Tapahtumatiedot

Elintarvikealalla toimivan M Oy:n käyttöönsä vuokraama tuotanto- ja varastotiloja sisältänyt rakennus tuhoutui täysin palovahingossa 5.1.2024. Vakuutusyhtiö hyväksyi M Oy:lle aiheutuneen vahingon korvattavaksi yrityksen omaisuus- ja keskeytysvakuutuksista. Palossa tuhoutui myös M Oy:n maahan tuomia rakennukseen varastoituja tuotemerkki C:n tuotteita. Tuotteet oli alun perin varastoitu viereisessä osoitteessa olevaan rakennukseen. M Oy:n kertoman mukaan tuotteet oli keväällä 2023 logistisista syistä vähitellen siirretty palaneeseen rakennukseen, mistä oli keskusteltu vakuutusyhtiön edustajan kanssa. Siirto oli kuitenkin jäänyt merkitsemättä vakuutuskirjalle.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi päätöksellään 28.5.2024 korvaamasta vaihto-omaisuutta tuotemerkki C:n osalta vedoten vakuutusehtojen kohtaan 2.2, jonka mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjassa mainitussa paikassa oleva vakuutuskirjaan merkitty irtain omaisuus. Palovahinko oli sattunut osoitteessa xxx-tie 4, kun kyseinen vaihto-omaisuus oli vakuutuskirjan mukaan vakuutettu osoitteessa xxx-tie 5.

Vakuutusyhtiön mukaan vaihto-omaisuuden vakuutusmääriä oli tarkastettu ja päivitetty muun muassa xxx-tie 4:n osalta vakuutusten vuositarkastuksessa joulukuussa 2023. Sitä varten M Oy oli ilmoittanut vakuutusmäärät vakuutusmyyjälle 24.11.2023. Tuotemerkki C:n vaihto-omaisuus oli ilmoitettu vakuutuspaikkaan xxx-tie 5. Myyjän mukaan omaisuuden siirtämisestä vakuutuspaikkaan xxx-tie 4 ei ollut keskusteltu tai siitä sovittu. Vakuutusyhtiön mielestä M Oy ei ollut voinut olla vakuutusasiakirjoihin merkitystä poiketen perustellusti siinä käsityksessä, että tuotemerkki C:n osalta vaihto-omaisuus olisi ollut vakuutettuna osoitteessa xxx-tie 4. Vakuutusyhtiö korvasi tuhoutuneen vaihto-omaisuuden vakuutuspaikkaan xxx-tie 4 sovitun vakuutusmäärän mukaisesti.

M Oy pyysi vakuutusyhtiöltä asian uutta käsittelemistä vedoten siihen, että yrityksen vakuutusratkaisu oli ajateltu yksikkökohtaisesti, jolloin varastojen sijainti oli jäänyt sivuasiaksi. Tuotemerkki C:n vaihto-omaisuuden osoitteeseen xxx-tie 5 merkitty vakuutusmäärä 179 062 euroa oli ollut erillinen, koska ostetun vaihto-omaisuuden arvolaskenta erosi itse valmistetuista tuotteista. Varastoarvo oli ilmoitettu pohtimatta asiaa osoitekohtaisesti. M Oy:n mielestä vakuutusyhtiön edustajan olisi pitänyt kertoa mahdollisista yksikkökohtaisista korvausta vähentävistä rajoituksista. Osoitteessa xxx-tie 5 ei vahinkoaikaan ollut tuotteita, vaan varastointi oli keskitetty osoitteeseen xxx-tie 4.

Vakuutusyhtiö ei muuttanut kantaansa päätöksessään 3.2.2025. Yhtiö vetosi siihen, että vakuutusmyyjän mukaan vuositarkastuksessa joulukuussa 2023 ei ollut tarkasteltu vakuutusmääriä yksikkökohtaisesti vaan vakuutuspaikoittain, jonka mukaan vakuutusmäärät oli päivitetty. Myös xxx-tie 5:n vaihto-omaisuuden vakuutusmäärää oli tuolloin korotettu 135 192 eurosta 179 066 euroon, vaikka M Oy:n kertoman mukaan vaihto-omaisuus oli jo keväällä siirretty xxx-tie 4:ään. Vakuutusyhtiön mielestä M Oy ei ollut voinut olla käsityksessä, että vakuutusmääriä olisi arvioitu muuten kuin vakuutuspaikkakohtaisesti ja että tuotemerkin C vaihto-omaisuus olisi ollut vakuutettuna osoitteessa xxx-tie 4.

Valitus

M Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien, että vakuutusyhtiön tulee korvata kyseinen riidanalainen vakuutusmäärältään 179 062 euron vaihto-omaisuuserä kokonaisuudessaan.

Perusteluinaan M Oy on lausunut vakuutusyhtiön päätöksen olevan virheellinen monesta syystä. Ensiksikin M Oy on ollut siinä käsityksessä, että vaihto-omaisuuden varastointipaikalla xxx-tie 4 tai xxx-tie 5 ei ole merkitystä vahingon korvattavuudelle. Vahinkopaikkakunnan tuotantoalue muodostuu kahdesta kiinteistöstä mainituissa osoitteissa. Kiinteistöt sijaitsevat vierekkäin ja muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Omaisuus olisi voitu hyvin vakuuttaa yhdessä vakuutuspaikassa esimerkiksi paikkakunnan mukaan, mutta omaisuuserien jakaminen kahteen vakuutuspaikkaan oli käytännöllistä, koska niihin kohdistuvat vakuutusmaksut saatiin helposti kohdennettua asianmukaisille kustannuspaikoille. Lisäksi, koska C tuotemerkin tuotteet eivät ole M Oy:n valmistamia, niiden arvolaskenta poikkesi itse valmistettujen tuotteiden arvolaskennasta.

M Oy oli mieltänyt vakuutuspaikaksi koko tuotantoalueen. M Oy:n käsityksen mukaan vakuutusyhtiö oli tiennyt vakuutuspaikkajaon syistä. Tästä huolimatta se ei ollut informoinut M Oy:tä siitä, että omaisuuden siirtäminen samalla tuotantoalueella sijaitsevasta rakennuksesta toiseen aiheuttaisi vakuutusturvan häviämisen. Jos M Oy olisi siitä tiennyt, olisi ennen tuotteiden siirtämistä vakuutusyhtiötä luonnollisesti pyydetty muuttamaan tuotemerkin C vakuutuspaikaksi xxx-tie 4. Näin ollen vakuutusyhtiö oli M Oy:n mielestä laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa.

Toiseksi vakuutusyhtiö oli toimittanut vakuutuskirjan vasta vahingon tapahtumisen jälkeen, joten M Oy ei ollut voinut tarkastaa sen sisältöä ennen vahinkoa.

Kolmanneksi vakuutusehdon soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen, minkä vuoksi ehto tulee jättää huomiotta. Se, että vakuutuskirjaan oli kyseisen vaihto-omaisuuden vakuutuspaikaksi merkitty xxx-tie 5 xxx-tie 4:n sijasta ei mitenkään vaikuttanut vakuutusyhtiön asemaan. Xxx-tie 4:n rakennus, jossa omaisuus vahinkohetkellä oli, oli paloturvallisuudeltaan parempi kuin xxx-tie 5. Vakuutuskirjastakin ilmenevin tavoin xxx-tie 4 oli paloluokitukseltaan paloa pidättävä, kun xxx-tie 5 on vain paloa hidastava. Vakuutusyhtiön tuoteselosteen mukaan vakuutuspaikan paloturvallisuus vaikuttaa vakuutusmaksuun. Näin ollen, mikäli vaihto-omaisuuden vakuutuspaikaksi olisi merkitty xxx-tie 4, olisi vakuutusmaksun tullut mitä ilmeisimmin pienentyä.

Vakuutusyhtiö ei ole kärsinyt vahinkoa siitä, että omaisuuden vakuutuspaikaksi oli merkitty xxx-tie 5 eikä xxx-tie 4. Mikäli ehtoa sovelletaan, M Oy kärsii 179 062 euron suuruisen vahingon. Näin ollen ehdon, jonka mukaan omaisuus on vakuutettuna ainoastaan vakuutuskirjaan mainitussa paikassa, soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa kohtuuttomaan lopputulokseen, minkä vuoksi ehto tulee jättää huomiotta.

M Oy vetoaa korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO:1994:137. Ratkaisussa on kyse siitä, että emoyhtiö oli siirtänyt toukokuussa erään kiinteistön tytäryhtiönsä omistukseen, mutta kiinteistöä ei ollut sisällytetty tytäryhtiön vakuutuksiin, vaan se oli ollut edelleen vakuutettuna emoyhtiön vakuutuksissa. Kiinteistöllä sijainnut rakennus tuhoutui tulipalossa marraskuussa. Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa vedoten ehtoon, jonka mukaan vakuutus oli päättynyt 14 päivän kuluttua omistajanvaihdoksesta. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, ettei ehtoa tule soveltaa, koska soveltaminen johtaisi oikeustoimilain 36 §:n tarkoittamaan kohtuuttomuuteen.

Korkein oikeus perusteli ratkaisua sillä, että riski ei ollut kasvanut omistajanvaihdoksen myötä, vakuutusyhtiö oli saanut koko vakuutuskaudelta asianmukaisen vakuutusmaksun ja vakuutus olisi myönnetty myös tytäryhtiölle. Korkeimman oikeuden perustelut pätevät kaikilta osin nyt käsiteltävään asiaan, koska vakuutuspaikalla ei ole ollut merkitystä vakuutusyhtiön riskin suhteen, vakuutusyhtiö on itse asiassa virheen vuoksi saanut oikeaa suuremman vakuutusmaksun ja vakuutusyhtiö olisi varmasti vakuuttanut omaisuuden myös xxx-tie 4:ssä. Näin ollen vakuutusehto, jonka mukaan omaisuus on vakuutettuna ainoastaan vakuutuspaikassa, tulee jättää soveltamatta ja vakuutusyhtiön tulee korvata tuotemerkin C tuotteista koostunut vaihto-omaisuuserä täysimääräisesti.

M Oy on lisäkirjelmässään 8.10.2025 kiistänyt väittäneensä, ettei se olisi ymmärtänyt vakuutuspaikan merkitystä. Kyse on siitä, että M Oy oli ymmärtänyt vahinkopaikkakunnan tuotantoalueensa yhdeksi vakuutuspaikaksi siten, ettei vakuutusturvan voimassaololle ollut merkitystä, kummassa alueella sijaitsevista rakennuksista omaisuus oli. Tämä ilmenee muun muassa siitä, että M Oy oli marraskuussa 2023 nostanut xxx-tie 5:n vaihto-omaisuuden vakuutusmäärää, vaikka siellä varastoidut C tuotemerkin tuotteet oli jo pääosin siirretty xxx-tie 4:ään. Jos M Oy olisi ymmärtänyt sen johtavan vakuutusyhtiön mielestä omaisuuden vakuuttamattomuuteen, tuotemerkin C tuotteet olisi luonnollisesti sisällytetty xxx-tie 4:n vakuutusmäärään.

Vakuutusyhtiö ei ole edes väittänyt, että se olisi vakuutusta tehtäessä tai myöhemmin informoinut M Oy:tä kahden eri vakuutuspaikan merkityksestä vakuutuskorvauksille. Vakuutusyhtiö oli tiennyt kyseisen vakuutuspaikkajaon syistä M Oy:n toiminnassa. Tiedonantovelvollisuus ei rajoitu tilanteisiin, joissa vakuutuksenantaja tietää vakuutuksenottajan virheellisestä käsityksestä, vaan tiedonantovelvollisuus koskee seikkoja, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturvan rajoittamista siitä, mitä vakuutuksen hakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa.

Vaihto-omaisuus olisi voitu hyvin vakuuttaa yhdessä vakuutuspaikassa, jolloin se olisi ollut vakuutuksen kohteena riippumatta siitä, kummassa rakennuksessa omaisuus varastoitiin. Tuotantoalueen läpi kulkeva tie ei vaikuta siihen, että kyse on yhdestä tuotantokokonaisuudesta. Siten M Oy ei voinut ymmärtää, että kahden rakennuskohtaisen vakuutuspaikan käyttö johtaisi siihen, että omaisuuden siirtäminen rakennuksesta toiseen edellyttäisi aina ilmoitusta vakuutusyhtiölle, ja että ilmoituksen laiminlyöminen johtaisi omaisuuden vakuuttamattomuuteen.

Vakuutuspaikkaa koskevan ehdon sanatarkka soveltaminen johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen, koska vakuutusyhtiö on vastineessaan myöntänyt, että kyseiset tuotteet olisi vakuutettu myös xxx-tie 4:ssä. Asiassa on myös riidatonta, että M Oy on maksanut tuotteiden osalta vakuutusmaksun. Näin ollen siirrosta ilmoittamatta jättämisen ainoa vaikutus on ollut se, että M Oy:n vakuutusmaksun vuodelle 2024 olisi tullut olla 132,27 euroa suurempi eli 23 005,91 euroa. Siksi 179 062 euron suuruisen korvauksen epääminen sen vuoksi, että 22 873,64 euron vakuutusmaksu oli muodostunut 132,27 euroa liian pieneksi, johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen.

Vastineen perusteella vakuutusyhtiökin on mieltänyt, että asiassa on itse asiassa kyse vakuutussopimuslain 26 §:n tarkoittamasta vahingonvaaran lisääntymisestä. Laiminlyönti ilmoittaa vakuutuskauden aikana tapahtuneesta olennaisesti vahingonvaaraa lisäävästä muutoksesta ei automaattisesti oikeuta korvauksen alentamiseen, saati epäämiseen. Se on mahdollista vain, mikäli ilmoitusvelvollisuus on laiminlyöty tahallisesti tai lievää vakavammasta huolimattomuudesta. M Oy:n mielestä kyse on enintään lievästä huolimattomuudesta.

Ilmoitusvelvollisuus koskee vain olennaisesti vahingonvaaraa lisäävää muutosta. Vakuutussopimuslakia koskevan hallituksen esityksen mukaan vaaran lisääntymisen olennaisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, mikä merkitys vakuutuksenantajan riskin kasvamisella on vakuutusmaksuun ja vakuutuksen myöntämiseen. Olennaisesti vahingonvaaraa lisäävästä muutoksesta voidaan katsoa olevan kysymys esimerkiksi silloin, kun vakuutuksenantaja ei enää lainkaan myöntäisi vakuutusta tai myöntäisi sen vain huomattavasti korkeampaa vakuutusmaksua vastaan. Nyt vakuutusmaksun nousu ei olisi ollut huomattava, joten kyse ei ole ollut olennaisesta vahingonvaaraa lisänneestä muutoksesta, eikä M Oy:llä olisi ollut edes velvollisuutta ilmoittaa siitä. Lisäksi ilmoitusta ei olisi tarvinnut tehdä ennen vahinkoa, vaan vasta vuoden 2024 vakuutusmaksun suorittamisen yhteydessä. Siten vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta kieltäytyä korvaamasta vahinkoa tälläkään perusteella.

Lisäkirjelmässään 15.12.2025 M Oy on toistanut väitteensä siitä, että vakuutusyhtiö oli tiennyt M Oy:n ymmärtäneen koko tuotantoalueen yhdeksi vakuutuspaikaksi. M Oy oli luonnollisesti tiennyt siitä, että vakuutuskirjaan oli merkitty kaksi erillistä vakuutuspaikkaa. M Oy ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt vakuutetun omaisuuden siirtämisen samalla tuotantoalueella rakennuksesta toiseen aiheuttavan omaisuuden muuttumisen vakuuttamattomaksi. Muu käsitys tarkoittaisi sitä, että M Oy olisi tehnyt tietoisen ratkaisun 179 000 euron arvoisen omaisuuden siirtämisestä vakuutuksen ulkopuolelle. Ajatus on järjetön. Vakuutusyhtiön mainitsemassa toisen paikkakunnan omaisuuden siirrossa oli kyse erilaisesta tilanteesta, jossa koko yksikkö siirrettiin toiselle paikkakunnalle.

M Oy katsoo edelleen vakuutusyhtiön laiminlyöneen vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa. Kyse ei ollut tarpeesta vakuuttaa liikuteltavia omaisuuseriä, vaan tietystä vaihto-omaisuuslajista, jota oli tarkoitus varastoida tuotantoalueella. Olosuhteet huomioiden olisi kohtuutonta, mikäli M Oy joutuisi kärsimään asiassa 179 062 euron taloudellisen menetyksen. Vakuutusyhtiöltä saamatta jäänyt 132,27 euron suuruinen vakuutusmaksu on häviävän pieni, noin 0,5 prosenttia M Oy:n vuotuisesta vahinkovakuutusten vakuutusmaksusta. Lopputulos olisi kohtuuton myös siksi, että todellisuudessa kyse on enimmillään ollut vakuutussopimuslain 26 §:n tarkoittamasta vahingonvaaran lisääntymisestä ja sen ilmoittamatta jättämisestä.

M Oy on toistanut asiassa esittämiään seikkoja lisäkirjelmässään 4.2.2026 todeten, ettei se ollut tiennyt toiminnan merkityksestä vahinkoriskiin, koska vakuutusyhtiön tuoteoppaan mukaan paloturvallisuuteen vaikuttivat rakennusluokka ja tekniset ratkaisut tulipalon ja sen leviämisen estämiseksi. Vakuutusyhtiö on ohittanut sen seikan, ettei xxx-tie 5:ssä ollut omaisuuden siirron jälkeen lainkaan vaihto-omaisuutta, vaikka M Oy oli maksanut siitä vakuutusmaksun. Kyse ei ole kaksinkertaisen vakuutusturvan saamisesta vaan siitä, ettei M Oy saisi maksamaansa vakuutusmaksua vastaan lainkaan vakuutusturvaa.

Päinvastoin kuin vakuutusyhtiö on väittänyt, kohtuuttomuusarviointi voidaan tehdä arvioimalla vahingon suuruutta ja perittävää vakuutusmaksua. Korkein oikeus on lähes identtisessä ratkaisussa KKO:1945-I-24 katsonut vastaavanlaisen ehdon soveltamisen johtaneen kohtuuttomaan lopputulokseen. Tapauksessa vakuutuksenottajayrityksen irtain omaisuus oli ollut muussa kuin vakuutusyhtiölle ilmoitetussa rakennuksessa. Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa vedoten ehtoon, jonka mukaan yhtiö oli vapaa vastuusta, jos omaisuus oli vahingon sattuessa toisessa rakennuksessa tai paikassa kuin vakuutusyhtiölle oli ilmoitettu. Korkein oikeus kuitenkin katsoi ehdon soveltamisen johtavan tapauksessa kohtuuttomaan lopputulokseen, minkä vuoksi se jätettiin huomiotta:

”Vakuutussopimuksen mukaan vakuutusyhtiö oli vapaa vastuusta, jos omaisuus vahingon sattuessa oli toisessa paikassa kuin vakuutuskirjassa oli mainittu, jollei paikan vaihdosta ollut sille ilmoitettu ja yhtiö kirjallisesti ollut suostunut vakuutusta jatkamaan. Kun sanotun sopimusehdon soveltaminen olisi johtanut ilmeiseen kohtuuttomuuteen, se jätettiin VakL 34 §:n nojalla huomioon ottamatta.'”

Vakuutusmaksun osalta M Oy on lausunut yksinkertaisemmaksi ja havainnollisemmaksi verrata saamatta jäänyttä vakuutusmaksun osaa, 132,27 euroa, vakuutusyhtiön epäämän korvauksen määrään 179 062 euroa. Vertailu osoittaa havainnollisesti, että ehdon soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa oikeustoimilain 36 §:n tarkoittamaan kohtuuttomaan lopputulokseen. Rahamääräisen vertailun lisäksi kohtuuttomuusarviointiin vaikuttavat myös muut seikat, kuten se, että vaaran lisääntymisestä ilmoittamatta jättäminen ei tässä tapauksessa vakuutussopimuslain mukaan oikeuttaisi korvauksen epäämiseen.

Lausumillaan perusteilla M Oy katsoo vakuutusyhtiön korvauspäätöksen virheelliseksi, ja että vahinko tulee korvata vakuutuksesta kokonaisuudessaan, koska:
1) Vakuutusyhtiö on laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa, minkä vuoksi M Oy on ymmärtänyt tuotantoalueen vakuutuspaikaksi eikä ole ymmärtänyt, että vaihto-omaisuuden siirtäminen rakennuksesta toiseen aiheuttaisi sen, ettei omaisuus enää olisi vakuutuksen kohteena.
2) Kyse on enintään laiminlyönnistä ilmoittaa vakuutussopimuslain tarkoittamasta vaaran lisääntymisestä, mikä ei oikeuta korvauksen epäämiseen, koska M Oy:n huolimattomuus oli ollut enintään lievää, vaara ei ollut olennaisesti lisääntynyt ja ilmoitus olisi tarvinnut tehdä vasta vakuutusmaksun maksamisen yhteydessä eli vahingon jälkeen.
3) Vakuutuspaikkaa koskevan ehdon soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen ottaen huomioon, että omaisuuden siirto oli aiheuttanut vain 132,27 euron vakuutusmaksun menetyksen korvauksen menetyksen ollessa 179 062 euroa.

Vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt M Oy:n vaatimuksen todeten, ettei asiassa ole esitetty mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella korvauspäätöksen muuttamiseen olisi syytä.

Vakuutusyhtiö on lausunut perusteluinaan, että vakuutussopimuslain mukaan vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Lain esitöiden mukaan vakuutuksenottajan aiheellisen käsityksen arvioinnin tulee perustua objektiivisiin näkökohtiin. Lähtökohtana on sen arviointi, mihin käsitykseen tavallinen vakuutuksen hakija kyseisessä tilanteessa perustellusti voi päätyä. Jos vakuutuksenottajalle syntynyt väärä käsitys johtuu esimerkiksi siitä, ettei hän ollut kohtuullisen huolellisesti perehtynyt saamiinsa tietoihin, hän ei voi vedota säännökseen. Arvioinnissa voidaan poikkeuksellisesti nojautua myös subjektiivisiin seikkoihin, jotka vakuutuksenantajan tai sen edustajan on otettava huomioon, mikäli ne ovat tai niiden pitäisi olla vakuutuksenantajan tai edustajan tiedossa.

Asiaa tulee lähtökohtaisesti arvioida objektiivisin näkökohdin. Käytettävissä olevan selvityksen mukaan M Oy ei ollut ilmoittanut vakuutusyhtiölle vaihto-omaisuuden siirrosta xxx-tie 5:stä xxx-tie 4:ään kevään 2023 aikana. Siten tätä subjektiivista seikkaa ei voida ottaa huomioon, sillä se ei ole ollut vakuutuksenantajan tiedossa.

M Oy on suhteellisen iso yritys, jolla on lähtökohtaisesti ymmärrys siitä mitä, missä ja milloin halutaan vakuuttaa, ja siten myös ymmärrys siitä, millaisiin sopimuksiin se on sitoutunut. Vakuutusyhtiö katsoo täyttäneensä vakuutussopimuslain mukaisen velvollisuutensa asiakirjojen ja tietojen toimittamisesta toimittamalla vuosittain muun muassa vakuutuskirjan, josta on ilmennyt vakuutettu omaisuus vakuutuspaikkoineen ja -määrineen, joihin vakuutuksenottajan edellytetään kohtuullisen huolellisesti perehtyvän.

M Oy on vedonnut siihen, että se oli mieltänyt vakuutuspaikaksi koko kyseisen tuotantoalueen. Kuitenkin vakuutuspaikkoja oli useita usealla paikkakunnalla, ja M Oy on ilmoittanut jokaiselle vakuutuspaikalle oman tarkan osoitteensa ja vakuutusmääränsä. On ilmeistä, että haluttu vakuutettu omaisuus on vakuutuskirjalla yksilöity tarkasti nimenomaisia osoitteita käyttäen. Kyseinen tuotantoalue koostuu kahdesta kiinteistöstä, xxx-tie 4 ja xxx-tie 5. Kiinteistöt sijaitsevat vierekkäin, mutta rakennusten välissä on tie, joten vakuutusyhtiön mielestä kiinteistöjen ei voida katsoa muodostavan yhtä kokonaisuutta. Vakuutuspaikkojen erillisyyttä tukee niin ikään se, että omaisuuserien vakuuttamiselle kahteen eri vakuutuspaikkaan on esitetty logistisia ja arvonlaskentaan perustuvia syitä ja siten nimenomainen halu olla vakuuttamatta omaisuutta yhdessä vakuutuspaikassa.

Mainitut perusteet viittasivat siihen, ettei M Oy ole voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että koko tuotantoaluetta käsiteltäisiin yhtenä kokonaisuutena ja vakuutuspaikkana, ja ettei vakuutuskirjaan merkityillä osoitteilla ja vakuutuspaikoilla olisi merkitystä. Tällainen vahingon jälkeen esitetty käsitys on ilmeisen ristiriidassa sen kanssa, mitä vakuutuspaikoista oli sovittu ja vakuutuskirjaan merkitty.

Siltä osin kuin M Oy on esittänyt, että asiasta tietoisena se olisi pyytänyt muuttamaan merkityn vakuutuspaikan ennen tuotteiden siirtämistä, vakuutusyhtiö toistaa, ettei vaihto-omaisuuden siirtämisestä ollut ilmoitettu sille ennen palovahinkoa, vaikka siirto oli tapahtunut jo kevään 2023 aikana. M Oy oli kuitenkin huomannut oma-aloitteisesti ilmoittaa vakuutetun omaisuuden siirrosta vakuutuspaikkojen välillä toisen toimipakkansa osalta. Tosin siitäkään ei ollut ilmoitettu etukäteen, vaan ilmoitus oli tehty vasta takautuvasti vuositarkastuksessa. Vakuutusyhtiön mielestä M Oy oli siten tiennyt siitä, että omaisuuden siirtämisestä vakuutuskirjaan merkitystä vakuutuspaikasta toiseen olisi tullut ilmoittaa vakuutusyhtiölle.

Se, ettei M Oy mahdollisesti ollut riittävästi tutustunut vakuutussopimuksen sisällöstä annettuihin tietoihin, ei merkitse vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä. M Oy oli myös velvollinen tarkastamaan vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen vakuutusasiakirjoihin merkittyjen vakuutuksen kohdetta koskevien tietojen paikkansa pitävyyden. On ilmeistä, ettei M Oy ollut tutustunut vakuutusasiakirjoihin vaadittavalla huolellisuudella ja huomannut, että tuotemerkin C vaihto-omaisuuden vakuutuspaikka oli edelleen virheellisesti xxx-tie 5. M Oy oli itse ilmoittanut uudet vakuutusmäärät kaudelle 2024 nimenomaisesti molemmille vakuutuspaikoille.

Vakuutusyhtiö katsookin, ettei asiassa ei ole esitetty seikkoja, joiden perusteella sen voitaisiin katsoa laiminlyöneen vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa. Vakuutusyhtiö kiistää tienneensä M Oy:n mainitsemasta ”vakuutuspaikkajaosta” tai sen syystä. Päinvastoin; M Oy oli ennen vahinkoa 24.11.2023 toimittanut vakuutusyhtiölle 1.11.2023 päivätyn turvaselvityslomakkeen, johon se oli merkinnyt eri vakuutuspaikkojen vakuutusmääriä. Merkintöjen perusteella M Oy oli tiennyt siitä, että vakuutuspaikkojen omaisuusarvot tuli merkitä vakuutuspaikkakohtaisesti, koska se oli merkinnyt vakuutuspaikkakohtaisesti vakuutusmäärämuutokset ja halunnut lisätä toisen toimipaikkansa vakuutusmäärän xxx-tie 4:n vaihto-omaisuusarvoon. Tämän valossa M Oy:n väite siitä, ettei se ei olisi tiennyt vakuutuspaikkojen vakuutusmäärien merkityksestä, oli epälooginen. Vain sitä, että M Oy oli itse mieltänyt jonkin asian toiseksi, ei voida pitää riittävänä perusteena tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnille.

Vakuutuskirjan toimittamisesta vakuutusyhtiö on lausunut vakuutuskirjoista ilmenneen, että vakuutuskausi oli kalenterivuosi. M Oy oli vuositarkastuksessa ilmoittanut toisen toimipaikkansa toiminnan ja omaisuuden siirtämisestä vakuutuspaikkaan xxx-tie 4 ja tehnyt tätä koskevan kirjauksen turvaselvitykseen. Sitä vastoin vakuutuspaikassa xxx-tie 5 sijaitsevalle vaihto-omaisuudelle M Oy oli ilmoittanut turvaselvitykseen uuden vakuutusmäärän. M Oy oli siis ilmoittanut toiminnan ja omaisuuden siirrosta toisen toimipaikkansa osalta, mutta ei ollut tuonut esiin vaihto-omaisuuden siirtoa xxx-tie 5:stä xxx-tie 4:ään.

Vakuutuskirja 4.12.2023 annettiin M Oy:n turvaselvitykseen ilmoittamien vakuutusmäärien mukaisesti. Tämän jälkeen M Oy muun muassa pienensi ensin xxx-tie 4:n vakuutusmäärää peruuttaen tämän muutoksen myöhemmin. Muutosten seurauksena oli annettu 12.12.2023 ja 10.1.2024 päivätyt vakuutuskirjat, joissa ei siis ollut kyse vakuutuspaikkaa xxx-tie 5 koskeneista muutoksista. Sen sijaan xxx-tie 5:n vaihto-omaisuutta koskeva vakuutusmäärän muutos oli ilmoitettu jo marraskuussa 2023 ja merkitty jo 4.12.2023 annettuun vakuutuskirjaan. Sen mukaan xxx-tie 5:ssä sijainneen vaihto-omaisuuden vakuutusmäärä oli 179 062 euroa. Myöhemmissä vakuutuskirjoissa vaihto-omaisuuden vakuutusmäärä on ollut sama. Aiemmalla vakuutuskautta 1.1.2023-31.12.2023 koskeneella 7.12.2022 päivätyllä vakuutuskirjalla vaihto-omaisuuden vakuutusmäärä oli 135 192 euroa.

On riidatonta, että viimeisin 10.1.2024 päivätty vakuutuskirja on toimitettu M Oy:lle vasta vahingon jälkeen. Edeltävästi oli kuitenkin annettu kaksi vakuutuskirjaa, joista vakuutuspaikkaan xxx-tie 5 tehty vakuutusmäärän muutos ilmeni. M Oy:n voidaan edellyttää tutustuneen kohtuullisella huolella toimitettuun kirjalliseen aineistoon ja huomanneen mahdolliset vakuutuskirjan virheelliset tiedot. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, että M Oy:llä olisi ollut tosiasiassa mahdollisuus tarkistaa tiedot vahinkoa edeltäneistä vakuutuskirjoista. Siten sillä, että yksi vakuutuskirjoista on annettu vasta vahingon satuttua, ei ole merkitystä asiassa.

Oikeustoimilain 36 §:n mukaisen kohtuuttomuusarvioinnin osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että lain esitöiden mukaan oikeustoimilain mukaista kohtuuttomuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Tässä tapauksessa vakuutuksenottaja on suhteellisen suuri yritys, jolla on mahdollisuus hankkia vakuuttamisosaamista ja ymmärrystä. M Oy:n aseman ei voida siten katsoa puoltavan lopputuloksen arvioimista kohtuuttomaksi.

Lisäksi kyse ei ole vakuutusehdon kohtuuttomuudesta, vaan siitä perustavanlaatuisesta seikasta, mitä on pidettävä itse vakuutuksen kohteena. Vakuutusyhtiöllä on täysi intressi tietää vakuutuksen kohteen sijaintipaikka, sillä omaisuuden sijainti ja säilytysolosuhteet vaikuttavat tyypillisesti vahingon todennäköisyyteen ja siihen, mitkä vahinkoa aiheuttavat tekijät ovat vakuutusriskin kannalta merkityksellisiä. Vakuutuksen kohde sovitaan vakuutussopimuksessa ja vahinkovakuutuksen piiriin kuuluva omaisuus määritetään usein juuri sen sijainnin perusteella. Vakuutuspaikkaa käytetään osana vakuutuksen kohteen määrittelyä eikä kyse ole rajoitusehdosta. Vakuutuspaikkojen yksilöintiä koskevaa ehtomääräystä ei voida pitää miltään osin epäselvänä.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1994:137 on kyse palovakuutusehdon tulkinnasta ja sen sovittelusta. Ratkaisu koskee nimenomaisen vakuutusehdon kohtuuttomuutta, eikä täysin sovellu nyt käsillä olevaan tilanteeseen, jossa ei ole kyse jonkin nimenomaisen vakuutusehdon kohtuuttomuuden arvioinnista. Kuitenkin arvioitaessa KKO:n tapauksessa mainittujen kolmen kohtuuttomuuskriteerin täyttymistä käsiteltävässä asiassa kaksi kriteereistä ei täyty.

Korkein oikeus on perustellut kohtuuttomuusratkaisuaan seuraavasti:
1) Riski ei ollut kasvanut omistajanvaihdoksen myötä. Vakuutuspaikan osalta tämä ei pidä paikkaansa. Kyse on kahdesta eri vakuutuspaikasta, ei yhdestä kiinteistökokonaisuudesta. Rakennukset ovat olleet erillisiä ja sijainneet eri kiinteistöillä, jotka eivät ole yhteydessä toisiinsa. Tontteja erottaa yleinen tie. Vakuutuksenantajan näkökulmasta kyse on ollut kahdesta erillisestä riskipaikasta, joissa on erilaiset paloriskit.

Xxx-tie 4:n kiinteistö oli kooltaan likimain kymmenen kertaa suurempi tuotantolaitos, missä käsiteltiin muun muassa tuotantotoiminnassa käytettyä paistorasvaa (rasvapalon riski). Palosyyntutkintaraportin mukaan palon syttymisalueella oli ollut muun muassa 50 tonnia rasvaa. Palopäällikön kertoman mukaan hänen saapuessaan paikalle oli ollut heti selvää, ettei valtavan tulipalon sammuttamiseksi ollut mitään tehtävissä. Mainitun kaltaisessa tuotantotoiminnassa oleva teollisuuskiinteistö muodostaa suuremman palovaaran kuin vain varastointiin käytettävä rakennus. Näin ollen riski palovahingon syntymiseen ja totaalipaloon kasvoi tuotemerkki C:n vaihto-omaisuuden osalta, kun se siirrettiin paloriskiltään huomattavasti korkeampaan kohteeseen.

2) Korkein oikeus on todennut ratkaisussaan, että vakuutusyhtiö oli saanut vakuutuskaudelta asianmukaisen vakuutusmaksun. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei ole saanut virheen vuoksi M Oy:n väittämää suurempaa maksua. Vakuutuspaikan merkittävästi suurempi paloriski tarkoittaisi myös sitä, että vakuutusmaksu olisi ollut suurempi.

3) Korkeimman oikeuden tapauksessa vakuutus olisi myönnetty myös tytäryhtiölle. Pitää sinänsä paikkansa, että näin olisi ollut nytkin tuotemerkki C:n vaihto-omaisuuden osalta, joskin vakuutusmaksu olisi ollut isompi. Tapaukset eivät kuitenkaan ole verrannollisia.

Mainittu KKO:n ennakkoratkaisu ei siten sovellu nyt kyseessä olevaan tapaukseen kuin korkeintaan sen toteamiseksi, että ennakkoratkaisussa mainitut kohtuuttomuuskriteerit eivät täyty. Näin ollen se, että vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjassa mainitussa paikassa oleva vakuutuskirjaan merkitty omaisuus, ei johda oikeustoimilain 36 §:n tarkoittamaan kohtuuttomuuteen.

Sillä, että vakuutuksenottajan jälkikäteisen ilmoituksen perusteella korvattaisiin vakuutuskirjaan merkittyyn vakuutuspaikkaan vakuutettu omaisuus jossakin toisessa vakuutuspaikassa sattuneen vahingon seurauksena, johtaisi siihen, ettei ilmoitetulla vakuutuspaikalla olisi lainkaan merkitystä. Jos tällainen menettely hyväksyttäisiin, johtaisi se siihen, että vakuutusmäärä kaksikertaistuisi ilman, että vakuutusyhtiö saisi sitä vastaavaa vakuutusmaksua.

Tilanteessa, jossa vaihto-omaisuus olisi ollut vakuutuksen kohteena myös xxx-tie 4:ssä, olisi M Oy voinut täyttää myös xxx-tie 5:n varaston uudella vaihto-omaisuudella ja esittää sen olleen vakuutuksen kohteena mahdollisen xxx-tie 5:ttä kohdanneen vahingon yhteydessä. M Oy:n laiminlyönti ilmoittaa omaisuuden todellinen sijaintipaikka ei voi olla peruste sille, että lopputulosta tulisi kohtuullistaa. Vakuutuksenottajalla voidaan loppujen lopuksi katsoa olevan paras tieto siitä, missä vakuutettu omaisuus tosiasiassa sijaitsee, sekä ilmoitusvelvollisuus vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa vakuutuskauden aikana tapahtuneesta olennaisesti vahingonvaaraa lisäävästä muutoksesta. Asiassa ei siten ollut tullut esiin mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella kyse olisi oikeustoimilain 36 §:n mukaisesta kohtuuttomuudesta.

Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan 25.11.2025 kiistänyt tienneensä siitä, että M Oy oli mieltänyt koko tuotantoalueen yhdeksi vakuutuspaikaksi. Väitettä tällaisesta käsityksestä, ei voinut pitää uskottavana, sillä vakuutuskirjankin mukaan kyse on ollut kahdesta eri vakuutuspaikasta, joille M Oy oli ilmoittanut omat vakuutusmääränsä. Näkemys yhdestä ”tuotantoalueesta” on kyseenalainen, koska kyse on kahdesta erillisestä kiinteistöstä, joiden välistä kulkee yleinen tie.

Vakuutusyhtiö toteaa selvittäneensä M Oy:n väitteiden johdosta vakuuttamistilannetta. Asiakaspäälliköltä 19.11.2025 saadun lisävastineeseen liitetyn selvityksen mukaan vakuutusta tehtäessä neuvotteluissa M Oy:n kanssa oli käyty läpi vakuutusmäärät vakuutuspaikoittain. Osaan vakuutuskohteista oli tehty tarjous jälleenhankintaperusteisesti ja osaan ensiriskiperusteisesti. Vakuutusmäärät oli käyty läpi vakuutuspaikoittain, koska vakuutuspaikkojen riskit voivat poiketa toisistaan. Jos tässä yhteydessä olisi tullut esille tarve vakuuttaa omaisuutta vaihtelevissa paikoissa, vakuutuspaikaksi olisi merkitty "Eri paikoissa" ja vakuutusmaksu olisi ollut korkeampi. Neuvotteluissa ei ilmennyt, että M Oy:llä olisi ollut tarve vakuuttaa liikuteltavia omaisuuseriä lukuun ottamatta kuljetuksia. Näin ollen M Oy:n omaisuuden vakuutus oli tehty sovitusti nimettyihin vakuutuspaikkoihin M Oy:n ilmoittamin vakuutusmäärin.

Vakuutusyhtiön mielestä vaihto-omaisuuden siirtämisessä ja sen ilmoittamatta jättämisessä on kyse vakuutusoikeudellisesti perustavanlaatuisesta seikasta. Vakuutettu omaisuus on vakuutettuna ilmoitetussa vakuutuspaikassa, joka on myös vakuutuskirjaan merkitty. On selvää, että jos omaisuuden on ilmoitettu sijaitsevan ja se on vakuutettuna paikassa X, se ei ole vakuutettuna paikassa Y. Tätä tarkoitti myös se, että vakuutusmäärät ylipäätään eriteltiin vakuutuspaikkakohtaisesti. M Oy:n on isona yrityksenä katsottava olleen selvillä näistä seikoista, mitä ilmentää sekin, että M Oy oli toisen toimipaikkansa osalta ilmoittanut omaisuuden siirtämisestä vakuutuspaikkojen välillä.

Kyse ei ole jonkin vakuutuspaikkaa koskevan vakuutusehdon kohtuuttomuudesta, vaan perustavanlaatuisesta seikasta, mitä on pidettävä vakuutuksen kohteena. Vaihto-omaisuuden vakuuttaminen xxx-tie 4:ssä olisi johtanut suurempaan vakuutusmaksuun, jolloin ei voida sanoa, että M Oy olisi jo maksanut vakuutusmaksun näiden tuotteiden osalta. Vain sitä, että M Oy:lle on aiheutunut taloudellista menetystä, ei voida pitää kohtuuttomana.

Vakuutusyhtiö kiistää, että se olisi todennut kyseen olevan vakuutussopimuslain 26 §:n mukaisesta vahingonvaaran lisääntymistä koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä. Kyse on siitä, mitä omaisuutta ylipäätään on vakuutettuna vakuutuspaikassa. Vahingonvaara ei ollut lisääntynyt vaan poistunut, koska omaisuus ei ole vakuutettuna mainitun vakuutuspaikan ulkopuolella.

Lisävastineessaan 15.1.2025 vakuutusyhtiö on toistanut asiassa lausumansa seikat. M Oy ei esittänyt mitään näyttöä vakuutuksen sisällöstä saamaansa käsitystä ja siitä vakuutusyhtiöllä ollutta tietoa koskevan väitteensä tueksi. On pidettävä jokseenkin itsestään selvänä, että irtain omaisuus on vakuutettu vakuutuspaikaksi merkityssä paikassa, ja jos omaisuus siirretään kyseisestä vakuutuspaikasta pois, se ei ole siellä enää vakuutettuna. Mikäli näin voitaisiin menetellä, ei vakuutuspaikoilla olisi mitään merkitystä.

Vakuutustarjouksen linkin takaa löytyvässä vakuutuksen tuoteoppaassa on todettu, että: ”Vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjassa mainitussa paikassa oleva yrityksen omistama kiinteä tai irtain omaisuus. Jos omaisuuden sijaintipaikka vaihtelee tai yritys ei omista sitä, sen vakuuttamisesta tulee erikseen sopia ja mainita vakuutuskirjassa. Vakuutus kattaa pääsääntöisesti vain sen omaisuuden, joka on vakuutuskirjassa mainittu”. Näin ollen M Oy:n on täytynyt tietää vakuutuspaikan merkityksestä ja siitä, että omaisuuden sijaintipaikan vaihdellessa, sen vakuuttamisesta tuli erikseen sopia. Näkemystä tukee myös myyjän esittämä selvitys myyntitilanteesta. Neuvotteluissa ei ollut ilmennyt, että M Oy:llä olisi ollut tarve vakuuttaa liikuteltavia omaisuuseriä.

Vakuutusyhtiö ei ole tiennyt, miten ja mihin M Oy liikutteli tai sijoitti vaihto-omaisuuttaan, ellei asiasta ei ilmoitettu sille. Koska M Oy ei ollut ilmoittanut vaihto-omaisuuden siirtämisestä, ainoa tapa varmistua vakuutusturvan voimassa olosta olisi ollut vaihto-omaisuuden vakuuttaminen siten, että vakuutus olisi ollut voimassa kaikkialla. Omaisuutta ei voida vahingon satuttua ilmoittaa takautuvasti vakuutuksen kohteeksi ja vaatia vakuutuksen saattamista voimaan normaalilla vakuutusmaksulla.

M Oy:n talousjohtajan 26.2.2024 lähettämän sähköpostin mukaan kyse oli ollut omaisuuden siirtymisestä vähitellen vakuutuspaikasta toiseen, eikä M Oy ollut huomannut menettelyn vaivihkaista muuttumista. Todennäköisesti kyse ei siten ole ollut tietoisesta ratkaisusta vaan vasta jälkeenpäin vahingon satuttua havaitusta tilanteesta. Se, että vaihto-omaisuus olisi vakuutettuna myös silloin kuin se siirretään pois vakuutuspaikastaan, jonne voitaisiin tuoda vastaava määrä uutta vaihto-omaisuutta, johtaisi kaksinkertaisen vakuutusturvan olemassaoloon yhtä vakuutusmaksua vastaan.

Kohtuuttomuusarviointia ei voida tehdä vain arvioimalla vahingon suuruutta taikka perittävää vakuutusmaksua. Vakuutusliiketoiminta perustuu riskin hajauttamiseen, jolloin yksittäisen vakuutuksen vakuutusmaksu on luonnollisesti huomattavasti pienempi kuin aiheutuneen totaalivahingon suuruus. Lisäksi ei ole tarkoituksenmukaista verrata saamatta jäänyttä vakuutusmaksua M Oy:n koko vuotuiseen vakuutusmaksuun, joka sisältää kaiken vakuutetun omaisuuden ja vakuutuksia, jotka ovat voimassa muiden oikeushyvien turvaamiseksi. Menetetyn vakuutusmaksun suuruutta tulisi verrata vakuutusmaksuun, joka olisi peritty, jos omaisuuden siirtämisestä vakuutuspaikasta toiseen olisi ilmoitettu. Tämä vakuutusmaksujen ero olisi ollut ainakin noin 24 % eli hyvin merkittävä. Ero olisi suurempi, jos omaisuus olisi vakuutettu ”eri paikoissa”.

Lisävastineessaan 17.3.2026 vakuutusyhtiö on lausunut, ettei M Oy:n mainitsemaa korkeimman oikeuden ratkaisua KKO:1945-I-24 voida ottaa asiassa huomioon, sillä kyseessä olleet tapauskohtaiset seikat eivät ilmene ratkaisulyhennelmästä. Mikäli kyseiseen ratkaisuun halutaan vedota, se olisi tullut hankkia kokonaisuudessaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen suorittamaan M Oy:lle vakuutuskorvauksen sen palovahingossa 5.1.2024 tuhoutuneesta vaihto-omaisuuserästä tilanteessa, jossa M Oy oli siirtänyt kyseisen vaihto-omaisuuserän vakuutuskirjassa vakuutuspaikaksi mainitusta rakennuksesta toiseen niin ikään vakuutuspaikaksi mainittuun rakennukseen korottamatta kuitenkaan viimeksi mainitun rakennuksen osalta siellä vakuutetuksi ilmoitetun vaihto-omaisuuden vakuutusmäärää.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslaki 

5 § Tiedot ennen sopimuksen tekemistä
1 momentti
Vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

3 momentti
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa ja niitä annettaessa on otettava huomioon tarjottavan vakuutuksen monimutkaisuus ja se, onko vakuutuksen hakija kuluttaja tai tähän 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettava vai muu henkilö, sekä muut asiakkaan tai asiakasryhmän ominaisuudet.

6 § Eräiden asiakirjojen antaminen
Vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen vakuutuksenantajan on ilman aiheetonta viivytystä annettava vakuutuksenottajalle asiakirja, johon on merkitty sopimuksen keskeinen sisältö (vakuutuskirja), sekä vakuutusehdot. Sopimusehtojen toimittamisesta kuluttajalle vakuutusten etämyynnissä säädetään kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:ssä. (20.4.2018/238)

7 § Tiedot vakuutuksen voimassaoloaikana
1 momentti
Vakuutuksenantajan on toimitettava vakuutuksenottajalle vuosittain pysyvällä tavalla tiedote, jossa kerrotaan vakuutusmäärä ja muita sellaisia vakuutusta koskevia seikkoja, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Vuositiedotteessa mainittavista tiedoista säädetään lisäksi 26 ja 27 §:ssä.

9 § Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista
Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 36 §

Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Oikeustoimen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta.

Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen kulutushyödykettä koskevan sopimuksen sovitteluun sovelletaan, mitä kuluttajansuojalaissa (38/78) säädetään.

Vakuutusehdot

M Oy:n yritysvakuutukseen sovellettavien 1.1.2024 alkaen voimassa olleiden omaisuusvakuutusehtojen kohdan ES 2, Vakuutuksen kohde, alakohdan 2.2, Irtaimisto, mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjassa mainitussa paikassa (vakuutuspaikka) oleva vakuutuskirjaan merkitty irtain omaisuus.
Lisäksi vakuutus on voimassa vakuutetun omaisuuden osalta myös vakuutuspaikan ulkopuolella tilapäisen säilytyksen, korjauksen ja huollon tai niihin liittyvän kuljetuksen aikana Suomessa, kuitenkin yhteensä enintään 50 000 euroon saakka. Tilapäisellä säilytyksellä tarkoitetaan sitä, että normaaliolosuhteissa vakuutettu omaisuus sijaitsee ja sitä käytetään vakuutuspaikassa, mutta se on poikkeuksellisesti siirretty pois vakuutuspaikasta.
Tilapäistä säilytystä ei ole esimerkiksi
- pidempiaikainen varastointi,
- jatkuva tai toistuva käyttäminen, siirtäminen, mukana pitäminen tai kuljettaminen vakuutuskirjaan merkityn vakuutuspaikan ulkopuolella.

Jos omaisuuden varastointi kestää yli 6 kuukautta, tai omaisuus muuten yllä mainitulla tavalla viedään vakuutuspaikan ulkopuolelle, on omaisuus vakuutettava erikseen uudessa sijaintipaikassa.

Vakuutusehtojen kohdan ES 3, Korvattavat vahingot ja niihin liittyvät rajoitukset, alakohdan 3.1, Korvattavat vahingot, mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle aiheutunut suoranainen esinevahinko sekä näissä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset, jos esinevahinko on aiheutunut välittömästi vakuutuksen voimassa ollessa sattuneesta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perustella.
Korvaus on enintään omaisuuden, kunkin esineen tai omaisuuserän sovittu vakuutusmäärä vahinkohetken mukaisesti indeksillä tarkistettuna.
Lisäksi vakuutuksesta korvataan suoranaisen esinevahingon korjaamiseksi tai jälleenhankinnan suorittamiseksi välttämättömät vakuutuksen kohteena olevan rakennuksen rakenteiden avaamis- ja sulkemiskustannukset ja maan kaivu- ja täyttökustannukset.

Asian arviointi

1) Kysymys vakuutuspaikasta ja vakuutuksesta sen osalta annetuista tiedoista

M Oy on vedonnut asiassa keskeisesti siihen, että se olisi vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen ollut käsityksessä, ettei vaihto-omaisuuden varastointipaikalla ollut merkitystä mahdollisen vahingon korvattavuuden kannalta. M Oy on tältä osin kertonut mieltäneensä vakuutuspaikaksi vahinkopaikkakunnan koko tuotantoalueensa, ja että omaisuus olisi yhtä hyvin voitu vakuuttaa sen mukaisesti vain yhdessä vakuutuspaikassa eli mainitulla tuotantoalueella.

Lautakunta toteaa, että M Oy:n tältä osin valituksessaan esittämät väitteet ovat osin ristiriidassa lautakunnalle toimitetusta asiakirjaselvityksestä ilmenevien seikkojen kanssa. Vakuutusyhtiön asiakkuuspäällikön 19.11.2025 antaman selvityksen mukaan vakuutusta oli alun perin tarjottu nimettyihin vakuutuspaikkoihin asiakkaan ilmoittamin vakuutusmäärin. Vakuutustarjouksessa 18.6.2021 M Oy:n vaihto-omaisuus oli ilmoitettu vakuutettavaksi vahinkopaikkakunnalla erikseen kahdessa eri rakennuksessa osoitteissa xxx-tie 4 ja xxx-tie 5. Niiden osalta vaihto-omaisuudelle oli myös ilmoitettu omat erilliset vakuutusmääränsä. Lautakunta ei pidä todennäköisenä, että mainitut rakennuksia ja niihin sijoitetun vakuutettavaksi halutun vaihto-omaisuuden arvoa koskevat tiedot olisivat olleet peräisin muulta taholta kuin M Oy:ltä itseltään.

Vakuutusyhtiön M Oy:lle sittemmin lähettämissä 7.12.2022, 4.12.2023, 12.12.2023 ja 10.1.2024 päivätyissä vakuutuskirjoissa vaihto-omaisuuden vakuutusmäärät on myös vastaavin tavoin yksilöity kyseisen sijaintipaikkakunnan osalta eri rakennusten välillä. Vakuutuskirjoissa kumpikin rakennus on erikseen johdonmukaisesti yksilöity omaksi vakuutuspaikakseen. Vakuutusten joulukuussa 2023 pidettyä vuositarkastusta varten M Oy on myös merkinnyt vakuutusyhtiön 1.11.2023 päiväämään turvaselvitysasiakirjaan erikseen kummankin rakennuksen osalta vakuutetulle vaihto-omaisuudelleen korjattavaksi haluamansa seuraavan vakuutuskauden vakuutusmäärät.

Mainitsemistaan syistä lautakunta ei pidä uskottavana, että M Oy olisi mainituin tavoin yksilöinyt ja sittemmin myös päivittänyt eri rakennuksissa säilytettäväksi ilmoittamansa vaihto-omaisuuden vakuutusmääriä, mikäli se olisi ollut perustellusti siinä käsityksessä, ettei tällä seikalla ollut merkitystä vakuutussopimuksen sisältämän vakuutusturvan voimassaolon kannalta. M Oy ei myöskään ole tarkemmin perustellut, mihin vakuutusyhtiön vakuutuksen sisällöstä antamaan tietoon tai mahdollisiin muihin seikkoihin sen esittämä ja vakuutuskirjojen sisällöstä poikennut käsitys vahinkopaikkakunnan tuotantoalueesta yhtenä vakuutuspaikkana olisi perustunut.

Lautakunta katsoo, ettei sillä seikalla, että vakuutuspaikan merkitsemisellä on ollut M Oy:lle sen oman toiminnan kannalta mahdollisia muita tarkoituksia, ole merkitystä vakuutussopimuksen sisällön ja sen ehtojen soveltamisen kannalta. M Oy ei ole myöskään saattanut todennäköiseksi, että vakuutusyhtiö olisi vastoin kiistämistään ollut tai sen olisi pitänyt olla selvillä M Oy:n viimeksi mainituista tarkoituksista tai M Oy:n vakuutusturvan voimassaoloa koskeneesta vakuutuskirjan merkinnöistä poikenneesta käsityksestä.

M Oy:n talousjohtajan vahinkoasian korvauskäsittelyssä vakuutusyhtiölle lähettämistä sähköposteista 16.2.2024 ja 26.2.2024 ilmenee, että riidanalaisen tuotemerkki C:n vaihto-omaisuuden osalta toimintaa oli logistisista syistä vakuutusaikana keväällä 2023 siirretty osoitteessa xxx-tie 5 olleesta rakennuksesta sittemmin vahingon kohteeksi joutuneeseen rakennukseen xxx-tie 4. Vaihto-omaisuuden siirtäminen oli jäänyt merkitsemättä vakuutuskirjalle. Asiasta oli viestin 26.2.2024 mukaan keskusteltu vakuutusyhtiön kanssa, mutta talousjohtajan mukaan kumpikaan osapuoli ei ollut ”huomannut menettelyn vaivihkaista muuttumista”.

Selostamansa seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, ettei asiassa ole kyse siitä, että vakuutusyhtiö olisi laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan vakuutuspaikkaa ja eri vakuutuspaikoissa sijainnutta vaihto-omaisuutta koskeneiden vakuutussopimukseen kirjattujen tietojen merkityksestä M Oy:n vakuutusturvan kattavuudelle.

Lautakunta katsoo myös, että nyt ratkaistavana oleva kysymys koskee keskeisesti vakuutuspaikasta annetun sopimusmääräyksen merkitystä vakuutuksen kohteena olevan omaisuuden ja siltä osin voimassa olleen vakuutusmäärän määrittelyssä. Kyse ei ole sanottua vakuutuksen kohdetta koskeneen vaaran lisääntymisestä.

2) Kysymys siitä, johtaako vakuutusturvan voimassaoloa vakuutuspaikassa koskevan vakuutusehdon soveltaminen M Oy:n kannalta oikeustoimilain 36 §:ssä tarkoitetuin tavoin kohtuuttomaan lopputulokseen

Vakuutusehtojen kohdan 2.2, Irtaimisto, mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjassa mainitussa paikassa (vakuutuspaikka) oleva vakuutuskirjaan merkitty irtain omaisuus. Vakuutusyhtiö on vakuutusehdon nojalla katsonut, ettei riidanalainen xxx-tie 4:n palovahingossa 5.1.2024 tuhoutunut tuotemerkki C:n vaihto-omaisuuserä ole ollut vakuutuksen kohteena, koska kyseinen vaihto-omaisuus ei ollut vahingon sattuessa sille vakuutussopimuksessa ilmoitetussa vakuutuspaikassa xxx-tie 5.

Vakuutusyhtiön M Oy:lle antamista vakuutuskirjoista lautakunnalle toimitettujen kopioiden mukaan osoitteissa xxx-tie 4 ja xxx-tie 5 vakuutetuksi ilmoitetun vaihto-omaisuuden osalta vakuutuskirjoissa on kuitenkin yksilöity pelkästään mainitussa vakuutuspaikassa vakuutetuksi sovitun vaihto-omaisuuden vakuutusmäärä. Sitä, mitä tai millaista vaihto-omaisuutta kyseinen vakuutusmäärä oli tarkoitettu kattamaan, ei vakuutuskirjoilla sitä vastoin lainkaan mainita. Näin ollen vakuutussopimuksen perusteella tuotemerkki C:n tuotteista koostunut vaihto-omaisuus on lähtökohtaisesti ollut vakuutuksen kohteena riippumatta siitä, kummassa vakuutuskirjassa mainituista vakuutuspaikoista M Oy oli sitä säilyttänyt.

Lautakunta toteaa, että ensisijainen vastuu kutakin vakuutussopimuksessa mainittua omaisuuslajia koskevan vakuutusmäärän riittävyydestä ja ajantasaisuudesta kuuluu vakuutuksenottajalle. Tässä tapauksessa saadun asiakirjaselvityksen mukaan vakuutuksessa sovitut vakuutusmäärät oli osapuolten kesken viimeksi tarkistettu vain noin kuukausi ennen vahingon sattumista. Sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan korvaus on enintään omaisuuden, kunkin esineen tai omaisuuserän sovittu vakuutusmäärä vahinkohetken mukaisesti indeksillä tarkistettuna. Lautakunnalle toimitetusta vakuutusyhtiön 28.5.2024 antamasta korvauspäätöksestä ilmenee, että vakuutusyhtiö on suorittanut vakuutuspaikassa xxx-tie 4 olleesta tuhoutuneesta vaihto-omaisuudesta M Oy:lle vakuutussopimuksessa sovitun koko vakuutusmäärän mukaisen korvauksen.

Lautakunta katsoo, ettei sitä, että vahingosta suoritettavan vakuutuskorvauksen määrä rajoittuu osapuolten vakuutussopimuksessa sopiman enimmäiskorvauksen määrään, voida pitää vakuutuksenottajan kannalta oikeustoimilain 36 §:ssä mainituin tavoin kohtuuttomuuteen johtavana.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä lopputulokseltaan asianmukaisena eikä suosita sen muuttamista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Häyhä
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Finne
Käenmäki
Nurmela
Rajamäki
Vyyryläinen
Wallin