Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana olevan asunto-osakeyhtiön isännöitsijä ilmoitti, että rivitalon asuntojen 4 ja 5 väliseinän alaosa oli märkä. Seiniin oli porattu reiät ja todettu putkien olevan ehjät. Vahinko havaittiin 21.8.2025.

X Oy suoritti 1.9.2025 kohteessa vahinkokartoituksen. Kartoitusraportin mukaan vuodon syynä oli vuonna 2000 asennetussa kuparisessa lämminvesiputkessa ollut pistesyöpymä. Vuoto havaittiin asunnon 5 saunan puolella väliseinän kohdalla. Vuotovesi oli päässyt leviämään kaksoislaattaisen alapohjarakenteen välissä laajalle alueelle asunnoissa 5 ja 4. Alapohjassa kulkee vanha lämmitysputken kanaali, jota pitkin vuotovesi on mahdollisesti levinnyt myös muihin tiloihin. Asunnossa 5 alapohjan eristetilan todettiin kastuneen saunassa ja olohuoneessa. Putkikanaali kulkee saunan lattian alla viereiseen makuuhuoneeseen ja on todennäköistä, että vuotovesi on levinnyt kanaalia pitkin myös sinne. Asunnossa 4 alapohjan eristetilan todettiin kastuneen makuuhuoneessa ja olohuoneessa. Tilojen välissä on sauna ja pesuhuone. Alapohjassa oleva putkikanaali kulkee makuuhuoneesta saunan läpi olohuoneeseen. Todennäköisesti alapohjarakenne on kastunut myös saunan ja pesuhuoneen kohdalla.

Vakuutusyhtiö teki 15.9.2025 asiassa kielteisen korvauspäätöksen katsoen X Oy:n vahinkokartoitusraporttiin vedoten, että kyseessä on rakennusvirhe ja rakentamismääräysten ja -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta aiheutunut vahinko. Vuonna 2000 asennettua käyttövesiputkea ei ollut asennettu voimassa olleiden rakentamismääräysten ja ohjeiden mukaisesti niin, että mahdollinen vesivuoto voidaan havaita niin aikaisin, ettei se ehdi aiheuttaa laajaa vesivahinkoa. Vesijohtoa ei myöskään ollut sijoitettu näkyviin tai koteloon, josta vuodon sattuessa vesi ei pääse tunkeutumaan rakenteisiin, vaan se ohjautuu sopivaan kohtaan vuodon havaitsemiseksi. Yhtiön mukaan vahinkokartoittajalta saatujen lisätietojen mukaan asunnon 5 saunan betoniseinän sisällä on mahdollisesti ollut ilmaväli tai rako, jota pitkin vesi oli valunut seinän sisällä alas lattiarakenteeseen. Yhtiö katsoi, että mikäli vuotanut lämminvesiputki olisi asennettu voimassa olleiden rakentamismääräysten ja ohjeiden mukaisesti, olisi se sijoitettu esimerkiksi suojaputkeen, joka olisi ohjannut vuotoveden näkyville ja aiheuttamatta laajaa vesivahinkoa. Yhtiö myös katsoi, ettei rakennusvirheestä tai rakentamismääräysten, ohjeiden taikka hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta aiheutuneita vahinkoja voida pitää äkillisinä ja ennalta arvaamattomina. Yhtiö vetosi Suomen rakentamismääräyskokoelman osan C2 Kosteus (1998) kohtaan 8.1 (RakMk C2 1998).

Taloyhtiö haki asiaan muutosta katsoen, että käyttövesiputket on asennettu asianmukaisesti. Muutoksenhaun mukaan seinä, jonka läpi putki menee naapuriasuntoon, on paloseinä. Putken suulla on ollut palomassa ja putki on kivivillamuotin suojaama, niin tässä läpiviennin kohdalla kuin muuallakin asunnoissa. Käyttövesiputket ovat asunnon puolella ja kulkevat koteloissaan. Kupariputki ei ota missään kohtaa läpiviennissä kiinni betoniin, vaan reikä on tehty sen verran suuremmaksi, että putken ympärille on saatu asiaan kuuluvat eristeet.

Vakuutusyhtiö teki asiassa kielteiset korvauspäätökset 15.9.2025 ja 9.10.2025. Korvauspäätöksellään 9.10.2025 yhtiö vetosi aiemmin esittämisen seikkojen lisäksi siihen, ettei putken betoniseinän läpiviennissä ollut käytetty asennusaikana voimassa olleen LVI-RYL 92 -julkaisun (LVI-rakentamisen yleiset laatuvaatimukset 1992) kohdan 21.122 (Läpiviennit) mukaisesti suojaputkea.

Asiakkaan valitus

Taloyhtiö on tyytymätön vakuutusyhtiön kielteiseen korvauspäätökseen ja vaatii vuotovahingon korvaamista kiinteistövakuutuksesta.

Valituksen liitteenä taloyhtiö toimittaa vuonna 2000 tehdyn käyttövesiputkiston LVI-työselityksen ja toteaa, että tuolloin oli vielä voimassa vuoden 1987 vesi- ja viemärilaitteiden rakentamismääräykset ja ohjeet (RakMK D1 1987). Taloyhtiö katsoo määräyksissä olevan oleellista, että ne eivät kiellä yhtenäisen tai juotosliitoksella olevan vesijohdon sijoittamista rakenteisiin ilman suojaputkea. Taulukossa 9 on määritelty, että kupariputken voi asentaa ei vaihdettavalla tavalla, mikäli se ei sijaitse märkätilojen lattiarakenteessa. Edellytys suojaputken käytölle esitettiin vasta vuonna 2007 uudistetuissa määräyksissä ja ohjeissa (RakMKD1 2007). Koska työselityksessä mainitaan, että urakassa noudatetaan juuri rakentamismääräystä RakMk D1 (1987), ei vakuutusyhtiö voi vedota virheelliseen rakentamistapaan. Lisäksi taloyhtiö toteaa, että vahinkokartoitusraportilla ei mainita, että betoniseinän sisälle on mahdollisesti ollut ilmaväli tai rako. Myös kartoittaja on itse suullisesti todennut, ettei ole tällaista kirjannut raporttiinsa. Lisäksi tämä on vain ollut olettama.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan kielteisen kantansa ja toteaa asiassa olevan riidatonta, että vuotokohta sijaitsi asunnon 5 saunan betoniseinän sisällä, ja että vuotovesi levisi rakenteissa piilevästi laajalle alueelle ennen havaitsemista. Tapaus on siten teknisesti ja toiminnallisesti arvioitava rakentamismääräysten mukaisen vuodon hallinperiaatteen näkökulmasta.

Vakuutusyhtiö toteaa, että käyttövesiputkisto on asennettu vuonna 2000, jolloin voimassa olivat RakMk C2 (1998) ja LVI-RYL 92. Näiden mukaan vesilaitteistot tuli suunnitella ja rakentaa siten, että mahdollinen vuoto havaitaan ajoissa, eikä vesi pääse tunkeutumaan rakenteisiin. Vesijohdot tuli sijoittaa näkyville tai koteloon, josta vuotovesi ohjautuu sopivaan kohtaan havaittavaksi. Yhtiön mukaan, vaikka vuoden RakMK D1:n (1987) määräykset eivät yksiselitteisesti kieltäneet rakenteeseen sijoitettuja kupariputkia, RakMK C2:n (1998) ja LVI-RYL 92:n vaatimukset olivat jo tuolloin selkeitä: vesijohtojen sijoittaminen rakenteisiin edellytti asennustapaa, joka mahdollistaa vuodon varhaisen havaitsemisen ja rakenteiden suojaamisen vedeltä. Koska tässä tapauksessa näin ei ole teh­ty, katsoo vakuutusyhtiö asennustavan olleen rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan vastainen. RakMk C2:n (1998) kohdan 8.1.1 mukaan vesilaitteistot tulee suunnitella ja varustaa niin, ettei vettä pääse rakenteisiin haitallisessa määrin, ja vuodon sattuessa se voidaan havaita riittävän aikaisin. LVI-RYL 92 konkretisoi tämän vaatimuksen määräämällä suojaputkellisista ja tiiviistä läpivienneistä.

Vakuutusyhtiön mukaan sen korvauspäätöksissään mainitsema asunnon 5 saunan betoniseinän sisällä mahdollisesti ollut ilmaväli- tai rako, jota pitkin vuotovesi olisi valunut seinärakenteessa alas lattiarakenteeseen, perustuu X Oy:n tarkastusraportin teknisiin havaintoihin ja kartoituksen johtopäätöksiin, vaikka raportissa ei käytetä täsmälleen samaa terminologiaa. Raportissa on kuitenkin todettu, että vuotovesi on päässyt leviämään kaksoislaattaisen alapohjarakenteen välissä laajalle alueelle asuntoihin 4 ja 5. Lisäksi kosteuskartoittajan arvion mukaan vesi on todennäköisesti valunut seinärakenteessa alas lattiarakenteeseen. Vakuutusyhtiön mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että rakenteessa on ollut tila, rako tai sauma, joka on mahdollistanut veden liikkumisen rakenteen sisällä. Rakenteen sisällä tapahtunut veden kulkeutuminen osoittaa, ettei RakMK C2:n (1998) kohdan 8.1.1.1 mukainen määräys ole täyttynyt. Vakuutusyhtiön mukaan rakenneteknisesti tarkasteltuna ilmaväli tai rakosauma betoniseinän sisällä voi muodostua esimerkiksi työsaumasta, pintavalun ja runkoseinän välisestä rajasta tai erillisen valukerroksen epätäydellisestä tartunnasta. Tällaiset rakenteelliset tilat toimivat veden kulkureitteinä, jos niihin pääsee vuotovettä. Tämä ilmiö on hyvin tunnettu riskirakenne erityisesti silloin, kun putki on sijoitettu seinän sisään ilman suojaa tai vuodonohjausta, eikä mahdollinen vesi pääse hallitusti näkyviin. RakMK C2:n (1998) kohdan 8.1.1 mukainen vaatimus vuodon havaittavuudesta ei tällaisessa tilanteessa toteudu. Jos rakenteessa on ollut tila, jota pitkin vesi on voinut liikkua huomaamatta laajalle alueelle, vuoto ei ole ollut äkillisesti havaittavissa, vaan se on ollut piilevä ja rakenteellisten virheiden mahdollistama. Vakuutusyhtiön mukaan tämä vahvistaa sen alkuperäistä tulkintaa, jonka mukaan rakenteen toteutus on ollut määräysten ja ohjeiden vastainen, koska se on mahdollistanut veden hallitsemattoman leviämisen ja estänyt vuodon varhaisen havaitsemisen. Vaikka tarkastusraportissa ei käytetä sanaa “ilmaväli”, sen kuvauksen perusteella on selvää, että rakenteessa on ollut veden liikkumis­ta mahdollistava tila, mikä teknisessä mielessä vastaa samaa ilmiötä. RakMK C2:n (1998) 8.1.1.1 kohdan mukaan tällainen veden pääsy rakenteisiin ei ole sallittua, ja se osoittaa rakennusvirhettä sekä määräysten ja hyvän rakentamistavan vastaista toteutusta. Vakuutusyhtiön päätöksessä esitetty tulkinta ilmavälistä perustuu siis rakennetekniseen tosiasiaan, ei oletukseen, ja se on vahvistettu kosteuskartoituksen havainnoilla.

Vakuutusyhtiö katsoo, että tässä tapauksessa vahinko ei ole ollut äkillinen havaitsemisen kannalta, vaan se on kehittynyt rakenteiden sisällä piilevästi. Vesi on voinut virrata ja levitä rakenteissa useiden päivien, jopa viikkojen ajan ennen havaitsemista. Tämä ilmentää rakenteellista riskirakennetta, jossa putken sijoittaminen betonirakenteen sisään ilman suojaputkea on estänyt RakMK C2:n (1998) määräyskohdassa 8.1.1 edellytetyn vuodon varhaisen havaitsemisen. Vuodon seurauksena tapahtunut veden leviäminen laajoille alueille alapohjassa ei ole seurausta pelkästä mekaanisesta rikkoutumisesta, vaan rakenteen suunnittelusta ja asennustavasta, joka on estänyt vuodon hallitun ohjautumisen ja näkyvyyden. Lisäksi LVI-RYL 92:n kohdan 21.123 (Kuva 21 K3) mukainen ohjeistus betonirakenteen läpiviennistä suojaputkessa on nimenomaan tarkoitettu estämään tilanne, jossa rakenteisiin valettu putki vuotaa piilevästi ja aiheuttaa laajan kosteusvaurion ennen havaitsemista. Tässä tapauksessa rakenteessa ei ole käytetty suojaputkea eikä vuodonohjausta, joten toteutustapa on ollut RYL:n mukaisen hyvän rakentamistavan vastainen.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan vahinko ei täytä vakuutusehtojen mukaista korvattavuuden tunnusmerkistöä, koska vahinko ei ollut äkillisesti havaittavissa, vuodon leviämistä on edesauttanut määräysten ja ohjeiden vastainen rakenneratkaisu ja veden pääsy rakenteisiin ja sen aiheuttamat vauriot ovat rakennusvirheen välillinen seuraus, eivät äkillinen tapahtuma. Vaikka putken rikkoutuminen (pistesyöpyminen) itsessään on yksittäinen tapahtuma, vahingon korvattavuuden kannalta ratkaisevaa on sen vaikutus ja havaitsemisen mahdollisuus. Tässä tapauksessa vuodon havaitsemisen estänyt asennustapa on ollut ratkaisevassa asemassa vahingon laajuuden synnyssä.

Rakennusaikana voimassa olleen hyvän rakentamistavan ohjeen, LVI 12-10217 Putkien läpiviennit, mukaan osastoivan rakenteen läpiviennissä tulee olla paloeriste rakenteen paloturvallisuuden takaamiseksi. Läpivienti opastetaan tekemään siten, että metallisen virtausputken (vesijohto) ympärillä on palamaton eriste. Betoniseinään asennetaan metallinen suojaputki. Läpiviennin ohjeistuksessa metalliputki päättyy seinäpintaan, jossa se on tiivistetty palamattomalla tiivistysmassalla seinärakenteeseen. Rakentamisessa tulee huomioida samaan aikaan myös RakMk C2 (1998), joka edellyttää, että vuotovesi ohjataan näkyviin. Määräyksissä edellytetään, että vuotoveden ohjaamisen tavoitteiden mukaisesti suojaputken tulee ulottua molemmissa saunoissa höyrysulun osalta huoneen puolelle, jotta höyrysulku voidaan tiivistää suojaputkeen. Tällöin rakenne täyttää sekä RakMk C2:n (1998) määräysten vaatimukset että paloa osastoivan rakenteen läpivientien hyvän rakentamistavan ohjeen (LVI 12-10217). Mikäli edellä mainitulla tavalla asennetussa putkessa tapahtuu vuoto läpiviennin kohdalla, niin vuotovesi kulkeutuu eristettä pitkin, eikä vuoda läpiviennin kohdalla seinärakenteeseen.

Vakuutusyhtiön katsoo, että vaikka putkeen on syntynyt pistesyöpymä, vahingon laajuus ja sen havaitsemisen viive ovat seurausta rakennus- ja asennusratkaisusta, joka ei ole ollut voimassa olleiden määräysten ja ohjeiden mukainen. Rakenteen toteutustapa ei täyttänyt RakMk C2:n (1998) määräysten (kohta 8.1.1; vuodon havaittavuus) eikä LVI-RYL 92:n (läpivientien suojaputket, tiiviit liittymät, liitosten kielto läpiviennissä) vaatimuksia, ja se oli lisäksi ristiriidassa LVI 12-10217 -ohjeen sekä paloa osastoivien rakenteiden hyvän rakentamistavan kanssa. Mikäli rakenteet olisi tehty oikein, vuotovesi olisi ohjautunut saunan huonetilan puolelle ja edelleen lattiakaivoon ilman, että vettä olisi päässyt rakenteisiin. Nyt toteutettu ratkaisu esti vuodon havaitsemisen ja johti veden kertymiseen rakenteiden sisään. Kyseessä ei siten ole vakuutusehtojen tarkoittama ennalta arvaamaton vuotovahinko, vaan rakenteellisen virheen mahdollistama seurausvahinko. Rakennusvirheen seurauksena aiheutunut vahinko on pikemminkin odotettavissa oleva tapahtuma.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytössään X Oy:n vahinkokartoitusraportti 1.9.2025 sekä V Oy:n LVI-työselitysmuisto 1.11.1999.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö osoittanut, että rakenteiden kastumisvahinko on aiheutunut rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla asennus- tai rakennusvirheestä.

Sovellettavat vakuutusehdot sekä rakentamismääräykset ja -ohjeet

Vakuutusehdot

Kiinteistövakuutuksen, voimassa 1.1.2023 alkaen, ehtokohdan 4.5.1 (Vuotovahinkovakuutus, Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan nesteen, höyryn tai kaasun aiheuttama vahinko, kun aine on ennalta arvaamattomasti ja suoraan virrannut mekaanisesti rikkoutuneesta rakennukseen kiinteästi asennetusta
- vesi-, viemäri- ja lämmitysputkistosta, uima-altaan tai poreammeen putkistosta
- öljysäiliöstä
- sisäpuolisesta sadevesiputkistosta
- koneesta tai laitteesta.

Vakuutuksesta korvataan myös vahinko, jonka on aiheuttanut
- rakennuksen omasta viemäriverkostosta äkillisen ja ennalta arvaamattoman putkiston sisäisen tukkeutuman seurauksena noussut vesi
- johtoverkkoon liitetyn ja sulkuventtiilillä varustetun pesukoneen, astianpesukoneen tai muun kodinkoneen äkillinen ja ennalta arvaamaton mekaaninen rikkoutuminen.

Vahingon korvattavuus edellyttää, että vuoto on alkanut vakuutuksen voimassaoloaikana.

Ehtokohdan 4.5.2 (Vuotovahinkovakuutuksen korvausrajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata
a)vahinkoa, joka aiheutuu kattokaivon tukkeutumisesta
b) vahinkoa, joka aiheutuu avoinna olevasta johtoverkkoon kuuluvasta hanasta, venttiilistä tai suihkulaitteesta virranneesta nesteestä, ellei hana, venttiili tai suihkulaite ole mekaanisestirikkoutunut
c )vahinkoa, joka aiheutuu nesteen virtaamisesta putkistosta ennen putkiston käyttöönoton hyväksymistä
d) vahinkoa, joka aiheutuu kylpyammeen tai altaan poistoputken tai sen liitoksen vuodosta
e )johtoverkon tai käyttölaitteen korjaus- tai uusimiskustannuksia
f) vahinkoa, joka aiheutuu liitosten vähitellen tapahtuneesta löystymisestä, kulumisesta tai liitoksen irtoamisesta, elleivät liitososat ole rikkoutuneet.

Ehtokohdan 5 (Kaikkien esinevakuutusten yhteiset korvausrajoitukset) alakohdan 5.1 (Rakennus-, suunnittelu- ja käyttövirheet sekä huollon
laiminlyönti) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuudelle

- rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
- suunnittelu-, asennus-, materiaali-, valmistus-, työ- tai rakennusvirheestä
- nesteestä, joka on päässyt rakenteisiin puutteellisen vedeneristyksen takia
- seinä- tai lattiakaivosta, niiden liityntäosista tai liitoksista vuotaneesta nesteestä
- virheellisestä tai käyttöohjeen vastaisesta käytöstä
- huolto- tai korjaustoimien laiminlyönnistä.

Rakentamismääräykset- ja ohjeet

D1 Suomen rakentamismääräyskokoelma
Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, Määräykset ja ohjeet, 1987

2 Vesilaitteisto
2.5 Toimintahäiriöiden estäminen
2.5.1 Sijoittaminen
Määräykset
Rakennukseen asennettava vesijohto on sijoitettava siten, että se voidaan ilman suurehkoja toimenpiteitä ja rakenteita särkemättä korjata tai vaihtaa. Johdon sijoittaminen muulla tavalla sallitaan seuraavin edellytyksin:
- johto tehdään putkista, jotka sellaisenaan tai sijaintipaikan olosuhteiden edellyttämällä tavalla suojattuna antavat hyvän varmuuden syöpymistä ja muuta vahinkoa vastaan
- johto tiiveydeltään ja kestävyydeltään vastaa yhtenäistä putkea
- johdolle suoritetaan painekoe niin aikaisessa vaiheessa, että tarvittavat korjaukset voidaan tehdä ennen johdon peittämistä.
Vesijohto on kiinnitettävä rakenteisiin siten, ettei siihen pääse syntymään haitallista painaumaa ja siten, ettei lämpölaajeneminen aiheuta haittaa. Milloin veden virtauksesta syntyvien voimien vuoksi on tarpeellista, on johto ankkuroitava.
Vesijohto on asennettava maahan siten, että se kestää vahingoittumattomana ja toimivana maapaineen, kuormituksen, maaperän syövyttävyyden ja sijaintipaikan mahdollisen painumisen aiheuttamat vaikutukset.

Kantavien rakenteiden lävistäminen suojaaminen
Ohjeet

Kantavien rakenteiden lävistäminen suunnitellaan ja tehdään yhteistyössä rakennesuunnittelijan kanssa.

Vesijohdon vaihdettavuus
Ohjeet
Vesijohto asennetaan ensisijaisesti siten, että mahdollinen vesivuoto voidaan helposti havaita ja että vuodosta johtuva vahinko on katsottava vähäiseksi. Lisäksi sijoittamisessa otetaan huomioon, että korjaus voidaan helposti ja vähäisin kustannuksin tehdä
Em. vaatimukset täyttyvät, jos se vesijohto asennetaan seuraavasti:
- näkyville
- suojaputkeen siten, että vaihtaminen on mahdollista avattavaan kanavaan
- ryömittävään tilaan
- vaivattomasti irrotettavan rakenneosan, kuten esimerkiksi alaslasketun katon, verhokotelon tai kaappien päällyksen taakse.
- maahan, ellei se sijaitse pohjalaatan alla, vaikeasti lävistettävien pintojen alla (teräsbetoni) tai muuten vaikeasti aukaistavien pintojen alla (vilkas liikenne)

Taulukon 9 (Vesilaitteiston hyväksytyt putkimateriaalit, liitostavat ja käyttöalueet) mukaan kupariputki ilman liitosta on hyväksyttävä myös silloin, kun kyseessä ei ole vaihdettava putki.
Saman taulukon kupariputkea koskevan alaviitteen 3) mukaan märkätilojen lattiarakenteisiin asennetaan kupariputki ilman liitoksia ja suojataan vedenpitävällä vaipalla

C2 Suomen rakentamismääräyskokoelma
Kosteus, Määräykset ja ohjeet, 1998

8 Laitteet ja putket
8.1 Laitteistojen suunnitteluperiaatteet ja vesivuodon havaitseminen
8.1.1 (Määräys)
Kiinteistön vesi- ja viemärilaitteistot sekä ilmanvaihto-, lämmitys ja jäähdytyslaitteistot niihin liittyvine laitteineen on suunniteltava, rakennettava ja varustettava siten, että mahdollinen vesivuoto voidaan havaita niin aikaisin, ettei se ehdi aiheuttaa laajaa vesi- tai kosteusvahinkoa. Putket, kanavat ja laitteet on sijoitettava, eristettävä tai varustettava siten, ettei vesi putkistoissa jäädy ja ettei putkien, kanavien tai laitteiden pinnoille tiivisty haitallisesti vettä tai tiivistyvä vesi on johdettavissa pois haittaa aiheuttamatta.

Selostus
Vesi- ja viemärilaitteistosta on määräyksiä ja ohjeita Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D 1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot.

8.1.1.1 (Ohje)
Vesijohdot tulisi sijoittaa näkyville tai koteloon, josta vuodon sattuessa vesi ei pääse tunkeutumaan rakenteisiin vaan ohjataan sopivaan kohtaan vuodon havaitsemiseksi. Putkien tulee olla helposti tarkastettavissa ja korjattavissa.

8.1.1.4
Lämpö- ja vesijohtoja saa sijoittaa maanvastaisen alapohjan alle vain, jos ne asennetaan vaihdettaviksi esim. suojaputkiin.

LVI-RYL 92: LVI-rakentamisen yleiset laatuvaatimukset (1992)
21.122 Läpiviennit
Rakenteet lävistetään siten, ettei lävistyskohta estä putkien vapaata liikettä. Kantavien rakenteiden lävistäminen suunnitellaan ja tehdään yhteistyössä rakennesuunnittelijan kanssa.
Kun läpiviennin suojaputki lävistää kostean tilan, esimerkiksi pesuhuoneen kosteuseristeen, on suojaputkessa oltava laippa, jonka kauluksen leveys on vähintään 100 mm. Laipan on pystyttävä täysin mukautumaan rakenteeseen.
Läpiviennin kohdalla ei putkessa saa olla liitosta.
Kun useaa rinnakkaista putkea palvelevat läpiviennin suojaputket lävistävät kosteuseristeen, voidaan suojaputket varustaa yhteisellä laipalla, jonka reunan etäisyys suojaputken seinämistä on vähintään 100 mm. Eristetyn putken suojaputken on oltava niin suuri, että putki eristyksineen ja mahdollisine diffuusiotiiviine suojapinnoitteineen pääsee vapaasti laajenemaan suojaputken sisällä.
Väestönsuojien seinälävistykset tehdään väestönsuojista annettuien teknisien määräysten mukaan. Lävistyksessä käytettävät suojaputket asennetaan esimerkiksi kuvien 21 K3 ja 21 K4 mukaisesti.

LVI 12-10217 Putkien läpiviennit (1994)

2.2 Betoni- ja tiilirakenne
Paloa osastoiva rakenne
Osastoivan rakenneosan läpivienti ei saa olennaisesti heikentää rakennusosan osastoivuutta.
Paloa osastoivan rakenteen läpiviennissä virtausputki on eristettävä osastoivan rakenteen osalta palamattomalla eristeellä. Jos putki on muuten eristetty palavalla eristeelle, on läpiviennin kohdalla käytettävä palamatonta eristettä.
Läpivienti on tiivistettävä palamattomalla, joustavalla tiivistysmassalla kaasutiiviiksi. Suojaputken ja eristeen väli tiivistetään tarvittaessa samalla massalla. Kuva 5.
[…]

Asian arviointi

Voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Jos vakuutusyhtiö haluaa vedota vakuutuksen rajoitusehtoon, vakuutusyhtiön tulee osoittaa rajoitusehdon soveltuminen tapaukseen.

Riidanalainen kysymys koskee sitä, ovatko käyttövesiputkiston asennusajankohtana vuonna 2000 voimassa olleet rakentamismääräykset ja ohjeet edellyttäneet putken suojaamista esimerkiksi suojaputkella putken lävistäessä rakenteen, tai onko vuodonohjaus muuten ollut puutteellinen.

X Oy:n kartoitusraportin mukaan vuodon syynä oli kuparisessa lämminvesiputkessa ollut pistesyöpymä. Vuoto havaittiin asunnon 5 saunan puolella väliseinän kohdalla. Vuotovesi oli päässyt leviämään kaksoislaattaisen alapohjarakenteen välissä laajalle alueelle asunnoissa 5 ja 4. Raportin mukaan alapohjassa kulkee vanha lämmitysputken kanaali, jota pitkin vuotovesi on mahdollisesti levinnyt myös muihin tiloihin.

Vakuutusyhtiö katsoo rakenteiden kastumisen olevan seurausta rakennusvirheestä, koska vuoto ei ollut asentamisaikaan voimassa olleiden määräysten mukaisesti havaittavissa ja veden pääsy rakenteeseen johtui läpiviennin virheellisestä toteutuksesta. Yhtiön mukaan vuodon havaitseminen estyi asennustavan vuoksi, koska putki oli sijoitettu rakenteeseen ilman suojaa tai vuodonohjausta, minkä seurauksensa vesi pääsi leviämään laajasti ennen kuin vahinko tuli esiin. Yhtiö on vedonnut Suomen rakentamismääräyskokoelman osan C2 (1998) kohtaan 8.1 koskien vuodon havaittavuutta sekä LVI-RYL 92 -julkaisun (LVI-rakentamisen yleiset laatuvaatimukset) kohtaan 21.122 koskien läpivientejä sekä LVI-ohjekortin LVI 12-10217 kohtaan 2.2 koskien paloa osastoivan rakenteen läpivientiä.

Taloyhtiö on taas vedonnut putkiston asennuksessa sovellettuun Suomen rakentamismääräyskokoelman osaan D1 (1987), joka taloyhtiön mukaan ei kiellä yhtenäisen juotosliitoksella olevan vesijohdon sijoittamista rakenteisiin ilman suojaputkea. Korvauskäsittelyvaiheessa taloyhtiö on kertonut, että seinä, jonka läpi putki menee naapuriasuntoon, on paloseinä ja putken suulla on palomassa ja putki on kivivillamuotin suojaama.

Lautakunta toteaa, että RakMK D1:n (1987) vesilaitteiston sijoittamista koskevan määräyksen mukaan rakennukseen asennettava vesijohto on sijoitettava siten, että se voidaan ilman suurehkoja toimenpiteitä ja rakenteita särkemättä korjata tai vaihtaa. Määräystä koskevan ohjeen mukaan vesijohto asennetaan ensisijaisesti siten, että mahdollinen vesivuoto voidaan helposti havaita ja että vuodosta johtuva vahinko on katsottava vähäiseksi. Saman ohjeen mukaan edellä mainitut vaatimukset täyttyvät esimerkiksi, jos vesijohto asennetaan seuraavasti: näkyville, suojaputkeen siten, että vaihtaminen on mahdollista, avattavaan kanavaan tai ryömittävään tilaan. Taulukon 9 mukaan kuparisen käyttövesiputken saa asentaa ilman liitosta, niin ettei se ole vaihdettavissa.

Lautakunta katsoo, ettei RakMK D1:stä (1987) ole luettavissa sellaista velvoittavaa määräystä, jonka mukaan putkeen tulisi asentaa suojaputki sen lävistäessä rakenteen. Lisäksi lautakunta toteaa, että vuodon ohjauksen osalta ohjeessa puhutaan vain ensisijaisesta tavasta. Myös vakuutusyhtiö on vastineessaan todennut, että RakMK D1:n (1987) määräykset eivät yksiselitteisesti kieltäneet rakenteeseen ilman suojaputkea sijoitettuja kupariputkia. Lautakunta katsoo, että sen käytössä olevien selvitysten perusteella käyttövesiputken asennus ei ole tässä tapauksessa ollut RakMK D1 (1987) määräysten vastainen.

Hyvää rakentamistapaa määrittävän LVI-RYL 92 -julkaisun mukaan rakenteet lävistetään siten, ettei lävistyskohta estä putkien vapaata liikettä. Lisäksi ohjeen mukaan suojaputken tai suojaputkien lävistäessä kosteuseristeen, on suojaputkessa oltava laippa. Kohdan 21 kuvassa K3 kuvataan esimerkki putken viemisestä betoniseinän tai betonilattian läpi. Putken ympärillä on kuvassa suojaputki. Lautakunta katsoo, että vaikka ohjeessa puhutaan suojaputkesta, kyseinen ohje ei sisällä ohjeistusta siitä, missä tilanteissa suojaputkea edellytetään.

Myöskään rakennusten kosteusteknistä toimivuutta määrittelevästä RakMk C2 (1998) ei aseta vaatimusta suojaputken asentamisesta. Ainoa kohta, jossa suojaputki mainitaan, on ohjekohta 1.1.1.4 koskien vesijohtojen sijoittamista maanvastaisen alapohjan alle, eikä tässä tapauksessa ole kyse siitä.

Edellä todetuin perustein lautakunta katsoo, etteivät asennusaikana voimassa olevat rakentamista koskevat määräykset ja ohjeet ole edellyttäneet suojaputken asentamista. RakMC2 (1998) on kuitenkin sisältänyt määräyksen koskien vuodon havaittavuutta. Määräyksen 8.1.1 mukaan kiinteistön vesi- ja viemärilaitteistot sekä ilmanvaihto-, lämmitys ja jäähdytyslaitteistot niihin liittyvine laitteineen on suunniteltava, rakennettava ja varustettava siten, että mahdollinen vesivuoto voidaan havaita niin aikaisin, ettei se ehdi aiheuttaa laajaa vesi- tai kosteusvahinkoa.

Lautakunta toteaa, että RakMK C2:n (1998) sisältämä määräys koskien vuodon havaittavuutta ei määrittele tarkemmin, kuinka määräyksen sisältämä tavoite vuodon havaittavuudesta tulisi toteuttaa, vaan sen selostusosan mukaan vesi- ja viemärilaitteistosta on määräyksiä ja ohjeita Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot eli tässä tapauksessa RakMK D1:ssä (1987). Lautakunnan näkemyksen mukaan RakMK C2:n (1998) asettamaa määräystä on tältä osin pidettävä enemminkin yleisluonteisena ja väljästi muotoiltuna. Lisäksi lautakunta toteaa, ettei pelkästään sitä, että vuotovesi on päässyt rakenteisiin, voi pitää osoituksena siitä, että kyseessä olisi rakennus- tai asennusvirhe.

Ottaen huomioon, että selvitysten perusteella käyttövesiputkiston asennus on tässä tapauksessa täyttänyt kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistoa nimenomaisesti koskevan RakMK D1:n (1987) vaatimukset, RakMK C2:n (1998) määräys 8.1 asettaa vain yleisluonteisen tavoitteen koskien vuodon havaittavuutta sekä se, että rajoitusehtoja tulee tulkita suppeasti, lautakunta katsoo, että pelkästään RakMK C2:n (1998) kohdan 8.1 asettaman  yleisluonteisen tavoitteen perusteella käyttövesiputken asentamisen läpivientikohtaan ilman suojaputkea ei ole katsottava olevan rajoitusehdossa mainittu rakennus- tai asennusvirhe.

Edellä todetuin perustein Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jäävän osoittamatta, että kyseessä olisi rakennus- tai asennusvirhe, ja suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan vuotovahingon vakuutusehtojen mukaisessa laajuudessa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan rakenteiden kastumisvahingon vakuutusehtojen mukaisessa laajuudessa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Toukonen

Jäsenet:

Koskinen
Kuosa
Ståhlberg
Yrttiaho