Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan A (s. 1989) satutti 18.2.2023 oikean olkapäänsä, kun hän kompastui yökerhon rappusissa kengännauhoihin. A hakeutui sairaalaan ja hänen oikeassa olkapäässään todettiin solisluun murtuma, jota hoidettiin konservatiivisesti. Noin kaksi vuotta tapaturman jälkeen A hakeutui lääkäriin, koska solisluu oli jäänyt vaivaamaan ja olkapään liikkeet olivat rajoittuneet. A haki korvausta pysyvästä haitasta yksityistapaturmavakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö maksoi 15.4.2025 pysyvästä haitasta haittaluokkaa 1 vastaavan korvauksen haittaluokitusasetuksen kohdan 1.3 (Yläraajat kokonaisuutena) mukaisesti. Yhtiö katsoi, että asiakkaalle oli 11.4.2025 päivätyn lääkärinlausunnon perusteella jäänyt pysyvä toiminnallinen haitta liikevajauksesta ja kipuilusta. 

A haki muutosta korvauspäätökseen ja vaati haittaluokkaa 3 vastaavaa korvausta. A perusteli muutoksenhakuaan sillä, että käsi nousee etukautta vaakatasoon 90 astetta, jolloin haitta haittaluokitusasetuksen mukaan vastaa haittaluokkaa 3. Lisäksi A kertoi, että vammautunut käsi on hänen dominoiva kätensä ja haittaa merkittävästä hänen askareitaan. Lisäksi vamma aiheuttaa niskahartiaseudulle kovaa kipua ja haittaa merkittävästi elämää.

Vakuutusyhtiö ei 2.6.2025 antamallaan korvauspäätöksellä muuttanut ratkaisuaan.

A haki asiaan edelleen muutosta ja toimitti vakuutusyhtiölle 3.6.2025 päivätyn lääkärilausunnon, jonka mukaan vakuutusyhtiön arvioima haittaluokka 1 ei vastaa kliinistä tilannetta. Koska käden toiminta rajoittuu vaakatason alle, on kyseessä lausunnon mukaan keskivaikea toiminnallinen haitta.

Vakuutusyhtiö katsoi korvauspäätöksellään 5.6.2025 aiemman korvauspäätöksen olevan vakuutusehtojen mukainen. Yhtiö totesi, että selvityksen mukaan asiakkaan olkapäässä oli todettu liikerajoitusta. Tällä ei yhtiön mukaan kuitenkaan ollut merkitystä asiassa, koska tapaturman seurauksena korvattavaksi katsottu vamma oli oikean solisluun murtuma. Murtumassa on ollut pirstaleisuutta ja luutuminen on viivästynyt mutta se on luutunut. Yhtiön mukaan solisluun murtumat itsenäisinä vammoina aiheuttavat harvoin olkapään pysyvää liikerajoitusta. Yhtiö katsoi, että lääketieteellisten selvitysten perusteella olkapään liikerajoitus johtuu tapaturmasta riippumattomista syistä, sillä olkapäässä ei todettu korvattavaa vammaa 18.2.2023 vahinkotapahtuman seurauksena. Yksin se seikka, että oire on ilmennyt tapaturman sattumisen jälkeen, ei ole riittävä osoittamaan syy-yhteyttä tapaturman ja vamman välillä. Yhtiö katsoi, että solisluun murtuman jälkitilaan liittyvä paikallinen arkuus oli korvattu haittaluokka 1 mukaisesti.

A toimitti vakuutusyhtiölle 6.6.2025 päivätyn E-lausunnon, jonka mukaan oikea olkapää oli oireeton ja normaalisti liikkuva ennen solisluun murtumaa. Lausunnon mukaan kliinisessä työssä nähdään tilanteita, joissa solisluun murtuma ja sen immobilisaatio kantositeessä jäykistää olkapäätä väistämättä, ja joillekin jää hoidon jälkeisiä liikerajoituksia. Muutoksenhaussaan A katsoi, että liikerajoitukset olivat selvä seuraus solisluun murtumasta, ja että pelkästään jo käden toiminnan rajoittuminen alle vaakatason nuorella henkilöllä pitäisi oikeuttaa vähintään haittaluokkaan 2 ja lisättynä siihen 90 asteen rajoitus, on kyseessä selkeä haittaluokkaa 3 vastaava vamma.

Vakuutusyhtiö teki 9.6.2025 uuden korvauspäätöksen, jolla se ei edelleenkään muuttanut aiempaa päätöstä. Yhtiö muun muassa totesi, että hoitava lääkäri kommentoi lausunnollaan 6.6.2025 yleisellä tasolla solisluun murtumisen jälkitiloja, eikä tällä ole merkitystä yhtiön korvausratkaisuun. 

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa asiamiehensä välityksellä tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii, että pysyvää haittaa koskeva korvaus korotetaan haittaluokkaa 3 vastaavaksi. A katsoo, että hänelle on jäänyt solisluun murtuman seurauksena pysyvä olkapään liikerajoitus ja olkapään rajoittuminen vaakatasoon yhdessä hänen kärsimien kipujen kanssa muodostavat haittaluokkaa 3 vastaavan toiminnanvajauksen.

A toteaa, ettei vakuutusyhtiö ole perustellut tarkemmin, mitkä seikat toimitetussa lääketieteellisessä selvityksessä tukevat vakuutusyhtiön näkemystä siitä, että olkapään liikerajoituksen ovat aiheuttaneet tapaturmasta riippumattomat syyt. Myöskään tarkempia perusteluita vakuutusyhtiön toteamukselle siitä, että solisluun murtumat itsenäisinä vammoina eivät yleensä aiheuta olkapäähän pysyvää liikerajoitusta, ei ole esitetty. A viittaa lääkärinlausuntoon 11.4.2025 ja toteaa asiassa olevan riidatonta, että olkapään toiminnanrajoitus on pysyvä. Olkapää on ollut oireeton ja normaalisti liikkuva ennen solisluun murtumaa, eikä solisluun röntgen- tai TT-kuvauksessa ole todettu mitään tapaturmaan riippumatonta syytä olkapään liikerajoitteelle, kuten AC-nivelen nivelrikkoa, tuoreita luutraumoja tai luudestruktiota. Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri on lausunnollaan 11.4.2025 todennut, että kyse on posttraumaattisesta olkapään jäykistymisestä. Lisäksi hän on lausunnollaan 6.6.2025 todennut, että vakuutusyhtiön näkemyksestä poiketen kliinisessä työssä nähdään tilanteita, joissa solisluun murtuman hoito immobilisaatiokantositeessä jäykistää olkapäätä, minkä seurauksena joillekin jää hoidon jälkeisiä liikerajoituksia. Lausunto tukee näkemystä, että lääketieteellisen tietämyksen perusteella olkapään liikerajoitteen on katsottava aiheutuneen solisluun murtumasta. Edellä mainituilla perusteilla A katsoo, että olkapään pysyvä liikerajoitus on solisluun murtuman tapaturmaperäinen seuraus. Lääketieteellinen selvitys ei tue vakuutusyhtiön näkemystä, jonka mukaan liikerajoitus olisi seurausta solisluun murtumasta riippumattomista syistä. Näin ollen olkapään pysyvä liikerajoitus tulee ottaa huomioon A:lle jääneen pysyvän haitan haittaluokan arvioinnissa.

A toteaa, että Vakuutuslautakunta on ottanut kantaa A:n kärsimää vammaa vastaavien tapaturmien haittaluokkien suuruuteen yksityistapaturmavakuutuksista muun muassa tapauksissa VKL 402/15, FINE-040257, FINE-050035 ja VKL 220/12. A:n mukaan Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään antanut painoarvoa haittaluokitusasetuksen kohdalle 1.2 (Yläraajat, paitsi sormet) tai sitä aiemmin voimassa olleiden haittaluokituspäätösten vastaavalle kohdalle silloinkin, kun arvio on lopulta tehty haittaluokitusasetuksen 1.3 (Yläraajat kokonaisuutena) tai sitä aiemmin voimassa olleiden haittaluokituspäätösten vastaavan kohdan perusteella. Näin ollen A katsoo, että jo yksinomaa se seikka, että olkapään liikkeet rajoittuvat 90 asteeseen tukee näkemystä haittaluokkaa 3 vastaavasta toiminnanvajauksesta. Lisäksi A muun muassa toteaa, että edellä mainituissa ratkaisusuosituksissa tapauksessa VKL 402/15 haittaluokaksi oli katsottu 2 ja tapauksessa FINE-040257 haittaluokaksi katsottiin 1. Kummassakin näistä tapauksista olkavarren liikerajoitus on ollut lievempi kuin A:n tapauksessa. Ratkaisusuosituksissa FINE-050035 ja VKL 220/12 korvaus arvioitiin haittaluokan 4 mukaiseksi. Näissä molemmissa tapauksissa täyttyi kriteeri siitä, ettei vakuutetun olkavarsi nouse etukautta kuin enintään 90 astetta, minkä Vakuutuslautakunta on myös huomioinut haittaluokkaa määrittäessään.

A viittaa lääkärinlausuntoihin 20.3.2025, 11.4.2025 ja 3.6.2025 ja toteaa, että murtuma-alueelle tulevan kivun takia olkapään liikkeet rajoittuvat 90 asteeseen. Koska A ei voi oikealla dominantilla kädellään toimia vaakatason yläpuolella, katsoo A kyseessä olevan merkittävä toiminnan rajoitus. Lisäksi A:lla on rasituskipuilua vaakatason alapuolella ja palpoiden aristava kyhmy murtuma-alueella. A katsoo, että huomioiden asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys sekä Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntö, solisluun murtumasta jäänyt pysyvä haitta tulee katsoa vastaavan haittaluokkaa 3.

Lisäkirjelmässään A vaatii selvittämään, onko vakuutusyhtiö täyttänyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen tekemistä. A:n mukaan vakuutussopimus on tehty vakuutusyhtiön konttorilla vuoden 2010 tietämillä.

Asiantuntijalausunnon johdosta antamassaan lisäkirjelmässään A toteaa, ettei se, että A ei ole hakeutunut lääkäriin aikavälillä 3.4.2023–20.3.2025, osoita, etteivät todetut olkapään liikerajoitus ja kipu ole syy-yhteydessä 18.2.2023 sattuneeseen solisluun murtumaan. Tästä ei voida A:n mukaan myöskään päätellä, että olkapää olisi ollut tuona aikana oireeton tai että sen tila olisi kehittynyt vähitellen joksikin muuksi, tapaturmasta riippumattomaksi tilaksi. Päinvastoin olkapään liike on tapaturmasta lähtien ollut kivun vuoksi rajoittunutta ja siinä on ollut rasituskipua. Toisin sanoen liikerajoitus ja kipu ovat olleet keväällä 2025 todetun mukaiset jo vuodesta 2023 lähtien. Kyse ei ole siis siitä, että liikerajoitus olisi kehittynyt vähitellen aikavälillä 2023–2025. A ei ole hakeutunut hoitoon siitä inhimillisestä ja vilpittömästä syystä, että hän on toivonut käden paranevan ajan myötä itsestään. A ei ole aiemmin murtanut solisluutaan, eikä hänellä ole ollut siten käsitystä siitä, missä ajassa käden olisi pitänyt palautua ennalleen.

Lisäksi A toteaa, että hoitava lääkäri on 20.3.2025 ja 11.4.2025 tehdyissä merkinnöissään todennut olkapäässä selkeän liikerajoituksen, ja arvioinut tilanteen sellaiseksi, ettei siihen käytännössä voida vaikuttaa hoitotoimenpitein sekä katsonut, että solisluun leikkaamisesta tuskin olisi mitään hyötyä. Vastaanotolla ei ole keskusteltu fysioterapiasta tai määrätty fysioterapiaa. Mikäli fysioterapian olisi katsottu olevan vielä tässä vaiheessa lääketieteellisesti merkittävä ja realistinen hoitomuoto tilan korjaamiseksi, katsoo A, että lääkäri olisi ottanut sen varmasti puheeksi. Lisäksi se, että leikkausvaihtoehtoa on pidetty ainakin keskustelun arvoisena, mutta fysioterapiaa ei ole edes mainittu, viittaa vahvasti siihen, ettei fysioterapian ole katsottu tuovan olennaista apua todettuun tilaan. Leikkausvaihtoehtoa ei loogisesti edes harkittaisi, jos fysioterapialla olisi mahdollisuus palauttaa olkapään toiminta paremmaksi. Lisäksi A kertoo käyttävänsä säännöllisesti särkylääkkeitä olkapään kipujen lievittämiseksi. A:lla on Burana 800 mg ja Panadol 1000 mg reseptit, joita hän uusii säännöllisesti OmaKanta-palvelun kautta. Tällainen särkylääkkeiden käyttö ei luonnollisesti ilmene lääketieteellisistä asiakirjoista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo päätöksensä olevan oikea ja viittaa asiassa antamiensa korvauspäätösten perusteluihin.

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutussopimus on alkanut 31.3.2016 ja tuolloin asiakaspalvelussa on ollut vakiintunut käytäntö liittää asiakkaalle mukaan fyysinen tuoteseloste sekä kopio vakuutustarjouksesta tai -hakemuksesta ja näin on myös tässä tapauksessa toimittu. Liitteenä yhtiö toimittaa 31.3.2016 päivätyn vakuutushakemuksen ja sen liitteenä olleen tuoteselosteen, jossa muun muassa todetaan, että kaikki tapaturmat eivät oikeuta vakuutuskorvaukseen. Esimerkiksi, jos vammaan tai sen paranemisen pitkittymiseen on olennaisesti myötävaikuttanut tapaturmasta riippumaton sairaus, vika, vamma tai tuki- ja liikuntaelimistön rappeutuma, maksetaan korvausta vain siltä osin kuin sen katsotaan aiheutuneen tapaturmasta.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 19.2.2023-6.6.2025.

Sairauskertomusmerkinnän 19.2.2023 mukaan A on 18.2.2023 kaatunut portaissa ja ollut noin kolme minuuttia tajuttomana. Oikeassa solisluussa on todettu murtuma, jota on lähdetty hoitamaan konservatiivisesti. Kontrollikäynnillä 23.2.2023 mainitaan, että solisluun alueella on ollut hieman kipua.

Kontrollikäyntiä 3.4.2023 koskevan merkinnän mukaan A on tehnyt harjoituksia pienillä painoilla fysioterapeutin ohjeen mukaan ja välillä esiintynyt vihlaisukipuja. Ihon todettiin olevan ehjä, eikä ihon alla tuntunut mitään terävää. Solisluun kohdalla tuntui pieni kyhmy. Käden loitonnus ja koukistus onnistuvat. Käden nosto sivukautta 90 asteeseen onnistui ilman kipua, samoin käden nosto etukautta. Murtuman todettiin lähteneen luutumaan, eikä kontrolleja ortopedille sovittu.

E-lausunnon 20.3.2025 mukaan solisluu oli jäänyt vaivaaman. Murtuma-alueella on paikallista kipua kuormittaessa sekä jonkin verran säteilyä niskaan tai hartiaseutuun. Solisluiden pituudet todettiin symmetrisiksi ja ryhti hyväksi. Murtuma-alueella tuntuu aristava kyhmy. Aktiivinen käden sivu- ja etunosto onnistui kivun rajoittamana vaakatasoon ja autettuna täysi liikelaajuus. Ulko- ja sisäkierto todettiin täysilaajuisiksi ja hyvävoimaisiksi. Kyseessä todettiin olleen pirstaleinen murtuma ja lausunnon mukaan näihin liittyy yllättävän paljon luutumattomuusongelmaa, joten ortopedi teki lähetteen röntgenkuvaan.

Röntgenkuvausta koskevalla soittokontaktilla 28.3.2025 solisluun keskikolmanneksen murtuman todettiin luutuneen ja luunsiirtymää todettiin noin puolen luun paksuuden verran. AC-nivelen ja solisluun todettiin olevan paikoillaan, eikä selvää AC-nivelen artroosia tullut esille. Luuston todettiin muutoin olevan säännöllistä. Kliinisesti oli edelleen vahva epäily luutumattomuudesta, joten tehty lähete solisluun TT-kuvaukseen.

E-lausunnolla 10.4.2025 solisluun murtuman todettiin TT-kuvauksen perustella luutuneen. AC-nivelen ja SC-nivelen todettiin olevan kongruentit.

E-lausunnon 11.4.2025 mukaan etäkontaktilla todettu solisluun luutuneen, eikä kiertäjäkalvosimen lihaksissa näkynyt erityistä. Lausunnon mukaan kyse post-traumaattisesta olkapään jäykistymisestä, jolle ei varmuudella mahda mitään. Solisluun leikkaamisesta ei saa hyötyä ja jäykkyys on ollut jo niin kauan, ettei olkapään narkosimaanimanipulaatiostakaan tai muistakaan toimenpiteistä olisi hyötyä. Tilanne todettiin pysyväksi.

E-lausunnon 3.6.2026 mukaan etäkontaktilla todettu, että vakuutusyhtiön arvioima haittaluokka 1 ei vastaa kliinistä tilannetta. Oikeakätinen mies ja oikea käsi vammautunut. Liikeala rajoittuu käden sivu- ja etunostossa 90 asteeseen (haittaluokka 3), kädellä ei pysty vaakatason yläpuolelle nostamaan mitään liikealan ja kivun rajoittamana. Kädet ylhäällä ei luonnollisestikaan pysty työskentelemään. Distaalisesti käden toiminnan todettiin olevan kunnossa, mutta nuorella miehellä toiminta rajoittuu vaakatason alle ja lausunnon mukaan kyseessä keskivaikea toiminnallinen haitta.

E-lausunnon 6.6.2025 mukaan etäkontaktilla olkapään todettiin olleen oireeton ja normaalisti liikkuva ennen solisluun murtumaa. Lausunnon mukaan kliinisessä työssä nähdään tilanteita, joissa solisluun murtuma ja sen immobilisaatio kantositeessä jäykistää olkapäätä väistämättä ja joillekin jää hoidon jälkeisiä olkapään liikerajoituksia.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon dosentti, LKT, DI, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Aarne Kiviojalta, jolla on myös liikennelääketieteen erityispätevyys.

Kivioja toistaa lausunnossaan tapahtumatiedot ja käy läpi lääketieteellistä selvitystä, ja toteaa, että A:lla on vahinkotapahtuman 18.2.2023 jälkeen todettu aivotärähdys ja oikean solisluun murtuma. Solisluun murtuma on lähtenyt luutumaan tavanomaiseen tapaan ja myöhemmin todettu luutuneeksi. Murtumaan liittyviä komplikaatioita ei ole todettu.

Kivioja toteaa, että solisluun murtuma on varsin tavallinen vamma, jonka pääasiallinen hoito on konservatiivinen. Ongelmia voi syntyä, jos murtumaan liittyy hermo- tai verisuonivaurioita, murtuma jää luutumatta tai paranemisen jälkeen solisluuhun jää huomattava lyhentymä. Mitään näistä ei tässä tapauksessa ole kuvattu. Solisluumurtuman lisäksi muuta vauriota, kuten vaikkapa kiertäjäkalvosimen vammaa, ei ole osoitettu. Kliinikko on todennut, ettei TT-kuvauksessa ole kiertäjäkalvosimen vaurioita.

Vuonna 2023 paranemisessa ei ole kuvattu ongelmia. Kahden vuoden kuluttaa potilas on hakeutunut vastaanotolle solisluumurtuman jälkeisen paikallisen kivun ja olkapään liikerajoituksen vuoksi. Asiassa ei ilmene, miksei hoitoon ole hakeuduttu aiemmin. Olkapään liike on todettu rajoittuneeksi yhdessä kliinisessä tutkimuksessa 20.3.2025. Kiviojan mukaan olkapään liikerajoitus sopisi esitetyillä tiedoilla olemaan niin sanottu jäätynyt olkapää, jonka hoitona olisi fysioterapia. Selvitysten perusteella jää epäselväksi, miksei fysioterapiaa ole yritetty ja miksi heti 11.4.2025 etäkontaktissa todettu tila pysyväksi.

A:n valituksessaan mainitsemien ratkaisusuosituksien osalta Kivioja toteaa tapausten olevan sellaisia solisluun murtuman jälkitiloja, jossa murtuman vuoksi solisluu on lyhentynyt useita senttimetrejä. Tässä tapauksessa lyhentymää ei ole. Solisluun murtumasta, silloin kun siihen ei liity lisäongelmia, kuten hartiahermopunoksen tai verisuonien vaurioita, jää harvoin pysyvää haittaa, vaikka murtuma jäisi luutumattakin. Lisäksi Kivioja toteaa, että sen lisäksi, että tapauksessa on kulunut kaksi vuotta ilman käyntiä lääkärissä, ei fysioterapiasta tai särkylääkkeiden käytöstä mainita mitään.

Kivioja toteaa, että kaksi vuotta vamman jälkeen asiakkaan olkapäässä on yhdessä kliinisessä tutkimuksessa todettu jäätynyt olkapää -tyyppinen tilanne liikerajoituksineen. Sen kehittymisestä ajan kanssa kahden vuoden aikana ei ole esitetty mitään tietoa, eikä tavanomaista hoitoa eli fysioterapiaa ole edes yritetty lähteä toteuttamaan. Näin ollen Kivioja arvioi, ettei pysyvää haittaa ole vielä muodostunut. Tavanomaisesti parantuneeseen komplikaatiottomaan solisluun murtumaan, kuten tässä tapauksessa, kuvankaltainen jäätynyt olkapää ei ole syy-yhteydessä. Pysyvää haittaa ei siten voida osoittaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, kuinka suuri pysyvä haitta A:lle on jäänyt tapaturmasta 18.2.2023.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 5 §:n (14.5.2010/426) 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen, voimassa 1.1.2021 alkaen, kohdan 8.2 (Tapaturmaa koskevat rajoitukset) mukaan korvausta ei makseta
[…]
− tapaturmasta riippumattomasta sairaudesta, vammasta, viasta tai tuki- ja liikuntaelimistön rappeutumisesta tai suun ja hampaiden sairaudesta tai myöskään siitä johtuvasta hampaiston tai hampaiden kiinnityskudosten heikentymisestä, vaikka se olisi ollut oireeton ennen tapaturmaa

Ehtokohdan 9.5.1 (Pysyvän haitan määritelmä) mukaan pysyvällä haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä pysyvää haittaa, joka tapaturmasta aiheutuu vakuutetulle. Pysyvää haittaa määritettäessä huomioidaan ainoastaan tapaturmasta aiheutuneen vamman laatu ja siitä aiheutuva toiminnallinen haitta, ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Pysyvää haittaa määritettäessä ei huomioida vakuutetun niitä vikoja tai sairauksia, jotka eivät johdu tästä korvattavasta tapaturmasta.

Pysyvän haitan suuruus määritetään vahinkohetkellä voimassa olleen valtioneuvoston antaman työtapaturma- ja ammattitautilakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen mukaisesti. Haittaluokituksessa vammat on jaettu vaikeusasteen mukaisiin haittaluokkiin 1–20. Haittaluokka yksi vastaa viiden prosentin lääketieteellistä haittaa ja seuraavat luokat kukin viisi prosenttiyksikköä korkeampaa haittaa.

Haittaluokka 20 vastaa täyttä 100 prosentin haittaa.

Haittaluokka-asetus 768/2015

Työtapaturma- ja ammattitautilaista annetun valtioneuvoston asetuksen 768/2015 haittaluokkataulukon kohdan 1.2 (Yläraajat, paitsi sormet) mukaan haittaluokka on 3, kun olkavarsi nousee etukautta korkeintaan 90 astetta.

Haittaluokkataulukon kohdan 1.3 (Yläraajat kokonaisuutena) mukaan kyseessä on lievä toiminnanvajaus ja haittaluokka 0–3, kun karkea voima on alentunut, näppäryys vähän alentunut, mutta raajalla voi kuitenkin kirjoittaa, napittaa ja ommella, ja liikkuvuus on vähän rajoittunut.

Asian arviointi

A on vaatinut selvittämään, onko vakuutusyhtiö täyttänyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Tältä osin Vakuutuslautakunta toteaa, ettei sen toimivaltaan kuulu vakuutusyhtiöiden toiminnan valvominen. Koska asiassa ei ole esitetty mitään yksilöityä väitettä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä, ei lautakunta tutki asiaa tältä osin.

Vakuutusehtojen mukaan korvattavalla pysyvällä haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä pysyvää haittaa, joka tapaturmasta aiheutuu vakuutetulle. Pysyvää haittaa määritettäessä huomioidaan ainoastaan tapaturmasta aiheutuneen vamman laatu ja siitä aiheutuva toiminnallinen haitta, ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Pysyvää haittaa määritettäessä ei huomioida vakuutetun niitä vikoja tai sairauksia, jotka eivät johdu tästä korvattavasta tapaturmasta. Pysyvän haitan suuruus määritetään vahinkohetkellä voimassa olleen valtioneuvoston antaman työtapaturma- ja ammattitautilakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen mukaisesti. A:n tapaturman sattuessa on ollut voimassa valtioneuvostontyötapaturma- ja ammattitautilain nojalla antama asetus 768/2015.

Tässä tapauksessa A:lle on 18.2.2023 sattunut vakuutusehtojen mukainen tapaturma, kun hän on kompastunut portaissa ja hänen oikeanpuoleinen solisluunsa on murtunut. Solisluu on jäänyt vaivaamaan, ja A:n oikeassa kädessä on todettu liikerajoitusta.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun lääketieteellisen selvityksen mukaan solisluun on noin kaksi vuotta tapaturman jälkeen röntgen- ja TT-kuvauksessa todettu luutuneen. Röntgenkuvauksessa AC-nivelen ja solisluun on todettu olevan paikoillaan, eikä selvää artroosia ole tullut esille. TT-kuvauksessa ei ole näkynyt kiertäjäkalvosimen vaurioita. Vastaanottokäynnillä 20.3.2025 solisluiden pituuksien on todettu olevan symmetriset. Murtuma-alueella on tuntunut aristava kyhmy. Käden aktiivinen sivu- ja etunosto on onnistunut kivun rajoittamana vaakatasoon ja autettuna täyteen liikelaajuuteen. Ortopedian ja traumatologian erikoislääkärin 11.4.2025 antaman E-lausunnon mukaan olkapään liikkeet ovat rajoittuneet murtuma-alueelle tulevan kivun vuoksi vaakatasoon. Lausunnon mukaan tilanne on ollut pysyvä, eikä solisluun leikkauksesta olisi odotettavissa hyötyä. 

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan solisluun murtuman lisäksi muita vaurioita, kuten kiertäjäkalvosimen vammaa ei ole osoitettu. Myöskään murtumaan liittyviä komplikaatioita ei ole todettu. Lausunnon mukaan solisluun murtumasta, silloin kun siihen ei liity lisäongelmia, kuten hartiahermopunoksen tai verisuonien vaurioita, jää harvoin pysyvää haittaa. Asiantuntija on kiinnittänyt huomiota siihen, että olkapään liike on todettu rajoittuneeksi vain yhdessä kliinisessä tutkimuksessa 20.3.2025. Lausunnon mukaan olkapään liikerajoitus sopisi esitetyillä tiedoilla olemaan niin sanottu jäätynyt olkapää, jonka hoitona olisi fysioterapia. Tässä tapauksessa fysioterapiaa ei ole lähdetty toteuttamaan. Lisäksi lausunnolla todetaan, että tavanomaisesti kuvatun kaltainen jäätynyt olkapää ei ole syy-yhteydessä parantuneeseen komplikaatiottomaan solisluun murtumaan.

Asiakkaan viittaamien solisluun murtumien jälkitilaa koskevien Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusten osalta lautakunta toteaa kyseisten tapausten poikkeavan nyt käsillä olevasta tapauksesta erityisesti sen osalta, että niissä solisluu on murtuman vuoksi lyhentynyt useita senttimetrejä. Tässä tapauksessa lyhentymää ei ole todettu, eivätkä viitatut ratkaisuositukset ole verrattavissa nyt käsiteltävään tapaukseen. 

Vakuutuslautakunta viitaa käytössään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen sekä hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja toteaa, että alkuvaiheessa olkapäässä ei solisluun murtuman lisäksi ole todettu muita vaurioita. Solisluun murtuman on todettu luutuneen ilman komplikaatioita. Olkapään liikerajoitukset viittaavat niin sanottuun jäätyneeseen olkapäähän, joka ei asiantuntijalausunnon mukaan ole syy-yhteydessä solisluun komplikaatiottomaan murtumaan. Ottaen huomioon edellä mainitut seikat, lautakunta katsoo asiassa jäävän osoittamatta, että A:n oikean käden liikerajoitukset olisivat syy-yhteydessä 18.2.2023 sattuneeseen tapaturmaan ja siitä aiheutuneeseen solisluun murtumaan.

Edellä todetuin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiassa ole osoitettu aiheutuneen yli haittaluokan 1 ylittävää pysyvää haittaa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta asiassa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Toukonen

Jäsenet:
Korkeamäki
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov