FINE-76799-P5N2S8

Tapahtumatiedot

Asiakkaan puoliso oli ollut kävelyllä koirien kanssa, kun toisen henkilön valvonnassa ollut koira oli karannut ja hyökännyt asiakkaan koiran kimppuun. Hyökkäyksen jälkeen koira vietiin Seinäjoella eläinlääkäriaseman päivystykseen, jossa jalka kuvattiin ja todettiin, että jalka on katkennut kinnernivelen kohdalta puremisen seurauksena. Koira jouduttiin viemään Hämeenlinnaan, jossa jalka leikattiin. Jalka jouduttiin leikkaamaan komplikaatioiden vuoksi uudelleen ja lopulta amputoimaan. Asiassa on riitaa korvattavien kustannusten määrästä.

Asiakkaan valitus

Seinäjoelta ei löytynyt riittävän ammattitaitoista eläinlääkäriä, joka olisi voinut leikata jalan. Tämän vuoksi koira jouduttiin viemään leikkaukseen Hämeenlinnaan. Jalka jouduttiin jäykistämään kinnernivelen kohdalta. Leikkauksen jälkeen jalka laitettiin tukisiteeseen. Tämä tuli ohjeen mukaan käydä uusimassa kerran viikossa ensimmäiseen kontrollikäyntiin asti. Samalla lääkäri tarkastaisi leikkaus- sekä puremahaavat. Viimeisen siteen vaihdon yhteydessä lääkäri totesi, että leikatun jalan anturat olivat tulehtuneet tukisiteen takia. Tulehtumisen seurauksena anturat menivät vereslihalle, ja anturan mustat pinnat irtosivat. Tästä syystä jalkaa jouduttiin seuraamaan lääkärissä alkuperäistä suunnitelmaa useammin.

Leikkauksen kontrollit suoritettiin leikanneen eläinlääkärin toimesta Hämeenlinnassa. Kontrollissa jalka on kuvattu röntgenillä. Kontrollikäyntejä kertyi elokuuhun 2024 mennessä kaksi: 2.7.2024 ja 22.8.2024. Koira alkoi 17.9.2024 yhtäkkiä ontua jalkaansa, eikä enää varannut sille painoa. Jalka kuvattiin ja tutkittiin 18.9.2024 Seinäjoella. Kuvista kävi ilmi, että kinnertä tukenut metallilevy oli katkennut. Asiakas vei 26.9.2024 koiran Vantaalle, jossa jalka leikattiin jälleen ja metallilevy vaihdettiin uuteen. Uuden leikkauksen jälkeinen kontrollikäynti oli Hämeenlinnassa 7.11.2024. Kontrollikäynnillä arvioitiin myös ruuvien löystymistä, joka oli aiheuttanut koiran jalkaan haavaumia, kun ruuvit olivat lähteneet kiertymään pois. Näiden ruuvien osapoisto suoritettiin jälleen Vantaalla 19.11.2024. Kontrollikäynti oli 18.12.2024 oli jälleen Hämeenlinnassa. Samaisen käynnin yhteydessä jalasta poistettiin katkenneiden ruuvien kannat pois. Jalan luutumistilanteen arvioitiin olevan jo hyvä. Joululoman aikaan Levillä koira alkoi jälleen käyttää operoitua jalkaansa huonosti. Jalan jäykistetty nivel antoi hieman periksi, eikä ollut jäykkä niin kuin oli aiemmin ollut. Asiakas kävi paikallisessa eläinlääkärissä kuvauttamassa jalan 30.12.2024, jossa todettiin jalan jäykistetyn kohdan katkenneen. Levy oli ehjä, mutta aiemmin katkenneiden ruuvien vuoksi jäykistys oli pettänyt. Koira vietiin jälleen 8.1.2025 Hämeenlinnassa eläinlääkäriin, jossa jalka päädyttiin amputoimaan. Jatkohoito-ohjeiksi eläinlääkäri suositteli fysioterapiaa kuntoutukseksi, joten koiran kanssa on käyty 1 krt/kk koulutetulla koirahierojalla, sillä Seinäjoen alueella ei ole koirafysioterapeutteja.

Pelkästään lääkärikuluihin on mennyt 9620,36 euroa. Lisäksi mukaan on luettava kaikki matkakulut Hämeenlinnaan ja Vantaalle polttoaineineen ja majoituksineen, ansionmenetykset kyseisiltä päiviltä, lääkekulut sekä tulevat kulut loppuelämän jatkuvasta kuntoutuksesta.

Vakuutusyhtiö korvasi 17.6.2024 hyökänneen koiran omistajan vastuuvakuutuksesta 3664,23 euroa, joka ei ole asiakkaan mielestä oikeudenmukainen summa kokonaiskustannukset huomioon ottaen. Vakuutusyhtiö vetosi päätöksessään, että korvausvelvollisuus loppuu siihen, kun ”esine” on korjattu alkuperäiseen kuntoon. Esine, tässä tapauksessa koira, ei kuitenkaan tullut alkuperäiseen kuntoon tuolla vakuutusyhtiön korvaamalla summalla. Eikä oikeastaan millään maailman summalla, sillä koira elää nyt elämäänsä kolmella jalalla.

Vaatimukset ja perustelut asiassa
Asiakas vaatii rahallista korvausta vastapuolelta, jonka valvonnassa koira tapahtumahetkellä oli. Koira ei ole palautunut alkuperäiseen kuntoon leikkauksilla, vaan lopulta jouduttiin amputoimaan koko jalka pois. Tällaisessa tapauksessa on todella kohtuutonta, että suurin osa kuluista jää hyökkäyksen kohteeksi joutuneen koiran omistajille. Käyntejä ei ole voinut mitenkään jättää myöskään tekemättä. Kyseessä on eläin, jonka hyvinvoinnista on huolehdittava jo pelkästään eläinsuojelulain nojalla. Laki velvoittaa pitämään huolta eläimistä ja heille tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen on kiellettyä.

Aiemmin mainituista kuluista on vakuutusyhtiön korvauksen jälkeen jäänyt maksettavaa eläinlääkärikuluista omien vakuutuksesta saatujen korvausten jälkeen 3757,51 euroa. Polttoainekuluja Hämeenlinnaan ja Vantaalle on kertynyt 519,30 euroa (yht. 2974 km, keskikulutus 7 l/100 km, polttoaineen keskihinta 1,85 €/l), sekä majoituskuluja 29.5.2024 108 euroa. Matkat Hämeenlinnaan ja Vantaalle ovat olleet pakollisia, sillä Seinäjoelta ei löytynyt osaavaa kirurgia suorittamaan koiran jalan vaatimia toimenpiteitä.

Vakuutusyhtiön vastine

Asian tausta
Vakuutusyhtiö on käsitellyt koiran vastuuvakuutuksen perusteella vahingon, joka koskee 7-vuotiaalle Kleinspitz-rotuiselle koiralle aiheutunutta vahinkoa. Koiran arvoksi on katsottu toimitettujen tietojen perusteella koiran hankintahinta eli 1200 euroa. Vakuutusyhtiö on asianmukaisesti päätöksessään ottanut huomioon sen, että koiralla on yleensä omistajalleen myös esineellisestä arvosta riippumatonta arvoa. Vakuutusyhtiö on katsonut korvattavaksi osuudeksi yhteensä 3 664,23 euroa, josta on vähennetty vakuutuksenottajan omavastuuosuus 200 euroa. 14.6.2025 päivätyn korvauspäätöksen mukaan haetut hoitokulut korvataan, vaikka ne ovat jo kohtuullisten kustannusten ylärajalla koiran arvoon nähden. Vakuutusyhtiö ei ole korvannut ansionmenetyksiä, ruoka- ja majoituskuluja, lääkekuluja tai muita mahdollisia jatkohoidon kuluja, koska lisäkustannukset ovat jo kohtuuttomat suhteessa koiran arvoon.

Vakuutusyhtiön kanta
Vakuutusyhtiö viittaa antamaansa korvauspäätökseen ja katsoo, että ratkaisu on oikea ja vakuutusehtojen ja -sopimuksen mukainen.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Vahingonaiheuttajan korvausvastuu rajautuu voimassa olevan oikeuden mukaan siihen määrään, mikä vahingonaiheuttajan toiminnasta on aiheutunut. Vahingonkärsijällä on velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin lisävahinkojen torjumiseksi. Sen jälkeen kun vahinko on havaittu ja tarvittaviin vahingon rajoittamistoimenpiteisiin olisi voitu ryhtyä, ei vahingon minimointivelvoitteen laiminlyönnin seurauksena aiheutunut lisävahinko enää ole vahingon aiheuttajan vastuulla. Jokaisella vahinkoa kärsineellä on velvollisuus minimoida vahingosta aiheutuvia kustannuksia.

Lemmikkieläimen kuollessa esinevahingosta voi aiheutua myös aineettomia seurauksia, esimerkiksi kärsimyksen tunnetta. Esineeseen liittyvän tunnearvon korvaamiseen on vahingonkorvausoikeudessa suhtauduttu pidättyvästi. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin esitetty, että lemmikkieläimet voisivat niihin liittyvien tunnearvojen vuoksi tulla kohtuullisessa määrin korvattavaksi yli niiden taloudellisen arvon. (Ståhlberg, Pauli – Karhu, Juha: Suomen vahingonkorvausoikeus, 2013, s. 315 ja 316).

Turun hovioikeus on ratkaisussaan (4.1.2021, tuomio nro 100138, R 20/644) arvioinut 10-vuotiaan Chihuahua-rotuisen koiran taloudellista arvoa. Perusteluiden mukaan vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava tuhoutuneen esineen arvo. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on kuitenkin pidetty selvänä, että esineen arvo ei tarkoita uuden vastaavanlaisen esineen jälleenhankintahintaa vaan sitä, mikä taloudellinen arvo tuhoutuneella esineellä oli vahinkohetkellä ollut. Kyseisessä tapauksessa koiran uushankintahinta 1 600 euroa oli asiassa riidaton. Hovioikeuden perusteluiden mukaan, kun otetaan huomioon tämän rotuisten koirien keskimääräinen 14–18 vuoden eliniänodote ja koiran 10 vuoden ikä, koiran odotettavissa olevasta eliniästä oli tapahtumahetkellä ollut jäljellä noin kolmasosa. Kun lisäksi otetaan kohtuullisessa määrin huomioon koiran tunnearvo, hovioikeus arvioi koiran arvoksi 600 euroa.

Helsingin hovioikeuden tuomion (5.5.2022, tuomio Nro 601, S 21/875) mukaan menehtyneen koiran arvona ei voida pitää koiran uushankintahintaa. Hovioikeuden mukaan lemmikkieläimen arvoa määritettäessä huomioon voidaan kohtuullisessa määrin ottaa myös siihen liittyvä tunnearvo. Kyseisessä tapauksessa oli kysymys 13-vuotaasta villakoirasta. Perusteluiden mukaan, kun otetaan huomioon koiran uushankintahinta 1 590 euroa, 13 vuoden ikä, 12–15 vuoden eliniänodote sekä kohtuullisessa määrin tunnearvo, hovioikeus arvioi koiran arvoksi 500 euroa.

Vakuutuslautakunnan käytännön mukaan (FINE-008812 (2018)) esinevahingon korvausmäärän arvioinnissa lähtökohtana ovat vahingoittuneen esineen korjauskustannukset. Korjauksen myötä esine tulee saattaa siihen kuntoon, missä se oli ennen vahinkoa. Periaatteessa esineen omistaja voi päättää, vaatiko hän korvausta esineen arvon vai korjauskustannusten ja muiden kulujen perusteella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että korjauskustannukset aina korvattaisiin esitetyn vaatimuksen mukaisina. Koska vahingonkärsijä on velvollinen tekemään voitavansa vahingon rajoittamiseksi, hän ei saa ryhtyä korjaukseen, joka kustannuksiltaan selvästi ylittää esineen arvon. Vahingonkorvauslaki tai sen esityöt eivät määrittele, miten tai kenen lähtökohdista esineen arvo tulisi arvioida. Esineen arvostaminen voi tapahtua käyttäjälähtöisesti tai markkinalähtöisesti. Käyttöarvolla tarkoitetaan arvoa, joka esineellä on omassa käyttöympäristössään käyttäjälle itselleen. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden vastaavan esineen hintaa. Päivänarvo on arvo, joka jää jäljelle, kun uuden esineen hinnasta vähennetään se, mitä esine on menettänyt arvostaan iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen, kulumisen ja muiden vastaavien syiden vuoksi. Käyvällä arvolla tarkoitetaan hintaa, joka esineestä olisi ollut saatavana, mikäli se olisi myyty välittömästi ennen vahinkohetkeä. Tuottoarvolla tarkoitetaan esineestä sen jäljellä olleen käyttöiän aikana saatavissa ollutta tuottoa. Vakuutuslautakunta on todennut, että yksityishenkilön lemmikkieläimen tapauksessa eläimen arvon määrittämistä käyvän arvon mukaisena ei voida pitää tarkoituksenmukaisena, jos eläin ei ole ollut myytävänä tai sitä ei ollut tarkoitettu myytäväksi. Kun vahingoittunut esine on vahingonkärsineen lemmikkieläimenä oleva koira, vahingon rajoittamisen periaatetta ei tule noudattaa tiukasti. Koiralla on yleensä omistajalleen myös esineellisestä arvosta riippumatonta arvoa. Tämä seikka tuli lautakunnan näkemyksen mukaan ottaa huomioon harkittaessa kohtuullisten hoitokustannusten ylärajaa.

Vakuutusyhtiö toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa on kyse siitä, että koiran hoitokustannukset ovat selvästi ylittäneet koiran eli esineen arvon. Vakuutusyhtiö on erikseen huomioinut, että koiralla on omistajalleen esineellisestä arvosta riippumatonta tunnearvoa ja tämän vuoksi korvauksia on maksettu jo yli kaksinkertainen määrä suhteessa koiran hankintahintaan. Lausuntopyynnössä esitetyt korvaamatta jääneet kustannukset ovat kuitenkin jo siinä määrin kohtuuttomat, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus evätä osa korvauksesta vahingon rajoittamisen periaatteen nojalla. Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että ratkaisu on oikea ja vakuutusehtojen ja vakuutussopimuksen mukainen. Lausuntopyynnössä esitetty ei tuo asiaan mitään sellaista uutta selvitystä tai perustetta, jonka perusteella ratkaisua olisi muutettava.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys vastuuvakuutuksesta korvattavien kulujen määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Koira- ja kissavakuutuksen ehdot (voimassa 1.1.2022 alkaen)

5 Koiran vastuuvakuutus
5.2 Korvattavat vakuutustapahtumat
Vakuutuksesta korvataan vakuutetun koiran välittömästi toiselle aiheuttama henkilö- tai esinevahinko, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana. Korvausta voidaan maksaa, vaikka vakuutettu ei voimassa olevan oikeuden mukaan olisi vahingosta korvausvastuussa. Samasta tapahtumasta tai olosuhteesta aiheutuneet vahingot katsotaan yhdeksi vakuutustapahtumaksi.

5.4 Vastuuvakuutuksen korvaussäännökset
5.4.2 Vahingonkorvaus
Vakuutuksesta korvataan vakuutetun osuus vahingon määrästä. Korvauksen määrä lasketaan vahingonkorvausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön mukaisesti.

Vahingonkorvauslaki (418/1974)

5 luku Korvattava vahinko

5 §

Esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Asian arviointi

Asiassa on riitaa siitä, kuinka paljon vastuuvakuutuksesta tulisi korvata koiran eläinlääkärikuluja sekä muita aiheutuneita kuluja. Asiakas on vaatinut korvattavaksi eläinlääkärikuluja 3757,51 euroa, polttoainekuluja 519,30 euroa sekä majoituskuluja 108 euroa.

Asiaan sovellettavan vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen. Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkorvauksen tulee olla täysi korvaus niin, että vahingon aiheuttajan on korvattava vahinkoa kärsineelle vahingosta aiheutunut menetys kokonaisuudessaan. Vahingonkorvauksella vahinkoa kärsinyt pyritään näin asettamaan siihen asemaan, jossa hän olisi, jos vahinkoa ei olisi tapahtunut. Korvausvelvollisuutta rajoittaa toisaalta yleinen vahingonkorvausoikeudellinen periaate, jonka mukaan vahinkoa kärsineen on pyrittävä rajoittamaan vahinkonsa määrää.

Korkein oikeus on ottanut kantaa korvattaviin kuluihin ratkaisussaan KKO 2026:2. Tapauksessa A:n ja B:n lemmikkikoiralle oli aiheutunut vammoja C:n koiran hyökättyä sen kimppuun. A ja B vaativat C:n velvoittamista suorittamaan vahingonkorvauksena koiran hoitamisesta aiheutuneet kustannukset. Korkein oikeus kiinnitti huomiota asiassa siihen, että kun kysymys on eläimelle aiheutuneesta vahingosta, arvioinnissa on otettava huomioon myös eläinten suojelua ja hyvinvointia sekä eläimen pitämiseen liittyviä velvoitteita koskeva sääntely. Korkein oikeus katsoi, että C oli velvollinen korvaamaan kohtuulliset kustannukset, jotka olivat koiralle aiheutuneet vammat huomioon ottaen olleet perusteltuja eläimen asianmukaiseksi hoitamiseksi, vaikka ne olisivatkin ylittäneet vastaavan kaltaisen lemmikkieläimen hankintahinnan.

Arvioitavassa olevassa asiassa vahingoittuneen koiran hoitamisesta aiheutuneet kustannukset ovat perustuneet eläinlääkärin toimenpiteisiin, matkakustannuksiin ja majoituskustannuksiin. Esitetyn selvityksen mukaan koiran jatkohoidon tarpeen ovat aiheuttaneet jalassa olevat komplikaatiot, jotka ovat lopulta johtaneet siihen, että jalka on jouduttu amputoimaan. Lautakunnalle toimitetusta selvityksestä ei ilmene, että koiran lopettaminen olisi ollut eläimen asianmukaisen hoidon kannalta perusteltu toimenpide.

Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakkaan esittämät kustannukset ovat perustuneet toimenpiteisiin, jotka ovat olleet koiralle puremisesta aiheutuneet vammat sekä leikkauksista ja hoidosta aiheutuneet komplikaatiot huomioon ottaen perusteltuja eläimen asianmukaiseksi hoitamiseksi. Esitetyt kustannukset ovat siten esinevahinkona korvattavia, eikä vahingonkärsijän velvollisuudesta rajoittaa vahinkoaan seuraa, että korvattavan vahingon määrä rajoittuisi vastaavan kaltaisen koiran hankintahintaan. Kun otetaan huomioon koiran hankintahinta, koiran odotettu elinikä sekä esitetyistä toimenpiteistä aiheutuneiden kustannusten välttämättömyys, Vakuutuslautakunta arvioi, että tässä tapauksessa kohtuullisiksi kustannuksiksi arvioidaan 8000 euroa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan asiakkaalle kustannukset 8000 euroon asti.

Ratkaisu on annettu äänestysratkaisuna äänin 4–1. Jäsen Ryyminin eriävä mielipide on tämän ratkaisusuosituksen liitteenä.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto

Jäsenet:
Haapasaari
Jyrä
Kankkunen
Ryymin

Jäsen Ryyminin eriävä mielipide:

Olen eri mieltä Vakuutuslautakunnan ratkaisun perusteluista ja lopputuloksesta. Lopputuloksen osalta pidän vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena enkä suosita siihen muutosta.

Asiassa on riitaa koiran eläinlääkärikulujen ja muiden kulujen korvaamisesta vastuuvakuutuksesta. Asiassa eläinlääkärikuluja on aiheutunut yhteensä 9 620,36 euroa. Kun otetaan huomioon asiakkaan vaatimukset polttoainekuluista 519,30 euroa ja majoituskuluista 108 euroa, on tapauksessa aiheutuneiden kulujen määrä kokonaisuudessaan 10 247,66 euroa.

Vastuuvakuutusyhtiö on korvannut koiran eläinlääkärikuluja 3 664,23 euroa, josta on vähennetty vakuutuksenottajan omavastuuosuus 200 euroa. Lisäksi koiran omasta vakuutuksesta on maksettu osa aiheutuneista eläinlääkärikuluista. Asiakas on nyt vaatinut edellä korvattujen kulujen lisäksi vielä korvattavaksi vastuuvakuutuksen perusteella eläinlääkärikuluja 3 757,51 euroa ja edellä yksilöidyt polttoaine- ja majoituskulut.

Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkorvauksen tulee olla täysi korvaus siten, että vahinkoa kärsinyt pyritään saattamaan siihen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa. Korvausvelvollisuutta rajoittaa yleinen vahingonkorvausoikeudellinen periaate, jonka mukaan vahinkoa kärsineen on pyrittävä rajoittamaan vahinkonsa määrää.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2026:2 on arvioitu korvattavan vahingon määrää tilanteessa, jossa C:n koira on hyökännyt A:n ja B:n koiran kimppuun. A:n ja B:n koiralle on tullut hyökkäyksestä vammoja. Kanteessa vaadittiin korvausta koiran hoitokustannuksista, lääke- ja hoitotarvikekustannuksista sekä matkakustannuksista yhteensä 5 942,10 euroa. Käräjäoikeus velvoitti C:n korvaamaan koiran hoitokustannuksia 4 500 euroa eikä hovioikeus muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta. C esitti, että hänen korvausvastuunsa rajoittuu joka tapauksessa koiran taloudelliseen arvoon, jonka hän on väittänyt olevan enintään 1 500 euroa.

Korkein oikeus on ratkaisunsa perusteluissa todennut, että "kanteessa tarkoitetut kustannukset ovat perustuneet toimenpiteisiin, jotka ovat olleet koiralle aiheutuneet vammat huomioon ottaen perusteltuja eläimen asianmukaiseksi hoitamiseksi. Kustannuksia ei myöskään voida pitää kohtuuttomina huomioon ottaen sen, mitä omistajien voidaan yleisesti arvioida olevan valmiit maksamaan koiriensa hoidosta. Kyseiset kustannukset ovat siten esinevahinkona korvattavia, eikä vahingonkärsijän velvollisuudesta rajoittaa vahinkoaan seuraa, että korvattavan vahingon määrä rajoittuisi vastaavan kaltaisen koiran hankintahintaan. Asiassa ei muutoinkaan ole ilmennyt aihetta arvioida vahingonkorvauksen määrää toisin kuin hovioikeus."

Hovioikeus totesi, että korvausvaatimus perustui koiran hoitamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin. Hovioikeuden mukaan korvauksen tuomitsemiselle eläimen taloudellisen arvon ylittäviltä osin oli oltava erityisiä syitä, hoitotoimenpiteiden tuli olla tarkoituksenmukaisia ja aiheutuneiden kustannusten ja korvauksen määrältään kohtuullisia. Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A:n ja B:n koiran hoitotoimenpiteet olivat olleet koiran asianmukaiseksi hoitamiseksi tarpeellisia. Kustannukset eivät olleet määrältään ennakoimattomat tai tarpeellisiin toimenpiteisiin nähden kohtuuttoman suuret.

Korkein oikeus on siten oikeusohjeessaan ottanut kantaa siihen, että myös silloin, kun esinevahingon kohteena on eläin, vahingon aiheuttajan korvausvastuuta arvioitaessa on otettava vastuuta rajoittavina seikkoina huomioon hoitokustannusten kohtuullisuus ja kulujen ennakoimattomuus. Edelleen korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevän oikeusohjeen mukaan korvattavan vahingonkorvauksen määrä ei rajoitu esineen hankintahintaan, kun vahinko on aiheutettu koiralle.

Kyseisessä korkeimman oikeuden ratkaisussa koiran arvoksi on väitetty 1500 euroa, johon suhteutettuna 4 500 euron kulut ovat kolminkertaiset. Kustannusten ja korvausten määrät tulee kuitenkin edellä esitetyn perusteella olla kohtuullisia, ja eläimen taloudellisen arvon ylittävältä osin edellytetään erityisiä syitä eivätkä ne voi olla määrältään ennakoimattomia. Tässä tapauksessa vahingoittunut koira on ollut vahinkohetkellä 7-vuotias kleinspitz-rotuinen koira. Koiran hankintahinta on ollut riidattomasti 1 200 euroa. Kleinspitz-koirarodun keskimääräinen elinikä on kennelliiton tilastojen perusteella noin 11 vuotta.

Vaikka tässä tapauksessa koiraa on riidattomasti hoidettu eläinlääkärillä lukuisia kertoja jalkavamman takia ja lopulta koiran jalka on jouduttu amputoimaan, ovat asiassa aiheutuneet yli 10 000 euron kulut koiran taloudelliseen arvoon nähden lähes kymmenkertaiset. Kun otetaan huomioon kulut, koiran ikä ja se, että vahingonaiheuttajan korvausvastuuta rajoittavat yleiset vahingonkorvausoikeudelliset periaatteet koskevat myös eläimelle aiheutettuja esinevahinkoja, ovat aiheutuneet kulut kokonaisuutena arvioiden kohtuuttomina ja vahingon aiheuttajan näkökulmasta määrältään ennakoimattomia.

Pidän vakuutusyhtiön korvauspäätöstä lopputulokseltaan asianmukaisena.

Haku