Tapahtumatiedot

A (s. 1959) haki 15.3.2023 riskihenkivakuutusta. Hakemuksen yhteydessä täyttämässään terveysselvityksessä A vastasi kieltävästi muun muassa kysymykseen ”onko sinulla ollut sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta tai aivoverisuonisairaus viimeisen 5 vuoden aikana, tai syöpä tai muu pahalaatuinen kasvain viimeisen 3 vuoden aikana”. Vakuutus myönnettiin vakioehdoin ja sopimus alkoi 15.3.2023.

A löytyi kuolleena vapaa-ajan asunnoltaan 8.7.2023. A:n edunsaajat hakivat korvausta riskihenkivakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 28.12.2023. Yhtiö totesi, että sen tietoon oli A:n kuoleman jälkeen tullut A:ta koskevia sellaisia terveydentilatietoja, joiden johdosta vakuutusta ei olisi myönnetty lainkaan, mikäli nämä seikat olisivat olleet vakuutusta haettaessa yhtiön tiedossa. Yhtiö katsoi, että A oli tahallaan tai vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa, ja yhtiö oli vakuutussopimuslain 24 §:n nojalla vastuusta vapaa. Yhtiö kieltäytyi maksamasta haettua korvausta.

A:n edunsaaja haki 14.3.2024 muutosta päätökseen vakuutusyhtiön sisäiseltä muutoksenhakuelimeltä. Valituksessa viitattiin vakuutusyhtiön korvauspalvelusta saatuun tietoon, jonka mukaan ratkaisu perustui yliopistollisen sairaalan 26.11.2018 päivättyyn sairauskertomusmerkintään ja diagnoosiin I63.8, määrittämätön aivoinfarkti. A:n edunsaaja totesi, ettei A:lla ollut ollut vakuutuksen hakemista edeltäneiden 5 vuoden aikana aivoverisuonisairautta. Terveyskeskuslääkäri oli 26.11.2018 pitänyt aivoverenkiertohäiriötä yhtenä mahdollisena syynä A:n äkillisille oireille (kirjauksissa on ”AVH?”) ja asettanut päivystyksellisesti työdiagnoosin I63.9. A:sta tehtiin välittömästi lähete erikoissairaanhoitoon. A:lle tehdyissä kuvantamistutkimuksissa ei todettu aivoinfarktia eikä aivoverisuonisairautta. Hoitojakson 26.–30.11.2018 loppuarvion mukaan A:lla ei todettu aivoinfarktia tai aivoverisuonisairautta, eikä tällaista diagnoosia asetettu.

Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin antoi asiassa päätöksen 28.6.2024. Päätöksessä viitattiin A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen, jonka mukaan A oli 27.–30.11.2018 ollut tutkittavana neurologian osastolla aivoverenkiertohäiriöepäilyn vuoksi. Hoitojakson loppuarviossa oli epäilty ohimenevää aivoverenkiertohäiriötä (TIA) ja diagnoosiksi on kirjattu kaulavaltimo-oireyhtymä (G45.1). A:lle oli suositeltu aivoverenkiertohäiriön suojalääkityksen (Primaspan) käyttämistä ja hänelle oli määrätty kuukauden ajokielto. A oli ollut sairaalatutkimuksissa myös vuonna 2021 TIA-epäilyn vuoksi. Sairauskertomuksen 25.7.2021 mukaan A:lla oli esiintynyt kaksoiskuvia ja muistikatkos. Pään ja kaulan verisuonten kuvauksissa 25.7.2021 oli todettu molemmissa nikamavaltimoissa valtimoiden kovettumatautiin liittyviä seinämämuutoksia. Hoitojakson 24.–26.7.2021 loppuarviossa tilannetta oli pidetty oirekuvan perusteella mahdollisena ohittuneena aivoverenkierron häiriönä ja diagnoosiksi oli kirjattu määrittämätön ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (G45.9). Aivoverenkiertohäiriön suojalääkitystä oli tehostettu ja A:lle oli asetettu kuukauden suullinen ajokielto. Kuolintodistuksessa 23.8.2023 ja kuolemansyylausunnossa oli mainittu, että A:lla oli ollut aivoverenkiertohäiriö heinäkuussa 2021. Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin katsoi, että A:n olisi näiden tietojen perusteella vastata myöntävästi terveysselvityksen kysymykseen koskien viiden viimeisen vuoden aikana ollutta aivoverisuonisairautta. A:n kohdalla oli ollut vahva epäilys kahdesta ohittuneesta aivoverenkiertohäiriöstä vakuutuksen alkamista edeltäneiden viiden vuoden aikana, ja sairaalajaksojen loppuarviointeihin kirjatut diagnoosit viittasivat aivoverisuonisairauteen. Lisäksi A oli käyttänyt aivoverenkiertohäiriön suojalääkitystä ensimmäisestä epäillystä ohimenevästä aivoverenkiertohäiriöstä alkaen ja lääkitystä oli tehostettu toisen mahdollisen TIA-kohtauksen jälkeen. A:n huolimattomuutta tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnissä ei voinut pitää vähäisenä. Vakuutusta ei olisi myönnetty, jos A:n oikeat terveydentilatiedot olisivat olleet vakuutusyhtiön käytössä, joten vakuutusyhtiö oli vastuusta vapaa. Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin ei suosittanut muutosta asiassa.

Asiakkaan valitus

A:n edunsaajat pyytävät asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Valituksessa vaaditaan, että edunsaajille maksetaan sopimuksenmukainen kuolemantapauskorvaus.

Vakuutusyhtiö vetosi aluksi aivoinfarktidiagnoosiin, joka on nyttemmin todettu vääräksi ja korjattu potilasasiakirjoihin. Diagnoosi ei liene ollut lainkaan A:n tiedossa, sillä A on saanut kotiinsa vain hoidon loppuarvion (epikriisin), jossa on ollut hoitojakson lopuksi asetettu diagnoosi kohtaukselle.

Myöhemmin vakuutusyhtiö on vedonnut A:lla epäiltyihin TIA-kohtauksiin. A:lla on ollut kaksi syiltään epäselvää kohtausta, joiden vuoksi hän on hakeutunut päivystykseen. Kohtauksiin on liittynyt tajunnan vireyden oireita ja näkemisen haasteita, joista näkemisen oireita on osin yhdistetty kaihista johtuviksi. Ensimmäinen kohtauksista on tapahtunut marraskuun lopussa vuonna 2018 ja siihen on hetkellisen muistamattomuuden lisäksi liittynyt häikäistymistä sekä pimeä- ja syvyysnäön ongelmia. Toinen kohtauksista on tapahtunut heinäkuun 2021 lopussa, jolloin kohtaukseen on liittynyt kaksoiskuvia ja kohtausta edeltäen päänsärkyä. Kumpikaan kohtauksista ei ole ollut oireiltaan tyypillinen TIA-kohtaus ja mahdollisia syitä kohtauksille on hoitokertomusten perusteella ollut useampia. Varovaisuusperiaatteen vuoksi näillä oireilla oleva potilas tutkitaan myös aivoverenkierron häiriön ja aivoverisuonisairauksien osalta. A:n hoito on ollut osittain myös epilepsiaprotokollan mukaista. Hoitokertomuksista ilmenee, että kohtausten syy on jäänyt epäselväksi, eikä A:lle ole asetettu varmaa diagnoosia edes TIA-kohtauksesta eli ohimenevästä aivoverenkierron häiriöstä, vaan nekin ovat jääneet epäilyn asteelle. Ensimmäisen kohtauksen osalta on jälkikontrollissa diagnoosiksi asetettu translentin globaaliamnesian (TGA) epäily, mikä tarkoittaa ohimenevää, täydellistä muistinmenetystä (itsestään korjautuva, hyvälaatuinen, alle vuorokauden mittainen muistinmenetys, jonka syy on lääketieteelle tuntematon, eikä tutkimuksista löydy poikkeavaa). Varovaisuusperiaatteen mukaisesti A:lle on määrätty marraskuussa 2018 Primaspan-lääkitys ja sen tilalle Asasantin heinäkuussa 2021. A ei ole kuitenkaan ottanut lääkkeitä säännöllisesti marraskuun 2018 jälkeen niihin liittyvän verenvuotoriskin takia.

A on ollut terveydentilansa osalta sen varassa, mitä lääkärit ovat hänelle kertoneet laadultaan epäselväksi jääneiden kohtausten mahdollisista syistä (v. 2013 liikenneonnettomuuden jälkioireet, kaihi, työstressi ja väsymys, pieni määrä alkoholia, lääkitys jne.) sekä mitä hän on lukenut hänelle postitse tulleista hoitojaksojen loppuyhteenvedoista. Selvää lienee, ettei A ole voinut kahden, ajallisesti erillisen, oireiltaan poikkeavien ja syiltään epäselviksi jääneiden kohtausten myötä mieltää, että hän sairastaisi jonkinlaista kumpaankaan kohtaukseen liittyvää sairautta tai että epäilyn asteella ollut aivoverenkierron häiriö olisi hänen saamiensa hoitopalautteiden tekstien vastaisesti kohtausten syy. Oireet ovat olleet nopeasti ilmenneitä ja lyhytaikaisia, eivätkä ne ole jättäneet mitään vaivoja. A:ta ei ole kohtausten ja kummankin kontrollikäynnin jälkeen sen enempää hoidettu tai tehty lisäselvityksiä. Maallikon näkökulmasta tämä antaa ymmärtää, ettei mitään hoidettavaa tai tutkittavaa, varsinkaan vakavaa sairautta ole. A on ollut käsityksessä, ettei hänellä ole aivojen verisuoniin liittyviä sairauksia. Lisäksi epäily aivoverenkiertohäiriöstä ei ole sama asia kuin aivoverisuonisairaus. A:lle asetetut diagnoosit eivät kuulu aivoverisuonisairauksiin, vaan hermoston sairauksiin, ja nekin ovat epäilyjä. ICD-10-tautiluokituksessa mainitaan erikseen, että aivoverisuonien sairauksiin (I60–I69) eivät sisälly TIA ja vastaavat oireyhtymät.

Vakuutusyhtiön terveysselvitystä tulee tulkita siten, että kysymyksillä tarkoitetaan vakuutuksen hakijalla todettuja sairauksia. Vakuutusyhtiö ei ole kysynyt tarkentaen, onko hakijalla epäilty tai tutkittu kyseisiä sairauksia tai onko henkilö esimerkiksi hakeutunut hoitoon tietyntyyppisten oireiden vuoksi. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus rajoittuu vakuutussopimuslain nojalla vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, eikä oma-aloitteista tiedonantovelvollisuutta ole. Ottaen huomioon kysymyksen muotoilu sekä se, ettei TIA-kohtausta ICD-10-tautiluokituksessa lueta aivoverisuonisairauksiin, A:n edunsaajat katsovat, ettei A ole vakuutusta hakiessaan laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan.

A:n edunsaajat katsovat vielä, ettei vakuutusyhtiö olisi kokonaan kieltäytynyt vakuutuksen myöntämisestä, jos sillä olisi ollut tieto A:n kahdesta muistamattomuudesta ja TIA-kohtausepäilystä. Tässä tilanteessa vakuutukseen olisi mahdollisesti liitetty jonkinlainen korvauksen määrää alentava rajoitusehto, jos kuolinsyy olisi ollut aivojen verenkiertohäiriöön tms. liittyvä, tai nostettu vakuutusmaksua.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö pitää päätöstään vakuutussopimuslain mukaisena ja katsoo, ettei sitä tule suosittaa muutettavaksi. TIA eroaa aivoinfarktista ainoastaan siltä osin, että TIA:ssa aivoverenkierron häiriö on ohimenevä eikä aiheuta kudosvauriota, kun taas aivoinfarktissa kudosvaurio syntyy. Molemmissa on kyse aivoverisuonen sairaudesta eli riittämättömästä hapensaannista aivokudokseen. Verenkiertohäiriö on voinut molemmissa tapauksissa syntyä joko aivojen alueella paikallisesti tai kaulaverisuonen alueella tai sydämestä alkunsa saaneen verihyytymän seurauksena. I63-ryhmään kuuluvissa sairauksissakaan ei siis välttämättä ole kyse sairausprosessista itse aivoverisuonessa, vaan riittämättömästä verenvirtauksesta aivojen (aivoverisuonen) alueella. Aivoverisuonisairaudella onkin katsottava tarkoitettavan aivoverenkiertohäiriöitä, jotka jakaantuvat hapenpuutteesta johtuviin ja verenvuotoihin.

Asiassa ei ole mitään viitteitä siitä, että A olisi terveysselvityksen kysymyksiin vastatessaan tutkinut ICD-luokituksia ja tämän johdosta päätynyt vastaamaan kielteisesti esitettyihin kysymyksiin. Tältä osin on myös huomattava, että terveysselvityksen täyttämisen hetkellä A:lla on ollut voimassa 26.11.2018 kirjattu diagnoosi I63.9, määrittämätön aivoinfarkti, joten tämänkään perusteella hän ei ole voinut perustellusti päätyä antamaansa vastaukseen. On myös huomattava, että korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2002:65 katsonut, ettei terveysselvityksen kysymystä voida pitää tulkinnanvaraisena tai epäselvänä vain sillä perusteella, että kysymyksen sanamuotoa ehkä voidaan tulkita eri tavoin, vaan huomioon tulee ottaa kysymyksen koko sisältö ja tarkoitus ja se, miten kysymys yleisesti on luontevaa ymmärtää. Korkein oikeus antoi merkitystä kysymyksen tarkoitukselle eli sille, mitä vakuutusyhtiö on pyrkinyt kyseisellä kysymyksellään selvittämään.

Vakuutusyhtiö ei myönnä tätä riskihenkivakuutusta rajoitusehdoilla tai korotetulla vakuutusmaksulla. Yhtiön vastuunvalintapolitiikan mukaan vakuutus joko myönnetään tai hylätään vakuutuksenottajalta tai vakuutetulta vakuutushakemuksen yhteydessä saatujen tietojen perusteella.

Selvitykset

1. Terveysselvitys

A on täyttänyt ja allekirjoittanut vakuutushakemukseen liittyvän terveysselvityksen 15.3.2023. A on vastannut kieltävästi muun muassa terveysselvityksen kysymykseen ”Onko sinulla ollut sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta tai aivoverisuonisairaus viimeisen 5 vuoden aikana, tai syöpä tai muu pahanlaatuinen kasvain viimeisen 3 vuoden aikana”.

2. Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 28.9.2013–24.8.2023.

Päivystyksen tekstin 26.11.2018 mukaan A on tullut päivystykseen samana päivänä autoa ajaessa ilmenneen muistamattomuuden vuoksi. A ei ole muistanut, miten ajetaan kotiin, eikä ole osannut noudattaa ajo-ohjeita. A ei myöskään ole nähnyt kunnolla pimeässä. Päivystyksessä A on muistanut vuoden, mutta kuukausi ja viikonpäivä ovat olleet hukassa. A:lla on epäilty aivoverenkiertohäiriötä ja ohjelmoitu pään tietokonekerroskuvaus sekä ohjattu A neurologin arvioon.

Neurologian päivystyksen tekstin 27.11.2018 mukaan A:lle tehdyssä pään tietokonekerroskuvauksessa ei ole todettu akuuttia vuotoa tai infarktiin sopivia harventumia. A:n tilaa on pidetty mahdollisesti TGA:na (ohimenevä täydellinen muistinmenetys), erotusdiagnostisena vaihtoehtona on pohdittu epilepsiaa. A on otettu seurantaan päivystyspoliklinikalle.

Neurologian osaston hoitoaikaa 27.–30.11.2018 koskevan loppuarvion mukaan A:lle on tehty osastohoidon aikana pään magneettitutkimus, jossa ei ole todettu infarktia tai muitakaan ajankohtaisia aivomuutoksia. A:lle on aloitettu Primaspan-lääkitys TIA-kohtausepäilyn vuoksi. On myös pohdittu, että oireisto voi liittyä isoon Stilnoct-annokseen. A:ta on ohjeistettu vähentämään Stilnoctin käyttöä asteittain ja mielellään lopettamaan käyttö kokonaan. A:lle on varattu jatkoon neuropsykologinen tutkimus ja TIA-epäilyn vuoksi kaulavaltimoiden ultraäänitutkimus. Sairauskertomustekstin 12.12.2018 mukaan kaulavaltimoissa ei ole todettu kaventumia tai tukoksia. Lisätoimenpiteiden tarvetta ei ole arvioitu olevan.

Neurologian poliklinikan kontrollikäyntiä 11.6.2019 koskevan tekstin mukaan A on maaliskuussa 2019 käynyt neuropsykologisessa tutkimuksessa, jolloin on arvioitu, että A on ollut työ- ja ajokykyinen. Osastojakson jälkeen ei ole esiintynyt vastaavia tilanteita, joissa A ei olisi osannut ajaa päämääräänsä. A on itse arvioinut, että tilanteeseen vaikuttivat A:n väsymys, pitkä ajettu matka ja kaihin vuoksi heikentynyt näkö oikeassa silmässä. Lisäksi sää on ollut hämärä ja pimeä. A on kertonut muistaneensa kyseisen tilanteen kokonaisuudessaan, mutta hätääntyneensä, kun omaiset toimittivat hänet päivystykseen arvioon. A ei ole mieltänyt osastojaksoa edeltänyttä tilannetta varsinaiseksi muistinmenetyskohtaukseksi. Vastaanotolla neurologinen tutkimus on ollut löydöksiltään normaali. A:lla on ollut edelleen käytössään Primaspan-lääkitys. A:lla ei ole osastohoitojakson jälkeen ollut muistinmenetyskohtauksia eikä eksymistä autoillessa. Neuropsykologista kontrollikäyntiä tai kontrolleja neurologian poliklinikalla ei ole pidetty tarpeellisina.

Päivystyksen tekstin 25.7.2021 mukaan A on tullut päivystykseen TIA-epäilynä. A:lla on ollut päänsärkyä noin viikon ajan. Hänelle on 24.7.2021 tullut tv:tä katsellessa kaksoiskuvia. Ambulanssin saapuessa paikalle oirekuva on jo helpottanut, mutta on käynyt ilmi, että muistikuvat edeltäneiltä 2–3 tunnilta ovat olleet poissa. A ei ole muistanut soittoa pojalleen tai hätäkeskukseen. A:lle on tehty päivystyksessä pään tietokonekerroskuvaus, jossa ei ole todettu tuoretta vuotoa tai akuuttiin infarktiin viittaavaa. A on otettu seurantaan osastolle. Neurologian osaston hoitoaikaa 24.–26.7.2021 koskevan loppuarvion mukaan A on ollut osastolla oireeton ja hyvävointinen ja hänen muistinsa tapahtumaa edeltäneeltä ajalta on palautunut. A:n kanssa on keskusteltu tapahtuman altisteista, kuten runsaasta työnteon määrästä, väsymyksestä ja alkoholin käytöstä. A on kertonut, että kaksoiskuvia on kerran aiemminkin esiintynyt väsymyksen yhteydessä. Hoitosuunnitelmaan on kirjattu, että tapahtumaa pidetään varovaisuusperiaatteen mukaisesti mahdollisena ohittuneena aivoverenkierron häiriönä. Primaspanin tilalle on aloitettu Asasantin retard ja A:lla käytössä olleen rosuvastatiinin (kolesterolilääke) annosta on nostettu. A:n kanssa on keskusteltu unilääkkeistä ja todettu, että erityisesti Stilnoctiin voi liittyä oirekuvaa selittäviä haittavaikutuksia.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A terveysselvitystä 15.3.2023 antaessaan laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta, ja onko vakuutusyhtiö vastuusta vapaa vakuutussopimuslain 24 §:n nojalla.

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 24 §:n 2 momentin mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty.

Asian arviointi

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Ellei hän ole täyttänyt tätä laissa asetettua velvollisuuttaan, on laiminlyönnin seuraukset arvioitava henkilövakuutuksessa vakuutusyhtiön vastuun osalta vakuutussopimuslain 24 §:n mukaisesti. Kyseeseen voi tällöin tulla vakuutuksen jatkuminen muutetuin ehdoin tai vakuutuksen irtisanominen riippuen siitä, mikä vakuutuksenantajan vastuunvalintaratkaisu olisi ollut, mikäli oikeat ja täydelliset tiedot olisi annettu.

Arvioitaessa, onko vakuutuksenottaja tai vakuutettu syyllistynyt tiedonantovelvollisuuden laiminlyömiseen, ja arvioitaessa hänen mahdollisen huolimattomuutensa laatua on muun muassa otettava huomioon hänellä vakuutusta otettaessa käytettävissä olleet tiedot ja vallinneet olosuhteet. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota vakuutuksenantajan esittämien kysymysten laatuun ja selkeyteen. Huolimattomuuden voidaan katsoa puuttuvan tai olevan vähäistä esimerkiksi, jos vakuutuksenantajan kysymys on ollut niin yleisluontoinen tai tulkinnanvarainen, että täsmällisen ja täydellisen vastauksen antaminen on vaikeaa.

A on antanut terveysselvityksen 15.3.2023. Hän on vastannut kieltävästi muun muassa kysymykseen ”Onko sinulla ollut sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta tai aivoverisuonisairaus viimeisen 5 vuoden aikana, tai syöpä tai muu pahanlaatuinen kasvain viimeisen 3 vuoden aikana”. A on 26.11.2018 hakeutunut päivystykseen autolla ajaessa ilmenneen muistamattomuuden vuoksi ja hänet on otettu oireiston selvittelyyn neurologian osastolle. Pään kuvantamistutkimuksissa ei ole todettu ajankohtaisia, oireita selittäviä muutoksia. A:lla on epäilty TIA-kohtausta ja aloitettu Primaspan-lääkitys. A on 25.7.2021 tullut päivystykseen TIA-kohtausepäilynä kaksoiskuvien ja muistamattomuuden vuoksi. Pään kuvantamistutkimuksissa ei ole todettu oireita selittävää. Hoitosuunnitelman mukaan tapahtumaa on päädytty varovaisuusperiaatteen mukaisesti arvioimaan mahdollisena ohittuneena aivoverenkierron häiriönä ja Primaspanin tilalle on määrätty Asasantin retard. Kummallakin kerralla on pohdittu toisena mahdollisuutena, että oireisto on voinut liittyä A:n käyttämään Stillnoct-lääkkeeseen.

TIA on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, jonka oireet menevät ohitse viimeistään 24 tunnin kuluessa. Tärkeimmät oireet ovat toisen puolen ylä- tai alaraajan ohimenevä heikkous, toisen kasvopuoliskon alaosan halvausoire, vaikeus puhua tai ymmärtää puhetta, toisen silmän näön hämärtyminen ja huimaus, johon liittyy näkeminen kahtena (kaksoiskuvat), nielemisvaikeus tai vaikeus muodostaa sanoja. (Lääkärikirja Duodecim 7.2.2023, Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (TIA). Laatinut neurologian erikoislääkäri Sari Atula.) ICD-10-tautiluokituksessa TIA-kohtausta ei ole luokiteltu aivoverisuonisairaudeksi vaan hermoston sairaudeksi (G45, ohimenevät aivojen verenkiertohäiriöt ja lähisukuiset oireyhtymät).

Vakuutuslautakunta katsoo, että terveysselvityksessä esitetyn kysymyksen ”onko sinulla ollut aivoverisuonisairaus” sanamuoto viittaa varmistuneisiin diagnooseihin, ei sairausepäilyihin. Kysymyksessä ei ole tarkemmin määritelty ”aivoverisuonisairautta” tai ohjeistettu ilmoittamaan myös sairausepäilyt. Vakuutusyhtiö vastaa terveysselvityksessä esittämiensä kysymysten muotoilusta ja siitä, että kaikki vastuunvalintaan vaikuttavat seikat tulevat kysytyiksi. Ottaen huomioon, että A:n kohdalla on ainoastaan epäilty TIA-kohtauksia eikä TIA ole Suomessa käytettävän ICD-10-tautiluokituksen mukaan aivoverisuonisairaus, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei A ole terveysselvitystä 15.3.2023 antaessaan laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan. Vakuutusyhtiö ei siten ole vastuusta vapaa.

Lopputulos

Vakuutusyhtiö ei ole vastuusta vapaa. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:n edunsaajille vakuutussopimuksen mukaisen kuolemantapauskorvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Koskiniemi
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov