Tapahtumatiedot

Asiakas oli soittanut vakuutusyhtiöön ottaakseen liikenne- ja kaskovakuutuksen. Puhelun jälkeen vakuutusyhtiö toimitti asiakkaalle 11.6.2024 vakuutusehdotuksen ja muun ohella kaskovakuutuksen tuote-esitteen. Asiakas hyväksyi samana päivänä vakuutusehdotuksen.

Asiakas ilmoitti 3.12.2024 puhelimitse vakuutusyhtiölle, että peura oli 1.12.2024 juossut asiakkaan kuljettaman ajoneuvon eteen, minkä johdosta auton oikea etukulma oli vaurioitunut. Vakuutusyhtiö korvasi ajoneuvon korjauskustannukset. Asiakas vaati korvausta myös keskeytysturvasta korjauksen ajalta. Vakuutusyhtiön mukaan asiakkaan kaskovakuutukseen ei sisältynyt keskeytysturvaa.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiö maksaa hänelle korvauksen auton korjauksen ajalta (23.6.–16.7.2025) keskeytysturvasta ja korvaa asiakkaalle aiheutuneen vahingon korkoineen.

Vakuutusyhtiö oli laiminlyönyt velvollisuutensa varmistaa, että asiakas ymmärsi, ettei vakuutus sisältänyt keskeytysturvaa. Asiakkaan tarkoituksena oli ollut hankkia kattava ammattikäyttöön soveltuva vakuutus. Vakuutusyhtiön olisi tullut ymmärtää, että yrityskäytössä olevan auton kohdalla keskeytysturva oli välttämätön. Sen puuttumisesta ei varoitettu selkeästi. Myyjä myös sanoi puhelimessa ennen sopimuksen tekemistä, että keskeytysturva sisältyi vakuutukseen. Vakuutusyhtiö hävitti tahallaan nauhoituksen puhelusta. Vakuutuksen tulee katsoa olleen voimassa asiakkaan saaman käsityksen mukaisesti. Vakuutuksen kallis hintakin viittasi siihen, että se sisälsi keskeytysturvan.

Vakuutusyhtiön menettely johti kohtuuttomaan lopputulokseen. Vakuutusehtoa oli joka tapauksessa soviteltava.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset.

Vakuutusyhtiö oli täyttänyt vakuutussopimuslain mukaiset velvoitteen­sa.  Keskeytysvakuutusturvan sisältymisestä vakuutukseen ei ollut so­vittu, eikä vahinkoa voida käsitellä kyseisestä turvasta.

Asiakas oli puhelimitse yhteydessä vakuutusyhtiön edustajaan 11.6.2024 ostaakseen ajoneuvolleen liikenne- ja kaskovakuutuksen. Asiakkaalle toimitettiin tuote-esite, kaskovakuutuksen tuotekuvaus ja vakuutusehdotus. Asiakas allekirjoitti vakuutusehdotuksen 11.6.2024 ja ilmaisi allekirjoituksellaan haluavansa ajoneuvolleen ehdotuksen mukaisen vakuutusturvan, vastaanottaneensa tuote-esitteen ja saaneensa tiedot vakuutusten keskeisestä sisällöstä tarkempine rajoituksineen. Vakuu­tussopimus syntyi asiakkaan hyväksyttyä vakuutusehdotuksen. Välittömästi vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen asiakkaalle toimitettiin vakuutuskirja ja vakuutusehdot.

Vakuutusyhtiö toimitti asiakkaalle kirjallisessa ja ymmärrettävässä muodossa tiedot tarjottavan vakuutuksen sisällöstä ja ehdoista ennen vakuutussopimuksen solmimista. Tuotekuvauksessa oli selkeästi esitetty, että kaskovakuutuksen laajuus voitiin valita listatuista vaihtoehdoista, eikä keskeytysvakuutusta ollut listattuna asiakkaalle toimitetussa vakuutusehdotuksessa. Jos asiakas olisi pyytänyt keskeytysturvavakuutusta, se olisi lisätty vakuutusehdotukseen.

Vahingosta ilmoittaessaan asiakas tiedusteli korvausratkaisijalta, kuuluiko hänen vakuutussopimukseensa keskeytysturva, jolloin asiakkaalle kerrottiin, että ajoneuvolla ei ollut keskeytysturvaa. Asiakas ilmaisi olleensa siinä käsityksessä, että keskeytysturva kuului sopimukseen. Korvauskäsittelijä oli vahinkoilmoituksen vastaanotettuaan yhteydessä vakuutuksen myyneeseen myyjään ja tiedusteli, mitä vakuutuksesta oli sovittu myyntitilanteessa. Myyjän lausunnon mukaan vakuutussopimus vastasi sitä, mistä asiakas ja vakuutusyhtiö olivat sopineet.

Asiakkaalle oli tarjottu vakuutuskokonaisuutta puhelinkeskustelussa tehdyn vakuutustarpeen kartoituksen perusteella. Vakuutusyhtiö oli täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa eikä asiakas ollut voinut jäädä siihen käsitykseen, että keskeytysturva sisältyisi hänen vakuutukseensa.

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ei myöskään poistanut vakuutuksenottajan velvollisuutta itsekin perehtyä tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Vakuutuksenottaja oli velvollinen tarkastamaan vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen vakuutusasiakirjoihin merkittyjen vakuutuksen kohdetta koskevien tietojen paikkansa pitävyyden.

Auto oli viety korjaamolle 24.6.2025, ja sitä oli korjattu 24.6., 26.–27.6. ja 10.–11.7.2025. Korjausajaksi voitiin katsoa kuusi päivää. Autolla oli ajettu vahingon 1.12.2024 ja korjaamolle viennin 23.6.2025 välinen aika.

Asiakas ei ollut millään tavalla perustellut näkemystään siitä, mitä ehtoja ja millä tavalla niitä tulisi sovitella. Edellytyksiä sovittelulle ei ollut.

Vakuutusyhtiö noudatti puhelutallenteiden osalta niille asetettua säilytysaikaa. Vakuutusyhtiölle ei ollut esitetty pyyntöä ottaa tallenne talteen ja sen vuoksi se oli poistettu yhteisen säilytysajan täyttymisen jälkeen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on arvioitavana, ovatko asiakas ja vakuutusyhtiö sopineet siitä, että asiakkaan kaskovakuutukseen sisältyi keskeytysvakuutus tai onko asiakas voinut perustellusti olla tässä käsityksessä. Kysymys on myös siitä, onko vakuutusyhtiö täyttänyt vakuutusta myydessään vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitetun tiedonantovelvollisuutensa.

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Pykälän 3 momentin mukaan tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa ja niitä annettaessa on otettava huomioon tarjottavan vakuutuksen monimutkaisuus ja se, onko vakuutuksen hakija kuluttaja tai tähän 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettava vai muu henkilö, sekä muut asiakkaan tai asiakasryhmän ominaisuudet.

Vakuutussopimuslain 6 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen vakuutuksenantajan on ilman aiheetonta viivytystä annettava vakuutuksenottajalle asiakirja, johon on merkitty sopimuksen keskeinen sisältö (vakuutuskirja), sekä vakuutusehdot.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n 1 momentin mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Asian arviointi

Vakuutussopimuksen sisältö ilmenee lähtökohtaisesti vakuutuskirjan ja vakuutusehtojen muodostamasta kokonaisuudesta. Vakuutusyhtiön vakuutussopimusta edeltävällä tiedonantovelvollisuudella ja sen täyttämisellä voi kuitenkin olla vaikutusta, kun arvioidaan, minkälainen vakuutussopimuksen sisältö on.

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 114/1993) mukaan vakuutusturvan rajoituksilla tarkoitetaan paitsi vakuutusehdoissa erikseen rajoituksina mainittuja, korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja myös muita ehtomääräyksiä, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturvan rajoittamista siitä, mitä vakuutuksen hakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa. Rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä.

Tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö yksittäistapauksessa ovat riippuvaisia vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.

Näyttövelvollisuus siitä, että vakuutussopimuslain edellyttämät tiedot on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettu vakuutuksen hakijalle, kuuluu vakuutusyhtiölle. Mikäli vakuutuksenottaja on kuitenkin väittänyt vakuutuksenantajan antaneen vakuutussopimuksesta harhaanjohtaneita tietoja, kuuluu näyttövelvollisuus tästä seikasta vakuutuksenottajalle.

Asiassa on selvitetty, että asiakas on ollut puhelimitse yhteydessä vakuutusyhtiöön ottaakseen liikenne- ja kaskovakuutuksen. Asiakkaan mukaan hän oli kertonut vakuutusyhtiön myyjälle, että vakuutus tuli taksina käytettävälle ajoneuvolle ja myyjä oli puhelimessa kertonut keskeytysvakuutuksen sisältyvän vakuutukseen. Puhelun jälkeen asiakkaalle on toimitettu vakuutusehdotus, tuotekuvaus ja tuote-esite. Vakuutusehdotus ei ole sisältänyt keskeytysvakuutusta. Asiakas on hyväksynyt vakuutusehdotuksen sellaisenaan.

Asiakkaan ja vakuutusyhtiön myyjän välisestä puhelinkeskustelusta on niukasti selvitystä. Vakuutusyhtiön myyjän mukaan eri vaihtoehtoja oli käyty läpi ja asiakas oli päätynyt tarjottuun vaihtoehtoon ”ilman päivärahaa”. Myyjä ei ole muistanut tapausta sen tarkemmin. Asiakkaan mukaan myyjä oli kertonut keskeytysvakuutuksen sisältyvän kaskovakuutukseen. Asiakaskaan ei ole tarkemmin yksilöinyt puhelinkeskustelun sisältöä. Vakuutusyhtiön kirjauksista ilmenee, että yhtiön tiedossa on ollut, että asiakkaalla on taksiyritys.

Vakuutusyhtiö on puhelinkeskustelun jälkeen toimittanut asiakkaalle vakuutusehdotuksen, johon on listattu kaskovakuutukseen sisältyvät perusturvat. Vakuutusehdotuksen liitteenä toimitetussa tuote-esitteessä on mainittu erilaisia vapaaehtoisia vakuutuksia, joista kaskovakuutuksen voi koota. Keskeytysvakuutus on mainittu tällaisena vakuutuksena.

Se, ettei vakuutuksenottaja mahdollisesti ole riittävästi tutustunut vakuutuksenantajan vakuutussopimuksen sisällöstä antamiin tietoihin, ei merkitse vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä.  Asiakas on siten ennen vakuutusehdotuksen hyväksymistä ja sopimuksen syntymistä saanut tiedon siitä, että keskeytysvakuutus ei sisälly tarjottuun kaskovakuutukseen, ja vakuutusyhtiö on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa. Asiakkaan vedotessa siihen, että vakuutusyhtiö on antanut vääriä ja harhaanjohtavia tietoja vakuutuksesta, on näyttötaakka asiakkaalla. Näyttöä siitä, että asiakkaalle olisi kerrottu keskeytysvakuutuksen sisältyvän kaskovakuutukseen, ei ole esitetty. Edellä esitetyn perusteella perusteita korvauksen maksamiseksi keskeytysvakuutuksesta ei ole.

Asiassa ei ole myöskään ilmennyt perusteita sovitella vakuutusehtoja.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita vakuutusyhtiön päätöksen muuttamista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Heikinsalmi

Jäsenet:
Kankkunen
Koskinen
Ståhlberg
Yrttiaho