Tapahtumatiedot

Asiakas ilmoitti vakuutusyhtiölle 24.5.2024, että 22.5.2024 moottoritieltä kehätielle noustessa ajoneuvon perä heitti yllättäen ja osui kaiteeseen. Tiellä oli asiakkaan mukaan ollut soraa. Vauriokuvauksen mukaan vasen takapyörä oli hieman vinossa, vasemmassa etuosassa oli kolhu ja maalipinnassa oli naarmuja takapuskurin vasemmassa reunassa sekä ajoneuvon vasemmalla puolella etu- ja takaosassa sekä kyljessä.

Asiakas toimitti kuvia vahinkopaikalta yhtiön pyynnöstä ja kertoi lisäksi, että osumakohta kaiteessa on kuvista selkeästi näkyvillä. Asiakas kertoo, että kuvista on nähtävillä, että törmäyskohdan jälkeen edessä on useita metrejä kasvillisuutta, joka on aiheuttanut kyljessä sekä keulassa olevat naarmut. Asiakas kertoo, että ajoneuvon perän osuessa kaiteeseen, ajoneuvo jatkoi matkaa kaiteen myötäisesti kuvissa näkyvän ruusupensaan läpi, jos­sa on teräviä piikkejä.

S Oy:n 5.6.2024 suorittaman vahinkotarkastuksen mukaan ajoneuvon kaikki vauriot eivät vastanneet vahinkokertomusta. Takapuskurissa oli kiinniajon aiheuttama vaurio noin 47–57 senttimetrin korkeudella, ja tämä vastasi tarkastuksesta laaditun raportin mukaan kerrottua vahinkotapah­tumaa. Koko kyljen matkalla havaittiin kevyitä naarmuja, mutta kaikki naarmut eivät olleet ajosuuntaisia. Lisäksi vasemmassa takaovessa oli laaja painauma 60–89 senttimetrin korkeudella, ja kevyitä epämääräisiä naarmuja näkyi raportin mukaan myös vasemmassa peilissä ja ajovaloissa. Kyseiset naarmut ja painaumat eivät raportin mukaan olleet syntyneet kaiteeseen törmäämisestä. Lisäksi ajoneuvon vasemmassa etukulmassa oli kiinniajon aiheuttamat syvät naarmut noin 35–39 senttimetrin korkeudella sekä vastaavia kevyitä naarmuja kuin kyljessä. Osa naarmuista jatkui pitkälle ajoneuvon etuosaan. Raportin mukaan myöskään etukulman naarmut eivät vastaa kerrottua vahinkotapahtumaa. Etu- ja takavanteessa oli molemmissa naarmut reunakiveen osumisesta. Raportin mukaan etuvanteen naarmut olivat syntyneet lähes ilman vauhtia, koska naarmut olivat kevyet ja vanteen säteen suuntaiset. Takavanne oli vaurioitunut kovemmassa vauhdissa, sillä siinä vaurioita oli lähes koko kehän matkalla. Raportin mukaan vanteen puolissa oli myös vanhoja naarmuja.

S Oy:n lisäselvitysten mukaan vahinkopaikalla ei ollut havaittavissa tuoreita ulosajojälkiä. Kaarteessa ennen kaidetta oli paksu maavalli, jossa näkyi vain yhdessä kohdassa jälki, jossa jokin on rikkonut vallin. Tätä ei kuitenkaan voitu pitää tuoreena, koska ympäröivässä hiekassa ei ollut renkaiden liukumisjälkiä. Kaiteessa oli vanhoja osumajälkiä lähes koko kaarteen matkalla. Vahinkotarkastaja kertoi käyneensä vahinkopaikalla neljä viikkoa vahingon jälkeen ja mitanneensa kaiteen ulokkeiden korkeudet siten, että alempi uloke oli noin 41 senttimetrin ja ylempi noin 54 senttimetrin korkeudella. Ajoneuvon etupuskurin vauriot sijaitsivat noin 35–39 cm:n korkeudella eli kaiteen alaosan alapuolella. Takapuskurin vauriot olivat noin 47–57 senttimetrin korkeudella, mikä vastasi ylempää uloketta. Takaoven painauma puolestaan oli noin 60–89 senttimetrin korkeudella eli kaiteen yläpuolella. Vauriokorkeudet eivät siten vastanneet yhtenäistä osumaa kaiteeseen. Vastauksena vakuutusyhtiön kysymykseen, onko vahinkoon kuulumattomista vaurioista nähtävissä, kuinka tuoreita ne ovat, tarkastaja vastasi, että koska kyse on maalipinnassa olevista naarmuista ja painaumasta takaovessa, ei esimerkiksi korroosion perusteella ole pääteltävissä, ovatko vauriot syntyneet jo aiemmin.

Vahinkotarkastaja totesi lisäksi, että vahinkopaikalla kasvoi runsaasti ruusupensaita, mutta jos ajoneuvo olisi suistunut tieltä ja liukunut kylki edellä kaiteeseen, olisi vaurioita pitänyt aiheutua myös näihin pensaisiin ja maavalliin. Vasemman takavanteen vaurioiden vahinkotarkastaja totesi vastaavan kanttikiveen osumista, mutta vahinkopaikalla ei ollut kanttikiveä kaarteessa. Lisäksi renkaan kyljessä ei ollut tuoreita osumajälkiä. Näillä perusteilla vanteen vaurioiden katsottiin syntyneen muussa yhteydessä ennen kaiteeseen törmäämistä. Vahinkotarkastajan näkemyksen mukaan muut kuin takapuskurin vauriot eivät olleet syntyneet ilmoitetussa vahinkopaikassa.

Vakuutusyhtiö teki asiassa korvauspäätöksen 19.8.2024 katsoen takapuskurin vauriot korvattaviksi kolarointivakuutuksesta. Muiden vaurioiden yhtiö ei katsonut vastaavan kerrottua vahinkotapahtumaa, eikä niitä siten korvattu kolarointiturvas­ta.

Asiakas korjautti ajoneuvon osittain omalla kustannuksellaan X Oy:n korjaamolla. X Oy:n 25.4.2025 antaman lausunnon mukaan ajoneuvossa olleet vauriojäljet olivat asiakkaan vahinkokuvauksen mukaisia. Ajoneuvon kyljen vaurioista todettiin, että naarmut olivat ohuempia, kuten tavallisesti keppien tai risujen aiheuttamat naarmut ovat.

Asiakas haki muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen todeten, että kaikki ajoneuvon vasemman kyljen vauriot olivat syntyneet samassa vahinkotapahtumassa. Asiakas katsoi vahinkotarkastajan päätelleen virheellises­ti, että kyse olisi kahdesta eri vahingosta perustaen kantansa siihen, ettei vahinkopaikalta löytynyt jälkiä. Hänen mukaansa tarkastaja oli käynyt vahinkopaikalla vasta noin 1,5 kuukauden kuluttua tapahtumasta, jolloin mahdolliset jäljet olivat voineet hävitä sateen ja pensaiden kasvun seurauksena. Asiakas katsoi lisäksi, etteivät tarkastajan ottamat kuvat olleet oikeasta kohdasta vahinkopaikalta.

Asiakas totesi kaikkien vaurioiden eli naarmujen, painauman ja vannevaurioiden sijaitsevan yksinomaan ajoneuvon vasemmalla puolella, kun taas oikealla puolella ei ole lainkaan vaurioita. Asiakas ei pitänyt loogisena, että samalle kyljelle olisi sattunut kaksi erillistä vahinkoa. Ajoneu­vo oli vahinkotilanteessa osunut ruusupensaikkoon ja metallikaiteeseen, jolloin vaurioita oli voinut syntyä koko kyljen matkalle, myös vanteisiin, vaikka yksittäistä tarkkaa osumakohtaa ei enää myöhemmin olisi havaittavissa. Asiakas totesi, ettei voida sulkea pois mahdollisuutta, että tien reunassa on ollut esimerkiksi kivi tai että vanne on hangannut kaiteeseen. Vannevaurioita asiakas totesi olevan tasaisesti koko vanteen kehällä, mikä ei vastaa tavanomaista kanttikiveen osumisesta aiheutunutta vauriota. Hän toi esiin myös sen, että oikean puolen vanteissa ei ollut lainkaan vaurioita.

Lisäksi asiakas toimitti yhtiölle puolisonsa allekirjoittaman lausunnon, jossa tämä on todennut ajoneuvon olleen ajoon lähdettäessä kunnossa ja vaurioiden syntyneen vahinkoilmoituksessa kuvatulla tavalla. Asiakas katsoi tämän yhdessä X Oy:n lausunnon kanssa tukevan sitä, että kyse on yhdestä tapahtumasta. Asiakkaan mukaan mitään näyttöä aiemmas­ta vahingosta ei ole esitetty, eikä ole loogista, että mahdollinen aiempi vahinko olisi jätetty ilmoittamatta, kun ajoneuvossa oli kaskovakuutus myös edellisessä vakuutusyhtiössä. Yhtiön väitettä, että vahinkoja on ollut kaksi ja toisen niistä kuuluvan edelliselle vakuutusyhtiölle, asiakas piti virheellisenä. Asiakas vaatii 2 589 euron korvausta X Oy:lle maksetuista korjauskuluista ja katsoo esittämänsä näytön osoittavan, että kaikki vauriot ovat aiheutuneet yhdellä kertaa ilmoitetussa vahinkotapahtumasta.

Vakuutusyhtiö totesi sisäisessä muutoksenhakumenettelyssään 4.6.2025 tehdyssä ratkaisussa, ettei yhtiöllä ollut perusteita muuttaa aiempaa päätöstään, koska kaikki ajoneuvossa havaitut vauriot eivät olleet voineet syntyä samassa vahinkotapahtumassa. Ratkaisussa todettiin, että takapuskurin vaurio vastasi korkeudeltaan vahinkopaikalla olleen kaiteen korkeutta ja oli siten yhteensopiva ilmoitetun törmäyksen kanssa. Sen sijaan etupuskurin vaurio sijaitsi alempana kuin vahinkopaikalla ollut kaide ja vasemman takaoven painauma puolestaan korkeammalla kuin kaide, minkä vuoksi niiden ei katsottu syntyneen samassa törmäyksessä. Vanteiden vaurioiden katsottiin syntyneen kanttikiveen osumisesta, mutta koska vahinkopaikalla ei ollut kanttikivetystä, ei vasemman takavanteen vaurioituminen ole ollut mahdollista kyseisessä vahinkotapahtumassa. Vahinkotarkastajan selvityksen mukaan vahinkopaikka oli tarkastettu koko rampin matkalta, eikä siellä ollut havaittavissa tuoreita ulosajon tai kaiteeseen törmäämisen jälkiä. Koska vahingon oli ilmoitettu sattuneen 23.5.2024 ja vahinkopaikka oli tarkastettu 14.6.2024, yhtiö katsoi, että mahdolliset törmäys- tai suistumisjäljet olisivat olleet havaittavissa tarkastushetkellä, mikäli ne olisivat syntyneet ilmoitetussa tapahtumassa.

Yhtiö totesi lisäksi, että etupuskurissa oli ollut kiinniajovaurio jo ennen nyt käsiteltävää vahinkoa, jonka yhteydessä puskuriin oli tullut kevyitä lisänaarmuja sekä naarmuja koko vasemman kyljen matkalle. Vanteiden ja kyljen naarmujen yhtiö katsoi voineen syntyä samassa tilanteessa, jos ajoneuvolla on osuttu kanttikiveen ja samanaikaisesti pensaisiin. Ratkaisun mukaan ajoneuvossa todetut vauriot voidaan korvata kolarointiturvasta, vaikka korvaamatta jääneiden vaurioiden osalta ei ole tiedossa, miten ja milloin ne ovat aiheutuneet. Ratkaisussa ohjattiin asiakas olemaan yhteydessä korvauspalveluihin, jos hän haluaa, että vahingon käsittelyä jatketaan korvaamatta jääneiden vaurioiden osalta.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii yhtiötä korvaamaan X Oy:lle maksamansa 2 589 euroa. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiön väite siitä, etteivät vahingot olisi voineet aiheutua yhdestä vahinkotapahtumasta, ei pidä paikkaansa, vaan kyse on yhdestä ja samasta tapahtumasta. Tämän tueksi on toimitettu kaksi virallisesti allekirjoitettua todistajalausuntoa, joista toinen on autokorjaamolta X Oy ja toinen asiakkaan puolisolta. Asiakas toteaa, että molemmissa lausunnoissa todetaan selkeästi faktoihin perustuen, että kyse on yhdestä tapahtumasta. Asiakas toteaa, että vakuutusyhtiön ratkaisu perustuu vahinkotarkastajan näkemykseen ilman faktapohjaa. Yhtiön vetoamat valokuvat vahinkopaikalta on asiakkaan mukaan otettu useita viikkoja tapahtuman jälkeen ja myös väärästä kohdasta.

Lisäksi asiakas toteaa, että korjaamon lausunnon mukaan ajoneuvon kyljen vauriot ovat kaikki samanlaisia ja siten aiheutuneet samasta tapahtumasta. Alkuperäisessä vaatimuksessa hän oli vaatinut korvattavaksi myös vasemman puolen vanteiden korjauskuluja, mutta vahingot osoittautuvat tuolta osin niin pieniksi, ettei niistä aiheutunut kuluja.

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan antamaansa korvauspäätökseen sekä yhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä tehtyyn ratkaisuun. Lisäksi yhtiö toteaa, että käytettävissä olevien selvitysten perusteella ei ole voitu varmuudella todeta, millä tavoin osa ajoneuvon vaurioista on syntynyt. Yhtiö toteaa, että vahinkotarkastaja on tutkinut asiaa useaan otteeseen ja käynyt vahinkopaikalla. Yhtiön näkemyksen mukaan takapuskurin vaurio vastaa korkeudeltaan vahinkopaikalla ollutta kaidetta, mutta etupuskurin, vasemman takaoven ja takavanteen vauriot eivät täsmää vahinkopaikkaan. Yhtiön mukaan etupuskurin vaurio sijaitsee alempana kuin kaide ja takaoven painauma puolestaan ylempänä. Myöskään kyljen naarmujen osalta ei ole esitetty riittävää näyttöä. Korjaamon lausunnosta ei voida päätellä, että naarmut olisivat todennäköisesti aiheutuneet vahinkopaikalla olleista ruusupensaista, eikä pelkkä arvio osoita ruusupensaiden olevan vaurioiden todennäköinen syy. Yhtiö katsoo vahinkotarkastuksen ja muun käytettävissä olevan selvityksen perusteella, ettei asiassa ole esitetty riittävää näyttöä siitä, että korvaamatta jääneet vauriot olisivat aiheutuneet 23.5.2024 sattuneessa vahinkotapahtumassa tai vakuutuksen voimassaoloaikana, kun vakuutus on alkanut yhtiössä 10.5.2024. Kyse on siten useammasta eri vahingosta ja vahinkopaikasta. Yhtiö toteaa lisäksi, ettei sille ole toimitettu muiden vaurioiden osalta erillisiä vahinkoilmoituksia.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Sovellettavien autovakuutusehtojen, voimassa 1.4.2024 alkaen, kohdan 4.4.1 (Kolarointiturva, Korvattavat vahingot) mukaan Kolarointiturvasta korvataan vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutuskohteelle
- tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
- tien sortumisesta
- törmäyksestä tai
- muusta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutuskohdetta ulkoapäin vahingoittavasta syystä.

Ratkaisusuositus

Vakuutusyhtiö on katsonut asiakkaan ajoneuvon takapuskurin vaurioiden aiheutuneen asiakkaan ilmoittaman vahinkotapahtuman yhteydes­sä. Erimielisyys asiassa koskee sitä, onko myös muiden vaurioiden osoitettu aiheutuneen samassa vahinkotapahtumassa.

Asiakas on valituksessaan FINElle kertonut, ettei hänellä ole enää vaatimuksia vanteiden osalta, joten asiaa ei ole tarpeen käsitellä vanteiden osalta enempää.

Voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon aiheutumisesta on vakuutuskorvausta hakevalla. Tässä tapauksessa asiakkaan tulisi siten osoittaa, että muutkin kuin vakuutusyhtiön korvattavaksi katsomat ajoneuvon vauriot ovat seurausta 22.5.2024 tapahtuneesta kaiteeseen törmäämisestä.

Asiakkaan mukaan ajoneuvon kaikki vauriot ovat aiheutuneet samasta vahinkotapahtumasta, jossa on kyse metallikaiteeseen ja ruusupensaikkoon osumisesta. Oman kertomuksensa ja vahinkopaikalta otettujen valokuvien lisäksi asiakas on toimittanut puolisonsa lausunnon sekä X Oy:n lausunnon ajoneuvon vaurioista. Asiakas katsoo, ettei vakuutusyhtiön toimittamista kuvista voi tehdä yhtiön esittämiä johtopäätöksiä vahinkotapahtuman ja kuvien ottamisen välisen usean viikon aikavälin vuoksi ja myös siksi, että kuvat on otettu väärästä paikasta. Asiakas on myös korostanut kaikkien vaurioiden sijaitsevan ajoneuvon samalla puolella, mikä tukee johtopäätöstä, että vauriot ovat aiheutuneet samassa tapahtumassa.

Vakuutusyhtiön mukaan takapuskurin vaurio vastaa korkeudeltaan vahinkopaikalla ollutta kaidetta, minkä vuoksi se on korvattu. Sen sijaan etupuskurin vaurion sijaitessa kaidetta alempana ja vasemman takaoven painauman kaidetta ylempänä ei näiden vaurioiden ei yhtiön mukaan voida katsoa syntyneen samassa törmäyksessä, eikä X Oy:n lausunto osoita ruusupensaiden olevan ajoneuvon vasemman kyljen vaurioiden todennäköinen syy.

FINE toteaa asiassa esitetystä selvityksestä ilmenevän, että ajoneuvonvasemmalla puolella on jo korvatun vaurion lisäksi naarmuja koko kyljen matkalla. Valokuvien perusteella nämä ovat suurimmaksi osaksi ajo­suun­taisia eli pitkittäisiä, mutta maalipinnassa on myös erisuuntaisia naarmuja. Vahinkotarkastusraportin mukaan ajoneuvon vasemmassa etukulmassa on lisäksi kiinniajon aiheuttamat syvät naarmut sekä vastaavia naarmuja kuin kyljessä. Lisäksi vasemmassa takaovessa on laaja painauma 60–89 senttimetrin korkeudella.

S Oy:n selvityksen perusteella kaiteen korkeus on alemman ulokkeen kohdalla noin 41 senttimetriä ja korkeamman ulokkeen kohdalla noin 54 senttimetriä.

Riidanalaisten vaurioiden osalta FINE toteaa, että huomioiden ajoneuvon kyljessä, peilissä sekä ajovalossa todettujen naarmujen sijainti, liikesuunta ja se, että vahinkopaikalla kaiteen vieressä on ollut ruusupensaita, myös nämä vauriot sopivat aiheutuneiksi kaiteeseen törmäämisen yhteydessä. Vaikka kyljen kaikki naarmut eivät ole ajosuuntaisia, FINE pitää todennäköisenä, että ruusupensaaseen osumisen yhteydessä aiheutuu myös muita kuin liikesuunnan mukaisia jälkiä. X Oy:n vauriojälkien perusteella antaman lausunnon FINE toteaa tukevan johtopäätöstä, että ajoneuvon vasemman kyljen vauriot ovat aiheutuneet asiakkaan kertomalla tavalla.

Vasemmassa etukulmassa todettujen jälkien osalta FINE toteaa, että naarmuuntumisjäljet pääosin ovat vastaavia kuin ajoneuvon kyljessä todetut jäljet. Vaikka ne sijaitsevat kaiteen alapuolella, sopivat ne ruusupensaista aiheutuneiksi. Lisäksi etukulmassa on kaksi vierekkäistä syvempää naarmua, jotka poikkeavat muista maalipinnan vaurioista. FINE toteaa, ettei tapauksessa voida täysin poissulkea sitä, että myös nämä jäljet ovat syntyneet kaiteeseen ja ruusupensaisiin osumisen yhteydessä. Koska kyseiset jäljet kuitenkin poikkeavat selvästi muista maalipinnan vaurioista, katsoo FINE asiassa jäävän osoittamatta, että nämä jäljet olisivat syntyneet nyt käsiteltävän vahinkotapahtuman yhteydessä. Koska ajoneuvon etukulmassa on siten katsottava olleen osittainen korjaustarve jo ennen tieltä tätä vahinkotapahtumaa, katsoo FINE vahingosta aiheutuneeksi osuudeksi etukulman korjauskuluista puolet.

Vasemman takaoven painauman osalta FINE toteaa, että ajoneuvosta ja vahinkopaikalta otettujen valokuvien perusteella sekä kaiteen korkeudesta esitetyn selvityksen perusteella jää epäselväksi, miten kaidetta ylempänä sijaitseva painauma on syntynyt. Näin ollen FINE katsoo jäävän osoittamatta, että kyseinen vaurio olisi syntynyt nyt käsiteltävän vahinkotapahtuman yhteydessä.

Edellä lausutuilla perusteilla FINE katsoo, että ajoneuvon vasemman kyljen, peilin ja ajovalon vauriot, samoin kuin etukulman vauriot osittain, ovat aiheutuneet samassa vahinkotapahtumassa kuin vakuutusyhtiön jo korvaamat vauriot. Takaoven painau­man osalta sen sijaan jää näyttämättä, että kyse olisi saman vahingon yhteydessä syntyneestä vauriosta.

FINE toteaa lisäksi, että vakuutusyhtiö on ratkaisussaan 4.6.2025 nimenomaisesti ilmoittanut, että riidanalaiset vauriot voidaan korvata kolarointiturvasta, vaikka korvaamatta jääneiden vaurioiden osalta ei ole tiedossa, miten ja milloin ne ovat aiheutuneet. FINE katsoo vakuutusyhtiön tehneen asiassa tuolta osin myönteisen korvauspäätöksen, ja yhtiön samassa yhteydessä antaman ohjeistuksen mukaisesti FINE ohjaa asiakasta olemaan yhteydessä vakuutusyhtiön korvauspalveluun, jos hän haluaa, että vahinko tuolta osin käsitellään omana vahinkotapahtumanaan.

Lopputulos

FINE suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa ajoneuvon vasemman kyljen maalipinnassa sekä peilissä ja ajovalossa todettujen vaurioiden korjauskulut. Lisäksi FINE suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa ajoneuvon vasemman etukulman maalipinnan vaurioiden korjauskuluista puolet. Muilta osin FINE ei suosita asiassa muutosta.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Korpelainen
Esittelijä Muurasniemi