Tapahtumatiedot
Korvauksen hakijan Mercedes Benz E-sarjan (vuosimalli 2020) ajoneuvon oikea takarengas räjähti 24.5.2025 moottoritiellä. Rikkoutuneen renkaan irronnut kulutuspinta oli vaurioittanut ajoneuvon oikeaa takalokasuojaa, oikeaa takaovea, AdBlue-tankkia, takapuskuria, oikeaa takasisälokasuojaa, oikeaa takavaloa sekä oikeaa helmamuovia.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa 2.6.2025 korvauspäätöksen, jonka mukaan yhtiö korvasi ainoastaan ajoneuvon oikean takavanteen sekä vasemman takarenkaan vauriot, koska tarkastuksen perusteella ajoneuvon maahan osumisesta oli aiheutunut vaurioita ajoneuvon oikeaan takavanteeseen sekä vasempaan takarenkaaseen. Muilta osin vakuutusyhtiö katsoi, että vahinkotapahtuma ei ollut korvattava.
Yhtiö totesi, että vahinkotarkastajalta saadun tiedon mukaan, ajoneuvolla oli ajettu moottoritiellä, kun ajoneuvon oikea takarengas oli hajonnut. Tiellä ei korvauksen hakijan kertoman mukaan ollut sijainnut mitään estettä tai kuoppaa, johon ajoneuvolla olisi osuttu. Ajoneuvon oikeassa eturenkaassa ei ollut tarkastuksessa havaittu törmäysvaurioita. Mikäli tiellä olisi ollut jokin kiinteä este, johon ajoneuvo olisi osunut, olisi eturenkaan pitänyt osua esteeseen ennen takarengasta. Näin ollen tarkastuksen perusteella rengas oli hajonnut ilman törmäystä esteeseen ja hajonnut rengas oli rikkonut ajoneuvoa. Oikean takavanteen reunassa oli havaittu kiinniajojälkiä. Vanteessa ei kuitenkaan havaittu halkeamia tai muita merkkejä kiinteään esteeseen osumasta kovalla vauhdilla. Vahinkotarkastajan lausunnon mukaan ajoneuvon vasemman takarenkaan kulutuspinnan sisemmässä urassa oli muotovirhe noin 10 cm matkalla, sekä tällä osuudella pieni viilto. Vaurioituneen oikean takarenkaan kulutuspinta oli tarkastuksen perusteella irronnut renkaan rungosta ja aiheuttanut ajoneuvoon vaurioita. Tarkastuksessa ajoneuvossa oli havaittu, että oikea takarengas on rikki ja renkaan kulutuspinta oli tarkastuksen perusteella irronnut renkaan rungosta, sekä oikean takavanteen reuna oli rikkoutunut maahan osumisesta. Tarkastuksen perusteella renkaan rungosta irronnut oikean takarenkaan kulutuspinta oli rikkonut ajoneuvon osia pyöriessään kovalla vauhdilla. Osa renkaan irronneesta kulutuspinnasta oli jäänyt ilmeisesti vahinkopaikalle ja osa oli vielä tarkastushetkellä renkaassa kiinni. Tarkastuksen perusteella renkaan kulutuspinnan osumasta oli vaurioitunut oikea takalokasuoja, oikea takaovi, AdBlue-tankki, takapuskuri, oikea takasisälokasuoja, oikea takavalo ja oikea helmamuovi. Vahinkotarkastajan lausunnon mukaan tarkastuksen perusteella ajoneuvolla ei ollut törmätty kiinteään esteeseen, vaan ajoneuvon oikea takarengas oli hajonnut ajon aikana ja renkaan kulutuspinta oli irronnut renkaan rungosta. Irronnut kulutuspinta oli vaurioittanut ajoneuvoa. Vahinkotarkastajan mukaan maahan osumisesta tulleita vaurioita oli ajoneuvon oikean takavanteen vauriot sekä vasemman takarenkaan muotovirhe.
Koska oikeaan takarenkaaseen ei ollut näytetty kohdistuneen ulkoista osumaa, vaan kyseessä on renkaan kulumisesta aiheutunut vaurioituminen, ei yhtiö ollut voinut korvata renkaan vauriota kolarivakuutuksen rajoitusehdon kohdan 4.1.2 perusteella.
Niiltä osin, kuin renkaan kulutuspinta oli vaurioittanut ajoneuvoa, vetosi vakuutusyhtiö kolarivakuutuksen rajoitusehdon kohtaan 4.1.2, jonka mukaan korvauksen ulkopuolelle jää vauriot, jotka olivat aiheutuneet ajoneuvon omasta osasta ajoneuvolle itselleen.
Asiakkaan valitus
Korvauksen hakija vaatii 2.9.2025 päivätyssä valituksessaan, että vakuutusyhtiö korvaa ajoneuvon renkaan rikkoutumisesta renkaalle ja autolle aiheutuneet vahingot niiltä osin kuin se on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoja. Hakija toistaa valituksessaan tapahtumankulun sekä vakuutusyhtiön korvauspäätöksen perusteet. Hän viittaa vakuutusehdoissa todettuun ja toteaa, mikäli rengas on räjähtänyt äkillisen ulkoisen tapahtuman vuoksi, tulisi renkaan vaurio ja siitä aiheutuneet seurannaisvahingot korvattaviksi.
Hakija katsoo, että yhtiön perustelu renkaan räjähtämisestä kulumisen vuoksi on täysin vailla perusteita. Asiassa ei ole mitään viitettä siitä, että kuluminen olisi aiheuttanut räjähdyksen. Räjähtänyt rengas on ollut tieliikennelain ja vakuutusyhtiön omien suositusten mukainen. Tieliikennelain 104 §:n mukaan kesärenkaan vähimmäisurasyvyys on 1,6 mm. Hakija viittaa vakuutusehtojen suojeluohjeiden kohtaan 16.1.3 ja toteaa, että suojeluohjeissa onkin viitattu siihen, että ajoneuvon on oltava kunnoltaan sitä koskevien säännösten ja määräysten mukainen. Tämä siis viittaa renkaiden osalta tieliikennelain mukaiseen urasyvyyteen. Muita säännöksiä vakuutusehdoissa ei ole tähän liittyen.
Hakija toteaa, että toisaalta vakuutusyhtiön oma näkemys/ohjeistus on, että ”kesärenkaat kannattaa uusia, kun urasyvyys on tuplasti vähimmäisraja eli 3,2 milliä” ja viittaa yhtiön artikkeliin rengasrikkojen syystä. Hakija toteaa, ettei ohjeistus ole ollut osa vakuutussopimuksen ehtoja, mutta se kertoo vakuutusyhtiön omasta näkemyksestä, koska renkaat olisi hyvä uusia. Hänen mukaansa olennaista on, että puhjennut rengas on täyttänyt sekä lain että vakuutusyhtiön oman suosituksen mukaiset raja-arvot. Hakija toteaa räjähtäneen renkaan urasyvyyden olleen mittauksen mukaan vähintään 3,63 mm ja viittaa vaurio- ja korjausraportissa todettuun. Kun rengas on ollut säännösten, määräysten ja vakuutusyhtiön omien suositusten mukainen, on täysin perusteetonta väittää, että kuluminen voisi olla peruste evätä korvaus – etenkin, kun asiassa ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että kuluminen olisi voinut olla syy puhkeamiselle. Hänen mukaansa korvauspäätös on yksiselitteisesti virheellinen.
Hakija toteaa, että vaikka vakuutusyhtiö ei ole vedonnut siihen, että räjähtäneessä renkaassa olisi ollut rakenne-, valmistus- tai ainevikaa, mikä on kohdan 4.1.2 rajoitussäännöksessä mainittu yhtenä korvausvastuun poistavana seikkana, rengasvalmistaja on ilmoittanut, ettei nyt kyseessä olevien renkaiden valmistussarjassa ole ilmennyt tällaisia vikoja ja viittaa kuviin käytössä olleesta rengasmallista sekä rengasvalmistajan sähköpostiin käytössä olleeseen rengaserään liittyen. Näin ollen vahingon syynä ei hakijan mukaan ole voinut olla myöskään kyseiseen kategoriaan kuuluva seikka.
Hakija toteaa, että vielä viimeisenä seikkana kohdan 4.1.2 kohdassa korvausvastuun poissulkevana seikkana on vedottu puutteelliseen kunnossapitoon, mikä renkaan kohdalla voisi tarkoittaa lähinnä olennaista poikkeamaa rengaspaineissa. Tähänkään seikkaan vakuutusyhtiö ei ole korvauspäätöksessään vedonnut. Olennaista kuitenkin tältäkin osin on, että rengaspaineet ovat olleet ohjeistuksen mukaiset. Hakija viittaa kuvaan auton bensatankin luukussa olevista renkaiden ohjepaineista ja toteaa, että auton takarenkaiden ohjepaine on 310 kpa eli 3,1 baria. Hakija viittaa auton kuvaan rengaspainevalvonnan ilmoittamista paineista renkaista ja toteaa, että auton olemassa olevan toisen takarenkaan paine on 9.7.2025 otetun tiedon perusteella 325 kpa eli 3,25 baria. Ottaen huomioon, että tapahtuma-aikana 24.5. on ollut hieman viileämpää kuin 9.7.2025, rengaspaine on ollut täsmälleen suositusten mukainen. Muutoinkin 0,15 barin eroavuus on täysin marginaalinen – rengaspaine vaihtelee mm. lämpötilan ja muiden olosuhteiden mukaan eikä se voi siten pysyä samassa arvossa eri olosuhteissa. Mikäli rengaspaineissa olisi ollut huomautettavaa, auton automaattinen rengaspainevalvonta olisi tästä ilmoittanut. Rengaspaineet ovat kuitenkin rengaspaineanturien mukaisesti olleet kunnossa. Näin ollen korvauksen hakijan mukaan vahingon syynä ei ole voinut olla myöskään virheelliset paineet.
Yhteenvetona hän toteaa, että renkaan räjähtämisen syynä ei ole ollut mikään sellainen seikka, joka vakuutusehtojen kohdan 4.1.2 mukaan oikeuttaisi vakuutusyhtiön rajoittamaan korvausvastuutaan. Vakuutusehtojen vakuutustapahtumaa koskeva kohta 4.1.1 ja vakuutustapahtuman rajoitusehtoja koskeva kohta 4.1.2 pitävät sisällään kaikki mahdolliset syyt renkaan hajoamiselle. Kun räjähdys ei ole aiheutunut edellä mainituin tavoin vakuutusyhtiön väittämästä kulumisesta tai muustakaan vakuutusyhtiön viittaaman rajoitusehdon 4.1.2 kohdan 2 mukaisesta syystä, jäljelle jää ainoaksi vaihtoehdoksi, että vahinko on tapahtunut ulkoisesta syystä.
Kun rengas on hajonnut moottoritiellä, korvauksen hakijan on käytännössä mahdotonta kyetä yksilöimään, mikä ulkoinen syy (kivi, lasinpala, tien epätasaisuus tms.) renkaan on hajottanut. Hakija katsoo, että korvauksen hakijalta ja yleisemmin vakuutuksenottajalta ei voidakaan edellyttää tämän tasoista näyttöä ja viittaa Kouvolan HO 13.1.2011 antamamassa ratkaisussa no 33 asiassa S 10/158 esitettyyn. Hänen mukaansa vakuutusehtojen kohdan 4.1.1 mukainen ”ulkoinen tapahtuma” on varsin yleinen ja laaja määritelmä, joka pitää sisällään käytännössä kaikki muut kuin vahingoittuneesta esineestä itsestään johtuvat vahingot. Hakija viittaa liitteenä toimittamaansa vaurio- ja korjausraportin kuvaan ja toteaa, että kuvasta on nähtävissä, että rikkoutuneessa renkaassa on ainakin kahdessa kohtaa pistomainen / viiltomainen jälki, mikä osoittaa jonkin ulkoisen esineen osuneen renkaaseen. Sillä, että kuljettaja ei ole havainnut vahinkotilanteessa mitään selvää törmäystä, jonka hän osaisi yhdistää renkaan puhkeamiseen, ei ole asiassa merkitystä. Pieni terävä esine ei auton kulkuun vaikuta ennen kuin rengas lopulta rikkoutuu. Edelleen vakuutusyhtiön/vakuutustarkastajan väite siitä, että eturenkaan olisi tullut myös puhjeta, jos takarenkaan on hajottanut kivi, lasinsiru tms., on perusteeton. Ensimmäinen rengas voi ylittäessään esim. kiven tai lasinsirun pyöräyttää / kääntää esineen niin, että se pääsee vaurioittamaan takarengasta. Kyseinen vakuutustarkastajan näkemys on vakiomuotoinen klausuuli, jota käytetään säännönmukaisesti takarenkaan rikkoutumistapauksissa. Tällä logiikalla takarengas ei voisi koskaan vaurioitua ilman eturenkaan vaurioitumista. On sanomattakin selvää, että tämä ei vastaa todellisuutta.
Hakijan mukaan hän on osoittanut, että vahinko ei ole voinut tapahtua vakuutusyhtiön esittämästä kulumisesta tai muutoinkaan renkaasta itsestään. Edelleen hän on rikkoutuneen renkaan kuvista kyennyt osoittamaan renkaaseen normaalisti kuulumattomat jäljet, jotka osoittavat osuman ulkoiseen esineeseen. Kääntäen, vakuutusyhtiö ei ole esittänyt mitään näyttöä oman väitteensä tueksi. Hakijan mukaan asiaa ei voida perustella vakuutusyhtiön eduksi myöskään sillä usein ratkaisukäytännössä toistuneella toteamuksella, että ajoneuvojen renkaita rikkoutuu käytössä myös ilman ulkoista syytä. Hän toteaa, että tavanomaisimmat rengasrikon syyt liittyvät nimenomaan ulkoisiin syihin kuten teräviin esineisiin tai tien kuntoon ja viittaa toimittamaansa artikkeliin rengasrikkojen syystä. Tämä perustelu edellyttäisi, että vakuutusyhtiö näyttää, mikä tämä muu kuin ulkoinen syy on. Asiassa on siis ratkaistava väitteiden perusteella vain se, kumpi esitetyistä syistä on saadun selvityksen perusteella uskottavampi syy vahingolle. Kulumisesta ei ole mitään näyttöä toisin kuin ulkoisesta.
Hakija katsoo edellä esitetyin perustein, että vakuutusyhtiötä tulisi suosittaa korvaamaan räjähtäneelle renkaalle ja sen autolle aiheuttamat vahingot myös niiltä osin kuin vakuutusyhtiö ei ole korvausta maksanut. Kyseessä on ollut vakuutusehtojen 4.1.1 mukainen tilanne.
Vakuutusyhtiön vastineen johdosta antamissaan lisäkirjelmissä hakija toteaa olevan selvää, että viiden vuoden aikana valmistamisestaan rengas ei haurastu siten, että se vaikuttaisi sen kestoon. Korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö ei ole myöskään vedonnut haurastumiseen, vaan renkaan kulumiseen, johon on vastattu jo valituksessa. Asiassa ei ole mitään viitettä siitä, että rengas olisi hajonnut kulumisen tai nyt ilman perusteita väitetyn haurastumisen vuoksi.
Hakija toteaa, että vastauksessaan vakuutusyhtiö on itsekin todennut sen valittajan esittämän seikan, että hajonneessa renkaassa on ollut pistomainen ja viiltomainen jälki. Tämän osalta vakuutusyhtiö on todennut, että vahinkotarkastaja on kuitenkin raportissaan ilmoittanut, että renkaasta ei havaittu törmäysvauriota. Kun vauriojäljet ovat renkaasta otetuista kuvista silmin helposti havaittavissa, on varsin erikoista, että näistä selkeistä jäljistä ei ole raportoitu. Tämä tarkoittaa, että vauriotarkastajan raportin uskottavuus on olematon.
Hakija katsoo, että vakuutusyhtiön esittämä näkemys näyttötaakasta on perusteeton, kun asiassa on esitetty näyttö renkaan hajoamisesta ja siitä, että renkaassa on ulkoisesta syystä aiheutuneet vauriojäljet, on perusteetonta väittää, että vakuutuksenottajan pitäisi kyetä vielä toimittamaan tieto siitä moottoritiellä olleesta kivestä, lasinpalasta, tien vauriokohdasta tms., joka havaittavissa olevan jäljen on aiheuttanut. Tämä edellytys tarkoittaisi sitä, ettei vakuutus korvaisi koskaan rengasvauriota. On mahdotonta ajatella, että vaurion aiheuttanut esine voitaisiin moottoritieltä yksilöidä. Hakijan mukaan esitetty näkemys näyttötaakasta on virheellinen ja todelliselle elämälle vieras.
Hakijan mukaan vakuutusyhtiö on vielä katsonut, että hajonneessa renkaassa olevat viillot tms. eivät suoranaisesti kerro sitä, että viilto olisi niin syvä tai iso, että se aiheuttaisi renkaan räjähtämisen. Vakuutusyhtiö on itsekin huomioinut ja havainnut nämä viillot, mutta niiden merkitys pyritään kiistämään sillä, ettei asiassa olisi näyttöä viillon syvyydestä tai vaikutuksesta räjähtämiseen. Vakuutusyhtiö pyrkii asettamaan vakuutuksenottajalle sellaisen näyttötaakan, johon ei ole perusteita. On notorista, että renkaaseen tuleva viilto/pistojälki heikentää rengasta. Kun asiassa ei ole mitään viitettä siitä, että jokin muu kuin ulkoinen seikka, olisi hajottanut renkaan ja toisaalta tällaisen ulkoisen seikan olemassaolo pystytään renkaan pinnassa olevista jäljistä osoittamaan kuten myös itse rengasrikko, ei johtopäätös voi olla mikään muu kuin renkaan hajoaminen ulkoisen seikan takia. Tähän väitteeseen liittyen on syytä myös huomata, että vakuutusyhtiön toimeksiannosta auton vauriot tutkinut vahinkotarkastaja ei ole kirjannut mitään näistä renkaan viilto- ja pistojäljistä edes havaintona ylös eikä tällöin ole myöskään tutkinut näitä kohtia tarkemmin. Nyt vakuutusyhtiö pyrkii vetoamaan oman asiantuntijansa puutteellisesti ja virheellisesti tekemään työhön.
Vakuutusyhtiön esittämillä seikoilla muista renkaista ei ole puolestaan merkitystä nyt hajonneen renkaan osalta. Se, että toinen rengas ei ole vielä ehtinyt hajota, ei osoita asiassa mitään. Päinvastoin on äärimmäisen epätodennäköistä, että kaksi rengasta hajoaisi juuri samaan aikaan.
Hakija toistaa, että vakuutusyhtiön väite renkaan haurastumisesta on perusteeton. Vahinkotarkastaja onkin vakuutusyhtiön 27.10.2025 toimittamassa lisäselvityksessä todennut, ettei hän voi ottaa kantaa siihen, miten minkäkin merkin renkaat haurastuvat iän myötä. Hakijan mukaan vahinkotarkastajan lausuma ei siten tue vakuutusyhtiön väitettä haurastumisesta. Lisäksi kyseessä on hänen mukaansa asia, johon alkuperäisessä korvauspäätöksessä ei ole edes vedottu.
Hakija toteaa, että vakuutusyhtiö on esittänyt 27.10.2025 päivätyssä vastineessaan, että renkaassa olevat vauriojäljet olisivat todennäköisesti aiheutuneet kulutuspinnan irrottua ja hakattua auton rakenteisiin ja että rengas ei olisi repeytynyt hänen osoittamistaan vauriokohdista. Hakijan mukaan aiemmin on esitetty, ettei renkaassa olisi ulkoisesta syystä johtuvia vaurioita. Kun tällainen on kuitenkin selvästi olemassa, nyt tämän merkitys pyritään ohittamaan muilla väitteillä. Väite on perusteeton. Ensinnäkin se osa renkaasta, joka autoon on osunut ja auton vauriot aiheuttanut, on jäänyt tapahtumapaikalle. Tämä osa renkaasta on ilmeisimmin autoon osuneiden iskujen seurauksena irronnut muusta renkaasta. Toisekseen vakuutusyhtiön yksilöimä auton rakenne, jonka on väitetty aiheuttaneen renkaan vaurion, on paksuhko muovi-/kumiosa, joka ei voi aiheuttaa renkaassa näkyvää terävää ja kapeaa pistomaista viiltoa ja viittaa lisäkirjelmässä olevaan kuvaan. Renkaan viiltojälki on lisäksi renkaassa pitkittäin. Tämän suuntainen jälki ei ole voinut tulla renkaaseen vakuutusyhtiön esittämistä rakenteista, koska ne ovat 90 astetta toisessa kulmassa kuin renkaan jälki (jälki pitkittäinen ja vakuutusyhtiön esittämät rakenteet poikittain tähän nähden).
Vahinkotarkastaja on vakuutusyhtiön toimittamassa lisäselvityksessä todennut, että esitetyt vauriot ovat voineet tulla renkaaseen jo aiemmin (tarkoittaen ennen renkaan räjähdystä) tai ne ovat voineet tulla renkaan osuessa autoon. Olennaista on, että vahinkotarkastajankaan väite ei tue vakuutusyhtiön väitettä siitä, että syynä viiltoon olisi renkaan osuminen autoon. Vahinkotarkastajan lausuman perusteella korvauksen hakijan esittämä väite on puolestaan mahdollinen ja tätä väitettä tukee myös muu esitetty materiaali edellä esitetyn lisäksi.
Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on väittänyt, että rengas ei olisi repeytynyt renkaan vauriokohdasta, voidaan korvauksen hakijan mukaan todeta, että hänen yksilöimästä kuvasta havaittavin tavoin rengas on repeytynyt nimenomaan selkeän viiltokohdan vierestä ja viittaa kuvaan renkaasta. Hakija viittaa lisäkirjelmässä olevaan kuvaan ja toteaa, että renkaan rungon ja kulutuspinnan repeytymä näkyy välittömästi isomman viiltokohdan vierestä (kuvassa näkyy repeytyneet renkaan rakenteen vahvikkeet). Viiltojäljen vieressä näkyvät renkaan rakenteeseen kuuluvat langat tulevat näkyviin siinä määrin pitkälle renkaan kulutuspinnan alta, että niiden on ehjässä renkaassa täytynyt olla viiltokohdassa tai välittömästi sen vieressä. Hyvin todennäköisesti renkaan rakenne on siis tuossa kohdassa saanut sellaisen vaurion, että se on lopulta revennyt. Kun renkaan rakenne kulutuspinnan alla pettää, on luonnollista, että kulutuspinnassa repeytymä tulee esiin renkaan pitkittäisuran kohdalla, koska tämä on kulutuspinnassa ohuin/heikoin kohta. Korvauksen hakija viittaa jälleen kuvaan ja toteaa, että repeytymä on kulkenut tätä pitkittäisen uran viillon puoleista reunaa pitkin.
Hakija katsoo, että yhtiön väite siitä, että rengas ei räjähtäisi, vaan se tyhjenee, jos rengas saa viillon, on myös vailla perusteita. On selvää, että kun renkaan viilto on sen syvyinen, että se vaurioittaa renkaan rakennetta puhkaisematta sitä välittömästi, tähän vauriokohtaan kohdistuu rengaspaineen vuoksi suuri rasitus ja jossakin kohtaa rasitus muodostuu niin suureksi, että rakenne pettää aiheuttaen renkaan räjähtämisen. Tämä osaltaan selittää myös sitä, että välittömästi ennen renkaan räjähdystä ei ole havaittu mitään selvää osumaa. Vaurio on voinut tulla jo jonkin aikaa ennen kuin rengas on lopulta räjähtänyt.
Vakuutusyhtiön ja vahinkotarkastajan lausuma siitä, että korvauksen hakija olisi todennut nimenomaisesti, ettei tiellä ole ollut mitään estettä tai kuoppaa, antaa hakijan mukaan asiasta väärän kuvan. Hän ei ole todennut näin, vaan hän on ilmoittanut, ettei kuljettaja ollut havainnut mitään selvää osumaa. Tältä osin viitataan aiemmin lausuttuun: pientä esinettä, joka aiheuttaa mainitun viillon, ei ole tavanomaisesti mahdollista autoa kuljettaessa havaita. Jotta auton kuljettaja havaitsisi varsinaisen törmäyksen, kyseessä tulisi olla kuoppa tms. Tässä asiassa ei ole edes väitetty, että vahingon syynä olisi ollut kuoppaan ajaminen, johon vahinkotarkastaja ja vakuutusyhtiö nyttemmin toimitetussa lisälausunnossaan useammassa kohdassa kiinnittää huomiota. Renkaan jäljet viittaavat nimenomaan pienemmän esineen aiheuttamaan rengasrikkoon.
Hakija viittaa aiemmin toteamaansa, että vasemmasta takarenkaasta tehdyillä havainnoilla ei ole asiassa merkitystä. Vakuutusyhtiö on kuitenkin viimeisimmässäkin lausumassaan tähän vedonnut. Vahinkotarkastaja on vastoin vakuutusyhtiön väitettä todennut suoraan, ettei hän voi olettaa, että vasemman renkaan havainnot koskisivat myös oikeaa takarengasta. Tämä osoittaa, ettei asialla ole merkitystä nyt käsillä olevassa asiassa. Toisekseen vasen rengas on ollut ehjä, joten siitä tehdyillä havainnoilla ei voitaisi edes teoriassa osoittaa, että havainnot voisivat olla yhteydessä renkaan hajoamiseen. Jos näin olisi, vasemman renkaan olisi tullut rikkoutua.
Hakijan mukaan, jotta rengas ylipäätään voisi räjähtää, renkaan koossa pitävän rakenteen täytyy hajota. Jotta se voi hajota, siihen täytyy kohdistua jokin hajottava voima. Edellä on jo kuvattu, miten ulkoinen esine voi vaurioittaa rakennetta siten, että rakenne lopulta pettää ja aiheuttaa räjähdyksen. Miten kuluminen voisi aiheuttaa räjähdyksen? Tämä voisi tapahtua käytännössä vain, jos rengas olisi niin kulunut, että renkaan rakenne olisi jo esillä ja siihen pääsisi kohdistumaan tästä syystä hankausta tms. (vrt. FINEn tapaus FINE-75124- Y6H3G3, jossa renkaan kangaspunokset olivat kuluman vuoksi tulleet esiin ja päässeet kosketuksiin ajoradan kanssa johtaen lopulta renkaan hajoamiseen). Nyt käsillä olevassa tapauksessa renkaat ovat olleet lain ja vakuutusyhtiön omienkin suositusten mukaiset. Asiassa ei ole mitään viitettä siitä, että renkaat olisivat olleet kuluneet tavalla, joka voisi aiheuttaa räjähdyksen. Väite kuluman aiheuttamasta räjähdyksestä on täysin vailla perusteita.
Hakijan mukaan hän on tässä asiassa esittänyt vähintäänkin sen näytön, mitä siltä voidaan vakuutustapahtumasta edellyttää. Tämä näyttötaakka on täytetty jo sillä, että hän on poissulkenut vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä esittämät perusteet sekä perusteet tätä laajemminkin. Lisäksi asiassa on esitetty muuta ulkoiseen syyhyn vahvasti viittaavaa konkreettista näyttöä.
Hakija nostaa yhtiön lisävastineesta seikkoja, joihin yhtiö vetoaa ja lausuu niiden osalta seuraavaa. Hän toteaa, että yhtiö on 27.10.2025 lausumansa yhteydessä toimittanut kaksi kuvaa auton rakenteista, joissa se on nuolin osoittanut kohtia, jotka yhtiön mielestä olisivat voineet aiheuttaa viillon renkaaseen. Toisen kuvan osalta korvauksen hakija on lausunut jo edellisessä lisäkirjelmässään. Hän toteaa, että aivan vastaavalla tavalla toinenkin yhtiön nuolella osoittama kohta tuossa kuvassa on poikittain aiheutuneeseen viiltoon nähden. Ja edelleen aivan sama asia toistuu toisen kuvan ainoassa nuolella osoitetussa kohdassa. Hakijan mukaan on selvää, että yksikään yhtiön osoittama rakenne ei ole voinut aiheuttaa renkaassa näkyvää viiltoa, koska ne eivät ole sen suuntaisia kuin renkaassa oleva jälki. Vaikka rengas onkin ollut rikki, sen rakenne on siinä määrin jäykkä, että rengas itsessään ei ole myöskään voinut kääntyä 90 astetta siten, että yhtiön osoittamat osat olisivat voineet jäljen aiheuttaa.
Hakijan mukaan yhtiö toteaa itsekin, että rengas on repeytynyt hänen toimittamassaan kuvassa näkyvästä kohdasta. Toisin kuin yhtiö esittää, on hänen mukaansa luonnollista, että viiltokohta ei ole tarkalleen renkaan repeytymäkohdasssa – joskin aivan sen vieressä. Ensinnäkin, jos viilto olisi ollut kulutuspinnassa repeytymän kohdalla, ei viiltoa voisi nyt havainnoida juuri siksi, että repeytymän vuoksi sitä ei olisi havaittavissa. Muilta osin hakija viittaa 4.11.2025 päivätyssä lausumassa asiasta esityttämäänsä selvitykseen. Kulutuspinnan viiltokohdassa jokin esine on ilmeisimmin vaurioittanut sen alla olevaa runkorakennetta siten, että runkorakenne on lopulta siihen kohdistuvan paineen vuoksi pettänyt. Edelleen runkorakenteessa vaurio saattaa lähteä ennen räjähdystä alkuperäisestä vauriosta mihin suuntaan tahansa (pieni vaurio voi paineen vuoksi revetä eteenpäin toiseen suuntaan), jolloin repeämä renkaan ulkopinnassa voi lopulta näkyä eri kohdassa kuin mihin vaurion alun perin alulle saanut esine on osunut.
Hakija toteaa, että rengas voi toki tyhjentyä, jos naula tms. menee kerralla koko renkaan läpi. Nyt käsillä olevassa asiassa ei vain ole kyse siitä, vaan renkaan rakenne on vaurioitunut siinä määrin, että se on paineen alla lopulta räjähtänyt. Esine ei ole ilmeisimmin mennyt koko renkaan läpi kerralla.
Hakija toistaa osoittaneensa, että kyseiseen renkaan valmistussarjaan ei ole havaittu liittyvän yhtiön kuvaamia vikoja. Toisekseen yhtiö ei ole vakuutuspäätöksessään vedonnut valmistus- tms. vikaan, joten väite on tältäkin osin perusteeton.
Lopuksi hakija toistaa, ettei ole mitään viitettä siitä, että hajonneessa renkaassa olisi ollut jotakin ongelmia viitaten aiemmin esittämiinsä perusteluihin. Hän lisäksi toteaa, että vakuutusyhtiö on esittänyt useita alkuperäisestä vakuutuspäätöksestään poikkeavia erilaisia perusteita puolustaessaan päätöstään. Näillä päätöksen ulkopuolelle menevillä perusteilla ei ole asiassa merkitystä. Tätä ratkaistaessa on huomioitava hänen näyttötaakasta esittämänsä hovioikeuden ratkaisu.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö viittaa asiassa aiemmin korvauspäätöksessä toteamaansa. Yhtiö kiistää korvauksen hakijan muutosvaatimukset korvauspäätöstä koskien ja lausuu seuraavaa. Yhtiön mukaan korvauksen hakijalla on näyttötaakka siitä, että korvattava vakuutustapahtuma on sattunut. Yhtiö katsoo, ettei renkaan vaurioitumisen ole näytetty aiheutuneen mistään kolarivakuutuksen perusteella korvattavasta vakuutustapahtumasta, eikä vaurioitunut rengas ja sen ajoneuvolle aiheuttamat seurannaisvauriot tule korvattavaksi. Toissijaisesti vakuutusyhtiö toteaa, ettei vakuutus korvaa aiheutunutta vahinkoa, kun ajoneuvon osa, tässä tapauksessa rengas on vaurioittanut sen rakenne-, valmistus- tai ainevian, kulumisen tai puutteellisen kunnossapidon vuoksi. Vakuutus ei myöskään korvaa aiheutunutta vahinkoa, kun se on aiheutunut ajoneuvon osasta, tässä tapauksessa renkaasta, ajoneuvolle itselleen.
Lisäksi yhtiö toteaa, että se korvaa ajoneuvolle maahan iskeytymisestä aiheutuneet vauriot. Korvauspäätöksen, joka on annettu 2.6.2025 mukaisesti vakuutusyhtiö toteaa tulkinneensa vahinkotarkastajan lausuntoa virheellisesti siten, että vasemmanpuoleinen takarengas olisi vaurioitunut maahan iskeytymisen seurauksena. Näin ollen yhtiö korvaa vasemman takarenkaan kolarivakuutuksen perusteella, vaikka yhtiö katsoo, ettei sen ole näytetty vaurioituneen ulkoisesta aiheuttajasta johtuen.
Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että vahinkotarkastaja on tarkastanut ajoneuvon renkaat. Renkaiden valmistusajaksi on pystytty renkaasta selvittämään maaliskuu vuonna 2020. Ajoneuvo on käyttöönotettu 07.05.2020. Renkaat ovat olleet vahinkohetkellä siis noin viisi vuotta vanhat. Vaikka renkaiden urasyvyys on vielä säännösten mukainen, haurastuu rengas ajan myötä. Hyväkuntoiset renkaat kestävät ajon pienehköihin kiviin ja tien epätasaisuuksiin. Yhtiön mukaan vakuutuksenottaja ei ole kyennyt yksilöimään mitään ulkoista esinettä tai estettä, johon ajoneuvolla olisi törmätty.
Yhtiö toteaa, että korvauksen hakijan vastineessa on mainittu rikkoutuneessa renkaassa oleva pistomainen/viiltomainen jälki, mikä osoittaa jonkin esineen osuneen renkaaseen. Vahinkotarkastuksessa myös ehjässä vasemman takarenkaan kulutuspinnassa sisemmissä urassa muotovirhe noin 10 cm matkalla sekä tällä osuudella pieni viilto. Tällä osuudella urasyvyys alle 1mm, muuten renkaassa kulutuspintaa noin 3,5 mm. Viilto on noin 1-2mm syvä ja 2-3 mm pitkä. Näin ollen yhtiön mukaan renkaassa olevat viillot tai muotovirheet eivät suoranaisesti kerro sitä, että viilto olisi niin syvä tai iso, että se aiheuttaisi renkaan räjähtämisen kesken ajon. Yhtiö toteaa, että vahinkotarkastaja on raportissaan ilmoittanut, että renkaasta ei havaittu törmäysvaurioita.
Yhtiö viittaa FINEn aikaisempaan ratkaisusuositukseen FINE-73544-N3V3H4 (2025), jossa FINE on myös todennut vastaavanlaisessa vahinkotapahtumassa, että vakuutuksenottajalla on näyttövelvollisuus korvattavan vakuutustapahtuman sattumisesta. Kun vahingon syyksi ei ole voitu osoittaa vakuutusehtojen mukaista vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittanutta syytä, vakuutusehtojen mukaista korvattavaa tapahtumaa ei ole osoitettu tapahtuneen. Vakuutusyhtiö katsoo, että näillä selvityksillä yhtiö ei muuta aiemmin antamaansa päätöstä.
Hakija on todennut, että yhtiö ei ole vedonnut korvauspäätöksessä haurastumiseen vaan renkaan kulumiseen. Tämän osalta vakuutusyhtiö toteaa, että hyvän vakuutustavan mukaisesti korvauksen epäämiseen vaikuttavat eri perusteet tulisi esittää yhdellä kertaa. Vakuutusyhtiö katsoo ensisijaisesti, ettei hakija ole näyttänyt kolarivakuutuksen perusteella korvattavaa vahinkotapahtumaa. Vakuutusyhtiö toteaa viitanneensa myös kolarivakuutuksen rajoitusehtoihin. Vakuutusyhtiö toteaa, että rajoitusehto, johon korvauksen hakija viittaa sisältää myös rakenne- ja ainevikojen aiheuttamat vahingot sellaisina tekijöinä, joiden aiheuttamia vaurioita ei korvata.
Hakijan vetoaman hajonneen renkaan vauriojäljen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että ajoneuvon renkaan kulutuspinta on irronnut ja hakannut ajoneuvoon niin, että sille aiheutui laajoja vaurioita. Ottaen huomioon vaurioiden laajuus ja se, että vahinko tapahtui moottoritienopeuksissa, ovat renkaan autoon kohdistaneet voimat olleet kovia. Vauriokuvista ilmenee, että renkaan läheisyydessä on useita teräviä rakenteita, jotka ovat mitä todennäköisimmin aiheuttaneet niihin voimalla iskeytyneelle kumiselle renkaalle lisävaurioita ja erinäisiä jälkiä. Vakuutusyhtiö katsoo, etteivät renkaassa olevat pienehköt pisto- viiltojäljet osoita renkaan kulutuspinnan repeämisen aiheutuneen ulkoisesta aiheuttajasta, etenkin, kun hakija on nimenomaisesti kertonut vahinkotarkastajalle, ettei tiellä ole ollut mitään estettä tai kuoppaa, johon autolla olisi osuttu. On myös huomioitava, ettei rengas kuvien mukaan ole revennyt esitettyjen vaurioiden kohdalta. Renkaan pisto- tai viiltojälki ei myöskään selitä sitä, miksi renkaan kulutuspinta olisi irronnut eri kohdasta.
Hakijan toteaman yksilöintivaatimuksen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että sinällään tiellä olleen esineen laadulle ei ole yksilöintitarvetta. Korvauksen hakijan tulee pystyä esittämään korvattava vakuutustapahtuma, eli esimerkiksi törmäys johonkin esineeseen. Tässä tapauksessa hän on nimenomaisesti kertonut vahinkotarkastajalle, ettei tiellä ollut mitään estettä tai kuoppaa, johon autolla olisi osuttu. Asiassa on jälkikäteispäättelyllä pyritty osoittamaan, että tiellä olisi ollut jokin este, mutta tällaista ei tosiasiassa ole havaittu vahinkohetkellä.
Yhtiö viittaa hakijan toteamaan, ettei vakuutusyhtiön esittämillä seikoilla muista renkaista ei ole puolestaan merkitystä nyt hajonneen renkaan osalta. Tämän osalta vakuutusyhtiö toteaa, että se aiemmassa vastauksessaan toi esille, että myös toisessa takarenkaassa havaittiin vahinkotarkastuksessa muotovirhe. Tällä osuudella urasyvyys oli alle yhden millimetrin. Kun huomioidaan, että ajoneuvon renkaat ovat samaa rengassarjaa, katsoo yhtiö vasemmanpuoleisen takarenkaan kunnon antavan viitteitä keskenään samanikäisen ja samalla käytöllä olleiden renkaiden yleiskunnosta. Vahinkotarkastajan lausunnon mukaan osa renkaasta on jäänyt ilmeisesti vahinkopaikalle, joten tietoa puuttuvasta kulutuspinnan osa-alueen kunnosta ei ole saatavilla. Edelleen yhtiö toteaa, että korvauksen hakija nimenomaisesti kertoi, ettei tiellä ollut mitään estettä tai kuoppaa, johon autolla olisi osuttu. Näin ollen yhtiön mukaan ei ollut näyttöä siitä, että vasenkaan takarengas olisi vaurioitunut ulkoisesta aiheuttajasta.
Sen osalta, että hakija on todennut osoittaneensa kiistatta kohdat, joissa ulkoinen syy on tehnyt renkaaseen pistomaisen ja viiltoimaisen jäljen, vakuutusyhtiö katsoo, ettei renkaasta ole kiistatta osoitettu kohtia, jotka olisivat aiheutuneet ulkoisesta tekijästä. Yhtiön mukaan hakija ei ole esittänyt mitään vahinkotapahtumaa, kuten tuntemattomaksi jääneeseen esineeseen törmäämistä, vaan hän on nimenomaisesti kertonut, että myös renkaalle itselleen on tässä yhteydessä aiheutunut lisävaurioita, kuten hänen vauriokuvasta yksilöimiä jälkiä.
Vahinkotarkastajan mukaan jäljet renkaassa ovat voineet olla renkaassa jo ennen tätä tapahtumaa tai ne ovat voineet tulla, kun renkaan kulutuspinta on osunut auton rakenteisiin renkaan hajoamisen jälkeen.
Vahinkotarkastajan mukaan osuttaessa renkaalla terävään esineeseen tai kuoppaan tiellä, ei renkaan pinta yleensä irtoa renkaan rungosta. Rengas tyhjenee, mutta kulutuspinta ei irtoa renkaan rungosta, kuten tässä tapauksessa. Edelleen vahinkotarkastaja oli yhtiön mukaan todennut, että myös vanteeseen tulee yleensä vaurioita tai jopa reikä taikka lommo tällaisen osuman seurauksena. Tässä tapauksessa hän ei havainnut vanteessa mitään isoa lommoa tai reikää, vaan ainoastaan vaurioita siitä, että vanne on pyörinyt tietä vasten renkaan hajoamisen jälkeen.
Vakuutustarkastaja totesi, että vasemmassa takarenkaassa oli niin sanottu muotovirhe yhdessä urassa. Yhtiö oheisti Vakuutuslautakunnan käyttöön kuvan kyseisestä muotovirheestä. Vahinkotarkastaja totesi, ettei voi kuitenkaan oletusperäisesti todeta, että myös oikeassa takarenkaassa olisi ollut samaa vikaa. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan on syytä huomioida, että osa hajonneen renkaan kulutuspinnasta jäi ilmeisesti vahinkopaikalla, eikä sitä ole ollut mahdollistakaan tarkastaa.
Yhtiön mukaan korjaamo ilmoitti vahinkotarkastajalle, että renkaat olivat auton ensiasennusrenkaat, joissa oli niin sanotut Mercedes-Benzin leimat kyljessä. Vahinkotarkastuksessa vahinkotarkastaja ei saanut mitään näyttöä siitä, että autolla olisi osuttu kiinteään esteeseen tai ajettu kuoppaan ja rengas puhkeaisi, ei renkaiden kulutuspinta yleensä irtoa rungosta. Jos rengas hajoaa kuoppaan ajettaessa, tulee tällaisesta osumasta myös vanteeseen vaurioita.
Yhtiö on vielä lausunut, että vahinkotarkastajan mukaan rengas on pyörinyt hajonneena ja osunut auton osiin. Auton rakenteissa on useita teräviä reunoja, joihin rengas on hajoamisen jälkeen voinut osua ja aiheuttaa kyseisiä jälkiä renkaan kulutuspintaan. Tässä kyseessä olevassa lisäkirjelmässä oli esitetty vain toinen niistä ajoneuvon rakenteiden teräviä osia kuvaavista valokuvista, jotka yhtiö totesi toimittaneensa. Kulutuspinta on irronnut renkaan rungosta ja autolla ajaessa irronnut renkaan pinta on hajottanut auton osia. Kuvassa esitetty viilto ei ole renkaan pitkittäisuran kohdalla vaan kulutuspinnassa, ja tämän lisäksi viiltojälki on enemmän oikealla kuin vasemmalla, josta rakenne on revennyt. Lisäksi yhtiö toteaa, että vahinkotarkastajan mukaan lähtökohtaisesti rengas tyhjenee, kun siihen tulee viilto tai esimerkiksi naula tai ruuvi. Vahinkotarkastajan mukaan, mikäli renkaassa on runkovika tai valmistusvika, voi kulutuspinta lähteä irti renkaan rungosta ilman että siihen kohdistuu äkillistä osumaa. Vaurio pahenee ajan myötä, kun autolla ajetaan. Rengassarja on hankittu samanaikaisesti ja on samanikäinen, joten on todennäköistä, että takarenkaiden kunto vastaa keskenään toisiaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että renkaat hajoaisivat juuri samalla hetkellä. Renkaissa olevien merkintöjen mukaan renkaiden valmistusaika on 03/20 (maaliskuu 2020). Ajoneuvo on käyttöönotettu 7.5.2020, eli renkaat ovat olleet vahinkohetkellä noin viisi vuotta vanhat.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko korvauksen hakija näyttänyt, että vahinko on aiheutunut vakuutusehtojen mukaan korvattavasta syystä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.6.2024 alkaen) Kolarivakuutuksen kohdan 4.1.1 (Vakuutustapahtuma) mukaan vakuutus korvaa vakuutuksen kohteelle aiheutuneen suoranaisen esinevahingon, kun siihen on syynä
- yhteentörmäys
- tieltä suistuminen
- kaatuminen
- muu äkillinen ja ennalta arvaamaton, vakuutuksen kohteeseen ulkoapäin vaikuttanut tapahtuma. […]
Kolarivakuutuksen kohdan 4.1.2 (Rajoitukset) mukaan vakuutus ei korvaa aiheutunutta vahinkoa, kun
[…]
ajoneuvon osa tai laitteet ovat vahingoittuneet niiden rakenne-, valmistus- tai ainevian, kulumisen tai puutteellisen kunnossapidon vuoksi
[…]
se on aiheutunut ajoneuvon osasta tai laitteesta ajoneuvolle itselleen, ellei kyseessä ole kohdissa 4.1-4.5 tai 4.7-4.9 mainittujen tapahtumien välitön seuraus.
Asian arviointi
Voimassa olevan oikeuden mukaan korvausta hakevalla on näyttötaakka siitä, että korvattava vakuutustapahtuma on sattunut. Saadakseen korvausta vakuutuksesta, korvauksen hakijan on siten osoitettava, että kyseessä on ollut vakuutuksesta korvattava äkillinen ja ennalta arvaamaton, vakuutuksen kohteeseen ulkoapäin vaikuttanut tapahtuma. Mikäli vakuutusyhtiö sen jälkeen haluaa evätä korvauksen vakuutussopimuksen rajoitusehtoon vedoten, vakuutusyhtiön on puolestaan osoitettava, että vahinko on johtunut rajoitusehdossa mainitusta syystä.
Asiassa on esitetty mahdollisia tapahtumainkulkuja vahingon syntymiselle. Korvauksen hakija on vedonnut muun muassa siihen, että räjähtänyt rengas on ollut tieliikennelain ja vakuutusyhtiön suositusten mukainen, rengasvalmistaja on ilmoittanut, ettei nyt kyseessä olevien renkaisen valmistussarjassa ole ilmennyt rakenne-, valmistus- tai ainevikaa ja rengaspaineiden olleen ohjeistusten mukaiset sekä siihen, että on osoittanut renkaasta kiistatta kohdat, joissa ulkoinen syy on tehnyt renkaaseen pistomaisen ja viiltomaisen jäljen.
Vakuutuslautakunnalle toimitetun selvityksen perusteella vahinkotapahtuma on sattunut ajoneuvoa ajettaessa moottoritiellä. Korvauksen hakijan vahinkotarkastajalle kertoman mukaan tiellä ei ole ollut mitään estettä tai kuoppaa, johon ajoneuvolla olisi osuttu. Oikea takarengas on räjähtänyt ajon aikana ja rikkonut ajoneuvoa.
Ajoneuvossa on ollut käytössä sen alkuperäinen rengassarja, joka on ollut vahinkohetkellä noin viisi vuotta vanha. Ajoneuvon eturenkaissa ei ole ollut havaittavissa muotovirheitä. Ajoneuvon vasemmassa takarenkaassa on havaittu muotovirhe ja viiltojälki, mutta rengas on ollut ehjä. Asiasta käytettävistä valokuvista selviää, että rikkoutuneessa oikeassa takarenkaassa on ollut viiltojälki kulutuspinnassa. Rengas ei ole repeytynyt välittömästi viiltojäljen vierestä, vaan viiltojälki sijoittuu kulutuspinnan oikealle puolen ja kulutuspinnan vasemmalta puolen renkaan uran kohdalta rengas on repeytynyt. Tiedossa ei ole miten ja milloin tämä jälki on renkaaseen tullut. Kuvista ei ole näkyvissä renkaassa mitään vierasesinettä. Osa renkaan kulutuspinnasta on irronnut kokonaan ja jäänyt vahinkopaikalle. Kuitenkin vahinkotarkastaja on lausunnossaan todennut, että renkaalla osuttaessa terävään esteeseen tai kuoppaan tiellä, ei renkaan pinta yleensä irtoa renkaan rungosta. Rengas tyhjenee, muttei kulutuspinta irtoa renkaan rungosta, kuten nyt on käynyt. Vahinkotarkastaja ei ole havainnut vanteessa mitään isoa lommoa tai reikää, ainoastaan vaurioita siitä, kun vanne on pyörinyt tietä vasten renkaan hajoamisen jälkeen.
Vakuutuslautakunta katsoo, että rengasvalmistajan ilmoitus, jonka mukaan nyt kyseessä olevien renkaisen valmistussarjassa ei ole ilmennyt rakenne-, valmistus- tai ainevikaa ja se, että rengaspaineet ovat olleet ohjeistusten mukaiset, eivät osoita, että rengas olisi rikkoutunut ulkoisesta syystä. Vakuutuslautakunta on aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti pitänyt mahdollisena ja yleisesti tunnettuna, että auton renkaita rikkoutuu käytössä ilman ulkoista syytä (esimerkiksi FINE -63646-K6Y1X). Vakuutuslautakunta toteaa, että vahinkotarkastuksessa ei ole tarkastustietojen perusteella ilmennyt ulkoista syytä renkaan räjähtämiselle. Lisäksi selvitysten mukaan hakija on kertonut, että tiellä ei ole ollut sellaista estettä tai kuoppaa, johon ajoneuvolla olisi osuttu. Asiassa ei ole tullut esille selvitystä, joka viittaisi siihen, että vahinkotapahtuma on aiheutunut todennäköisimmin ulkoisesta syystä. Näin ollen lautakunta katsoo, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että renkaan räjähtämisen syynä olisi ollut kolarointivakuutuksen korvauspiiriin kuuluva syy.
Hakijan kirjelmiin viitaten lautakunta vielä selvyyden vuoksi toteaa, että lautakunnan menettelyä koskeviin periaatteisiin ei sisälly sellaisia menettelysääntöjä, jotka estäisivät kielteisen korvausratkaisun perusteluihin nähden vaihtoehtoisiin tai uusiin epäysperusteisiin vetoamisen tapauksen tultua vireille lautakunnassa.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Häyhä
Shteeri Karppinen
Jäsenet:
Finne
Käenmäki
Mattson
Nurmela
Rajamäki
Vyyryläinen