Tapahtumatiedot
Vahinkoilmoituksen mukaan B:n kuljettama ajoneuvo suistui tieltä 18.10.2024 kello 10.30, kun B menetti ajoneuvon hallinnan kaarteessa. Tie oli vahinkohetkellä märkä ja liukas ja auton perä lähti luistoon. B on kuljettanut ajoneuvoa vakuutuksenottaja A:n suostumuksin. Vakuutuksenottaja A haki korvausta autovakuutuksen kolarointiturvasta.
Vakuutusyhtiö kuuli ajoneuvon kuljettajaa B:tä puhelimitse. Vakuutusyhtiön mukaan B kertoi menettäneensä ajoneuvon hallinnan oikealle kaartuvassa mutkassa 60 kilometrin tuntivauhdissa. B oli saanut ajoneuvon ylös ojasta ja ajanut sen määränpäähän T-tielle, josta hän oli tilannut hinauksen. B kertoi ajoneuvossa olleen vahinkohetkellä edessä kesärenkaat ja takana talvirenkaat. Tarkoitus oli vaihtaa toisaalla olleet talvirenkaat kesärenkaiden tilalle vielä samana päivänä.
Vahinko tarkastettiin 28.10.2024 vahinkotarkastusyhtiö S Oy:n toimesta ja ajoneuvon vauriotarkastus suoritettiin ajoneuvokorjaamo I Oy:n toimesta 31.10.2024.
I Oy:n korjauskustannuslaskelman mukaan ajoneuvon korjauskustannusten määrä on 15 954,40 euroa. Myöhemmin päivitetyssä laskelmassa korjauskustannusten määrä on 14 655,47 euroa. S Oy:n vahinkotarkastajan 27.2.2025 päivätyn viestin mukaan ensimmäinen laskelma sisälsi virheellisesti vasemman etuajovalon korjauksen. S Oy:n tarkastusraportissa mainitaan korjaamon epäilevän ajoneuvossa olevan moottorivaurio.
Ajoneuvon teknisestä tutkinnasta laatimassaan raportissa 7.11.2024 S Oy totesi, että ajoneuvosta luetun vikadiagnostiikan mukaan ajoneuvo on tallentanut törmäyshetken 17.10.2024 kello 22.13, ja tässä yhteydessä on syntynyt useita vikakoodeja. Nopeustietoa ei ollut onnettomuushetkellä tallentunut. Ajoneuvossa on tarkastushetkellä taka-akselilla nastarenkaat ja etuakselilla kesärenkaat. Ajoneuvon kyydissä on loppuun suditetut kesärenkaat, jotka ovat samanlaisilla vanteilla kuin edessä olevat kesärenkaat. Ajoneuvon alla olevien takavanteiden sisäpinnat ovat pölyiset, ja niissä on muutamia tuoreita sormenjälkiä, joiden kohdalta pöly on lähtenyt pois. Mutterin kanteista on irronnut metallia ja ne ovat vielä kiiltävät. Renkaiden urat ja sivulaidat ovat täysin puhtaat kurasta, ja nastat ovat hapettuneet. Eturenkaiden kyljet ja urat ovat puolestaan hiekassa ja mudassa, ja etuvanteiden kiinnityspulttien kannat ovat ruosteessa. Ajoneuvon alustan muovit ja akselistot ovat täynnä soraa, ruohoa ja hiekkaa. Ajoneuvon kyydissä olevat sileät kesärenkaat ovat likaiset sekä vanteen ja renkaan väliin on painautunut soraa ja ruohoa sekä vanteen sisälaidassa on tuoreita naarmuja. Kulutuspintaa eturenkaissa on 5 millimetriä, takana olevissa talvirenkaissa 8 millimetriä ja kyydissä olevissa kesärenkaissa 0 millimetriä.
Raportin mukaan ei ole mahdollista, että vahinkohetkellä ajoneuvossa olisi ollut alla olevat nastarenkaat, koska niiden kulutuspintojen urat ovat täysin puhtaat ja hiekattomat. Myös vanteiden ulkopinnat ovat täysin puhtaat, toisin kuin eturenkaissa. Sormenjäljet, jotka ovat tulleet äskettäisen renkaanvaihdon yhteydessä vanteen sisäkehälle, huuhtoutuisivat melko nopeasti pois, kun autolla ajetaan tieolosuhteissa, tai viimeistään silloin, kun ajoneuvolla ajetaan rajusti ulos tieltä. Nastat ovat hapettuneet kesän käyttämättömyyden aikana, eivätkä ne ole vielä puhdistuneet. Jos näitä renkaita olisi käytetty tieliikenteessä, olisi hapettuma kulunut nastan ulkopinnalta pois. Ulosajohetkellä ajoneuvon alla on ollut sileät kesärenkaat, joissa vanteen ja renkaan väliin on painautunut samanlaista soraa ja ruohoa kuin auton alustassa on kauttaaltaan.
Vakuutusyhtiö ilmoitti korvauspäätöksessään 29.11.2024 kyseessä olevan kolarointiturvasta korvattava vahinko. Yhtiö kuitenkin alensi maksettavaa korvausta yhdellä kolmasosalla, viitaten vahingon aiheuttamiseen törkeällä huolimattomuudella sekä suojeluohjeen laiminlyömiseen huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä. Yhtiö totesi, että ajoneuvon on oltava ajoneuvolain määräysten mukainen ja muutoinkin sellaisessa kunnossa, että sen käyttäminen tiellä on sallittua, ja että se hyväksyttäisiin katsastuksessa. Yhtiö katsoi, että S Oy:n teknistä tutkintaa koskevasta raportista ilmenevien tietojen perusteella ajoneuvossa on ollut vahinkohetkellä kesärenkaat alla. Koska kesärenkaissa ei ole ollut kulutuspintaa jäljellä lainkaan, eivät renkaat täytä ajoneuvolain määräyksiä. Yhtiö katsoi, että sen saamien selvitysten perusteella on todettavissa, että vahingon syntyyn on vaikuttanut renkaiden heikko kunto märällä ja liukkaalla tiellä. Näillä perusteilla yhtiö katsoi, että vahinkotilanteessa on laiminlyöty suojeluohjeiden noudattaminen.
Ajoneuvon käypää arvoa koskevan lausunnon 3.12.2024 mukaan ajoneuvon vahinkohetken käypäarvo on 24 000 euroa ja jäännösarvo 7 200 euroa. Lausunnon mukaan I Oy:n vauriolaskelma ilman purkutyötä on 17 478,82 euroa.
Vakuutusyhtiö ilmoitti 14.2.2025 A:lle rahoitusyhtiön päättäneen, että ajoneuvo tulee lunastaa.
Vakuutusyhtiö ilmoitti korvauspäätöksessä 3.4.2025, että ajoneuvo vaurioitui siinä määrin, että se olisi lunastettu, mutta koska vakuutuksenottajana oleva A ei hyväksynyt lunastusta, korvasi yhtiö rahakorvauksena ajoneuvolla välittömästi ennen vahinkoa ja sillä vahingon jälkeen olleen käyvän arvon erouksena yhteensä 16 800 euroa vähennettynä 200 euron omavastuulla. Korvaus maksettiin ajoneuvon omistajalle eli rahoitusyhtiölle, sillä omistajalla on oikeus saada maksu korvauksesta ennen omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostanutta. Koska suojeluohjevähennystä ei voitu tehdä rahoitusyhtiölle maksetusta korvauksesta, ilmoitti yhtiö tulevansa perimään kyseisen osuuden A:lta.
A haki muutosta vakuutusyhtiön tekemään suojeluohjevähennykseen katsoen, ettei vakuutusyhtiö ollut esittänyt riittävää selvitystä siitä, että ajoneuvon renkaat eivät olisi olleet liikennekelpoisessa kunnossa, eikä vakuutusyhtiöllä siten ole oikeutta tehdä korvausmäärään vähennystä suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella. A muun muassa totesi, ettei korvauspäätöksessä mainita, kuka renkaiden kulutuspinnan on mitannut, mistä renkaasta mittaus on tehty, onko kyse kaikista vai vain osasta uria otetuista mittauksista taikka miten mittaus on tehty. A myös katsoi, että vaikka vakuutusyhtiöllä katsottaisiin olevan oikeus alentaa korvausta, olisi yhtiöllä Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntö huomioiden joka tapauksessa oikeus tehdä enintään 20 prosentin vähennys.
A kiisti myös lunastusedellytyksen täyttymisen katsoen, etteivät ajoneuvon korjauskustannukset todellisuudessa ylitä vakuutusehtojen mukaista 2/3 rajaa ajoneuvolla ennen vahinkohetkeä olleesta käyvästä arvosta. A toimitti T Oy:ltä hankkimansa korjauskustannuslaskelman, jonka mukaan korjauskustannukset ovat 12 385,15 euroa sekä U Oy:n tarjouksen korjaustöistä hintaan 8 370 euroa. A katsoi, että koska lunastuksen edellytykset eivät täyttyneet, oli hänelle oikeus saada korvaus todellisten korjauskustannusten perusteella. A myös katsoi, että vakuutusyhtiön korvaamistapa oli aiheuttanut A:lle vahinkoa verrattuna siihen, että ajoneuvo olisi korjattu vakuutusehtojen mukaisesti. Lisäksi A katsoi, että vaikka suojeluohjevähennys voitaisiin tehdä, tulisi sen määrä joka tapauksessa perustua U Oy:n korjauskustannuslaskelmaan, ei rahoitusyhtiölle maksetun kertakorvauksen määrään. Sovinnollisena ratkaisuna A ehdotti, että vakuutusyhtiö luopuu A:lle lähetetyn laskun perinnästä ja A tyytyy saamiinsa korvauksiin.
Vakuutusyhtiö teki uuden korvauspäätöksen 20.8.2025 muuttamatta aiempaa päätöstään. Suojeluohjeen laiminlyönnin osalta yhtiö totesi, että saatujen selvitysten perusteella voidaan todeta, että ajoneuvossa on ulosajon hetkellä ollut etuakselille asennettuna kesärenkaat, joiden kulutuspinta on ollut 5 millimetriä. Taka-akselille asennettujen kesärenkaiden kulutuspinta on ollut 0 millimetriä. Renkaista toimitetuista valokuvista voitiin yhtiön mukaan kiistattomasti todeta, että mitattavaa kulutuspintaa ei ole, sillä renkaat ovat niin sanotusti kankaalle ajetut eli pintakumi on kulunut niin paljon, että renkaan runkorakenteen mittaaminen ei olisi tuonut renkaiden kunnosta sellaista selvitystä, joka ei olisi ollut jo kuvista näkyvissä. Yhtiö katsoi, että B:n on täytynyt ymmärtää, että ajoneuvo ei ole siinä kunnossa, jota liikenteessä edellytetään. Ottaen huomioon renkaiden erittäin huono kunto, vahinkotapahtuman luonne sekä olosuhteet, yhtiö katsoi suojeluohjeen laiminlyönnillä olevan syy-yhteys vakuutustapahtuman syntyyn.
Korvaustavan osalta yhtiö totesi, että I Oy:n korjauskustannuslaskelma ajoneuvoa purkamatta oli 15 754,40 euroa ja on hyvin tavallista, että vaurioituneesta ajoneuvosta löytyy lisää korjaustyötä vaativia vaurioita siinä vaiheessa, kun korjaustyö aloitetaan ja ajoneuvoa puretaan. Korjauskustannusten ollessa ajoneuvoa purkamatta jo 2/3 ajoneuvon käyvästä arvosta ei ajoneuvon purkaminen lähtökohtaisesti ole enää kannattavaa. Vakuutusyhtiöllä ei ole ollut käytössään muita korjauskustannuslaskelmia verrokkeina, kun korvaustapa on päätetty. Päätös korvaustavasta on tehty perustuen siihen selvitykseen, joka oli korvauspäätöstä tehdessä käytettävissä, ja verrokkilaskelmat on toimitettu yhtiölle tämän jälkeen. Koska alkuperäinen arvioitu korjauskustannus on ollut noin 66 prosenttia ajoneuvon käyvästä arvosta, on ajoneuvon lunastaminen ollut perusteltua. Koska omistusoikeutta ei ole siirretty vakuutusyhtiölle, on vakuutusyhtiö täyttänyt korvausvelvollisuutensa maksamalla vakuutuksen kohteella välittömästi ennen vahinkoa ja sillä sen jälkeen olleen käyvän arvon erotuksen rahana. Vakuutus on voimassa ajoneuvon omistajan hyväksi ja korvaus on maksettu vähentämättömänä ajoneuvon omistajalle. Vakuutusyhtiö saa kuitenkin vaatia ajoneuvon omistajalle suorittamastaan korvauksesta takaisin yhden kolmasosan vakuutuksenottajalta, koska vahinko oli aiheutettu laiminlyömällä suojeluohjetta ja vakuutusyhtiöllä olisi normaalisti ollut oikeus alentaa korvausta. Yhtiö ilmoitti, ettei luovu A:lle lähetetyn laskun perinnästä tai alenna takaisin perittävää osuutta U Oy:n korjauskustannuslaskelman mukaisesti. Lisäksi yhtiö katsoi, ettei A:lle ole aiheutunut ylimääräistä vahinkoa, koska maksettu korvaus on vähentänyt ajoneuvossa olleen osamaksuvelan määrää. Näin ollen, jos ajoneuvo olisi korjattu, eikä korvausta olisi maksettu rahoitusyhtiölle, olisi osamaksuvelan määrä suurempi.
Asiakkaan valitus
A on tyytymätön vakuutusyhtiön tekemään suojeluohjevähennykseen sekä korvaamistapaan, jota vakuutusyhtiö on tapauksessa käyttänyt.
A katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut ajoneuvon renkaiden olleen tieliikennekelvottomassa kunnossa tai että ajoneuvon renkaiden kunto olisi ollut syy-yhteydessä vakuutustapahtuman aiheutumiseen. A toteaa vakuutusyhtiön näkemyksen renkaiden vaihdosta vahinkotapahtuman jälkeen olevan riidanalainen.
A katsoo, että vaikka asiassa hyväksyttäisiinkin korvauspäätöksellä esitetty näkemys kesärenkaiden käyttämisestä, vakuutusyhtiöllä on silti näyttötaakka siitä, että kyseisen tiedon perusteella korvausmäärään voidaan tehdä vähennys. Koska syy-yhteys on vakuutusyhtiön toteen näytettävä seikka, ei sillä, ettei muutakaan tarkempaa syytä ulosajolle ole annettu, ole merkitystä asian arvioinnin kannalta. On selvää, että huonokuntoisten renkaiden pito on yleisesti hyväkuntoisia renkaita riskialttiimpaa. Mikään ei kuitenkaan osoita, etteikö ajoneuvo olisi tässä tapauksessa voinut suistua tieltä siitä huolimatta, että siinä olisivat olleet kuljettajan kertoman mukaiset talvirenkaat tai sellaiset kesärenkaat, jotka urasyvyydeltään täyttävät lain vaatimuksen. Vakuutusyhtiö ei ole siten osoittanut, että ulosajon syynä on ollut nimenomaan renkaiden huono kunto. Tältä osin A vetoaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin FINE-047460 ja FINE-063078 ja katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole oikeutta alentaa korvausta suojeluohjeen väitetyn laiminlyönnin perusteella.
A myös katsoo, että vaikka suojeluohjetta katsottaisiin rikotun, on vakuutusyhtiöllä oikeus alentaa korvausta enintään 20 prosenttia. Tältä osin A vetoaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 53/16 ja toteaa, että mikäli nyt käsillä olevassa tapauksessa vahinko olisi tapahtunut vakuutusyhtiön esittämällä tavalla ja syynä vahinkoon katsottaisiin olleen renkaiden huono kunto, voisi korvausta alentaa enintään 20 prosenttia.
Lisäksi A katsoo, että vahinko on korvattu vakuutusehtojen vastaisesti ja vastoin vakuutuksenottajan nimenomaista tahtoa ajoneuvon korjauskustannusten korvaamisesta. Koska lunastuksen edellytykset eivät ole täyttyneet, on A:lla ollut oikeus vaatia korvausta vahingon todellisten korjauskustannusten perusteella. A:n mukaan vahingon korvaustapa ensin lunastuksena ja sitten kertakorvauksena on perustunut virheelliseen tietoon ajoneuvon korjauskustannusten määrästä. A toteaa vakuutusyhtiön 31.10.2024 tekemän korjauskustannuslaskelman olevan 15 954,40 euroa, jolloin ennen omavastuun vähentämistä korjauskustannusten määrä on ollut 66,48 prosenttia korvauspäätöksellä todetusta ajoneuvon käyvästä arvosta ennen vahinkohetkeä. Korjauskustannukset eivät siten ole olleet vähintään 2/3 eli 66,67 prosenttia ajoneuvon vakuutustapahtumaa edeltävästä käyvästä arvosta. Lisäksi kyseinen korjausarvio on sisältänyt töitä, joita ei ole ollut tarpeen tehdä vahingon seurauksena tai jotka eivät ole liittyneet vahinkoon. Päivitetyssä korjauskustannuslaskelmassa 27.2.2025, josta S Oy:n tarkastajan mukaan on poistettu vahinkoon kuulumaton vasemman etuvalon vaurio, korjauskulujen määrä on ollut yhteensä 14 655,47 euroa. A toteaa, että uudessa laskelmassa viitataan kuitenkin edelleen virheellisesti myös oikean etuvalon vaurioon, mutta ajoneuvosta vahinkotapahtuman jälkeen otetuista valokuvista on kuitenkin todettavissa, että kyseinenkään ajovalo ei ole rikki. Laskelma sisältää siten edelleenkin korjaustöitä vaurioista, joita ei ole olemassa.
A kertoo lunastusedellytysten täyttymisen epäselvyyden ja laskelman virheiden vuoksi pyytäneensä ajoneuvon vaurioista korjauskustannuslaskelman T Oy:ltä ja tarjouksen U Oy:ltä. A toteaa, ettei vakuutusyhtiö ole esittänyt mitään näyttöä sen tueksi, että juuri tässä kyseisessä tapauksessa voitaisiin pitää todennäköisenä, että korjauskustannukset nousisivat niin, että ne ylittäisivät lunastukseen vakuutusehtojen mukaan vaadittavan rajan. Myöskään T Oy:n ja U Oy:n huomattavasti lunastuksen perusteena olevaa laskelmaa pienemmät arviot korjauskustannuksista eivät tue vakuutusyhtiön väitettä korjauskulujen oletettavasta kasvusta. A katsoo, että vakuutusyhtiön olisi tullut suorittaa korvaus ajoneuvon päivitetyn korjausarvion 8 370 euron mukaisesti eikä kertakorvauksena. Ja mikäli vakuutusyhtiöllä katsottaisiin olevan oikeus tehdä korvausmäärään vähennys, tulisi vähennys joka tapauksessa laskea päivitetyn korjauskustannuslaskelman mukaisesta loppusummasta 8 370 euroa.
A myös katsoo, että vakuutusyhtiön korvaustapa on aiheuttanut hänelle vahinkoa, sillä hän olisi päässyt kokonaisuutena parempaan taloudelliseen asemaan, mikäli ajoneuvo olisi korjattu ehtojen mukaisesti ja A pystyisi jatkamaan velan takaisinmaksua rahoitusyhtiölle aiempien kuukausimaksujen mukaisesti. A:n mukaan korvaustapa on huonontanut hänen tämänhetkistä taloudellista asemaansa, koska hän ei saa hyödykseen rahoitussopimuksen mahdollistamaa velan jakautumista pienempiin kuukausimaksuihin. Sitä, että ajoneuvo lunastetaan, vaikka lunastuksen edellytykset eivät täyty ja sen myötä huononnetaan vakuutuksenottajan välitöntä taloudellista asemaa, ei voida pitää hyvän vakuutustavan mukaisena. A:n maksettavaksi on lisäksi tullut 1/3 vähennys vakuutusyhtiön korvausmäärästä, joka on aiheuttanut hänelle yli 5 000 euron välittömän laskun tilanteessa, jossa auton korjauskustannuksia ei ole korvattu vakuutuksesta, eikä A:lla ole varaa ajoneuvon korjaamiseen.
Lisäkirjelmässään A toteaa vakuutusyhtiön vastineen perusteella jäävän epäselväksi, onko vakuutusyhtiö tarkoittanut, että suojeluohjetta on lyöty laimin tavallista suuremmalla huolimattomuudella vai että suojeluohjeen laiminlyönnin lisäksi vahinko on vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan aiheutettu törkeällä huolimattomuudella. A katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole näyttänyt vahingon aiheuttajan toimineen törkeän huolimattomasti, eikä korvausta tule sen perusteella alentaa. Suojeluohjevähennyksen määrän osalta A toteaa, ettei vakuutusyhtiö ole vastineessaan tuonut ilmi soveltuvaa Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöä tai muita perusteita, josta yhtiön mainitsema linjaus siitä, että suojeluohjevähennys voisi olla pienempi, jos renkaiden kulutuspinta olisi jonkin verran tai selvästi alle sallitun 1,6 millimetriä, kävisi ilmi.
Korjaustavan osalta A toteaa vakuutusyhtiön maksaneen rahoitusyhtiöltä saamansa vastauksen perusteella vahingosta kertakorvauksen rahoitusyhtiölle selvittämättä ajoneuvon todellisten korjauskulujen määrää, vaikka yhtiölle oli toistuvasti A:n toimesta huomautettu korjauskustannuslaskelmien virheistä ja puutteista. A:n käsityksen mukaan vakuutusyhtiön olisi tullut odottaa ennen kertakorvauspäätöksen tekemistä todellisen määrän selviämistä, jotta korvaus voidaan suorittaa vakuutusehtojen mukaisesti.
Lisäkirjelmässään A vaatii selvittämään, onko vakuutusyhtiö täyttänyt lain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa koskien vakuutusyhtiön vetoamaa suojeluohjetta, jonka A katsoo olevan vakuutussopimuslain 5 §:ssä mainittu olennainen rajoitus, josta vakuutuksenhakijalle tulee kertoa ennen vakuutussopimuksen tekemistä. A:n muistikuvan mukaan vakuutus on ostettu verkossa.
Vakuutusyhtiön vastine
Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa tapahtumatiedot ja toteaa, että vahinkotarkastuksen selvitysten pohjalta ajoneuvon taka-akselin renkaiden kunto on todettu siinä määrin heikoksi, että renkaat olivat käytännössä käyttökelvottomat. Renkaissa ei ollut lainkaan kulutuspintaa. Renkaiden poikkeuksellisen heikon kunnon yhdessä kostean tienpinnan kanssa on katsottu vaikuttaneen vahingon aiheutumiseen. Ajaminen näin heikkokuntoisilla renkailla osoittaa tavallista suurempaa huolimattomuutta, jolloin 1/3 vähennys korvaukseen on perusteltua.
Yhtiö toteaa vahinkotarkastajan pyytäneen auton haltijaa toimittamaan tarkastusta varten ne renkaat, joiden tilalle oli vaihdettu autossa korjaamolle viennin aikana olleet olleet talvirenkaat. B toimitti kyseiset renkaat vakuutusyhtiön nähtäväksi. Renkaat olivat samanlaisilla vanteilla olevat kesärenkaat kuin autoon asennettuina olleet eturenkaat. Renkaat tutkittiin auton tarkemman teknisen tutkinnan yhteydessä. Yhtiö vetoaa S Oy:n teknistä tutkintaa koskevaan 7.11.2024 päivättyyn raporttiin ja katsoo siinä mainituilla seikoilla tulleen aukottomasti todistetuksi se, että tarkastushetkellä auton alla olleet taka-akselin talvirenkaat eivät ole olleet paikoillaan silloin, kun ajoneuvolla on ajettu tieltä vahinkoseurauksin. Sen sijaan ajoneuvon alla vahinkohetkellä olivat tarkastajan pyynnöstä myöhemmin toimitetut kesärenkaat.
Yhtiö katsoo, että suojeluohjeen perusteella tehty vähennys voisi olla pienempi, jos renkaiden kulutuspintaa olisi jonkin verran tai selvästi alle sallitun 1,6 millimetriä. Tässä tapauksessa kuitenkin pinta on kulunut täysin pois. Jotta renkaan kulutuspinta kuluu täysin pois, autolla täytyy ajaa vielä pitkään sallitun minimäärän jälkeenkin, tai sitten renkaat on suditettu eli niin sanotusti poltettu siten, että kulutuspinta on kulunut pois. Molemmissa tapauksissa kuljettajan on täytynyt tietää renkaiden kunto, joten kyseessä on ollut tavallista suurempi huolimattomuus ja 1/3 vähennys on siten perusteltu.
Korjaustavan osalta yhtiö viittaa korvauspäätökseensä ja toteaa lisäksi, että kokemuksen mukaan korjauskustannukset nousevat alustavista laskelmista erityisesti silloin, kun ajoneuvoa ei ole alustavaa laskelmaa tehtäessä vielä purettu. Purkamisesta aiheutuu merkittäviä kustannuksia, joten siihen ei ole katsottu olevan tässä tarvetta. Korjaamo on viestinyt vahinkotarkastajalle: ”Vahva epäilys moottorivauriosta, moottori kenossa, turbon letkut kaikki irti (öljy- ja vesikiertoinen), käynyt vahingon jälkeen? Vaatii tarkempaa tutkintaa, parempi siirtää merkkiliikkeelle?”. Yhtiö katsoo, että edellä mainitut korjaamon esille nostamat seikat olisivat tuoneet joka tapauksessa lisäkustannuksia, joita ei ole voitu huomioida korjauskustannuslaskelmassa. Näiden seikkojen perusteella yhtiö toteaa arvioineensa, että auton lunastaminen on käytännössä ainoa vaihtoehto, koska ajoneuvon omistaja ei ole suostunut kertakorvauksen maksamiseen A:lle.
Lisävastineessaan yhtiö toteaa, että vakuutusyhtiö ei katso, että vahinko olisi aiheutettu törkeällä huolimattomuudella. Yhtiö ei myöskään katso, että suojeluohjetta olisi laiminlyöty törkeällä huolimattomuudella. A:n vetoaman Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksen VKL 53/16 osalta yhtiö katsoo, ettei kyseisestä ratkaisusuosituksesta voi tehdä johtopäätöstä siitä, kuinka suuri suojeluohjevähennyksen tulisi olla tai kuinka suuri se voi enintään olla tapauksessa, jossa vahinkoon on myötävaikuttanut heikkokuntoinen rengas. Vakuutuslautakunta ei vaatimistaakkaa koskeva periaate huomioiden ota kantaa siihen, olisiko vakuutusyhtiö voinut alentaa korvausta enemmän kuin se on tehnyt.
Koskien A:n pyyntöä selvittää vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden täyttyminen vakuutussopimusta tehtäessä vakuutusyhtiö vastaa, että kyseessä on vakuutusyhtiön myyjän tekemä tarjous ja vakuutus. Vakuutus on tullut voimaan 26.3.2024. A:lle on 19.3.2024 tehty tarjous, jonka liitteenä ovat olleet yhtiön liitteenä toimittamat esitteet, oppaat ja ehdot. Vakuutuksen esitteessä on todettu, että vakuutusoppaassa on tärkeimmät suojeluohjeet. Samalla on kerrottu, että kaikki suojeluohjeet ilmenevät vakuutusehdoista. Avaintieto-esitteessä on kerrottu, että asiakkaan velvoitteena on noudattaa suojeluohjeita. Vakuutusopas sisältää tärkeimmät suojeluohjeet. Vakuutusoppaassa ei ole tuotu esiin suojeluohjetta, jonka mukaan ajoneuvon on oltava ajoneuvolain määräysten mukainen ja muutoin sellaisessa kunnossa, että sen käyttäminen tiellä on sallittua ja että se hyväksyttäisiin katsastuksessa.
Vakuutusyhtiö katsoo, että kyseessä oleva suojeluohje, jonka perusteella korvausta on alennettu, ei ole sellainen vakuutusturvan olennainen rajoitus, johon olisi tullut kiinnittää vakuutuksenottajan huomiota tietoja annettaessa. Yhtiö katsoo, ettei kyseinen suojeluohje ole ylipäätään rajoitusehto. Mikäli Vakuutuslautakunta kuitenkin katsoo kyseessä olevan rajoitusehto, ei ehtoa voi kuitenkaan pitää olennaisena rajoitusehtona. Ei voida esimerkiksi olettaa, että A olisi jättänyt vakuutuksen ottamatta sillä perusteella, että ajoneuvon on oltava ajoneuvolain määräysten mukainen ja muutoin sellaisessa kunnossa, että sen käyttäminen tiellä on sallittua.
Selvitykset
Vakuutuslautakunnan käytössä on ollut seuraava selvitys:
- S Oy:n lausunto 31.10.2024
- I Oy:n korjauskustannuslaskelma, tarkastuspäivä 31.10.2024
- S Oy:n teknistä tutkintaa koskeva lausunto 7.11.2024
- S Oy:n 3.12.2024 lausunto käyvästä arvosta
- T Oy:n korjauskustannuslaskelma, tarkastuspäivä 28.4.2025
- U Oy:n tarjous 19.6.2025 ajoneuvon korjauskuluista
- Kaksi valokuvaa ajoneuvon kyydissä olevista kesärenkaista
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö osoittanut suojeluohjetta laiminlyödyn siten, että sillä on oikeus periä osa ajoneuvon omistajalle maksamastaan korvauksesta vakuutussopimuslain 75 §:n 4 momentin perusteella, ja onko perittävä osuus, 1/3 maksetusta korvauksesta, määrältään oikea. Lisäksi asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä vakuutusehtojen perusteella ollut oikeus suorittaa korvaus lunastukseen rinnastuvana kertakorvauksena vai olisiko vakuutusyhtiön tullut suorittaa korvaus korvaamalla ajoneuvon korjauskustannukset. Asiassa tulee myös arvioitavaksi vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden täyttyminen vakuutussopimusta tehtäessä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Lainsäädäntö
Vakuutussopimuslain 5 §:n (Tiedot ennen sopimuksen tekemistä) 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Vakuutussopimuslain 9 §:n (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Vakuutussopimuslain 33 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan, mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:
1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;
[…]
Vakuutussopimuslain 31 § (Suojeluohjeiden noudattaminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).
Lainkohdan 2 momentin mukaan vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.
Lainkohdan 3 momentin mukaan, jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Vakuutussopimuslain 34 § (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
Vakuutussopimuslain 62 § (Henkilöt, joiden hyväksi omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa) mukaan, jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.
Vakuutussopimuslain 66 §:n (Etuoikeus saada maksu korvauksesta) 2 momentin mukaan omistajalla on oikeus saada maksu korvauksesta ennen omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostanutta.
Vakuutussopimuslain 75 §:n (Vakuutuksenantajan takautumisoikeus) 4 momentin mukaan vakuutuksenantaja saa vaatia 62 §:ssä tarkoitetulle vakuutetulle suorittamansa vahinkovakuutuskorvauksen tai sen osan takaisin siltä vakuutuksenottajalta, vakuutetulta tai 33 §:ssä tarkoitetulta henkilöltä, joka on aiheuttanut vakuutustapahtuman tai laiminlyönyt 4 luvussa säädetyn velvollisuuden. Vakuutuksenantaja saa takautumisoikeuden nojalla vaatia suoritetun korvauksen kokonaan, jos vakuutuksenantaja olisi 4 luvussa säädetyllä perusteella vastuusta vapaa tai oikeutettu epäämään korvauksen. Jos korvausta olisi 4 luvussa säädetyllä perusteella alennettu, vakuutuksenantaja saa vaatia takaisin alennusta vastaavan osan korvauksesta.
Tieliikennelain 104 §:n mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon ja tällaisen ajoneuvon perävaunun renkaiden kulutuspinnan pääurien syvyyden tulee olla vähintään 1,6 millimetriä.
Vakuutusehdot
Autovakuutusehtojen, voimassa 1.6.2023 alkaen, kohdan 3.1 (Kolarointivakuutus) mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut
1. ajoneuvon tieltä suistumisesta tai kaatumisesta.
[…]
Ehtokohdan 6.4 (Vahingon määrä ja ajoneuvon lunastaminen) mukaan vahingon määrä on ajoneuvon korjauskustannukset, jos ajoneuvon korjaaminen on kannattavaa. Jos ajoneuvon korjauskustannukset ovat vähintään 2/3 ajoneuvon vakuutustapahtumaa edeltävästä käyvästä arvosta, vakuutusyhtiöllä on oikeus, mutta ei velvollisuutta lunastaa vakuutuksen kohde käyvästä arvosta.
[…]
Jos ajoneuvon korjaaminen ei ole kannattavaa, on vahingon määrä ajoneuvolla ennen vakuutustapahtumaa olleen käyvän arvon ja sillä vakuutustapahtuman jälkeen olevan käyvän arvon erotus.
[…]
Ehtokohdan 6.5.5 (Korvauksen maksaminen) vahingon määrä ja korjauksen taloudellinen kannattavuus sekä mahdollisuus korjaukseen vaikuttavat siihen, miten vakuutusyhtiö korvaa vahingon.
Vakuutusyhtiö täyttää korvausvelvollisuutensa
1. maksamalla vakuutustapahtumasta johtuvat välittömät korjauskustannukset tositteiden mukaisesti tai maksamalla arvioitu ja sovittu korjauskustannusten määrä rahana,
2. maksamalla vakuutuksen kohteella välittömästi ennen vahinkoa ja sillä sen jälkeen olleen käyvän arvon erotus rahana,
3. lunastamalla vakuutuksen kohteen käyvästä arvosta,
4. lunastamalla vakuutuksen kohteen edellä kohtien 3.8.1 ja 3.8.2 tai 3.8.3 mukaisesta arvosta, jolloin näiden kohtien mukaisen korvauksen maksamisen edellytyksenä on alentamaton korvaus tai
5. hankkimalla tilalle samanlainen tai samanarvoinen ajoneuvo, sen laite tai osa.
Vakuutusyhtiö ei sitoudu täyttämään korvausvelvollisuuttaan kohdan 5 mukaisesti, vaan varaa siihen itselleen oikeuden. Jos vakuutuksen kohteen omistusoikeutta ei luovuteta vakuutusyhtiölle, korvaus maksetaan yllä olevan listan kohdan 2 mukaisesti.
Ehtokohdan 6.7 (Suojeluohjeet) mukaan suojeluohjeiden tarkoituksena on ehkäistä uhkaavia vaaroja ja pienentää syntyviä vahinkoja. Vakuutuksenottajan ja häneen samastettavan henkilön tulee noudattaa suojeluohjeita. Korvausta alennetaan tai se voidaan evätä, jos suojeluohjeen rikkomisella on vaikutusta vakuutustapahtuman syntyyn. Katso lisäksi yleiset sopimusehdot kohta 6.1 Velvollisuus noudattaa vahinkovakuutuksen suojeluohjeita.
Ehtokohdan 6.7.3 (Ajoneuvon kunto) ajoneuvon on oltava ajoneuvolain määräysten mukainen ja muutoin sellaisessa kunnossa, että sen käyttäminen tiellä on sallittua ja että se hyväksyttäisiin katsastuksessa (Katso ajoneuvolaki ja tieliikennelaki).
Asian arviointi
Vahinkoilmoituksen mukaan B:n kuljettama ajoneuvo suistui ojaan kaarteessa 60 kilometriä tuntivauhdissa märällä ja liukkaalla tiellä ajoneuvon hallinnan menettämisen seurauksena.
Asiassa on riidatonta, että kyseessä on kolarointivakuutuksesta korvattava vahinko. Lisäksi riidatonta on se, että vakuutettuun vakuutussopimuslain 33 §:n perusteella samastettava henkilö B on vahingon sattuessa kuljettanut vakuutetun henkilöautoa.
Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus vakuutussopimusta tehtäessä
Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden osalta asiassa on arvioitavana, onko vakuutusyhtiö osoittanut antaneensa asiakkaalle ennen vakuutussopimuksen tekemistä vakuutussopimuslain 5 §:n mukaiset tiedot. Lisäksi kyse on siitä, onko vakuutusyhtiön vetoama suojeluohje sellainen vakuutusturvan olennainen rajoitus, johon asiakkaan huomiota olisi tietoja annettaessa pitänyt kiinnittää.
Vakuutusyhtiön lautakunnalle toimittaman selvityksen mukaan asiakkaalle on 19.3.2024 tehdyn tarjouksen yhteydessä annettu vakuutusesite, avaintietoasiakirja, vakuutusopas ja -ehdot. Vakuutusesitteessä, avaintietoasiakirjassa tai vakuutusoppaassa ei ole mainittu ajoneuvon kuntoa koskevaa suojeluohjetta, jonka mukaan ajoneuvon on oltava ajoneuvolain määräysten mukainen ja muutoin sellaisessa kunnossa, että sen käyttäminen tiellä on sallittua ja että se hyväksyttäisiin katsastuksessa.
Vakuutuslautakunta toteaa, että pelkkä vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään vakuutuksenantajan vakuutussopimuslain 5 §:n mukaista tiedonantovelvollisuutta (HE 114/1993 vp s.26). Näin ollen asiassa tulee arvioitavaksi, onko vakuutusyhtiön vakuutustapahtumasta aiheutuvan korvausvelvollisuuden arviointiin vaikuttavaa suojeluohjetta pidettävänä merkitykseltään tarjotun vakuutusturvan niin olennaisena rajoituksena, että vakuutusyhtiön olisi tullut kiinnittää siihen A:n huomio jo vakuutussopimusta tehtäessä.
Hallituksen esityksessä vakuutussopimuslaiksi on todettu, että vakuutusturvan olennaisia rajoituksia ovat varsinaisten rajoitusehtojen lisäksi myös muut sellaiset ehdot, jotka rajoittavat vakuutusturvaa siitä, mitä vakuutuksen hakija tavallisesti voi kyseiseltä vakuutukselta odottaa. Rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä (HE 114/1993 vp s.27). Vakuutuksenantajalle asetettu tiedonantovelvollisuus ei merkitse velvoitetta vakuutussopimuksen ehtojen jokaisen rajoituksen läpi käymiseen. Tiedonantovelvollisuus ei myöskään poista vakuutuksen hakijan velvollisuutta perehtyä itsekin tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön, eikä hänelle laissa asetettua velvollisuutta noudattaa vakuutuksenantajan antamia suojeluohjeita ja perehtyä niiden sisältöön.
Vakuutuslautakunta toteaa, että tapauksesta ilmenevien tietojen perusteella kyseessä on ollut liikennekäytössä oleva henkilöauto. Ottaen huomioon, että liikennekäytössä oleva ajoneuvon tulee jo lain mukaan olla tieliikennekelpoinen, lautakunta ei pidä kyseessä olevaa suojeluohjetta sellaisena vakuutusturvaa olennaisesti rajoittavana ehtona, johon vakuutusyhtiön olisi tullut erityisesti kiinnittää A:n huomio jo vakuutussopimusta tehtäessä.
Suojeluohjeen soveltaminen
Vakuutusyhtiö on vedonnut edellä mainittuun ajoneuvon kuntoa koskevaan suojeluohjeeseen ja ilmoittanut perivänsä 1/3 rahoitusyhtiölle maksettavasta korvauksesta suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella. Tieliikennelain 104 §:n mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon ja tällaisen ajoneuvon perävaunun renkaiden kulutuspinnan pääurien syvyyden tulee olla vähintään 1,6 millimetriä.
Osapuolet ovat erimielisiä siitä, onko vakuutusyhtiö osoittanut autossa tapahtumahetkellä olleiden renkaiden olleen tieliikennekelvottomassa kunnossa, ja jos näin katsottaisiin, onko renkaiden kunnon osoitettu olleen syy-yhteydessä tieltä suistumiseen. Lisäksi osapuolet ovat erimielisiä takaisin perittävän, suojeluohjeen laiminlyöntiin perustuvan osuuden määrästä.
Renkaiden tieliikennekelvottomuus
Ajoneuvon kuljettaja B:n on kertonut vakuutusyhtiölle ajoneuvossa olleen vahinkohetkellä edessä kesärenkaat ja takana talvirenkaat. Vakuutusyhtiö on S Oy:n teknisestä tutkintaa koskevaan raporttiin 7.11.2024 vedoten katsonut, että ajoneuvon taka-akselille eivät vahinkohetkellä ole olleet asennettuina ne talvirenkaat, jotka siinä ovat olleet tarkastushetkellä, vaan taka-akselilla ovat olleet B:n korjaamolle toimittamat kesärenkaat, joissa ei ole kulutuspintaa jäljellä.
S Oy:n teknistä tutkintaa koskevassa raportin mukaan ei ole mahdollista, että vahinkohetkellä ajoneuvoon olisi ollut asennettuina ajoneuvossa tarkastushetkellä alla olleet nastarenkaat, koska kyseiset nastarenkaat ovat kulutuspinnan uriltaan täysin puhtaat ja hiekattomat, toisin kuin eturenkaat. Nastarenkaiden takavanteiden sisäpinnat ovat pölyiset ja niissä on muutamia tuoreita sormenjälkiä, jotka huuhtoutuisivat melko nopeasti pois, kun ajoneuvolla ajetaan tieolosuhteissa, tai viimeistään silloin, kun ajoneuvolla ajetaan rajusti ulos tieltä. Myös nastat ovat kesän käyttämättömyyden aikana hapettuneet, ja jos renkaita olisi käytetty tieliikenteessä, olisi hapettuma nastojen ulkopinnoilta kulunut pois. Raportin mukaan ajoneuvossa on ulosajon hetkellä ollut alla ajoneuvon kyydissä olevat sileät kesärenkaat, joissa kulutuspintaa on jäljellä 0 millimetriä. Kyseiset kesärenkaat ovat samanlaisilla vanteilla kuin autossa alla olevat eturenkaat, ja renkaissa on likaa sekä tuoreita naarmuja.
Ottaen huomioon S Oy:n tutkintaraportista ilmenevät tiedot ajoneuvoon tarkastushetkellä asennettuina olleista talvirenkaista ja kyydissä olleista kesärenkaista, Vakuutuslautakunta katsoo asiassa tulleen riittävällä varmuudella osoitetuksi, että ajoneuvon taka-akselille ovat vahinkohetkellä olleet asennettuina ajoneuvossa tarkastushetkellä kyydissä olleet kesärenkaat.
Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitettujen valokuvien perusteella on todettavissa, että ajoneuvon kyydissä olleiden kesärenkaiden pinta on sileä, eikä kulutuspintaa ole jäljellä. Renkaat ovat siis olleet tieliikennekelvottomat.
Onko renkaiden kunto syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan?
Vahinkokuvauksen mukaan tie oli vahinkohetkellä märkä ja liukas. Tapahtumaolosuhteet ja takarenkaiden sileä pinta huomioon ottaen Vakuutuslautakunta katsoo, että renkaiden erittäin huono kunto on olennaisesti lisännyt vahingon todennäköisyyttä. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo todennäköiseksi, että renkaiden sanottu poikkeuksellisen huono kunto on ollut merkittävässä määrin syy-yhteydessä vahinkotapatumaan, joten vakuutusyhtiöllä on oikeus alentaa korvausta.
Suojeluohjevähennyksen määrä
Vakuutussopimuslain 31 §:n 2 momentin mukaan vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita. Saman lainkohdan 3 momentin mukaan, jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Vakuutusyhtiö on tehnyt korvauksesta 1/3:n vähennyksen katsoen, että ajaminen näin heikkokuntoisilla renkailla osoittaa tavallista suurempaa huolimattomuutta. A katsoo, että vähennys saisi olla enintään 1/5.
Ottaen huomioon, mitä ajoneuvoon vahinkohetkellä asennettuina olleista takarenkaista on edellä todettu, lautakunta katsoo, että näin huonokuntoisilla takarenkailla ajaminen osoittaa vähäistä suurempaa huolimattomuutta ja pitää vakuutusyhtiön tekemää 1/3:n vähennystä perusteltuna.
Korvaamistapa
Sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vahingon määrä on ajoneuvon korjauskustannukset, jos ajoneuvon korjaaminen on kannattavaa. Jos ajoneuvon korjauskustannukset ovat vähintään 2/3 ajoneuvon vakuutustapahtumaa edeltävästä käyvästä arvosta, vakuutusyhtiöllä on oikeus, mutta ei velvollisuutta lunastaa vakuutuksen kohde käyvästä arvosta. Jos ajoneuvon korjaaminen ei ole kannattavaa, on vahingon määrä ajoneuvolla ennen vakuutustapahtumaa olleen käyvän arvon ja sillä vakuutustapahtuman jälkeen olevan käyvän arvon erotus.
Vakuutusehtojen kohdan 6.5.5 alakohdan 2 mukaan vakuutusyhtiö täyttää korvausvelvollisuutensa maksamalla vakuutuksen kohteella välittömästi ennen vahinkoa ja sillä sen jälkeen olleen käyvän arvon erotus rahana.
Tässä tapauksessa ajoneuvon omistava rahoitusyhtiö on päättänyt, että ajoneuvo lunastetaan, mutta lunastukseen ei ole lopulta päädytty, vaan vakuutusyhtiö on suorittanut korvauksen rahakorvauksena edellä mainitun, vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden täyttämistä koskevan ehtokohdan alakohdan 2 mukaisesti.
A katsoo, että vakuutusyhtiö on menetellyt korvauksen maksamisessa vakuutusehtojen vastaisesti, koska vakuutusehdoissa mainittu lunastuksen edellytys ei ole täyttynyt. A katsoo, että koska ajoneuvon korjauskustannukset eivät ole ylittäneet 2/3:ta ajoneuvon käyvästä arvosta, ei vakuutusyhtiöllä olisi ollut oikeutta lunastaa ajoneuvoa.
Asiassa on esitetty eri suuruisia laskelmia ajoneuvon korjauskuluista ja lautakunta toteaa asiassa jäävän epäselväksi, onko vakuutusehdoissa mainittu lunastuksen edellytys täyttynyt. Ottaen kuitenkin huomioon, että ajoneuvon omistavalla ja siten vakuutetun asemassa korvaukseen oikeutetulla rahoitusyhtiöllä on ollut oikeus sopia korvauksen maksutavasta vakuutusyhtiön kanssa, Vakuutuslautakunta katsoo vakuutusyhtiöllä olleen oikeus suorittaa korvaus ehdoissa mainitulla tavalla rahakorvauksena.
A on myös katsonut, että vakuutusyhtiön suorittama korvaamistapa on aiheuttanut hänelle taloudellista vahinkoa. Tältä osin lautakunta toteaa, että koska vakuutusyhtiö on suorittanut asiassa vakuutusehtojen mukaisen korvauksen korvaukseen oikeutetulle, ja koska kyseinen korvaus on suoraan vähentänyt A:n velan määrää rahoitusyhtiölle, ei A:lle voida katsoa aiheutuneen taloudellista vahinkoa asiassa.
Koska vakuutusyhtiö on suorittanut asiassa vakuutusehtojen mukaisen korvauksen, ja sillä on ollut oikeus tehdä korvaukseen 1/3:n suuruinen vähennys suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella, on sillä myös oikeus periä suorittamastaan korvauksesta alentamatta jäänyt osuus vakuutussopimuslain 75 §:n 4 momentin perusteella.
Yhteenveto
Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on suorittanut asiassa vakuutusehtojen mukaisen korvauksen maksamalla lunastukseen rinnastuvan rahakorvauksen ajoneuvon omistajalle. Lisäksi lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on oikeus suojeluohjelaiminlyönnin perusteella tekemäänsä 1/3:n suojeluohjevähennyksen perintään.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Toukonen
Jäsenet:
Koskinen
Kuosa
Ståhlberg
Yrttiaho