Tapahtumatiedot

Asiakas oli joulukuussa 2016 ostanut puolisonsa ja kahden muun henkilön kanssa kiinteistön, jolla sijaitsi vuosina 1930–1950 rakennettu asuinrakennus. Rakennus oli suojeltu eikä sitä saanut purkaa. Kiinteistöllä sijaitsi myös kolme purkukuntoista rakennusta, joita ei ollut suojeltu. Kauppahinta oli 200 000 euroa. Asiakas oli vakuuttanut rakennuksen 20.5.2020 peruskotivakuutuksella. Vakuutuskirjan mukaan kysymyksessä oli vuonna 1950 rakennettu 250 neliömetrin kokoinen vapaa-ajan asunto tai kakkosasunto.

Naapuri havaitsi 17.6.2023, että rakennuksesta tuli tummaa savua ja teki ilmoituksen hätäkeskukseen. Rakennuksen kellarissa sijaitsevassa takkahuoneessa oli tulipalo, minkä pelastuslaitos sammutti. Poliisi epäili palon sytyttäjiksi kolmea palohetkellä alaikäistä poikaa. Tutkinta päätettiin epäiltyjen oltua alle 15-vuotiaita.

Asiakas teki palovahingosta vahinkoilmoituksen 22.6.2023.

Vakuutusyhtiö irtisanoi asiakkaan vakuutuksen 9.8.2023 perusteenaan olosuhteissa tapahtunut olennaisesti vahingonvaaraa lisäävä muutos, jota vakuutusyhtiön ei voitu katsoa ottaneen huomioon sopimusta solmittaessa.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi palovahingon korvauksesta 13.10.2023 muun ohella sillä perusteella, ettei tulipalosta ollut aiheutunut rakennukselle lisävahinkoa.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa asiakkaalle palovakuutustapahtumasta aiheutuneen vahingon.

Vakuutusyhtiö oli myöntänyt asiakkaalle vakuutuksen. Asiakas ei ollut antanut vakuutusyhtiölle vääriä, puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja. Vakuutusyhtiö ei voinut evätä korvausta perustuen tietoihin ja seikkoihin, joita se ei itse ennen vakuutuksen myöntämistä kysynyt. Vakuutuksen voimassa ollessa mikään olosuhde tai asiantila ei ollut muuttunut vakuutuskirjaan merkitystä. Vakuutusyhtiölle huonon vakuutuksen solmimista ei voitu sälyttää asiakkaan syyksi, vaan virhe ja syy tässä oli yksin vakuutuksen myöntäneellä vakuutusyhtiöllä.

Vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt näyttöä siitäkään, että se olisi oikeutettu edes alentamaan korvausta, saati epäämään sen kokonaan pelastamisvelvollisuuteen vedoten.

Rakennus ei ollut purkukuntoinen, kun asiakas osti sen. Kauppahinta sisälsi tontin ja suojelumerkityn rakennuksen. Se, että rakennus oli korjauksen tarpeessa, ei tarkoittanut, että se oli arvoton. Oli selvää, että tulipalon myötä kohteen arvo oli olennaisesti alentunut verrattuna sen paloa edeltäneeseen arvoon. Myös tulipalon sammutus aiheutti rakenteiden kastumista. Korjaustyöt olivat viivästyneet koronarajoitusten ja siitä asiakkaalle seuranneiden taloudellisten haasteiden vuoksi. Asiakas vaatii korvattavaksi ainoastaan sen vahingon, jonka palo aiheutti lisääntyneiden korjauskustannusten myötä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimuksen.

Yhtiö viittaa korvauspäätökseensä siitä, että palovahinko itsessään täyttää vakuutuksesta korvattavan vahingon edellytykset syntymekanisminsa osalta, mutta palovahingon korjaustoimenpiteet kohdistuvat suurimmilta osin pintapuolisiin vaurioihin ja vakuuttamattomaan irtaimistoon. Pinnoissa oli jo ennen palovahinkoa graffiteja ja ne olivat altistuneet vahingonteolle. Rakennuksen pinnoitteet olivat kärsineen mittavia vaurioita lämmityksen puuttumisen sekä eri asteisten kosteus- ja lahovaurioiden seurauksena vuosien ajalta. Myös talotekniikka oli vaurioitunut käyttämättömyyden sekä kylmän seurauksena jo vuonna 2014. Kiinteistössä ei ollut ollut vettä tai sähköä kahteenkymmeneen vuoteen. Mitään viitteitä siitä, että asiakas olisi aikonutkaan korjata rakennusta, ei ollut.

Tulipalosta aiheutuneet nokivauriot eivät lisänneet jo olemassa olevien erinäisten vahinkojen sekä vaurioiden aiheuttamaa vahingonmäärää. Kiinteistö oli myyty asiakkaalle joulukuussa 2016 tonttikauppana, jossa rakennus oli purkukuntoinen. Ennen palovahinkoa rakennukselle oli haettu purkulupaa, jota ei ollut saatu. SR2-suojelumerkintä tarkoitti julkisivua, jonka osalta mitään palovahinkoa ei ollut havaittavissa. Näin ollen autiotaloksi jääneelle rakennukselle ei ollut aiheutunut palovahingosta lisävahinkoa.

Selvitykset

- Asiantuntijakatselmus ja lausunto 2014
- A Oy:n vahinkotarkastusraportti 29.6.2023
- Vakuutusyhtiön vakuutustutkijan rapotti käynniltä 24.7.2023
- Onnettomuusselosteet 17.6. ja 22.6.2023 sekä palomestarilta saatu selvitys
- Tutkintailmoitus poliisille
- Kauppakirja 21.12.2016

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on arvioitavana, onko palovahingosta aiheutunut vapaa-ajan tai kakkoskotina vakuutetulle rakennukselle kotivakuutuksesta korvattavaa lisävahinkoa ottaen huomioon rakennuksen kunto ennen tulipaloa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2022 alkaen, kohdan 5.1.1 (Palo) mukaan vakuutuksesta korvataan suoranainen esinevahinko, jonka on aiheuttanut
- irtipäässyt tuli
- […].

Ehtokohdan 6.3.1 (Vahinkojen korvaaminen, Rakennukset, Yleistä) mukaan vahingon määrä määräytyy jälleenhankinta-arvon, päivänarvon tai käyvän arvon mukaisesti.

Jos rakennus on vakuutettu enimmäiskorvausmäärästä, on tämä korvauksen yläraja. Korvaus ei voi kuitenkaan olla rakennuksen jälleenhankinta-arvoa suurempi.

Rakennuksen tai sen osan vahingon määrä määritetään ensisijaisesti selvittämällä arvioitujen korjauskustannusten määrä. […]

Asian arviointi

Asiakkaan tiedonantovelvollisuus, vahingonvaaran lisääntyminen ja pelastamisvelvollisuus

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään katsonut, ettei kotivakuutussopimussopimus sitonut yhtiötä, koska asiakas oli laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa eikä vakuutusyhtiö olisi myöntänyt kohteeseen vapaaehtoista kotivakuutusta, mikäli sille olisi ilmoitettu ennen vakuutuksen voimaantuloa kiinteistön todellinen käyttötarkoitus sekä kunto.  Vakuutusyhtiön mukaan asiakas oli myös laiminlyönyt vahingonvaaran lisääntymisestä ilmoittamisen ja pelastamisvelvollisuutensa. Yhtiö on kuitenkin lausunut lautakunnalle, ettei se pyydä ratkaisua vakuutuksen raukeamisen osalta vaan pelkästään vahingon määrästä, ja yhtiön mukaan tulipalo ei ole aiheuttanut vakuutuskohteelle lisävahinkoa.

Vakuutuskirjan mukaan rakennuksen käyttötarkoitus oli vapaa-ajan asunto tai kakkosasunto. Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan rakennuksessa asumisen oli ilmoitettu tapahtuvan kesällä. A Oy:n vahinkotarkastusraportissa, vakuutusyhtiön vakuutustutkijan raportissa, onnettomuusselosteessa ja palomestarilta saaduissa tiedoissa rakennusta on kuvattu hylätyksi autiotaloksi. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan rakennuksen ikkunoihin oli asennettu vanerit ja siellä oli usein oleskellut ulkopuolisia henkilöitä. On selvää, ettei rakennus ollut ollut ennen palovahinkoa käytössä vapaa-ajan asuntona tai kakkosasuntona.

Lautakunta toteaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä siitä, mitä kysymyksiä vakuutusyhtiö on ennen vakuutuksen myöntämistä asiakkaalle esittänyt ja mitä asiakas on niihin vastannut. Ottaen huomioon se, että vakuutusyhtiö on lautakunnassa vedonnut lopulta ainoastaan siihen, ettei palovahingosta aiheutunut rakennukselle lisävahinkoa, asiassa ei ole tarvetta arvioida asiakkaan tietojenantovelvollisuutta, vahingonvaaran lisääntymistä tai pelastamisvelvollisuuden mahdollista laiminlyöntiä. Korvauksen epäämistä ei voida perustaa mainittuihin seikkoihin.

Onko rakennukselle aiheutunut lisävahinkoa?

Vuonna 2014 tehdyn katselmuksen ja siitä laaditun lausunnon mukaan rakennus oli tuolloin ollut tyhjänä ja kylmänä noin kahden vuoden ajan. Katselmuksessa oli havaittu muun ohella kellarissa riskirakenteita, homekasvustoa ja kosteutta, vesikatto oli vuotanut ja käyttöikänsä päässä, julkisivuverhouslaudoitus oli portaiden kohdalta lahovaurioitunutta, hirsirungossa oli paikallisia lahovaurioita, mutta hirsirakenteet olivat näyttäneet ehjiltä ja hyväkuntoisilta niillä alueilla, joissa hirttä oli näkyvillä. Rakennuksen putkiasennukset, lämmityslaitteisto ja putkisto oli jossain vaiheessa uusittu, mutta laitteiston toiminnasta ei ollut varmuutta. Lausunnossa suositeltiin useita korjaustoimenpiteitä.

Palovahingon jälkeen laaditun A Oy:n vahinkotarkastusraportin mukaan talossa oli tehty laajamittaisesti ilkivaltaa jokaisessa kerroksessa ja ilkivallasta johtuvia vaurioita oli paljon. Seinillä, kiintokalusteissa ja kamiinoissa oli töhryjä. Ensimmäisen kerroksen wc:n kiinto- ja vesikalusteet oli rikottu ilkivaltaisesti ja yhden huoneen lattialla oli poltettu jotakin, joten laudoitus oli osin hiiltynyt. Toisessa kerroksessa aulan katon panelointia oli purettu ilkivaltaisesti ja pesuhuoneen kiintokalusteet rikottu ilkivaltaisesti. Lattioilla oli vilttejä ja yöpymisvälineitä, jotka raportin mukaan ilkivallantekijät olivat tuoneet. Tulipalon osalta raportissa lausutaan, että huoneiden katto- ja seinäpinnat olivat nokeentuneet tulipalossa voimakkaasti. Myös talotekniikka oli kärsinyt voimakasta savu- ja nokivahinkoa.

Vakuutusyhtiön vakuutustutkijan raportin mukaan rakennuksen pölyjäljistä, sammaloitumisesta ja vastaavista seikoista voitiin päätellä, että rakennuksessa ei ollut kukaan asunut vuosikymmeniin. Talon sisäänkäyntien portaikot olivat roskaantuneet ja pusikoituneet. Pintoja ja talon tekniikkaa oli uusittu joissakin huoneissa ilmeisesti 2000-luvun alussa. Työ oli jäänyt kuitenkin keskeneräiseksi ja tehty muutoinkin pintaremontin oloisesti. Talo oli ollut tyhjillään ja käyttämättömänä remontin jälkeen. Taloon arviolta 15 - 20 vuotta sitten uusittua talotekniikkaa ei ollut käytetty ja laitteet olivat todennäköisesti tuhoutuneet. Talon ikkunat oli jossakin vaiheessa useita vuosia sitten peitetty puulevyillä jäljistä päätellen taloon kohdistuneen ilkivallan vuoksi. Kellarin ovi oli ollut lukitsematta usean vuoden ajan. Kyseisen oven takana oli tila, jossa palo oli tapahtunut. Talon sisällä oli runsaasti ilkivallasta johtuvia vaurioita kuten erilaisia töhryjä seinissä. Samoin talon ulkopuolella oli erilaisia graffiteja ja töhryjä eri puolilla taloa. Kyseiset ilkivaltajäljet eivät olleet voineet syntyä yhdellä kertaa vaan pitkän ajan kuluessa. Talo oli käytännössä purkukuntoinen.

Onnettomuusselosteen mukaan kysymyksessä oli hylätty talo. Naapuri oli havainnut savua avonaisesta ulko-ovesta ja soittanut hätäkeskukseen. Palomestarilta saadun tiedon mukaan kysymyksessä oli varmuudella autiotalo eli tyhjä, asumaton talo, jota ympäröi hoitamaton piha. Naapureiden mukaan talossa oli ollut usein ulkopuolisia henkilöitä ja rakennuksen ovi ollut auki kauan ennen vahinkoa.

Poliisin tutkintailmoitukseen on kirjattu asianomistajien kertoneen, että talo oli kärsinyt savuvahingoista ja paikkoja oli rikottu. Asianomistajien mukaan myös sähkökaapeleita ja maalämpökone oli rikottu.

Asiakkaan mukaan yksi omistajista oli käynyt poistamassa rakennuksen ulkoseinästä töhryjä huhtikuussa 2023 eli muutama kuukausia ennen tulipaloa. Sisällä kiinteistössä ei vakuutusyhtiön päätöksen mukaan sen saamien tietojen mukaan ollut omistajien toimesta käyty ainakaan vuoteen. Rakennuksessa ei ollut ollut kytkettynä käyttövettä nykyisten omistajien aikana. Rakennukseen oli sähköliittymä, mutta sähkönkulutusta ei ollut ollut laskussa, joka oli toimitettu vakuutusyhtiölle. Omistajat olivat hakeneet rakennukselle purkulupaa vuonna 2017, mitä ei ollut myönnetty.

Lautakunta toteaa, että vuonna 2014 tehdyn katselmuksen ja siitä laaditun lausunnon mukaan rakennus on ollut huonokuntoinen jo vuonna 2014. Lausunnossa on suositeltu useita korjaustoimenpiteitä, joita rakennukselle ei ole tehty. Kesäkuussa 2023 ennen tulipaloa rakennuksen kunto on ollut huonontunut entisestään. Tulipalon jälkeen tehdyistä selvityksistä ilmenee, että rakennukseen oli kohdistunut ennen paloa laajamittaista ilkivaltaa, jonka seurauksena muun ohella sisäpinnat ovat olleet töhrittyjä. Talotekniikan toimivuudesta ei ole ollut tietoa vuonna 2014 eikä sen jälkeenkään.

Onnettomuusselosteen mukaan palo oli rajoittunut syttymishuoneeseen eli rakennuksen kellariin, mistä savukaasuja oli levinnyt muualle rakennukseen. A Oy:n raportissa on suositeltu korjaustoimenpiteitä rakennukselle. Raportista ei ilmene, etteikö rakennus olisi korjattavissa. Asiakas on vaatinut korvausta ainoastaan palovahingosta. Muusta ilkivallasta tai korjaustarpeesta johtuvat mittavat vahingot eivät ole palovahingosta korvattavia. Näyttövelvollisuus vahingon määrästä on korvausta hakevalla. Edellä esitetyn perusteella selvää on, että rakennuksen ja se osien päivänarvo vahinkohetkellä on ollut vähemmän kuin puolet sen jälleenhankinta-arvosta.

Yksinomaan siitä, että rakennus on ollut ilmeisen huonokuntoinen jo ennen tulipaloa, ei voida päätellä, että tulipalosta ei olisi aiheutunut rakennukselle lisävahinkoa. Kuten A Oy:n raportista ilmenee, rakennuksen sisäosiin on aiheutunut tulipalosta savu- ja nokivahinkoa. Myös ikkunoita oli jouduttu rikkomaan sammutustöitä varten ja ensimmäisessä kerroksessa on sammutustöiden yhteydessä sahattu kuistin hirsiseinästä pala pois vasten toisen kerroksen portaikkoa. Kyseisen selvityksen perusteella on siten todennäköistä, että tulipalosta on aiheutunut rakennukselle lisävahinkoa, joka on kotivakuutuksesta korvattava. Asiassa ei ole esitetty selvitystä palovahingosta aiheutuneen vahingon korjauskustannuksista eikä lautakunnalla ole siten perusteita arvioida aiheutuneen vahingon määrää.

A Oy:n raportista eikä muustakaan asiassa esitetystä selvityksestä ei sen sijaan ilmene, että sammutuksessa käytetystä vedestä olisi aiheutunut rakennukselle vahinkoa. Onnettomuusselosteen mukaan sammutukseen käytettiin vettä yhden kuution verran ja palo rajoittui sytyttämispaikkaan kellariin. Ottaen huomioon kellarissa jo vuonna 2014 todetut kosteusvauriot, sammutustöissä käytetystä vedestä ei ole näytetty aiheutuneen lisävahinkoa kellariin.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa asiakkaalle vakuutetulle rakennukselle palovahingosta aiheutuneen vahingon vakuutusehtojen mukaan.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Heikinsalmi

Jäsenet:

Kankkunen
Koskinen
Ståhlberg
Yrttiaho