Tapahtumatiedot

A:n vapaaehtoinen eläkevakuutussopimus tuli voimaan 20.5.2003. A:n työsuhde oli päättynyt 28.2.2024. A oli loppuvuodesta 2024 yhteydessä pankkiin laina-asiassa, johon liittyen A ja pankkivirkailija keskustelivat mahdollisesta eläkevakuutuksen takaisinostamisesta. Pankkivirkailija lähetti A:lle 10.12.2024 verkkoviestin, jonka mukaan eläkevakuutuksen takaisinostaminen on mahdollista vain tietyillä perusteilla, kuten muun muassa yhden vuoden kestäneen työttömyyden perusteella, ja kehotti A:ta lähettämään takaisinostamisesta erillisen verkkoviestin.

A lähetti vakuutusyhtiölle 20.12.2024 verkkoviestin, jossa hän kertoi haluavansa takaisinostaa eläkevakuutuksen mahdollisimman pian. Vakuutusyhtiö vastasi 27.12.2024, että eläkevakuutuksen takaisinosto on mahdollista vain tietyissä tilanteissa, muun muassa silloin kun vakuutettu on ollut työttömänä työnhakijana yhtäjaksoisesti yli vuoden.  Verkkoviestissään 2.1.2025 vakuutusyhtiö totesi, että A voi hakea takaisinostoa työttömyyden perusteella sitten kun työttömyys on kestänyt vähintään vuoden eli 1.3.2025 alkaen. Hakemuksen yhteydessä yhtiö pyysi toimittamaan TE-palveluiden työvoimapoliittisen lausunnon, josta selviää, mistä lähtien työttömyysetuuden maksamiselle ei ole ollut esteitä sekä viimeisimmän todistuksen Kelan tai työttömyyskassan maksamista ansiopäivärahoista. Vakuutusyhtiö totesi 3.2.2025 verkkoviestissään, että A voi toimittaa minkä tahansa virallisen dokumentin, josta käy ilmi, että A on ollut työtön työnhakija vähintään vuoden ajan.

A lähetti vakuutusyhtiölle 5.2.2025 verkkoviestin, jossa hän kertoi irtisanovansa eläkevakuutuksen päättymään 28.2.2025 vuoden työttömyyden perusteella. A kertoi eläneensä entiseltä työnantajalta 29.2.2024 saamallaan paketilla. Lisäksi A oli lukenut asianajokokeeseen tarkoituksenaan liittyä asianajotoimiston osakkaaksi vuodenvaihteessa, mutta tämä suunnitelma ei ollutkaan toteutunut. A oli lisäksi ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi ja ollut mukana 11 työnhaussa.

Vakuutusyhtiö totesi 17.3.2025 antamassaan korvauspäätöksessä, että eläkevakuutuksen takaisinostoperusteet on kerrottu vakuutusehdoissa. Eläkevakuutuksen takaisinosto on mahdollista muun muassa silloin, jos vakuutettu on ollut yhtäjaksoisesti yli vuoden työttömänä työnhakijana. Yhtiö ei ollut saanut selvitystä siitä, että A olisi ollut yhtäjaksoisesti yli vuoden työtön työnhakija. Takaisinoston edellytykset on säädetty viranomaismääräyksin ja vuodesta 2004 alkaen vastaavat säädökset ovat sisältyneen voimassa olevaan tuloverolakiin. Yhtiö hylkäsi A:n hakemuksen eläkevakuutuksen takaisinostosta.

A haki asiamiehensä avustuksella muutosta päätökseen. Vakuutusyhtiön 19.5.2025 vastauksen mukaan asiassa oli erimielisyyttä siitä, millä tavoin A:n tulisi osoittaa olleensa työtön työnhakija vuoden ajan. Vakuutusyhtiö viittasi eläkevakuutukseen maksettavien maksujen verovähennyskelpoisuutta koskevaan tuloverolain 54 d §:n sekä vakuutusehtoihinsa. A oli toimittanut vakuutusyhtiölle työvoimapoliittisen lausunnon, jonka mukaan hän oli ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi ensin ajalle 15.5.—27.6.2024 ja sitten 7.1.2025 alkaen. Oman selvityksensä mukaan A oli työsuhteen päätyttyä elänyt työnantajalta saamallaan paketilla. Lisäksi A on kertonut opiskelleensa ja olleensa mukana 11 työnhaussa. Vakuutusyhtiö totesi, että työttömäksi jättäytyminen opiskelutarkoituksessa ja satunnainen työnhaku eivät täytä vakuutusehdoissa määriteltyjä eläkevakuutuksen takaisinostoperusteita. Vakuutusehdot pohjautuvat tuloverolakiin eikä takaisinoston perusteeksi voida hyväksyä vakuutetun omaa ilmoitusta. Yhtiö ei muuttanut antamaansa päätöstä.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa asiamiehen välityksellä tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Sijoituslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii, että vakuutusyhtiö hyväksyy hänen pyyntönsä eläkevakuutuksen takaisinostamisesta.

A toteaa, ettei tuloverolain 54 d §:n 2 momentin 1 kohdan sanamuoto edellytä työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumista, joka käytännössä on edellytys vain työttömyysturvalaissa mainittujen etuuksien saamisessa. Ilmoittautumista ei mainita myöskään Verohallinnon 23.6.2021 antamassa ohjeessa, joka koskee pitkäaikaissäästämissopimuksen ja yksityishenkilön ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotusta. A katsoo, että vakuutusyhtiöllä on mahdollisuus hyväksyä myös muunlainen selvitys työttömänä työnhakijana olemisesta, kuin ”virallinen asiakirja” tai ”todistus TE-toimistolta työttömäksi työnhakijaksi ilmoittamisesta”, joita A:lta on takaisinostohakemuksen käsittelyn yhteydessä pyydetty.

A:lle ei ole missään vaiheessa annettu tietoa siitä, että hänen olisi pitänyt ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistossa tai että hänen tulisi toimittaa vakuutusyhtiölle jokin virallinen asiakirja työttömyydestään ja siitä, että hän hakee töitä. Epäselvää on myös se, mikä tällainen muu virallinen asiakirja voisi olla. A:n vakuutussopimuksen alkaessa voimassa olleiden vakuutusehtojen mukaan edellytyksenä on ollut ainoastaan työttömänä työnhakijana oleminen, ilman mainintaa rekisteröitymisvelvollisuudesta.

A on ollut ensimmäisen kerran vakuutusyhtiöön yhteydessä takaisinostoon liittyen loppuvuodesta 2024. Joulukuussa 2024 A:lle kerrottiin edellytyksenä olevan vuoden työttömyys. A:lle on kerrottu useaan kertaan edellytysten olevan, että hän on ollut työtön työnhakija vuoden ajan, mutta siitä ei ole mainittu, että hänen tulisi näyttää tämä jollain tietyllä tavalla.

A viittaa vakuutusyhtiön 19.5.2025 antamaan päätökseen, jonka mukaan asiaan sovellettavien vakuutusehtojen nimenomaisena vaatimuksena hyväksyttävästä takaisinostoperusteesta on, että vakuutettu on virallisesta työtön työnhakija ja rekisteröitynyt TE-toimistoon (1.1.2025 alkaen kunnilla) työttömäksi työnhakijaksi ja pitänyt työnhakijastatuksen voimassa. A toteaa olevan erikoista, ettei tätä nimenomaista vaatimusta ole tuotu hänen tietoonsa jo heti alkuvaiheessa.

A on antanut vakuutusyhtiölle selvityksen, jossa hän on kertonut ilmoittautuneensa työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon toukokuussa 2024 ja saaneensa sieltä yhden päivän työttömyysetuutta. A on tuolloin kuitenkin todennut, ettei hän halua nostaa tukia, sillä hänellä on ollut käytettävissään runsas eropaketti. Lisäksi TE-toimistosta on ilmoitettu, ettei A:n työkokemuksella ja osaamisella ole avoinna työpaikkoja. Näistä syistä A on päättänyt poistaa ilmoittautumisensa.

A viittaa vakuutussopimuslain 9 §:n, jossa säädetään vakuutuksenantajan vastuusta puutteellisista tai virheellisistä tiedoista, ja toteaa, että hän on saanut vähintäänkin puutteellisia ja/tai harhaanjohtavia tietoja siitä, kuinka hänen tulee ilmoittaa olevansa työtön työnhakija. Puutteelliset tiedot ovat vaikuttaneet A:n menettelyyn, sillä edellytyksistä tietämättömänä hän on poistanut ilmoittautumisensa työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistosta. Ilmoitus olisi ollut yksinkertaista pitää voimassa, mikäli hänellä olisi vain ollut tieto siitä, mitä vakuutusyhtiö edellyttää takaisinostoperusteen toteen näyttämiseksi. A katsoo, että vakuutusehtojen tulisi olla voimassa sen sisältöisenä, miten hän on ne käsittänyt. A:n selvitys työttömänä työnhakijana olemisesta tulisi näin ollen hyväksyä.

Lopuksi A toteaa, että hän on joutunut ottamaan lainaa elämistä varten, mistä on aiheutunut kuluja, joita ei olisi aiheutunut, mikäli hän olisi saanut eläkevakuutuksen säästöt käyttöön. A harkitsee korvausten vaatimista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessa aiemman kantansa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla oikeus takaisinostaa vapaaehtoinen eläkevakuutus eli saada itselleen vakuutuksen säästöosuus kertasuorituksella.  

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Lainkohdat

Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi.

Vakuutussopimuslain 13 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottajan suorittamista vakuutusmaksuista on kertynyt säästöä, vakuutuksenottajalla on oikeus keskeyttää maksujen suoritus ja saada vakuutuksen säästöosuutta vastaava vakuutus (vapaakirja) taikka vakuutusehtojen mukaan laskettu vakuutuksen säästöosuus (takaisinostoarvo). Pykälän 3 momentin mukaan eläkevakuutuksen ehdoissa voidaan kuitenkin määrätä, ettei vakuutuksenottajalla ole 1 tai 2 momentissa säädettyä oikeutta saada takaisinostoarvoa.

Vakuutusehdot

Eläkevakuutusehtojen (voimassa 1.4.2003 alkaen) kohdan 2.5 (Takaisinosto) alakohdan 2.5.2 mukaan yksityisen henkilön omistaman vakuutuksen takaisinosto on mahdollinen vakuutetun suostumuksella seuraavissa ennalta arvaamattomina hetkinä syntyvissä tilanteissa:
- vakuutetun aviopuoliso on kuollut,
- vakuutetun avioliitto on purkautunut,
- vakuutettu tai vakuutetun aviopuoliso on ollut yhtäjaksoisesti yli vuoden työttömänä työnhakijana,
- […]

Asian arviointi

Vapaaehtoisessa eläkevakuutuksessa on kysymys sidotusta pitkäaikaissäästämisestä, jonka tarkoituksena on vakuutetun eläketurvan kartuttaminen, ja jossa verotusta koskevat määräykset vaikuttavat vakuutustuotteen sisältöön.

Vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksujen verovähennyskelpoisuuden edellytyksenä on rajoitettu takaisinosto-oikeus. Tämä tarkoittaa, että sopimuksen mukaan vakuutusta ei voi takaisinostaa ennen tuloverolaissa määriteltyä eläkeikää muilla kuin vakuutetun olosuhteisiin liittyvillä, laissa määritellyillä erityisillä nostoperusteilla. Tällainen nostoperuste on esimerkiksi vakuutetun vähintään vuoden kestänyt työttömyys.

Vakuutuksenottajan oikeudesta saada takaisinostoarvo henkilövakuutuksessa säädetään vakuutussopimuslain 13 §:ssä. Kyseisen lainkohdan mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus määrätä eläkevakuutuksen vakuutusehdoissa, ettei vakuutuksenottajalla ole oikeutta saada lainkohdassa säädettyä takaisinostoarvoa.

Vakuutusehtojen mukaan yksityisen henkilön omistaman vakuutuksen takaisinosto on mahdollinen vakuutetun suostumuksella muun muassa silloin, kun vakuutettu tai vakuutetun aviopuoliso on ollut yhtäjaksoisesti yli vuoden työttömänä työnhakijana. Vakuutusyhtiö katsoo, että edellä mainitun takaisinostoperusteen olemassaolo tulee osoittaa joko työvoimapoliittisella lausunnolla tai muulla virallisella selvityksellä, josta ilmenee, että vakuutettu on ollut kyseisessä vakuutusehdossa määritellyn ajan rekisteröityneenä työttömäksi työnhakijaksi työvoimapalveluihin. A puolestaan katsoo, etteivät vakuutusehdot tai lainsäädäntö edellytä työttömäksi työnhakijaksi rekisteröitymistä ja että hän on antanut riittävän selvityksen takaisinostoperusteen täyttymisestä. A on vaatinut, että vakuutusehdot ovat voimassa sen sisältöisenä kuin hän on ne ymmärtänyt.

Sijoituslautakunta viittaa kuluttajansuojalain 4:3 §:ään, jonka mukaan, jos kuluttajansuojalaissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, on ehtoa tulkittava kuluttajan hyväksi. Samaa säännöstä koskevissa esitöissä (HE 218/1994 vp. s. 16) on lausuttu, että edellytyksenä tällaiselle tulkinnalle on, että kuluttajan käsitykseen voidaan ehdon tulkinnanvaraisuuden takia myös objektiivisesti arvioiden päätyä.

Sijoituslautakunta toteaa, että työtön työnhakija voidaan yleisesti käsittää sellaiseksi henkilöksi, joka on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi työvoimapalveluihin. Näyttövelvollisuus takaisinostoperusteen olemassaolosta on takaisinostoa hakevalla. Lautakunta katsoo, että nyt kyseessä olevan takaisinostoperusteen kyseessä ollessa on perusteltua edellyttää, että vakuutettu esittää selvityksen työttömäksi työnhakijaksi rekisteröitymisestään sekä rekisteröitymisen kestosta. Lautakunta katsoo, ettei puheena olevaa takaisinostoperustetta koskeva vakuutusehto ole objektiivisesti arvioiden sellainen, että vakuutettu voisi ehdon sanamuodon perusteella olettaa takaisinostoperusteen edellytysten täyttyvän jollakin muulla tavoin.  

Osapuolten Sijoituslautakunnalle antaman selvityksen mukaan A:n työsuhde on päättynyt 28.2.2024. A on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi aikavälillä 15.5.—27.6.2024 ja seuraavaksi 7.1.2025 alkaen. Lisäksi A on kertonut, että työsuhteen päättymisen jälkeen hän on elänyt niin sanotun eropaketin turvin ja että hän on opiskellut asianajokoetta varten. A on pyytänyt eläkevakuutuksen takaisinostoarvon maksamista 28.2.2025.

Sijoituslautakunta toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella A ei ole ollut takaisinostoa hakiessaan rekisteröityneenä työttömäksi työnhakijaksi yli vuoden ajan. Ottaen huomioon A:n selvityksen asianajokokeeseen valmistautumisesta lautakunta toteaa, ettei A muutoinkaan ole osoittanut olleensa yli vuoden ajan työtön työnhakija. Lautakunta katsoo, ettei A:lla ole ollut oikeutta saada eläkevakuutuksen takaisinostoarvoa hakemanaan ajankohtana. Sijoituslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

A on lisäksi esittänyt, että vakuutusyhtiö on antanut hänelle puutteellisia ja/tai virheellisiä tietoja siitä, kuinka hänen tulee ilmoittaa olevansa työtön työnhakija ja että puutteelliset tiedot ovat vaikuttaneet hänen menettelyynsä sillä tavoin, että hän on edellytyksistä tietämättömänä poistanut ilmoittautumisensa työttömäksi työnhakijaksi. Sijoituslautakunta toteaa, että sille esitetyn selvityksen mukaan A on ollut ilmoittautuneena työttömäksi työnhakijaksi aikavälillä 15.5.—27.6.2024. A on ollut vakuutusyhtiöön ensimmäisen kerran yhteydessä eläkevakuutuksen takaisinostoon liittyen joulukuussa 2024. Vakuutusyhtiön toiminta ei näin ollen ole voinut vaikuttaa siihen, että A on kesäkuussa 2024 poistanut työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisensa. Tästä syystä Sijoituslautakunta ei ota puutteellisia ja virheellisiä tietoja koskevaan väitteeseen enemmälti kantaa.

Lopputulos

Sijoituslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

Sijoituslautakunta oli yksimielinen.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Pippola

Jäsenet:
Kajala
Ovaska
Räty-Ivanov
Tapanila