Tapahtumatiedot

Kaupungin viemäriverkostosta tulvi viemärivesiä asiakkaan vuonna 1979 rakennettuun omakotitaloon sähköjen katkettua vesilaitoksen jätevesi­pumppaamosta 3.4.2024. Seuraavana päivänä tehdystä vahinkokartoituksesta laaditussa raportissa todetaan jätevesien tulleen taloon kovalla voimalla kodinhoitohuoneen ja wc:n viemäristä sekä kylpyhuoneen lattiakaivosta.

Kaupungin vesilaitoksen lausunnossa 5.4.2024 todetaan vahingonkorvausvastuun määräytymiseen liittyen, että kyseisen kiinteistön alin lattiataso on tasolla +12,61 (korkeusjärjestelmässä N2000). Kiinteistöä koskevassa liitoskohtalausunnossa 1.3.1979 on mainittu ”todennäköinen padotuskorkeus” +12,61. Korkeusjärjestelmämuutos huomioiden tämä vastaa järjestelmässä N2000 tasoa +12,87. Lattiataso on siten todennäköistä padotuskorkeutta alempana. Lisäksi lausunnossa todetaan, että jos liitoskohtalausunnon mainintaa todennäköisestä padotuskorkeudesta pidetään epämääräisenä, tulee soveltaa vesilaitoksen yleisten toimitusehtojen mukaisesti sekaviemäröidyn alueen padotuskorkeutta, joka on kadun pinta + 100 mm tonttiviemärin liitoskohdassa. Kadun pinta liitoskohdassa on tasossa +12,9, joten toimitusehtojen laskukaavan mukaan määritelty padotuskorkeus on tasossa +13,0 eli korkeammalla kuin alin lattiataso. Lausunnossa viitataan sekä nykyisiin että vuonna 1980 voimassa olleisiin toimitusehtoihin, joiden mukaan laitos ei vastaa viemäritulvasta aiheutuvista vahingoista, jos padotuskorkeuden alapuolella olevia tiloja varustetaan viemäripisteillä.

Vakuutusyhtiö teki asiassa kielteisen korvauspäätöksen 28.4.2024. Yhtiö totesi vesilaitoksen lausuntoon viitaten, että kiinteistön alin viemäri on 26 senttimetriä padotuskorkeuden alapuolella. Vedoten rakentamisaikana voimassa olleeseen Suomen rakentamismääräyskokoelman osaan D1, jonka mukaan sulkulaitetta ei ilman erityistä syytä saa asentaa viemäriin eikä viemäripistettä myöskään ilman erityistä syytä saa sijoittaa padotuskorkeuden alapuolelle, yhtiö katsoi vahingon aiheutuneen rajoitusehdossa mainitusta rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta.

Asiakkaan vesilaitokselta 29.4.2024 saamassa vastauksessa todettiin me­neillään olevaan verkostosaneeraukseen liittyen, että alustavasti jäteveden padotuskorkeus tulee olemaan +11,97, joka on alimman lattiatason (+12,61) alapuolella. Hulevesiviemärin padotuskorkeuden todettiin puolestaan olevan alustavasti +13,03 eli lattiatason yläpuolella, joten hulevesiviemärin osalta kiinteistö on suojattava vahinkojen välttämisek­si.

Vakuutusyhtiölle tekemässään uudelleenkäsittelypyynnössä asiakas totesi muun muassa, että viemärijärjestelmä oli toiminut 45 vuoden ajan moitteettomasti ja että rakennuksen on aikanaan kunnan rakennustarkastaja hyväksynyt käyttöön otettavaksi. Asiakas myös kiisti toimineensa asiassa huolimattomasti, sillä hän oli saanut padotuskorkeuden tietoon­sa vasta silloin, kun se oli vesilaitoksen toimesta mitattu. Lisäksi asiakas katsoi, että korvaamisesta kokonaan kieltäytymisen sijaan asiassa olisi kohtuullista korvata vahinko vähintään osittain.

Uudelleenkäsittelypäätöksessään 13.9.2024 vakuutusyhtiö ei muuttanut aiempaa korvauspäätöstään. Päätöksessä todettiin, että selvitysten mukaan talo on liitetty kunnalliseen viemäriverkkoon vuonna 1980 ja padotuskorkeudeksi on tuolloin määritelty yksi metri. Alin lattiakaivo on 26 senttimetriä padotuskorkeuden alapuolella, eikä järjestelmässä havaittu padotusventtiiliä. Padotuskorkeudesta yhtiö totesi, että vesihuoltolaitos määrittelee padotuskorkeuden, ja ellei korkeutta ole liittymissopimuksessa määritelty, pidetään padotuskorkeutena tonttiviemärin liittymäkohdassa yleensä erillisviemäröinnissä viemärin laen tasokorkeutta + 1 000 mm sekä sekavesiviemäröinnissä kadun pintaa + 100 mm. Yhtiö myös viittasi vuonna 1965 julkaistuun Rakennuksen vesijohdot ja viemärit -käsikirjaan, jonka mukaan padotuskorkeuden alapuolelle asennetuis­sa viemäreissä on oltava padotusventtiili. Yhtiö katsoi vahingon syy­nä olleen asennus- ja rakennustyövirhe sekä rakentamismääräysten ja -ohjeiden vastainen rakentaminen, koska vedet olivat tulvineet padotuskorkeuden alapuolella olevista lattiakaivoista. Rakennuksen hyväksyminen loppukatselmuksessa ei myöskään ole osoitus rakennuksen rakennustavan asianmukaisuudesta.

Asiakkaan pyynnöstä vesilaitos mittasi kiinteistön padotuskorkeuden uudestaan. Uudelleenkäsittelypyynnössään asiakas totesi mittauspöytäkirjaan viitaten, että padotuskorkeus kiinteistöllä on alimman lattiatason ja liittymiskohdan erotuksena 1,615 metriä, mihin perustuen asiakas pyysi vakuutusyhtiötä käsittelemään asian uudelleen. Vastauksessaan yhtiö totesi, että selvityksen perusteella alin viemäröity lattiataso on korkeudessa +12,64, kun taas liitoslausunnossa vuodelta 1979 padotuskorkeudeksi on asetettu +12,87 (N2000), joten viemäröity lattiataso on 23 senttimetriä alle padotuskorkeuden. Yhtiö ei muuttanut aiempia päätöksiään.

Asiakas haki muutosta vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä todeten muun ohella, että kohteeseen on rakennettu erillisjärjestelmän jätevesiviemäri, ei vesilaitoksen lausunnossa mainittu sekaviemäröinti. Sade-, perustus- ja hulevedet ohjataan viemärin sijasta maastoon. Näin ollen asiassa tulee sovellettavaksi yhden metrin padotuskorkeus, joka kohteessa ylittyy selvästi, ja vahingon on katsottava aiheutuneen vakuutuksesta korvattavasta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Ratkaisussaan 29.4.2025 vakuutusyhtiö vetosi aiempien päätösten tavoin alimman viemäripisteen sijaitsemiseen padotuskorkeuden alapuolella sekä padotusventtiilin puuttumiseen, ja näillä perusteilla korvauspäätös pysyi kielteisenä.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä korvaaman vahingon kotivakuutuksestaan. Tapahtuma- ja käsittelytietojen osalta asiakas toteaa muun muassa, että vakuutusyhtiö oli ensin evännyt korvauksen katsoen viemärin padotuskorkeuden olleen 74 senttimetriä rakentamismääräysten edellyttämän yhden metrin sijaan. Vesilaitoksen mitattua padotuskorkeuden uudelleen ja mittauksen osoitettua padotuskorkeudeksi 1,615 metriä yhtiö teki uuden kielteisen päätöksen katsoen, että padotuskorkeutta pitää olla kaksi metriä.

Asiakas katsoo, ettei vakuutusyhtiön tulkinta pidä paikkaansa. Vuodelta 1979 olevassa liitoskohtalausunnossa yksiselitteisesti kuvataan, että kohteeseen on rakennettu erillisjärjestelmän jätevesiviemäri. Vesilaitoksen lausunnossa 5.4.2024 sen sijaan virheellisesti mainitaan, että kohteessa olisi sekaviemäröinti ja tämän vuoksi padotuskorkeuden määrittäisi kadun pinta. Koska kohteessa on erillisviemäröinti, on rakentamismääräysten mukainen padotuskorkeuden minimi, yksi metri, täyttynyt selvästi. Vaikka padotuskorkeutta arvioitaisiin kadun pinnan perusteella, tulisi huomioitavaksi, että kiinteistön kohdalla kadun pinta on taloihin verrattuna rinteiden vuoksi paikoin hyvinkin korkealla. Näin ollen kyseinen kadunpinta + 10 cm on perusteeton määritelmä viemärikoroille kyseisessä paikassa. Asiakas myös toteaa, että hänen omakotitalonsa lisäksi alueen muitakin taloja on suunniteltu ja rakennettu niin, että perustus-, sade- ja hulevedet johdetaan viemärin sijaan maastoon.

Lisäkirjelmissään asiakas korostaa vakuutusyhtiön näkemyksen padotuskorkeudesta tarkoittavan, että kohteessa tulisi olla kahden metrin vähimmäispadotuskorkeus, mikä tulkinta on väärä.

Vakuutusyhtiön vetoaman Rakennuksen vesijohdot ja viemärit -käsikirjan osalta asiakas toteaa, että käsikirjassa kuvataan seka- ja erillisviemäröinnin erot. Yhtiön vetoamassa kohdassa 17.12 lausutaan, että ”erillisjärjestelmän jätevesiviemärissä esiintyy vain harvoin padotusta. Padotuskorkeus onkin tässä viemärissä vain varmuuskäsite. Padotuskorkeudeksi otetaan yleisen viemärin laen tasokorkeus taloviemärin liittymäkohdassa + 50 cm”. Mittausten mukaan kohteessa alin viemäröintipiste on korkeudella +1,615 m kadun alla kulkevan viemärilinjan laen tasosta. Rakentamisaikaisten määräysten ja ohjeiden vaatimukset ovat siten täyttyneet selvästi.

Vesilaitoksen lausunnon osalta asiakas toteaa liittymislausunnon määräyksen padotuskorkeudesta olevan epämääräinen, koska lausunnossa on lausuttu todennäköisen padotuskorkeuden olevan +12,61 (12,87 N2000). Lausuntoon perustuen vakuutusyhtiö on väittänyt, että talo on rakennettu rakentamisaikaisten normien vastaisesti eli että alin viemäröintipiste on alle +10 cm kadun pinnan tasosta. Jos katsotaan, että

kohteessa täytyy täyttyä rakennusaikana 1979 sekaviemäröinnille asetettu padotuskorkeus eli kadunpinta + 10 cm, täytyy asiassa ottaa huomioon, missä tasossa katu oli vuonna 1979. Alun perin rakennusaikana katu on ollut sorapintainen. Katua on vuosien aikana kunnostettu ajamalla kadulle uutta sorapintaa ja lopulta se on asfaltoitu. Huomioiden myös viimeisimmät kadun tasoa reilusti korottavat toimet vuonna 2024, on kadun taso noussut huomattavasti alkuperäisestä rakennusaikaisesta tasostaan. Näin ollen vuonna 2024 tehdyllä kadun tason mittauksella ei voida väittää, että talo olisi alun perin rakennettu säädösten vastaisesti ja liian matalalle talon ulkopuoliseen kadun tasoon verrattuna. Vakuutusyhtiön näkemystä siitä, että asiakkaalla on näyttötaakka kadun pinnan tasosta 46 vuotta sitten, asiakas pitää kohtuuttomana.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset ja viittaa asiassa tehtyihin korvauspäätöksiin sekä yhtiön sisäisessä muutoksenhaussa tehtyyn ratkaisuun.

Vakuutusyhtiö toteaa korvauksen hakijalla olevan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan tapahtuman sattumisesta. Vakuutusehtojen edellyttämää ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perusteella. Asiakkaan tietoisuudella rakennuksen viemäripisteiden toteuttamisen rakentamismääräysten mukaisuudesta tai viemäreiden aiemmista tulvimisista ei siten ole merkitystä arvioitaessa, onko vahingon katsottava aiheutuneen ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Vakuutusyhtiö kiistää padotuskorkeuden mittauksissa tapahtuneen virheitä. Yhtiö toteaa rakennuksen viemäripisteiden sijainneen padotuskorkeuden alapuolella. Korkeusjärjestelmässä N2000 padotuskorkeus on tasossa +12,87 ja alin viemäröity lattiataso korossa +12,64; vuonna 1980 käytössä olleessa korkeusjärjestelmässä N43 vastaavat lukemat ovat +12,61 ja +12,38. Näin ollen alin viemäripiste on sijainnut 23 senttimetriä alle sille määrätyn padotuskorkeuden jo talon valmistumisesta lähtien, eikä järjestelmässä ole ollut padotusventtiiliä.

Viemäripisteiden tulvimisen yhtiö katsoo olevan suora seuraus rakentamismääräyskokoelman osan D1 (1976) vastaisesta rakentamisesta. Jos viemäri ja lattiakaivo olisivat olleet kohteelle määritellyn padotuskorkeuden yläpuolella, ne eivät yhtiön käsityksen mukaan olisi tulvineet, eikä vahinkoa olisi tapahtunut. Vahinko ei siten ole ehtokohdan 6.17 perusteella korvattava. Rajoitusehdon soveltamisen kohtuuttomuuden osalta yhtiö toteaa Vakuutuslautakunnan lausuneen ratkaisusuosituksessa FINE-069871, että vapaaehtoisen vakuutussopimusten antaman vakuutusturvan laajuus on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen asia. Korkeimman oikeuden julkaistujen ratkaisujen KKO:1993:18 ja KKO:2001:135 mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi.

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että riippumatta kohteen viemäröintijärjestelystä keskeinen seikka asiassa on, että liitoskohtalausunnossa 1.3.1979 kiinteistölle on annettu padotuskorkeus +12,61, joka korkeusjärjestelmässä N2000 vastaa tasoa +12,87. Kadun tason osalta asiakas ei ole esittänyt konkreettista näyttöä siitä, onko ja kuinka paljon kadun pinta noussut siihen kohdistettujen toimenpiteiden seurauksena. Jos kadun pinta on noussut alkuperäisestä rakennusaikaisesta tasostaan, padotuskorkeus on entisestään pienentynyt, mikä voi johtaa siihen, että jätevesipumppaamon häiriötilanteessa viemärivesi pääsee väistämättä tulvimaan kohteen alimman tason viemäreistä.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään seuraavat selvitykset:
- vahinkokartoituksesta 4.4.2024 laadittu raportti
- kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon liittymisen osalta kunnan rakennustoimiston liittymiskohtalausunto 1.3.1979, kiinteistön omistajan hakemus kiinteistön liittymisestä vesihuoltolaitokseen 4.3.1979 sekä liittymissopimus 27.2.1980, sisältäen liittymissopimuksen sopimusehdot
- kaupungin vesilaitoksen lausunto viemäritulvasta 5.4.2024
- kaupungin vesilaitoksen toimitusehdot 1.1.2017. Sopimuksen kohdan 3.2 mukaan ”laitos määrittelee sopimuksessa kiinteistölle padotuskorkeuden eli tason, jolle viemärivesi voi verkostossa nousta. Mikäli kiinteistölle ei ole sopimuksessa erikseen määritelty padotuskorkeutta, on jätevesiviemärin padotuskorkeus erillisviemäröinnissä viemärin sisäpuolisen laen tasokorkeus tonttiviemärin liittymäkohdassa + 1000 mm ja sekaviemäröinnissä ja hulevesiviemärissä kiinteistöä palvelevan kadun tai maan pinta + 100 mm tonttiviemärin liitoskohdassa.”
- kaupungin mittauspöytäkirja 24.10.2024 kiinteistön alimman viemäröidyn lattiatason ja viemärin korkojen mittauksesta
- asiakkaan toimittamat valokuva sade- ja hulevesien purkuputkesta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö osoittanut, että syynä kaupungin viemärin tulvimiseen asiakkaan omakotitaloon on rajoitusehdossa mainittu rakennustyövirhe tai rakentamismääräysten ja -ohjeiden vastainen rakentaminen.

Sovellettavat vakuutusehdot sekä rakentamismääräykset ja ohjeet

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.4.2023 alkaen, kohdan 5.1 (Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta tapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perusteella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa.

Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perusteella.
[…]

Ehtokohdan 5.1.4 (Putkistovuototurva) mukaan putkistovuototurvasta korvataan vuotovahinko, jonka on aiheuttanut neste, kun se on virrannut äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti suoraan rakennuksen omasta tai sen käyttöä palvelevasta kiinteästä putkistosta tai siihen kytketystä käyttölaitteesta.
[…]

Ehtokohdan 6 (Korvauspiirin ulkopuolelle jäävät vahingot) mukaan vakuutuksesta ei korvata
6.17 suunnittelu-, perustus-, asennus-, työ- tai rakennustyövirhettä eikä tällaisesta virheestä aiheutunutta vahinkoa. Vakuutuksesta ei korvata myöskään rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta aiheutuneita vahinkoja

D1 Suomen rakentamismääräyskokoelma
Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, Määräykset ja ohjeet, 1976

3 Jätevesilaitteisto
3.2 Haittojen estäminen jätevesiviemäröinnissä
3.2.1 Määräykset
Jätevesiviemäröinnissä ilmenevien haittojen estämiseksi tulee noudattaa seuraavaa:
b) Sulkulaitetta ei ilman erityistä syytä Saa asentaa viemäriin. Viemäripistettä Ei myöskään ilman erityistä syytä Saa sijoittaa padotuskorkeuden alapuolelle.

3.2.5 Viemärinsulkujärjestely (ohje)
Padotusvaaran vuoksi ei sulkulaitteita saa yleensä asentaa jätevesilaitteistoon eikä viemäripisteitä padotuskorkeuden alapuolelle. Padotuskorkeutena pidetään yleensä erillisviemäröinnissä yleisen viemärin laen tasokorkeutta tonttiviemärin liittymäkohdassa + 100 cm. Seuraavat poikkeukset sallitaan:
a) erityisistä syistä padotuskorkeuden alapuolelle sijoitettava viemäripiste, joka on varustettu itsestään toimivalla ja käsin suljettavalla padotusventtiilillä. Jos useita viemäripisteitä viemäröidään saman padotusventtiilin kautta, on niiden sijaittava samassa tasossa. Vesikäymälää, urinaalia tai juoma-allasta ei saa viemäröidä padotusventtiilin kautta.
[…]

Rakennuksen vesijohdot ja viemärit -käsikirja (1960)

17. Rakennuksen sisäviemärit
17.1 Viemärien suunnittelu
17.12 Padotuskorkeus
[…] Turvallinen padotuskorkeus on kadun pinnan korkeus + 10 cm. Kuitenkin on todennäköistä, että viemäriveden pinta vain harvoissa tapauksissa nousee tälle tasolle (tasamaa ja viemärillä huono kaltevuus), joten tavallisesti padotuskorkeus lasketaan seuraavasti: Sekaviemäröinnissä on padotuskorkeus sen viemärikaivon kannen tasokorkeus, johon viemäri liitetään + 10 cm. […]

Erillisjärjestämän jätevesiviemärissä esiintyy vain harvoin padotusta. Padotuskorkeus onkin tässä viemärissä vain varmuuskäsite. Padotuskorkeudeksi otetaan yleisen viemärin laen tasokorkeus taloviemärin liittymäkohdassa + 50 cm.

Kaikki kiinteistöjen viemärisuunnitelmat on tehtävä siten, että viemärit eivät aiheuta kiinteistössä tulvia. Padotuskorkeuden alapuolella sijaitsevien eräiden käyttöpaikkojen liittäminen suoraan viemäriin saa tapahtua vain, jos käyttöpaikoista lähteviin haaraviemäreihin asennetaan sekä itsestään toimivat että käsin suljettavat, hyväksyttyä rakennetta olevat padotusventtiilit, jotka sijoitetaan helposti luoksepäästävään paikkaan. […]

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen viemärien tulvimisesta aiheutuneessa vuotovahingossa perustuen siihen, että tulvineet viemärit sijaitsevan liitoskohtalausunnossa määritetyn padotuskorkeuden alapuolella. Viemäripisteiden korkeusasemaan ja padotusventtiilin puuttumiseen perustuen yhtiö on katsonut vahingon aiheutuneen rajoitusehdossa mainitusta rakennustyövirheestä sekä rakentamismääräysten ja -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta. Asiakas on vakuutusyhtiön näkemyksen kiistänyt vedoten erityisesti siihen, että padotuskorkeutta ei ole liittymissopimuksessa määritelty tarkasti vaan on käytetty ilmaisua todennäköinen padotuskorkeus ja että vakuutusyhtiönkin vetoamissa rakentamismääräyksissä ja -ohjeissa erillisviemäröinnille asetetut padotuskorkeusvaatimukset kohteessa täyttyvät.

Osapuolten esittämien lausumien perusteella lautakunta toteaa, ettei asiassa ole kiistaa siitä, etteikö viemärien tulviminen lähtökohtaisesti olisi vakuutuksesta korvattava tapahtuma. Riita koskee rajoitusehdon tulkintaa, ja vakiintuneiden tulkintaperiaatteiden mukaan vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka vetoamansa rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen.

Rajoitusehdon soveltamisen osalta asiassa on keskeistä kiinteistön viemäröinnin korkeusasemasta esitetty selvitys sekä se, määritetäänkö padotuskorkeus erillis- vai sekaviemäröintijärjestelmän mukaan. Padotusventtiilin osalta lautakunta toteaa, ettei asiakas ole väittänyt eikä selvityksestä käy ilmi, että jätevesiviemärissä olisi padotusventtiili. Kyse on näin ollen siitä, ovatko viemäripisteet sijainneet padotuskorkeuden ylä- vai alapuolella, mikä samalla ratkaisee padotusventtiilin tarpeellisuuden. Viemäröintijärjestelmän osalta asiakas on todennut kyseessä olevan erillisviemäröinti. Vakuutusyhtiö on perustellut sekaviemäröintiä koskevan padotuskorkeuden soveltamista viittaamalla vesilaitoksen lausuntoon.

Kiinteistön sijaintikaupungin vesilaitoksen selvityksen mukaan kiinteistön padotuskorkeus korkeusjärjestelmässä N2000 on +12,87, kun taas alimman viemäröidyn lattiatason korkeusasema on +12,64 eli 23 senttimetriä alle padotuskorkeuden. Liitoskohtalausunnossa padotuskorkeus on ilmaistu käyttäen muotoilua todennäköinen padotuskorkeus. Vesilaitoksen lausunnossa 5.4.2024 todetaan, että jos ilmaisua pidetään epämääräisenä, tulee soveltaa vesilaitoksen yleisten toimitusehtojen kohdan 3.2 mukaisesti sekaviemäröidyn alueen padotuskorkeutta, joka on kadun pinta + 100 mm tonttiviemärin liitoskohdassa. Näin laskien padotuskorkeus on +13,0 eli alinta lattiatasoa korkeammalla.

Kiinteistön viemärin padotuskorkeudelle määritetyn tason osalta lautakunta toteaa, ettei padotuskorkeutta ole määritelty liitoskohtalausunnossa yksiselitteisesti vaan käyttäen ilmaisua todennäköinen padotuskorkeus. Myöskään vuonna 1980 tehdyn liittymissopimuksen sopimusehdoissa ei ole suoraan määritelty padotuskorkeutta, vaan ehdoissa on todettu, että tonttiviemäreiden liittymiskohdat ja -korkeudet, tonttiviemäreiden sijainti laitteineen sekä kiinteistölle määritellyt padotuskorkeudet ilmenevät sopimukseen liitetystä viemäri-ilmoituksesta tai piirustuksesta. Vesilaitoksen lausunnossa viitattujen yleisten toimitusehtojen osalta lautakunta toteaa, että kyseisiä ehtoja sovelletaan 1.1.2017 alkaen, eivätkä ne siten ole olleet voimassa liittymissopimusta tehtäessä. Lautakunta toteaa tältä osin lisäksi, että lausunnossa esitetty ja vakuutusyhtiön vetoama kannanotto sekaviemäröidyn alueen padotuskorkeudesta perustuu vuoden 2017 toimitusehtoihin, ei liittymissopimuksen tekohetkellä voimassa olleisiin ehtoihin. Edellä todetun perusteella lautakunta katsoo, että kiinteistön padotuskorkeudelle asetettuja vaatimuksia on arvioitava huomioiden asiassa esitetyissä rakentamismääräyksissä ja -ohjeissa asiasta lausuttu.

Kiinteistön viemäröintijärjestelmän osalta lautakunta toteaa, että liitoskohtalausunnon mukaan kyseessä on erillisviemäröinti. Asiakirjassa todetaan lisäksi, että mikäli rakennuspaikan perustus- ja sadevesiä ei muuten saada johdettua, on niiden viemäriin johtamiseen saatava lupa erikseen. Tämän perusteella ja huomioiden, että asiakkaan kertoman mukaan sade-, perustus- ja hulevedet ohjataan viemärin sijasta maastoon, mitä kertomusta vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt, lautakunta katsoo, että asiassa tulee sovellettavaksi erillisviemäröintiä koskeva rakentamisohjeistus.

Vakuutusyhtiön vetoamassa Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D1 (1976) todetaan viemärinsulkujärjestelyä koskevassa ohjekohdassa 3.2.5, että padotuskorkeutena pidetään yleensä erillisviemäröinnissä yleisen viemärin laen tasokorkeutta tonttiviemärin liittymäkohdas­sa + 100 cm. Poikkeuksena tästä mainitaan erityisistä syistä padotuskorkeuden alapuolelle sijoitettava viemäripiste, joka on varustettu itsestään toimivalla ja käsin suljettavalla padotusventtiilillä. Vakuutusyhtiön toimittamassa Rakennuksen vesijohdot ja viemärit -käsikirjan (1960) kohdan 17.12 mukaan erillisjärjestelmän jätevesi­viemärissä käytettäväksi padotuskorkeudeksi otetaan yleisen viemärin laen tasokorkeus taloviemärin liittymäkohdassa + 50 cm.

Vesilaitoksen mittauspöytäkirjan perusteella rakennuksen alin viemäröity lattiataso on 1,615 metriä korkeammalla kuin liittymäkohta, joten asiassa ei ole merkitystä, kumpi luku lisätään liittymäkohdan korkeus­asemaan, sillä myös 100 senttimetrin lisäys huomioiden padotuskorkeusvaatimus täyttyy. Näin on myös liitoskohtalausunnon perusteella, sillä sen mukaan viemärin alin liitoskorkeus on + 10,87 (N2000) ja todennäköinen padotuskorkeus + 12,87 (N2000). Lisäksi lautakunta toteaa, että todettu padotuskorkeus täyttää myös vuoden 2017 toimitusehdoissa erillisviemäröinnille asetetun vastaavan sisältöisen vaatimuksen.

Edellä esitetyin perustein lautakunta katsoo, että viemäripisteiden korkeusasema on täyttänyt padotuskorkeudelle asetetut vaatimukset, eikä padotuskorkeuden tai padotusventtiilin osalta asiassa ole todettavissa rakennustyövirhettä. Vakuutusyhtiön vetoama rajoitusehto ei siten tule tapauksessa sovellettavaksi, ja lautakunta katsoo viemärin tulvimisessa olevan kyse vakuutuksesta korvattavasta vuotovahingosta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa asiakkaalle aiheutuneen vuotovahingon ja vahingon määrän selvitettyään maksaa asiakkaalle vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen                                        
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet

Kankkunen
Koskinen
Rantala
Ståhlberg