Tapahtumatiedot
A:n vahinkoilmoituksen ja polisiin tutkintailmoituksen mukaan A:n pysyvässä hallinnassa oleva ja rahoitusyhtiö X:n omistama henkilöauto oli anastettu hänen kotipihastaan 19.6.2024 klo 16.00–19.00 välisenä aikana. Henkilöautolla oli samana päivänä noin 18.00 törmätty toisen henkilöauton perään moottoritiellä. Silminnäkijän mukaan perään ajaneen ajoneuvon kuljettajana ja matkustajana olleet kaksi mieshenkilöä olivat poistuneet metsään, eikä heitä tavoitettu poliisin toimesta. Molemmat ajoneuvot vaurioituivat korjauskelvottomiksi.
Vakuutusyhtiön ensimmäinen korvauspäätös
Korvauspäätöksessään 13.2.2025 vakuutusyhtiö totesi A:n kertoneen puhelinkeskustelussa 25.6.2024, että autoon on ollut yhdet avaimet, jotka olivat anastetun auton mukana. A:lla ei ole tietoa, miten varas oli saanut avaimet haltuunsa. A oli kertomansa mukaan mennyt keskiviikkoaamuna 19.6.2024 töihin auton jäädessä kotipihaan, ja A:n tullessa töistä auto oli hävinnyt pihalta. A ei ottanut avaimia mukaan, joten ne on saatu kotoa haltuun. A asuu miesystävänsä B:n kanssa ja hän on kertonut A:lle, ettei ole käyttänyt autoa, koska on ollut töissä. A:n mukaan kumpikaan ei ollut huomannut, että asunnossa olisi käyty sisällä. A:n mukaan avaimet ovat yleensä keittiön pöydällä tai takin taskussa, eikä muilla ole asuntoon avaimia. A kertoi mielestään lukinneensa ajoneuvon kotipihaan.
Toisessa puhelinkeskustelussa 26.6.2024 A oli kertonut, ettei hänellä ole tietoa, miten auton avaimet oli saatu haltuun. Avaimet olivat ehkä jääneet autoon, mutta tästä ei ole varmaa tietoa. A:lla ei ole tapahtuneesta parempaakaan tietoa, sillä talon sisältä avaimia ei ollut viety. A:n mukaan hänellä on säännöllisesti tapana laittaa auto lukkoon kotiin tultaessa, mutta tästä yksittäistapauksesta hän ei ole varma. Viety avain on ainoa avain, mitä autoon on. A:n mukaan autossa ei ole huomattu näkyviä murtojälkiä, vaan vauriot ovat törmäyksen seurausta.
Poliisin tutkintailmoituksen mukaan A oli kertonut lähteneensä noin kello 7 töihin ja nähneensä auton pihassa ja avaimet kotonaan. A:n mukaan hänen avopuolisonsa B oli lähtenyt töihin kello 9 aikoihin ja palannut noin kello 15, jolloin auto oli pihassa. B oli lähtenyt äitinsä luo noin kello 15 jälkeen. A oli palannut kotiin noin 18:30¬19:00, jolloin auto ei ollut enää pihassa. B oli palannut kotiin äitinsä kyydillä vähän A:n jälkeen. A:n mukaan autoon on yhdet avaimet, ja he säilyttävät autoa lukittuna pihassaan. A kertoi, ettei auton säilytyspaikassa tai asunnossa ole havaittavissa murtojälkiä.
Vakuutusyhtiö viittasi varkausvakuutusta koskevaan ehtokohtaan ja totesi, että A:n mukaan auto oli varastettu auton omilla ainoilla avaimilla, eikä tietoa ollut siitä, missä avaimet sijaitsivat katoamishetkellä. Autossa tai A:n kodissa ei todettu murtojälkiä. Koska auto on viety omilla avaimilla ja murtojälkiä ei ole löytynyt, vakuutusyhtiö katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että kyse olisi varkausvakuutuksesta korvattavasta vahingosta.
A:n oikaisupyyntö ja vakuutusyhtiön toinen korvauspäätös
Oikaisupyynnössään A katsoi, että vakuutusyhtiö on ennen vakuutussopimuksen tekemistä laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, koska vakuutuksenottaja A:lle tai hänen puolisolleen ei heidän muistamansa mukaan ole puhelimitse tapahtuneessa myyntitilanteessa kerrottu, että auton varkaus korvataan yksinomaan tilanteissa, joissa autoon tai vakuutuksenottajan kotiin on murtauduttu. A:lle ei ole myöskään kerrottu, että auton avaimet tulisi säilyttää lukitussa säilytyssuojassa, jotta auton avaimilla tapahtunut varkausvahinko voitaisiin korvata vakuutuksesta. Myöskään korvausrajoituksiin liittyvistä suojeluohjeista ei ole kerrottu. Vakuutuksenottaja on perustellusti käsittänyt vakuutuksen sisällön sellaiseksi, että vakuutus korvaa auton varkauden tilanteessa, jossa auto on anastettu sen omilla avaimilla.
A katsoo, että kyse on kaikesta huolimatta ollut varkausvakuutuksesta korvattavasta tapahtumasta. Hän ei ottanut auton avaimia mukaan töihin, vaan varas on saanut avaimet vakuutuksenottajalta jollain tavalla haltuunsa. A on säilyttänyt auton avaimia yleensä keittiön pöydällä tai takin taskussa, mutta avaimien tarkasta sijainnista auton katoamishetkellä hänellä ei ollut tietoa. A oli mielestään lukinnut auton kotipihaan ennen lähtöään töihin, joten auton ovet eivät ole olleet lukitsematta varkaushetkellä.
Vakuutusehtojen mukaan vahingon korvattavuus edellyttää, että vakuutettu on menettänyt vakuutuksen kohteen varkauden, käyttövarkauden tai luvattoman käytön seurauksena. Toisena edellytyksenä on, että teon kohde on ollut lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa. Korvattavuuden kannalta olennaista on vain se, onko ajoneuvo varastettu lukittuna tai lukitusta säilytyssuojasta. Jos ajoneuvo on varastettu avaimilla, vakuutusehtojen sanamuoto ei edellytä, että avaimet olisi saatu haltuun nimenomaan murtautumalla. Mikäli korvauksen maksamisen edellytyksenä olisi, että autoon tai asuntoon, jossa avaimet ovat, tulisi murtautua, tällaisen rajoitusehdon pitäisi ilmetä vakuutusehdoista. Vakuutusyhtiön mainitsemalla murtojälkien puuttumisella ei näin ollen ole asiassa merkitystä.
Tässä tapauksessa A:n mukaan lukittuna ollut ajoneuvo on anastettu kotipihasta. A ei ole antanut ajoneuvoa luvallisesti kenenkään muun käyttöön. A katsoo vakuutusehtojen mukaisten korvausedellytysten täyttyvän. Tätä näkemystä tukevat myös A:n ilmoitus ajoneuvon varkaudesta poliisille sekä poliisilaitoksen tutkintailmoituksen selostus A:n ajoneuvon ja toisen ajoneuvon välisestä peräänajokolarista. Näiden perusteella A tai hänen puolisonsa B eivät ole itse kuljettaneet autoa, eikä A ole antanut ulkopuoliselle henkilölle lupaa auton käyttöön.
A viittaa vielä useisiin Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin, joissa vakuutusehdot ovat olleet nyt kyseessä olevia vastaavat. Niistä ilmenee, että ajoneuvoon kuuluvilla avaimilla tapahtuneet vahingot ovat korvattavia, mutta avainten säilytystavan vaikutus vahinkotapahtumaan voi tulla arvioitavaksi suojeluohjeiden laiminlyöntinä. A katsoo, että hänen tapauksessaan ei ole edellytyksiä korvauksen alentamiselle, saati epäämiselle suojeluohjeiden laiminlyönnin perusteella. A:n asuntoon ei ole avaimia muilla henkilöillä kuin A:lla ja B:llä. Vaikka avainten tarkasta sijainnista niiden katoamishetkellä ei ole tarkkaa tietoa, A:n mielestä asiassa voidaan pitää riidattomana, että auton avaimet on varastettu hänen kotoaan ja siten hänen hallustaan. A ei ole luovuttanut avaimia kenellekään. Tapauksessa ei voida päätellä, että A olisi säilyttänyt avaimia näkyvillä tai muuten suojeluohjeiden vastaisesti tavalla, joka osoittaisi A:ssa vähäistä suurempaa huolimattomuutta.
Korvauspäätöksessään 22.4.2025 vakuutusyhtiö kertasi vahingon tapahtumainkulkua. A oli poliisikuulustelussa maininnut B:n kertoneen A:lle, että C-niminen henkilö oli myöntänyt ottaneensa A:n auton luvatta käyttöön ja kolaroineensa sen. C on kertonut poliisille menneensä sattumalta istumaan autoon, kokeilleensa sen käynnistämistä, ja auto olikin lähtenyt käyntiin. Sen jälkeen C kertoi ajaneensa auton X:n kaupungin eteläpuolelle, jossa oli kolaroinut sen. C kertoo olleensa yksin liikkeellä. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan C:n kertomat asiat eivät vastaa todellista asiankulkua ja hänen tunnustustaan ei voida pitää uskottavana. Autojen turvatyynyistä taltioidut DNA-tunnisteet eivät sovi C:n DNA-tunnisteeseen.
Oikaisupyynnössä esitetyn johdosta vakuutusyhtiö totesi, ettei se ole velvollinen korvaamaan vahinkoa ennen kuin yhtiölle on toimitettu sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. A oli kertonut polisille auton avainten olleen takkinsa taskussa. Asunnossa ei kuitenkaan ollut murtojälkiä. Vakuutusyhtiön mukaan on riidatonta, että varkausvahingon korvattavuus ei edellytä murtojälkiä paikkaan, josta avaimet on viety, eikä kielteinen korvauspäätös ole perustunut A:n väittämiin seikkoihin. Sen sijaan yhtiö katsoo asiassa jääneen osoittamatta, että auto olisi ylipäätään otettu luvatta käyttöön jonkun ulkopuolisen toimesta, minkä takia kyse ei ole korvattavasta varkausvahingosta. Vakuutusyhtiö vetosi myös kolarointivakuutusta koskevaan rajoitusehtoon, jonka mukaan väitetyn luvattoman käytön aikana aiheutunutta vahinkoa ei korvata, ellei näytetä toteen, että tätä ennen oli tapahtunut varkausvakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma. Näin ollen vahinko ei ole korvattava myöskään kolarointivakuutuksesta.
Asiakkaan valitus
A pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa siitä, voidaanko vakuutusyhtiön korvauspäätöksen katsoa olevan vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain mukainen. A toistaa aiemmassa oikaisupyynnössään esitetyt perusteet todeten lisäksi seuraavaa.
A myöntää, että hänellä on vakuutusyhtiön mainitsemin tavoin näyttötaakka korvattavan vahinkotapahtuman sattumisesta. Yhtiö ei kuitenkaan ole ottanut huomioon, että A ei ole antanut kenellekään lupaa ajoneuvon käyttöön kyseisenä ajankohtana, useat silminnäkijät ovat todenneet kolarin tapahtuneen, varastetusta ajoneuvosta oli poistunut kaksi miestä peräänajon jälkeen ja A oli tehnyt vahingosta rikosilmoituksen sekä vaatinut tekijälle rangaistusta. A pitää myös riidattomana, että hän oli palaamassa töistä kotiinsa varkauden aikana, joten hän ei ole voinut käyttää ajoneuvoa vahinkohetkellä. A (nainen) ei myöskään sovi onnettomuuspaikalta tehtyjen silminnäkijähavaintojen kuvaukseen kahdesta paikalta poistuneesta miehestä.
A katsoo edelleen asiassa tulleen näytetyksi, että lukittuna säilytetty auto on tullut anastetuksi hänen kotipihaltaan. A:n mukaan on täysin mahdollista, että ajoneuvon avaimet ovat pudonneet esimerkiksi takin taskusta, jolloin mitään murtojälkiä ei ole edes tarvinnut syntyä niiden haltuun saamiseksi.
A toistaa myös tiedonantovirhettä koskevan väitteensä kritisoiden sitä, että vakuutusyhtiö ei ole palannut hänen vaatimukseensa puhelutallenteen luovuttamisesta tai edes kommentoinut vaatimusta asian Vakuutuslautakunnassa vireilletuloon mennessä, vaikka puhelutallenne ilmeisesti on olemassa. Puhelun aikana A:lle on ilmeisimmin kerrottu puutteellista tietoa vakuutuksen olennaisista rajoituksista, kun puhelussa on viitattu vain yhteen esimerkkiin tilanteesta, jossa vakuutuksesta ei maksettaisi lainkaan korvauksia. Kyseinen esimerkki ei ole sama, jonka perusteella vakuutusyhtiö on nyt jättänyt vahingon korvaamatta. A:lle ei ole kerrottu, että vahingon korvaamiseksi avaimia tulisi säilyttää lukitussa säilytyssuojassa. Hän on ollut siinä käsityksessä, että vahinko korvataan, jos auto on varastettu avaimilla tai jos se vaurioituu luvattoman käyttöönoton aikana.
Vakuutusyhtiö ei ole yksilöinyt, mitä sellaisia tietoja, joita A:lta voidaan vakuutussopimuslain 69 §:n perusteella kohtuudella vaatia, se vielä odottaa. A huomauttaa, että vakuutusyhtiöllä itsellään on rajoitusehtoihin vedotessaan näyttötaakka korvausrajoituksen muodostavien perusteiden olemassaolosta. Pelkkää ehtoihin vetoamista ilman kieltäytymisperusteiden täsmällistä määrittelyä ei voida pitää riittävänä. A katsoo, että vahinko on vakuutuksesta korvattava.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset ja uudistaa aiemmissa korvauspäätöksissään esitetyt perustelut. Vauriot eivät ole varkaus- tai kolarointiturvasta korvattavia.
Asiassa on jäänyt epäselväksi, mistä ja kenen toimesta omilla avaimilla käyttöön otetun A:n ajoneuvon avaimet on saatu haltuun. Yhtiö toteaa, että korvattava vahinko ei lähtökohtaisesti edellytä murtojälkiä avainten säilytyspaikkaan, mutta yleisen elämänkokemuksen perusteella on epätodennäköistä, että päiväsaikaan asukkaiden poissa ollessa asuntoon tunkeutuisi ulkopuolinen henkilö jättämättä mitään jälkiä tunkeutumisesta. Tämän vuoksi on epätodennäköistä, että asuntoon olisi murtauduttu, ja sieltä viety autoon kuuluva avain ja kotiavain.
A on 20.6.2024 kertonut poliisille puhelinkuulustelussa, että auton avaimet olivat vahinkopäivänä hänellä kotona hänen takkinsa taskussa. Lisäksi A on 27.6.2024 kertonut poliisille puhelinkuulustelussa, että on nähnyt auton pihassaan sekä auton avaimet kotonaan ennen töihin lähtöä. Vakuutusyhtiölle A on 25.6.2024 ensimmäisessä puhelimitse antamassaan lisäselvityksessä kertonut avainten oletettavasti olleen kotona, sillä niitä säilytetään joko takin taskussa tai laukussa, jolloin ne lähtevät autosta mukaan. Autossa on avaimeton käynnistys. Myöhemmin 26.6.2024 A on yhdessä puolisonsa B:n kanssa todennut puhelimessa vakuutusyhtiölle, että avainten on täytynyt jäädä autoon, sillä tekijä ei ole voinut päästä kotiin sisälle, ja että tekijä on myöntänyt teon. Vakuutusyhtiön mukaan tapauksen kuitenkin tekee ristiriitaiseksi se, että teon tunnustanut henkilö ei poliisin kuulusteluiden pohjalta voi millään liittyä tapaukseen. B:n puoliso, joka on autovahingossa A:han vakuutussopimuslain 33 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella samastettava henkilö, on toisin sanoen ilmoittanut poliisille tekijäksi henkilön (C), joka ei millään tavalla liity tapaukseen. Jotta valheellisesti teon tunnustanut henkilö on ylipäänsä voinut olla tietoinen tapahtumasta, on A:n puoliso B:n täytynyt kertoa hänelle asiasta. Vakuutusyhtiö katsoo, että näin menettelemällä A:n puoliso B on pyrkinyt tarkoituksella vaikeuttamaan tapahtuman ja kuljettajan selvittämistä. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei sille ei ole toimitettu riittäviä tietoja vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi, koska asiassa ei ole riittävää ja uskottavaa näyttöä siitä, että auton olisi ottanut käyttöön joku ulkopuolinen henkilö, joka ei olisi samastettavissa A:han.
Vaikka kuljettajan turvatyynystä talteen otetusta DNA-näytteestä ei ole löytynyt B:n DNA:ta, ei tämä todista sitä, ettei B ole voinut olla auton käyttöönottaja ja kuljettaja. DNA-jälkien jäämiseen ja pois pyyhkiytymiseen vaikuttavat monet sattumanvaraiset seikat, kuten poliisi-, pelastus- ja hinaushenkilökunnan toiminta ajoneuvossa. Vakuutusyhtiö huomauttaa, että koska poliisi on aloittanut esitutkinnan B:stä, on poliisilla ollut syytä epäillä häntä rikoksesta. Rikosasiassa näyttökynnys on korkeampi kuin siviilioikeudellisessa vakuutuskorvausasiassa. Rikosasiassa tehdyllä ratkaisulla (esitutkinnan keskeyttäminen perusteluineen) ei puolestaan ole oikeusvoimavaikutusta vakuutuskorvausasiassa.
Tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan väitteen osalta vakuutusyhtiö pitää mahdollisena, että myyntitilanteessa ei ole viitattu varkausvakuutuksen korvauspiirin kannalta olennaisiin rajoitusehtoihin taikka niitä koskeviin suojeluohjeisiin. Vakuutusyhtiöllä ei valitettavasti ole toimittaa puhelutallennetta myyntitilanteesta. Tässä tapauksessa korvausta ei ole kuitenkaan evätty varkausvakuutuksesta sen rajoitusehtoja tai suojeluohjeita soveltaen, vaan siksi, ettei ehtojen mukaista korvattavaa varkausvahinkoa ole ylipäänsä näytetty tapahtuneen.
Vakuutusyhtiö on vedonnut väitetyn luvattoman käytön aikana aiheutunutta kolarointivahinkoa koskevaan rajoitusehtoon. Yhtiö toteaa, ettei vakuutussopimuslain 5 §:ssä vakuutuksenantajalle asetettu tiedonantovelvollisuus merkitse velvollisuutta vakuutusehtojen jokaisen kohdan läpi käymiseen, vaan riittävää on, että vakuutuksen hakijan kanssa käydään läpi vakuutuksen keskeinen sisältö ja olennaiset rajoitukset. Kolarointivakuutuksen väitetyn luvattoman käytön aikana tapahtunutta vahinkoa koskeva rajoitusehto (alakohta 11) ei vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan ole niin oleellinen, että sillä olisi voinut olla vakuutuksen hakijalle merkitystä vakuutussopimusta solmittaessa. Tästä syystä vakuutusyhtiö katsoo, ettei tiedonantovelvollisuutta vakuutuksen korvauspiiristä ole laiminlyöty.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko A:n henkilöauton vaurioitumiseen johtanut vahinkotapahtuma varkaus- tai kolarointivakuutuksesta korvattava. A:n väitteen johdosta kyse on toissijaisesti siitä, onko vakuutusyhtiön katsottava laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen tekemistä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 5 §:n (Tiedot ennen sopimuksen tekemistä, 2018/238) 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa ja niitä annettaessa on otettava huomioon tarjottavan vakuutuksen monimutkaisuus ja se, onko vakuutuksen hakija kuluttaja tai tähän 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettava vai muu henkilö, sekä muut asiakkaan tai asiakasryhmän ominaisuudet.
Vakuutussopimuslain 5 a §:n (Tietojen toimittaminen pysyvällä tavalla taikka verkkosivustolla, 238/2018) mukaan ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot on toimitettava paperilla tai muulla pysyvällä tavalla taikka verkkosivustolla. Siitä, mitä tietojen toimittamistapaa on kulloinkin käytettävä, sekä tietojen toimittamisen yleisistä vaatimuksista annetaan tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
Solvenssi II -direktiivin I liitteessä tarkoitettuja vahinkovakuutuksia koskeva vakiomuotoinen asiakirja on kuitenkin toimitettava paperilla tai muulla pysyvällä tavalla. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tiedoista, jotka asiakirjassa on oltava, asiakirjan laatimiskielestä ja muista asiakirjaa koskevista seikoista ottaen huomioon vakuutusten tarjoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 5–9 kohdan säännökset. Komission teknisillä sääntelystandardeilla säädetään tarkemmin asiakirjan vakiomuotoisesta esitystavasta ja sen sisältämien tietojen yksityiskohtaisesta esitystavasta.
Sen estämättä, mitä edellä 1 ja 2 momentissa säädetään, vakuutuksen hakijalle on pyynnöstä aina toimitettava ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot paperilla. Tietojen toimittamisesta ei saa periä maksua. Vakuutusten puhelinmyynnissä sovelletaan, mitä kuluttajansuojalain 6 a luvun 11 §:n 2 momentissa säädetään.
Vakuutussopimuslain 9 §:n (543/1994, Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Vakuutussopimuslain 33 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:
[…]
3) joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.
Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.
Vakuutussopimuslain 72 §:n (Väärät tiedot vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen) mukaan jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.
Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.6.2023 alkaen) kohdan 3.1 (Kolarointivakuutus) mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut
1. ajoneuvon tieltä suistumisesta tai kaatumisesta,
2. iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä […]
Kolarointivakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut
[…]
11. väitetyn luvattoman käytön aikana tapahtunutta vahinkoa, ellei näytetä toteen, että tätä ennen oli tapahtunut kohdassa 3.5 kuvattu vakuutustapahtuma
[…]
Ehtokohdan 3.5 (Varkausvakuutus) mukaan varkausvakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteen menettämisestä tai vaurioitumisesta aiheutunut esinevahinko, jos syynä on ollut varkaus, käyttövarkaus, luvaton käyttö tai näiden yritys ja teon kohde on ollut lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa. Säilytyssuojan tulee olla lukittu tai jatkuvasti vartioitu rakennus tai osa siitä, johon ilman avaimia ei voi murtautumatta päästä. Yhteistalli, johon useilla henkilöillä on avaimia, katsotaan olleen lukittu säilytyssuoja vain siinä tapauksessa, että sinne on päästy murtautumalla.
Asian arviointi
Vahingon korvattavuus vakiovakuutusehtojen mukaan
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on riidatonta, että A:n henkilöauto on otettu käyttöön hänen kotipihastaan ajoneuvoon kuuluvia avaimia käyttämällä. Ajoneuvo on vaurioitunut liikenneonnettomuudessa, mutta ajoneuvossa silminnäkijöiden mukaan kuljettajana ja matkustajana olleita kahta mieshenkilöä ei ole tuoreeltaan tavoitettu poliisin toimesta.
Poliisin esitutkintamateriaalin mukaan A:n avopuoliso B on kertonut poliisille C:n myöntäneen ottaneensa ajoneuvon käyttöön ja olleensa sen kuljettajana myöhemmän liikennevahingon sattuessa. Henkilöauton turvatyynyistä ei kuitenkaan ole löytynyt C:hen sopivia DNA-tunnisteita. Myöskään B:hen sopivia DNA-tunnisteita ei ole löydetty turvatyynyistä. Auton turvatyynyistä on löytynyt D-nimiseen henkilöön sopiva DNA-sekoitetulos, ja D myöntää olleensa henkilöautossa matkustajana. C:n ja D:n alustavassa puhuttelussa tai varsinaisessa kuulustelussa poliisille mahdollisesti antamia kertomuksia ei sisälly lautakunnalle toimitettuun aineistoon. Törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen liittynyt esitutkinta on keskeytetty poliisin päätöksellä 27.1.2025, koska rikoksesta ei päätöksentekohetkellä epäillä ketään ja asiaan vaikuttavaa lisäselvitystä ei ole saatavissa.
Sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.5 mukaan varkausvakuutuksesta korvataan muun muassa vakuutuksen kohteen vaurioitumisesta aiheutunut esinevahinko, jos syynä on ollut varkaus, käyttövarkaus, luvaton käyttö tai näiden yritys ja teon kohde on ollut lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehtojen mukaan myös vakuutuksen kohteen anastaminen siihen kuuluvia avaimia käyttämällä on korvattava vahinko, jos ajoneuvo on korvaukseen oikeuttavan anastusrikoksen tapahtuessa ollut lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa. Vakuutuksen suojeluohjeissa on määräyksiä muun muassa ajoneuvon avainten säilytyksestä. Näiden laiminlyönti voi johtaa varkausvahingosta maksettavan korvauksen alentamiseen tai epäämiseen. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole väittänyt A:n tai kenenkään häneen samastettavan henkilön laiminlyöneen noudattaa avainten säilyttämistä koskevia suojeluohjeita. Koska vakuutusyhtiö on nimenomaisesti ilmoittanut, että se ei vetoa asiassa mihinkään vakuutuksen rajoitusehtoihin, lautakunta ei arvioi asiaa suojeluohjeiden tai A:n valituksessa mainittujen rajoitusehtojen soveltamisen näkökulmasta.
Vakuutusyhtiö on vastauksissaan pitänyt A:n kertomusta siitä, millä tavoin avaimet ovat voineet joutua ajoneuvon käyttöönsä ottaneiden henkilöiden käsiin epäselvänä ja ristiriitaisena, koska asunnosta, jossa avaimet A:n mukaan ovat olleet, ei ole löytynyt murtojälkiä. A puolestaan on kertonut jättäneensä autonsa avaimet kotiinsa töihin lähtiessään. Avaimet ovat yleensä olleet takin taskussa tai keittiön pöydällä. A:n ja B:n kertomusten mukaan B on ollut auton katoamisen ajankohtana vierailulla äitinsä luona ja A töissä. A on pitänyt mahdollisena, että avain on voinut pudota taskusta tai jopa jäädä vahingossa autoon.
Vakuutusyhtiö on perustellut kielteistä kantaansa sillä, että vakuutusehdoissa tarkoitettua anastusrikosta ei ole osoitettu tapahtuneen. Yhtiö on murtojälkien puuttumisen lisäksi vedonnut siihen, että A:n avopuoliso B on kertonut A:lle, että ajoneuvon olisi anastanut C. Poliisin merkintöjen mukaan C:n kertomat asiat eivät kuitenkaan vastaa todellista asiakulkua ja C:n tunnustusta ei voida pitää uskottavana, minkä vakuutusyhtiö katsoo osoittavan, ettei C liity tapaukseen millään tavalla. Vakuutusyhtiön mukaan teon valheellisesti tunnustaneen C:n on täytynyt kuulla tapahtuneesta B:ltä, mikä merkitsee sitä, että vakuutettu A:han samastettava B on pyrkinyt vaikeuttamaan vakuutustapahtuman selvittämistä. Vakuutusyhtiö on myös katsonut, ettei DNA-jälkien ajoneuvosta puuttuminen osoita, että B ei ole voinut olla ajoneuvon kuljettajana auton vaurioitumiseen johtaneen liikennevahingon sattuessa.
Lautakunta toteaa, että tässä asiassa korvauksenhakijana on ajoneuvon pysyvä haltija A, minkä vuoksi vakuutussopimuslain 69 §:n mukainen selvitysvelvollisuus koskee häntä. Vakuutusyhtiö on koskien B:n esittämää kertomusta C:n syyllisyydestä ajoneuvon anastamiseen vedonnut samastamista koskevaan vakuutussopimuslain 33 §:ään. Tämä pykälä kuitenkin soveltuu vain vakuutustapahtuman aiheuttamiseen, suojeluohjeiden noudattamiseen tai pelastamisvelvollisuuden laiminlyöntiin, joista ei nyt ole kysymys. Vahingon selvittelyn vaikeuttamiseen, silloin kuin se ei merkitse korvauksen hakijan vilppiä, ei ole vakuutussopimuslain järjestelmässä liitetty vakuutuskorvauksen alentamista tai epäämistä koskevaa seuraamusta.
A:lla on korvauksen hakijana näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman sattumisesta. Lautakunnalle toimitetun asiakirja-aineiston perusteella A:n ja B:n esittämät kertomukset siitä, missä ajoneuvoon kuuluvat avaimet ovat ennen vahinkotapahtuman sattumista olleet, samoin kuin tiedot siitä, millä tavoin avaimet ovat voineet päätyä A:n henkilöauton käyttöönsä ottaneiden henkilöiden haltuun, ovat olleet keskenään ristiriitaisia ja osin epäselviä. Lisäksi kertomusten sisältö on vaihdellut merkittävästi eri aikoina. Poliisin selvitysten perusteella ajoneuvon anastamisen tunnustaneella C:llä ei ole tosiasiassa ollut osuutta ajoneuvon anastamiseen tai ajoneuvolle sattuneeseen törmäysvahinkoon. Asiassa ei ole myöskään A:n ja B:n puolelta tuotu esille, millä perusteella B on nimennyt C:n ajoneuvon vieneeksi henkilöksi. Ajoneuvon käyttöön ottamista koskevia osallisten kertomuksia ja muuta selvitystä kokonaisuutena arvioituaan Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jäävän epäselväksi, onko ajoneuvo tässä tapauksessa menetetty jonkin ehtokohdassa 3.5 tarkoitetun anastusrikoksen seurauksena. Tämän vuoksi asiassa jää näyttämättä, että kyse on ollut korvattavasta varkausvahingosta.
Asiassa on riidatonta, että A:n henkilöauto on vaurioitunut moottoritiellä sattuneessa törmäyksessä toiseen ajoneuvoon, jonka osalta kyse on lähtökohtaisesti tapaustyypiltään ehtokohdan 3.1 mukaisesti korvattavasta kolarointivahingosta. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen katsoen, että kyse on ollut kolarointivakuutusta koskevassa rajoitusehdossa (ehtokohdan 3.1 alakohta 11) tarkoitetusta väitetyn luvattoman käytön aikana tapahtuneesta vahingosta. A ei ole kiistänyt vakuutusyhtiön väitettä rajoitusehdon soveltumisesta puheena olevaan tapaukseen. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, että rajoitusehdon soveltumisen takia vahinko ei ole vakiovakuutusehtojen mukaan myöskään kolarointivakuutuksesta korvattava.
Onko vakuutusyhtiö laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa?
A:n valituksen mukaan hänelle on kaskovakuutusta koskevassa myyntipuhelussa kerrottu, että käytännössä vakuutuksesta jäisivät korvaamatta vain tilanteet, joissa vahinko aiheutetaan tahallisesti esimerkiksi ajamalla kolari. Myyntipuhelun aikana ei ole kerrottu muun ohessa väitetyn luvattoman käytön aikana sattunutta vahinkoa koskevasta rajoituksesta.
Vakuutusyhtiö on lausunut, että sillä ei ole toimittaa tallennetta riidanalaisesta myyntipuhelusta. Yhtiö on kuitenkin todennut, että tiedonantovelvollisuuden täyttämisen kannalta on riittävää, että vakuutuksen hakijan kanssa käydään läpi vakuutuksen keskeinen sisältö ja olennaiset rajoitukset. Väitetyn luvattoman käytön aikana tapahtuvaa vahinkoa koskeva rajoitusehto ei vakuutusyhtiön mukaan ole niin oleellinen, että sillä voitaisiin arvioida olevan merkitystä vakuutuksen hakijalle vakuutuksesta sovittaessa.
Osapuolten lautakunnalle toimittamasta selvityksestä ei ilmene, milloin vakuutuksen myyntiin liittyvä puhelinkeskustelu on käyty. Selvityksestä ei myöskään voida päätellä, onko vakuutussopimus tehty puhelun kuluessa, vai onko A:lle mahdollisesti annettu erillinen vakuutustarjous, jonka hän on hyväksynyt. Lautakunnalle toimitetun vakuutuskirjan mukaan vakuutus on alkanut 7.11.2022, minkä perusteella vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuutta on arvioitava vuonna 2022 voimassa olleiden vakuutussopimuslain säännösten pohjalta.
Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin (238/2018) mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Vakuutussopimuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 114/1993) 5 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vakuutusturvan rajoituksilla tarkoitetaan paitsi vakuutusehdoissa erikseen rajoituksina mainittuja, korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja, myös muita ehtomääräyksiä, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturvan rajoittamista siitä, mitä vakuutuksen hakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa. Rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.
Lautakunta toteaa, että 1.10.2018 voimaan tulleilla, vakuutuksesta annettavia tietoja koskevan vakuutussopimuslain 2 luvun muutoksilla (laki 238/2018) vakuutusyhtiön velvollisuudeksi on säädetty antaa ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot vakuutuksen hakijalle paperilla, muulla pysyvällä tavalla taikka verkkosivustolla. Vakuutusten etämyynnissä kuluttajalle annettavista ennakkotiedoista säädetään kuluttajansuojalain 6a luvussa, jonka 11 §:n mukaan myös puhelinmyynnin ja muun etämyynnin tilanteissa ennakkotiedot ja sopimusehdot on käytännössä annettava kuluttajalle pysyvällä tavalla.
Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka siitä, että se on antanut ennen sopimuksen tekemistä vakuutuksen hakijalle muun maussa vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitetut tiedot. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt asiassa selvitystä A:lle ennen vakuutussopimuksen tekemistä mahdollisesti antamiensa asiakirjojen sisällöstä, minkä näytön lähtökohtaisesti tulisi olla lain mukaan pysyvällä tavalla annettavien ennakkotietojen osalta vakuutusyhtiön helposti esitettävissä. Tämän vuoksi lautakunta arvioi asiaa siitä lähtökohdasta, että A:lle ei ole annettu sopimuksen tekemisen yhteydessä tuoteselostetta, tai muutakaan vakuutussopimuslain 2 luvussa tarkoitettua kirjallista aineistoa.
Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan riidanalainen vakuutusturvan rajoitus, joka koskee ”väitetyn luvattoman käytön aikana” sattuneita vahinkoja, tulee käytännön ajoneuvovahinkojen käsittelyssä verraten harvoin sovellettavaksi. Riippumatta siitä, onko rajoitusta sellaisenaan pidettävä vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitetulla olennaisena, Vakuutuslautakunta toteaa, että osapuolten vakuutuksen myyntiin liittyneestä puhelinkeskustelusta esittämien tietojen perusteella asiassa jää osoittamatta, että A:lle olisi annettu tietoja myöskään vakuutusyhtiön mainitsemasta kaskovakuutuksen keskeisestä sisällöstä, kuten esimerkiksi siitä, mitkä ovat varkaus- ja kolarointivahinkojen keskeiset korvausedellytykset ja niihin liittyvät vakuutusturvan olennaiset rajoitukset. Vakuutusyhtiön vetoaman rajoitusehdon liittyessä kiinteästi ehtokohdan 3.5 mukaiseen varkausvahingon tunnusmerkistöön, kuluttajavakuutuksenottajan on mainittujen tietojen puuttuessa ollut jo lähtökohtaisesti vaikea hahmottaa varkaus- ja kolarointivakuutuksen keskeisiä korvausedellytyksiä ja näihin turviin liittyvien rajoitusten merkitystä. Koska vakuutusyhtiö ei riidanalaisen rajoitusehdon lisäksi ole osoittanut antaneensa puhelinkeskustelussa A:lle tietoa myöskään vakuutuksen keskeisestä sisällöstä, A on voinut saamiensa tietojen perusteella perustellusti käsittää, että kolarointivakuutukseen ei sisälly väitetyn luvattoman käytön aikana sattunutta vahinkoa koskevaa rajoitusta. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo vakuutuksen tulleen voimaan ilman mainittua rajoitusehtoa. Vahinko on näin ollen kolarointivakuutuksesta korvattava.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:lle kolarointivahingosta vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.
Ratkaisusuositus syntyi äänin 4–1. Ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Koponen ja jäsenet Koskinen, Pynnönen Andersson ja Yrttiaho. Jäsen Ståhlbergin eriävä mielipide on liitteenä.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Siirala
Eri mieltä olevan jäsenen mielipide
Jäsen Ståhlberg:
Olen samaa mieltä enemmistön kanssa siitä, että vakuutustapahtuma ei ole vakiovakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattava. Olen eri mieltä siitä, tulisiko kolarivahinko korvata vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi.
A:n valituksen mukaan hänelle on kaskovakuutusta koskevassa myyntipuhelussa kerrottu, että käytännössä vakuutuksesta jäisivät korvaamatta vain tilanteet, joissa vahinko aiheutetaan tahallisesti esimerkiksi ajamalla kolari. Myyntitilanteessa ei ole A:n mukaan kerrottu muun ohessa väitetyn luvattoman käytön aikana sattunutta vahinkoa koskevasta rajoituksesta. Kolarivahingon korvattavuuden puolesta A vetoaa nimenomaisesti rajoitusehdon kertomatta jättämiseen tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntinä.
Käsitykseni mukaan riidanalainen vakuutusturvan rajoitus, joka koskee ”väitetyn luvattoman käytön aikana” sattuneita vahinkoja, tulee käytännön ajoneuvovahinkojen käsittelyssä vain harvoin sovellettavaksi. Rajoituksessa on kyse vahinkotapahtumasta, joka on hyvin harvinainen. Kyseinen rajoitus kattaa vain pienen osan siitä riskistä, joka olisi muuten vakuutettu. Ei voida olettaa, että vakuutuksenottaja olisi jättänyt tiedon saatuaan rajoitusehdosta vakuutuksen ottamatta tai olisi vaatinut sen ehtoihin muutoksia. Kyse ei ole sillä tavoin olennaisesta rajoitusehdosta, että siihen olisi erikseen pitänyt kiinnittää huomiota. Tämän vuoksi kyse ei ole vakuutuksenantajan tiedonantovirheestä enkä suosita vakuutuskorvauksen maksamista kolarivahingosta.