Tapahtumatiedot

Asiakas teki 2.9.2024 vahinkoilmoituksen 28.8.2024 havaitsemastaan vuotovahingosta vuonna 1999 rakennetun omakotitalonsa kylmän käyttöveden putken jakotukkiliitoksessa. Vahinkosaneerausliike A Oy teki kohteessa vahinkokartoituksen 2.9.2024. Kartoituksesta laaditussa raportissa kerrotaan LVI-asentajan käyneen korjaamassa pukuhuoneessa sijaitsevan jakotukin vuotavan liitoksen. Raportissa on kuvat sekä vanhasta että uusitusta liitoksesta. Jakotukit sijaitsevat pukuhuoneessa olevan penkin takana siten, että jakotukkitila on erotettu laatoitetulla korokkeella pukuhuonetilan lattiasta. Jakotukkitilan lattiassa ei ole veden­eristystä, ei myöskään seinän siinä osassa, joka jää penkin taakse. Raportin kuvista ilmenee lisäksi, että pesuhuoneessa ja pukuhuonetilassa on yhtenäinen laatoitettu lattia, eikä tilojen välisessä aukossa ole ovea tai kynnystä. Vahingon laajuudesta todetaan, että lattiaa ja seiniä oli kastunut pukuhuoneen lisäksi viereisissä pesuhuone- ja wc-tiloissa.

Vakuutusyhtiö teki asiassa korvauspäätöksen 25.9.2024. Päätöksessä todettiin pukeutumistilan penkin sisällä sijaitsevan jakotukin liitoksen vuotaneen hallitsemattomasti ja vuodon voineen jatkua kauan, ennen kuin se huomattiin. Rikkoutunut osa oli jakotukissa oleva imusuojaventtiili. Yhtiö totesi, että lattian vedeneristys oli saatujen selvitysten mukaan tehty jakotukkitilan edessä olevaan korokkeeseen, mutta ei seinään asti. Vedeneristys oli pesuhuoneessa siten tehty puutteellisesti, millä perusteella vakuutusyhtiö ei korvannut vahinkoa. Päätöksen mukaan vuosina 1980–1999 käyttöönotetuissa rakennuksissa on oltava seinillä vedeneristys suihkun roiskevesien vaikutusalueella. Viitaten RT-korttiin RT 830.40 (1977) yhtiö totesi, että roiskevesien vaikutusalue ulottuu seinillä 1,5 m etäisyydelle suihkusta.

Oikaisupyynnössään asiakas tarkensi, ettei jakotukki sijaitse penkin sisällä vaan se on penkin takana. Penkki on siis jakotukin edessä oleva erillinen ja irrallinen osa, jonka edessä on poisvedettävät pienet laatikot ja päällä irrotettava kansiosa. Mahdollista vuotoa oli alettu selvittää, kun pesu- ja pukeutumistilan välisissä lattialaattojen saumoissa oli huomattu tummia jälkiä. Asiakas ei ollut itse löytänyt vuotokohtaa jakotukkia tutkiessaan, mutta LVI-asentaja havaitsi 29.8.2025 vettä tihkuvan jakotukis­sa olevasta imusuojaventtiilistä. Tilajärjestelyistä asiakas totesi, että sauna- ja pesuhuonekokonaisuuteen on suunniteltu pukeutumistila, joka on erotettu kokonaisuudesta tiiliseinällä. Asiakkaan mittauksen mukaan pukeutumistilan koko on 1,55 neliömetriä. Tämä tila ei ole siis erillinen huone, sillä siinä ei ole ovea eikä kynnystä, vaan siitä pääsee suoraan pesuhuoneeseen. Pukeutumistila ei ole märkätila. Suihkulta on pukeutumistilaan 2,1 metriä. Asiakas katsoi kyseessä olevan äkillinen ja ennalta arvaamaton vuotovahinko. Rakennuslupaa rakennukselle on haettu 20.1.1998, ja rakennus on rakennettu tuon ajankohdan määräysten mukaisesti. Asianmukaiset rakentamisaikaiset tarkastukset ja katselmukset on tehty, mikä ilmenee rakentamisaikaisista dokumenteista.

Asiakas katsoi, ettei noin kymmenen senttimetrin korkuisella korokkeel­la erotettu jakotukkitila tarvitse vedeneristystä. Korokkeeseen on porat­tu lattian rajaan reikä jakotukkitilaan mahdollisesti vuotavan veden poistumiseksi pesuhuoneen lattiakaivon kautta. Pesuhuoneen, pukeutumistilan, saunan ja wc-tilan vedeneristys on rakennettu tuon ajan määräysten eli Suomen rakentamismääräyskokoelman osan C2 (RakMk C2, 1976) mukaan. Asiakas kiistää vuodon olleen pesuhuonees­sa, vaan vuotokohta on ollut pukeutumistilassa, joka ei ole suihkun roiskevesien vaikutusalueella huomioiden etäisyys suihkusta sekä välissä oleva tiiliseinä. Käyttötarkoituksensa perusteella pukeutumistila ei ole märkätila eikä tilassa ole tarvetta vedeneristykselle eivätkä myöskään rakentamismääräykset ole vedeneristystä edellyttäneet vuonna 1998.

Vakuutusyhtiö käsitteli asian uudelleen 9.10.2024 muuttamatta aiempaa päätöstään. Päätöksessä muun muassa todettiin olevan mahdollista, että pesuhuoneen roiskevesiä päätyy lähelle pukeutumistilassa sijaitsevaa pesuhuoneen ovea. Jakotukin todettiin sijaitsevan huonetilassa, ei rakenteiden sisällä. Jakotukin edes­sä oleva irtokaluste on kiinnitetty paikoillaan pysymisen vuoksi, mutta se ei ole osa pesuhuoneen vedenpitävää rakennetta. Irtokalusteen alla on lattiaan tehty korotus, jolla on pyritty estämään lattialla olevan veden pääsy jakotukkitilaan. Jakotukkikotelon etureunaan on tehty reikä, joka kuitenkin samalla mahdollistaa veden kulkemisen reiän kautta jakotukkikotelon sisään ja sieltä rakenteisiin. Jakotukkikotelon sisäpuolen tulee siten olla vedeneristetty. Huomattavaa on myös, että pukeutumistila on tulvimisvaarallinen tila, koska tilan lattiarakenne on samaa huonetilaa ja yhtenäinen lattiakaivollisen pesutilan kanssa, eikä tilavarauksia erota korotettu vedeneristeellinen kynnys. Jakotukkitila sijaitsee näin ollen märkätilan osassa, jota ei ole suojattu vedeneristyksellä tai vesitiiviillä rakenneosalla siten, että jakotukkitilaan vuotava vesi ei pääse rakenteisiin. Kyseessä on rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan vastainen rakenneratkaisu.

Asiakas haki korvauspäätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä katsoen edelleen, ettei pukeutumistila ole märkätila. Sellaiseksi luokitellaan esimerkiksi pesu- ja löylyhuoneet, apukeittiöt, wc-tilat, kuraeteiset, tekniset tilat ja vastaavat vesipisteelliset tilat. Asiakkaan omakotitalon pukeutumistilassa ei vesipistettä ole. Märkätila on käyttötarkoituksensa vuoksi vedelle alttiina. Jos on mahdollista, että tilan pinnoille voi roiskua tai tiivistyä vettä, voidaan puhua märkätilasta. Asiakas myös totesi, ettei ole mitenkään mahdollista, että pesuhuoneen roiskevesiä päätyisi pukeutumistilaan tai pesuhuoneen ovelle. Tällä asialla ei ole myöskään mitään tekemistä itse vuotovahingon kanssa, sillä vahinko on sattunut pukeutumistilassa olevassa jakotukissa, ei suihkutilassa. Jakotukkitila ei sijaitse märkätilan osassa, sillä pukeutumistila ei ole märkätila. Jakotukin eteen on rakennettu 10 senttimetrin korotus, ja korotuksen läpi on porattu reikä, joka on 10 millimetrin korkeudella lattiasta. Tämä korotus ja jakotukkien läpiviennit on tehty rakentamisajan määräysten mukaisesti, eivätkä mitkään rakentamismääräykset ole tuolloin vaatineet rakentamaan kohdet­ta eri tavalla. Rakenneratkaisu ei myöskään ole hyvän rakentamistavan vastainen, eivätkä määräykset ole vaatineet kynnystä pukeutumistilan ja pesutilan välille.

Vakuutusyhtiön viittaaman RakMk C2:n (1976) kohdan 2.2.3 osalta asiakas totesi, että kohdassa puhutaan veden tunkeutumisesta haitallisessa määrin rakenteisiin, mikä tarkoittaa tilassa käytettävää vettä. Vuoto ei ole sijainnut kyseisessä määräyskohdassa tarkoitetussa kylpyhuoneessa vaan märkätilan ulkopuolisen pukeutumistilan jakotukilla. Asiakas myös katsoi vesijohtojen sijoittamisessa noudatetun Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D1 (RakMk D1, 1987) vaatimuksia. Asiakas korosti, että kosteudeneristys tuli pakolliseksi märkätiloissa vasta vuoden 1999 määräysten myötä, että märkätiloiksi luokitellaan kosteudelle alttiina olevat tilat ja että RakMk C2:ssa (1976) ei puhuta mitään putkiläpivienneistä. Talon rakentamisen aikaan ei myöskään ollut vielä selkeää vaatimusta kosteuseristyksestä pukeutumistiloissa.

Ratkaisussaan 14.4.2025 vakuutusyhtiö katsoi, että talon rakentamisajankohtana on Suomen rakentamismääräyskokoelman mukaan edellytetty, että lattiakaivollinen tila tulee vedeneristää ja kaivo liittää vesitiiviisti lattian vedeneristykseen. Jos lattiarakenne olisi ollut määräysten mukaisesti vedenpitävä, lattialle vuotanut vesi ei olisi päässyt aiheuttamaan rakenteiden kastumista. Viitaten Suomen rakentamismääräyskokoelman osaan D1 vakuutusyhtiö totesi, että lattiakaivollisen huonetilan lattian on oltava vedenpitävä. Tilan yhtenäisyyden perusteella jakotukin liitosvuodon on katsottava sattuneen lattiakaivollisessa märkätilassa riippumatta siitä, miksi kyseinen tilan osa on nimetty. Lisäksi yhtiö totesi, että Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti pidetty rakenteille aiheutuneen vuotovahingon varsinaisena syynä lattiarakenteen puutteellisuutta, jos vesi on päässyt rakenteisiin tilassa, jossa olisi tullut olla asianmukainen vedeneristys.

Putkien asentamisen osalta yhtiö totesi lisäksi, että RakMk D1:n (1987) mukaan vesijohto on kiinnitettävä rakenteisiin siten, ettei siihen pääse syntymään haitallista painumaa ja siten, ettei lämpölaajeneminen aiheuta haittaa. Milloin veden virtauksesta syntyvien voimien vuoksi on tarpeellista, on johto ankkuroitava. Putket lähtevät kohteessa jakotukeilta kannakoimattomina suojaputkiin, jolloin putkien on paineiskujen seurauksena mahdollista liikkua vapaasti. Sekä jakotukin että niille tulevien muoviputkien tulee olla kannakoituina niin, etteivät putket irtoa jakotukilta. Koska tässä asiassa näin ei ole ollut, katsoi yhtiö vuodon rakenteille aiheuttamassa vahingossa olevan kysymys vakuutusehtojen tarkoittamasta asennusvirheestä. Vakuutusyhtiö ei muuttanut aiempia korvauspäätöksiään.

Asiakkaan valitus

Valituksessaan 13.6.2024 asiakas vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan käyttövesiputken aiheuttaman vuotovahingon. Yhtiön kielteinen päätös perustuu vääriin tulkintoihin rakentamismääräyksistä. Asiakas viittaa asiassa aiemmin esittämäänsä sekä valituksen ohessa toimittamaansa rakennusalan asiantuntijapalveluita tarjoavan B Ky:n lausuntoon 11.6.2026.

B Ky:n lausunnossa kerrotaan, että kohteessa on tehty tarkastus 12.5.2025. Pukeutumistilassa todetaan olevan kiinteä kaluste, jonka takana irrotettavan kansilevyn alla ovat käyttövesien ja lattialämmityksen jakotukit. Käyttövesien jakotukkeja ei ole kiinnitetty rakenteisiin. Jakotukkien etupuolella on noin 100 millimetriä korkea kivirakenteinen, keraamisilla laatoilla pinnoitettu koroke, jossa on kymmenen millimetriä valmiin lattiapinnan yläpuolella halkaisijaltaan noin kahdeksan millimetrin reikä, josta mahdollinen vuotovesi pääsee valumaan näkyville. Käyttövesien jakotukille tulevien ja lähtevien putkien suojaputket ovat riittävästi lattiapinnan yläpuolella. Korokkeen takana betonilattiaa ei ole pinnoitettu eikä tiivistetty ympäröiviin rakenteisiin. Pukeutumistilan lattiassa ei todettu kallistusta eikä lattiakaivoa. Märkätilojen lattioissa on aina kallistus lattiakaivoon päin. Pukeutumistilan oviaukoissa pesuhuoneeseen ja takkahuoneeseen ei ole nykymääräysten mukaista tulvakynnystä. Kyseisiä tulvakynnyksiä ei ole rakentamisaikaisissa määräyksissä.

Yhteenvetona B Ky:n lausunnossa todetaan, ettei pukeutumistila ole märkätila, jolla tarkoitetaan pesu- ja löylyhuoneita, apukeittiöitä, wc-tiloja, kuraeteisiä, teknisiä tiloja ja vastaavia vesipisteellisiä tiloja. Märkätila on käyttötarkoituksensa vuoksi vedelle alttiina. Jos on mahdollista, että tilan pinnoille voi roiskua tai tiivistyä vettä, voidaan puhua märkätilasta. Koska kyseessä ei ole märkätila, ei rakentamisajankohdan määräyksissä ole vaadetta veden tai kosteuden eristyksestä. RakMk C2:ssa (1976) todetaan, että kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin. Kyseinen määräys koskee siten tiloissa käytettäviä pesu- ja muita vastaavia vesiä. Lausunnossa myös viitataan RT-korttiin RT 34-10341 Keraamisen laatat, laatoitustyöt, jossa laatoitettavat tilat on jaoteltu kuiviin, kosteisiin ja märkiin tiloihin. Esimerkkeinä kosteista tiloista mainitaan muun muassa asuntojen wc- ja kylpyhuonetilat sekä suihkutilat, märkinä tiloina puolestaan taloyhtiöiden saunatilat, sosiaalitilat sekä yleiset uimahallit.

Pukeutumistilassa olevat vesijohtolaitteet on lausunnon mukaan sijoitettu ja asennettu rakennusaikana voimassa olleen RakMk D1:n (1987) vaatimusten mukaan. Kyseisissä määräyksissä ja ohjeissa todetaan, että vesijohto on kiinnitettävä rakenteisiin siten, ettei siihen pääse syntymään haitallista painumaa ja siten, ettei lämpölaajenemisesta aiheudu haittaa. Milloin virtaamisesta syntyvien voimien vuoksi on tarpeellista, on johto ankkuroitava. Koska pukeutumistilassa näkyvillä olevissa vesijohdoissa ei ole ollut vuotoja yli 26 vuoteen, voidaan RakMk D1:ssä asetettujen vaatimusten katsoa täyttyneen. Kyseisessä rakentamismääräyksessä todetaan myös, että vesijohto asennetaan ensisijaisesti siten, että mahdollinen vuoto voidaan helposti havaita ja että vuodosta johtuva vahinko on katsottava vähäiseksi. Lisäksi sijoittamisessa otetaan huomioon, että korjaus voidaan tehdä helposti ja vähäisin kustannuksin. Nämä vaatimukset täyttyvät, jos vesijohto asennetaan näkyville, suojaputkeen siten, että vaihtaminen on mahdollista, avattavaan kanavaan, ryömittävään tilaan tai vaivattomasti irrotettavan rakenneosan, kuten esimerkiksi alaslasketun katon, verhokotelon tai kaappien päällyksien taakse. Kohteessa kyseiset edellytykset täyttyvät, koska vesijohdot on asennettu suojaputkeen sekä vaivattomasti irrotettavan rakennusosan taakse.

Johtopäätöksenä B Ky:n lausunnossa todetaan, että pukeutumistila ei ole märkätila, vaan kyse on kuivatilasta, eikä siihen siten voida soveltaa märkätilaa koskevia määräyksiä ja ohjeita. Tilassa olevat vesijohtolaitteet on myös asennettu rakentamisaikana voimassa olleiden määräysten ja silloin tiedossa olleen hyvän rakentamistavan mukaisesti.

Lisäkirjelmissään asiakas toteaa muun muassa, että rakennus on tyypillinen 1990-luvun kohde, jossa pukeutumis- ja pesutilat on rakennettu sen ajan rakentamismääräysten mukaan. Vakuutusyhtiölle on myös toimitet­tu tarkastuspöytäkirjat, muun muassa LVI-lopputarkastuspöytäkirja. Asia­kas toteaa vakuutusyhtiön viittaavan rakennusvirheeseen ja tulkitsevan pukeutumistilaa nykyisten rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaisesti huomioimatta rakentamisaikaisia määräyksiä ja ohjeita. Myös A Oy:n kartoitusraportissa puhutaan pukuhuoneesta, joka on vakuutusyhtiön kannanotoissa muuttunut märkätilan osaksi, joten vakuutusyhtiö on tehnyt oman tulkintansa pukeutumistilasta asian edetessä. Kirjelmän liitteenä asiakas on toimittanut uuden lausunnon B Ky:ltä.

B Ky:n lausunnossa 16.7.2025 todetaan jakotukkien sijainnin olevan sellainen, etteivät jakotukit altistu viereisessä, seinän takana olevassa märkätilassa käytetyille vesille. Pukeutumistila ei ole märkätila, eikä siinä ole ollut vaadetta vedeneristykselle. Puheena oleva vuotovahinko ei myöskään ole aiheutunut märkätilassa käytetyistä vesistä, vaan käyttövesi­putken liittimen rikkoutumisesta. Pukeutumistilan pinnoille ei tiivisty kosteutta haitallisessa määrin, vaikka pesuhuoneen ja pukeutumistilan välisessä seinässä ei ole ovea, koska kohteessa on jatkuvatoiminen koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Pukeutumistila ei myöskään ole alttiina pesuhuoneessa käytetyille vesille, eikä se ole pesuhuonetta rajaavien seinien sisäpuolella vaan pesuhuoneen pukeutumistilasta ja wc:stä rajaavan väliseinän takana. Oven puuttuminen pukutilan ja pesuhuoneen välisestä oviaukosta ei tee pukeutumistilasta märkätilaa, eivätkä rakentamisajan määräykset edellytä, että pesuhuoneen ja pukuhuoneen välissä on ovi.

Märkätiloja kohteessa ovat B Ky:n lausunnon mukaan pesuhuone ja sauna, eikä näissä tiloissa käytetty vesi ole aiheuttanut vaurioita. Märkätilat on toteutettu RakMk C2:n (1976) edellyttämällä tavalla siten, ettei tilassa käytetty vesi ole päässyt tunkeutumaan ympäröiviin rakenteisiin tai tiloihin. Vakuutusyhtiön viittaamassa julkaisussa RIL 107-81 on lisäksi seuraava maininta maanvaraisten märkien huonetilojen lattioiden vedeneristyksestä: ”Märkien huonetilojen maanvastaisissa rakenteissa on oltava vedeneristys, jos vesi saattaa aiheuttaa vaurioita rakenteissa tai jos vedenpääsy maapohjaan on estettävä.” Kynnyksen tarpeellisuuteen tässä ei oteta kantaa, eikä oviaukon kynnyksellä muutoinkaan ole nyt käsiteltävässä asiassa merkitystä.

RakMk D1:n (1987) soveltamisesta tapaukseen B Ky toteaa, että määräyksessä edellytetään, että vesijohto kiinnitetään rakenteisiin siten, ettei siihen pääse syntymään haitallista painumaa ja siten, ettei lämpölaajenemisesta aiheudu haittaa. Lisäksi todetaan, että milloin virtaamisesta syntyvien voimien vuoksi on tarpeellista, on johto ankkuroitava. Putkien kiinnityksistä ei siten ole ehdotonta määräystä, vaan se on tehtävä, jos putkiin olisi tulossa haitallista painumaa tai lämpöliikettä ja virtaamien voimat niin vaatisivat. Tässä kohteessa putkien ja jakotukkien kiinnitys ei ole asennustavasta johtuen ollut tarpeellinen, koska vesijohdot ovat suojaputkissa rakenteen sisällä, eivätkä tässä asennuskohdassa pääse painumaan tai liikkumaan haittaavissa määrin. Vuotovahinkoa ei ole aiheuttanut putkien ja jakotukkien kiinnityksien puuttuminen vaan yksittäisen liittimen rikkoutuminen, todennäköisesti ja valokuvista päätellen ikääntymisestä johtuen. Vaikka RT-kortissa 18-10922 PEX-putkille on annettu keskimääräiseksi käyttöiäksi 50 vuotta, on tekninen käyttöikä liitososille, jollaisen vuodosta tässä on kyse, yleisesti 20–30 vuotta.

Lisäksi B Ky:n lausunnossa todetaan, että rakentamista koskevissa määräyksissä on yleensä tulkinnallisuutta, jota on pyritty tarkentamaan ohjeilla, joita ovat esimerkiksi RT-kortit ja RIL-julkaisut. Ohjeet eivät kuitenkaan ole määräysten tavoin sitovia. Rakennusalalta olevaan kokemukseensa perustuen lausunnonantaja toteaa maanvastaisten lattioiden vedeneristäminen olleen omakotitalojen märkätiloissa harvinaista kohteen valmistusaikana 1990-luvun lopulla, koska laatoitus ja lattialämmitys katsottiin riittäväksi ja hyvän rakentamistavan mukaiseksi tavaksi estää tilassa käytettyjen vesien haitallinen tunkeutuminen rakenteisiin. Maanvastaisen lattian vedeneristystä ei myöskään ollut edellytetty määräyksissä. Tässäkin kohteessa edellä mainittujen ratkaisujen voidaan todeta toimineen, koska märkätiloissa käytetyt vedet eivät ole kastelleet rakenteita tai aiheuttaneet kosteusvaurioita.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan 25.6.2025 vakuutusyhtiö katsoo vahingon aiheutuneen rajoitusehdossa mainitusta rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta ja kielteisen korvauspäätöksen olevan siten vakuutusehtojen mukainen.

Pesuhuone- ja pukeutumistilan rakenteisiin liittyen yhtiö toteaa, että kuivissa tiloissa laitteiden, esimerkiksi lämminvesivaraajan alle voidaan lattiaan tehdä erillinen rajattu märkätila-alue, jolla on silloin oltava vesitiivis lattia sekä vesitiiviin alueen rakenteen reunojen nosto rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan ohjeiden mukaisesti. Koska tällaisessa tilanteessa laitteen ylivuotoveden purku tapahtuu suoraan ohjattuna lattiakaivoon, ei huonetilan seinärakenteilta edellytetä vesitiiveyt­tä. Sen sijaan märkätilassa, jossa sijaitsee sauna ja suihku, tilanne on toinen. Tilan kosteuspitoisuus vaihtelee huomattavasti silloin, kun tilaa käytetään sen käyttötarkoituksessa. Jos tilojen välissä ei ole tiloja rajaavaa ovea, kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa pesuhuoneen ja pukeutumistilan välissä ei ole, tila tulkitaan yhtenäiseksi märkätilaksi, jonka rajaavi­na osina ovat sen seinät. Märkätilan seinissä ja lattiassa tulee kauttaaltaan olla vesitiivis rakenne.

Märkätilalta edellytettävä vesitiivis rakenne estää tiloissa käytettävän veden sekä ilman kosteuden pääsyn rakenteisiin. Kun kylpemiseen tarkoitetuissa tiloissa käytetään saunaa ja lämmintä vettä, nousee ilmankosteus huomattavasti normaalia suuremmaksi, jolloin lämmintä ja kosteaa huoneilmaa kylmempinä olevat seinäpinnat aiheuttavat kondenssi-ilmiön. Huoneilman sisältämä kosteus tiivistyy seinärakenteen pinnalle ja valuu alas lattianrajaan. Asiakkaan omakotitalossa yhtenäisen tilan muodostavissa pesuhuoneessa ja pukeutumistilassa viimeksi mainitun tilan penkin takana oleva jakotukkitila joutuu siten kosteuden vaikutuksen alaiseksi, koska rakenne ei ole ollut vesitiivis seinän vedeneristyksen puuttuessa penkin takana olevalta seinän osalta. Myöskään jakotukkitilan lattiassa ei ole vedenpitävää rakennetta, ja tilan etureunan korokkeeseen on asennettu putki mahdollisten vuotovahinkojen havaitsemi­seksi. Nyt käsiteltävä vuoto havaittiin kuitenkin lattian pintarakenteen tummuttua, ei putken kautta tulevasta vedestä.

Märkätila tarkoittaa rakennuksen tilaa, jossa pinnat joutuvat toistuvasti alttiiksi vedelle tai runsaalle kosteudelle. Kun kyseessä on pientalon kylpyhuone, niin kaikki tilaa rajaavat seinät sisältyvät märkätilamääritteeseen. Pienissä kylpyhuoneissa on aina saunomisen ja kylpemisen yhteydessä huomattavan suuri kosteus, joka leviää kaikkialle kyseiseen tilaan. Se, että pukeutumistila on suihkuun nähden huonetilan muoto huomioiden hieman kulman takana, ei poista huoneilman kosteuden leviämistä pukutilaan. Samoin tilan lattialle roiskuva suihkuvesi tai lattioiden huuhtelussa käytettävä vesi voi päästä vuodon esiin johtavaa putkea toiseen suuntaan eli jakotukkitilaan. Kylpyhuone on myös tulvimisvaarallinen tila, ja saman tilan yhteydessä olevan pukeutumistilan jakotukkikotelon vuodon ilmaisuputki on alempana kuin tilan ulko-oven kynnykseltä edellytetään.

Jakotukkitilan vedeneristyksen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että rakentamisajankohtana voimassa ollut rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset (RYL 90) esittää vedeneristyksen vaatimuksena, että valmiin vedeneristeen tulee olla katkeamaton. Vedeneristeen tulee olla niin laaja, ettei vesi pääse kiertoteitse tunkeutumaan rakenteisiin. Kohteessa vedeneris­te on asennettu kyseisen vaatimuksen vastaisesti, koska vedeneristet­tä ei ole asennettu jakotukkitilassa seinärakenteessa lattiaan asti, eikä lattiassa ole lainkaan vedeneristettä.

Lisäksi vakuutusyhtiö viittaa ratkaisusuositukseen VKL 746/08, jossa esitetyn selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta ei ollut voinut todeta, että jakotukin suojakotelo eristäisi vettä niin tehokkaasti kuin märkätiloilta talon rakentamisaikaan vuonna 1970 tai remontointiaikaan vuon­na 1994 on vaadittu. Lautakunnan tulkinta oli, että kyseisessä kylpyhuoneessa märkätila käsitti koko huoneen lattiapinta-alan ja siis myös kyseisen suojakotelon sisällä olevan alueen. Kotelossa oleva muovimatto ei ollut ollut märkätilalta edellytettävällä tavalla tiivis. Vakuutusyhtiö katsoo rakenneratkaisun nyt käsiteltävässä tapauksessa olevan vastaava kuin tapauksessa VKL 746/08, sillä jakotukkikotelon rakenteisiin voi pääs­tä kosteutta muualtakin kuin putkivuodosta, ja jakotukkikotelo siten kuuluu koko huonetilan lattiapinta-alaan.

B Ky:n lausunnossa esitettyjen näkemysten osalta vakuutusyhtiö toteaa, että rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan ohjeiden mukaan märkätilan vedeneristeen tulee kauttaaltaan olla vesitiivis. Koska korokkeen etureunassa on reikä, ei jakotukkitilaa ole eriytetty märkätilasta, joten myös jakotukkitilassa olisi pitänyt olla vesitiivis rakenne eli veden­eriste. Lisäksi tulee huomioida, että jakotukkitila on ollut myös yläpuoleltaan altis veden vaikutukselle. Pukeutumistilan lattiasta puuttuva, märkätiloilta edellytettävä kaltevuus ei muuta tilan määritystä toiseksi, vaan kyse on saman huonetilan sisällä olevasta lattiapinnasta. Tilan osan nimeäminen pukeutumistilaksi ei muuta huonetilan määritelmän mukaista huonetilaa toiseksi. Huonetilan määritelmän mukaan huonetta rajaavat seinät, ja tässä kohteessa seinät rajaavat kokonaisuudeksi pesuhuoneen pukeutumistiloineen.

Tulvakynnysten osalta vakuutusyhtiö toteaa, että B Ky:n lausunnossa esitetyin tavoin tulvakynnyksiä ei ole suoraan mainittu rakentamisaikaisissa määräyksissä. Määräystekstin tavoitteen toteuttamiseksi on kuitenkin hyvän rakentamistavan ohjeita, joissa vedeneristeen nosto kynnykselle on olemassa. Tämä ilmenee julkaisusta RIL 107-81, jonka mukaan märkien huonetilojen lattioiden vedeneristys nostetaan kynnysten kohdalla vähintään 25 millimetriä valmista lattiapintaa ylemmäksi. Yhtiö toteaa, että oikean rakentamisen kokonaisuus koostuu rakentamismääräyksistä sekä hyvän rakentamistavan ohjeista. Pelkkiin määräyksiin tukeutuminen on virheellinen lähestymistapa arvioitaessa rakentamisen oikeellisuutta. Vesijohtojen asennustavasta yhtiö toteaa, ettei se, kuinka kauan virheellisesti asennettu rakennustuote pysyy paikoillaan rikkoutumatta ja aiheuttamatta vahinkoa, osoita asennustapaa oikeaksi. Putkiston 50 vuoden käyttöikää on ollut jäljellä noin 24 vuotta, joten kokonaiskäyttöikään nähden vuoto on tapahtunut erittäin aikaisessa vaiheessa.

Lisävastineissaan vakuutusyhtiö toteaa muun muassa, että pesuhuone- ja pukeutumistilojen välissä ei ole seinää, joka estäisi kosteuden pääsyn pukeutumistilaan. Pukeutumistilan penkin kohdalla on lyhyt, leveydeltään 40 senttimetrin seinän osuus, mutta seinässä on muutoin lattiasta kattoon asti ulottuva avoin aukko. Koneellinen ilmanvaihto kuivattaa tiloja nopeammin, mutta ei estä kylpyhuoneen käyttötilanteessa kosteuden leviämistä kaikkialle niille lattia-, seinä- ja kattopinnoille, jotka rajaavat märkätilaa. RakMk C2:n (1998) määräyksessä todetaan, että rakenteet on toteutettava siten, ettei sisäisistä kosteuslähteistä peräisin oleva vesihöyry haitallisesti tunkeudu rakennuksen sisätiloihin. Käytettäessä saunaa ja pesuhuonetta, nousee ilman kosteuspitoisuus huomattavasti normaalista, ja jos vesihöyryn annetaan siirtyä vapaasti asuinhuoneisiin, aiheutuu niiden pintarakenteille vahinkoa. Vaikka määräyksessä ei siten kirjaimellisesti mainita, että märkätilassa tulee olla asennettuna ovi märkätilan ja kuivien tilojen väliin, edellyttää tilan käyttötarkoitus tilojen väliseen aukkoon asennettavaksi oven, joka estää märkätilan kosteuden siirtymisen kuiviin tiloihin. Myös se, että pukeutumistilan ja kuivien tilojen väliin on asennettu ovi, mutta pesuhuoneen ja pukeutumistilan väliin ei, osoittaa, että pesuhuone ja pukeutumistila ovat samaa huonetilaa.

Jakotukille tulevien vesijohtojen asennuksesta vakuutusyhtiö toteaa, että suojaputkessa oleva putki pääsee vapaasti liikkumaan suojaputken sisään, jos putkea ei ole kannakoitu. Suojaputken tarkoitus on tuoda mahdollinen vuotovesi esiin, jos putkilinjassa tapahtuu vuotoa, eikä suojaputki toimi kannakkeena. Kannakointi toteutetaan siihen tarkoitukseen erikseen valmistetulla tuotteilla.

PEX-putkien käyttöiän vakuutusyhtiö tulkitsee tarkoittavan järjestelmän käyttöiän kokonaisuutta, johon kuuluvat myös kyseisessä järjestelmässä käytettävät liitososat. RT-kortissa RT 18-10922 liitososista tai niiden kestävyydestä ei ole mainintaa. Venttiilien ja messinkisten karaventtiilien käyttöikänä mainitaan 20–30 vuotta, mutta messinkinen liitososa ei ole tällainen laite.

Rakentamismääräysten ja -ohjeiden osalta vakuutusyhtiö toteaa, että ohjeilla vältetään määräysten tulkinnanvaraisuutta ja että hyvän rakentamistavan ohjeita tulee noudattaa. Ohjeet itsessään eivät ole velvoittavia, vaan muitakin kuin niissä esitettyjä ratkaisuja voidaan käyttää, jos ne täyttävät määräyksen ja ohjeen mukaiset rakentamiselle asetetut vaatimukset. Yhtiö viittaa tältä osin maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) 117 §:ään, jonka mukaan rakentamisessa tulee muutoinkin noudattaa hyvää rakennustapaa, ja toteaa lisäksi, että virheellisyyksiä koskevassa rajoitusehdossa 5.3.6 mainitaan, ettei vakuutuksesta korvata hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta aiheutunutta vahinkoa.

Maanvastaisten lattioiden vedeneristämistä koskevan vaatimuksen osal­ta vakuutusyhtiö toteaa, että rakennusaikana maanvaraisen betonilaatan alle on asennettu lämmöneriste. Jos maanvaraisen lattian rakenteeseen pääsee kosteutta märkätilasta, se leviää muualle rakennukseen alapohjalaatan eristepinnan kautta, jolloin tilanne on vastoin RakMk C2:n (1998) kohdassa 1.4 edellytettyä. Kyseisen kohdan sisältämän määräyksen mukaan rakenteet ja LVI-järjestelmät on tehtävä siten, ettei sisäisistä ja ulkoisista kosteuslähteistä peräisin oleva vesihöyry tai vesi haitallisesti tunkeudu rakenteisiin ja rakennuksen sisätiloihin. Julkaisun RIL 107-1989 mukaan maanvaraisissa tiloissa, joissa on lattiakaivo, tarvitaan vedeneristys silloin, kun vesi saattaa aiheuttaa vaurioita rakenteissa, esimerkiksi ympäröivissä puuseinissä. Kohteessa pukeutumistilan penkin takana jakotukin vieressä oleva pukutilan seinä on ranka- ja levyrakenteinen. Lisäksi RakMk C2:n (1998) kohdassa 7.2.1 edellytetään, että märkätilan lattiapäällysteen ja seinäpinnoitteen on toimittava veden­eris­tyksenä tai lattiaan päällysteen alle ja seinään pinnoitteen taakse on tehtävä erillinen ve­den­eristys. Näin ollen lattialämmitys ei ole riittävä estämään veden tunkeutumista rakenteisiin, koska lattialämmityksellä ei saada aikaan vesitiivistä rakennekerrosta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys käyttövesiputkiston liitososan rikkoutumisesta aiheutuneen vuotovahingon korvattavuudesta, tarkemmin siitä, onko vedeneristys jakotukkitilassa ollut rakentamismääräysten ja -ohjeiden vastainen ja onko liitososan rikkoutumisen osoitettu aiheutuneen asennusvirheestä.

Sovellettavat vakuutusehdot sekä rakentamismääräykset ja -ohjeet

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2024 alkaen, kohdan 5.1 (Vakuutusturvat ja niistä korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutus korvaa vakuutetulle omaisuudelle äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneen suoranaisen esinevahingon, joka voidaan yksilöidä yksittäiseksi tapahtumaksi.

Ehtokohdan 5.1.5 (Vuoto) mukaan vakuutuksesta korvataan suoranainen esinevahinko, jonka on aiheuttanut neste-, kaasu- tai höyryvuoto, kun aine on virrannut äkillisesti, ennalta arvaamatta ja suoraan
- rakennukseen kiinteästi asennetuista putkistoista
- putkistoihin kiinteällä liitännällä liitetyistä käyttölaitteista, koneista, säiliöistä
- kylmälaitteesta, akvaariosta, puutarhaletkusta tai sisäpuolisesta sadevesiputkistosta
[…]

Ehtokohdan 5.3.6 (Virheellisyydet) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuudelle
a) suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
b) rakenne-, valmistus- tai aineviasta
c) perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
d) kun vesi on päässyt rakenteisiin sen takia, että lattiakaivo tai sen korokerengas tai märkätilan putkiläpivienti on vuotanut
e) kun lattiakaivolla varustettua tilaa ei ole vedeneristetty tai rakenne ei ole ollut vesitiivis, vaikka rakentamis- tai remonttiaikaiset rakentamismääräykset, ohjeet tai hyvä rakentamistapa olisivat tätä edellyttäneet.

C2 Suomen rakentamismääräyskokoelma
Veden- ja kosteudeneristys, Määräykset, 1976

1 Yleistä
1.2 Rakenteiden, rakennustarvikkeiden ja -aineiden on oltava sellaisia, ettei kosteus eivätkä muut tekijät haitallisessa määrin heikennä rakennuksen toimintakelposuutta, kestävyyttä ja rakenteiden kosteusteknistä toimintaa.

2 Kosteustekninen suunnittelu
2.1 Rakenteet yleensä
2.1.1 Suunniteltaessa on kiinnitettävä huomiota rakennuksen ja rakenteiden toimintaan vaikuttaviin eri kosteustekijöihin kuten kosteuden lähteet, siirtymismuodot ja kosteuden aiheuttamat haitalliset vaikutukset.
2.1.2 Rakenteisiin kerääntyvä kosteus ja sen poistaminen ei saa rakennusaikana tai valmiissa rakennuksessa aiheuttaa kohtuutonta haittaa rakenteille tai rakennuksessa olijoille.
2.2.3 Kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin.

C2 Suomen rakentamismääräyskokoelma
Kosteus, Määräykset ja ohjeet, 1998

Määräykset ja ohjeet tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999 ja korvaavat 12 päivänä marraskuuta 1975 annetut määräykset veden- ja kosteudeneristyksestä (C2). Aikaisempia säännöksiä saadaan kuitenkin soveltaa rakentamiseen, johon on haettu lupa 1.7.1999 tai aikaisemmin.

1.4 Rakennuksen kosteustekninen toiminta
1.4.1 (määräys)
Rakenteet ja LVI-järjestelmät on tehtävä siten, ettei sisäisistä ja ulkoisista kosteuslähteistä peräisin oleva vesihöyry, vesi tai lumi haitallisesti tunkeutuu rakenteisiin ja rakennuksen sisätiloihin. Tarvittaessa rakenteen on kyettävä kuivumaan haittaa aiheuttamatta tai rakenteen kuivattamiseen esitetään suunnitelmissa menetelmä.
1.4.9 (määräys)
Mahdolliseen vesivahinkoon ja sen nopeaan havaitsemiseen (esim. putkivuoto) tulee varautua niin, että rakenteilla ohjataan vuoto näkyville ja estetään sen huomaamaton ja haitallinen tunkeutuminen rakenteisiin.
[…]

7 Märkätila
7.2 Lattia- ja seinäpinnoitteet
7.2.1 (määräys)
Märkätilan lattiapäällysteen ja seinäpinnoitteen on toimittava veden­eristyksenä tai lattiaan päällysteen alle ja seinään pinnoitteen taakse on tehtävä erillinen vedeneristys.

D1 Suomen rakentamismääräyskokoelma
Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, Määräykset ja ohjeet, 1987

2 Vesilaitteisto
2.5 Toimintahäiriöiden estäminen
2.5.1 Sijoittaminen
Määräykset
[…]
Vesijohto on kiinnitettävä rakenteisiin siten, ettei siihen pääse syntymään haitallista painumaa ja siten, ettei lämpölaajeneminen aiheuta haittaa. Milloin veden virtauksesta syntyvien voimien vuoksi on tarpeellista, on johto ankkuroitava.
[…]
Vesijohdon vaihdettavuus
Ohjeet
Vesijohto asennetaan ensisijaisesti siten, että mahdollinen vuoto voidaan helposti havaita ja että vuodosta johtuva vahinko on katsottava vähäiseksi. Lisäksi sijoittamisessa otetaan huomioon, että korjaus voidaan helposti ja vähäisin kustannuksin tehdä.
Em. vaatimukset täyttyvät, jos vesijohto asennetaan seuraavasti:
- näkyville
- suojaputkeen siten, että vaihtaminen on mahdollista
- avattavaan kanavaan
- ryömittävään tilaan
- vaivattomasti irrotettavan rakenneosan, kuten esimerkiksi alaslasketun katon, verhokotelon tai kaappien päällyksen taakse
[…]

3 Jätevesilaitteisto
3.2 Viemäröinnin järjestely
[…]
Viemäripisteen järjestely
Ohjeet
[…]
Sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen. Tällöin ei viemäripisteessä kuten esimerkiksi pesualtaassa, tarvita ylivuotojärjestelyä.
[…]

Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset 1990
22 Veden- ja kosteudeneristys
Yleiset vaatimukset
22.05 Valmis eristys
Valmiin veden- ja kosteudeneristyksen on oltava katkeamaton. Sen tulee ulottua suojattavan rakennusosan yli niin laajalle alalle, ettei vesi pääse kiertoteitse tunkeutumaan rakennusosiin. Eristyksen ja sen läpäisevien rakennusosien liittymäkohtien ja liikuntasaumojen tiiviyden tulee vastata ympäröivän eristyksen tiiviyttä.

RIL 107-1989 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet

2. Rakenteelliset ohjeet
2.1 Maanvastaiset rakenteet
[…]
Märkien huonetilojen maanvastaisissa rakenteissa on oltava vedeneristys, jos vesi saattaa aiheuttaa vaurioita rakenteissa tai jos veden pääsy maapohjaan on estettävä. […]

2.3 Märkien huonetilojen rakenteet
Märkä huonetila on huone tai tila, jossa veden poistaminen lattialta on tarpeen.
Märkien huonetilojen kosteusteknisen suojauksen edellytyksenä on toimiva ja riittävän tehokas ilmanvaihto.
Veden poisjohtamiseksi on lattian kaltevuuden oltava yleensä 1:100 ja lattiakaivojen läheisyydessä 1:50.
Märkien huonetilojen lattioissa on oltava vedeneristys. Maanvastaiset lattiat ks. 2.1. Tarvittaessa on myös märkien huonetilojen seinissä oltava vedeneristys.
Vedeneristystä ei tarvita, jos rakenne on vedenpitävä.

[…]
Maanvaraisissa tiloissa, joissa on lattiakaivo, tarvitaan vedeneristys, silloin kun vesi saattaa aiheuttaa vaurioita rakenteissa (esim. ympäröivät puuseinät) tai jos veden pääsy maapohjaan on estettävä. Tällaisissa maanvaraisissa tiloissa ja kerroksissa olevissa kosteissa tiloissa, joissa ei ole lattiakaivoa, tulee vedeneristyksenä käyttää vähintään yhtä bitumi- tai kumibitumimattoa.
[…]

Valmiissa rakenteessa sively- ja kermieristyksellä on yleensä oltava suojakerros. Vedeneristyksenä voidaan käyttää myös muovimassaa, jos sen lujuus, vesitiiviys ja joustavuus on ko. kohteeseen riittävä tai jos lattiaan kohdistuvat käytöstä johtuvat mekaaniset rasitukset ovat vähäisiä esimerkiksi muovimattoja, jotka samalla voivat olla lattianpäällysteitä.
[…]
Märkien huonetilojen lattioiden vedeneristys ulotetaan siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin yleensä vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi, siten että seinää pitkin valuva vesi ei pääse eristyksen taakse. Kynnysten kohdalla eristys nostetaan vähintään 25 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi.
Putkien läpiviennit yms. lävistykset tehdään vedeneristyksen kohdalla vedenpitäviksi.
[…]
Märkien huonetilojen seinien ja kattojen on oltava kosteutta kestäviä ja sellaisia, ettei niihin tai niiden läpi pääse tunkeutumaan vettä haitallisessa määrin. […]

RT 830-40 Kosteuden- ja vedeneristys, bitumi ja bitumikermi (1977)

6 Kosteuden- ja vedeneristystä täydentävät rakennusosat
Lattioiden eristyksen on ulotuttava siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi.
Kynnysten kohdalla on eristys nostettava vähintään 20 mm viereistä lattiapintaa ylemmäksi.
Suihkun, ammeen, kaatoaltaan, pesualtaan yms. kohdalla on otettava huomioon roiskeveden vaikutuksen ulottuminen ohi ko. kalusteen myös yläpuolella ja sivuilla.
Alustan ja eristyksen rakenne on suunniteltava siten, että eristys voidaan päättää seinalla niin, ettei vesi pääse seinää myöten eristyksen taakse. […]

LVI 12-10210 Putkistojen kannakointi (1993)
1 Yleistä
Kannakoinnin on kestettävä putkien, venttiilien, nesteen (yleensä veden), eristeen ja mahdollisten ulkoisten kuormitusten paino sekä lämpöliikkeen, virtaavan nesteen ja syövyttävien olosuhteiden aiheuttamat vaikutukset. […]

2 Lämmitys- ja käyttövesiputket
[…]
Kahden eri materiaalin (esim. kupari ja muovi) liitoskohdassa on liitoksen välittömässä läheisyydessä molemmin puolin oltava kiintopiste. […]

RT 84-10558 Asunnon kosteiden tilojen rakenteet (1994)

1 Johdanto
Tässä RT-ohjekortissa annetaan ohjeita asunnon kosteiden tilojen rakenteiden suunnitteluun. Rakennusten tilat jaetaan niiden kosteusolojen mukaan märkiin, kosteisiin ja kuiviin tiloihin. Asuntojen tilat ovat joko kuivia tai kosteita. Asunnon kosteita tiloja ovat kylpyhuoneet ja muut näihin rinnastettavat lattiakaivolla varustettavat tilat.
Taulukossa 1 esitetään asunnon kosteiden tilojen rakenteiden veden- tai kosteudeneristyksen tarve ja mahdollinen pintarakenteilta vaadittava kosteudenkestävyys.

Taulukon 1 mukaan kylpy- tai suihkutilojen sekä asunto- tai huoneistosaunojen lattiaan asenneteen vedeneriste, seinään kosteudeneriste ja kattoon kosteutta kestävä pinta.

2 Suunnittelun lähtökohdat
Asunnon kosteiden tilojen rakenteet suunnitellaan niin, ettei ympäröi­vi­en rakennusosien kosteus missään vaiheessa kohoa haitallisen suureksi. Jos rakenteeseen voi tulla ylimääräistä kosteutta, sen on voitava poistua aiheuttamatta vaurioita rakenteelle. Rakennusosien liitosten tulee olla niin tiiviit, ettei vesi pääse aiheuttamaan rakenteissa biologista kasvustoa.

3 Lattiarakenteet
3.2 Kallistusrakenteet
Lattiakaivolla varustetussa tilassa veden poisjohtamiseksi suositeltava lattian kaltevuus on 1:80, lattiakaivon ympärillä 1:50. […]

3.3 Vedeneritys
Vedeneristys on suositeltavaa tehdä kallistusrakenteen yläpuolelle. Vedeneristyksen lävistyksiä tulee välttää.
Vedeneriste nostetaan seinille valmiin lattiapinnan sekä muuratun kylpyammeen tai suihkualtaan reunan yläpuolelle 100...150 mm, ja se limitetään vähintään 50 mm seinän kosteudeneristeen kanssa, kuva 3. Erityistapauksissa ylösnosto voi olla vähintään 50 mm.
Kynnyksen kohdalla vedeneriste nostetaan lattiapinnan tasoa korkeammalle ja se liitetään vesitiiviisti oven kynnys- ja karmirakenteeseen, kuva 10. […]

Asian arviointi

Yleistä

Keskeiset riidanalaiset kysymykset asiassa koskevat rakentamismääräyksissä ja -ohjeissa pukeutumistilan lattialle ja erityisesti korokkeen takana sijaitsevan jakotukkitilan lattialle asetettavia vedeneristysvaatimuksia. Riitaa on myös kyseisen tilan seinää koskevista vedeneristysvaatimuksista. Lisäksi vakuutusyhtiö on vedonnut putken asennuksen virheellisyyteen perustellen näkemystään jakotukin ja siitä lähtevien putkien puutteellisella kannakoinnilla.

Vakiintuneesti noudattamansa käytännön mukaisesti lautakunta toteaa, että rakennuksen käyttöä palvelevan vesijohdon rikkoutumisesta aiheutuvissa vuotovahingoissa on lähtökohtaisesti kysymys vuototurvan sisältävästä vakuutuksesta korvattavasta vahinkotapahtumasta. Vakuutusyhtiön vedotessa korvausvastuutaan rajoittavaan rajoitusehtoon on yhtiöllä näyttötaakka rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on kysymys vuotovahingosta, joka on aiheutunut jakotukkiin liitetyn vesijohdon liitososan rikkouduttua. Jakotukki on sijainnut omakotitalon pesuhuoneen yhteydessä olevaan pukeutumistilaan rakennetun korokkeen takana. Osapuolet ovat vahinkokäsittelyn ja riita-asian kirjelmöinnin yhteydessä käsitelleet laajasti eri rakentamismääräyksiä ja -ohjeita. Tältä osin lautakunta toteaa, että rakennuslupaa rakennukselle on haettu 20.1.1998. Koska Suomen rakentamismääräyskokoelman osan C2 (1998) mukaan aikaisempia säännöksiä saadaan soveltaa rakentamiseen, johon on haettu lupa 1.7.1999 tai aikaisemmin, tulee asiassa sovellettavaksi RakMk C2 (1998):n määräysten ja ohjeiden sijaan Suomen rakentamismääräyskokoelman osa C2 Veden- ja kosteudeneristystä koskevat määräykset vuodelta 1976.

Muun rakentamisohjeistuksen kuin rakentamismääräysten osalta lautakunta toteaa, että virheellisyyksiä koskevassa rajoitusehdossa rajoituksen piiriin kuuluvat myös hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta aiheutuneet vahingot. RYL- ja RIL-julkaisut samoin kuin RT-kortit määrittävät osaltaan hyvän rakentamistavan sisältöä, ja näin ollen rajoitusehdon soveltumista arvioitaessa myös nämä ohjeistukset tulevat huomioitaviksi. Määräysten ja ohjeiden tarkemmasta soveltumisesta käsiteltävään tapaukseen lausutaan jäljempänä.

Noudattamansa käytännön mukaisesti lautakunta toteaa lisäksi, etteivät rakentamisaikaiset suunnitelmat ja tuolloin tehdyt katselmukset ja tarkastukset osoita toteutuksen virheettömyyttä vaan tämä arviointi perustuu lautakunnalle asian käsittelyn yhteydessä kohteesta esitettyyn selvitykseen.

Putken asennustapa

A Oy:n kartoitusraportin ja B Ky:n lausunnon 11.6.2025 kuvista ilmenee, ettei käyttöveden jakotukkia tai siitä lähteviä putkia ole kannakoitu. Käyttöveden jakotukit sijaitsevat edellä mainituista kuvista silmämääräisesti arvioiden 20–30 senttimetrin korkeudella lattiatasosta. A Oy:n raportissa on myös kuvat sekä vuotaneesta että sen tilalle vaihdetusta imusuojaventtiilistä.

Lautakunta toteaa, että rakentamisaikana voimassa olleessa Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D1 (1987) todetaan määräyksenä, että vesijohto on kiinnitettävä rakenteisiin siten, ettei siihen pääse syntymään haitallista painumaa ja siten, ettei lämpölaajeneminen aiheuta haittaa. Lisäksi todetaan, että milloin veden virtauksesta syntyvien voimien vuoksi on tarpeellista, on johto ankkuroitava. Lautakunta toteaa, että käyttövesiputkiston jakotukkiin voidaan lähtökohtaisesti olettaa putkiston käytöstä aiheutuvan sellaista rasitusta, jonka vuoksi jakotukki on RakMk D1:n (1987) määräyksen täyttämiseksi kannakoitava. Nyt käsiteltävässä tapauksessa lautakunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, ettei imusuojaventtiilin rikkoutumisesta ole esitetty muuta selvitystä kuin A Oy:n kartoitusraporttiin sisältyvä kuva ennen liitososan vaihtamista ja maininta vesijohtoliittimen rikkoutumisesta.

Sen, että liitososa on kestänyt ennen rikkoutumistaan 26 vuotta, voi lautakunnan näkemyksen mukaan katsoa osaltaan viittaavan siihen, että asennus on tehty oikein ja putkeen kohdistuvat rasitukset huomioiden. Toisaalta puuttuvan kannakoinnin liitokselle aiheuttaman rasituksen vaikutuksen voidaan olettaa lisääntyvän ajan kulumisen myötä. Tarkemman selvityksen liitoksen rikkoutumisen syystä kuitenkin puuttuessa ja näyttötaakan asennusvirheestä ollessa vakuutusyhtiöllä lautakun­ta katsoo, että asiassa jää osoittamatta liitoksen rikkoutuneen asennusvirheen seurauksena.

Onko pukeutumistila märkätila?

Kysymys siitä, katsotaanko pukeutumistilan olevan märkätila, määrittää, mitkä määräykset ja ohjeet tulevat sovellettavaksi tilan seinien ja lattian vedeneristyksen osalta.

Pesuhuoneen yhteydessä sijaitsevassa pukeutumistilassa ei ole erillistä vesipistettä eikä lattiakaivoa. Pukeutumistilan leveys on A Oy:n raportin mukaan 1,50 metriä, josta pesuhuoneeseen johtavan aukon leveys on hieman alle 80 senttimetriä ja pesuhuoneen vastaisen seinän leveys noin 60 senttimetriä. Asiakkaan mittauksen mukaan lähemmältä suihkulta on aukkoon matkaa 2,1 metriä. Tilojen välisessä aukossa ei ole ovea eikä kynnystä.

Asiassa vedotuista, asiakkaan omakotitalon rakentamisen aikaan voimassa olleista rakentamismääräyksistä ja -ohjeista märkätilan määritelmä sisältyy julkaisuun RIL 107-1989, jonka mukaan märkä huonetila on huone tai tila, jossa veden poistaminen lattialta on tarpeen.

Lautakunta toteaa pukeutumistilan olevan lattiapinnaltaan samaa yhtenäistä aluetta pesuhuoneen kanssa. Myös tilan seinät ovat jakotukkien päällä olevan kalusteen taakse jäävää osuutta lukuun ottamatta laatoitettu yhtenäisesti pesuhuoneen kanssa. Lisäksi lautakunta toteaa pukeutumistilan ja takkahuoneen välissä olevan oven viittaavan siihen, että pukeutumistila on tarkoitettu osaksi samaa tilakokonaisuutta pesuhuoneen kanssa. Toiminnallisesti pukeutumistila eroaa käyttötarkoitukseltaan pesuhuonetilasta, mutta tällä ei asiaa arvioitaessa ole ratkaisevaa merkitystä. Kun lattialle päätyneellä vedellä on esteetön pääsy pesuhuonees­ta pukeutumistilaan lautakunta katsoo, että pukeutumistila on samaa märkätilakokonaisuutta pesuhuoneen kanssa. Pukeutumistilan seiniä ja lattiaa koskevista rakentamismääräyksistä ja -ohjeista lausutaan seuraavassa erikseen.

Pukeutumistilan seinän vedeneristystä koskevat vaatimukset

Vahinkotapahtumasta esitetyn selvityksen perusteella vuotanut vesi on valunut korokkeen takana olevan noin 20 senttimetrin levyisen jakotukkitilan lattialle ja päätynyt sieltä rakenteisiin. Vakuutusyhtiö on katsonut vedeneristyksen olevan pukeutumistilassa puutteellinen sekä seinän että lattian osalta.

Omakotitalon rakentamisen aikaan voimassa olleessa RakMk C2:ssa (1976) todetaan, että rakenteisiin kerääntyvä kosteus ja sen poistaminen ei saa aiheuttaa kohtuutonta haittaa rakenteille tai rakennukses­sa olijoille ja että kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin. Asiassa esitetyssä muussa rakentamisohjeistuksessa seinistä todetaan julkaisussa RIL 107-1989 (kohta 2.3), että märkien huonetilojen seinien ja kattojen on oltava kosteutta kestäviä ja sellaisia, ettei niihin tai niiden läpi pääse tunkeutumaan vettä haitallisessa määrin. RT-kortin RT 84-10558 (1994) taulukossa 1 esitetään asunnon kosteiden tilojen rakenteiden veden- tai kosteudeneristyksen tarve ja mahdollinen pintarakenteilta vaadittava kosteudenkestävyys. Taulukon mukaan kylpy- tai suihkutilojen lattiaan asennetaan vedeneriste, seinään kosteudeneriste ja kattoon kosteutta kestävä pinta. RT-kortissa RT 830-40 (1977) puolestaan todetaan, että suihkun, ammeen, kaatoaltaan, pesualtaan yms. kohdalla on otettava huomioon roiskeveden vaikutuksen ulottuminen ohi kyseisen kalusteen myös yläpuolella ja sivuilla.

Lautakunta toteaa, ettei RakMk C2 (1976) aseta suoranaista edellytystä märkätilan kaikkien seinien vedeneristykselle toisin kuin myöhempi RakMk C2 (1998). Lautakunnan näkemyksen mukaan myöskään julkaisun RIL 107-1989 kohdan 2.3 mainintaa märkätilan seinistä ja katoista ei voi tulkita siten, että se aina edellyttäisi veden­eristystä kaikissa märkätilan seinissä samoin kuin tilan katossa. Tässä arvioinnissaan lautakunta on huomioinut myös sen, ettei myöskään RakMk C2:een (1998) sisälly edellytystä märkätilan katon vedeneristyksestä. Lautakunta katsookin RIL-julkaisun kohdan 2.3 viittaavan märkätilan käytöstä aiheutuvan kosteuden rakenteisiin pääsyn estämiseen. Lisäksi lautakunta toteaa, että RT-kortissa RT 84-10558 märkätilan seinille ja lattialla asetetaan erilaiset vaatimukset ja RT-kortissa RT 830-40 puolestaan viitataan kosteuden- ja vedeneristystä koskevassa kohdassa suihkun roiskevesialueeseen.

Lautakunta toteaa, ettei nyt käsiteltävässä tapauksessa ole väitettykään, että pukeutumistilan syvennyksessä olevan kiinteän kalusteen takana sijaitsevan seinän osan kautta olisi päässyt tilan käytöstä aiheutuvaa kosteutta rakenteisiin. Tällaista rakenteisiin kohdistuvaa kosteusrasitusta ei muutoinkaan ilmene asiassa esitetystä selvityksestä. Kohteessa toteutettujen rakenneratkaisujen voidaan siten katsoa estäneen suihkun ja saunan käytöstä peräisin olevan kosteuden pääsyn haitallisessa määrin rakenteisiin. Huomioiden suihkun sijainti lautakunta pitää myös ilmeisenä, ettei suihkun roiskevesirasitus ulotu pukeutumistilan syvennyksen seiniin. Näillä perusteilla lautakunta katsoo, ettei pukeutumistilan seinän vedeneristys ole ollut kohteessa siten puutteellinen, että tällä perusteella vakuutusyhtiö voisi evätä korvauksen.

Pukeutumistilan lattian vedeneristystä koskevat vaatimukset

Pukeutumistilan lattian ollessa samaa yhtenäistä aluetta pesuhuoneen kanssa tilan lattiassa on lautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan oltava vedeneristys. Märkätilan lattia on kosteusrasituksen kohteena käytettäessä tilaa tarkoitukseensa, ja vaatimus vedeneristyksestä perustuu seinistä poiketen niin RakMk C2:een (1976) kuin myös rakentamismääräyskokoelman osaan D1 (1987), jonka mukaan sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä. Lattiakaivollisten huonetilojen kohdalla vakiintuneesti noudattamansa käytännön mukaisesti lautakunta katsoo tämän vaatimuksen koskevan koko yhtenäistä lattiapinta-alaa, myös pukeutumistilassa.

Vuotaneen putken sijaitessa lattiassa olevan korokkeen takana tilassa, jonka lattiassa ei ole vedeneristystä, koskee asian ratkaisemisen kannalta olennainen kysymys korokkeen merkitystä lattian vedeneristysvaatimuksen kannalta. Tilan rakenteista lautakunta toteaa, ettei vedeneristyksen ole väitetty olevan korokkeen kohdalla puutteellinen muutoin kuin sen läpi noin kymmenen millimetrin korkeudelle tehdyn, halkaisijaltaan noin kahdeksan millimetriä olevan reiän osalta. Lautakunta toteaa, että korkeudeltaan noin kymmenen senttimetriä oleva koroke täyttää asiassa esitetyssä rakentamisohjeistuksessa lattian vedeneristyksen ylösnostolle asetetut vaatimukset. Riippumatta siitä, katsotaanko korokkeen takana olevan noin 20 senttimetrin levyisen tilan olevan samaa huonetilaa pesuhuoneen ja pukeutumistilan kanssa, katsoo lautakunta, että märkätilan lattiaa koskevat vedeneristysvaatimukset on voitu pukeutumistilassa täyttää tekemällä tilan lattiaan koroke ja asentamalla siihen vedeneristys.

Korokkeessa olevan reiän osalta lautakunta toteaa, ettei rakenne tuolta osin täysin täytä Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset 1990 -julkaisun vaatimusta valmiin veden- ja kosteudeneristyksen katkeamattomuudesta. Reiän merkitystä asiassa arvioidessaan lautakunta toteaa, ettei asiassa ole kysymys siitä, että reiän kautta olisi päässyt vettä korokkeen taakse, vaan kyse on siitä, onko reiän vuoksi katsottava, ettei korokkeeseen ole asennettu hyvän rakentamistavan mukaista vedeneristystä, jolloin myös korokkeen takana olevan tilan lattiassa pitäisi edellä todetusta poiketen olla vedeneristys. Vaikka reikä sijaitseekin verrattain lähellä lattiatasoa, pitää lautakunta ilmeisenä, ettei sen kautta voi päätyä vettä korokkeen taakse kuin erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Reiän koko huomioiden tällöinkin on hyvin todennäköistä, että vesi joka tapauksessa nousisi myös kynnysten yli. Asiakkaan omakotitalossa näin tapahtuisi jo senkin takia, ettei märkätilan ja kuivien huonetilojen välisissä oviaukoissa ole kynnyksiä, joita vasten olisi voitu asentaa rakentamista koskevan ohjeistuksen mukainen ylösnosto. Näiden kynnysten puuttumisella ei nyt käsiteltävässä asiassa ole kuitenkaan merkitystä vuotovahingon korvattavuutta arvioitaessa. Lautakunta katsookin, ettei korokkeessa oleva reikä, jonka tarkoituksena on tuoda vuotovedet korokkeen takaa näkyville, ole vedeneristyksen katkeamattomuuden osal­ta sellainen puute, jonka perusteella korokkeeseen asennettu veden­eristys menettäisi asiassa merkityksensä.

Yhteenveto

Edellä todetuilla perusteilla lautakunta katsoo asiassa jäävän osoittamatta, että vahinko olisi aiheutunut asennusvirheen taikka rakentamismääräysten tai hyvän rakentamistavan vastaisen rakentamisen seurauksena. Näin ollen lautakunta katsoo kyseessä olevan vakuutuksesta korvattava vuotovahinko.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa imusuojaventtiilin rikkoutumisesta aiheutuneen vuotovahingon ja vahingon määrän selvitettyään maksaa asiakkaalle vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet:
Kankkunen
Koskinen
Ståhlberg
Yrttiaho