FINE-77108-Y1X9X4

Tapahtumatiedot

Vakuutettu A on ollut vastapuolena 7.12.2023 päättyneeseen maanvuokrasopimukseen liittyvässä asiassa, jossa kiinteistön ostaja B on vaatinut maanvuokra-alueella sijaitsevien rakennusten purkamista. Asia on tullut vireille B:n nostamalla kanteella 14.11.2024, jonka jälkeen osapuolet suostuivat asiassa tuomioistuinsovitteluun.

A haki edellä mainittuun asiaan oikeusturvaetua maatilavakuutukseensa liittyvästä oikeusturvavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se totesi ensinnä, että oikeusturvavakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita-asioissa riidan syntyminen. Riita syntyy, kun asiassa esitetty vaatimus kiistetään todisteellisesti perusteen tai määrän osalta. Oikeusturvailmoituksessa A on maininnut, että asia tullaan kiistämään tai asia pyritään sovittelemaan tuomioistuinsovittelussa. Yhtiö totesi päätöksessään, ettei A ole antanut vastinetta asiassa käräjäoikeudelle taikka muutoinkaan kiistänyt asiassa esitettyjä vaatimuksia perusteen tai määrän osalta, jolloin vakuutusehtojen mukaista vakuutustapahtumaa ei ole syntynyt.

Yhtiö totesi myös, että A:n vakuutus on alkanut vakuutusyhtiössä 27.7.2024. Ennen vakuutuksen alkamista A oli ollut vakuutettuna yhtiössä 7.3.2024 saakka toisen henkilön nimissä olevalla vakuutuksella. Yhtiön mukaa sille ei ole toimitettu tietoa, onko A:lla ollut voimassaoleva oikeusturvavakuutus 7.3.2024 – 27.7.2024. Yhtiö viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin ja toteaa, että mikäli tapauksessa myöhemmin katsotaan vakuutustapahtuma syntyneeksi, tulee vakuutuksen olla ollut voimassa yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta, tai jos vakuutus on ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, tulee riidan perusteena olevien seikkojen olla syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana siten, ettei perustehetken ja vakuutustapahtuman välillä ole vakuutuskatkosta. Nyt käsillä olevassa tapauksessa mahdollinen riita perustuisi 7.12.2023 päättyneeseen maanvuokrasopimukseen, joten oikeusturvaetua ei voitaisi myöntää, ellei A:lla ole ollut voimassaolevaa oikeusturvavakuutusta ajalla 7.3.2024 – 26.7.2024.

A haki muutosta yhtiön päätökseen yhtiön sisäiseltä muutoksenhakuelimeltä ja vaati edelleen, että hänelle myönnetään oikeusturvaetu 14.3.2025 lukien tai toissijaisesti viimeistään 3.1.2025 lukien. A on ilmoittanut kiistäneensä kanteen perusteet kokonaisuudessaan tuolloin 3.1.2025, mutta selventää kiistämisensä yhteydessä, ettei kiisto vaikuta hänen halukkuuteensa sopia asia. Lisäksi A vaatii, että vakuutuksen on katsottava olleen voimassa vakuutustapahtuman hetkellä. A on ollut vakuutettuna toisen henkilön nimissä olleella sopimuksella 7.3.2024 saakka eikä A:lle ollut ilmoitettu vakuutusturvan päättymisestä vakuutussopimuslain 62 §:ssä ja 64 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Vakuutusyhtiön muutoksenhakuelin antoi asiassa päätöksen, jossa se katsoi, ettei oikeusturvavakuutus ole vakuutussopimuslain 62 §:ssä tarkoitettu omaisuutta koskeva vakuutus. Oikeusturvavakuutuksella ei vakuuteta omaisuutta, vaan oikeudenkäyntikuluriskiä. Näin ollen vakuutussopimuslain 62 § eikä siten myöskään 64 § sovellu nyt kyseessä olevaan tapaukseen. Vakuutusyhtiöllä ei ole ollut velvollisuutta ilmoittaa A:lle oikeusturvavakuutuksen päättymisestä.

Vakuutuksen voimassaoloon liittyen yhtiö toteaa, että A:n esittämän selvityksen perusteella vakuutustapahtuman on katsottava syntyneen 3.1.2025. A:n oikeusturvavakuutuksen voimassaolossa on ollut katkos ajalla 8.3.2024–26.7.2024, joten vakuutus ei ole vakuutustapahtuman sattuessa 3.1.2025 ollut voimassa yhtäjaksoisesti kahta vuotta. Näin ollen, koska käsillä olevassa tapauksessa riita perustuu 7.12.2023 päättyneeseen maanvuokrasopimukseen, ei myöskään edellytys riidan perusteen syntymisestä vakuutuksen voimaantulon jälkeen täyty. Asiassa ei siten ole syytä muuttaa annettua korvauspäätöstä.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksen mukaan A on kääntynyt asianajotoimistoon 14.3.2024, jolloin asiassa on laadittu oikeusturvahakemus. Hakemus hylättiin, koska yhtiön mukaan riitaa ei ollut vielä syntynyt. Seuraava oikeusturvahakemus tehtiin 19.11.2024, kun A:n vastapuoli oli tehnyt asiassa haastehakemuksen käräjäoikeudelle. Yhtiö katsoi edelleen, että yksin se seikka, että vastapuoli nostaa kanteen, ei vielä ole asian riitautumista.

A toteaa, että vaatimukset on alun perin kiistetty siltä osin, kuin ne liittyivät maanvuokralain ulkopuolisiin vaatimuksiin. Vastapuoli oli vaatimuksillaan edellyttänyt A:lta toimenpiteitä, joilla ei ollut mitään tekemistä maanvuokralain kanssa. Sen sijaan A oli suostunut purkamaan rakennuksen maanvuokralain edellyttämällä tavalla, mutta vastapuolen vaatimiin ennallistamistoimenpiteisiin ei ole suostuttu, sillä ne eivät ole rakennuksia, eikä niitä voida maanvuokralain nojalla edellyttää tehtäviksi. A:n käsityksen mukaan on ilmeistä, että asia on riitainen, koska kantaja on laittanut kanteen vireille. Tämä merkitsee sitä, ettei vastapuolen vaatimuksiin ole suostuttu. A toteaa myös, että jo yleisen elämänkokemuksen perusteella voi todeta, ettei riidatonta asiaa ole tarve viedä tuomioistuinsovitteluun. A:n näkemyksen mukaan tulkintaa, jossa tuomioistuin sovittelun aloittamista ei pidetä riidan syntymisenä, on pidettävä epäasiallisena. A:n ei myöskään ollut aikomus myöntää sovittelussa vastapuolen vaatimuksia kokonaisuudessaan. Jos näin olisi, niin se olisi tehty ennen sovittelun aloittamista aiheuttamatta enempää kuluja.

Kysymykseen vakuutuksen voimassaoloedellytyksen täyttymisestä A toteaa edelleen, että vakuutusyhtiö on laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa hänelle vakuutusturvan päättymisestä. A kertoo, että alkuperäinen vakuutus on ollut hänen entisen vaimonsa ottama maatilavakuutukseen liittyvä oikeusturvavakuutus. Vakuutus on päätetty A:n entisen vaimon toimesta 7.3.2024 eikä A:lle ole ilmoitettu vakuutuksen päättymisestä. A toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö saa hyödyn laiminlyönnistään ja että yhtiön toimintaa on siten pidettävä kunnianvastaisena ja arvottomana. Näin ollen A vaatii edelleen, että hänelle myönnetään asiassa oikeusturvaetu 14.3.2024 lukien tai toissijaisesti 3.1.2025 lukien.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A toteaa, ettei vakuutusehdoissa taikka vakuutussopimuksessa ole mainintaa siitä, että omaisuusvakuutukseen sisältyvään oikeusturvavakuutukseen sovellettaisiin muita säännöksiä tai ehtoja, kuin varsinaiseen omaisuusvakuutukseen. Joka tapauksessa A pitää kohtuuttomana, että vakuutusyhtiö katkaisee vakuutusturvan ilmoittamatta siitä vakuutetulle. A vaatii toissijaisesti, että kohtuutonta sopimusehtoa sovitellaan siten, että A:n vakuutussopimuksen katsotaan olleen voimassa A:n aiemmin vaatimalla tavalla.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä ja viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.

Vakuutustapahtuman syntymisen osalta yhtiö toteaa edelleen, että vakuutusehtojen mukaan oikeusturvaetuuden myöntäminen edellyttää, että asiassa on esitetty sekä perusteeltaan että määrältään yksilöity vaatimus, joka on todisteellisesti ja yksilöidysti kiistetty perusteen tai määrän osalta. Yhtiö viittaa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön, jossa myös lautakunta on edellyttänyt ehdon sanamuodon mukaista tulkintaa. Yhtiö toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa vaatimusten mukaisen kiiston voidaan katsoa tapahtuneen 3.1.2025.

Vastineessaan yhtiö toteaa kuitenkin, että edellä mainitusta huolimatta ei asiassa ole aihetta muuttaa korvausratkaisua, koska ehtojen mukainen vakuutuksen kahden vuoden voimassaoloedellytys ei täyty. Tältä osin vakuutusyhtiö viittaa asiassa antamiinsa korvauspäätöksiin ja toistaa niissä lausutun kantansa. Selvyyden vuoksi yhtiö toistaa näkemyksensä myös siitä, ettei sen voida katsoa laiminlyöneen vakuutussopimuslain mukaista ilmoitusvelvollisuuttaan, koska oikeusturvavakuutus ei ole vakuutussopimuslain 62 §:ssä tarkoitettu omaisuutta koskeva vakuutus. Oikeusturvavakuutuksella ei vakuuteta omaisuutta, vaan oikeudenkäyntikuluriskiä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, tuleeko vakuutusyhtiön myöntää A:lle oikeusturvaetu

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 12 §:n mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus milloin tahansa irtisanoa vakuutus päättymään vakuutuskauden aikana. Irtisanominen on suoritettava kirjallisesti. Muu irtisanominen on mitätön. Jos vakuutuksenottaja ei ole määrännyt vakuutuksen päättymisaikaa, vakuutus päättyy, kun irtisanomista koskeva ilmoitus on annettu tai lähetetty vakuutuksenantajalle. Irtisanomisoikeutta ei kuitenkaan ole, jos vakuutussopimuksen sovittu voimassaoloaika on lyhyempi kuin 30 päivää.

Vakuutussopimuslain 62 §:n mukaan, jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.

Vakuutussopimuslain 64 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen ilmoittamaan vastuunsa päättymisestä tai vastuuta supistavasta sopimuksesta tai toimenpiteestä tiedossaan olevalle, 62 §:ssä tarkoitetulle vakuutetulle, jonka oikeutta kyseinen sopimus tai toimenpide merkittävästi supistaa. Vakuutuksenantajan vastuu päättyy tai sopimus tai toimenpide tulee voimaan 62 §:ssä tarkoitettua vakuutettua kohtaan aikaisintaan 14 päivän kuluttua siitä, kun ilmoitus on lähetetty hänelle.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella, jollei 2 §:stä muuta johdu, tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta.

Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan oikeusturvavakuutuksen tarkoituksena on näiden ehtojen ja yleisten sopimusehtojen mukaisesti korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa kohdassa 5 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.

Ehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita- ja hakemusasiassa
- riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on kiistetty todisteellisesti perusteen tai määrän osalta.

Vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattunut vakuutustapahtuma. Jos tämä vakuutus kuitenkin on vakuutustapahtuman sattuessa ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, tulee myös niiden seikkojen, joihin riita, vaatimus tai syyte perustuu, olla syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana.

Vakuutuksen voimassaoloaikaan luetaan vakuutuskirjassa mahdollisesti mainituin rajoituksin se aika, jonka tämä vakuutus yksin tai peräkkäin yhdessä muiden päättyneiden vastaavan sisältöisten oikeusturvavakuutusten kanssa on vakuutetun osalta ollut yhtäjaksoisesti voimassa.

Asian arviointi

Vakuutusturvan voimassaolo ja aiemman vakuutusturvan päättymisestä ilmoittaminen

Tapaukseen sovellettavien oikeusturvavakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattunut vakuutustapahtuma. Jos vakuutus kuitenkin vakuutustapahtuman sattuessa on ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, tulee myös niiden seikkojen, joihin asiassa esitetty vaatimus tai syyte perustuu, olla syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana. Vakuutuksen voimassaoloaikaan luetaan tällöin se aika, jonka tämä vakuutus yksin tai peräkkäin yhdessä muiden päättyneiden vastaavan sisältöisten oikeusturvavakuutusten kanssa on vakuutetun osalta ollut yhtäjaksoisesti voimassa.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A on hakenut oikeusturvaetua 7.12.2023 päättynyttä maanvuokrasopimusta koskevaan riita-asiaan. A on ilmoittanut, että hänen vastapuolensa on nostanut asiassa kanteen käräjäoikeudessa 14.11.2024 ja A puolestaan

ilmoitti 3.1.2025 kiistävänsä kanteessa esitetyt vaatimukset kokonaisuudessaan. Tätä ennen A oli kuitenkin ilmoittanut suostuvansa asiassa tuomioistuinsovitteluun. Nyt käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että A:n oikeusturvavakuutus on alkanut vakuutusyhtiössä 27.7.2024 ja näin ollen vakuutusehtojen mukainen kahden vuoden voimassaoloedellytys ei täyty. Riidatonta on myös, että A:lla ei ole ollut voimassaolevaa oikeusturvavakuutusta ajalla 8.3.2024 – 26.7.2024. A:n hyväksi voimassaollut oikeusturvavakuutus oli päättynyt 7.3.2024, kun A:n entinen puoliso, joka oli ollut vakuutuksenottajana, oli päättänyt vakuutuksen.

A on vedonnut edukseen siihen, että Vakuutusyhtiö on laiminlyönyt vakuutussopimuslain 64 §:n mukaisen velvollisuutensa, kun se ei ole ilmoittanut A:lle hänen hyväkseen voimassa olleen vakuutussopimuslain 62 §:ssä tarkoitetun vakuutuksen päättymisestä.

Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan käsillä olevassa asiassa vakuutusyhtiö ei sinänsä ole edes väittänyt, että se olisi ilmoittanut A:lle hänen eduksensa voimassa olleen maatilavakuutuksen päättymisestä tai että sillä ei olisi ollut tiedossa, että mainittu vakuutus on ollut myös A:n eduksi voimassa. Lautakunta toteaa, että jos asiassa vakuutusyhtiön katsottaisiin olleen ilmoitusvelvollinen maatilavakuutuksen päättymisestä ja mikäli A:lle olisi ilmoitettu maatilavakuutuksen päättymisestä, niin tästä seuraisi, että maatilavakuutus olisi ollut A:n hyväksi voimassa 14 vuorokauden ajan ilmoituksen päiväyksestä, jona aikana A:n olisi voinut jatkaa maatilavakuutuksen voimassaoloa ottamalla vakuutuksen omiin nimiinsä.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kuitenkin kyse nimenomaan oikeusturvavakuutuksen päättymisestä ilmoittamisesta. Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 62 §:ää koskevissa lain esitöissä (HE 1993/114) on selvennetty, että mainittu lainsäännös tulee käytännössä sovellettavaksi pääasiallisesti irtainta omaisuutta koskevassa vakuutuksessa. Oikeusturvavakuutuksessa puolestaan on kyse sellaisesta vakuutusturvasta, jonka tarkoituksena on korvata riita-asioiden oikeudenkäyntikuluista syntyvää varallisuusvahinkoa.

Lautakunta toteaa, että tässä tapauksessa A:n entinen puoliso on irtisanonut koko nimissään olevan maatilavakuutuksen ja sen mukana oikeusturvavakuutuksen päättymään A:n ja B:n yhteiselämän päätyttyä 7.3.2024. Vakuutussopimuslaissa ei ole säännöstä, jonka nojalla vakuutusyhtiön tulisi nimenomaisesti ilmoittaa muun kuin omaisuusvakuutusta koskevan turvan päättymisestä vakuutetulle eikä lain 14 vuorokauden voimassaolon jatke näin ollen lautakunnan näkemyksen mukaan koske oikeusturvavakuutuksen voimassaoloa. Näin ollen lautakunta katsoo, että koska vakuutusyhtiöllä ei ole ollut lakiin perustuvaa velvollisuutta ilmoittaa A:lle oikeusturvavakuutusta koskevan vakuutussopimuksen päättymisestä omaisuusvakuutuksia koskevan vakuutussopimuslain 64 §:n perusteella, olisi oikeusturvavakuutus joka tapauksessa lakannut vakuutussopimuslain 12 §:n mukaisesti jo 7.3.2024, jolloin tältä osin vakuutusturvaan olisi joka tapauksessa tullut A:n osalta katkos. Näin ollen, vaikka A olisi saanut ilmoituksen maatilavakuutuksen päättämisestä, ei sillä olisi ollut vaikutusta siihen, että oikeusturvavakuutus olisi päättynyt joka tapauksessa 7.3.2024.

Koska A:n oikeusturvavakuutus ei ole ollut voimassa ehdoissa edellytettyä kahta vuotta ennen vahinkotapahtuman syntymistä ja koska myös riidan peruste on syntynyt ennen vakuutuksen voimaatuloa, on vakuutusyhtiön korvauspäätöstä pidettävä vakuutusehtojen mukaisena.

Kohtuuttomuuden arviointi

Vakuutuslautakunnan ratkaistavaksi jää, johtaako oikeusturvaedun epääminen A:n kannalta kohtuuttomuuteen. A on valituksessaan todennut ensinnäkin, että edun epäämistä on pidettävä kohtuuttomana, koska vakuutusyhtiö on nyt saanut hyödyn, kun se ei ole ilmoittanut A:lle vakuutusturvan päättymisestä. Näin ollen kohtuutonta sopimusehtoa tulee toissijaisesti sovitella siten, että oikeusturvavakuutuksen katsotaan olevan voimassa A:n vaatimalla tavalla.

Vakuutuslautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään (mm. FINE-039966 (2021)) todennut, että vapaaehtoisten vakuutussopimusten antaman vakuutusturvan laajuus on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen asia. Näkemyksensä tueksi lautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään viitannut johdonmukaisesti korkeimman oikeuden ratkaisuihin KKO 1993:18 ja KKO 2001:135, joiden mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi. Vakuutuksenantajan vastuuta rajoittavaa vakuutusehtoa voidaan ennakkopäätösten perusteella vain poikkeuksellisesti pitää sillä tavoin kohtuuttomana, että sitä voitaisiin sovitella tai jättää se huomioimatta huolimatta siitä, että sanamuotonsa mukaan ehtoa voitaisiin pitää selvänä.

Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että sovellettavaa ehtokohtaa 5.1.2 vastaava ehtomuotoilu on sanamuodoltaan ja sisällöltään yksiselitteinen ja selkeä. Sovittelua puoltavana seikkana voitaisiin muun muassa pitää sitä, ettei A ilmeisesti ole ollut tietoinen entisen puolisonsa toimista vakuutuksen irtisanomiseksi. Asiassa jää kuitenkin epäselväksi, miten ja milloin A on viimeistään saanut tiedon maatilavakuutuksen ja siihen liittyvän oikeusturvavakuutuksen irtisanomisesta ja onko hän ottanut uuden vakuutuksen omiin nimiinsä välittömästi saatuaan tästä tiedon.

Kohtuuttomuutta arvioidessaan lautakunta viittaa lisäksi edellä mainittujen vakuutussopimuslain 62 §:n ja 64 §:n normien suojatarkoitukseen, eli sen estämiseen, että vakuutuksenottaja vakuutetun tietämättä irtisanoo sellaista omaisuutta koskevan vakuutuksen, johon myös vakuutetulla on oma itsenäinen taloudellinen intressi. Nyt käsillä olevassa tapauksessa A:n maatilan vakuutus oli alun perin ollut hänen entisen puolisonsa nimissä siten, että entinen puoliso oli ollut vakuutuksenottajana. Yleisen elämänkokemuksen mukaan A:n on täytynyt ymmärtää, ettei hänellä ole ollut edukseen voimassa vakuutusta viimeistään entisen puolisin muuttaessa pois tai sellaisessa vaiheessa, kun yhteisen omaisuuden jaosta on sovittu. A olisi myös voinut ottaa omissa nimissään olevan vakuutuksen maatilalleen ennen puolisonsa muuttamista pois tai viimeistään omaisuuden jakamisen yhteydessä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että edellä selostettu huomioiden ja ottaen huomioon etenkin sen, että katkos A:n vakuutusturvassa on ollut yli neljän kuukauden pituinen, ei asiassa ole esitetty A:n puolelta seikkoja, joiden perusteella tässä tapauksessa kyseessä olevaa kahden vuoden sääntöä tai siihen vetoamista olisi pidettävä A:n kannalta kohtuuttomuuteen johtavana.

Asian ratketessa edellä esitetyin perustein Vakuutuslautakunta ei katso tarpeelliseksi ottaa kantaa siihen, milloin käsillä olevassa asiassa vahinkotapahtuman olisi katsottava syntyneen.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet

Haapsaari
Jyrä
Kankkunen
Malmberg