Tapahtumatiedot

Asiakas teki 23.3.2022 vahinkoilmoituksen omaisuusrikosvahingosta. Vahinkoilmoituksen mukaan huoltoaseman takapihan metsikön varastoalueella olleeseen työmaavarastoon oli murtauduttu ikkunat rikkomalla, kopista oli viety työkaluja ja murron jälkeen varastokoppi oli poltettu. Vahinkoajankohdan asiakas kertoi olleen 9.4.2021. Korvausvaatimukseen sisältyi työmaavarasto, palopaikan raivaus sekä varastossa olleet urajyrsin, hitsaus-, piikkaus- ja tiilenleikkauskoneet, työkalupakki, timanttiteriä sekä eräitä muita tarvikkeita. Menetetyn omaisuuden asiakas ilmoitti hankituksi muilta osin vuosina 1999–2010, mutta timanttiterien ja hiukkassuojainten hankintavuodeksi oli merkitty 2021. Vaadittu korvausmäärä työmaavarastosta oli 3 000 euroa, palopaikan raivauksesta 1 000 euroa sekä varastossa olleesta irtaimistosta uusien vastaavien esineiden hintojen yhteismäärä 9 519,50 euroa

Vakuutusyhtiö pyysi asiakasta toimittamaan lisäselvityksenä poliisin tutkin­tailmoituksen sekä ostotositteet timanttiteristä. Vastauksessaan asiakas kertoi, ettei poliisitutkinta ollut edennyt ja ettei hänellä ole enää kuitteja 13 vuotta sitten tehdyistä terien ostoista. Vakuutusyhtiön pyydettyä tarkennusta timanttiterien hankinta-ajankohtaan asiakas kertoi sihteerinsä ymmärtäneen asian väärin. Timanttiterät olivat uusia ja käyttämättömiä, mutta ne sekä hengityssuojaimet oli hankittu vuonna 2009. Lisäselvityksessään 19.5.2023 asiakas kertoi, että omaisuus, jota asia koskee, oli hänen, ja että vahinkoilmoitus oli tehty yhdessä vakuutusyhtiön asiamiehen kanssa.

Korvauspäätöksessään 25.7.2023 vakuutusyhtiö totesi, ettei se ollut saanut selvitystä siirrettävän työmaavaraston murtojäljistä, ei myöskään vahingon määrästä tai siitä, kuka vahingon kohteena olleen omaisuuden on omistanut. Koska murtovahingoissa edellytetään murtojälkiä ja koska korvauksen hakijalla on näyttötaakka omaisuuden olemassaolosta ja arvosta, ei vakuutusyhtiö korvannut vahinkoa.

Uudelleenkäsittelypyynnöissään asiakas kertoi, että kyseessä oleva omaisuus oli aiemmin ollut hänen yrityksensä omistuksessa, mutta yrityksen toiminnan loputtua omistus oli siirtynyt hänelle. Sekä työmaavarasto että siellä olleet esineet siltä osin, kuin niitä ei ollut varastettu, olivat edelleen tarkastettavissa. Vahinkoilmoitus oli tehty vakuutusvirkailijan tultua vuosittaiseen tapaamiseen ja todettua, että tuhoutunut ja varastettu omaisuus oli vakuutettu asiakkaan vakuutuksessa. Työmaavaraston iäksi asiakas kertoi noin 30 vuotta. Lisäksi vakuutusyhtiön asiakkuuspäällikkö oli todennut, että tapahtuma on korvattava vahinko. Uudessa korvauspäätöksessään 11.1.2024 vakuutusyhtiö totesi, ettei yhtiö ollut saanut menetetystä omaisuudesta riittäviä tositteita, ja päätös pysyi kielteisenä.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii vahingon korvaamista kotivakuutuksestaan todeten tapahtumatietojen osalta, että koska vahinkoa ei havaittu välittömästi, ei poliisi päässyt tutkimaan tapausta nopeasti. Asiakas katsoo selvittäneensä vahinkoa niin hyvin kuin pystyi luetteloimalla omaisuuden yhdessä vakuutusyhtiön paikallisen korvauspäällikön kanssa. Rikoksen tekijä tai tekijät ovat jääneet tunnistamatta ja rikos selvittämättä. Myöskään vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja ei ole käynyt paikan päällä tutustamassa kohteeseen. Riidatonta kuitenkin on, että rikos on tapahtunut ja että asiakkaan omaisuutta on tuhoutunut. Samoin riidatonta on, että vakuutusyhtiön edustaja on ilmoittanut asiakkaalle, että kysymyksessä on korvattava vahinko. Vakuutusyhtiön vihjailu asiakkaan vilpillisyydestä on perusteetonta eikä voi johtaa siihen, että yhtiö vapautuisi korvausvastuustaan.

Lisäkirjelmässään asiakas korostaa työmaavarastossa olleen omaisuutta, joka oli tarkoitettu käytettäväksi asiakkaan omassa taloudessa. Kun korvauksen enimmäismäärä on vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan 5 000 euroa, on tämä myös asiakkaan korvausvaatimus asiassa.

Vakuutusyhtiön vastine

Viitaten aiempiin korvauspäätöksiinsä vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset.

Vakuutusyhtiö toteaa, että menettämisvahinkoja koskevan ratkaisukäytännön mukaan korvauksen hakijan on voitava selvittää, että esineet on menetetty rikosvahingon tai muun vakuutuksesta korvattavan vakuutustapahtuman vuoksi. Pelkkä jälkikäteen tehty oletus tai päättely siitä, mitä on tapahtunut, ei riitä osoitukseksi siitä, millä tavalla esineet on menetetty.

Yhtiö toteaa asiakkaalla olevan kotivakuutus kotiosoitteessaan, mutta 21 neliömetrin kokoinen työmaavarasto ei ole ollut vakuutuksen kohteena tässä vakuutuksessa. Asiassa on siten kyse siitä, tuleeko varastossa ollut irtaimisto korvasta vakuutuksesta. Vakuutusyhtiö katsoo, että toimintan­sa lopettaneen rakennusliikkeen käyttöomaisuus ei muutu kotitalouskäyttöön tarkoitetuksi irtaimistoksi, vaikka omistusoikeus olisikin siirtynyt asiakkaalle. Kyse ei myöskään ole ollut vakuutetun omistamista tai vuokraamista ansiotyövälineistä, joita voidaan tietyin edellytyksin korvata koti-irtaimistoon kuuluvana yhteensä 5 000 euroon asti.

Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutusehtojen mukaan koti-irtai­miston vakuutus on voimassa vain vakuutuspaikassa, minkä lisäksi vakuutettuna on vakuutuspaikasta tilapäisesti muualle siirretty vakuutuksen kohteena oleva irtaimisto enintään 5 000 euroon saakka. Kyseessä oleva irtaimisto on aiemmin kuulunut asiakkaan omistamalle yritykselle, minkä jälkeen omistus on siirtynyt asiakkaalle. Selvityksen perusteella omaisuutta on säilytetty pysyvästi työmaavarastossa vahinkopaikalla, joka sijaitsee noin 24 kilometrin päässä vakuutuspaikasta eli asiakkaan kotiosoitteesta. Asiakkaan yrityksen toiminta on päättynyt huhtikuussa 2019 ja vahinko on sattunut kaksi vuotta myöhemmin. Näin pitkää varastointiaikaa ei voitaisi pitää ehtojen edellyttämällä tavalla tilapäisenä siinäkään tapauksessa, että kyseessä joltain osin katsottaisiin olevan normaali koti-irtai­misto.

Siltä osin, kuin asiakas on esittänyt vakuutusyhtiön edustajan tehneen asiassa myönteisen korvauspäätöksen, yhtiö toteaa, ettei asiakasta vahinkoilmoituksen teossa avustanut henkilö ole ollut yhtiön korvauspäällikkö. Asiakkaan omien lausumien perusteella tämä on myös ollut asiakkaan tiedossa, sillä yhteydenotoissaan asiakas on nimennyt tapaukseen liittyvän vakuutusyhtiön toimihenkilön vakuutusyhtiön asiamieheksi, vakuutusvirkailijaksi sekä asiakkuuspäälliköksi. Asiakas on siten ollut tietoinen alusta asti, ettei kyseessä ole ollut korvausasiassa päätöksentekovaltainen henkilö. Samoin asiakas on ollut tietoinen, ettei asiassa ole tehty korvauspäätöstä kyseisen henkilön toimesta vaan että vahinkoilmoitus on ollut korvausosastolla käsiteltävänä. Asiakkaalle ei näin ollen ole voinut syntyä väärää käsitystä vakuutusasiamiehen kelpoisuudesta hoitaa korvausasiaa, eikä asiakkaan voida katsoa vilpittömässä mielessä olettaneen, että hän olisi vastaanottanut nimenomaisen ja varauksettoman korvauspäätöksen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vahinkotapahtumassa menetetty omaisuus ollut kotivakuutuksen kohteena, onko vakuutus ollut voimassa irtai­miston sijaintipaikassa sekä onko kyseessä vakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma. Lisäksi kyse on siitä, onko vakuutusyhtiön katsottava tehneen asiassa yhtiötä sitovan korvauspäätöksen vahingon korvaamisesta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.4.2020 alkaen, kohdan 2.3.1 (Irtai­misto omakoti- ja huvilarakennuksessa ja samalla piha-alueella ole­vas­sa rakennuksessa) mukaan koti- ja huvilairtaimiston vakuutus on voimassa vakuutuskirjassa mainitussa omakoti- tai huvilarakennuksessa. Lisäksi vakuutus on voimassa tämän omakoti- tai huvilarakennuksen käyttöä palvelevissa samalla piha-alueella olevissa rakennuksissa. Tämä omakoti- tai huvilarakennus ja sen edellä kerrotut käyttöä palvelevat rakennukset muodostavat koti- ja huvilairtaimiston vakuutuspaikan.

Ehtokohdan 3.1 (Irtaimiston vakuutuksen voimassaolo vakuutuspaikan ulkopuolella, Pääsääntö) mukaan vakuutuspaikoista tilapäisesti muualle siirretty vakuutuksen kohteena oleva irtaimisto on vakuutettuna Suomessa ja muissa Pohjoismaissa yhteensä enintään 5 000 euroon saakka.
[…]

Ehtokohdan 4.5.1 (Koti-irtaimisto) mukaan koti-irtaimistolla tarkoitetaan vakuutetun omistamaa kotitalouskäyttöön tarkoitettua irtaimistoa.

Vakuutettuun koti-irtaimistoon sisältyvät myös
- […]
- vakuutettujen omistamat ja vuokraamat ansiotyövälineet yhteensä enintään 5 000 euroon asti, kun toimintaa harjoitetaan yksityishenkilönä työ- tai virkasuhteessa tai yksityisellä toiminimellä
- […]

Ehtokohdan 5.1.1 (Palo- ja luonnonilmiöturva) mukaan palo- ja luonnonilmiöturvasta korvataan palovahinkona vahinko, jonka on aiheuttanut
- äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti irtipäässyt tuli,
- […]

Ehtokohdan 5.1.2 (Rikosturva) mukaan rikosturvasta korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta varkaudesta, ryöstöstä, murrosta tai ilkivallasta aiheutunut vahinko.

Murtovahinko korvataan, jos rakennukseen, asuntoon tai irtaimiston säilytystilaan on murtauduttu sen rakenteita tai lukkoja vahingoittaen taikka tunkeuduttu muunlaista väkivaltaa käyttäen tai avaimella, joka on saatu haltuun murtautumisen tai ryöstön yhteydessä.

Ilkivallalla tarkoitetaan muun kuin vakuutetun tahallaan aiheuttamaa vahinkoa.

Vakuutusehtoihin sisältyvien korvaussääntöjen kohdan 1.1 (Korvauksen hakeminen, 1.1 Selvitys vakuutustapahtumasta) mukaan […] korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat ne, joiden avulla voidaan todeta vahingon sattuminen ja sen suuruus sekä korvauksen saaja. Esimerkiksi poliisitutkintapöytäkirja, rikosilmoitus, tosite vahingoittuneen esineen hankinnasta, aitous todistus, rasitustodistus ja selvitys kiinnityksenhaltijoista voivat olla tarpeen. Rikoksesta on viipymättä ilmoitettava tapahtumapaikan poliisiviranomaisel­le.

Asian arviointi

Asiakas on hakenut korvausta työmaavaraston palovahingosta koskien sekä siirrettävää varastoa että siellä ollutta irtaimistoa. Irtaimiston osalta vahinkoilmoitus koskee palovahinkoa ja paloa edeltänyttä murtovahinkoa. Vakuutusyhtiö on katsonut, etteivät yrityksen omistuksesta asiakkaalle siirtyneet työkalut ja muu irtaimisto ole kotivakuutuksen kohteena ja ettei vakuutus ole ollut voimassa kyseisellä sijaintipaikalla. Lisäksi asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiön katsottava tehneen asiassa yhtiötä sitovan myönteisen korvauspäätöksen.

Vahinkotapahtuman yhteydessä menetetyn irtaimiston osalta lautakunta toteaa, että vaikka irtaimisto on aiemmin ollut asiakkaan omistaman yrityksen omistuksessa ja vaikka irtaimisto siten koostuu yritystoimintaan aiemmin käytetyistä työkaluista ja muista tarvikkeista, ei yksin tällä perusteella ole katsottavissa, että kyseiset esineet eivät voisi asiakkaan omistukseen siirryttyään olla kotivakuutuksen kohteena olevaa kotitalouskäyttöön tarkoitettua irtaimistoa.

Vakuutuksen voimassaolon osalta lautakunta toteaa, että vakuutusehtojen mukaan vakuutuspaikoista tilapäisesti muualle siirretty vakuutuksen kohteena oleva irtaimisto on vakuutettuna Suomessa ja muissa Pohjoismaissa yhteensä enintään 5 000 euroon saakka. Puheena oleva työmaavarasto on vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan sijainnut 24 kilometrin päässä asiakkaan kotoa. Lautakunta toteaa, että asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene, eikä asiakas ole tällaista myöskään esittänyt, että palossa tuhoutuneet tai ennen paloa varastetut esineet olisi siirretty säilytyspaikkaansa vakuutuspaikasta eli asiakkaan kotoa tai että esineiden säilyttäminen työmaavarastossa olisi ollut tilapäistä. Näillä perusteilla lautakunta katsoo, ettei asiassa ole osoitettu palo- tai murtovahingon yhteydessä menetetyn omaisuuden olleen vakuutettuna kotivakuutuksessa.

Myönteisen korvauspäätöksen tekemistä koskevan väitteen osalta lautakunta toteaa asiakkaan viittaavan väitteellään häntä vahinkoilmoituksen tekemisessä avustaneen vakuutusasiamiehen lausumiin koskien vakuutuksen kattavuutta. Ensimmäisen kerran vakuutusasiamiehen toiminnas­ta mainitessaan asiakas on kertonut kyseisen henkilön tutkineen asiakkaan vakuutukset ja todenneen, että tuhoutunut omaisuus on vakuutettu.

Lautakunta toteaa, että asiakkaan omankaan kertomuksen mukaan vakuutusyhtiön edustaja ei ole ottanut nimenomaisesti kantaa kyseisen vahingon korvattavuuteen vaan kyseinen edustaja on yleisesti todennut omaisuuden olevan vakuutettuna. Edelleen asiakkaan kertoman mukaan yhtiön edustaja on auttanut asiakasta vahinkoilmoituksen tekemisessä tultuaan vuosittaiselle käynnilleen keskustelemaan asiakkaan yrityksen vakuutusasioista. Edellä mainitut olosuhteet huomioiden asiakkaan on lautakunnan käsityksen mukaan katsottava tienneen, että vahinkoasian käsittely tapahtuu vahinkoilmoituksen tekemisen jälkeen vakuutusyhtiön korvauspalveluissa, ei vakuutusasiamiehen toimesta. Asiakkaan esittämän selvityksen perusteella asiamiehen kannanotot eivät myöskään ole ymmärrettävissä asiassa tehdyksi korvauspäätökseksi. Näin ollen asiassa ei ole perusteita arvioida vahingon korvattavuutta edellä lausutusta poiketen sillä perusteella, että vakuutusyhtiön olisi katsottava tehneen asiassa yhtiötä sitovan myönteisen korvauspäätöksen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet:
Kinnunen
Koskinen
Kuosa
Ståhlberg