella ole myöskään suoraan tehtävissä johtopäätöstä, että ajoneuvoa ei ole voitu viedä paikalta tällä tavoin. Tähän viittaavien jälkien ja havaintojen puuttuessa kuitenkin kokonaan sekä huomioiden ajoneuvon mallin lautakunta pitää tätä toteutustapaa epätodennäköisenä. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuudessaan arvioiden lautakunta on huomioinut myös sen, etteivät tallentavat valvontakamerat ole juuri ilmoitetun vahinkotapahtuman aikana olleet toiminnassa.

Edellä esitetyillä perusteilla lautakunta katsoo asiassa jäävän osoittamat­ta, että varkausturvaa koskevassa ehtokohdassa 4.10.1 määritelty vakuutustapahtuma olisi sattunut. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä kieltäytyä korvaamasta asiakkaan ajoneuvon varkausvahinkoa vakuutusehtojen mukaisena.

Onko vakuutusyhtiö laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa?

Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden osalta asiassa on kyse siitä, että asiakas on katsonut vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä mainitun ajoneuvon omilla avaimilla tehtyä varkautta koskevan rajoitusehdon 4.10.3 olevan vakuutusturvan olennainen rajoitus, josta vakuutusyhtiön on kerrottava ennen sopimuksen tekemistä. Asiakas on esittänyt, että saamiensa asiakirjojen perusteella hän on voinut perustellusti päätyä siihen käsitykseen, että vakuutus korvaa lukitun ajoneuvon varkausvahingot ilman rajoituksia.

Vakuutusyhtiö on kiistänyt väitteen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä todeten muun muassa, että asiakkaalle ennen sopimuksen tekemistä toimitetussa tuoteoppaassa kuvataan vakuutuksen keskeinen sisältö ja oleelliset rajoitukset. Yhtiö on myös todennut lukitsemisvaatimuksen liittyvän yleisesti tiedossa olevaan avainten huolellista säilyttämistä koskevaan vaatimukseen, joten ajoneuvon omilla avai­milla tehtyjä varkausvahinkoja koskevassa rajoituksessa ei tälläkään perusteella ole kyse vakuutuksenottajalle asetettavasta poikkeuksellisesta huolellisuusvaatimuksesta tai vakuutusturvan yllättävästä rajoittamisesta, vaan kyseessä on yleinen vakuutusehto. Lisäksi yhtiön mukaan on yleisesti tiedossa, että vakuutusyhtiöt eivät korvaa varkauksia, jos omaisuutta ei ole lukittu. Edelleen yhtiö on todennut lukitsemisvaatimuksen ilmenevän myös varkausturvasta korvattavat vahingon määrittelevästä ehtokohdasta 4.10.1, ja nämä vaatimukset on myös tuoteoppaassa kerrottu.

Lautakunta toteaa, että aiemmassa ratkaisukäytännössä on ratkaisusuosituksissa FINE-039730, FINE-76161-B0T4Q5 ja FINE-76640-W9F0Y3 katsottu avaimilla tehtyjä varkauksia koskevan rajoitusehdon olevan sellainen olennainen rajoitus, josta vakuutusyhtiön olisi pitänyt ennen sopimuksen tekemistä antaa asiakkaalle tietoa. Ratkaisusuosituksessa FINE-76640-W9F0Y3 lautakunta on todennut, että ajoneuvon avaimet voivat joutua luvatta ja muutoin kuin ryöstön tai murron yhteydessä jonkun haltuun lukuisin eri tavoin ja monissa tilanteissa. Huomioiden, että ajoneuvovarkauksien kohdalla suurimpana ja vahinkolajille tyypillisenä riskinä on koko vakuutuksen kohteen eli ajoneuvon menettäminen, lautakunta piti vakuutusyhtiön avaimilla tehtävää varkautta koskevaa rajoitusehtoa vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitettuna olennaisena rajoituksena.

Aiemman ratkaisukäytännön tavoin lautakunta pitää avaimilla tehtyä varkautta koskevaa rajoitusehtoa tässä vakuutusturvan olennaisena rajoituksena. Nyt käsiteltävässä tapauksessa asiakkaalle toimitetussa tuoteoppaassa ei ole kerrottu rajoitusehdosta 4.10.3. Lautakunta katsoo, ettei olennaisen rajoituk­sen sisältävän ehtokohdan osalta ole riittävää, että ajoneuvon lukitseminen mainitaan tuoteoppaassa kohdassa, jossa kerrotaan varkausturvasta korvattavista vahingoista. Vakuutusyhtiön asiassa esittämän osalta lautakunta toteaa lisäksi selvyyden vuoksi, ettei ehtokohtiin 4.10.1 ja 4.10.3 sisälly vakuutettuun kohdistuvia huolellisuusvaatimuksia. Samoin lautakunta toteaa, ettei omaisuusvakuutusten osalta ole tehtävissä yleistä johtopäätöstä, että lukitsemattoman omaisuuden varkauksia ei korvata.

Edellä todetuin perusteluin lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan rajoitusehdon 4.10.3 osalta. Arvioitaessa tämän laiminlyönnin merkitystä asiassa on kuitenkin keskeistä se, ettei vakuutusyhtiö ole rajoitusehtoa koskevista viittauksista huolimatta evännyt korvausta kyseisen rajoitusehdon perusteella vaan perustuen siihen, ettei asiassa ole näytetty sattuneen ehtokohdassa 4.10.1 määriteltyä vakuutustapahtumaa. Rajoitusehdon merkitystä asiassa arvioidessaan lautakunta kiinnittää lisäksi huomiota asiakkaan esittämään siltä osin, kun valituskirjelmässä on todettu esitetyn selvityksen perusteella olevan todennäköistä, että auto on anastettu muulla tavoin kuin sen omilla avaimilla.

Edellä kohdassa ’Vahingon korvattavuus varkausturvasta’ todetusti vahingon korvattavuuden osalta asiassa on kysymys vakuutuksesta korvattavaa tapahtumaa koskevan näytön esittämisestä ja arvioimisesta. Edellä mainituista aiemmista ratkaisusuosituksista poiketen tässä arvioinnissa avaimilla tehtyä varkausvahinkoa koskevalla rajoitusehdolla ei kuitenkaan ole nyt käsiteltävässä tapauksessa merkitystä. Asiakas ei myöskään ole tarkemmin perustellut, miten tiedon puuttuminen rajoitusehdosta 4.10.3 on vaikuttanut hänen käsitykseensä varkausturvan kattavuudesta tilanteessa, jossa hänen oman selvityksensä mukaan varkautta ei ole tehty ajoneuvon avaimilla.

Edellä esitetyillä perusteilla perustein lautakunta katsoo asiassa jääneen osoittamatta vakuutusyhtiön laiminlyöneen tiedonantovelvollisuuttaan siten, että asiakkaalla olisi saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää vakuutuksen korvaavan varkausvahingon tilantees­sa, jossa korvattava vahinkotapahtuma jää näyttämättä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet:
Kinnunen
Koskinen
Kuosa
Ståhlberg