Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan A:n matkailuauto joutui ilkivallan kohteeksi 12.-22.5.2025 välisenä aikana. Matkailuautoon oli menty sisälle, sen kaappeja oli avattu ja etupenkkejä oli vaurioitettu. Kaapit olivat säilyneet ehjinä. Lisäksi tuulilasi oli rikottu ja taka- ja etupuskuria sekä oikeaa takavilkkua oli vahingoitettu. A haki vahingosta korvausta kaskovakuutuksesta.

C Oy tutki matkailuauton vahingon jälkeen. Tutkimuksessa todettiin, ettei ajoneuvon ovien lukoissa ollut murtojälkiä ja että lukot toimivat asianmukaisesti. Ajoneuvon seinärakenteet olivat kuitenkin niin pahoin lahonneet, että ajoneuvoon oli päästy asuinosan sivuikkunan kautta vetämällä ikkunan alakarmia ulospäin. Selvityksen mukaan sivuikkuna ei ollut lukitussalvoissaan. Sivupöydällä oli seinästä irronnutta läpilahoa puuainesta, jota irtosi lisää, kun ajoneuvoon murtautumista havainnollistettiin videolla. Ikkunan kautta oli mahdollista ulottua avaamaan asuintilan oven lukitus sisäpuolelta.

Vakuutusyhtiö katsoi vahingon osittain korvattavaksi ja arvioi korvauksen määräksi korjauskustannusten perusteella yhteensä 840 euroa. Yhtiö korvasi tuulilasin 600 eurolla, sen asentamisesta kolme työtuntia 60 euron tuntihinnalla eli 180 euroa sekä takapuskurin kiinnittämisestä yhden työtunnin 60 euron tuntihinnalla. Etupuskurin osalta vakuutusyhtiö katsoi, ettei siihen ollut osoitettu syntyneen ilkivaltavahingon yhteydes­sä korvattavaa vauriota. Yhtiö viittasi pysäköinninvalvontayrityksen ajoneuvosta 7.5.2025 ottamiin valokuviin, joissa etupuskuri oli näyttänyt samalta kuin vahingon jälkeen. Sisätilojen vaurioiden osalta vakuutusyhtiö katsoi, ettei matkailuauto ollut ollut vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla lukittu. Yhtiön mukaan lukitus ei ollut täyttänyt suojaustehtävään­sä, koska ajoneuvoon oli päästy ikkunakarmia vetämällä, minkä jälkeen sivuikkunan lukitus oli antanut periksi.

Vakuutusyhtiö arvioi ajoneuvon käyväksi arvoksi enintään 1 000 euroa. Koska kaikkia ajoneuvon vaurioita ei korvattu vakuutuksesta, yhtiö ei lunastanut ajoneuvoa. Vakuutusyhtiön käypää arvoa koskevan lausunnon mukaan matkailuauto on vuosimallin 1989 Peugeot Eura Mobil J5, jolla on ajettu 232 646 kilometriä. Ajoneuvon maalipinta on lausunnon mukaan asiallisessa kunnossa, mutta kori erittäin huonokuntoinen ja siinä on laajoja kosteusvaurioita. Asuintilan kulkuaukon pohja on lahonnut siinä määrin, että sisään astuttaessa jalka painuu lähes pohjasta läpi. Oikean etuistuimen runko on ruostunut irti lattian kiinnityspulttien vierestä. Kattorakennetta on tuettu sisäpuolelta poikittaisella laudalla. Matkustamoon on lisäksi vuotanut vettä useasta kohdasta ja rakenteet ovat märkiä. Lausunnon mukaan jakohihnan reunat ovat jonkin verran rispaantuneet. Vaihteisto toimii, ja alipainepumpun kiilahihna on uusittu hiljattain. Renkaissa on kulutuspintaa jäljellä, mutta ne ovat muutoin vaihtokuntoiset. Vasen etujarrusatula ja öljysuodatin on vaihdettu.

Vakuutusyhtiö on esittänyt vertailukohteiksi vuosimallien 1988–1990 vastaavan mallisia ajoneuvoja, joiden pyyntihinnat ovat olleet 1 700–6 400 euroa ja mittarilukemat 166 800–285 975 kilometriä. Yhtiö on arvioinut, että ajoneuvojen toteutuneet myyntihinnat voisivat olla noin 1 530–5 760 euroa. Vertailuajoneuvot vastaavat yhtiön mukaan tekniseltä varustelultaan A:n ajoneuvoa. Niiden keskimääräinen pyyntihinta on ollut 3 820 euroa ja keskimääräinen ajomäärä 207 047 kilometriä. Yhtiön mukaan A:n ajoneuvolla on ajettu vertailuajoneuvojen keskiarvoa selvästi enemmän. Sen arvoa alentaa lisäksi ajoneuvon kunto. Yhtiön mukaan asuintilan korirakenteet edellyttäisivät täydellistä uudelleenrakentamista ja etuistuin tulisi korjata. Ajoneuvo tulisi myös katsastaa, kun taas vertailuajoneuvot ovat olleet katsastettuja.

Asiakkaan valitus

A vaatii ensisijaisesti ajoneuvon lunastamista. Mikäli ajoneuvoa ei lunasteta, A vaatii korvausta vahingon todellisten korjauskustannusten perusteella. A katsoo, ettei vakuutusyhtiön tuulilasista arvioima 600 euron korvaus vastaa sen todellisia uusimiskustannuksia. Vastaavan tuulilasin hinta olisi noin 1 600 euroa. Kyseiseen ajoneuvoon sopivaa tuulilasia ei kuitenkaan ole enää saatavilla eikä sitä valmisteta. A on tämän vuoksi pyytänyt tuulilasien erikoisliikkeeltä kustannusarvion tuulilasin valmistamisesta ja vaihtamisesta mittatilaustyönä. Saadun arvion mukaan kokonaiskustannukset olisivat työn haastavuudesta riippuen noin 2 000–3 000 euroa.

A kyseenalaistaa myös vakuutusyhtiön käyttämän 60 euron tuntiveloituksen. A:n mukaan vakuutusyhtiön sopimuskumppaneina toimivat korjaamot veloittavat kumpikin 100 euroa tunnilta. A katsoo lisäksi, että takapuskurin kiinnittäminen vaatisi todennäköisesti vähintään kolme työtuntia, mikäli puskurin uudelleenkiinnittäminen ylipäätään on mahdollista. A arvioi matkailuauton ulkopuolisten vaurioiden korjauskustannuksiksi yhteensä noin 3 300 euroa. Arvio muodostuu tuulilasin 2 500 euron keskimääräisestä kustannuksesta, ajoneuvon hinauksista korjaamolle ja takaisin yhteensä 500 euroa sekä takapuskurin kiinnittämisestä 300 euroa.

A katsoo myös, että vakuutusyhtiön tulee korvata ajoneuvon sisätiloille aiheutuneet vahingot. A:n mukaan oikeanpuoleisen etuistuimen hiontaan, puhdistukseen, oikaisuun ja hitsaukseen kuluisi arviolta neljä työtuntia, jolloin työn kustannus olisi 400 euroa. Vasemman etuistuimen verhoilun uusimisen A arvioi maksavan 300 euroa ja tarvittavien tarvikkeiden 200 euroa. Etuistuinten korjauskustannukset olisivat siten yhteensä 900 euroa. A:n mukaan kaikkien korjausten kustannukset olisivat yhteensä noin 4 200 euroa.

Lisäkirjelmissään A kiistää vakuutusyhtiön näkemyksen siitä, ettei ajoneuvo olisi ollut asianmukaisesti lukittuna. A:n mukaan asuinosan sivuikkuna oli ennen vahinkoa ehjä, suljettu ja lukittuna salpoihinsa. Vahingon jälkeen ikkuna oli auki eikä sitä saanut enää lukittua. A katsoo, ettei vakuutusyhtiön toimittama video vastaa vahinkotilannetta, koska videolla jo aiemmin rikkoutunutta ja pitkään avoinna ollutta ikkunaa työnnetään sisältä ulospäin. Video ei siten osoita, miten ehjään ja lukittuun ikkunaan olisi päästy murtautumaan ulkopuolelta.

Takapuskurin osalta A katsoo, että puskuri on irrotettu väkivaltaisesti eikä valmistajan tarkoittamalla tavalla. Puskurin takaisin asentaminen edellyttää sähkö- ja kiinnityskorjauksia, minkä vuoksi vakuutusyhtiön arvio yhden työtunnin korvauksesta on riittämätön.

Ajoneuvon käyvän arvon osalta A toteaa, että matkailuauto oli katsastettu ennen vahinkoa ja katsastuksessa havaitut puutteet oli korjattu yli 1 140 euron kustannuksin. Ajoneuvo oli valmis jälkitarkastukseen, mutta ilkivaltavahinko tapahtui ennen sen suorittamista. A kiistää vakuutusyhtiön näkemyksen siitä, että ajoneuvon 232 646 kilometrin ajomäärä alentaisi olennaisesti sen arvoa. Ajomäärä vastaa vakuutusyhtiön esittämien vertailuajoneuvojen kilometrimääriä. A arvioi matkailuauton käyväksi arvoksi noin 4 000 euroa. Hän perustaa arvionsa vakuutusyhtiön esittämien vertailuajoneuvojen noin 3 820 euron keskimääräiseen pyyntihintaan sekä itse toimittamiinsa verrokkiajoneuvoihin. A:n toimittamat myynti-ilmoitukset verrokkiajoneuvoista ovat yksi Suomessa myynnissä ollut, paljon ajettu mutta katsastettu ja pintakunnoltaan hyvä Bürstner sekä kaksi ulkomailla myynnissä ollutta hyväkuntoista Peugeot J5 -ajoneuvoa. A:n mukaan vakuutusyhtiö ei ole esittänyt vertailukelpoista perustetta 1 000 euron käyvän arvon arviolle.

A kiistää myös vakuutusyhtiön näkemyksen ajoneuvon korirakenteiden laajoista kosteusvaurioista ja siitä, että asuinosan rakenteet olisi rakennettava kokonaan uudelleen. Katsastuksessa ei ole havaittu puutteita ajoneuvon korirakenteissa eikä ajoneuvolle ole tehty virallista kosteusmittausta. A katsoo lisäksi, että oikean etuistuimen irtoaminen on seurausta ilkivallasta. A pitää perusteettomana myös vakuutusyhtiön arviota renkaiden käyttökelvottomuudesta. Renkaat olivat läpäisseet katsastuksen ilman huomautuksia eikä ajoneuvolla ollut katsastuksen jälkeen ajettu. A katsoo vakuutusyhtiön perustaneen korvausratkaisunsa virheellisiin tai puolueellisiin selvityksiin ja pyrkineen siten välttämään korvausvastuutaan. A vaatii, että ajoneuvolle aiheutuneet vahingot korvataan täysimääräisesti tai että ajoneuvo lunastetaan sen todellisesta käyvästä arvosta siten, että A voi hankkia tilalle vastaavan ajoneuvon.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo korvauspäätöksensä olevan vakuutusehtojen mukainen. Yhtiön mukaan vakuutuskorvaus voi olla enintään ajoneuvon käyvän arvon suuruinen. Jos korjauskustannukset ylittävät ajoneuvon käyvän arvon tai korjaaminen ei ajoneuvon yleiskunnon vuoksi ole tarkoituksenmukaista, korvaus voidaan maksaa kertakorvauksena.

Yhtiö pitää matkailuautolle määrittämäänsä enintään 1 000 euron käypää arvoa perusteltuna ajoneuvon iän, ajomäärän, kunnon ja katsastamattomuuden sekä esitettyjen vertailuajoneuvojen perusteella. Koska kaikkia ajoneuvon vaurioita ei ole katsottu vakuutuksesta korvattaviksi, yhtiö katsoo, ettei ajoneuvon lunastamiselle sen täydestä käyvästä arvosta ole ollut perusteita.

Tuulilasin osalta yhtiö toteaa, ettei vakuutuksesta korvata uuden varaosan hankintahintaa vaan vahingoittuneen osan vahinkohetkeä edeltänyt arvo. Yhtiön mukaan kertakorvauksen käyttäminen on perusteltua erityisesti silloin, kun vastaavaa varaosaa ei ole saatavilla. Maksettu korvaus on perustunut vakuutusyhtiön sopimuskumppanin arvioon tuulilasin arvosta ja sen asentamiseen tarvittavan työn määrästä.

Takapuskurin osalta yhtiö katsoo puskurin säilyneen ehjänä ja olevan helposti kiinnitettävissä. Myös tältä osin korvauksen määrä on perustunut sopimuskumppanin arvioon tarvittavan työn määrästä. Yhtiö toteaa lisäksi, ettei vakuutuskorvauksen laskennassa käytettävän työn tuntihinnan tarvitse vastata korjaamon asiakkaalta veloittamaa tuntihintaa. Kertakorvauksen määrä perustuu yhtiön mukaan laskennalliseen arvioon vahingon korjaamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Sisätilojen vaurioiden osalta yhtiö viittaa C Oy:n selvitykseen ja toteaa, että ajoneuvon rakenteet ovat olleet niin huonokuntoiset, että asuinosan sivuikkuna on ollut avattavissa vähäisellä vaivalla lukituksesta riippumatta ja oven lukitus on tämän jälkeen voitu avata sisäpuolelta. Yhtiö katsoo, ettei ajoneuvo ole ollut vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla lukittu, koska ajoneuvon ovien ja ikkunoiden lukot eivät rakenteiden heikon kunnon vuoksi ole täyttäneet suojaustehtäväänsä. Tämän vuoksi etupenkin ja muiden sisäosien vauriot eivät yhtiön mukaan ole korvattavia ilkivaltaturvasta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, miltä osin A:n matkailuautolle ilkivallasta aiheutuneet vauriot ovat vakuutuksesta korvattavia, ja mikä on korvattavan vahingon määrä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kaskovakuutusehtojen, voimassa 1.1.2025 alkaen, kohdan 3.2 (Varkausturva) mukaan varkausturvasta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on rikoslain tarkoittama varkaus, moottorikulkuneuvon käyttövarkaus tai niiden yritys, kun vakuutuksen kohde tai sen lukittava osa (kuten ajoakkujen latausjohto) on ollut teon tapahtumahetkellä lukittu tai lukitussa säilytyssuojassa, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä.

Ajoneuvo on lukittu, kun sen koritila, ovet, ikkunat ja kuormatila on suljettu ja lukittu ja lukot täyttävät suojaustehtävänsä, ajoneuvon lukitsemiseen käytettävät avaimet on poistettu ajoneuvosta ja sen käytön estämiseksi tarkoitettu laite tai ohjauslukko on käytössä.

Jos ajoneuvon lukitseminen, avaaminen tai käynnistäminen voi tapahtua avainten lisäksi tai ohella muulla tavoin, kuten esimerkiksi matkapuhelimella, koodilla tai muulla avaimen korvaavalla tavalla, sovelletaan niihin, mitä näissä vakuutusehdoissa on kerrottu avaimista. Lukitusvaatimus koskee kaikkia ajoneuvoja. Toisessa ajoneuvossa tai perävaunussa oleva ajoneuvo katsotaan lukituksi vain, kun ne molemmat on lukittu.

Matkailu- ja muut perävaunut katsotaan lukituksi vain, kun ne on lukittu aisalukolla, rengaslukolla tai ketjulla ja lukolla. Muut ajoneuvot, jossa ei ole ohjauslukkoa, katsotaan lukituksi vain, kun niiden käyttö on estetty ajonestolaitteella tai ne on lukittu levyjarrulukolla, rengaslukolla, ketjulla ja lukolla tai vaijerilukolla kiinteään kohteeseen tai kun ne ovat lukitussa säilytystilassa.

Ehtokohdan 3.4 (Ilkivaltaturva) mukaan ilkivaltaturvasta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on tahallinen vahingonteko. Ilkivaltaturvasta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutettu toisella ajoneuvolla.

Varkauden tai moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yhteydessä tapahtunut tai ajoneuvon sisätiloihin kohdistunut vahinko korvataan vain, jos vakuutuksen kohde oli ehtokohdassa 3.2 (Varkausturva) kerrotulla tavalla lukittu tai lukitussa tai vartioidussa säilytyssuojassa.

Vakuutuksenottajan on vaadittava rikoksesta epäillyn henkilön syytteeseen asettamista.

Ehtokohdan 6.1.3 (Korvaamisen rajoitukset) mukaan vakuutusyhtiöllä on laaja yhteistyökumppaniverkosto, joka tuottaa kustannustehokkaasti ja laadukkaasti vakuutuksesta korvattaviin vahinkoihin liittyviä palveluita. Jos ajoneuvon hinaaminen, korjaaminen, vuokraus, tai muu palvelu tai varaosat hankitaan muulta kuin vakuutusyhtiön nimeämältä palveluntuottajalta tai myyjältä, niiden kustannukset korvataan enintään sen suuruisina, kuin ne olisivat syntyneet käytettäessä vakuutusyhtiön nimeämää palveluntuottajaa.

Ehtokohdan 6.2.1 (Käypä hinta) mukaan korvauksena maksetaan enintään käyvän hinnan mukainen määrä.

Käypä hinta on se käteishinta, joka vahinkohetken markkinatilanteessa ajoneuvosta tai sen varusteista - ottaen huomioon niiden kunto - on yleisesti saatavissa, kun niitä pidetään myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Jos vakuutuskirjaan on merkitty vakuutusmäärä tai vakuutusmaksuperusteeksi ilmoitettu arvo, ne eivät ole todistuksena käyvästä hinnasta.

Ehtokohdan 6.3 (Korvaamistavat) mukaan vakuutusyhtiö korvaa esinevahingot jollakin seuraavista tavoista. Vakuutusyhtiöllä on oikeus valita korvauksen suorittamistapa.

Vakuutusyhtiöllä on oikeus nimetä palveluntuottaja, joka suorittaa ajoneuvon hinauksen tai korjauksen tai jolta sijaisauto vuokrataan. Tätä varten on ennen tällaisen palvelun tilaamista aina otettava yhteyttä vakuutusyhtiöön. Käytettäessä vakuutusyhtiön kumppaniverkostoa vakuutusyhtiö voi maksaa korvauksen suoraan yhteistyökumppanilleen, ilman että korvauksen saajan pitäisi maksaa sitä ensin itse.

Ehtokohdan 6.3.1 (Korjaaminen) mukaan esinevahinko korvataan ensisijaisesti maksamalla korjauskustannukset. Vakuutusyhtiöllä on oikeus määrätä korjaamo tai paikka, josta osa hankitaan, ja tätä varten vakuutetun tulee ottaa ennalta yhteyttä vakuutusyhtiöön.

Korjauskustannuksina maksetaan enintään omaisuudella ennen vahinkoa ollut käypä hinta vähennettynä sen hinnalla vahinkotapahtuman jälkeen sekä omavastuulla.

Ajoneuvo tulee korjauttaa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun vakuutusyhtiö on antanut korvattavuudesta päätöksen.

Ehtokohdan 6.3.2 (Kertakorvaus) mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus korvata vahinko maksamalla kertakorvaus, kun ajoneuvoa tai muuta vakuutuksen kohdetta ei ole tarkoituksenmukaista korjata ajoneuvon iän, osien saatavuuden, korjaustekniikan, korjauksen odotettavissa olevan lopputuloksen, vaurion laadun tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Kertakorvaus voidaan sopia muulloinkin, jos vakuutusyhtiö ja ajoneuvon omistaja siitä yhdessä erikseen sopivat. Kertakorvausta ei kuitenkaan makseta silloin, kun ajoneuvon omistaa rahoitusyhtiö, muu luottoyhteisö tai leasing-vuokralle antaja.

Kertakorvauksena korvattava vahingon määrä perustuu laskennalliseen arvioon ja se voidaan määritellä vaurion korjaamisesta normaalisti syntyviä korvauskustannuksia alemmaksi ottaen huomioon esimerkiksi vaurion laatu, perusteltu korjaustapa, korjaaja, ajoneuvon ikä ja muut vastaavat tekijät. Maksettava kertakorvaus voi olla arvioituja korjauskustannuksia alhaisempi. Tämä koskee myös tilanteita, joissa ajoneuvo on autovalmistajan ohjeiden mukaan korjattavissa, mutta varaosien saatavuuden tai korjaamon osaamisen puutteiden vuoksi korjausta ei ole voitu suorittaa.

Jos ajoneuvon varaosia ei enää ole saatavissa, vahinko voidaan korvata maksamalla kertakorvauksena se hinta, mikä niillä oli viimeksi silloin, kun niitä oli saatavissa.

Asian arviointi

Sisätilojen vahingon korvattavuus

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttötaak­ka korvattavan vahingon sattumisesta. Tässä tapauksessa A:n tulee osoit­taa, että myös matkailuauton sisätiloihin kohdistunut vahinko täyttää vakuutusehdoissa asetetut korvattavuuden edellytykset.

Vakuutusehtojen mukaan ajoneuvon sisätiloihin kohdistunut vahinko korvataan vain, jos ajoneuvo on ollut ehtojen edellyttämällä tavalla lukittu. Ajoneuvo on ehtojen mukaan lukittu, kun muun ohella sen ovet ja ikkunat ovat suljettuina ja lukittuina ja lukot täyttävät suojaustehtävänsä.

A:n mukaan asuinosan sivuikkuna oli ennen vahinkoa ehjä, suljettu ja lukittuna salpoihinsa. Vakuutusyhtiö on puolestaan katsonut, ettei lukitus ole täyttänyt suojaustehtäväänsä. Yhtiö on vedonnut siihen, että ajoneuvon seinärakenteet olivat niin pahoin lahonneet, että sivuikkunan alakarmia oli mahdollista vetää ulospäin siten, että ikkuna irtosi lukitussalvoistaan. Ikkunan kautta oli tämän jälkeen mahdollista avata asuinosan ovi sisäpuolelta.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan sivuikkuna ei ole vahingon jälkeisessä tarkastuksessa ollut lukitussalvoissaan. Ikkunan alla olevalla sivupöydällä on ollut lahonnutta puuainesta, joka on irronnut ikkunan karmin vierestä. Asiassa esitetyn videoselvityksen perusteella seinärakenteen lahoisuus on mahdollistanut ikkunan karmin liikuttamisen siten, että ikkunan kautta on voitu päästä käsiksi asuinosan oven lukitukseen.

Vakuutuslautakunta toteaa, että edellä kuvattu selvitys koskee ajoneuvon ja ikkunarakenteen tilaa vahingon jälkeen. Selvityksestä ei ilmene, että ikkunan lukitussalvat olisivat ennen vahinkoa olleet vialliset tai että ikkuna olisi ollut ennen vahinkoa avoinna tai lukitsematta. Myöskään se, että lahonneen seinärakenteen vuoksi ikkuna on ollut mahdollista saada vetämällä pois lukituksestaan, ei sellaisenaan osoita, etteivät ikkunan lukot olisi ennen vahinkoa täyttäneet vakuutusehdoissa tarkoitettua suojaustehtäväänsä.

Vakuutusehdoissa ei ole asetettu ajoneuvon kunnolle sellaista vaatimus­ta, jonka perusteella lukitun ikkunan ympärillä olevan rakenteen heikkous sellaisenaan merkitsisi, ettei ajoneuvoa olisi pidettävä ehtojen tarkoittamalla tavalla lukittuna. Kun asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että ikkuna olisi ennen vahinkoa ollut lukitsematta tai että sen lukitus olisi ollut viallinen, lautakunta katsoo A:n osoittaneen riittävällä tavalla matkailuauton olleen vahinkohetkellä vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla lukittu. Näin ollen korvausta matkailuauton sisätiloihin ilkivallasta aiheutuneista vahingoista ei voida evätä sillä perusteella, ettei ajoneuvo olisi ollut vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla lukittu.

Matkailuauton käypä arvo

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus vakuutuksesta korvattavan vahingon määrästä. Lisäkorvausta saadakseen A:n tulee siten osoittaa, että vakuutusehtojen mukaan määriteltävä vahingon määrä ylittää vakuutusyhtiön jo maksaman korvauksen.

Vakuutusehtojen mukaan korvauksena maksetaan enintään ajoneuvon käyvän hinnan mukainen määrä. Käyvällä hinnalla tarkoitetaan sitä käteishintaa, joka ajoneuvosta vahinkohetken markkinatilanteessa, sen yksilöllinen kunto huomioon ottaen, olisi yleisesti saatavissa tarkoituksenmukaisella tavalla myytäessä.

A on arvioinut matkailuauton käyväksi arvoksi noin 4 000 euroa. Vakuutusyhtiö on puolestaan arvioinut käyvän arvon enintään 1 000 euroksi. Yhtiö on esittänyt arvionsa tueksi viisi vuosimallien 1988–1990 vertailuajoneuvoa, joiden pyyntihinnat ovat olleet 1 700–6 400 euroa ja ajomäärät 166 800–285 975 kilometriä. Yhtiön mukaan vertailuajoneuvojen arvioidut toteutuneet myyntihinnat ovat olleet noin 1 530–5 760 euroa. Vertailuajoneuvot ovat yhtiön mukaan vastanneet tekniseltä varustelultaan A ajoneuvoa.

Lautakunta toteaa, etteivät myynti-ilmoitusten pyyntihinnat sellaisinaan osoita ajoneuvon käypää arvoa, koska kyse ei ole toteutuneista kauppahinnoista. Autoliikkeiden myyntihintoihin sisältyy lisäksi liikkeen kate. Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä on pyyntihintojen ohella otettava huomioon arvioitavan ajoneuvon yksilölliset ominaisuudet ja vahinkoa edeltänyt kunto.

A:n matkailuautolla oli vahinkohetkellä ajettu 232 646 kilometriä. Ajomäärä sijoittuu vakuutusyhtiön esittämien vertailuajoneuvojen ajomäärien vaihteluvälille eikä poikkea olennaisesti vertailuajoneuvojen ajomääristä. Lautakunta ei tämän vuoksi pidä ajomäärää tässä tapauksessa merkittävänä perusteena alentaa A:n ajoneuvon arvoa suhteessa vertailuajoneuvoihin.

Sen sijaan lautakunta katsoo käytettävissä olevan kuva- ja tarkastusselvityksen osoittavan, että A:n ajoneuvo on ollut kunnoltaan olennaisesti vakuutusyhtiön esittämiä vertailuajoneuvoja heikompi. Ajoneuvon asuinosan rakenteissa on todettu merkittäviä laho- ja kosteusvaurioita, ja kattorakennetta on tuettu sisäpuolelta. Vaurioiden laadun perusteella lautakunta pitää niitä vahinkoa edeltäneinä ja ajoneuvon arvoon olennaisesti vaikuttavina seikkoina.

A on vedonnut siihen, että ajoneuvo oli katsastettu ennen vahinkoa ja katsastuksessa todettujen puutteiden korjaamiseen oli käytetty yli 1 140 euroa. Ajoneuvo oli 1.4.2025 hylätty katsastuksessa vasemman etujarrun laahaamisen, suuntavalojen toimimattomuuden sekä jakohihnaan ja moottorin kuntoon liittyvien puutteiden vuoksi. Moottorin savumittaus­ta ei ollut voitu suorittaa moottorin puutteellisen kunnon vuoksi. Lisäksi etujarrukilvissä oli todettu ruostevaurioita.

Asiakirjojen perusteella ajoneuvoon oli katsastuksen jälkeen vaihdettu muun muassa vasen etujarrusatula, jakohihnasarja ja vesipumppu. Ajoneuvoa ei kuitenkaan ollut ennen vahinkoa hyväksytty jälkitarkastuksessa, eikä asiassa ole osoitettu kaikkien katsastuksessa todettujen puutteiden tulleen korjatuiksi. Lautakunta toteaa lisäksi, etteivät ajoneuvoon tehdyt korjaukset ja niistä aiheutuneet kustannukset itsessään osoita ajoneuvon käyvän arvon nousseen vastaavalla määrällä.

Vakuutusyhtiön esittämistä vertailuajoneuvoista halvimman pyyntihinta on ollut 1 700 euroa ja yhtiön arvioima toteutuva myyntihinta noin 1 530 euroa. Kaikki yhtiön esittämät vertailuajoneuvot ovat olleet katsastettuja, eikä yhtiön mukaan markkinoilla ole ollut A:n ajoneuvoa vastaavassa kunnossa olevaa vertailuajoneuvoa. Lautakunta katsoo, että A:n ajoneuvon olennaisesti heikompi yksilöllinen kunto antaa perusteen arvioida sen käypä arvo myös halvimman vertailuajoneuvon arvioitua myyntihintaa alemmaksi.

A on vedonnut oman käyvän arvon arvionsa tueksi myös kolmeen muuhun myynti-ilmoitukseen. Suomessa myynnissä olleen vuosimallin 1989 Bürstner J5 Peugeot -matkailuauton mittarilukema on ollut 277 544 kilometriä ja pyyntihinta 4 200 euroa. Ajoneuvo on ollut katsastettu ja sen pintojen on ilmoitettu olevan hyvässä kunnossa, mutta vaihteisto on vaatinut huoltoa eikä ajoneuvo ole ollut ajokunnossa.

Lautakunta toteaa tämän vertailuajoneuvon osalta, että se tukee käsitystä siitä, ettei A:n matkailuauton ajomäärää voida yksin pitää merkittävänä sen arvoa alentavana tekijänä. Vertailuajoneuvo ei kuitenkaan ole kunnoltaan suoraan rinnastettavissa A:n ajoneuvoon. Erityisesti A:n matkailuauton asuinosan rakenteissa todetut laho- ja kosteusvauriot erottavat sen olennaisesti kyseisestä vertailuajoneuvosta.

A:n esittämät kaksi muuta vertailuajoneuvoa ovat olleet myynnissä ulkomailla 6 750 ja 8 000 euron pyyntihinnoilla. Molemmat ajoneuvot on ilmoitettu hyväkuntoisiksi, ja toisen sisätiloja on lisäksi kunnostettu. Lautakunta katsoo, etteivät nämä ajoneuvot vastaa kunnoltaan A:n ajoneuvoa. Lisäksi kyse on ulkomaisista pyyntihinnoista, eikä asiassa ole esitetty selvitystä kyseisten markkinoiden hintatason vertailukelpoisuudesta Suomen markkinoihin.

A on perustanut noin 4 000 euron käyvän arvon arvionsa erityisesti vertailuajoneuvojen keskimääräiseen pyyntihintaan sekä edellä mainittuihin myynti-ilmoituksiin. Lautakunta toteaa, ettei vertailuajoneuvojen keskimääräinen pyyntihinta osoita A:n ajoneuvon käypää arvoa, kun otetaan huomioon ajoneuvojen pyyntihintojen huomattava vaihtelu sekä A:n ajoneuvon vertailuajoneuvoja olennaisesti heikompi yksilöllinen kunto.

Kokonaisuutena käytettävissä oleva selvitys huomioon ottaen lautakunta katsoo, ettei A ole osoittanut matkailuauton vahinkohetken käyvän arvon ylittäneen vakuutusyhtiön arvioimaa 1 000 euroa.

Vahingon määrä

Edellä sisätilojen vahingon korvattavuudesta todetun perusteella sisätilojen vaurioita ei tässä tapauksessa voida jättää korvaamatta ajoneuvon lukitusta koskevalla perusteella. Siten arvioitavaksi jää, mitkä sisätilojen vaurioista on osoitettu aiheutuneiksi nyt kysymyksessä olevasta ilkivaltavahingosta ja mikä on vahingon vakuutusehtojen mukainen määrä.

A on ilmoittanut etuistuimen verhoilun vaurioituneen ilkivallan yhteydessä ja arvioinut verhoilun uusimisen maksavan 300 euroa ja tarvittavien tarvikkeiden 200 euroa. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt verhoiluvaurion aiheutuneen vahinkotapahtuman yhteydessä, vaan on evännyt sisätilojen vahinkojen korvaamisen ajoneuvon lukitusta koskevalla perusteella. A ei ole esittänyt kustannusarviota, laskua tai muuta tarkempaa selvitystä verhoiluvaurion korjauskustannusten määrästä.

Vakuutusehtojen mukaan korvauksena maksetaan enintään ajoneuvon käyvän hinnan mukainen määrä. Lautakunta on edellä katsonut matkailuauton vahinkohetken käyväksi arvoksi 1 000 euroa. Vahingosta on jo maksettu korvausta 840 euroa. Näin ollen vahingosta voidaan maksaa lisäkorvausta enintään 160 euroa.

Kun otetaan huomioon A:n esittämä arvio verhoilun uusimisesta ja siihen tarvittavista tarvikkeista sekä se, ettei vakuutusyhtiö ole kiistänyt itse verhoiluvauriota, lautakunta pitää riittävästi osoitettuna, että korvattavan verhoiluvaurion korjauskustannukset ylittävät jäljellä olevan 160 euron enimmäiskorvausmäärän.

Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle 160 euron lisäkorvauksen.

Kun vahingosta maksettavan korvauksen kokonaismäärä näin saavuttaa ajoneuvon 1 000 euron käyvän arvon mukaisen enimmäismäärän, lautakunta ei katso tarpeelliseksi ottaa kantaa muiden vaadittujen korjauskustannusten määrään.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle 160 euron lisäkorvauksen.    

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen                                        
Sihteeri Kukkonen

Jäsenet

Kinnunen
Kuosa
Ståhlberg
Yrttiaho