Tapahtumatiedot
Asiakkaan Hyundai Kona -henkilöauto vaurioitui kolarissa sellaiseen kuntoon, ettei sen korjaaminen kohtuullisin kustannuksin olisi ollut kannattavaa. Ajoneuvo oli vuosimallia 2019 ja vahinkohetkellä sillä oli ajettu 164 246 kilometriä.
Vakuutusyhtiö teki asiassa 4.7.2025 korvauspäätöksen, jonka mukaan ajoneuvon käypä arvo oli 14 500 euroa. Lisäksi asiakkaalle maksettiin 4 350 euron korvaus lunastusturvasta. Vakuutusyhtiön näkemys ajoneuvon käyvästä arvosta perustui vahinkotarkastusyhtiön lausuntoon käyvästä arvosta. Lausunnon mukaan ajoneuvon kori sijoittui asteikolla 1–5 kuntoluokkaan 4 (kunto hyvä) ja ajoneuvon maalaus, sisustus ja moottori kuntoluokkaan 3 (normaali kunto). Ajoneuvossa oli Style-varustelutaso ja kaksi rengassarjaa. Ajoneuvon käypää arvoa alentavana tekijänä oli huomioitu korjaamaton/osittain asiakkaan korjaama vanha vaurio ajoneuvon vasemmassa takalokasuojassa. Tämän korjaamattoman vaurion oli katsottu alentavan käypää arvoa 1 000 euroa. Vertailuajoneuvojen pyyntihinnat yksityisillä markkinoilla vaihtelivat 14 390–18 900 euron välillä, ajokilometrien ollessa 113 000–180 000 kilometriä. Ajoneuvojen varustelutasoissa oli myös eroja.
Myöhemmin asiakas teki vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön korjaamattoman vaurion osalta. Vakuutusyhtiö teki asiassa korvauspäätöksen 5.12.2025. Vakuutusyhtiö ei korvannut vahinkoa pysäköintivakuutuksesta vaan kolarivakuutuksen perusteella. Yhtiö ei pitänyt uskottavana, että asiakas pystyisi osoittamaan kahdeksan kuukautta vahingon jälkeen pysäköintivakuutuksen edellyttämän tarkan vahinkopäivän- ja paikan, kun huomioitiin, ettei asiakas ollut kertonut vaurioista vahinkotarkastajalle, joka oli nimenomaisesti tiedustellut saman vaurion taustoja. Lisäksi vaurio sijaitsi niin korkealla eikä se ollut ajoneuvon uloimmassa kohdassa, että yhtiö katsoi, ettei vaurio näyttänyt pysäköintivahingolta.
Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta
Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä maksamaan korvauksen ajoneuvon käyvän arvon 16 200 euroa mukaan. Asiakkaan mukaan ajoneuvossa oleva vanha vaurio alentaa käypää arvoa 300 euroa. Tämän asiakas perustaa kohtuuhintaiselta korjaamolta saamaansa arvioon vaurion korjauskustannuksesta. Asiakas vetoaa ajoneuvonsa varustelutasoon, hyvään kuntoon, kahteen rengassarjaan ja siisteyteen sekä toteaa, että ajoneuvossa on isompi akku kuin joissain vakuutusyhtiön esittämissä verrokkiajoneuvoissa.
Asiakas mainitsee omina verrokkiajoneuvoinaan kolme ajoneuvoa, joista ensimmäinen on 17.7.2025 myynnissä ollut Comfort-mallin ajoneuvo, jolla oli ajettu 99 900 kilometriä ja jonka hintapyyntö oli 20 900 euroa. Toisena verrokkinaan asiakas mainitsee 17.7.2025 myynnissä olleen vuosimallin 2019 ajoneuvon, jolla oli ajettu 43 000 kilometriä ja jonka hintapyyntö oli 21 890 euroa. Kolmantena verrokkinaan asiakas mainitsee vastaavalla varustelutasolla kuin hänen oma ajoneuvonsa varustellun ajoneuvon, jolla oli ajettu 163 000 kilometriä, jonka akku on 64 kWh ja jonka hinta oli 16 500 euroa.
Lisäkirjelmissään asiakas toteaa, että hänellä ei ole kirjallisena 300 euron kustannusarviota korjaamolta. Asiakas toteaa, että hänen ajoneuvossaan oli ollut voimassa myös kolariturva. Hän ei käyttänyt kolariturvaa, koska korjauksen kustannusarvio oli pieni ja huomioiden omavastuu ja bonusmenetys olisi se tullut hänelle kalliimmaksi. Asiakkaan mukaan 1 000 euron vähennys käyvästä arvosta vanhan vaurion vuoksi oli ylimitoitettu. Asiakkaan mukaan ajoneuvon arvoa ei ole oikeudenmukaisesti määritelty huomioiden, että asiakkaalla on myös lunastusturva.
Saatuaan korvauspäätöksen ajoneuvon korjaamattomasta vauriosta asiakas on todennut, että hän teki vahinkoilmoituksen pysäköintiturvasta, koska ajoneuvo oli ollut vahinkohetkellä pysäköitynä. Asiakas toistaa, ettei hän tehnyt vahinkoilmoitusta aikanaan, koska kyseessä on pieni jälki ja korvauksesta vähennetään omavastuu ja koska korvaus vaikuttaa bonuksiin alentavasti. Asiakas toteaa, ettei hän kielimuurin vuoksi kertonut vahinkotarkastajalle, mitä on tapahtunut, kun vahinkotarkastaja tätä tiedusteli ajoneuvon lunastukseen johtaneen kolarin jälkeen. Asiakas toivoo, että saa ajoneuvostaan 16 500 euroa käyvän arvon mukaan lasketun korvauksen. Asiakas myös kertoo olevansa tyytymätön vakuutusyhtiön menettelyyn laskutukseen liittyen.
Vakuutusyhtiö viittaa asiassa antamaansa korvauspäätökseen. Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että käypä arvo on se käteishinta, joka lunastettavasta vakuutuksen kohteesta olisi vahinkohetken markkinatilanteessa saatu myytäessä se tarkoituksenmukaisella tavalla ennen vahinkoa. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden myyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa. Näin ollen myynti-ilmoitusten myyntihinnat eivät ole suoraan verrattavissa ajoneuvon käypään arvoon. Vakuutusyhtiö toteaa, että vaurion kustannuslaskelma on tehty autokorjaamo X:n kanssa sopimushinnoilla, ja laskelman mukaan vaurion korjaus maksaisi 1 809 euroa. Koska vauriota on paineltu takaa, pelti lienee vähän venähtänytkin. Yhtiön mukaan käyvän arvon alentaminen 1 000 eurolla on perusteltua huomioon ottaen vaurion laskelman mukainen korjauskustannus. Lisäksi yhtiö toteaa, että selvyyttä ei ole siitä, millaisella menetelmällä asiakkaan mainitsema korjaamo vaurion olisi korjannut ja vastaisiko se yleisesti hyväksyttyä korjaustapaa. Koska asiakas ei ollut tehnyt vauriosta vahinkoilmoitusta, ei vauriota ollut käsitelty kolarivakuutuksen perusteella, vaan sen oli katsottu alentavan ajoneuvon käypää arvoa 1 000 eurolla.
Yhtiö toteaa, että lunastusturvan perusteella on maksettu korvauksena 4 350 euroa (30 prosenttia käyvästä arvosta), eli myös lunastusturvan osuus on huomioitu korvauksessa asianmukaisesti. Yhtiö toteaa, että kun ajoneuvon korjaamaton vaurio käsitellään omana kolarivahinkonaan, ei se alenna käypää arvoa 1 000 eurolla. Yhtiö katsoo nyt, että ajoneuvon käypä arvo ennen vahinkoa, on ollut 15 500 euroa. Tällöin myös lunastusturvan perusteella maksettu korvaus nousee 4 350 eurosta 4 650 euroon (30 prosenttia käyvästä arvosta). Lisäkorvaus on maksettu rahoitusyhtiölle.
Ajoneuvossa olleen vanhan vaurion osalta vakuutusyhtiö viittaa asiassa tekemäänsä korvauspäätökseen. Yhtiö toteaa, että vahinkotarkastaja on keskustellut lunastusasiasta asiakkaan kanssa 30.6.2025, jolloin asiakas on ilmoittanut palaavansa asiaan tulkin kanssa. Vahinkotarkastaja on samana päivänä kirjannut, että tapausta on käyty pidempään läpi tulkin kanssa. Yhtiö katsoo, ettei kielimuuri ole uskottava selitys sille, ettei vauriosta ole mainittu, kun huomioidaan, että keskustelussa käytettiin tulkkia.
Lisäksi yhtiö toteaa, että asiakas on viitannut kahteen verrokkiajoneuvoon, joista asiakas toimitti hyvin suppeat tiedot, eikä myynti-ilmoituksia ollut liitteenä. Yhtiö toteaa, että näillä kahdella ajoneuvolla oli ajettu huomattavasti vähemmän kuin asiakkaan ajoneuvolla oli vahinkohetkellä. Asiakkaan ajoneuvolla oli ajettu 164 246 kilometriä eli noin 64 000 kilometriä enemmän kuin vertailukohteella 1 (99 900 kilometriä) ja noin 121 000 kilometriä enemmän kuin vertailukohteella 2 (43 000 kilometriä).
Kolmannesta ajoneuvosta yhtiö toteaa löytäneensä asiakkaan mainitseman tunnistetiedon perusteella autoliikkeen myynti-ilmoituksen. Kyseisellä ajoneuvolla on ajettu lähes saman verran kuin asiakkaan ajoneuvolla. Yhtiö toteaa, ettei autoliikkeen myyntihinta itsessään osoita ajoneuvon käypää arvoa. Autoliikkeet harjoittavat vaihtoautokaupalla liiketoimintaa tarkoituksenaan kattaa myyntituotoilla liiketoiminnan kuluja ja tuottaa liikevoittoa. Autoliikkeiden myyntihinnat sisältävät esimerkiksi myyntikatteen, jolla katetaan muun muassa liiketoiminnan kustannuksia. Tällaiset kuluerät eivät sisälly käypään arvoon. Lisäksi yhtiö toteaa, että pyyntihintoihin voi sisältyä tinkivara, eikä tiedossa ole, mikä on ollut kyseisen vertailukohteen lopullinen myyntihinta.
Sopimusehdot
Kaskovakuutusehtojen, voimassa 1.1.2022 alkaen, kohdan 4.7.1 (Vakuutustapahtuma) mukaan pysäköintivakuutus korvaa pysäköidylle ajoneuvolle aiheutuneen suoranaisen esinevahingon, kun vahingon aiheuttajaa ei saada selvitettyä.
Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että korvauksen hakija voi luotettavasti selvittää vakuutusyhtiölle vahingon tapahtuma-ajan ja paikan.
Ehtokohdan 5.2.2 (Ajoneuvon lunastus) mukaan [vakuutusyhtiö] lunastaa vakuutuksen kohteen, jos sen korjaaminen ei ole mahdollista kohtuullisin kuluin. Lunastushinta on ajoneuvon käypä arvo tai lunastusturvan mukainen hinta sen mukaisesti, kuin jäljempänä sanotaan.
Ajoneuvon lisävarusteet lunastetaan vain, jos ne ovat vaurioituneet tai kadonneet vakuutustapahtumassa.
Ehtokohdan 5.2.2.1 (Käypä arvo) mukaan [vakuutusyhtiön] korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo. Käypä arvo on se käteishinta, joka lunastettavasta vakuutuksen kohteesta olisi vahinkohetken markkinatilanteessa saatu myytäessä se tarkoituksenmukaisella tavalla ennen vahinkoa. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden myyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa.
Käyvän arvon määrityksessä otetaan huomioon lunastettavan vakuutuksen kohteen markkinahinta, sen yksilöllinen kunto ja varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit, aikaisempien omistajien ja haltijoiden lukumäärä, ajoneuvon huoltohistoria ja muut hintaan vaikuttavat tekijät.
Ehtokohdan 5.2.2.3.2 (Lunastusturvan mukainen käyvän arvon korotus) mukaan, jos lunastusturvan mukaisen uusarvolunastuksen edellytykset eivät täyty, vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen vahinkohetken käypä arvo korotettuna 30 prosentilla edellyttäen, että korjauskulujen arvioitu vähimmäismäärä on yli 60 prosenttia ajoneuvon käyvästä arvosta. Korvauksen korotus on kuitenkin aina enintään 40 000 euroa. Korvausta ei kuitenkaan koroteta, jos korvaus maksetaan vakuutuksen kohteen myyjälle tai rahoituslaitokselle, jolle myyjä on siirtänyt vastaavat oikeudet taikka vuokralleantajalle tai panttioikeuden tai autokiinnityksen haltijalle.
Korvauksen määrä on kuitenkin enintään samanlaisen uuden ajoneuvon vahinkohetken käteismyyntihinta. Korvauksen enimmäismäärä vakuutuksenottajan käytettynä hankkimasta ajoneuvosta on hankintahetken käypä arvo. Korvauksen enimmäismäärä vakuutuksenottajan ulkomailta käytettynä hankkimasta ja Suomessa ensirekisteröidystä ajoneuvosta on ostomaan ostohetken käypä arvo lisättynä maksetun autoveron osuudella.
Ratkaisusuositus
Asiassa kyse on siitä, onko asiakas osoittanut ajoneuvon käyvän arvon vahinkohetkellä olleen suurempi kuin vakuutusyhtiön arvioima 15 500 euroa.
Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan näyttövelvollisuus vahingon määrästä on vakuutuskorvausta hakevalla. Lisäkorvausta käyvän arvon osalta saadakseen asiakkaan tulisi siis kyetä osoittamaan, että hänen autonsa käypä arvo on vahinkohetkellä ollut suurempi kuin vakuutusyhtiön määrittelemä 15 500 euroa.
Asiakkaan ajoneuvo on Hyundai Kona -henkilöauto vuosimallia 2019, ja vahinkohetkellä sillä oli ajettu 164 246 kilometriä. Vahinkotarkastaja on käypää arvoa selvittäessään käyttänyt verrokkeina kuutta myynnissä ollutta ajoneuvoa. Ne ovat olleet vuonna 2019 käyttöönotettuja lukuun ottamatta yhtä ajoneuvoa, joka oli otettu käyttöön vuonna 2023. Yhtiön verrokkiajoneuvoista kolme on ollut myynnissä yksityisillä markkinoilla ja loput autoliikkeillä. Ajoneuvojen pyyntihinnat ovat olleet välillä 14390–18 900 euroa ja ajokilometrit välillä 113 000–180 000 kilometriä.
Asiakas on perustellut vaatimustaan ajoneuvonsa varustetasolla, hyvällä kunnolla, kaksilla renkailla ja siisteydellä sekä todennut lisäksi, että ajoneuvossa on isompi akku kuin joissain vakuutusyhtiön esittämissä verrokkiajoneuvoissa on. Asiakas on ilmoittanut verrokkiajoneuvoina kolme ajoneuvoa, joista asiakas ei ole toimittanut myynti-ilmoituksia. Asiakkaan ensimmäinen verrokkiajoneuvo oli Comfort-mallin ajoneuvo, jolla oli ajettu 99 900 kilometriä ja jonka hintapyyntö oli 20 900 euroa. Toisena verrokkinaan asiakas mainitsi vuosimallin 2019 ajoneuvon, jolla oli ajettu 43 000 kilometriä ja jonka hintapyyntö oli 21 890 euroa. Kolmantena verrokkinaan asiakas mainitsi oman ajoneuvonsa kanssa vastaavalla varustelutasolla varustellun ajoneuvon, jolla oli ajettu 163 000 kilometriä, jonka akku oli 64 kWh ja jonka hinta oli 16 500 euroa. Vakuutusyhtiö on katsonut, etteivät kaksi ensimmäistä verrokkiajoneuvoa vastanneet asiakkaan ajoneuvoa, koska niillä oli ajettu huomattavasti vähemmän kuin asiakkaan ajoneuvolla. Kolmannen verrokin osalta yhtiö totesi, että se oli myynnissä autoliikkeessä, joten hintaa sisältyy kulueriä, jotka eivät sisälly käypään arvoon.
FINElle toimitetuista asiakirjoista ei käy ilmi, että asiakkaan ajoneuvon kunto poikkeaisi siitä, miten se on vahinkotarkastajan lausunnossa huomioitu. Vahinkotarkastajan lausunnossa asiakkaan ajoneuvon hintaa korottavina seikkoina on otettu huomioon Style -varustetaso sekä kaksi rengassarjaa. Verrokkiajoneuvojen varustelutasoissa on ollut eroja. FINE toteaa, että käytetyissä ajoneuvoissa varustelulla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa vaikutusta käypään arvoon. Käytetyissä ajoneuvoissa käyttöönottovuosi, ajetut kilometrit sekä huoltohistoria ovat käyvän arvon määrityksessä olennaisempia tekijöitä kuin ajoneuvon varustelu. Vakuutusyhtiön verrokkiajoneuvojen ajomäärien osalta asiakkaan ajoneuvo sijoittuu ajomäärältään verrokkiajoneuvojen vaihteluvälin yläpäähän. Asiakkaan verrokkiajoneuvojen yksi ja kaksi osalta asiakkaan ajoneuvolla on puolestaan ajettu huomattavasti enemmän kuin kyseisillä verrokkiajoneuvoilla. Asiakkaan kolmannella verrokkiajoneuvolla oli ajettu suunnilleen sama määrä, mutta se on ollut myynnissä autoliikkeessä.
FINE toteaa, ettei pelkästään se, että vastaavan kaltaisia ajoneuvoja on ollut myynnissä kalliimpaan hintaan, osoita vakuutusyhtiön arvion ajoneuvon käyvästä arvosta olevan virheellinen. Ajoneuvon käypää arvoa arvioitaessa arvo määritellään ajoneuvon yksilöllisten ominaisuuksien perusteella, joten arvion perusteena ei voi yksinomaan olla verrokkiajoneuvojen hintapyynnit. Samoin FINE toteaa, että myynti-ilmoitusten pyyntihinnat eivät muutoinkaan suoraan osoita ajoneuvon käypää arvoa, sillä kyse on pyyntihinnoista, ei toteutuneista kauppahinnoista. Autoliikkeiden kohdalla hintoihin sisältyy lisäksi liikkeen kate, jonka osuus myös on huomioitava ajoneuvon käypää arvoa arvioitaessa.
Huomioiden edellä todettu FINE katsoo asiassa jäävän näyttämättä, että asiakkaan ajoneuvon käypä arvo olisi vahinkohetkellä ollut korkeampi kuin vakuutusyhtiön määrittelemä 15 500 euroa. Vakuutusyhtiö on maksanut lisäksi lunastusturvan mukaisen korvauksen. Korjaamattomasta vauriosta tehdyn korvauspäätöksen osalta FINE toteaa, että asiakkaan valitus on koskenut ajoneuvon käypää arvoa. Näin ollen FINE ei ota enemmälti kantaa 5.12.2025 tehtyyn korvauspäätökseen. FINE kuitenkin toteaa kyseisestä päätöksestä ilmenevän, että siinä on huomioitu myös vanhan vaurion korvaamisen vaikutus lunastusturvasta maksettavaan korvaukseen.
Asiakas tuo lisäkirjelmässään esiin, että on tyytymätön vakuutusyhtiön menettelytapaan laskutuksen osalta. Tältä osin FINE toteaa, että sen toimivaltaan ei sen sijaan kuulu vakuutusyhtiöiden menettelytapavalvonta. Toimivaltainen viranomainen on Finanssivalvonta.
Lopputulos
FINE ei suosita asiassa muutosta.
FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Korpelainen
Esittelijä Karppinen