Tapahtumatiedot

Asiakkaan poika ilmoitti vakuutusyhtiölle ajaneensa 12.7.2025 hiljaa tietyömaa-alueella, jossa hän ajoi kuoppaan. Kuopasta puuttui noin renkaan levyinen pala asfalttia. Vahinkoilmoituksen mukaan ajoneuvo vaurioitui sen noustessa kuopasta ja osuessa kuopan terävään reunaan.

Asiakkaan ajoneuvo hinattiin korjaamolle 16.7.2025. Korjaamon edustaja totesi sähköpostissaan 16.7.2025 vakuutusyhtiölle, että ajoneuvon oikeanpuoleinen kierrejousi oli katkennut. Korjaamon ottamien kuvien perusteella katkennut jousi makasi oikealla puolella jarruletkun päällä. Korjaamon mukaan vanteesta otetussa kuvassa oli havaittavissa, että vanteen tasapainotuspainot olivat liikkuneet vanteen pinnalla, minkä vuoksi vanne oli tasapainotettava uudelleen. Korjaamo havaitsi katkenneen etupuolen kierrejousen lisäksi oikean etuvanteen tasapainojen siirtyneen ja vanteessa pienen kosmeettisen jäljen. Korjauksen yhteydessä ajoneuvoon uusittiin molemmat etujouset, molemmat etuiskunvaimentimet, yläpään laakerit ja oikeanpuoleinen jousilautanen. Korjaamon merkintöjen mukaan jarruletku oli ehjä, mutta jarruputkessa oli voimakasta ruostumista, ja raidetangonpäät olivat jumittuneet.

Vakuutusyhtiö teki asiassa kielteisen korvauspäätöksen 18.7.2025. Yhtiö viittasi päätöksessään vahinkotarkastuksen suorittaneen teknisen asiantuntijansa lausuntoon ja totesi, että asfalttikuopan reunaan ajamisen seurauksena asiakkaan ajoneuvon oikea etujousi oli katkennut ja katkenneesta jousesta oli aiheutunut ajoneuvoon lisävaurioita, muun muassa jarruletkuvaurio. Päätöksessä todettiin, että jousen tulisi kestää tällainen törmäyksestä syntynyt rasitus ja vaimentaa ja estää autoon kohdistuvaa rasitusta. Yhtiö katsoi, että jousen vaurioituminen ja siitä seuranneet vahingot eivät olleet korvattavia törmäysturvasta.

Asiakas haki muutosta korvauspäätökseen todeten, että ajoneuvon vaurioituminen aiheutui työmaa-alueella olleesta noin 3,5–4 senttimetrin korkuisesta loiventamattomasta asfaltin reunasta, josta puuttui pinta-asfaltti noin puolen metrin matkalta. Kyseessä oli terävä, lähes 90 asteen kulmassa oleva koroke, jonka aiheuttama isku oli mekaanisesti verrattavissa siihen, että ajoneuvo ajettaisiin suoraan reunakiveä päin. Asiakas katsoi, ettei kyse ollut tavanomaisesta tärähdyksestä tai tien epätasaisuudesta, jossa jousitus toimisi normaalisti, vaan äkillisestä ja voimakkaasta impulssikuormituksesta, jossa jousitus ei ehdi vaimentaa iskua suunnitellulla tavalla, vaan voima kohdistuu suoraan jouseen ja muihin rakenteisiin. Asiakas korosti, että kyseinen koroke ei kuulunut normaaliin tieympäristöön ja että vastaavista korotuksista tehdään yleensä loivennettuja juuri sen vuoksi, ettei ajoneuvoihin kohdistuisi vastaavanlaisia iskuja. Ajoneuvon jousitus on suunniteltu kestämään tavanomaisia tien epätasaisuuksia, ei pystyseinämäiseen esteeseen kohdistuvaa törmäystä.

Asiakas myös kiisti vahingon johtuneen jousen kulumisesta tai viasta. Ajoneuvossa ei ollut ennen vahinkoa ilmennyt mitään jousituksen vikaantumiseen viittaavia oireita, kuten poikkeavia ääniä, heikentynyttä ajettavuutta, epätasaista käyttäytymistä, ohjauspyörän väljyyttä tai ajoneuvon ohjautumista sivulle. Asiakas kertoi ajoneuvoa huolletun säännöllisesti ja huolto-ohjelman mukaisesti, ja se oli katsastettu vuosittain ilman huomautuksia jousituksesta. Asiakas piti erittäin epätodennäköisenä, että jousi olisi voinut olla viallinen ilman, että se olisi millään tavalla vaikuttanut ajoneuvon toimintaan ennen vahinkoa.

Asiakas esitti lisäksi tekemiinsä laskelmiin perustuvan arvion, jonka mukaan törmäyksessä jouseen kohdistunut hetkellinen kokonaisvoima oli noin 66,8 kN:a, mikä ylittää jousiteräksen tyypillisen murtolujuuden. Asiakas katsoi laskelman osoittavan, että jousen rikkoutuminen johtui korokkeeseen osumisesta aiheutuneesta äkillisestä ulkoisesta tapahtumasta eikä jousen kulumisesta tai rakenteellisesta heikkoudesta. Asiakas piti myös kohtuuttomana, että vahinko jäisi hänen vastuulleen, koska se oli aiheutunut poikkeuksellisesta tieolosuhteesta, johon ei ollut mahdollista kohtuudella varautua.

Asia siirtyi käsiteltäväksi vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhaussa.

Vakuutusyhtiön tekninen asiantuntija totesi lausunnossaan, että asiakkaan oikaisuvaatimuksessa esitetyt laskelmat perustuvat oletukseen, että korokkeeseen törmäyksessä syntynyt voima olisi ylittänyt kierrejousen materiaalin murtorajan. Lausunnossa todettiin, ettei asiakkaan laskelmissa ollut huomioitu ajoneuvon koko jousitusjärjestelmää, kuten rengasta, iskunvaimenninta, pyöräntuennan kumipuslia ja muita rakenteita, jotka vastaanottavat ja vaimentavat törmäyksessä syntyviä voimia. Tämän vuoksi laskelmista ei voitu päätellä, millainen voima kierrejouseen on tosiasiallisesti kohdistunut. Kierrejousen tehtävänä on ottaa vastaan kuormitusta joustamalla, ja jousitusjärjestelmä on suunniteltu vaimentamaan iskuja sekä suojaamaan ajoneuvon rakenteita äkillisiltä kuormituksilta. Asfaltin reunaan tai vastaavaan korokkeeseen törmäyksessä isku kohdistuu ensisijaisesti renkaaseen, josta kuormitus välittyy edelleen jousitusjärjestelmään. Tällaisissa tilanteissa ensimmäisinä vaurioituvat tyypillisesti rengas tai vanne. Tässä tapauksessa tällaisia vaurioita ei ollut ilmoitettu syntyneen.

Tekninen asiantuntijan lausunnossa todettiin lisäksi, että kierrejouset ovat rakenteeltaan alttiita väsymismurtumille, joita syntyy pitkäaikaisen kuormituksen seurauksena. Vauriokuvien perusteella katkenneessa jousessa oli havaittavissa korroosiota, mikä viittaa siihen, ettei kyse ollut aivan uudesta osasta. Vaurion laatu ja jousen kunto viittasivat siihen, että jousen katkeaminen on todennäköisemmin seurausta vähitellen kehittyneestä väsymismurtumasta kuin yksittäisestä törmäystapahtumas­ta.

Ratkaisussaan 9.10.2025 vakuutusyhtiö viittasi yhtiön teknisen asiantuntijan lausuntoon ja totesi, että vaikka jousi oli rikkoutunut juuri asfaltin reunakohdassa, kyse on ollut ulkoisen iskun tai muun siihen rinnastettavan syyn sijaan mekaaninen vika, joka on syntynyt ajoneuvon tavanomaisesta käytöstä, kuluneisuudesta tai muusta vastaavasta hitaasti kehittyvästä ilmiöstä. Vauriokuvien perusteella katkennut jousi ei ollut uusi, vaan siinä oli havaittavissa muun muassa korroosiota, minkä yhtiö katsoi viittaavan pidempään käytössä olleeseen jouseen. Kun lisäksi otettiin huomioon kierrejousen alttius väsymismurtumille ja pitkäaikaisen rasituksen vaikutus jousen rikkoutumiseen, yhtiö piti todennäköisenä, että vaurio oli aiheutunut väsymismurtumasta. Yhtiö katsoi, ettei tapauksessa ollut osoitettu sattuneen vakuutusehtojen mukaista korvattavaa vahinkotapahtumaa, eikä yhtiö muuttanut aiempaa korvauspäätöstään.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja vaatii yhtiötä korvaamaan hänelle ajoneuvon korjauskustannukset 1 396,05 euroa. Ajoneuvoon jouduttiin vaihtamaan molemmat etujouset ja etuiskunvai­mentimet, yläpään laakerit, pystyvakaajat ja iskunvaimentajan pesusuoja. Asiakas kertoo, että hänen poikansa ajoi työmaa-alueella, jossa pinta-asfaltti puuttui noin puolen metrin matkalta. Tällöin isku asfaltin terävään ja loiventamattomaan reunaan rikkoi ajoneuvosta muun muassa oikean etujousen. Asiakas arvioi koroke-eron olleen noin 3,5–4 senttimetriä. Hänen näkemyksensä mukaan loivennuksen puuttumisen vuoksi kyseessä ollut korkoero vastasi tilannetta, jossa autolla ajetaan suoraan reunakiveä päin.

Lisäkirjelmässään asiakas vetoaa tekoälyohjelmalta pyytämäänsä arvioon siitä, voiko ehjä jousi mennä rikki törmätessä asfaltin reunaan. Asiakas toteaa, että ajoneuvon jousi on tarkoitettu kestämään toistuvaa joustamista, ei äkillistä rajua iskua, kuten törmäystä terävään asfaltin reunaan. Jos isku on riittävän kova, jousi voi katketa yhdestä kohdasta, yleensä alapäästä. Samalla voi vaurioitua esimerkiksi iskunvaimennin, tukivarret, koiranluu tai yläpään laakeri.

Lisäksi asiakas on pyytänyt tekoälyohjelman arvioita siitä, voiko jousi katketa, vaikka rengas ja vanne pysyvät ehjinä. Vastauksen mukaan tämä on täysin mahdollista, eivätkä rengas ja vanne ole hyviä mittareita sille, mitä jousituksessa tapahtuu. Näin sen vuoksi, että rengas joustaa ja vaimentaa iskua. Vanne on jäykkä, mutta isku ei aina kohdistu siihen suoraan. Asiakkaan mukaan jousi ottaa koko ajoneuvon massan ja hetkellisen iskun vastaan kerralla. Kun etupyörä osuu jyrkkään asfaltin reunaan, rengas voi selvitä ilman pullistumaa ja vanne voi jäädä suoraksi, mutta jousi saa äkillisen puristuspiikin, joka ylittää metallin kestokyvyn. Asiakas myös kertoo, että jousen alin kerros on usein ”taskussa” ja ruostuu, jolloin se on heikoin kohta. Jousi voi katketa sisäisesti ilman, että mikään muu näyttää vaurioituneelta, ja joskus katkeaminen tapahtuu vasta seuraavalla ajokerralla, eikä heti iskun hetkellä. Näin ollen asiakas kiistää vakuutusyhtiön väitteen siitä, ettei jousi voi katketa, kun rengas tai vanne on ehjä.

Vakuutusyhtiö viittaa asiassa aiemmin esittämäänsä painottaen sitä, että törmäysvoima on tässä osunut ensin renkaaseen ja vanteeseen, joten katkenneen jousen lisäksi myös niissä tulisi olla vaurioita, jos törmäys olisi aiheuttanut asiakkaan esittämät vauriot.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Kaskovakuutusehtojen, voimassa 1.1.2025 alkaen, kohdan 3.1 (Törmäysturva) mukaan törmäysturvasta korvataan äkillisen, ennalta arvaamattoman, ulkoisen tapahtuman aiheuttama välitön esinevahinko, jonka syy­nä on törmäys, tieltä suistuminen, kaatuminen tai muu vastaava ulkoinen tapahtuma. […]

Ehtokohdan 4 (Vakuutusturvien yleiset rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu
2) ajoneuvolle tai sen osalle liiallisesta rasituksesta, ylikuormituksesta tai tavanomaisesta käytöstä
3) hitaasti kehittyvistä tapahtumista, kuten kulumisesta, syöpymisestä, ruostumisesta, homehtumisesta, lahoamisesta, aineen väsymisestä tai muusta vastaavasta vähitellen tapahtuvasta ilmiöstä

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse siitä, ovatko asiakkaan auton vauriot korvattavia kaskovakuutuksen törmäysturvan perusteella.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä aiheutuneita vahinkoja. Rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata hitaas­ti kehittyvistä tapahtumista, kuten kulumisesta, syöpymisestä, ruostumisesta, aineen väsymisestä tai muusta vastaavasta vähitellen tapahtuvas­ta ilmiöstä aiheutuneita vahinkoja.

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus siitä, että on tapahtunut vakuutusehtojen mukaan korvattava vahinko. Vakuutusyhtiön tulee puolestaan näyttää korvausvastuutaan rajoittavan rajoitusehdon soveltuminen tapaukseen.

Vahinkotapahtumasta esitetyn kuvauksen perusteella ajoneuvolla on ajettu hitaasti tietyömaa-alueella, jolloin sillä on osuttu teräväreunaiseen kuoppaan, josta puuttui pala asfalttia. Asiakkaan mukaan kyseessä on ollut 3,5–4 cm korkuisesta loiventamattomasta asfaltin reunasta, johon törmääminen vastaa 90-asteiseen seinämään törmäystä ja joka ei kuulu normaaliin tieympäristöön. Vakuutusyhtiön teknisen asiantuntijan antaman lausunnon mukaan yksittäistä törmäystapahtumaa todennäköisempi syy kierrejousen katkeamiselle on ollut vähitellen kehittynyt väsymismurtuma.

FINE toteaa, että ajoneuvosta otetuista kuvista on nähtävissä, että jousissa on korroosiota. Korjaamo on sähköpostissaan vakuutusyhtiölle ilmoittanut, että rikkoutuneen kierrejousen lisäksi myös vanteen tasapainotuspainot ovat liikkuneet vanteen pinnassa. Korjaamo ei ole kuitenkaan ottanut kantaa vahingon syyhyn.

FINE pitää mahdollisena, että kierrejousi on voinut rikkoutunut lopullisesti asiakkaan kuvaaman törmäyksen seurauksena. FINE toteaa kuitenkin, että ajoneuvon tulee kestää normaalit liikennetilanteet. Vaikka asiakas on pitänyt kuopan reunaa poikkeuksellisen jyrkkänä, asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole osoitettu, että törmäys olisi ollut voimakkuudeltaan sellainen, että se yksin selittäisi kierrejousen katkeamisen. Sen sijaan asiakkaan poika on vahinkoilmoituksessa kertonut ajaneensa hiljaa kyseisellä tietyömaa-alueella, eikä kuoppa ole kerrotun mukaan ollut erityisen syvä. Mikäli ajoneuvon kuluva rakenne tai osa vaurioituu kuoppaan ajamisen yhteydessä, viittaa tämä FINEn näkemyksen mukaan siihen, että vahingon varsinainen syy on ollut pidempiaikainen vauriokehitys eli kuluminen, väsyminen tai muu vähitellen tapahtuva ilmiö.

FINE katsoo, että mikäli kierrejousi olisi katkennut yksinään kyseessä olevan törmäyksen seurauksena, olisi todennäköisesti myös muihin osiin, kuten renkaisiin ja vanteisiin aiheutunut vaurioita. FINE toteaa lisäksi, ettei myöskään pelkkä ajallinen yhteys tai se, että jousi on katkennut juuri asfaltin reunakohdasta, riitä näytöksi siitä, että vaurion olisi ensisijaisesti aiheuttanut kuvattu törmäys. Sen sijaan kierrejousessa todettu korroosio viittaa FINEn näkemyksen mukaan osan pidempiaikaiseen kulumiseen ja heikentymiseen.

Osapuolten esittämien selvitysten perusteella FINE katsoo asiassa jäävän näyttämättä, että ajoneuvon oikea etujousi olisi katkennut vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla iskusta, törmäyksestä tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella FINE katsoo, että kyse todennäköisimmin on kulumiseen ja väsymiseen liittyvästä vauriokehityksestä. Näin ollen tapauksessa ei ole osoitettu vakuutusehtojen mukaista korvattavaa vahinkotapahtumaa, eikä FINEllä ole perusteita suosittaa korvausta asiassa.

Koska asia ratkeaa näillä perusteilla, ei FINE ota enemmälti kantaa mui­hin asiassa esitettyihin väitteisiin.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Korpelainen                                     
Esittelijä Muurasniemi