Tapahtumatiedot
Asiakas oli matkalla Thaimaassa vuonna 2024 ja hänen kertomansa mukaan hänen reppunsa varastettiin hänen ollessa rannalla. Hän teki asiasta rikosilmoituksen Thaimaan poliisille. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen asiakkaan matkavakuutuksesta sillä perusteella, että asiakas ei ole esittänyt luotettavaa ja riittävää näyttöä varkauden tapahtumisesta.
Asiakkaan valitus
Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja katsoo, että hänelle tulisi maksaa korvaus matkalla varastetuista tavaroista.
Vakuutusyhtiö on väittänyt, ettei vakuutuksenottaja ole toimittanut riittävää näyttöä varkaudesta. Vakuutuksenottaja on toimittanut vakuutusyhtiölle poliisin raportin tapahtuneesta. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen myös sillä, että vakuutuksenottaja on puhelimessa ilmoittanut eri päivän varkaudelle ja myöhemmin korjannut päivän oikeaksi. Lisäksi epäysperusteena on ollut, se ettei reppuun olisi mahtunut niin paljon tavaraa, kuin vakuutuksenottaja on väittänyt varastetuksi. Vakuutusyhtiö ei ole kysynyt vakuutuksenottajalta mitään lisätietoja asiasta. Hän olisi voinut selvittää esimerkiksi, että osa tavaroista oli kiinnitettynä reppuun. Vakuutusyhtiö ei edes tiedä, miltä reppu näyttää.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö pitää antamaansa päätöstä oikeana. Vakuutuksenottaja oli 16.4.2024 Thaimaassa rannalla. Hän meni uimaan ja jätti reppunsa rannalle pyyhkeen päälle. Ollessaan vedessä vakuutuksenottaja näki, kuinka tuntematon henkilö otti hänen reppunsa ja lähti juoksemaan reppu mukanaan. Vakuutuksenottaja yritti tavoittaa varkaan, mutta ei saanut häntä kiinni.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa kielteisen korvauspäätöksen 22.7.2024. Päätöksen mukaan vakuutuksenottaja ei ollut pystynyt osoittamaan riittävän luotettavaa näyttöä tapahtuneesta ja aiheutuneesta vahingosta.
Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksenhakijalla on näyttövelvollisuus sekä vahingon määrästä että siitä, että hänelle on sattunut vakuutuksesta korvattava vahinko. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota kertomuksen johdonmukaisuuteen ja loogisuuteen.
Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottaja on antanut ristiriitaisia tietoja tapahtuman ajankohdasta.
Vakuutuksenottaja ilmoitti vahingosta puhelimitse 17.5.2024. Tällöin tapahtumahetkeksi kerrottiin 11.5.2024. Keskustelussa kävi ilmi, että vakuutuksenottajan matka oli päättynyt jo ilmoitettuna ajankohtana ja vakuutuksenottaja oli jo palannut Suomeen 22.4.2024. Tämän asian ilmetessä vakuutuksenottaja selvensi kertomustaan ja totesi, että varkaus tapahtui 11.4.2024. Tämän jälkeen vakuutuksenottaja tarkisti Thaimaassa tekemänsä poliisiraportin ja ilmoitti, että oikea tapahtumapäivä oli 19.4.2024. Poliisiraportissa todetaan kuitenkin, että varsinainen tapahtumapäivä oli 16.4.2024.
Vakuutuksenottaja on edellä kuvatulla tavalla antanut ristiriitaista ja vaihtelevaa tietoa vakuutustapahtuman ajankohdasta.
Vakuutusyhtiölle annetun selvityksen mukaan vakuutuksenottaja näki jonkun kävelevän rannalla ja reppu katosi samaan aikaan. Vakuutuksenottaja yritti juosta hänen peräänsä, mutta ei saanut häntä kiinni. Koska hän ei halunnut jättää muita tavaroitaan, hän luopui kiinniottamisesta.
Thaimaassa tehdyn poliisiraportin mukaan vakuutuksenottaja meni uimaan. Palattuaan rannalle vakuutuksenottaja huomasi, että hänen rannalle jätetty reppunsa oli hävinnyt. Vakuutuksenottaja epäili, että reppu on voitu varastaa, mutta ei tiennyt kenen toimesta. Vakuutuksenottaja yritti etsiä reppua tuloksetta.
Nämä kaksi kertomusta ovat keskenään ristiriitaisia. Poliisiraportissa ei mainita varkaan jahtaamista. Poliisiraportin mukaan vakuutuksenottaja epäili vain varkautta. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön mukaan vakuutuksenottajan on kyettävä osoittamaan, miten omaisuus menetettiin. Takautuva oletus tai päättelyketju siitä, mitä kohteelle on mahdollisesti tapahtunut, ei ole riittävä näyttö siitä, miten kohde menetettiin.
Vakuutuksenottajan tekemän korvausilmoituksen mukaan varas otti vain repun ja sen sisällön. Reppu oli pyyhkeen päällä, ja vakuutuksenottajan puhelin ja avaimet pyyhkeen alla. Toimitetun vahinkokartoituksen ja poliisiraportin mukaan pyyhe on myös varastettu. Vakuutusyhtiö ei pidä uskottavana, että varas, todennäköisesti kiireessä, vaivautuisi tarttumaan käytettyyn pyyhkeeseen rannalla. Jos varas olisi ottanut pyyhkeen, hän olisi todennäköisesti ottanut myös puhelimen.
Vakuutuksenottajan mukaan myös hänen henkilökorttinsa ja ajokorttinsa varastettiin. Vakuutusyhtiö on pyytänyt näyttöä siitä, että vakuutuksenottaja on saanut korvaavat kortit. Vakuutuksenottaja ei ole esittänyt tällaista selvitystä. Henkilökortti ja ajokortti on myönnetty Saksassa, jonne vakuutuksenottajan olisi matkustettava voidakseen hakea korvaavat kortit. Vakuutusyhtiön tietojen mukaan vakuutuksenottaja ei ole ilmoittanut Saksan poliisille henkilökortin ja ajokortin varkaudesta. Se, ettei tällaista ilmoitusta ole tehty, vähentää kertomuksen uskottavuutta.
Vakuutuksenottajalla on myös mahdollisuus hakea korvaavaa ajokorttia Suomesta. Tietoa siitä, että vakuutuksenottaja olisi hakenut korvaavaa ajokorttia tai näyttöä mainitusta hakemuksesta ei ole toimitettu vakuutusyhtiölle.
Edellä mainituilla perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, että ajankohta, yksityiskohdat ja aiheutunut vahinko ovat edelleen epäselviä. Vakuutuksenottajalla on antanut ristiriitaisia tietoja tapahtuman ajankohdasta, vahingon yksityiskohdista ja varastettujen tavaroiden yksityiskohdista. Koska luotettava ja uskottava näyttö sekä itse vahingosta että vahingon määrästä puuttuu, vakuutusyhtiö ei suorita korvausta.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, tuleeko asiakkaalta varastettu reppu sisältöineen korvata matkavakuutuksesta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Lainkohdat
Vakuutussopimuslaki (543/1994)
69 § Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä
Korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.
Vakuutusehdot
General terms and conditions YLE 900.11
9.1 Claimant’s obligations
The payment of compensation is based on a written application signed by the Claimant. The Claimant must provide the Insurance Company with such data and documents as are required in order to clarify the Insurance Company’s liability. Such necessary information may include, for instance, data on
- the Insurance and the Claimants and their addresses. If required, the Claimant is to submit an account concerning its right to compensation.
- the insured event: what, how, where and when it has occurred?
- the amount of loss.
Home property insurance Terms and Conditions OMA 200.24
4 General exclusions
[ – – ]
The Insurance does not cover
4) loss or damage (such as loss through theft) if the time, place and other circumstances of the event cannot be determined
[ – – ]
Asian arviointi
Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakkaalla on yleisten oikeudellisten periaatteiden mukaan näyttötaakka siitä, että kyse on korvattavasta vahingosta samoin kuin korvattavan vahingon määrästä. Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia.
Lautakunta toteaa, että korvauksenhakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, joiden perusteella yhtiö pystyy toteamaan, onko vakuutustapahtuma sattunut ja kuinka suuri vahinko on syntynyt.
Arvioitavassa tapauksessa vakuutuksenottaja on antanut vakuutusyhtiölle ja Thaimaan poliisille ristiriitaista tietoa vakuutustapahtuman ajankohdasta, tapahtumainkulusta sekä varastetuista tavaroista. Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa jää vakuutuksenottajan ristiriitaisen selvityksen johdosta näyttämättä, että asiassa olisi sattunut vakuutusehtojen mukaan korvattava vakuutustapahtuma.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita siihen muutosta.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto
Jäsenet:
Haapasaari
Kankkunen
Karimäki
Malmberg