Tapahtumatiedot
Polisiin 12.8.2025 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan vakuutuksenottaja A:n ajoneuvo anastettiin kerrostalon parkkipaikalta 9.8.2025 kello 13.10 aikoihin. A:n tytär B oli soittanut hätäkeskukseen ja oli myös myöhemmin antanut poliisille lisätietoja tapahtumasta. B oli kertonut, että A oli jättänyt autonavaimet etupenkille ja käynyt asunnossaan sisällä ja ollut ajoneuvon luota pois arviolta viisi minuuttia. A:n palatessa parkkipaikalle ei auto ollut enää siellä. A:n 12.8.2025 tekemän vahinkoilmoituksen mukaan autonavaimet oli jätetty etupenkin alle/sivuun eivätkä ne olleet näkyvissä.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa kielteisen korvauspäätöksen ja vetosi siihen, ettei ajoneuvo ole ollut lukittuna ja sen avaimia oli säilytetty ajoneuvon sisällä.
A pyysi vakuutusyhtiötä käsittelemään vahinkoasian uudelleen. A:n mukaan ajoneuvo oli ollut vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla lukittuna. Ajoneuvon avaimet eivät olleet virtalukossa vaan apukuskin penkin alla tai sivussa poissa näkyvistä. Jotta kyseistä ajoneuvoa olisi voinut ajaa, tulisi avaimien olla virtalukossa. A:n mukaan, mikäli avaimet eivät olleet virtalukossa, ajoneuvon virtalukko ja ohjauslukko olivat lukittuina.
Lisäksi A totesi uudelleenkäsittelypyynnössään, ettei hänelle välttämättä ollut kerrottu varkausturvaa olennaisesti rajoittavasta lukitusvaatimuksesta. Hän ei muistanut tai ollut löytänyt vahvistusta siitä, mitä vakuutusyhtiö oli hänelle toimittanut ennen kaskovakuutuksen voimaansaattamista keväällä 2025. A:lta oli löytynyt 18.3.2025 päivätty vakuutushakemus, jossa oli tietoja vakuutusturvan sisällöstä, mutta asiakirjaa ei ollut allekirjoitettu.
A:n mukaan ajoneuvon lukitusvaatimus varkausvahingon korvattavuuden edellytyksenä oli vakuutussopimuslain 5 §:n mukainen vakuutusturvan olennainen rajoitus, johon vakuutusyhtiön olisi tullut kiinnittää vakuutuksen hakijan huomio ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Tämä päti erityisesti käsillä olevassa tapauksessa, sillä auto oli ollut taksikäytössä.
Koska kyse oli A:n mukaan kuluttaja-asiakkaaseen rinnastettavan luonnollisen henkilön vakuutuksesta, vakuutusyhtiöllä ei ollut oikeutta poiketa vakuutussopimuslain 3 §:n mukaisesti lain vähimmäisvaatimuksista vakuutuksenottajan vahingoksi. Lisäksi A viittasi lain 5 §:n mukaisiin vakuutusyhtiön velvollisuuksiin.
A totesi, että koska kyse on vakuutusyhtiölle laissa asetetusta velvollisuudesta, vakuutusyhtiö oli velvollinen näyttämään, että se oli täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa asianmukaisesti. Lisäksi A totesi, että Vakuutuslautakunta on useissa tapauksissa katsonut, ettei vakuutusyhtiöllä ole oikeutta vedota vakuutuksen rajoitusehtoon, mikäli se on laiminlyönyt velvollisuutensa kertoa vakuutuksenottajalle vakuutusturvan olennaisista rajoituksista vakuutuksen hankkimishetkellä sekä viittasi Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin FINE-039730, FINE-037173 sekä VKL 175/05.
Vakuutusyhtiö ilmoitti A:lle, että oikaisi korvauspäätöstään ajoneuvon vaurioiden osalta ja katsoi, että ajoneuvo oli ollut lukittuna. Vakuutusyhtiö teki suojeluohjevähennyksen ja alensi vakuutuksesta suoritettavaa korvausta puolella (1/2), koska se katsoi avainten säilyttämisen penkillä olevan vähäistä suurempaa suojeluohjeen laiminlyöntiä ja laiminlyönti oli ollut niin törkeää. Ajoneuvon sisällä olleen ja A:n siitä varastetuksi ilmoittaman omaisuuden osalta vakuutusyhtiö ei muuttanut ratkaisuaan, koska ajoneuvon sisällä ollut omaisuus ei ole ollut vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa. Vakuutusyhtiö toimitti A:lle kuvakaappauksen sähköpostin liitteistä, jotka A oli saanut vakuutustarjouksen yhteydessä. A:lle oli toimitettu tuoteseloste, jossa ajoneuvon lukitusvaatimuksesta oli kerrottu.
Asiakkaan valitus
A:n mukaan hän ei ole laiminlyönyt suojeluohjeen noudattamista vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta. A:n mukaan vakuutuksenottajan huolimattomuuden aste on vain yksi seikka arvioitaessa korvauksen alentamista. Vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan sen lisäksi, että arvioinnissa otetaan huomioon vakuutetun laiminlyönnin merkitys vahingon syntymiseen ja hänen huolimattomuutensa laatu, tulee siinä ottaa huomioon myös olosuhteet muutoin. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1193 vp) mukaan korvauksen alentaminen perustuu kokonaisharkintaan, johon henkilön menettelyn moitittavuuden ohella vaikuttavat kunkin yksittäisen tapauksen muut olosuhteet.
A viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuihin VKL 261/14 ja VKL 312/07, joissa on otettu kantaa siihen, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus alentaa korvausta ajoneuvon avaimen säilytystä koskevan suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella. A:n mukaan vahinko on sattunut pienellä paikkakunnalla keskustataajamassa. Vahinkopaikka on sivukatu, joka ei ole vilkasliikenteinen ja se on muutoinkin rauhallinen. Ajoneuvo on ollut anastushetkellä aivan kodin ulko-oven edessä ja näköyhteyttä ajoneuvoon ei ole ollut 3–5 minuuttiin.
A vetoaa siihen, että tutkintailmoituksen kirjaukset on tehty poliisin ja A:n tyttären B:n välisen puhelinkeskustelun perusteella. Tuolloin B:llä ei ole ollut tarkempaa tietoa siitä, millä tavoin avaimet ovat olleet etupenkillä. Kyse ei ole ollut poliisin tutkinnan kannalta merkittävästä seikasta. Näin ollen A:n mukaan voidaan pitää uskottavana, että avainten sijainti suhteessa etupenkkiin on tarkentunut 12.8.2025 annetulla avainselvityksellä, kun A:lta on saatu tarkennettua tietoa. Asiassa ei voida katsoa, että kertomus olisi muuttunut, vaan se on tarkentunut. A toteaa, että avainten piilottaminen apukuskin penkin alle / sivuun ei vaadi yhtään sen enempää aikaa kuin niiden laittaminen penkille tai taskuun. A on tiennyt palaavansa autolle muutamassa minuutissa, joten hän on nopeasti nakannut avaimet pois näkyviltä penkin alle / sivuun. Edellä mainituin perustein A:n kertomusta avainten sijainnista tapahtumahetkellä ei ole syytä pitää epäuskottavana.
A:n mukaan arvioitaessa asiaa kokonaisuutena voidaan katsoa, että A on laiminlyönyt avainten säilytystä koskevan suojeluohjeen noudattamisen vain vähäisestä huolimattomuudesta. Näin ollen vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta tehdä korvauksesta suojeluohjevähennystä.
A toteaa, että mikäli asiassa katsotaan suojeluohjeen noudattamista laiminlyödyn vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta, on 50 %:n alennus korvaukseen liian suuri. A:n mukaan Vakuutuslautakunnan käytännön mukaan korvauksen alentaminen 1/3:lla on katsottu edellyttävän vakuutetun merkittävää huolimattomuutta tai laiminlyönnin seurauksena aiheutuvaa suurta vaaraa. Korvauksen alentaminen puolella edellyttää erityisiä perusteita, kuten suojeluohjeen laiminlyöntiin liittyvää, asteeltaan törkeänä pidettävää vakuutetun huolimattomuutta ja viittaa ratkaisusuosituksiin FINE-020398 sekä VKL 310/06. A vetoaa siihen, että tapauksessa FINE-020398 ajoneuvo oli ollut pysäköitynä näkyvälle paikalle, jossa oli ollut paljon ihmisiä. Ajoneuvo oli ollut pysäköitynä sen avaimet renkaan päällä useiden tuntien ajan, vakuutetun ollessa sisällä ravintolassa. Tässä nyt ratkaistavana olevassa tapauksessa ajoneuvon avaimet ovat olleet poissa näkyviltä, ajoneuvo on ollut verrattain syrjäisellä ja rauhallisella alueella, ja A on ollut aivan ajoneuvon lähettyvillä niin, että näköyhteys autoon on katkennut vain muutamiksi minuuteiksi. A toteaa, että jos vastoin hänen käsitystään suojeluohjeen noudattaminen on laiminlyöty vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta, on 50 %:n alennus korvaukseen tämän kokonaisarvion perusteella liian suuri.
A vetoaa vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuteen ja toistaa uudelleenkäsittelypyynnössään esittämänsä. Lisäksi A toteaa, että vakuutusyhtiö ei ole toimittanut A:lle lähetettyä tuoteselostetta, kun vakuutusyhtiö on toimittanut kuvakaappauksen liitteistä, jotka A on saanut vakuutustarjouksen yhteydessä. Lisäksi A toteaa, että kuvakaappauksesta ilmenee tuoteselosteen sisältäneen sähköpostin lähetetyn 18.3.2025, kun vakuutussopimus on alkanut aiemmin.
Ajoneuvossa olleen omaisuuden osalta A toteaa, että vakuutusehdot ovat epäselvät ja monitulkintaiset siltä osin, voidaanko vakuutuksen kohteena olevia vakiovarusteita sekä lisälaitteita, lisävarusteita ja päällirakenteita pitää vakuutusehdoissa tarkoitettuina teon kohteina, joiden osalta korvattavuus edellyttää, että ne ovat olleet lukittuina tai lukitussa säilytyssuojassa. Selvää on, etteivät nämä voi olla ”lukittuina”. Ne voivat myös sijaita ajoneuvon ulkopuolella, jolloin niiden säilyttämistä lukitussa säilytyssuojassa ei voida ajoneuvon tavallisessa käytössä edellyttää.
Lisäksi kyseisessä varkausvakuutuksen ehtokohdassa mainitaan ensiksi varkaus, moottoriajoneuvon käyttövarkaus, ajoneuvon luvaton käyttö tai näiden yritys, minkä jälkeen viitataan teon kohteeseen. Koska tällaisten tekojen kohteena voi olla vain ajoneuvo itse eikä esimerkiksi sen vakiovarusteisiin kuuluva avain, on kyseistä ehtokohtaa tulkittava niin, että teon kohde viittaa vakuutuksen kohteena olevaan ajoneuvoon. Koska kyse on vakuutusyhtiön laatimista kaskovakuutuksen vakioehdoista, on epäselvää ehtoa tulkittava kuluttajansuojalain 4:3:n perusteella vakuutuksenottajan eduksi. Näin ollen asiassa on katsottava, että varkausvakuutuksen lukitusvaatimuksella viitataan vain ajoneuvoon. Näin ollen vakuutuksesta tulee korvata vakuutuksen kohteena olevalle, vahingon yhteydessä menetetystä omaisuudesta aiheutunut vahinko. A vetoaa vaatimuksensa tueksi Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-031406. A toteaa, että mikäli vakuutusyhtiö on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa lukitusvaatimuksesta, ei kyseistä vaatimusta voida soveltaa ja A:n voidaan katsoa jääneen perustellusti siihen käsitykseen, että tällaisessa vahinkotilanteessa kaikki ajoneuvossa ollut omaisuus on vakuutuksen kohteena.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset ja viittaa asiassa annettuun korvauspäätökseen ja lausuu seuraavaa.
Vakuutusyhtiö toteaa avainten sijainnin osalta, että oikeuskäytännön mukaan ensin heti vahingon jälkeen annettua kertomusta on pidettävä uskottavampana kuin myöhemmin muuttunutta kertomusta. Yhtiön mukaan avainten sijaintitiedossa on niin suuri eroavaisuus, ettei se selity vain epähuomiolla. Vahinkoilmoitukseen ajoneuvon pysäköinnistä todistajaksi on merkitty B, joka on myös ilmoittanut poliisille vahingosta. B:llä on siis ollut omakätinen tieto ajoneuvon avainten tosiasiallisesta paikasta ennen vahinkoa, joten tietoa on tämänkin vuoksi pidettävä oikeana. Yleisen elämänkokemuksen mukaan ei ole uskottavaa, jos vakuutettu on jättänyt ajoneuvon kertomansa mukaisesti ulos vain viiden minuutin ajaksi tarkoituksenaan palata ajoneuvolle, että hän alkaisi piilottamaan ajoneuvon avaimia apukuljettajan penkin alle sen sijaan, että laittaisi avaimet loogisesti esimerkiksi taskuun, tai kuten on poliisille kerrottu, jättänyt ne apukuskin penkille.
Yhtiön mukaan epäuskottavaa on myös, miten vain erittäin lyhyen aikaikkunan sisällä joku olisi löytänyt piilotetut avaimet ja päättänyt tämän jälkeen varastaa ajoneuvon. Yhtiö toteaa, että A:n antamissa selvityksissä on suuri ristiriita sen suhteen, miten ajoneuvon käyttöönottanut henkilö olisi tullut satunnaisesti paikalle, kokeillut ajoneuvon ovia todeten niiden olevan avoinna sekä ehtinyt vakuutetun antamassa 3–5 minuutin aikaikkunassa penkoa ja löytää avaimet penkin alta, jos ne eivät olisi olleet näkyvillä. Tämän jälkeen satunnainen ohikulkija on tehnyt tietoisen päätöksen ajoneuvon käyttöönottamisesta ja ehtinyt poistua paikalta ilman kenenkään havaintoja. Ajoneuvossa avainta satunnaisesti etsivä olisi ottanut valtavan kiinnijäämisriskin aivan keskellä tapahtumapaikkakunnan keskustaa, jossa vahinkopaikka on keskellä asuinaluetta. A kertoo vahinkoilmoituksessa, että ajoneuvo oli pysäköity näkyvälle paikalle. Todennäköisempää ja loogisempaa on, kuten poliisin tutkintailmoitukseen on kirjattu, että avaimet ovat olleet näkyvillä penkillä, minkä vuoksi ajoneuvoon on ylipäätään menty sisälle ja ajoneuvo on varastettu.
Yhtiön mukaan ajoneuvon katoaminen on suorassa syy-yhteydessä avainten säilyttämiseen ajoneuvossa ja suojeluohjeen rikkomiseen. Avaimen jättäminen näkyville penkille on vähäistä suurempaa suojeluohjeen laiminlyöntiä ja mahdollistanut sen, että ajoneuvo on voitu avainta käyttämällä anastaa huomiota herättämättä. Lisäksi, vaikka avaimet olisivat olleet apukuskin penkin alla myöhemmin väitetyn tavoin, on se piilona jokseenkin tunnettu avaimelle ja tällöinkin suojeluohjeen laiminlyönti olisi vähäistä suurempaa. A on tietoisesti luonut tilanteen, jossa ajoneuvon katoamisen riski kasvanut huomattavaksi. Kyse ei ole mistään syrjäisestä yksityisestä sijainnista, jossa ulkopuolisten liikkuminen olisi epätodennäköistä, vaan ajoneuvon katoamispaikka on ollut keskellä asutusaluetta. Avainten jättämistä penkille on pidettävä avainten säilyttämistä koskevan suojeluohjeen poikkeuksellisen vakavana rikkomisena, sillä on suora syy-yhteys vahingon syntyyn ja huolimattomuus on niin merkittävää, että korvauksen alentaminen puolella on perusteltua.
Tiedonantovelvollisuuden osalta yhtiö toteaa, että tiedonantovelvollisuutta koskevalla säätelyllä ei tarkoiteta sitä, että vahinkotilanteen jälkeen vakuutettu voi jälkikäteisesti miettiä, mitä vakuutus korvaa ja mitä ei, vaan huomio tulee kiinnittää siihen, mihin käsitykseen vakuutettu jäi vakuutussopimusta solmittaessa. A kertoo hylkypäätöksen saatuaan, ettei välttämättä ole saanut tietoa vakuusturvan olennaisista rajoituksista ennen vakuutussopimuksen tekoa. A ei siis väitä, että ei olisi saanut riittäviä tietoja vakuutuksesta tai kerro mihin käsitykseen olisi jäänyt ennen vakuutuksen syntymistä vakuutuksen korvauspiiristä, vaan muutoshakemuksessa kirjatuin tavoin ei muista asiasta. Yhtiön mukaan A ei kerro, millaiseen käsitykseen hän on jäänyt ennen vakuutuksen syntymistä tai että juuri lukituksesta tai suojeluohjeista olisi hänelle syntynyt toisenlainen kuva, mitä vakuutusehdoissa ja tuoteselosteessa on kerrottu. A:lle on toimitettu tuoteseloste tarjouksen yhteydessä ja kyseisessä dokumentissa kerrotaan varkausvakuutuksen lukitusvaatimuksesta, vakuutuksen kohteesta sekä suojeluohjeista, joista erikseen on mainintana, ettei ajoneuvon avaimia saa säilyttää autossa. Yhtiön näkemyksen mukaan A:lle on annettu riidanalaisistakin seikoista tarvittavat tiedot ennen vakuutussopimuksen syntymistä.
Ajoneuvossa olleen omaisuuden osalta yhtiö haluaa korostaa, että vakuutusehtojen mukaan vakuutuksen kohteeseen kuuluvat myös ohjehintaan sisältyvät vakiovarusteet sekä vakuutuksenottajan ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuvien henkilöiden omistamat tai osamaksulla ostamat ajoneuvoon kiinteästi asennetut ja ajoneuvon käyttöön olennaisesti liittyvät tavanomaiset lisälaitteet, lisävarusteet ja päällirakenteet. Yhtiön mukaan kiinteällä asennuksella tarkoitetaan sellaista asennusta tai kytkentää, jota ei voi suorittaa helposti ja tavanomaisesti varusteen tai laitteen kiinnitystavan vuoksi tai ilman työkaluja. A:n varastetuksi esittämästä omaisuudesta muut kuin taksikupu ja taksimittari eivät ole olleet ajoneuvoon kiinteästi asennettuja ja näin ollen ne eivät ole lainkaan vakuutuksen kohteena. Vakuutuksen kohteena ei ole irtain omaisuus. Koska omaisuus ei ole ollut sopimuksessa tarkoitettua vakuutettua omaisuutta, ei sen osalta tule arvioida erikseen lukitsemisen vaatimuksia. Jos kaikki listattu omaisuus kuitenkin katsottaisiin vakuutuksen kohteena olevaksi, ei varkausvakuutuksen ehto ole epäselvä, vaan teon kohde eli vakuutuksen kohde tulee olla ehdossa määritellyin tavoin lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa. Säilytyssuojana voi olla myös ajoneuvo itse tällaisen vakuutuksen kohteena olevan omaisuuden osana ja ehto ei tämän osalta ole tulkinnanvarainen. Rekisterikilpi on osa ajoneuvoa ja siitä korvataan päätöksen mukaisesti suojeluohjevähennys huomioon ottaen puolet.
Välitoimet
Vakuutuslautakunta on varannut yhtiölle tilaisuuden lausua suojeluohjeen merkityksestä ajoneuvon avaimen korvattavuuden osalta. Yhtiö toteaa, että kadonneen avaimen kustannus on korvattava vakuutuksesta suojeluohjevähennys huomioiden (1/2). Samoin kustannus kadonneen avaimen poiskoodauksesta on korvattava pelastamiskustannuksena.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko vakuutuksenottaja A laiminlyönyt suojeluohjetta vähäistä suuremmalla huolimattomuudella ja mikäli on, minkä suuruinen vähennys vakuutuskorvauksesta voidaan tehdä sekä onko vakuutuksenantaja laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Lisäksi asiassa on kyse siitä, tuleeko ajoneuvossa ollut omaisuus korvata vakuutuksesta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 3 §:n (Säännösten pakottavuus, 14.5.2010/426) 2 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.
Vakuutussopimuslain 5 §:n (Tiedot ennen sopimuksen tekemistä, 20.4.2018/238) 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Lainkohdan 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa ja niitä annettaessa on otettava huomioon tarjottavan vakuutuksen monimutkaisuus ja se, onko vakuutuksen hakija kuluttaja tai tähän 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettava vai muu henkilö, sekä muut asiakkaan tai asiakasryhmän ominaisuudet.
Vakuutussopimuslain 5 a §:n (Tietojen toimittaminen pysyvällä tavalla taikka verkkosivustolla, 20.4.2018/238) mukaan ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot on toimitettava paperilla tai muulla pysyvällä tavalla taikka verkkosivustolla. Siitä, mitä tietojen toimittamistapaa on kulloinkin käytettävä, sekä tietojen toimittamisen yleisistä vaatimuksista annetaan tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
Solvenssi II -direktiivin I liitteessä tarkoitettuja vahinkovakuutuksia koskeva vakiomuotoinen asiakirja on kuitenkin toimitettava paperilla tai muulla pysyvällä tavalla. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tiedoista, jotka asiakirjassa on oltava, asiakirjan laatimiskielestä ja muista asiakirjaa koskevista seikoista ottaen huomioon vakuutusten tarjoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvostondirektiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 5–9 kohdan säännökset. Komission teknisillä sääntelystandardeilla säädetään tarkemmin asiakirjan vakiomuotoisesta esitystavasta ja sen sisältämien tietojen yksityiskohtaisesta esitystavasta.
Sen estämättä, mitä edellä 1 ja 2 momentissa säädetään, vakuutuksen hakijalle on pyynnöstä aina toimitettava ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot paperilla. Tietojen toimittamisesta ei saa periä maksua. Vakuutusten puhelinmyynnissä sovelletaan, mitä kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n 2 momentissa säädetään.
Vakuutussopimuslain 9 §:n (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Vakuutussopimuslain 31 §:n (Suojeluohjeiden noudattaminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan Vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).
Lainkohdan 2 momentin mukaan vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.
Lainkohdan 3 momentin mukaan, jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa, 14.5.2010/426) 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.3.2025) alkaen kohdan 2.1 (Kaikki ajoneuvot) mukaan
1. Vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjassa tai vakuutusluettelossa yksilöity ajoneuvo.
2. Vakuutuksen kohteeseen kuuluvat myös ohjehintaan sisältyvät vakiovarusteet sekä vakuutuksenottajan ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuvien henkilöiden omistamat tai osamaksulla ostamat ajoneuvoon kiinteästi asennetut ja ajoneuvon käyttöön olennaisesti liittyvät tavanomaiset lisälaitteet, lisävarusteet ja päällirakenteet. […]
Ehtokohdan 2.4 (Ei ole vakuutuksen kohteena) mukaan vakuutuksen kohteena eivät ole
[…]
9. irtain omaisuus, kuten vaatteet, liina- ja vuodevaatteet, ruokailuvälineet, ruokatarvikkeet eikä muu vastaava irtain omaisuus. […]
Ehtokohdan 3.5 (Varkausvakuutus) mukaan varkausvakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteen menettämisestä tai vaurioitumisesta aiheutunut esinevahinko, jos syynä on ollut varkaus, moottoriajoneuvon käyttövarkaus, ajoneuvon luvaton käyttö, tai näiden yritys ja teon kohde on ollut lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä.
Ehtokohdan 5.7 (Suojeluohjeet) mukaan suojeluohjeiden tarkoituksena on ehkäistä uhkaavia vaaroja ja pienentää syntyviä vahinkoja. Vakuutetun ja häneen samastettavan henkilön tulee noudattaa suojeluohjeita. Korvausta alennetaan tai se voidaan evätä, jos suojeluohjeen rikkomisella on vaikutusta vakuutustapahtuman syntyyn. […]
Ehtokohdan 5.7.4 (Avainten ja rekisteröintitodistuksen ilmoitusosan säilytys) mukaan ajoneuvon, luvattoman käytön estävien laitteiden, ajoneuvon säilytyssuojan ja ajoneuvon varusteiden säilytyssuojan avaimia ei saa säilyttää näkyvillä tai sellaisessa lukitsemattomassa paikassa, jossa sivullinen voi ennalta olettaa niiden olevan.
Ajoneuvon rekisteröintitodistuksen ilmoitusosaa, sähköistä varmennetta, avaimia ja avaimien valmistamiseen tarvittavia tietoja ei saa säilyttää ajoneuvossa, vaikka ajoneuvon kaikki ovet ja tavaratila on lukittu ja ikkunat suljettu. […]
Asian arviointi
Onko A laiminlyönyt suojeluohjetta vähäistä suuremmalla huolimattomuudella ja mikäli on, minkä suuruinen vähennys vakuutuskorvauksesta voidaan tehdä?
Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993 vp, s. 45) mukaan suojeluohjeen tulee lähtökohtaisesti olla niin selkeä, että vakuutettu suoraan sen perusteella tietää, miten hänen on meneteltävä säilyttääkseen oikeutensa vähentämättömään korvaukseen. Näyttötaakka korvauksen alentamisen perusteista on suojeluohjeen laiminlyönnin vetoavalla vakuutusyhtiöllä. Korvauksen alentamiseksi yhtiön on osoitettava asiakkaan huolimattomuuden suojeluohjeen noudattamisessa olleen vähäistä suurempaa.
Asiassa riidanalaista on se, onko A laiminlyönyt suojeluohjetta vähäistä suuremmalla huolimattomuudella ja mikäli on, minkä suuruinen vähennys asiassa voidaan tehdä. Vakuutusyhtiö on alentanut vakuutuksesta suoritettavaa korvausta asiassa 1/2:lla suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella.
A vetoaa siihen, että avaimet ovat olleet apukuskin penkin alla tai sivussa, ajoneuvo on ollut verrattain syrjäisellä paikalla ja A:n näköyhteys ajoneuvoon on ollut katkenneena vain muutaman minuutin. Vakuutusyhtiö perustelee kantaansa sillä, että todennäköisempää ja loogisempaa on, että avaimet ovat olleet apukuskin penkin päällä. Yhtiön mukaan ajoneuvo on sijainnut keskellä asutusaluetta, ja A on tietoisesti luonut tilanteen, jossa ajoneuvon katoamisen riski on kasvanut huomattavasti.
Asiassa annettujen selvitysten perusteella ajoneuvo on ollut pysäköitynä näkyvällä paikalla asuinalueella kerrostalon pihassa. Kerrostalon ikkunat ovat olleet ajoneuvoa kohden. Tapahtumapaikan ei voida katsoa olevan syrjäinen annetun selvityksen perusteella. Oikeuskäytännössä luotettavimpana on pidetty ensikertomusta vahingon sattumisesta. Lisäksi B on mainittu A:n toimesta todistajana ajoneuvon pysäköinnille ja ajoneuvo on viety vajaan viiden minuutin aikana, jolloin siihen ei ole ollut näköyhteyttä. Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta pitää todennäköisimpänä sitä, että avaimet ovat olleet autossa näkyvällä paikalla, asiasta alkuun kerrotun ja tutkintailmoitukseen kirjatun mukaisesti apukuljettajan istuimen päällä.
Ottaen huomioon edellä lausutun tapahtumapaikasta sekä sen että avaimet on jätetty ajoneuvoon näkyvälle paikalle, Vakuutuslautakunta katsoo A:n laiminlyöneen suojeluohjetta vähäistä suuremmalla huolimattomuudella. Vakuutusyhtiöllä on näin ollen oikeus alentaa korvausta A:n laiminlyönnin perusteella.
Lautakunnan käytännön mukaan korvauksen alentamisen 1/3:lla on katsottu edellyttävän vakuutetun merkittävää huolimattomuutta tai laiminlyönnin seurauksena aiheutuvaa suurta vahingonvaaraa. Korvauksen 1/2:lla alentamisen on lähtökohtaisesti katsottu edellyttävän erityisiä perusteita, kuten suojeluohjeen laiminlyöntiin liittyvää, asteeltaan törkeänä pidettävää vakuutetun huolimattomuutta.
Ajoneuvon avaimien jättäminen ajoneuvoon näkyvälle paikalle on mahdollistanut ajoneuvon anastamisen avainta käyttämällä huomiota herättämättä. A:lla on ollut mahdollisuuksia menetellä asiassa toisin ja välttää ajoneuvon anastus. Toisaalta ajoneuvo on ollut vain vajaan viiden minuutin ajan pihassa ilman näköyhteyttä.
Huolimattomuuden astetta koskeva arviointi on tyypillisesti kokonaisharkintaa, jossa on otettava huomioon kaikki menettelyn keskeiset piirteet. Tässä tapauksessa avaimen säilytystavan osalta A on vakavasti rikkonut tärkeää suojeluohjetta, mikä on olennaisesti lisännyt varkausvahingon todennäköisyyttä. Tietoisella riskinotolla aiheutettu vahingonvaara on kuitenkin ollut ajallisesti hyvin lyhytkestoinen, mikä on puolestaan merkittävästi vähentänyt ennakoitavissa ollutta vahingon todennäköisyyttä. Vakuutuslautakunnan käytännössä on suositettu korvauksen alentamista 1/2:lla esimerkiksi tapauksessa FINE-020398, jossa auton avainten säilyttämistapa oli ollut ilmeisen varomaton sekä säilytysaika huomattavan pitkä ja menettelyä pidettiin suojeluohjeen poikkeuksellisen vakavana laiminlyöntinä.
Vaikka Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n huolimattomuutta voidaan pitää merkittävänä, sitä ei ole olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen perusteltua pitää suojeluohjeen erityisen vakavana laiminlyöntinä. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo perustelluksi korvauksen alentamisen asiassa 1/3:lla suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella.
Onko vakuutusyhtiö laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa?
A on todennut, ettei hänelle välttämättä ole kerrottu vakuutusturvan olennaisista rajoituksista ennen vakuutussopimuksen tekoa. Vakuutusyhtiön mukaan A:lle on toimitettu tuoteseloste tarjouksen yhteydessä ja kyseisessä dokumentissa kerrotaan varkausvakuutuksen lukitusvaatimuksesta, vakuutuksen kohteesta sekä suojeluohjeista, joista erikseen on mainintana, ettei ajoneuvon avaimia saa säilyttää autossa.
Vakuutussopimuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 114/1993) 5 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vakuutusturvan rajoituksilla tarkoitetaan paitsi vakuutusehdoissa erikseen rajoituksina mainittuja, korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja myös muita ehtomääräyksiä, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturvan rajoittamista siitä, mitä vakuutuksen hakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa. Rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä.
Hallituksen esityksessä (HE 114/1993) on todettu, että pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 5 – 5a §:ien mukaisessa tiedonantovelvollisuudessa ennen vakuutussopimuksen päättämistä on kyse vakuutusyhtiölle laissa asetetusta velvollisuudesta, jonka asianmukaisen täyttämisen vakuutusyhtiö on tarvittaessa velvollinen näyttämään.
Lautakunta toteaa, että 1.10.2018 voimaan tulleilla, vakuutuksesta annettavia tietoja koskevan vakuutussopimuslain 2 luvun muutoksilla (laki 238/2018) vakuutusyhtiön velvollisuudeksi on säädetty antaa ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot vakuutuksen hakijalle paperilla, muulla pysyvällä tavalla taikka verkkosivustolla.
Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevasta selvityksestä käy ilmi, että A:lle on lähetetty vakuutustarjous, jonka liitteenä on ollut tuoteseloste. Tuoteselosteeseen on kirjattu nyt kyseessä olevassa asiassa riidanalaisina olevat seikat. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on näyttänyt antaneensa ennen sopimuksen tekemistä A:lle vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitetut tiedot. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan.
Onko ajoneuvossa ollut omaisuus vakuutuksesta korvattavaa?
A on ilmoittanut, että ajoneuvosta on varastettu rekisterikilvet, taksikupu, taksimittari, maksulaite ja -teline, taksikortti, auton avain, työkaluja, lukulasit, aurinkolasit, noin 30 euroa käteistä sekä kaksi kaasusumutinta.
A:n mukaan vahingon yhteydessä menetetyn muun omaisuuden osalta ei voida soveltaa varkausvakuutuksen korvattavuuden edellytystä, jonka mukaan teon kohde tulee olla lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa. A katsoo vakuutusehtojen olevan tältä osin epäselvät. Vakuutusyhtiö on katsonut, että ajoneuvosta vakuutuksen kohteena ollut omaisuus on ollut sen vieneen saatavilla, kun ajoneuvon ovet on tietoisesti jätetty lukitsematta ja näköyhteyttä omaisuuteen ei ole ollut, jolloin vakuutuksen tunnusmerkistön mukaista tapahtumaa ei ole sattunut. Yhtiö on todennut, että rekisterikilvet ovat olleet osa ajoneuvoa ja että yhtiö korvaa niistä puolet suojeluohjevähennys huomioon ottaen. Lisäksi yhtiö on ilmoittanut korvaavansa auton avaimen vähentäen korvauksesta 1/2:n suojeluohjevähennyksen.
Ehtokohdassa 3.5 todetaan, että varkausvakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteen menettämisestä aiheutunut esinevahinko, jos syynä on ollut varkaus ja teon kohde on ollut lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa. A on vedonnut ehdon epäselvyyteen ja viitannut ratkaisusuositukseen FINE-031406. A:n viittaamassa tapauksessa korvausehdot eroavat nyt käsillä olevasta tapauksesta, niissä ei ole ollut teon kohteelle asetettua vaatimusta lukittuna olemisesta tai lukitusta säilytyssuojasta. Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n viittaama tapaus eroaa nyt kyseessä olevasta tapauksesta. Vakuutuslautakunta ei pidä ehtokohtaa 3.5 epäselvänä.
Asiassa tulee muun omaisuuden kuin rekisterikilpien ja auton avaimenosalta arvioitavaksi ovatko ne vakuutuksen kohteita. Vakuutusyhtiö on katsonut taksikuvun ja taksimittarin olleen kiinteästi asennettuja. Muun anastetun omaisuuden osalta Vakuutuslautakunta toteaa kyseessä olevan irtain omaisuus. Koska irtain omaisuus ei ole vakuutuksen kohde ehtokohdan 2.4 mukaisesti, ei korvausta tule suoritettavaksi irtaimen omaisuuden osalta.
Koska vakuutuksen kohteeseen kuuluva omaisuus on kyseessä olevassa tapauksessa luonteeltaan sellaista, etteivät ne voi olla lukittuina, tulee niiden ehtokohdan 3.5 perusteella olla lukitussa säilytyssuojassa, jotta korvausta suoritetaan vakuutuksesta. Asiassa on riidatonta, etteivät auton ovet ole olleet lukittuina. Vakuutusyhtiö on todennut, että säilytyssuojana voi olla myös ajoneuvo tällaisen vakuutuksen kohteena olevalle omaisuudelle. Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksen kohteena olevat taksikupu ja taksimittari eivät ole olleet nyt missään lukitussa tilassa, ajoneuvon ovet eivät ole olleet lukittuina. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ajoneuvossa olleesta muusta omaisuudesta kuin rekisterikilvistä ja auton avaimesta.
Vakuutusyhtiö on todennut korvaavansa ajoneuvon rekisterikilvet ja avaimen vähentäen niistä suoritettavasta korvauksesta 1/2 suojeluohjevähennyksen. Aiemmin todetun mukaisesti Vakuutuslautakunta katsoo perustelluksi korvauksen alentamisen asiassa 1/3:lla suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella. Näin ollen lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan myös ajoneuvon rekisterikilvet ja avaimen 1/3:n suojeluohjevähennys huomioiden.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen 1/3:n suojeluohjevähennyksellä. Muutoin Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Karppinen
Jäsenet
Koskinen
Kuosa
Ståhlberg
Yrttiaho