Tapahtumatiedot

Asiakas teki vakuutusyhtiön verkkosivuilla vahinkoilmoituksen 5.6.2024 tapahtuneesta vakuuttamansa henkilöauton törmäysvahingosta. Vahin­ko oli sattunut, kun asiakkaan avopuolison B:n 16-vuotias poika C oli, otettuaan ajoneuvon luvatta kotipihasta käyttöönsä, ajanut ulos tieltä. C oli vahinkopaikalla kertonut poliiseille ottaneensa ajoneuvon luvatta käyttöönsä sen vara-avainta käyttäen. Myös ajoneuvossa matkustajana ollut henkilö kertoi hänen ja C:n ottaneen ajoneuvon luvatta käyttöönsä, kun asiakas ja B olivat olleet nukkumassa.

Esitutkinnassa C myönsi syyllistyneensä moottorikulkuneuvon käyttövarkauteen, törkeään rattijuopumukseen, liikenneturvallisuuden vaarantamiseen sekä kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta. C kertoi ottaneen­sa ajoneuvon käyttöönsä B:n mentyä nukkumaan. Tutkintailmoituksen mukaan asiakas ilmoitti poliisille 6.8.2024, ettei hänellä ole asiassa vaatimuksia. Käsiteltäessä asiaa käräjäoikeudessa C myönsi kulkuneuvon kuljettamista oikeudetta, törkeää rattijuopumusta sekä liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevat syytteet oikeiksi, ja käräjäoikeus tuomitsi hänet 15.11.2024 näistä teoista sakkorangaistukseen. C myös velvoitettiin suorittamaan vakuutusyhtiölle sen vahingosta maksamasta korvauksesta vakuutusyhtiön vaatimuksen mukaisesti 1 215,46 euroa.

Vakuutusyhtiö teki asiassa korvauspäätöksen 29.1.2025. Päätöksen mukaan ajoneuvo oli otettu luvattomasti käyttöön sen omaa avainta käyttäen. Avain oli saatu haltuun asiakkaan kotoa hänen nukkuessaan. Koska avainta ei ollut saatu haltuun murtautumalla tai ryöstämällä, kuten vakuutusturvien yleisissä rajoituksissa edellytetään, yhtiö ei korvannut vahinkoa kaskovakuutuksen varkaus-, törmäys- tai rahoitusturvasta.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon kaskovakuutuksestaan.

Asiakas kertoo, ettei hän muista, toimitettiinko hänelle kaskovakuutuksen hankkimisen yhteydessä vakuutusyhtiön toimesta tietoa vakuutuksen olennaisista rajoitusehdoista. Mikäli vakuutussopimuslain 5 §:n mukainen tiedonantovelvollisuus on laiminlyöty, vakuutus on ollut voimassa 9 §:n mukaisesti sen laajuisena, kuin vakuutuksenottajalla on ollut perusteltu aihe käsittää saamansa tiedon perusteella. Ottaen huomioon vakuutusyhtiön mainostavan kaskovakuutuksensa kattavan myös varkausvahinkoja sekä varkausvahinkoja koskevaa turvaa koskevan maininnan vakuutuskirjalla, asiakas on ollut perustellusti siinä käsityksessä, että kaskovakuutus kattaisi kaikenlaisia ajoneuvon varkausvahinkoja.

Lisäksi asiakas katsoo varkausturvaa koskevan vakuutusehdon olevan tulkinnanvarainen. Törmäysturvaa koskevassa ehdossa 3.1 mainitaan, että varkauden tai moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yhteydessä tapahtunut vahinko korvataan vain, jos vakuutuksen kohde oli ehtokohdassa 3.2 kerrotulla tavalla lukittu tai lukitussa tai vartioidussa säilytyssuojassa. Varkausturvaa koskevassa ehtokohdassa 3.2 puolestaan todetaan, että varkausvahinkona korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton esinevahinko, jonka syynä on esimerkiksi varkaus tai käyttövarkaus, kun vakuutuksen kohde tai sen lukittava osa on ollut teon tapahtumahetkel­lä lukittu tai lukitussa säilytyssuojassa, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Tämän jälkeen ehdossa luetellaan edellytykset sille, missä tilanteissa ajoneuvon on katsottava olleen lukittu. Ehtokohdan lukitsemisedellytykset täyttyvät muun muassa silloin, kun auton ovet ja ikkunat ovat olleet suljettuina ja lukittuna sekä ajoneuvon avaimet on poistettu ajoneuvos­ta.

Asiakas katsoo ehdon soveltamisedellytyksien kannalta olevan ilmeistä, että sekä ajoneuvon avaimet kuin myös itse ajoneuvo ovat olleet vahinkohetkellä lukittuina tai lukitussa säilytyssuojassa, johon ulkopuolisilla ei ole ollut pääsyä. Asiakkaan puolison poika asui vakituisesti samassa osoitteessa kuin asiakas, eikä hän voi siten olla ehtokohdan tarkoittama ulkopuolinen. Varkausvahinko täyttää siten lähtökohtaisesti ehtokohdan 3.2 korvausedellytykset.

Vakuutusyhtiö on tulkinnut vakuutusturvien yleistä rajoitusehtoa siten, että avaimilla tehtyä ajoneuvon varkausvahinkoa ei korvata koskaan vakuutuksesta, ellei avaimia ole saatu haltuun nimenomaan murtautumisen taikka ryöstön yhteydessä. Koska viitatussa rajoitusehdossa ei ole samaa ehtokohdan 3.2 edellytystä siitä, että vain ulkopuolisten saavuttamattomissa olevan omaisuuden varkaudet korvataan, rajoitusehto soveltuu vakuutusyhtiön tulkinnan mukaan auton avaimilla tehtyihin ajoneuvon käyttövarkauksiin siitä riippumatta, asuiko varas esimerkiksi vakuutuksenottajan kanssa samassa taloudessa vai ei. Avainten haltuun saamista koskeva rajoitusehto muuttaa olennaisesti sitä, miten varkausvahinkojen korvattavuuden voi ymmärtää ehtokohtien 3.1 ja 3.2 sisällön perusteella: vakuutusyhtiö rajaa käyttövarkauden korvaukset tilanteisiin, joissa vakuutuksen kohde on ollut lukittuna eikä se ole ollut ulkopuolisten saatavil­la, mutta samanaikaisesti yleisessä rajoitusehdossa yhtiö rajaa pois kaikki muutkin vahingot, joissa auto on varastettu kenen tahan­sa toimesta ajoneuvon avaimilla.

Asiakas katsoo, että edellä kuvattu rajoitusehdon soveltaminen johtaa tilanteeseen, jossa rajoitusehto ei pelkästään muuta vakuutusturvan sisältöä siitä, miten sitä voitaisiin tulkita ehtokohdan 3.2 sanamuodon perusteella, vaan se rajaa vakuutuksen piiristä sellaisiakin vahinkoja, jotka eivät kohdan 3.2 sisällön perusteella ylipäänsä ole merkityksellisiä vahingon korvattavuuden arvioimisen kannalta. Ottaen huomioon vakuutusehtojen sisäisen loogisuuden sekä yllättäviä ja ankaria sopimusehtoja koskevat säännöt avainten varkausvahinkoja koskevan rajoitusehdon soveltaminen ei ole tässä tapauksessa mahdollista. Asiakas vetoaa lisäksi rajoitusehtojen suppeaa tulkintaa koskeviin sopimusoikeudellisiin periaatteisiin sekä kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:ään, jonka mukaan, jos sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön ja ehdon sisällöstä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on joka tapauksessa tulkittava kuluttajan hyväksi.

Lisäkirjelmässään 23.6.2025 asiakas toteaa, että varkausturvaa koskevassa ehtokohdassa vakuutuksenottajalle asetettu vaatimus vaatia rikoksesta epäillyn asettamista syytteeseen liittyy vakuutusyhtiön takautumisoikeuden käyttöön. Jotta kyseistä ehtoa voitaisiin soveltaa perusteena vahingon korvaamatta jättämiselle, vakuutuksenottajan menettelyn jättää vaatimatta rikoksesta epäillyn syytteeseen asettamista on täytynyt jollain tavalla vaikuttaa heikentävästi vakuutusyhtiön takautumisoikeuteen tai asemaan. Koska tällaista vaikutusta ei nyt käsiteltävässä asiassa ole ollut, vakuutusyhtiö ei voi tällä perusteella evätä korvausta. Lisäksi asiakas toteaa menettelynsä johtuneen yhtiön puutteellisesta ohjeistuksesta. Asiakas myös toteaa, että jos vakuutusyhtiö edellyttää uuden vaatimuksen esittämistä epäillylle ehtokohdan 3.2 korvausedellytyksen täyttymiseksi, asiakas on valmis tällaisen vaatimuksen esittämään.

Vakuutusyhtiön verkkosivuistaan toimittaman selvityksen osalta asiakas toteaa, että kuvakaappauksen päivämäärä on 6.6.2025, eikä siitä siten ilmene, millainen verkkosivu on ollut tai mitä asiakirjoja asiakkaalle on toimitettu 1.12.2023, jolloin vakuutus on ostettu. Vakuutusyhtiön myyntitilanteessa toimittamikseen katsomien asiakirjojen sisällön osalta asiakas toteaa, että päiväämättömässä kaskovakuutusta koskevat tiedot sisältävässä asiakirjassa mainitaan otsikon ”Mitä vakuutus kattaa?” alla ”Ilkivallan, varkauden tai tulipalon aiheuttamat vahingot”. Kyseisessä tuotetietoasiakirjassa ei ole mainintaa ajoneuvon omilla avaimilla tapahtuvia varkauksia koskevista rajoitusehdoista, eivätkä asiakirjassa mainitut rajoitteet taikka vakuutuksen ulkopuolelle rajatuissa vahingoissa mainitut asiat ole tämän vahinkotapauksen kannalta olennaisia. Asiakirjoissa ei ole myöskään mitään mainintaa siitä, että vakuutuksenottajan tulisi vaatia rikoksesta epäillyn syytteeseen asettamista korvauksien saamiseksi varkausvahingoissa.

Tuoteoppaassa mainitaan varkausturvasta seuraavasti: ”Korvaus lukitun autosi ja sen varusteiden varkaudesta tai luvattomasta käyttöönotosta. Omavastuu 200 €. Bonus ei alene.” Asiakkaan ajoneuvo oli lukittuna ennen varkautta, vaikka varkaus tapahtuikin sen omilla avaimilla. Vakuutusyhtiön vastineessaan kertoman mukaisesti vakuutuksesta voidaan korvata esimerkiksi murron taikka ryöstön yhteydessä myös sen omilla avaimilla tapahtuneita varkauksia. Esitteessä olevaa viittausta lukittuun ajoneuvoon ei voida siten pitää riittävänä osoituksena siitä, että vakuutusyhtiö olisi kertonut avaimilla tapahtuvien vahinkojen rajoitusehdosta vakuutuksenottajalle vakuutusoppaassakaan. Asiakirjassa ei ole muuta mainintaa kyseistä rajoitusehtoa koskien. Vakuutusehdoilla, vaikka ne olisikin myyntitilanteessa asiakkaalle toimitettu, ei ole merkitystä tiedonantovelvollisuutta arvioitaessa.

Jos asiakkaalle on vakuutusyhtiön ilmoittamin tavoin toimitettu tuotetiedot sisältävä asiakirja sekä autovakuutusopas, vakuutusyhtiö ei tällöinkään ole kertonut asiakkaalle olennaisesta rajoitusehdosta eikä se siten ole täyttänyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan. Vahinko tulee siten korvata lain 9 §:n mukaisesti vakuutuksesta, koska vakuutuksenottaja on voinut hänelle toimitetun materiaalin perusteella olla perustellusti siinä käsityksessä, että vakuutus korvaisi ajoneuvon käyttövarkauksia siitä huolimatta, miten varas on saanut ajoneuvon avaimet haltuunsa.

Vakuutusyhtiön viittaama FINEn ratkaisusuositus FINE-010048 ei ole tässä vertailukelpoinen, koska tuossa tapauksessa asiakas ei ollut vedonnut siihen, että vakuutusyhtiö olisi laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa kertoa rajoitusehdosta tai että varkausturvaa koskeva ehto olisi ollut tulkinnanvarainen. Vakuutusehtojen sisältö kyseisessä tapauksessa on myös merkittävästi erilainen kuin nyt käsiteltävässä tapauksessa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan 11.6.2025 vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset ja katsoo, että korvauspäätös on ollut vakuutusehtojen ja voimassa olevan oikeuden mukainen eikä syitä sen muuttamiselle ole.

Vakuutuksen myyntitilanteen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että ajoneuvon kasko- ja liikennevakuutukset ovat alkaneet 1.12.2023 ja että vakuutukset on ostettu vakuutusyhtiön verkkokaupan kautta. Ostettaessa vakuutusta verkkopalvelussa vakuutuksen oppaat ja ehdot ovat aina luettavissa hintasivulla ja ne ovat näkyvissä oston loppuvaiheessa, jossa asiakkaan tulee hyväksyä oppaat ja ehdot. Vakuutusta ei voi ostaa, mikäli oppaita ja ehtoja ei hyväksy. Vakuutuksenottajalle on annettu ajoneuvovakuutusopas, liikennevakuutuksen tuotetietoasiakirja (IPID), kaskovakuutuksen tuotetietoasiakirja (IPID), liikennevakuutusehdot, kaskovakuutusehdot, yleiset sopimusehdot sekä sähköisen asioinnin ehdot. Asiakkaalle on siten ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettu vakuutussopimuslain 5 §:n edellyttämät tiedot vakuutuksista lain 5 a §:n edellyttämällä tavalla verkkosivustolla. Vakuutuksen oppaat ja ehdot ovat olleet luettavissa hintasivulla ja oston loppuvaiheessa, eikä vakuutusta ole voinut ostaa ilman niiden hyväksymistä. Näin ollen asiakkaalle on annettu riittävät tiedot vakuutuksista ennen vakuutussopimuksen tekemistä.

Vastineensa liitteenä vakuutusyhtiö on toimittanut yhtiön verkkosivulta otetun kuvakaappauksen, josta ilmenee, että asiakkaan on ennen tunnistautumista ja vakuutuksen ostamista ilmoitettava lukeneensa ja hyväksyvänsä vakuutusoppaat, vakuutusehdot ja sähköisen asioinnin ehdot. Kuvakaappauksessa vakuutuksen alkamispäivänä on 6.6.2025. Lisäksi liitteenä on toimitettu muun muassa kaskovakuutuksen tuotetietoasiakirja.

Varkausturvan osalta vakuutusyhtiö toteaa, että korvauksen saaminen edellyttää vakuutusehtojen kohdan 3.2 mukaan, että vakuutuksenottaja vaatii rikoksesta epäillyn henkilön syytteeseen asettamisesta. Koska asiakas ei ole vaatinut C:n syytteeseen asettamista moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, vahingon korvattavuudelle asetetut edellytykset eivät täyty. Näin ollen vahinko ei ole korvattava vakuutuksen varkausturvasta. Sama edellytys on törmäys­turvassa, joten vastaavin perustein vahinko ei ole korvattava myöskään kyseisestä turvasta.

Varkausturvaa koskevan ehtokohdan osalta vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että korvattavuuden edellytyksenä on, että ajoneuvo on ollut lukittuna tai vaihtoehtoisesti, että ajoneuvo on ollut säilytettävänä lukitussa säilytyssuojassa, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Vahinkoilmoituksen mukaan ajoneuvo on ollut talon pihalla. Asiakkaan viittaamaa lukittua säilytyssuojaa ja sinne pääsyn omaavaa henkilöpiiriä koskeva ehtokohta ei siten ole asian kannalta merkityksellinen. Asiassa ei ole ollut riitaa siitä, onko asiakkaan ajoneuvo ollut ehtokohdan 3.2 tarkoittamalla tavalla lukittuna, eikä kielteinen korvauspäätös ole perustunut varkausturvan ehtokohdan lukitsemisvaatimuksiin.

Ehtokohdassa 4 mainittujen rajoitusehtojen vakuutusyhtiö toteaa koskevan kaikkia vakuutusturvia, myös varkausturvaa. Kohdan 4 mukaan, jos vahinko on aiheutunut sen seurauksena, että ajoneuvon tai sen säilytyssuojan avaimet on saatu haltuun luvatta, vahinko korvataan vain, kun avaimet on saatu haltuun murtautumalla tai ryöstämällä. Kyseinen ehtokohta ei ole ristiriidassa varkausturvaa koskevan ehtokohdan 3.2 tai tähän viittaavan törmäysturvaa koskevan ehtokohdan 3.1 kanssa, eikä rajoitusehto tee viimeksi mainittuja ehtokohtia mitättömiksi. Kohdassa 3.2 edellytetään ajoneuvolta tiettyjä lukitusvaatimuksia, jotta vahinko voi olla korvattava. Yleisiä rajoituksia koskeva ehtokohta 4 täydentää varkausturvaehtoa siten, että jos varkaus tai luvaton käyttöönotto on tehty ajoneuvon omia avaimia käyttäen, on korvattavuuden lisäedellytyksenä se, että ajoneuvon avaimet on saatu haltuun murtautumalla tai ryöstämällä. Kyseinen rajoitusehto ei tarkoita, että vahinko ei koskaan voisi olla korvattava, jos ajoneuvo on varastettu ajoneuvon omilla avaimilla.

Aiemman ratkaisukäytännön osalta vakuutusyhtiö toteaa, että tapauksessa FINE-010048 rajoitusehto on ollut seuraavanlainen: ”Jos jokin edellä tarkoitetuista teoista on tehty avaimia käyttäen, suoritetaan korvaus turvasta vain, jos teon tekijä on saanut vakuutuskohteen tai sen säilytyssuojan avaimet haltuunsa murron yhteydessä tapahtuneella varkaudella tai ryöstön yhteydessä. Murtautumisella tarkoitetaan sitä, että lukittuun tilaan päästään väkivaltaa käyttäen lukkoja tai rakenteita rikkoen siten, että siitä jää murtojäljet.” Kyseisessä tapauksessa FINE on katsonut, että tällainen ehto on autovakuutuksen korvauspiiriä määrittelevä, yleisesti käytetty vakuutussopimuksen osa, eikä FINE ole pitänyt rajoitusehtoa kohtuuttomana.

Lisävastineessaan 9.7.2025 vakuutusyhtiö toteaa, että varkaus- ja törmäysturvissa vahingon korvattavuudelle asetettujen edellytysten täyttymisen arviointi on vakuutusyhtiöllä olevasta takaisinsaantioikeudesta erillinen kysymys. Se, että vakuutuksenottaja vaatii rikoksesta epäillyn syytteeseen asettamista, on osoitus siitä, vakuutuksenottaja katsoo kyseessä olevan rikoslain tarkoittama luvaton teko. Vakuutusyhtiön takaisinsaantioikeuden olemassaolo tai puuttuminen ei vaikuta arvioon siitä, täyttääkö vahinko vakuutusturvan ehdon vaatimukset. Vakuutusyhtiön ohjeistus ei myöskään ole vaikuttanut asiakkaan ratkaisuun jättää rangaistusvaatimus esittämättä, sillä yhtiö on saanut esitutkintapöytäkirjan 15.1.2025, ja asiakas oli ilmoittanut asiasta poliisille jo 6.8.2024. Vaikka asiakas nyt esittäisikin C:n asettamista syytteeseen, korvaus tulisi joka tapauksessa evättäväksi avainten haltuun saamista koskevan yleisen rajoitusehdon perusteella.

Vakuutussopimuslain 5 §:n tiedonantovelvollisuuden sisällön osalta vakuutusyhtiö toteaa, ettei tiedonantovelvollisuus merkitse velvoitetta vakuutussopimuksen ehtojen jokaisen rajoituksen läpi käymiseen tuotetiedoissa tai tuoteoppaassa. Avainten haltuun saamista koskeva rajoitusehto ei ole niin olennainen, että se olisi tullut erikseen nostaa ehdoista esiin. Myös FINE on ratkaisusuosituksessa FINE-010048 todennut, että tämän tyyppinen ehto on yleisesti käytetty vakuutussopimuksen osa. Myöskään ehto koskien syytteeseen asettamisen vaatimusta ei ole vakuutuksen sisältö kokonaisuutena huomioiden niin keskeinen osa vakuutusehtoja, että se olisi tullut erikseen nostaa esiin ehdoista. Molemmat ehdot ovat sisältyneet materiaaliin, jonka vakuutuksenottaja on kuitannut lukeneensa. Vakuutussopimuslaissa asetettu tiedonantovelvollisuus ei poista vakuutuksenottajan velvollisuutta itsekin perehtyä vakuutussopimuksen sisältöön. Jos vakuutuksenottaja ei näin tee, hän on lähtökohtaisesti itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä. Myös vakuutusehdot ovat osa tietoja, jotka vakuutuksenottajalle tulee VSL 5 §:n 1 momentin mukaisesti antaa, eikä vakuutusehtojen sisältöä voida asiaa arvioitaessa sivuuttaa, kuten asiakas esittää. Asiakas on myös kuitannut vakuutusehdot lukeneensa.

Vastauksena Vakuutuslautakunnan selvityspyyntöön koskien myyntitilanteessa asiakkaalle annettuja tietoja vakuutusyhtiö vastasi 17.10.2025, että aiemmin toimitetusta kuvakaappauksesta ilmenee, mitä asiakirjoja asiakas saa ennen vakuutuksen ostamista. Vaikka verkkosivun ulkoasu on saattanut vakuutuksen ostamisen jälkeen muuttua, sen sisältö on pysynyt samana. Lisäksi vakuutusyhtiö toimitti 27.5.2023 alkaen voimassa olleen vakuutusoppaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko asiakkaan henkilöauton vaurioituminen korvattavaksi kaskovakuutuksen törmäysturvasta. Vakuutusyhtiön vetoaman rajoitusehdon osalta kysymys on lisäksi siitä, onko vakuutusyhtiön katsottava laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen tekemistä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 3 §:n (Säännösten pakottavuus, 14.5.2010/426) 2 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Vakuutussopimuslain 5 §:n (Tiedot ennen sopimuksen tekemistä, 20.4.2018/238) 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Lainkohdan 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa ja niitä annettaessa on otettava huomioon tarjottavan vakuutuksen monimutkaisuus ja se, onko vakuutuksen hakija kuluttaja tai tähän 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettava vai muu henkilö, sekä muut asiakkaan tai asiakasryhmän ominaisuudet.

Vakuutussopimuslain 5 a §:n (Tietojen toimittaminen pysyvällä tavalla taikka verkkosivustolla, 20.4.2018/238) mukaan ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot on toimitettava paperilla tai muulla pysyvällä tavalla taikka verkkosivustolla. Siitä, mitä tietojen toimittamistapaa on kulloinkin käytettävä, sekä tietojen toimittamisen yleisistä vaatimuksista annetaan tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

Solvenssi II -direktiivin I liitteessä tarkoitettuja vahinkovakuutuksia koskeva vakiomuotoinen asiakirja on kuitenkin toimitettava paperilla tai muulla pysyvällä tavalla. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tiedoista, jotka asiakirjassa on oltava, asiakirjan laatimiskielestä ja muista asiakirjaa koskevista seikoista ottaen huomioon vakuutusten tarjoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvostondirektiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 5–9 kohdan säännökset. Komission teknisillä sääntelystandardeilla säädetään tarkemmin asiakirjan vakiomuotoisesta esitystavasta ja sen sisältämien tietojen yksityiskohtaisesta esitystavasta.

Sen estämättä, mitä edellä 1 ja 2 momentissa säädetään, vakuutuksen hakijalle on pyynnöstä aina toimitettava ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot paperilla. Tietojen toimittamisesta ei saa periä maksua. Vakuutusten puhelinmyynnissä sovelletaan, mitä kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n 2 momentissa säädetään.

Vakuutussopimuslain 9 §:n (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutussopimuslain 32 §:n (Pelastamisvelvollisuus vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa, 14.5.2010/426) 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Kaskovakuutusehtojen, voimassa 1.1.2024 alkaen, kohdan 3.1 (Törmäysturva) mukaan törmäysturvasta korvataan äkillisen, ennalta arvaamattoman, ulkoisen tapahtuman aiheuttama välitön esinevahinko, jonka syy­nä on törmäys, tieltä suistuminen, kaatuminen tai muu vastaava ulkoinen tapahtuma.
[…]
Varkauden tai moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yhteydessä tapahtunut tai ajoneuvon sisätiloihin kohdistunut vahinko korvataan vain, jos vakuutuksen kohde oli ehtokohdassa 3.2 (Varkausturva) kerrotulla tavalla lukittu tai lukitussa tai vartioidussa säilytyssuojassa. Vakuutuksenottajan on vaadittava rikoksesta epäillyn henkilön syytteeseen asettamista.

Ehtokohdan 3.2 (Varkausturva) mukaan varkausturvasta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on rikoslain tarkoittama varkaus, moottorikulkuneuvon käyttövarkaus tai niiden yritys, kun vakuutuksen kohde tai sen lukittava osa (kuten ajoakkujen latausjohto) on ollut teon tapahtumahetkellä lukittu tai lukitussa säilytyssuojassa, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä.

Ajoneuvo on lukittu, kun sen koritila, ovet, ikkunat ja kuormatila on suljettu ja lukittu ja lukot täyttävät suojaustehtävänsä, ajoneuvon lukitsemiseen käytettävät avaimet on poistettu ajoneuvosta ja sen käytön estämiseksi tarkoitettu laite tai ohjauslukko on käytössä.

Jos ajoneuvon lukitseminen, avaaminen tai käynnistäminen voi tapahtua avainten lisäksi tai ohella muulla tavoin, kuten esimerkiksi matkapuhelimella, koodilla tai muulla avaimen korvaavalla tavalla, sovelletaan niihin, mitä näissä vakuutusehdoissa on kerrottu avaimista. Lukitusvaatimus koskee kaikkia ajoneuvoja. Toisessa ajoneuvossa tai perävaunussa oleva ajoneuvo katsotaan lukituksi vain, kun ne molemmat on lukittu.

Matkailu- ja muut perävaunut katsotaan lukituksi vain, kun ne on lukittu aisalukolla, rengaslukolla tai ketjulla ja lukolla. Muut ajoneuvot, jossa ei ole ohjauslukkoa, katsotaan lukituksi vain, kun niiden käyttö on estetty ajonestolaitteella tai ne on lukittu levyjarrulukolla, rengaslukolla, ketjulla ja lukolla tai vaijerilukolla kiinteään kohteeseen tai kun ne ovat lukitussa säilytystilassa.

Varkausvahingon yhteydessä menetetyn ajoneuvon lunastuksen tai tilalle hankkimisen edellytyksenä on lisäksi, että menetettyä ajoneuvoa ei ole löytynyt 30 päivän kuluessa siitä, kun [Vakuutusyhtiö] on saanut tiedon vahingosta ja kun poliisiviranomaiselle tehtiin asiasta rikosilmoitus.

Vakuutuksenottajan on vaadittava rikoksesta epäillyn henkilön syytteeseen asettamista.

Ehtokohdan 4 (Vakuutusturvien yleiset rajoitukset) mukaan […], jos vahinko on aiheutunut sen seurauksena, että ajoneuvon tai sen säilytyssuojan avaimet on saatu haltuun luvatta, vahinko korvataan vain, kun avaimet on saatu haltuun murtautumalla tai ryöstämällä. Tämä koskee myös ajoneuvon avaimen korvaavia laitteita tai koodeja. […]

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään evännyt korvauksen törmäysturvasta vakuutusturvien yleisiin rajoituksiin sisältyvän avaimilla tehtyä varkautta koskevan rajoitusehdon perusteella. Vastineessaan vakuutusyhtiö on esittänyt epäysperusteeksi lisäksi sen, ettei asiakas ole vaatinut C:n asettamista syytteeseen törmäys- ja varkausturvaa koskevissa ehtokohdissa edellytetyllä tavalla. Asiakas on katsonut törmäysturvan, varkausturvan ja edellä mainitun rajoitusehdon muodostaman kokonaisuuden olevan nyt käsiteltävässä asiassa tulkinnanvarainen, minkä vuoksi asia on ratkaistava asiakkaan eduksi. Lisäksi asiakas on vedonnut vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin ennen sopimuksen tekemistä annettavien tietojen osalta.

Vahingon korvattavuus törmäys- ja varkausturvasta

Vakuutusyhtiö on vastineessaan katsonut ehtokohdissa 3.1 ja 3.2 määritettyjen korvattavan vahingon edellytysten jäävän täyttymättä, koska asiakas ei ole vaatinut rikoksesta epäillyn henkilön syytteeseen asettamista. Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 32 §:n mukaan, jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan, ja vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita. Vakuutussopimuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 114/1993 vp, s. 45) on suojeluohjeiden osalta todettu, että vakuutetun on noudatettava ehtomääräystä, jota vakuutussopimuslain 31 §:n 1 momentin nojalla on pidettävä suojeluohjeena, riippumatta siitä, onko määräys vakuutussopimuksessa nimenomaisesti otsikoitu suojeluohjeeksi. Vastaavasti, ja huomioiden lain pakottavuus kuluttajan ollessa vakuutuksenottajana, lautakunta katsoo, että tosiasiallisesti pelastamisvelvollisuuden täyttämistä koskevia ehtokohtia on arvioitava vakuutussopimuslain 32 ja 34 §:ien perusteella riippumatta siitä, millä tavoin ehto on otsikoitu tai mihin se on vakuutusehdoissa sijoitettu.

Lautakunta katsoo, että rikoksesta epäillyn henkilön syytteeseen asettamista koskevassa vaatimuksessa on suoraan kysymys vakuutussopimuslain 32 §:n mainituista vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi tarpeellisista toimista. Näin ollen ehtokohtaa on arvioitava pelastamisvelvollisuuden laiminlyöntinä. Vakuutusyhtiö ei ole asiassa esittänyt, että sille olisi aiheutunut asiakkaan menettelystä vahinkoa, joten vakuutusyhtiöllä ei tällä perusteella ole oikeutta evätä korvaus tai alentaa sitä.

Asiassa on lisäksi kysymys rajoitusehdon soveltamisesta.

Ehtokohdan 3.1 perusteella varkauden tai moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yhteydessä tapahtunut vahinko korvataan vain, jos vakuutuksen kohde oli ehtokohdassa 3.2 (Varkausturva) kerrotulla tavalla lukittu tai lukitussa tai vartioidussa säilytyssuojassa. Vakuutusyhtiön lausuman perusteella asiassa on riidatonta, että asiakkaan ajoneuvo on ollut vakuutusehdoissa edellytetyllä tavalla lukittuna. Vahinko siten lähtökohtaisesti täyttää törmäysturvassa korvattavalle tapahtumalle asetetut edellytykset tältä osin.

Kaikkia vakuutussopimuksen turvia koskevan rajoitusehdon mukaan, jos vahinko on aiheutunut sen seurauksena, että ajoneuvon tai sen säilytyssuojan avaimet on saatu haltuun luvatta, vahinko korvataan vain, kun avaimet on saatu haltuun murtautumalla tai ryöstämällä. Nyt käsiteltävässä asiassa kyse ei ole murtautumisesta tai ryöstöstä, vaan auton on ottanut luvatta käyttöönsä asiakkaan kotona asuva C asiakkaan nukkuessa.

Asiakas on katsonut, että varkausturvaan sisältyvä edellytys ajoneuvon olemisesta teon tapahtumahetkellä lukittu tai lukitussa säilytyssuojassa, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä, tarkoittaa, että vain ulkopuolisten saavuttamattomissa olevan omaisuuden varkaudet korvataan. Tällöin avaimilla tehtyä varkautta koskeva rajoitusehto rajaa asiakkaan mukaan vakuutuksen piiristä vahinkoja, jotka eivät varkausturvaa koskevan ehtokohdan perusteella ole merkityksellisiä vahingon korvattavuuden kannalta, minkä asiakas on katsonut tekevän ehtokohdasta tulkinnanvaraisen. Vakuutusyhtiö on asiakkaan näkemyksen kiistänyt.

Lautakunta toteaa varkausturvan osalta, että ehtokohdan 3.2 maininta ulkopuolisista koskee sanamuotonsa perusteella yksinomaan tilannetta, jossa ajoneuvo on säilytyssuojassa. Tällöin edellytetään, että säilytyssuoja on lukittu ja että sinne ei ole ulkopuolisilla pääsyä. Luvatta haltuun saaduilla avaimilla aiheutettua vahinkoa koskevaan rajoitusehtoon sen sijaan ei sisälly tällaista vahingon aiheuttaneen henkilön ulkopuolisuutta koskevaa rajausta tai määritelmää. Lautakunta toteaa, että nyt käsiteltävässä asiassa merkityksellisiltä osin rajoitusehto supistaa vakuutuksesta korvattavien vahinkojen piiriä niissä tilanteissa, kun ajoneuvo on saatu haltuun sen avaimilla ilman ryöstöä tai murtoa. Lautakunta kuitenkin katsoo, ettei tällainen rajaus tee ehtokokonaisuudesta ristiriitaista tai epäselvää, sillä rajoitus on sanamuodoltaan selkeä ja soveltamisalaltaan kattaa kaikki turvat, myös törmäysturvan. Näin ollen, vaikka sekä törmäys- että varkausturvaan sisältyvä korvausedellytys varkausturvan mukaisesta lukitsemisesta asiassa riidattomasti täyttyykin, tulee asiassa sovellettavaksi vakuutusyhtiön vetoama rajoitusehto. Koska ajoneuvon avaimia ei ole saatu haltuun murtautumalla tai ryöstämällä, katsoo lautakunta, että vahinko ei ole vakiovakuutusehtojen mukaan törmäys- tai varkausturvasta korvattava.

Onko vakuutusyhtiö laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa?

Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden osalta asiassa on arvioitavana, onko vakuutusyhtiö osoittanut antaneensa asiakkaalle ennen vakuutussopimuksen tekemistä vakuutussopimuslain 5 §:n mukaiset tiedot. Lisäksi kyse on siitä, onko vakuutusyhtiön vetoama ehtokohdan 4 rajoitus sellainen vakuutusturvan olennainen rajoitus, johon asiakkaan huomiota olisi tietoja annettaessa pitänyt kiinnittää.

Vakuutusyhtiön väitteen mukaan asiakas on vakuutusta ostaessaan ilmoittanut lukeneensa ja hyväksyneensä muun muassa tuoteoppaan. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ajoneuvon avainten luvatta tapahtuneen haltuun saamisen seurauksena aiheutuneita vahinkoja koskevaa rajoitusta ei tuoteoppaassa mainita. Hallituksen esityksessä (HE 114/1993 vp, s. 27) todetaan rajoituksen olennaisuudesta, että tämä arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä.

Aiemmassa ratkaisukäytännössään Vakuutuslautakunta on henkilöauton vertaisvuokrauksen yhteydessä sattunutta varkausvahinkoa koskeneessa ratkaisusuosituksessa FINE-039730 (2022) katsonut, että avaimilla tehtyjä varkauksia koskeva rajoitusehto oli sellainen olennainen rajoitus, josta vakuutusyhtiön olisi pitänyt ennen sopimuksen tekemistä antaa asiakkaalle tietoa. Ratkaisusuosituksessa FINE-76161-B0T4Q5 (2025) lautakunta ei puolestaan suoraan ottanut kantaa siihen, oliko väitetyn luvattoman käytön aikana sattuneita vahinkoja koskeva rajoitusehto vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitettu olennainen rajoitus. Lautakunta kuitenkin totesi, että rajoitusehdon liittyessä kiinteästi varkausvahingon tunnusmerkistöön kuluttajavakuutuksenottajan on mainittujen tietojen puuttuessa ollut jo lähtökohtaisesti vaikea hahmottaa varkaus- ja kolarointivakuutuksen keskeisiä korvausedellytyksiä ja näihin turviin liittyvien rajoitusten merkitystä. Koska vakuutusyhtiö ei riidanalaisen rajoitusehdon lisäksi ollut osoittanut antaneensa asiakkaalle tietoa myöskään vakuutuksen keskeisestä sisällöstä, asiakas oli voinut saamiensa tietojen perusteella perustellusti käsittää, että kolarointivakuutukseen ei sisälly väitetyn luvattoman käytön aikana sattunutta vahinkoa koskevaa rajoitusta. Lautakunta katsoi kyseisen vakuutuksen tulleen voimaan ilman mainittua rajoitusehtoa.

Nyt käsiteltävän tapauksen osalta lautakunta toteaa, että ajoneuvon avaimet voivat joutua luvatta ja muutoin kuin ryöstön tai murron yhteydessä jonkun haltuun lukuisin eri tavoin ja monissa tilanteissa. Huomioiden aiemman ratkaisukäytännön sekä sen, että ajoneuvovarkauksien kohdalla suurimpana ja vahinkolajille tyypillisenä riskinä on koko vakuutuksen kohteen eli ajoneuvon menettäminen, lautakunta pitää vakuutusyhtiön vetoamaa rajoitusehtoa vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitettuna olennaisena rajoituksena. Kun siitä ei ole kerrottu tuoteoppaassa ja kun vakuutusyhtiö ei ole väittänytkään siitä muulla tavoin kertoneensa, lautakunta katsoo vakuutussopimuksen tulleen voimaan ilman kyseistä rajoitusehtoa.

Lautakunta toteaa myös, että asian arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, onko vakuutusyhtiö toimittanut vakuutusehdot asiakkaalle ennen sopimuksen tekemistä. Hallituksen esityksessä todetusti (HE 114/1993 vp, s. 26) vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Näin on siitä riippumatta, onko asiakas ostotapahtumassa verkkosivuilla edetäkseen ilmoittanut lukeneensa ja hyväksyvänsä vakuutusehdot. Samoin lautakunta toteaa, ettei rajoitusehdon yleisyys eri vakuutusyhtiöiden kaskovakuutusehdoissa vaikuta rajoituksen olennaisuuden arviointiin.

Vaikka sopimuksen on edellä todetusti katsottava tulleen voimaan ilman vakuutusyhtiön vetoamaa rajoitusehtoa, toteaa lautakunta lisäksi, ettei vakuutusyhtiö ole toimittanut antamansa vastauksen lisäksi muuta selvitystä tai näyttöä siitä, millainen vakuutuksen ostotapahtumaan liittyvä verkkosivusto on ollut asiakkaan ostaessa vakuutuksen ja mitä liitteitä asiakkaalle on sivulla tuolloin esitetty. Tällaisen näytön tulisi lähtökohtaisesti olla lain mukaan pysyvällä tavalla annettavien ennakkotietojen osalta vakuutusyhtiön helposti esitettävissä. Asian kuitenkin ratketessa edellä todetulla tavalla lautakunnan ei ole tarpeen tarkemmin ottaa kantaa siihen, onko vakuutusyhtiö osoittanut antaneensa väittämänsä liitetiedostot ennen vakuutussopimuksen tekemistä.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa asiakkaalle törmäysvahingosta vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet:
Kinnunen
Ståhlberg
Yrttiaho