Tapahtumatiedot

A teki 26.11.2024 vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön puhelimitse. A:n mukaan hänen kotoaan oli varastettu piirongin laatikosta koruja. Hän ei osannut sanoa tarkkaa tapahtuma-aikaa vahinkotapahtumalle, koska koruja ei ollut käytetty pitkään aikaan. A:n tytär oli huomannut korujen puuttumisen noin kolme viikkoa aiemmin. A:n kotona käy kaksi vaihtuvaa kotihoitajaa kahdesti päivässä ja siivooja kerran viikossa. A valtuutti poikansa B:n hoitamaan vahinkoasiaa.

B, joka oli tehnyt asiasta rikosilmoituksen 18.11.2024, toimitti kopion poliisin tutkintailmoituksesta vakuutusyhtiöön. Lisäksi B toimitti yhtiöön tutkinnan päätöksen.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa 26.5.2025 korvauspäätökset. Vakuutusyhtiö korvasi selvittelykustannuksina korujen arvioinnista aiheutuneen kulun. Muutoin päätös oli kielteinen. Vakuutusyhtiö perusteli ratkaisuaan sillä, että vakuutussopimuslain ja vakuutuksen yleisten sopimusehtojen mukaan näyttövelvollisuus korvaukseen oikeuttavasta vahinkotapahtumasta on korvauksen hakijalla. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata omaisuuden katoamisesta, unohtumista tai niiden seurauksena aiheutuvaa vahinkoa. Vakuutuksesta ei myöskään korvata varkausvahinkoa, kun vahingon tapahtumapaikkaa- ja aikaa ei voida määritellä.

Vakuutusyhtiö katsoi, ettei se ollut saanut riittäviä ja luotettavia selvityksiä vahinkotapahtumasta. Yhtiön mukaan pelkkä epäilys kotihoidon tai siivoajien osallisuudesta varkauteen ei ollut riittävä näyttö vakuutuksesta korvattavan varkausvahingon sattumisesta. Lisäksi kadonneiden korujen tarkka määrä ja tarkemmat tiedot olivat jääneet epäselväksi. Korut olivat kadonneet pitkällä aikavälillä syystä, joka ei ollut tiedossa. Vahinkotapahtuman kulku oli jäänyt epäselväksi, eikä varmuudella voitu todeta milloin, miten ja kenen toimesta korut olivat kadonneet tai varastettu. Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä oli katoaminen ja määrittelemätön varkaus, eikä vahingosta voitu maksaa korvausta.

B haki oikaisua korvauspäätökseen, mutta päätöstä ei muutettu. B haki vielä päätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Hän vetosi siihen, että varkaudesta oli tehty sähköinen rikosilmoitus välittömästi sen tultua ilmi. Poliisin tutkintailmoituksesta ja tutkinnan päätöksestä ilmenivät selkeästi poliisin tekemät tutkinnalliset toimenpiteet ja vakuutuksenottaja oli tehnyt vakuutusyhtiölle asianmukaisen korvausanomuksen liitteineen. Lisäksi B totesi, että A ja C olivat tapahtumahetkellä 90- ja 96-vuotiaita ja asuivat omakotitalossaan. A toimii puolisonsa C:n omaishoitajana ja hoitaa kaikki asiat pankkiasioita myöten.

B:n mukaan tavarat olivat olleet järjestyksessä, ja koruilla oli ollut oma paikkansa makuuhuoneen lipaston laatikossa, joten tapahtumapaikka on hyvin tiedossa. C viettää aikansa makuuhuoneessa lukuun ottamatta ruokailuja ja muita päivittäisiä toimintoja. Hän on näkövammainen, eikä voi tarkasti havaita mitä huoneessa tapahtuu, ja kuka siellä käy.

B totesi, että siitä, miten vahinko on tapahtunut, ei ole selvitystä, eikä poliisi ole tutkinut asiaa tarkemmin, joten tekoon syyllinen jää epäselväksi. B totesi, että asianomaiset eivät myöskään epäile ketään, vaan alkuvaiheessa on haluttu tuoda esiin, että kotihoito käy kaksi kertaa päivässä hoitamassa C:tä. Tämän lisäksi A:n ja C:n luona käy siivooja, eli ulkopuolisia käy talossa lähes päivittäin.

B katsoo, että kadonneiden korujen määrä ei ole jäänyt epäselväksi. A ei ollut heti alkuvaiheessa osannut sanoa korujen määrää tarkasti. Myöhemmin asiaa kartoitettaessa oli selvitetty korut, jotka asianomaiset varmasti muistavat. B:n mukaan on hyvin todennäköistä, että koruja oli ollut suurempi määrä, mutta listaan oli laitettu vain korut, jotka asianomaiset varmasti tietävät ja muistavat. Nämä korut oli B:n mukaan käyty tarkasti läpi kelloseppä X:n kotikäynnillä 25.2.2025 ja hän oli tehnyt niistä asiantuntevan arvion. Korut eivät juurikaan ole viime vuosina olleet käytössä ja laatikkoon ei ollut katsottu ja tarkistettu asiaa, koska oletus oli, että kotona tavarat säilyvät omalla paikallaan. B:n mukaan ei ollut syytä epäillä, että korut olisivat vain kadonneet tai vanhukset eivät olisi muistaneet, missä ne ovat. B totesi, että tarkkaa tapahtuma-aikaa on mahdotonta sanoa, mutta 6.12.2023 korut olivat vielä olleet tallessa C:n valmistautuessa itsenäisyyspäivän juhlaan, ja katoaminen oli huomattu A:n 3.11.2024 lähtiessä juhliin, jonne hän olisi laittanut yhden sormuksista.

Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin viittasi ratkaisussaan 3.9.2025 aiemmin annettuihin korvauspäätöksiin. Lisäksi todettiin, että vakuutusehdoissa määritellään ne edellytykset, joiden perusteella korvaukseen oikeuttavista vakuutustapahtumista voidaan maksaa korvausta. Näyttövelvollisuus korvaukseen oikeuttavasta vahinkotapahtumasta on korvauksen hakijalla.

Sisäisen muutoksenhakuelimen ratkaisussa viitattiin Vakuutuslautakunnan antamiin useisiin ratkaisusuosituksin, jotka liittyvät omaisuuden katoamistapauksiin ja niitä koskevaan näyttövelvollisuuteen. Esimerkiksi ratkaisusuosituksessa FINE-006132 oli käsitelty korun katoamista asunnosta. Tapauksessa asiakas ilmoitti korun katoamisesta, mutta ei pystynyt osoittamaan tarkkaa tapahtumaa. Lautakunta totesi, että vakuutuksesta ei korvata varkausvahinkoa, jonka tapahtumahetkeä, -olosuhteita ja -paikkaa ei voida tarkoin määritellä. Arvio siitä, että koru on voitu varastaa kotisiivoojan toimesta, perustui jälkikäteiseen päättelyyn, joka ei lautakunnan mukaan ollut riittävä selvitys vakuutustapahtumasta. Vakuutuslautakunta katsoi, että korvauksen hakija ei ollut riittävällä todennäköisyydellä pystynyt määrittelemään mitä korulle oli tapahtunut, eikä suosittanut vakuutusyhtiön päätöksen muuttamista. Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin katsoi, että viitattu lautakuntatapaus on rinnasteinen nyt käsiteltävänä olevaan koruvahinkoon.

Päätöksen mukaan korvauksenhakijan on voitava osoittaa, millä tavalla hän on menettänyt omaisuuden. Jälkikäteinen oletus tai päättelyketju siitä, mitä esineelle on täytynyt tapahtua, ei itsessään riitä osoitukseksi siitä, millä tavalla esine on menetetty. A:n ja C:n tapauksessa korujen menettämisen aika ja tapa oli jäänyt epäselväksi ja tarkemmin määrittelemättä. Tiedossa oli ainoastaan se, milloin korut olivat viimeksi olleet tallessa (joulukuussa 2023) ja milloin niiden oli huomattu puuttuvan (marraskuu 2024). Selvitysten perusteella korujen menettämisen syy oli jäänyt epäselväksi, eikä mitään korvaukseen oikeuttavaa tapahtumaa ollut osoitettu. Kyseessä on tilanne, jossa korvauksen hakija ei pysty määrittelemään, koska ja miten omaisuus oli hävinnyt. Kyseessä oli vakuutusehtojen tarkoittama katoaminen, joka ei ole korvattava vahinkotapahtuma. Korvauspäätöstä ei muutettu.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

A ja C asiamiehenään B vaativat, että vakuutusyhtiö korvaa korujen arvon asiantuntijaliikkeen arvomäärityksen perusteella. Tapahtuman kuvauksen osalta lausuntopyynnössä viitataan poliisin tutkintailmoitukseen kirjattuun ja todetaan vakuutusyhtiön kanta asiasta sekä tyytymättömyys siihen.  

Vakuutusyhtiö kiistää B:n esittämät vaatimukset. Yhtiö katsoo edelleen, että ratkaisu on oikea ja vakuutusehtojen mukainen. Valituksessa esitetty ei tuo asiaan mitään sellaista uutta tietoa, jonka perusteella ratkaisua olisi muutettava. Perusteluissaan vakuutusyhtiö toteaa jo aiemmin lausumansa lisäksi, että yksin se seikka, että omaisuudesta on tehty poliisille rikosilmoitus ei riitä todentamaan korvattavan vakuutustapahtuman syntymistä. Vakiintuneen korvauskäytännön ja aiemman lautakuntakäytännön perusteella tällainen jälkikäteinen oletus ei itsessään riitä osoitukseksi siitä, millä tavalla omaisuus on menetetty.

Yhtiö toteaa maksaneensa vakuutetulle korujen arvioinnista aiheutuneen 600 euron kelloseppä X:n asiakkaalta veloittaman arviopalkkiokulun, vaikka vahinko itsessään ei ole korvattava. Siltä varalta, että vahingon katsottaisiin olevan kotivakuutuksesta korvattava, yhtiö huomauttaa, että menetetyn omaisuuden tarkemmat tiedot eivät ole vielä tiedossa.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2022 alkaen, kohdan 5.1 (Vakuutusturvat ja niistä korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutus korvaa vakuutetulle omaisuudelle äkillisesti tai ennalta arvaamattomasti vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneen suoranaisen esinevahingon, joka voidaan yksilöidä yksittäiseksi tapahtumaksi.

Ehtokohdan 5.1.4 (Varkaus ja vahingonteko) mukaan vakuutuksesta korvataan suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut
- varkaudesta […]

Ehtokohdan 5.3.1 (Katoamiset ja varkaudet) mukaan
a) vakuutuksesta ei korvata omaisuuden katoamista tai unohtamista eikä niiden seurauksena aiheutuvaa vahinkoa.
[…]
d) Vakuutuksesta ei korvata varkausvahinkoa, kun vahingon tapahtumapaikkaa ja aikaa ei voida määritellä.

Yleisten sopimusehtojen henkilöasiakkaalle, voimassa 1.1.2022 alkaen kohdan 10.1 (Korvauksenhakijan velvollisuudet) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko sattunut vakuutustapahtuma, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on maksettava. Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan omalla kustannuksellaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvityksiä. […]

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse siitä, onko A:n ilmoittama korujen menettäminen kotivakuutuksesta korvattava vahinko.

Menettämisvahinkoja koskevan Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön mukaan korvauksen hakijan on voitava selvittää, että esine on menetetty rikosvahingon tai muun vakuutuksesta korvattavan vakuutustapahtuman vuoksi. Pelkkä korvauksenhakijan jälkikäteinen oletus tai päättely siitä, mitä esineelle on tapahtunut, ei itsessään riitä osoitukseksi siitä, millä tavalla esine on menetetty. Korvauksen hakijalla on lähtökohtaisesti velvollisuus osoittaa, että kyseessä on vakuutuksesta korvattava varkausvahinko. 

Poliisin tutkintailmoituksen mukaan A:n ja C:n omakotitalon asuinhuoneen lipastossa olevan säilytysrasian sisältö (16kpl erilaisia kultasormuksia ja 1kpl rannerengas) oli kadonnut 01.12.2023-03.11.2024 välisenä aikana Kaikki ilmoitetut esineet ovat kultaisia, osa omissa pikkurasioissa ja osa irrallaan. Rikosilmoituksen tehnyt B oli kertonut, että hänen isänsä A oli huomannut korujen kadonneen etsiessään lipastosta jotakin. Asunnossa ei ollut murtojälkiä, eikä tarkka tekoaika ole tiedossa. Korut olivat kadonneet aikavälillä 1.12.2023-3.11.2024.

FINE toteaa, että poliisin tutkintailmoituksen merkintöjen perusteella A:lla ja C:llä ei ole tarkkaa käsitystä siitä, milloin korut ovat viimeksi olleet tallella. Vaikka tätä koskevat tiedot ovat myöhemmin osaksi tarkentuneet, esitetyn selvityksen perusteella kadonneeksi kerrotuista koruista ei ole tehty havaintoja yli vuoden ajalta. A:n ja C:n puolelta on lisäksi kerrottu, että korut eivät ole olleet viime vuosina juurikaan käytössä, eikä piirongin laatikkoon ole ollut tarvetta katsoa korujen tallella olon varmistamiseksi. Talossa on käyty säännöllisesti kotiavun ja siivoojan toimesta. Konkreettista selvitystä siitä, mitä koruille on tapahtunut, ei kuitenkaan ole esitetty. Selvitystä ei ole myöskään siitä, onko korujen katoamisesta käyty keskusteluja lausunnonpyytäjien mainitseman kotiavun tai siivouspalvelujen tarjoajien kanssa.  

Esitetyn selvityksen perusteella asiassa jää epäselväksi, millä tavoin korujen menettäminen on tapahtunut. Koska korujen menettämisen syy ja ajankohta ovat jääneet tarkemmin selvittämättä, FINE katsoo, ettei vahinko ole vakuutusehtojen mukaan korvattava. Korujen menettämistä on pidettävä lähinnä rajoitusehdossa kuvattuna katoamisena tai varkautena, jonka tapahtumapaikkaa ja -aikaa ei voida määritellä. Näillä perusteilla FINE katsoo, että vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös on ollut vakuutusehtojen mukainen.  

Lopputulos

FINE ei suosita asiassa muutosta.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava lakimies Siirala                                         
Esittelijä Karppinen