Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja, asiakas A oli lähtenyt yöllä asunnostaan ulos ja rikkonut asuintalon rappukäytävään johtaneen ikkunan. Vakuutusyhtiö on evännyt ikkunan korjauskustannukset A:n vastuuvakuutuksesta ensi sijassa sillä perusteella, että A on rikkonut ikkunan tahallaan. Vakuutusyhtiö on toissijaisesti katsonut, ettei asiassa ole osoitettavissa A:n tuottamusta.

Asiakkaan valitus

Asiakas katsoo, ettei hän ole voinut lähteä omasta asunnostaan yöllä ulos harhailemaan ja telomaan itseään sekä tahallisesti aiheuttamaan vahinkoa omalle taloyhtiölleen. Tämä vakuutusyhtiön antama peruste ja väite on annettujen tietojen perusteella epälooginen. Tämä on myös yleisen ihmisen käyttäytymismallinen vastainen ajatus.

Vakuutusyhtiön väite, että asiakas olisi tahallisesti rikkonut taloyhtiön ikkunan sisäänpääsytarkoituksessa, on kyseenalainen. Tarkkaa tietoa siitä, miten ja milloin ikkuna on rikkoutunut, ei ole. Asiakkaan antama oletus vahinkoilmoituksessa siitä, ettei hänellä ole ollut kotiavaimia mukana, on vain arvailua. On epäselvää, miten asiakas olisi päässyt kotiinsa sisälle ilman kotiavaimia. Avainten puuttuminen sisäänpääsymotiivina on epävarma ja epätodennäköinen.

Ikkunan rikkoutumisella tai sen aikaisella tai sitä edeltäneellä ja tapahtuman aikaisella sairaskohtauksella ei ole yhtään silminnäkijää. Aamupäivällä sen sijaan on silminnäkijä, kun ystävä vei asiakkaan päivystykseen.

Asiakas on vakuutuksenottajana johdonmukaisesti ilmoittanut, ettei muista tapahtumista mitään. Kaikki aiemmin esitetyt kuvaukset tapahtumista ovat olleet jälkikäteen tehtyä "parasta arvausta" ja kronologista päättelyä siitä, mitä on saattanut tapahtua. Ne eivät ole silminnäkijähavaintoja tai muistikuvia.

Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka siitä, että vahinko on aiheutettu tahallaan. Koska kukaan ei ole nähnyt tekoa eikä vakuutuksenottaja muista sitä, tahallisuutta ei voida todentaa.

Ystävä toi asiakkaan päivystykseen 26.4. jo noin klo 13.00, mutta asiakas pääsi lääkärin vastaanotolle vasta illalla klo 19.29. Päivystyksestä saatavaan hoitoon tai sen kiireellisyyteen ei potilaana voi vaikuttaa. Tapahtumahetken ja tutkimuksen välillä on tämän vuoksi huomattava viive. Asiakas oli lääkärin vastaanotolla 26.4.2025 edelleen sekava ja käyttäytyi epäasiallisesti. Tämän sekavan käyttämisen vuoksi asiakas ei ole pystynyt ilmaisemaan itseään ja tapahtunutta oikein. Sekavuudesta ja sekavasta käytöksestä johtuen lääkärin tekemät kirjaukset ovat myös hyvin puutteellisia ja osittain täysin vääriä. Sekavuudesta huolimatta asiakas kotiutettiin päivystyksestä sekavana, eikä hän kotiin palatessaan tunnistanut sijaintiansa tai osannut käyttää julkista liikennettä normaalisti. Asiakas koki seuraavana päivänä edelleen sekavuutta ja hän näki harhoja kuten lääkärin kuvauksessa seuraavalla kerralla on mainittu. Asiakas hakeutui tämän jatkuneen sekavuuden ja pään kipujen vuoksi uudelleen lääkäriin 28.4.2025.

Sisääntulokirjauksella ei pitäisi olla mitään merkitystä. Kyseisen kirjauksen tekee päivystyksen ilmoittautumisessa työskentelevä henkilö.

Asiakas sai vastaavan sekavuuskohtauksen uudelleen 18.12.2025. Tästä on toimitettu lääkärin lausunnot Vakuutuslautakunnalle. Vastaava tarkoittaa: äkillistä ja sekavaa, järjenvastaista käyttäytymistä, poistumista kotoa, ulkona harhailua, pitkää yli vuorokauden kestänyttä muistinmenetystä.

Vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäri on esittänyt lausunnossaan, ettei käytössä ollut pikainsuliini (Fiasp) aiheuttaisi hypoglykemiaa. Tämä väite on lääketieteellisesti täysin vastuuton ja osoittaa syvää asiantuntemattomuutta tyypin 1 diabeteksen hoidosta. On yleisesti tunnettu lääketieteellinen fakta, että tyypin 1 diabeetikoilla yleisin syy vaikeaan hypoglykemiaan on juuri pikainsuliinin liian suuri tai virheellinen annostelu suhteessa hiilihydraatteihin tai fyysiseen rasitukseen.

Kyseessä on ollut vastikään käyttöön otettu (2 vrk aiemmin) uusi insuliinivalmiste. Fiasp on ultranopeavaikutteinen insuliini, jonka imeytymisnopeus ja vaikutusprofiili eroavat aiemmista valmisteista. Uuden insuliinin käyttöönotto- ja säätövaiheessa riski annosteluvirheisiin ja ennakoimattomiin verensokerin laskuihin on erityisen korkea.

Vakuutusyhtiön vetoama korkea verensokeriarvo (28) ei sulje pois hypoglykemiaa. Päinvastoin se on tyypillinen osoitus niin kutsutusta Somogyi-rebound -ilmiöstä, jossa elimistö nostaa sokeritason hallitsemattoman korkealle vasteena aiempaan, vaarallisen matalaan verensokeriin. Hypoglykemiaa ei voida luotettavasti todentaa useita tunteja kohtauksen jälkeen. Sitä ei voida myöskään poissulkea pelkän hetkellisen korkean arvon perusteella, johtuen edellä mainitusta kehon ilmiöstä ja reaktiosta.

Pitkäaikainen sekavuus ja muistikatko ei sovi yleisesti pelkästään hypoglykemiaan. Sairauskohtaukseen täytyy liittyä siten jotain muutakin tai jokin muu sairaus.

Huoltoliikkeen selvitys tukee vahingon tapaturmaisuutta. Selvityksen mukaan ikkuna on rikottu todennäköisesti sisäpuolelta. Tämä kumoaa vakuutusyhtiön alkuperäisen teorian siitä, että asiakas olisi rikkonut ikkunan päästäkseen sisään avainten puuttuessa. Kun tämä asia selvisi, asiakas on muuttanut sen perusteella myös kertomustaan vakuutusyhtiölle. Koska asiakas on päässyt asuntoonsa, avainten puuttuminen ei ole relevantti hypoteesi syyksi rikkoa tahallisesti ikkuna sisäänpääsytarkoituksessa. Sisäpuolelta tapahtunut rikkoutuminen viittaa taas siihen, ettei tahalliselle teolle ole ollut mitään järkevää motiivia.

Todennäköisin tapahtumainkulku on se, että asiakas on sairauskohtauksen (hypoglykemia/sekavuustila) seurauksena kaatunut, törmännyt tms. ja ikkuna on rikkoutunut tapaturmaisesta kaatumisesta tai ikkunaan törmäämisestä johtuen.

Ei ole esitetty mitään selkeää motiivia sille miksi ikkuna olisi rikottu sisältäpäin tahallisesti. Mikäli ovesta olisi tarkoituksella ja tahallaan haluttu rikkoa ikkuna esimerkiksi ovesta kulkemiseksi, on ovessa ja sen vieressä isompia ja helpommin rikkomistarkoitukseen soveltuvia ikkunaruutuja. Mikäli kyseessä olisi ollut suunniteltu ja tahallinen ikkunan rikkominen, on täysin epäuskottavaa, että tekijä jättäisi oletetut tekovälineet verisinä ja huolellisesti aseteltuina patterin päälle ikään kuin näytille. Tahallisesti toimiva henkilö ei jättäisi todisteita paikalle, josta ne varmasti löytyvät. Työkalujen ja teippirullan huolellinen asettelu patterin päälle osoittaa, ettei niitä ole edes yritetty piilottaa tai hävittää. Teippirulla ja työkalut itsessään jo tällaisessa yhteydessä herättää kysymyksiä tekijän mielenlaadusta.

Vakuutusyhtiö väittää huoltoliikkeen selvityksen perusteella, että paikalta löytyneitä verisiä työkaluja olisi todennäköisesti käytetty ikkunan rikkomiseen. Tämä väite on teknisesti ja loogisesti mahdoton seuraavista syistä: Valokuvista on nähtävissä, että kyseessä ovat pienet käsityökalut (ruuvimeisselit ja pihdit) sekä maalarinteippirulla. Tämän kokoisilla ja kevyillä välineillä on käytännössä mahdotonta rikkoa rappukäytävän sivun lasia. Valokuvassa näkyvä ikkuna on murtunut laajalta alueelta. Pienillä työkaluilla lyöminen jättäisi lasiin pistemäisiä iskuvaurioita tai vaatisi kohtuutonta voimaa, jota kyseisillä työkaluilla ei voida tuottaa. Varsinkaan jos henkilöllä on jonkinlainen sairauskohtaus. Ikkunan vauriojäljet vastaavat täydellisesti tilannetta, jossa asiakkaan pituuden (172 cm) ja massan (110 kg) omaava henkilö kaatuu tai törmää hallitsemattomasti päin lasia. Vakuutusyhtiön esittämä skenaario pienistä työkaluista tekovälineinä on tässä valossa täysin epäuskottava. Murtuman muoto viittaa siten siihen, että lasiin on osuttu laajalla pinnalla, kuten olkapäällä tai selällä, mikä on ominaista hallitsemattomalle kaatumiselle tai horjahtamiselle. Jos ikkuna olisi rikottu tarkoituksellisesti työkaluilla sisäänpääsyä varten, vaurio olisi paikallinen ja keskittyisi lukon tai kahvan läheisyyteen, ei koko ikkunan korkeudelle.

Työkaluissa ja teippirullassa olevat verijäljet eivät osoita, että niitä olisi käytetty rikkomiseen. Voisi myös olettaa, että jos työkaluja olisi käytetty ikkunan rikkomiseen, olisi työkaluissa merkittävästi enemmän verijälkiä. Jos tarkoituksena olisi ollut rikkoa ikkuna sisään- tai ulospääsyä varten, pienten käsityökalujen tai teippirullan valitseminen siihen olisi täysin epäloogista. Verijäljet myös aulassa ja rappukäytävässä viittaa siihen, että vakuutuksenottaja on ollut oven sisäpuolella ja kulkenut aulasta portaisiin kiinteistön sisätiloihin eikä ulos.

Vakuutusyhtiön päätelmä siitä, että työkalujen löytyminen kumoaisi tapaturmaisen kaatumisen, on perusteeton. Päinvastoin veriset pienesineet ja teippirulla sekavassa järjestyksessä tukevat kuvaa henkilöstä, joka on menettänyt arviointikykynsä sairauskohtauksen vuoksi ja toimii vailla selvää päämäärää tai logiikkaa. Ei ole myöskään mitenkään osoitettu tai selvitetty mistä työkalut ovat tulleet ja miten ne olisivat olleet vakuutetun mukana.

Vakuutusyhtiön lausunnossa esitetty väite siitä, ettei tapaturmainen vahinko tulisi korvattavaksi, on ristiriidassa vastuuvakuutuksen tarkoituksen ja yhtiön oman argumentaation kanssa.  Vakuutusyhtiö on aiemmin evännyt korvauksen vedoten nimenomaan tahallisuuteen. Nyt vakuutusyhtiö kuitenkin toteaa, että jos kyseessä olisikin tapaturma, se ei olisi tuottamuksellista (huolimatonta) eikä siten korvattavaa.

Mikäli katsotaan, että vakuutuksenottaja on sairauskohtauksen tai sekavuustilan vallassa toiminut tavalla, joka on johtanut ikkunan rikkoutumiseen, kyse on vähintäänkin tuottamuksesta (huolimattomuudesta), ellei kyseessä ole syyntakeeton tila. Vastuuvakuutuksen keskeinen tarkoitus on korvata nimenomaan huolimattomuudesta aiheutuneet vahingot.

Vaikka henkilö katsottaisiin rikosoikeudellisesti syyntakeettomaksi (esim. vaikean hypoglykemian tai muusta sairaudesta johtuvan sekavan käyttäytymisen vuoksi), hän on silti vahingonkorvauslain mukaan korvausvastuussa aiheuttamastaan esinevahingosta. Jos vakuutettu on korvausvastuussa, vastuuvakuutuksen tulee korvata vahinko.

Vakuutusyhtiö ei voi valita molempia argumentteja vain välttääkseen maksun. Koska vakuutuksenottaja on kiistänyt tahallisuuden ja esittänyt selvityksen sairauskohtauksesta ja sekavuustilasta, kyse on joko syyntakeettomana tehdystä vahingosta tai huolimattomuudesta (tuottamuksesta) johtuvasta vahingosta, jotka molemmat kuuluvat vastuuvakuutuksen korvauspiiriin.

Vakuutusyhtiö pyrkii kumoamaan syyntakeettomuuden keskittymällä pelkästään verensokeriarvoihin, mutta jättää huomioimatta lääketieteellisesti dokumentoidun pään vamman ja sekavuustilasta. Vahingon korvattavuuden kannalta ratkaisevaa ei ole sekavuuden tarkka lääketieteellinen nimike (olipa kyseessä hypoglykemia, pään vamma tai muu sairauskohtaus), vaan se kiistaton fakta, että asiakkaan kyky ymmärtää tekojen seurauksia ja säädellä käyttäytymistä oli tuolloin kadonnut.

Sekavuustila on ollut todellinen ja dokumentoitu, ja se on johtanut hallitsemattomaan, tapaturmaiseen tapahtumaketjuun. Vakuutusyhtiön yritys rakentaa "tahallisuus"-skenaario virheellisten lääketieteellisten väittämien ja epäloogisten työkaluanalyysien varaan on yritys kiertää vakuutussopimuksen mukainen korvausvastuu tilanteessa, joka on selkeästi tapaturmainen.

Vakuutusyhtiö nojaa päätöksessään lääkärinlausuntoihin, joita asiakas on antanut ollessani diagnosoidussa sekavuustilassa ja kärsiessäni aivotärähdyksestä. Lääketieteellisesti on mahdotonta vaatia, että tällaisessa tilassa oleva henkilö kykenisi antamaan johdonmukaista tai faktuaalisesti tarkkaa selvitystä tapahtuneesta. Sekavuustilaan kuuluu olennaisesti muistin pirstaloituminen ja kyvyttömyys loogiseen kerrontaan. Se, että vakuutusyhtiö käyttää hätätilanteessa annettuja sekavia lausuntoja vakuutuksen ottajaa vastaan on kohtuutonta ja johtaa vääristyneeseen lopputulokseen.

Henkilö, joka joudutaan viemään sairaalaan pyörätuolilla ja joka ei tunnista ympäristöään, ei ole oikeustoimikelpoinen antamaan sitovia selvityksiä tapahtumista. Vakuutusyhtiön tapa poimia sekavan potilaan lääkärinlausunnoista heille edullisia palasia on vastoin hyvää vakuutustapaa ja vakuutetun oikeusturvaa. Oikeustajun mukaan kenenkään lausuntoja, jotka on annettu tilassa, jossa henkilö ei ymmärrä puheensa merkitystä, ei tulisi käyttää näyttönä häntä vastaan. Sairaalassa potilaan ensisijainen tavoite on saada apua fyysiseen tilaansa. Potilas ei voi olettaa, että hänen jokainen sekava sanansa kirjataan ylös (tai oleellisia asioita jätetään kirjaamatta) sitovana juridisena lausuntona, jota käytetään myöhemmin häntä vastaan vakuutusyhtiön toimesta.

Vakuutusyhtiö vetoaa lääkärin kirjauksiin ikään kuin ne olisivat huolellisesti harkittuja vahinkoilmoituksia, vaikka ne ovat sekavan potilaan epätoivoisia yrityksiä selittää tilannettaan tilassa, jossa hän ei pystynyt edes löytämään kotiin.

Asiakas kertoo, että hän sai uuden vastaavanlaisen sairauskohtauksen 17.–18.12.2025 yöllä. Lääkärinlausunnon mukaan hänellä on diagnosoitu tuolloin orgaaninen psykoosi/sekavuustila. Lausunnossa todetaan nimenomaisesti, että vastaava sekavuusjakso on esiintynyt huhtikuussa (26.4.2025). Koska kyseessä on lääketieteellisesti todennettu toistuva sairaustila, joka on johtanut kontrollinmenetykseen, kyseessä ei ole vakuutusehtojen tarkoittama "tahallinen teko", vaan äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinkotapahtuma. Syyntakeettomassa tilassa tehtyä vahinkoa ei voida pitää vakuutetun tahallisena menettelynä.

Joulukuun kohtauksen oirekuva (sekavuus, muistamattomuus, epälooginen käytös) vastaa täysin huhtikuun 2025 tapahtumia. Tämä osoittaa jatkumon ja vahvistaa vakuutuksenottajan kertomusta siitä, miltä kyseinen tila tuntuu ja miten se vaikuttaa toimintakykyyn. Uusi kohtaus osoittaa, että vakuutuksenottaja kärsii kohtauksista, joita hän ei pysty ennakoimaan tai estämään omalla toiminnallaan. Tämä täyttää tapaturman tunnusmerkistön: tapahtuma on ulkoisista tekijöistä riippumaton, äkillinen ja ennalta arvaamaton sairaustilan seuraus. On äärimmäisen epätodennäköistä, että vakuutuksenottaja ”lavastaisi” vakavia sekavuustiloja useita kertoja vuodessa. Jälkimmäinen kohtaus toimii vahvana aihetodisteena sille, että huhtikuun ikkunan rikkoutuminen oli nimenomaan sairauskohtauksen aiheuttama hallitsematon fyysinen tapaturma.

Vakuutuksenottajan vetoamaa sekavuustilaa ei tule tarkastella erillisenä, selittämättömänä tapahtumana. Vakuutuksenottaja on kärsinyt vastaavasta, vakavasta sekavuuskohtauksesta uudelleen 18.12.2025. Tämä uusi tapahtuma vahvistaa lääketieteellisesti sen, että vakuutuksenottajalla on alttius äkillisille tajunnan- ja kognition häiriöille. Tämä lisänäyttö poistaa pohjan vakuutusyhtiön epäilyiltä teon tahallisuudesta ja osoittaa, että kyseessä on toistuva, hallitsematon terveydellinen ongelma, joka on johtanut huhtikuussa tapaturmaiseen vahinkoon.

Mitä tulee mahdolliseen sairauskohtaukseen ja hypoglykemiaan syyntakeettomuusnäkökulman osalta, asiakas viittaa hovioikeuden ratkaisuun, jossa hovioikeus on katsonut toisen henkilön olleen syyntakeinen hypoglykemiakohtauksen saadessaan.

Asiakas vaatii korvattavaksi ikkunan korjauskulun, yhteensä 1151,99 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Tapahtumatiedot ja korvauskäsittely
Vahingosta tehdyn vahinkoilmoituksen mukaan vakuutuksenottaja on poistunut kotoaan aamuyöllä 26.4.2025 ilman avaimia. Vakuutuksenottaja on rikkonut rappukäytävän oven viereisen ikkunan päästäkseen takaisin sisään. Vakuutuksenottaja on katsonut olleensa syyntakeettomassa tilassa hypoglykemian vuoksi. Korvausta on haettu vakuutuksenottajan kotivakuutukseen kuuluneesta yksityishenkilön vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö on tehnyt asiassa kielteisiä korvauspäätöksiä 3.6.2025, 19.6.2025 ja 9.7.2025. 3.6.2025 päivätyssä päätöksessä on katsottu saadun selvityksen perusteella, ettei asiassa ole käynyt ilmi vakuutuksenottajan olleen syyntakeettomassa tilassa. Ikkunan rikkomista ei myöskään ole pidetty välttämättömänä, koska asunto ei ole sijainnut syrjässä tai alueella, jossa ei olisi ollut muita ihmisiä. Koska syyntakeettomuutta ei ole osoitettu, tekoa on pidetty tahallisena. Vakuutuksenottaja on hakenut muutosta päätökseen ja perustellut laajemmin sitä, että hänellä on ollut hypoglykemia sekä antanut selvitystä sen vaikutuksista.

Vakuutuksenottaja on edelleen katsonut olleensa syyntakeeton. Muutoksenhaun johdosta tehdyssä korvauspäätöksessä 19.6.2025 on katsottu, ettei vakuutuksenottajalla ole todettu hypoglykemiaa. Hypoglykemia ei myöskään aiheuttaisi sellaista sairautta tai tilaa, jonka vuoksi vakuutuksenottajaa voitaisiin pitää syyntakeettomana. Vakuutuksenottaja on tämän jälkeen toimittamassaan muutoksenhaussa katsonut, ettei hänellä olekaan ollut hypoglykemiaa. Vaihtoehtoisena tapahtumainkulkuna vakuutuksenottaja on esittänyt saaneensa aivotärähdyksen ja olleensa sen vuoksi sekavassa mielentilassa. Vakuutuksenottaja on katsonut, ettei hän ole ollut syyntakeettomassa tilassa, vaan hän on mahdollisesti esimerkiksi kaatunut ikkunaa päin. Vakuutusyhtiö on tehnyt asiassa korvauspäätöksen 9.7.2025. Muutoksenhaku ei ole johtanut aiempien päätösten muuttamiseen.

Vakuutuksenottajan esittämä selvitys vahinkotapahtumasta
Vakuutuksenottaja on antanut vahinkotapahtumasta korvauskäsittelyn aikana muuttunutta ja ristiriitaista selvitystä. Epäselväksi on jäänyt todellinen tapahtumainkulku. Koska vakuutuksenottajan kertomuksia ei voi pitää varmana ja luotettavana osoituksena todellisesta tapahtumainkulusta, asiaa on arvioitava ennen kaikkea muun saatavilla olevan selvityksen perusteella.

Lääketieteellinen selvitys ja syyntakeisuus
Vakuutuksenottajaa koskeva lääketieteellinen selvitys ei tue väitettä siitä, että vakuutuksenottajalla olisi ollut tapahtumahetkellä hypoglykemiakohtaus tai muutakaan syyntakeettomuutta aiheuttavaa tilaa.

Syyntakeettomana pidetään sitä, joka mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ei ole ymmärtänyt tekonsa tosiasiallista luonnetta tai joka ei ole ollut selvillä teon oikeudenvastaisuudesta taikka jonka kyky säädellä käyttäytymistään on tällaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt. Syyntakeettomuus tarkoittaa käytännössä yleensä jonkinlaista psykoottista tilaa. Syyntakeettomuus todetaan lääkärinlausunnon perusteella.

Vakuutuksenottaja on mennyt lääkäriin tapahtumapäivän 26.4.2025 iltana. Käyntikertomuksessa tulosyyksi on kirjattu pään vamma. Kertomuksessa ei ole mainittu mahdollista hypoglykemiakohtausta tai muuta sekavuutta. Kertomuksessa ei ole muutoinkaan mainittu ikkunan hajoamiseen liittyvää tapahtumaa. Sen sijaan käynti on liittynyt siihen, että vakuutuksenottaja on kertomuksensa mukaan ollut kantamassa jotain ja saanut iskun päähänsä. Käyntikertomukseen on kirjattu, että potilas muistaa tapahtuneen eikä tapahtumaan ole liittynyt tajuttomuutta. Kertomuksesta ei käy ilmi, että potilaalla olisi ollut muita ulkoisia vammoja kuin pieni kuhmu takaraivolla. Diagnoosiksi on kirjattu aivotärähdys.

Vakuutuksenottajan verensokeriarvot on mitattu käynnin yhteydessä. Käyntikertomukseen on kirjattu verensokeriarvoksi 28. Mittaustuloksen perusteella on hyvin epätodennäköistä, että vakuutuksenottajalla olisi ollut hypoglykemiaan liittyvästi liian alhainen verensokeriarvo ilmoitetulla tapahtumahetkellä.

Vakuutuksenottaja on sittemmin käynyt lääkärissä myös 28.4.2025. Käyntikertomuksessa tulosyyksi on kirjattu päänsärky. Tässä käyntikertomuksessa vakuutuksenottaja on kertonut edellisestä käynnistä poiketen tapahtumahetkellä kokemastaan sekavuudesta sekä ikkunan rikkomisesta. Kertomuksessa on todettu, ettei sekavuus sovi hypoglykemian oireeksi. Oletus hypoglykemiasta on perustunut vakuutuksenottajan omaan arveluun. Kertomuksesta ei käy ilmi, että potilaalla olisi muita ulkoisia vammoja kuin takaraivolla pieni ruhjejälki sekä varpaassa haava.

Vakuutuksenottaja on kertonut muutoksenhaussaan 4.6.2024, että hänen molemmat kyynärvartensa ovat olleet avohaavoilla. Näistä haavoista ei ole mainintaa kummankaan lääkärikäynnin käyntikertomuksissa.

Vakuutuksenottaja on sittemmin toimittanut FINElle itseään koskevaa uutta lääketieteellistä selvitystä joulukuulta 2025. Käyntikertomuksessa 18.12.2025 on todettu, ettei potilaalla ole todettu avointa psykoottisuutta. Selvityksestä ei muutoinkaan käy ilmi, että vakuutuksenottajalla olisi diagnosoitu syyntakeettomuutta aiheuttavaa tilaa, sairautta tai sairauskohtausta.

Vakuutusyhtiö kiinnittää huomiota siihen, että uusi lääketieteellinen selvitys koskee aikaa noin kahdeksan kuukautta vahinkotapahtuman 26.4.2025 jälkeen. Vahingon korvattavuuden kannalta vakuutuksenottajan terveydentilaa tulee arvioida ensisijaisesti vahinkotapahtumaa ajallisesti lähellä olevien potilaskertomusten perusteella.

Saadun lääketieteellisen selvityksen perusteella ei voi katsoa näytetyksi, että vakuutuksenottaja olisi vahinkohetkellä ollut syyntakeettomassa tilassa. Koska syyntakeettomuutta ei ole näytetty, vakuutuksenottajan tulee katsoa toimineen tahallisesti ikkunan rikkoessaan. Voimassa olevan oikeuden ja vahinkoon sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiö on vastuussa vapaa sellaista vakuutettua kohtaan, joka aiheuttaa vahinkotapahtuman tahallisesti.

Vakuutuksenottajan esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku
Vakuutuksenottaja on esittänyt hypoglykemiakohtauksen lisäksi toisen mahdollisen tapahtumaketjun, jonka mukaan vakuutuksenottaja ei olisi ollut syyntakeeton. Vakuutuksenottajan arvelun mukaan hän on saattanut kaatua ja lyödä päänsä siten, että hänelle on aiheutunut aivotärähdys ja sen seurauksena sekavuutta, huimausta ja heikentynyttä arviointikykyä. Mahdollista olisi myös, että vakuutuksenottaja on kaatunut suoraan oven lasia päin. FINElle osoittamassaan palvelupyynnössä vakuutuksenottaja on kuvaillut vahingon tapahtuneen sairauskohtauksesta johtuvasta tapaturmasta.

Jos asiassa katsotaan todennäköisimmäksi tämä tapahtumainkulku, vahinko ei tulisi tällöinkään korvattavaksi vastuuvakuutuksesta. Voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollisuus syntyy sille, joka aiheuttaa toiselle vahingon tahallisesti tai tuottamuksesta. Tuottamuksella tarkoitetaan virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä. Tapaturmaisesta kaatumisesta aiheutunut vahinko ei ole tahallaan tai tuottamuksesta aiheutettu, eikä vahingonkorvausvelvollisuutta näin ollen synny. Vastuuvakuutuksesta voi korvattavaksi tulla vain vahinko, josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Tapahtumapaikasta saatu selvitys
Tapahtumapaikalla käynyt huoltoliike on kirjannut vahinkopaikalta käyntiselvityksen ja pyynnöstä toimittanut sen vakuutusyhtiölle. Huoltoliike on myös toimittanut valokuvia paikalta. Selvityksen perusteella rapun ulko-oven sivuoven lasi on rikottu. Valokuvista on havaittavissa lasinsiruja oven edessä sen ulkopuolella. Sisäpuolelta on löytynyt verijälkiä ja verisiä työkaluja.

Selvityksen perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, että lasi on rikottu sisältä ulospäin, mikä ei tue vakuutuksenottajan kertomusta siitä, että hän olisi rikkonut ikkunan päästäkseen sisään.

Todennäköiseltä vaikuttaa myös, että oven läheltä löytyneitä verisiä työkaluja olisi käytetty ikkunan rikkomisessa. Tämä ei tue vakuutuksenottajan uusinta tapahtuman selitystä eli tapaturmaista kaatumista.

Lopuksi
Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottajalla ei ole saadun selvityksen perusteella todettu olleen psykoosia tai muuta syyntakeettomuuteen viittaavaa tapahtumahetkellä, jolloin hän on rikkonut ovilasin. Koska syyntakeettomuutta ei ole osoitettu, vakuutuksenottajan tulee katsoa toimineen tahallisesti.

Voimassa olevan oikeuden ja vahinkoon sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiö on vastuusta vapaa sellaista vakuutettua kohtaan, joka on aiheuttanut vahinkotapahtuman tahallisesti. Jos asiassa katsotaan, että vahinkotapahtuma on aiheutunut tapaturmaisesti, korvausta ei tällöinkään voi maksaa vastuuvakuutuksesta. Vastuuvakuutuksesta korvataan vahinko, josta vakuutettu olisi voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Korvausvastuun edellytys on vahingon aiheuttaminen tahallisesti tai tuottamuksesta. Tapaturman takia sattunutta vahinkoa ei tule pitää tahallisesti tai tuottamuksesta aiheutettuna.

Edellä mainitun ja kaiken asiassa lausutun perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että asiassa annetut korvauspäätökset ovat voimassa olevan oikeuden sekä vakuutusehtojen mukaisia eikä syitä niiden muuttamiselle ole. Vakuutusyhtiö pyytää, että Vakuutuslautakunta hylkää lausunnonpyytäjän vaatimuksen perusteettomana.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko rikottu ikkuna korvata A:n vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Lainkohdat
Vakuutussopimuslaki (543/1994)

30 § Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa

Vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

[ –  – ]

36 § Syyntakeettomuus ja pakkotila

Vakuutuksenantaja ei saa vastuusta vapautuakseen tai sen rajoittamiseksi vedota tämän luvun säännöksiin, jos vakuutettu aiheuttaessaan vakuutustapahtuman taikka laiminlyödessään suojeluohjeen noudattamisen tai pelastamisvelvollisuuden oli kahtatoista vuotta nuorempi tai sellaisessa mielentilassa, ettei häntä olisi voitu tuomita rangaistukseen rikoksesta. Mitä tässä säädetään, ei sovelleta 28 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa.

[ –  – ]

Rikoslaki (39/1889)

3 luku Rikosoikeudellisen vastuun yleisistä edellytyksistä

4 § Vastuuikäraja ja syyntakeisuus

Rangaistusvastuun edellytyksenä on, että tekijä on teon hetkellä täyttänyt viisitoista vuotta ja on syyntakeinen.

Tekijä on syyntakeeton, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt (syyntakeettomuus).

[ –  – ]

Vahingonkorvauslaki (412/1974)

2 luku Vahingon aiheuttajan korvausvastuu

1 §

Joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

[ –  – ]

Vakuutusehdot

Yksityishenkilön vastuuvakuutusehdot

2.1 Vastuuturva

Vakuutuksesta korvataan vakuutetun toiselle aiheuttama äkillinen henkilö- tai esinevahinko, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi
Vakuutussopimuslain 36 §:n 1 momentin mukaan vakuutusyhtiö ei voi vastuusta vapautuakseen vedota vakuutetun tahallisuuteen, mikäli vakuutettu on vakuutustapahtuman aiheuttaessaan ollut sellaisessa mielentilassa, ettei häntä olisi voitu tuomita rangaistukseen rikoksesta. Tämä tarkoittaa rikosoikeudellista syyntakeettomuutta. Rikoslain 3 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan tekijä on syyntakeeton, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt.

A on esittänyt, että ikkunan rikkoutumisesta aiheutunut vahinko tulisi korvata vastuuvakuutuksesta, koska A:lla on todennäköisesti ollut jokin sairauskohtaus. A:n mukaan todennäköisin tapahtumainkulku on se, että asiakas on sairauskohtauksen (hypoglykemia/sekavuustila) seurauksena kaatunut tai törmännyt ikkunaa päin ja ikkuna on rikkoutunut tapaturmaisesta kaatumisesta tai ikkunaan törmäämisestä johtuen. A:n mukaan hän on ollut syyntakeeton, eikä kyseessä ole ollut tahallinen teko.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että kysymyksessä on tahallisesti aiheutettu vahinko ja yhtiö on vastuusta vapaa A:ta kohtaan vakuutussopimuslain 30 §:n nojalla. Vakuutusyhtiö on toisaalta katsonut myös, että jos A on kaatunut ikkunaa päin sairauskohtauksen saatuaan, kysymyksessä on tapaturma, eikä tuottamusta ole osoitettavissa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että näyttötaakka A:n syyntakeettomuudesta vahinkohetkellä on siihen vetoavalla A:lla. Vakuutuslautakunta viittaa käytössään olevaan, A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen. Lautakunta toteaa, ettei A:n 26.4.2026 päivätyssä lääkärinlausunnossa ole mitään viitteitä sellaiseen terveydelliseen tilaan, joka voisi täyttää rikosoikeudellisen syyntakeettomuuden kriteerit.

A on esittänyt toisen mahdollisen tapahtumaketjun, jonka mukaan hän ei olisi ollut syyntakeeton. Vakuutuksenottajan mukaan hän on saattanut kaatua ja lyödä päänsä siten, että hänelle on aiheutunut aivotärähdys ja sen seurauksena sekavuutta, huimausta ja heikentynyttä arviointikykyä. Mahdollista olisi myös, että vakuutuksenottaja on kaatunut suoraan oven lasia päin. Vakuutuslautakunta toteaa, että tällaisessa tilanteessa A:n toiminnassa ei voida todeta tuottamusta. Voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollisuus syntyy sille, joka aiheuttaa toiselle vahingon tahallisesti tai tuottamuksesta. Tuottamuksella tarkoitetaan virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä. Tapaturmaisesta kaatumisesta aiheutunut vahinko ei ole tahallaan tai tuottamuksesta aiheutettu, eikä vahingonkorvausvelvollisuutta näin ollen synny.

Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa on jäänyt epäselväksi, mitä on tapahtunut. Lautakunta katsoo kuitenkin sille toimitetun selvityksen perusteella, että A ei ole ollut sellaisessa tilassa, joka täyttäisi rikosoikeudellisen syyntakeettomuuden tilan. Toisaalta jos A on kaatunut sairauskohtauksesta johtuen lasia päin ja lasi on rikkoutunut tämän vuoksi, ei tuottamusta tällöin ole, eikä vahinko tule korvattavaksi A:n vastuuvakuutuksesta. Asiassa ei siten ole osoitettu, että lasin rikkoutuminen olisi johtunut tuottamuksellisesta teosta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita siihen muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Yli-Rahnasto

Jäsenet:

Haapasaari
Jyrä
Kankkunen
Karimäki