Tapahtumatiedot
Asiakkaan omakotitalossa sattui teknisessä tilassa vesimittarin jäätymisen seurauksena vesivahinko tammikuussa 2024. Talo oli rakennettu vuonna 1975 ja sen kokonaisala oli 220 neliömetriä. Vuotovesi kasteli rakennuksen alapohjaa useiden huoneiden osalta. Vakuutusyhtiö korvasi vahingosta yhteensä 90 066,65 euroa.
Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta puolet valesokkelin kengityskustannuksista (7 792,52 euroa) ja kahden lattiakaivon uusimiskustannukset (790 euroa).
Asiakkaan valitus
Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa asiakkaalle valesokkelien korjaamisesta aiheutunut kulut kokonaisuudessaan eli yhteensä 15 585,04 euroa sekä lattiakaivojen vaihtamisesta aiheutuneet kulut 790 euroa.
Purkutöiden yhteydessä selvisi, että rakennuksen alaohjauspuut olivat osin vaurioituneet. Tuolloin päätettiin, että valesokkeli, joka nykytiedon mukaan on riskirakenne ja joka oli kastunut täysin, korjataan ns. kengittämällä hyvän rakennustavan mukaisesti. Rakenteen ennallistaminen riskirakenteeksi puisella rakenteella ei käytännössä ollut mahdollista ja olisi asiakkaalle kohtuutonta joutua korjaamaan rakenne kustannuksellaan. Vakuutusyhtiö kuitenkin ilmoitti, että se korvaa korjauskuluista tältä osin vain 50 prosenttia. Oli epäselvää, mihin vakuutusyhtiön laskelma korvata puolet korjauskuluista perustui.
Kylpyhuoneen kaivo oli uusittu kylpyhuoneremontin yhteydessä alle 15 vuotta sitten eikä toisen lattiakaivon iästä ollut tietoa. Kumpikaan kaivo ei sinänsä ollut uusimista vaativassa kunnossa. Urakoitsija kuitenkin totesi, että kaivot oli vaihdettava, koska määräysten mukaan vanhoja kaivoja ei saanut liittää uuteen vesieristeeseen ja lattiavaluun. Kaivojen vaihtaminen oli siten välttämätöntä. Vakuutusyhtiö kuitenkin kieltäytyi kaivojen uusimiskustannusten korvaamisesta.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset.
Sokkelin osalta vakuutusyhtiö korvasi vesivahingon korjaustöistä 50 prosenttia perustuen vaurioituneen rakenteen korjauskuluihin vahinkoa edeltävä taso huomioiden. Korvattavan vahingon määrässä huomioitiin riskirakenteen kunto ennen vahinkoa, mikä oli ollut puutteellinen. Näin ollen arvioitavana oli, mikä oli kiinteistölle aiheutunut todellinen lisävahinko korvattavan vesivahingon johdosta, ja miltä osin korjauskulujen voitiin katsoa kohdistuvan vakuutusehtojen mukaan korvattavaan vahinkoon. Vahingon korjausta valesokkelin kohdalla ei voitu luonnollisesti tehdä osittain, mikäli korjaustyöt suoritettiin asianmukaisesti, joten korvattavan vahingon määrä tuli arvioida todellisista korjauskuluista ottaen huomioon rakenteen kunto ennen vahinkoa.
Rakennusvalvonnan hankkeen vahinkokonsultille antaman kirjallisen vastineen mukaan korjaus olisi voitu suorittaa alkuperäiselläkin tavalla, eikä kengityksen osalta kyse ollut pakottavasta viranomaismääräyksestä. Korjauslaskelmien perusteella korjaus kengittämällä oli noin kaksi kertaa kalliimpaa kuin runkorakenteen uusiminen entiselleen. Tästä johtuen korvaus riidanalaisen korjaustyön osalta oli 50 prosenttia toteutuneista kustannuksista.
Asiakkaalla oli näyttötaakka korvattavasta vahinkotapahtumasta ja aiheutuneesta vahingosta. Oli jäänyt epäselväksi, millä perusteella valesokkelin korjauskulut olisivat kokonaisuudessaan seurausta vakuutuksesta korvattavasta vahinkotapahtumasta.
Lattiakaivot eivät vaurioituneet vesivahingossa. Niiden uusiminen kuului muutos- ja tasonparannustöihin. Mikäli kaivot olivat hyväkuntoisia, ei niiden uusiminen ollut välttämätöntä eli korjaustyöt oli teknisesti mahdollista suorittaa asianmukaisesti. Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta ei sisältänyt määräystä, jonka mukaan vanhaa lattiakaivoa ei kategorisesti saisi liittää uuteen vedeneristykseen. Vedeneristetyissä tiloissa vedeneristeen liittäminen vanhaan ehjään lattiakaivoon ei ollut myöskään hyvän rakennustavan vastainen korjaustapa. Mikäli kaivot joudutaan uusimaan vesivahingon yhteydessä, niitä koskee LVIS-tekniikkaa koskeva ikävähennys.
Selvitykset
- Vahinkotarkastusraportti 9.2.2024
- Tarkastus- ja lisäraportti 4.6.2024
- Tarkastusraportti 6.9.2024
- Vahinkokonsultin sähköposti 10.9.2024 valesokkelin korjaustavasta- Tarjous korjaustöistä 24.10.2024
- Yhteenveto kustannuksista 18.5.2025
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiakkaan omakotitalossa sattuneen vuotovahingon korvattavuus on asiassa riidatonta. Vakuutusyhtiön maksamien korvausten jälkeen riitaiseksi asiassa on jäänyt se, onko vakuutusyhtiön korvattava valesokkelin korjauskustannuksista enemmän kuin 50 prosenttia ja se, ovatko kaksi uusittua lattiakaivoa korvattava kotivakuutuksesta.
Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat
Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2023 alkaen, kohdan 3.5 (Vuototurva) mukaan vakuutuksesta korvataan rakennuksen kiinteän LVI-laitteen, -putkiston tai niihin kytketyn kulutuslaitteen äkillisen ja ennalta arvaamattoman rikkoutumisen seurauksena syntyneen vuodon aiheuttama välitön esinevahinko.
Ehtokohdan 6.1.1 (Välitön esinevahinko) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle vakuutuksen voimassaoloaikana äkillisesti ja ennalta arvaamatta sattuneesta tapahtumasta aiheutunut välitön esinevahinko vakuutuskirjaan merkityn vakuutusturvan mukaisesti. Korvaamisperusteena esinevahingossa on välittömästi vahingosta aiheutunut menetys, joten käytettyä esinettä ei aina korvata uuden esineen hinnasta.
Välittömän (suoranaisen) esinevahingon lisäksi korvataan rakentamista koskevista, omaisuuden vahingoittuneisiin osin kohdistuvista pakottavista viranomaismääräyksistä aiheutuvat kohtuulliset lisäkustannukset, kuitenkin enintään 10 prosenttia korvattavien korjauskustannusten määrästä, joihin ei lasketa purku- ja suunnittelukustannuksia. Mikäli rakennus on vakuutettu enimmäiskorvausmäärästä, on enimmäiskorvausmäärä aina rakennuskohteen kokonaiskorvauksen ylimpänä rajana.
Ehtokohdan 6.1.2 (Korvaamisen rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata
5) muutos- tai tasonparannustöitä eikä muita vahinkoon liittymättömiä kustannuksia. Jos korjauksen yhteydessä kuluneita, ruostuneita tai syöpyneitä osia on niiden vahingoittumisen takia uusittu tai on suoritettu muita töitä, joiden johdosta omaisuuden kunnon voidaan näiltä osin katsoa olennaisesti parantuneen, tämä otetaan huomioon lopullisen korvauksen määrässä.
Ehtokohdan 6.2.1.2 (Rakennuksen vahingon määrän laskeminen ja korvaamisen edellytykset) mukaan rakennuksen tai rakennuksen osan vahingon määrä lasketaan selvittämällä ensisijaisesti suunniteltujen korjauskustannusten määrä joko laskemalla tai käyttämällä apuna urakkatarjousmenettelyä. Suunnitelmien tulee sisältää korjaustoimenpiteiden toteutus nykyaikaisilla rakennusosilla, jotka toteutetaan Suomessa yleisesti kaupan olevilla rakennustarvikkeilla ja yleisesti käytössä olevilla, nykyaikaisilla työmenetelmillä. Vahingon määrää laskettaessa korjauskustannuksissa ei oteta huomioon rakennusosien entistämisen aiheuttamia kustannusten lisääntymisiä. Mikäli rakennuksen tai rakennuksen osan nykyhinta vahinkohetkellä on vähintään puolet sen uudishinnasta, vahingon määrä lasketaan rakennuksen uudishinnan mukaan. […]
Ehtokohdan 6.3 (Korvaamistavat) mukaan vakuutusyhtiö korvaa esinevahingon jollakin alla olevalla valitsemallaan tavalla.
Esinevahinko korvataan ensisijaisesti maksamalla korjauskustannukset. Korjaamisella tarkoitetaan omaisuuden palauttamista vastaavanlaiseen kuntoon, joka sillä oli ennen vahinkoa. Vakuutusyhtiöllä on oikeus määrätä vahingoittuneen esineen korjaaja ja korjaustapa. Korjauskustannukset maksetaan sen hinnan mukaan, jolla vakuutusyhtiö olisi omaisuuden voinut korjauttaa. Korjauskustannuksina maksetaan enintään omaisuudella ennen vahinkoa ollut arvo. […]
Ympäristöministeriön asetuksen rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta 29 §:n (Märkätilan lattian kaltevuus ja läpiviennit) mukaan Märkätilan lattian kaltevuuden on mahdollistettava veden valuminen lattiakaivoon. Vedeneristyksen ja lattiakaivon liitoksen on oltava tiivis.
Asian arviointi
Valesokkelin korjauskulut
Asiassa on riidatonta, että rakennuksen valesokkeli on vaurioitunut korvattavan vuotovahingon seurauksena. Vahinkokartoittaja on suositellut valesokkelin korjausta joko kengittämällä tai muuraamalla. Urakoitsijan tarjouksen mukaan sokkelin korjaustöiden hinta oli 15 585,04 euroa. Erittelystä ilmenee, että kysymys oli kengittämällä tehtävästä korjauksesta.
Vakuutusyhtiö on korvannut valesokkelin korjauskustannuksista 50 prosenttia. Yhtiö on perustelut korvauspäätöksessään korvauksen määrää sillä, mitä sen arvion mukaan rakenteiden korjaus olisi kustantanut vahinkoa edeltävään tasoon. Valesokkelirakenteen uusiminen kengittämällä liittyi yhtiön mukaan muutos- ja tasonparannustöihin, mitkä eivät kuuluneet vakuutuksen korvauksen piiriin. Vakuutuslautakunnalle antamassaan vastineessa yhtiö on ensin ilmoittanut, että kysymys on sen lisävahingon korvaamisesta, mikä johtui vuotovahingosta. Viimeisen lausumansa liitteenä yhtiö on toimittanut lautakunnalle laskelmat, joista toinen perustui yhtiön mukaan huoneen runkorakenteen uusimiseen entiselleen ja vertaileva laskelma puolestaan rakenteen korjaamiseen kengittämällä. Laskelmien perusteella korjaus kengittämällä oli yhtiön mukaan noin kaksi kertaa kalliimpaa, mistä syystä korvaus riidanalaisen korjaustyön osalta oli 50 prosenttia toteutuneista kustannuksista. Yhtiö on siten viimeisimmässä kannanotossaan katsonut, että valesokkeli olisi voitu korjata puolet toteutunutta edullisemmalla hinnalla.
Vakuutusyhtiön esittämän selvityksen mukaan valesokkelin korjaaminen kengittämällä ei perustunut viranomaismääräykseen vaan hyvään rakennustapaan. Yhtiön esittämä laskelma vaihtoehtoisista korjauskuluista koskee yhden huoneen aluetta. Erittelyn mukaan hinta sisältää muun ohella puurankarakenteen purkamisen ja uusimisen. Siitä ei ilmene, että kustannukset olisi laskettu asiakkaan rakennukseen. Tarjous on päivätty noin puolitoista vuotta myöhemmin kuin edellä mainittu urakoitsijan tarjous, jonka perusteella työ on tilattu. Asiassa ei ole ilmennyt, että vakuutusyhtiö olisi kyseisen urakoitsijan esittäessä tarjouksen katsonut, että työ voidaan tehdä toisella menetelmällä puolet edullisemmin.
Lautakunta toteaa, että omaisuusvakuutuksissa vahingon määrää arvioitaessa lähtökohtana ovat suunnitellut korjauskustannukset, mikä ilmenee asiaan sovellettavien vakuutusehtojenkin kohdasta 6.2.1.2. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata muutos- tai tasonparannustöitä. Edellä esitetyn perusteella lautakunta katsoo, että asiakas on selvittänyt suunniteltujen korjauskustannusten määrän. Kysymyksessä on ollut kohdennettu korjaus valesokkelin korjaamiseksi. Asiassa ei ole ilmennyt, että korjauskustannus sisältäisi muita kuin vuotovahingon korjauskuluja. Vakuutusyhtiö ei ole näyttänyt, että korjaus olisi voitu tehdä edullisemmin. Korjaustapaa ei ole perusteltua tässä tapauksessa katsoa tasonparannukseksi. Vakuutusyhtiön tulee siten korvata vaaditut valesokkelin korjauskulut kokonaisuudessaan.
Lattiakaivojen uusimiskulut
Rakennukseen on vaihdettu kaksi lattiakaivoa. Asiassa on riidatonta, että kaivot eivät ole vaurioituneet vuotovahingon johdosta. Rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 29 §:n mukaan vedeneristyksen ja lattiakaivon liitoksen on oltava tiivis. Käytännössä olemassa oleva kaivo voi olla mahdollista yhdistää vedeneristykseen puristuslaipan ja kiristysrenkaan avulla. Epäselväksi on jäänyt, miksi lattiakaivot on uusittu. Asiassa esitetystä selvityksestä ei myöskään ole ilmennyt, että rakennuksen lattiakaivoja ei olisi voitu liittää tiivisti vedeneristykseen. Perusteita kaivojen uusimisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen vakuutuksesta ei siten ole.
Lopputulos
Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa asiakkaalle valesokkelin korjauskuluista 7 792,52 euroa jo maksetun korvauksen lisäksi. Muilta osin lautakunta ei suosita asiassa muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Heikinsalmi
Jäsenet
Kuosa
Rantala
Ståhlberg
Yrttiaho