Tapahtumatiedot

Asiakas teki 6.4.2025 vahinkoilmoituksen vuosimallia 2003 olevan Mercedes-Benz E 320 -merkkisen farmariautonsa varkausvahingosta. Asiakas oli huomannut aamulla töihin lähtiessään, että ajoneuvo oli kadonnut.

Vakuutusyhtiön vakuutustutkija selvitti vahinkoa ja kirjasi muistioonsa 6.6.2025 esitietona, että ajoneuvo oli anastettu ilman avaimia tienvarsiparkista 5.–6.4.2025 ennen kello 5.48. Asiakas oli 2.5.2025 kertonut vakuutustutkijalle, että ajoneuvo oli ollut paikallaan varmuudella edellisenä iltana kello 19.00–20.00. Asiakkaan mukaan ajoneuvossa ei ollut mitään vikoja ja siihen oli yhdet avaimet, minkä vakuutustutkijalle vahvisti ajoneuvon asiakkaalle myynyt henkilö. Tapahtumapaikalla ei ollut lasinpalasia tai jälkiä murtautumisesta, ja ajoneuvon avain oli ollut asiakkaan asunnossa. Vakuutusyhtiön Y Oy:ltä tilaaman avainta koskevan tutkimuslausunnon mukaan asiakkaan yhtiölle luovuttama avain ei ole anastetuksi ilmoitetun ajoneuvon avain. Yhteenvetona vakuutustutkijan muistiossa todetaan, että ajonestolla varustetun ajoneuvon anastaminen ilman ajoneuvon omia avaimia tai hinausta edellyttää uuden avaimen ohjelmoimista, ja tämä vaatii sopivan avaimen sekä erityislaitteistoa ja -osaamista. Muistion mukaan ei ole tiedossa, että suomalaisilla rikollisilla olisi tällaista osaamista. Ajoneuvon anastamisen hinaamalla katsottiin olevan täysin epätodennäköistä, koska kyseessä ei ole arvoauto. Tutkimusten perusteella todettiin olevan todennäköiset syyt epäillä vilpillistä vahinkoilmoitusta.

Vakuutusyhtiö teki asiassa kielteisen korvauspäätöksen 18.6.2025 todeten muun muassa, että avaimelle teetetyn tutkimuksen mukaan asiakkaan yhtiölle luovuttama avain ei ole varastetuksi ilmoitetun ajoneuvon avain. Y Oy:n raportin mukaan avain on Mercedes-Benzin alkuperäisavain, joka on aktivoitu muistipaikalle 1. Ajoneuvon tullessa tehtaalta sen avaimet ovat aktivoituina muistipaikoille 1. ja 2. Asiakkaan luovuttama avain on uudempaa mallia, vaikka sen tehtaalta tullessaan pitäisi olla vanhempaa mallia. Jos tutkittava avain olisi tilattu jälkeenpäin, olisi se osoitettu sijalle kolme tai korkeammalle, ei paikalle 1. Y Oy on myös tilannut uuden avaimen ajoneuvoon, ja tämä avain oli tullut aktivoituna muistipaikalle 3. Lisäksi alkuperäisellä ajoneuvoon aktivoidulla avaimella on eri ”Identifier SSID” kuin asiakkaan luovuttamassa avaimessa. Edellä mainitun perusteella raportissa on todettu, ettei asiakkaan luovuttama avain kuulu varastettuun ajoneuvoon.  Ajoneuvoon kuuluvan avaimen yhtiö totesi olevan edelleen asiakkaan hallussa, tai ajoneuvon varkaus on voitu suorittaa sen omaa avain­ta käyttäen. Korvauksen hakijan velvollisuus on toimittaa vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Toimittaessaan vakuutusyhtiölle väärän avaimen asiakas oli antanut väärää ja vilpillistä tietoa ajoneuvonsa varkaudesta tarkoituksenaan erehdyttää yhtiö maksamaan vahingosta oikeudeton korvaus, millä perusteella yhtiö epäsi korvauksen kokonaisuudessaan.

Vakuutusyhtiö käsitteli asian uudelleen asiakkaan kerrottua puhelimitse, että maahantuojalta saadun tiedon mukaan ajoneuvosta on mahdollista ohittaa ajonesto, jolloin ajoneuvon avaimen ei tarvitse olla sama kuin ajoneuvoon alun perin tarkoitettu avain. Lisäksi ajoneuvon myyjä oli kertonut asiakkaalle, ettei ajoneuvon mukana ollut avain ollut ajoneuvon alkuperäinen avain. Asiakkaan kertoman mukaan hänen tiedossaan ei ollut, missä alkuperäinen avain on, ja todennäköisesti ajoneuvo oli anastettu ajonestolaite ohittaen toisella avaimella. Korvauspäätöksessään 11.7.2025 vakuutusyhtiö totesi, ettei asiassa ollut tullut esiin seikkoja, joiden perusteella aiempaa korvauspäätöstä olisi ollut aihetta muuttaa. Asiakkaan ajoneuvolla oli ajettu Traficomin tietojen mukaan yli 480 000 kilometriä, ja huomioiden myös ajoneuvon ikä sen valikoitumista ajon­estolaite ohittamalla tehdyn suunnitelmallisen anastusrikoksen kohteeksi oli pidettävä epätodennäköisenä.

Vastauksessaan asiakkaan kirjalliseen uudelleenkäsittelypyyntöön vakuutusyhtiö totesi vahinkoasian käsittelyn yhtiössä päättyneen.

Asiakkaan valitus

Valituksessaan asiakas katsoo näyttäneensä, että tapauksessa on kyse varkausvakuutusehtojen kohdan 4.10.1 mukaan korvattavasta vahinkotapahtumasta ja että asiakas siten on täyttänyt hänellä vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan olevan näyttötaakan.

Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993, s. 67) mukaan 69 §:n tarkoituksena on ollut asettaa korvauksen hakijalle velvollisuus sellaisten asiakirjojen ja tietojen toimittamisesta, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi. Tällaisia tarpeellisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avul­la voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Esitöissä todetaan, että korvauksen hakijan selvitysvelvollisuus koskee myös hänelle epäedullisia seikkoja, eikä hän saa esimerkiksi jättää tarpeellisia asiakirjatietoja toimittamatta vakuutusyhtiölle. Toisaalta, mikäli vakuutuksenantaja katsoo korvauksen hakijan menetelleen tavalla, joka johtaa korvauksen alentamiseen taikka epäämiseen, näyttötaakka asiasta on ensisijaisesti vakuutusyhtiöllä.

Asiakas toteaa, ettei se, että korvauksen hakijan ja vakuutusyhtiön käsitykset tapahtumien kulusta poikkeavat toisistaan, tarkoita, että korvauksen hakija ei ole täyttänyt vakuutussopimuslain 69 §:n mukaista selvitysvelvollisuuttaan. Tässä tapauksessa tiedot on vakuutusyhtiölle annettu, mutta ne eivät vastaa vakuutusyhtiön näkemystä, eikä yhtiö ole yksilöinyt, mitä sellaista pyydettyä selvitystä asiakas ei ole toimittanut, jota häneltä voidaan vakuutussopimuslain perusteella vaatia. Asiaa koskevassa lainkohdassa mainittujen selvitysvelvoitteiden laiminlyönnin seurauksena ei myöskään ole korvauksen alentaminen taikka epääminen, vaan korvauspäätöksen antamatta jättäminen.

Asiakas myös kiistää, että asiassa olisi kyse vakuutussopimuslain 72 §:n mukaisesta vilpistä. Vakuutusyhtiön vetoamasta Y Oy:n raportista ei käy ilmi, mikä tämä avaimien lukemisesta saadun raportin mukainen ”Identifier SSID” on ja millä tavalla se osoittaa, että avaimet kuuluvat eri ajoneuvoihin eikä kyse ole esimerkiksi avainjärjestelmän yksittäisen avaimen omasta tunnistetiedosta, jolloin ”Identifier SSID” kuuluisikin olla jokaisella yksittäisellä avaimella eri. Raportissa ei myöskään ole tarkemmin selostettu, millä perusteella ajoneuvoon jälkikäteen teetetty avain ei voisi olla muistipaikalla 1 esimerkiksi, jos alkuperäisen avaimen siru olisi kloonattu. Koska vakuutussopimuslaki on lain 3 §:n perusteella pakottavaa oikeutta kuluttajavakuutuksenottajaa kohtaan, edellyttää korvauksen alentaminen tai epääminen vakuutussopimuslain 72 §:n perusteella, että vakuutusyhtiö esittää uskottavaa näyttöä korvauksen hakijan vilpillisestä menettelystä. Hallituksen esityksen mukaan (HE 114/1993 vp, s. 68) vilpillisyys edellyttää tietoisuutta tiedon virheellisyydestä ja sen merkityksestä vakuutuksenantajalle sekä hyötymistarkoitusta. Kyse ei voi olla lain mukaisesta vilpillisyydestä, elleivät molemmat edellytykset täyty samanaikaisesti. Näiden lisäksi vakuutusyhtiön on näytettävä, että väärällä tai puutteellisella tiedolla on ollut vaikutusta vakuutusyhtiön vastuun arvioinnin kannalta.

Asiakas toteaa, että vaikka ajoneuvon tietojen perusteella sen valikoitumista ajonestolaite ohittamalla tehdyn suunnitelmallisen anastusrikoksen kohteeksi on pidettävä epätodennäköisenä, ei se tarkoita, että se olisi mahdotonta. Tapahtumien yleiseen elämänkokemukseen nähden poikkeuksellinen kulku ei myöskään tarkoita, että kyse olisi 72 §:n mukaisesta vilpistä. Näin ollen vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta evätä korvausta vakuutussopimuslain 72 §:n perusteella, sillä vakuutusyhtiö ei ole pystynyt näyttämään pykälän soveltamisedellytyksien täyttymistä.

Lisäkirjelmässään asiakas toteaa asiassa olevan riidatonta, että asiakkaan ostaessa kyseisen ajoneuvon siihen on ollut vain yksi avain. Riidan­alaista on sen sijaan se, onko asiakkaan vakuutusyhtiölle luovuttama avain sellainen, jolla ajoneuvoa on käytetty vai ei. Väitetyn vakuutussopimuslain 72 §:n mukaisen vilpin osalta asian ratkaisun kannalta keskeistä on, onko vakuutusyhtiö näyttänyt, että asiakkaan antama avain ei olisi sama avain kuin se, jonka asiakas on ajoneuvon ostaessaan saanut.

Vaikka Y Oy:n tilaamalla vara-avaimella ja asiakkaan luovuttamalla avai­mella on eri tunnistetiedot, mikään ei osoita, että nimenomaan tilattu uusi vara-avain olisi se, jolla asiakkaan ajoneuvoa olisi voinut käyttää sellaisena, kuin se oli välittömästi ennen vahinkotapahtumaa ollut, tai että asiakkaan antamalla avaimella ei olisi ollut mahdollista käyttää kyseistä ajoneuvoa. Tämä pitäisi paikkansa vain, jos mitään ajoneuvon ajonestojärjestelmään liittyviä osia ei olisi koskaan vaihdettu eli toisin sanoen ajoneuvossa olisi varmuudella vain alkuperäiset tehdasosat. Jos ajoneuvosta on jossain vaiheessa sen historian aikana vaihdettu ajonestojärjestelmän osia tai järjestelmä on vaihdettu kokonaan, se voi vaikuttaa siihen, miltä avaimen tunnistetiedot näyttävät. Tätä puoltaa myös se, että vakuutuksenottaja on saanut ajoneuvon ostaessaan vain yhden avaimen, joka ei ole ajoneuvon alkuperäinen avain. Näillä perusteilla asiassa on edelleen jäänyt näyttämättä, että asiakkaan luovuttama avain ei olisi voinut vahingon sattumishetkellä toimia kyseisessä ajoneuvossa.  Vakuutusyhtiöllä ei siten myöskään ole oikeutta alentaa tai evätä korvausta vakuutussopimuslain 72 §:n perusteella.

Koska ajoneuvoon on ollut olemassa vain yksi avain, jonka asiakas on luovuttanut vakuutusyhtiön tutkittavaksi, ei ajoneuvoa ole varastettu sen omilla avaimilla. Aiemman ratkaisukäytännön osalta asiakas toteaa, että jos kyse on ollut vähäarvoisemmasta ja iäkkäämmästä ajoneuvosta, Vakuutuslautakunta ei ole pitänyt todennäköisenä, että ajoneuvo olisi valikoitunut suunnitelmallisen ajonestolaite ohittamalla tehdyn anastuksen kohteeksi. Rikollisten tekotavat ja teknologia ovat kuitenkin vuosien kuluessa kehittyneet ja kehittyvät edelleen, mikä seikka tulee ottaa huomioon tapauksia ratkaistaessa, eikä pelkästään tukeutua vakiintuneeseen linjaukseen siitä, ettei ajonestolla varustetun ajoneuvon varastamista muuten kuin sen omilla avaimilla voida lähtökohtaisesti pitää todennäköisenä. Tapauksissa, joissa lautakunta ei ole suosittanut vahingon korvaamista, on asiakkaan käsityksen mukaan ollut ajoneuvon iän ja arvon lisäksi myös muita epäselvyyksiä, ristiriitaisuuksia tai vakuutetun kertomuksen epäjohdonmukaisuutta, mikä on puoltanut lautakunnan tulkintaa siitä, että varkaus on jäänyt näyttämättä tai se on katsottu avaimilla tehdyksi.

Yhteenvetona asiakas toteaa toimittaneensa asiassa kaiken sen selvityksen, jota häneltä voidaan vakuutussopimuslain 69 §:n mukaisesti kohtuudella vaatia. Näyttöä varkausvahinkotapahtumasta ei voida pitää riittämättömänä tai epäuskottavana vain sillä perusteella, että ajoneuvos­sa, joka ei ole ollut uusi arvoauto, on ollut ajonesto, kun asiakkaan kertomus tapahtumien kulusta on ollut muutoin johdonmukainen ja uskottava.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaan vaatimukset.

Vahinkokäsittelyn osalta vakuutusyhtiö toteaa yhtiön korvausneuvojan soittaneen asiakkaalle 7.4.2025. Asiakkaan kertoman mukaan ajoneuvon kaikki ovet olivat olleet suljettuina ja lukossa. Lisäksi varashälytin oli ollut päällä. Ajoneuvoa käytti normaalisti asiakas itse, ja ajoneuvo oli pysäköity vahinkoa edeltävänä päivänä asiakkaan kodin vieressä olevalle kaupungin pysäköintialueelle. Asiakas oli nähnyt ajoneuvon kyseisen päivän iltana. Tapahtumatietojen osalta yhtiö lisäsi, että asiakas oli 6.5.2025 ilmoittanut verkkoviestillä, että ajoneuvoon oli edellisenä syksynä vaihdettu esimerkiksi turbo ja korkeapainepumppu sekä näihin liittyviä muita osia, yhteisarvoltaan 3 840 euroa. Samoin polttoainepump­pu, laturi, akku ja hihna oli vaihdettu sekä hankittu kesärenkaat ja vanteet, välijäähdytin ja alustasarja. Yleiskunnoltaan ajoneuvo oli asiakkaan mukaan ollut hyvä.

Yhtiö toteaa, että korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus siitä, että vahinkotapahtuma on sattunut ja että tästä tapahtumasta on aiheutunut vakuutuksesta korvattava vahinko. Käsiteltävässä tapaukses­sa vahinkopaikalla ei ollut sirpaleita tai muita jälkiä, mikä viittaa siihen, että ajoneuvoon ei ole murtauduttu, vaan se on otettu käyttöön avaimella. Ajoneuvo on ollut pysäköitynä tien varressa olevalla pysäköintialueella, jon­ka läheisyydessä on asutusta. Asiakkaan mukaan ajoneuvon varashälytin oli päällä, joten hälyttimen ääni olisi todennäköisesti kuulunut lähellä oleviin asuntoihin, jos ajoneuvoon olisi murtauduttu tai sitä olisi hinattu tai siirretty. Ajoneuvon haltuunotto hinaamalla tai siirtämällä taikka nostamalla se toisen ajoneuvon sisään olisi yhtiön käsityksen mukaan ollut niin riskialtis toimenpide, että sen todennäköisyys on myös ajoneuvon ikä, ajokilometrit ja arvo huomioiden pieni.

Lisäksi yhtiö toteaa, että avainta käyttäen tapahtuneen ajoneuvoon pääsyn ja ajoneuvon varastamisen korvattavuus edellyttää, että tekijä on saanut avaimen haltuunsa murron yhteydessä tapahtuneella varkaudella tai ryöstön yhteydessä. Asiakas on kertonut, että avainta ei ollut kopioitu ja että avain on ollut varkauden tapahtuessa hänen hallussaan. Avaimen ei ole esitetty tulleen viedyksi murron tai varkauden yhteydes­sä, joten ehtokohdan edellytys korvattavalle vakuutustapahtumalle ei täyty. Edellytys ei täyttyisi myöskään siinä tapauksessa, että avain olisi jo aiemmin kopioitu ja tällaisella avaimella olisi saatu otettua ajoneuvo käyttöön. Yhtiö siten katsoo, ettei asiakas ole näyttänyt vakuutuksesta korvattavan vakuutustapahtuman sattuneen.

Ajoneuvovarkauden motiivin osalta yhtiö toteaa, että kyseessä on vuosimallin 2003 Mercedes-Benz-merkkinen henkilöauto, jolla oli ajettu noin 484 000 kilometriä ja jonka käypä arvo on vahinkotarkastajan mukaan alle 7 000 euroa. Yhtiön näkemyksen mukaan mikään taho ei olisi valmis tekemään työläitä ja taloudellista panostusta edellyttäviä valmisteluja kyseisen ajoneuvon anastamiseksi. Tämänkään vuoksi yhtiö ei pidä uskottavana, että tällainen ajonestolla varustettu ajoneuvo olisi viety ilman ajoneuvon omaa avainta.

Asiakkaan menettelyn osalta yhtiö toteaa Y Oy:n tutkimuksessa selvinneen, että asiakkaan toimittama avain ei ole kyseisen ajoneuvon avain, koska se on uudempaa tyyppiä kuin vuoden 2003 ajoneuvossa olisi. Y Oy oli tutkimustaan varten tilannut viralliselta jälleenmyyjältä uuden avaimen kyseiseen ajoneuvoon, ja tilattu avain oli tullut aktivoituna muistipaikalle 3. Asiakkaan toimittama avain on ohjelmoitu muistipaikalle 1, mikä osoittaa, ettei avainta ole jälkeenpäinkään tilattu kyseiseen ajoneuvoon, koska se tuolloin olisi osoitettu vähintään sijalle 3. Y Oy:n tilaaman avaimen tietojen perusteella ajoneuvoon alun perin aktivoi­dulla avaimella on myös eri SSID-tunniste kuin asiakkaan toimittamalla ava­i­mella. Y Oy:n lausunnon mukaan, jos kyseisen ajoneuvon haluaisi anastaa ilman avaimia tai ilman hinausta, pitäisi siihen ohjelmoida uusi avain. Uuden avaimen tekoa varten pitäisi ajoneuvoon päästä ensin sisälle, mikä onnistuu väkivalloin tai lukon tiirikoimalla. Uuden avaimen teko kyseiseen ajoneuvoon vaatii erityislaitteistoa, jota on markkinoilta saatavana, mutta näiden laitteiden käyttö vaatii erityisosaamista, kun mukana ei ole yhtään ajoneuvon omaa avainta. Erityisosaamisen lisäksi toimenpide vie ammattilaiseltakin aikaa.

SSID-tunnisteen osalta Y Oy on vakuutusyhtiön asiasta erikseen kysyessä todennut, että tunnisteen kaksi ensimmäistä merkkiä ovat avainkohtaiset ja siten vaihtelevat, mutta viimeiset kuusi merkkiä ovat ajoneuvokohtaiset. Asiakkaan toimittaman avaimen SSID-tunniste poikkeaa kaikilta osin kyseisen ajoneuvon alkuperäisestä avaimesta, millä perusteel­la voidaan varmuudella todeta, että kyseinen avain ei ole asiakkaan ajoneuvon avain.

Edelleen Y Oy todennut, että jos uusi avain haluttaisiin ohjelmoida muistipaikalle 1, täytyy ensin vanha avain poistaa kyseisestä muistipaikas­ta. Kyseisiä avaimia ei voi myöskään kloonata, vaan jokainen uusi avain tulee aina ohjelmoida uudelle muistipaikalle. Vakuutusyhtiö katsoo Y Oy:n asiantuntijalausuntojen osoittavan luotettavalla tavalla, että asiakkaan toimittama avain kuuluu johonkin toiseen ajoneuvoon. Samoin yhtiö katsoo asiassa osoitetun, että asiakkaan ajoneuvoa ei ole todellisuudes­sa varastettu, tai se on viety ajoneuvon omia avaimia käyttäen. Väärän avaimen luovuttamalla asiakas on pyrkinyt harhauttamaan yhtiötä maksamaan perusteettoman vakuutuskorvauksen. Asiakas on myös tiennyt avaimen olevan väärä, ja hän on tiennyt, että tällä seikalla on merkitystä yhtiön korvausvelvollisuutta arvioitaessa. Olosuhteet huomioiden korvauksen epääminen kokonaan on kohtuullinen seuraus tästä asiakkaan moitittavasta menettelystä. Näin ollen perustetta korvauksen suorittamiselle ei ole.

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että Y Oy:n lausunnon mukaan tutkittavana oleva avain on malliltaan alkuperäinen Mercedes-Benz-avain, ei tarvikeavain, ja se voidaan ohjelmoida ajoneuvoon ainoastaan ajoneuvovalmistajan valtuutetussa liikkeessä. Avainta ei siten ole voinut ohjelmoida mikään kolmas osapuoli. Edelleen Y Oy on todennut, että jos ajoneuvon ajonestojärjestelmä tai siihen liittyviä komponentteja vaihdetaan, vaihdetut osat ohjelmoidaan ajoneuvoon, jolloin olemassa olevien avainten tunnistetiedot eivät muutu. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole asiassa ratkaisevaa merkitystä, sillä jos kyseiseen ajoneuvoon olisi jossain vaiheessa vaihdettu ajonestojärjestelmän osia valtuutetun merkkiliikkeen ulkopuolisen toimijan toimesta, ja avaintiedot olisi jotenkin muutettu, ei uusi avain olisi tutkittavan avaimen mallinen.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään seuraavat selvitykset
- poliisin tutkintailmoitus 15.4.2025
- vakuutustutkijan muistio 6.6.2025
- Y Oy:n tutkimusraportti 4.6.2025 sekä vastaukset vakuutusyhtiön lisäkysymyksiin 3.12.2025 ja 12.1.2026.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko asiakas osoittanut ajoneuvoonsa kohdistuneen kaskovakuutuksen varkausturvasta korvattavan vakuutustapahtuman.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 3 §:n (Säännösten pakottavuus) 2 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 72 §:n (Väärät tiedot vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen) mukaan, jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Kaskovakuutusehtojen, voimassa 1.4.2024 alkaen, kohdan 4.10.1 (Varkausturva, Korvattavat vahingot) mukaan varkausturvasta korvataan vakuutuksen kohteen menettämisestä tai vahingoittumisesta aiheutunut vahinko vain, jos
- syynä on ollut ajoneuvoon, sen vakiovarusteeseen tai vakuutuksen kohteena olevaan lisälaitteeseen kohdistunut rikoslain 28 luvussa tarkoitettu varkaus, luvaton käyttö, käyttövarkaus taikka näiden yritys ja
- teon kohde on ollut teon tapahtuessa lukittu kohdassa 4.10.2 mainitulla tavalla tai se on ollut kohdassa 4.1.3 määritellyn kaltaisessa lukitussa säilytyssuojassa, kiinteään rakenteeseen lukittuna, ajoneuvossa, perävaunussa, ajoneuvoyhdistelmässä tai vastaavassa ja
- vakuutuksenottaja tai muu vakuutettu on vaatinut rangaistusta tehdystä rikoksesta.
[…]

Ehtokohdan 4.10.3 (Rajoitukset) mukaan, jos jokin edellä tarkoitetuista teoista on tehty avaimia käyttäen, suoritetaan korvaus turvasta vain, jos teon tekijä on saanut vakuutuskohteen tai sen säilytyssuojan avaimet haltuunsa murron yhteydessä tapahtuneella varkaudella tai ryöstön yhteydessä.

Murtautumisella tarkoitetaan sitä, että lukittuun tilaan päästään väkivaltaa käyttäen lukkoja tai rakenteita rikkoen siten, että siitä jää murtojäljet.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 10.1 (Korvausmenettely, Korvauksen hakijan velvollisuudet (69 § ja 72 §)) mukaan […] korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava, kuka on kuljettanut ajoneuvoa ja onko alkoholilla tai muilla huumaavilla aineilla ollut osuutta vakuutustapahtuman syntyyn.

Asiakirjat ja selvitykset korvauksen hakijan on hankittava ja toimitettava yhtiölle omalla kustannuksellaan, ellei toisin ole sovittu. Korvauksen hakijan on säilytettävä asiakirjat ja tiedot vähintään kuusi kuukautta korvauksen hakemisen jälkeen ja toimitettava ne vakuutusyhtiölle pyydettäessä.
[…]

Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

Jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta, voidaan hänen korvaustaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Asian arviointi

Asiakkaan kertoman mukaan hän oli pysäköinyt ajoneuvonsa tien varteen asuntonsa lähettyville, ja varhain seuraavana aamuna töihin lähtiessään hän oli havainnut ajoneuvon kadonneen. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen kaskovakuutuksen varkausturvasta, koska asiassa on yhtiön mukaan jäänyt näyttämättä, miten ajonestolaitteella varustettu henkilöauto on voitu varastaa ilman sen avainta. Ajoneuvon ainoa avain on asiakkaan kertoman mukaan ollut hänellä kotona. Vakuutusyhtiön saatua avaimen Y Oy teki sille tutkimuksen, jonka mukaan kyseessä ei ole asiakkaan ajoneuvon avain. Asiakkaan esittämän mukaan tutkimus ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että ajoneuvon ajonestojärjestelmän osia on vaihdettu, jolloin alun perin toisen ajoneuvon avain on toiminut kyseisessä ajoneuvossa.

Yleisten vakuutus- ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan näyttötaakka korvattavan tapahtuman sattumisesta on korvauksen hakijalla. Vakuutusyhtiön vastineessaan esittämän perusteella asiassa on ensisijaisesti kyse siitä, onko asiakas osoittanut ajoneuvoonsa kohdistuneen vakuutusehtojen kohdan 4.10.1 mukaisen varkausvahingon. Lautakunta toteaa, että tässä arvioinnissa tulee huomioitavaksi sekä asiakkaan tapahtumasta esittämä selvitys että vakuutusyhtiön esittämä, Y Oy:n tutkimukseen perustuva tekninen selvitys avaimen sopivuudesta asiakkaan ajoneuvoon. Ajoneuvon myöhemmistä vaiheista asiassa ei ole esitetty selvitystä.

Y Oy:n raportin johtopäätöksistä lautakunta toteaa, että tutkimuksen mukaan tutkittu avain ei kuulu asiakkaan ajoneuvoon. Tämä johtopäätös perustuu siihen, että avain on Mercedes-Benzin alkuperäisavain, mutta myöhempää mallia kuin asiakkaan ajoneuvon alkuperäiset avaimet; siihen, että tutkittu avain on ohjelmoitu muistipaikalle 1, mikä ei ole mahdollista ilman alkuperäisen avaimen poistamista kyseiseltä muistipaikalta sekä avaimen SSID-tunnisteeseen, jonka tiedot eivät vastaa asiakkaan ajoneuvoa. Lisälausumassaan Y Oy lisäksi todennut, että jos ajoneuvon ajonestojärjestelmä tai siihen liittyviä komponentteja vaihdetaan, vaihdetut osat ohjelmoidaan ajoneuvoon, jolloin olemassa olevien avainten tunnistetiedot eivät muutu. Jos taas ajoneuvoon olisi jossain vaiheessa vaihdettu ajonestojärjestelmän osia valtuutetun merkkiliikkeen ulkopuolisen toimijan toimesta ja avaintiedot olisi jotenkin muutettu, ei uusi avain olisi tutkittavan avaimen mallinen. Y Oy:n tutkimuksen ja lausumien perusteella lautakunta pitää todennäköisenä, että asiakkaan vakuutusyhtiölle toimittama avain ei ole ollut hänen ajoneuvon­sa avain.

Lautakunta toteaa, että vakuutuksen kohteena oleva ajoneuvo on varsin iäkäs ja paljon ajettu. Aiemmassa ratkaisukäytännössä esitetyin tavoin lautakunta katsoo, että tällaisen ajonestolaitteella varustetun ajoneuvon valikoitumista erityisosaamista ja -laitteistoa edellyttävän tekotavan kohteeksi voidaan tässä lähtökohtaisesti pitää erittäin epätodennäköisenä. Sama koskee ajoneuvon viemistä hinaamalla. Tässä arvioinnissaan lautakunta on huomioinut lisäksi sen, että asiakas on kertonut vakuutusyhtiölle ajoneuvon olleen lukittu ja sen varashälyttimen olleen päällä ja että asiakkaan vakuutustutkijalle kertoman mukaan tapahtumapaikalla ei ollut lasinpalasia tai muita jälkiä murtautumisesta. Tapahtumatiedot viittaavat lautakunnan käsityksen mukaan siihen, että ajoneuvo on viety sen omilla avaimilla, mitä johtopäätöstä tukee asiakkaan luovuttamalle avaimelle tehty tutkimus ja siitä edellä lausuttu.

Edellä esitetyillä perusteilla lautakunta katsoo asiassa jäävän osoittamatta, että varkausturvaa koskevassa ehtokohdassa 4.10.1 määritelty vakuutustapahtuma olisi sattunut. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä kieltäytyä korvaamasta asiakkaan ajoneuvon varkausvahinkoa vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain mukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet:

Kinnunen
Koskinen
Kuosa
Ståhlberg