Tapahtumatiedot

Vakuutettu A (s. 1958) liukastui ja kaatui 2.10.2018 lattialla olleen veden takia. Liukastumisen seurauksena A:n vasemman jalan pohjeluun yläosa murtui. Murtuma hoidettiin konservatiivisesti. Jalka jäi kipuilevaksi ja liikkeiltään rajoittuneeksi. A:lla oli todettu CRPS-oireyhtymä syyskuussa 2011 sattuneen nilkan nivelsidevamman jälkeen. A haki korvausta tapaturman aiheuttamasta pysyvästä haitasta ryhmätapaturmavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 18.3.2024. A:lla oli todettu vuonna 2011 vasemman nilkan nivelsidevamma, josta oli aiheutunut pitkäaikaista kipuongelmaa. Yhtiö katsoi, etteivät nivelsidevamma ja siitä seurannut kiputila olleet syy-yhteydessä 2.10.2018 sattuneeseen tapaturmaan. Yksityistapaturmavakuutuksesta ei korvata tapaturmasta riippumattomia muutoksia tai niiden oireilua. A:lle oli aiheutunut 2.10.2018 sattuneen tapaturman seurauksena vasemman jalan pohjeluun yläosan murtuma, joka oli parantunut, ja siihen liittyvät tutkimus- ja hoitokulut oli korvattu vakuutuksesta. Yhtiö katsoi, ettei vammasta ollut jäänyt sellaista pysyvää haittaa, joka yltäisi alimpaan maksettavaan haittaluokkaan haittaluokitusasetuksen kohdan 2.2 Alaraajavammat kokonaisuutena perusteella arvioiden. Yhtiö ei maksanut A:lle korvausta pysyvästä haitasta.

A haki korvauspäätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäiseltä muutoksenhakumenettelyltä. A piti virheellisenä vakuutusyhtiön näkemystä, jonka mukaan kipuongelmat eivät olisi syy-yhteydessä 2.10.2018 tapaturmaan. Kipuoireet kehittyivät vasempaan jalkaan ensin vuoden 2011 tapaturmasta, josta lähtien kipu on ollut leikatussa nilkassa jatkuvaa. Vuoden 2018 tapaturma aiheutti kivun leviämisen koko kehoon. Potilaskertomuksista ilmenee, että kiputila kehittyi vuonna 2018 sattuneen tapaturman jälkeen CRPS-oireyhtymäksi, josta aiheutuneen kiputilan todettiin olevan krooninen ja parantumaton. A joutui käyttämään jatkuvasti kipulääkitystä, eikä hän selviytynyt edes normaalista arjesta.

A totesi oikaisupyynnössään edelleen, että hän on ollut vakuutettuna asiassa kyseessä olevassa ryhmätapaturmavakuutuksessa jo vuonna 2011 sattuneen tapaturman aikaan, minkä takia A piti epäoleellisena keskustelua siitä, oliko CRPS-oireyhtymä aiheutunut vuonna 2011 vai vuonna 2018 sattuneesta tapaturmasta tai niiden yhteisvaikutuksesta. A oli 2.10.2018 pohjeluun murtumisen jälkeen loppuvuoden sairauslomalla. Vuoden 2019 alkupuolella A sinnitteli töissä vajaat viisi kuukautta kyynärsauvoja käyttäen ja iltaisin kovista kivuista kärsien. Kahdeksan kuukauden kuluttua tapaturmasta A jäi lopullisesti sairauslomalle ja työkyvyttömyyseläkkeelle siihen saakka, kunnes hänen vanhuuseläkkeensä alkoi vuonna 2023. A:lla välittömästi 2.10.2018 tapaturman jälkeen alkanut voimakas ja kroonistunut jatkuva kiputila ei ole vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä viitattu ”yksilöllinen vika tai sairaus”, joka syntyy itsestään.

Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakumenettely antoi asiassa korvauspäätöksen 3.2.2025. Yhtiö totesi selvyyden vuoksi, että korvauspäätöksessä otetaan kantaa ainoastaan 2.10.2018 sattuneeseen tapaturmaan ja siitä korvattavaan vammaan sekä mahdolliseen pysyvään haittaan. Potilaskertomusten mukaan A:n vasemman jalan CRPS-oirekuva oli kehittynyt jo ennen 2.10.2018 sattunutta tapaturmaa. Yhtiö katsoi, ettei vasemman jalan murtuman jälkitilasta ollut jäänyt korvaukseen oikeuttavaa pysyvää haittaa. Yksityistapaturmavakuutuksen perusteella ei makseta korvausta vanhan vamman tai oireen pahenemisesta tai sen aiheuttamasta pysyvästä haitasta. Yhtiö katsoi edelleen, ettei syy-yhteyttä 2.10.2018 sattuneen tapaturman ja A:lla todetun CRPS-tyyppisen oireilun välillä voitu näyttää toteen. Yhtiö ei maksanut pysyvän haitan korvausta.

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii, että hänelle maksetaan korvaus 2.10.2018 tapaturmasta aiheutuneesta pysyvästä haitasta.

A toistaa perustelut, jotka hän on esittänyt vakuutusyhtiön sisäiselle muutoksenhakumenettelylle tekemässään oikaisupyynnössä. Lisäksi A toteaa, että toinen vakuutusyhtiö on maksanut hänelle pysyvän haitan korvauksen vuoden 2018 tapaturman perusteella. A kysyy, voivatko vakuutusyhtiöt tulkita tapauksia mielivaltaisesti.

A viittaa Vakuutuslautakunnan hankkimaan asiantuntijalausuntoon sekä siihen liittyvään vakuutusyhtiön lisävastineeseen ja toteaa, että vaikka vuoden 2011 nilkkavamma ei ollut oireeton, oli kiputila kuitenkin jo hallinnassa. Vuoden 2018 tapaturma aiheutti sietämättömän kiputilan. A painottaa, että hänen vasemmassa jalassaan oleva CRPS-kiputila on jatkuva. Kipu säteilee iltaisin vasemmasta jalasta koko kehoon. Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan kiputila on selkeästi seurausta vuoden 2018 tapaturmasta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa 18.3.2024 ja 3.2.2025 antamiinsa korvauspäätöksiin ja toistaa niissä esittämänsä perustelut.

Vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan hankkimaan asiantuntijalausuntoon ja toteaa, että sen mukaan A:lla on vuonna 2011 sattuneen tapaturman jälkeen diagnosoitu CRPS-oireyhtymä, johon liittyvä kiputila on myöhemmin lievittynyt. Lausunnon mukaan CRPS-oireyhtymän on todettu pahentuneen 2.10.2018 sattuneen tapaturman seurauksena. Tapaturmavakuutuksen vakuutusehtojen mukaan korvausta ei makseta aiemman tilan tai vamman pahenemisesta.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössä A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä 3.9.2011 sattuneeseen tapaturmaan liittyen ajalta 3.9.2011–18.4.2013 ja 2.10.2018 sattuneeseen tapaturmaan liittyen ajalta 2.10.2018—17.2.2022.

Lääketieteellinen selvitys 3.9.2011 tapaturman jälkeen

3.9.2011 päivätyn traumapäivystyksen tekstin mukaan A oli ollut nousemassa hevosen kyytiin, jolloin hevonen oli lähtenyt yllättäen laukkaan. A oli pudonnut vauhdissa maahan, jolloin vasen jalkaterä oli kiertynyt ulkokiertoon. Jalka oli jäänyt tällaiseen asentoon, kunnes ensihoitajat olivat laittaneet nilkan paikoilleen. A:lla todettiin nilkan sisemmän nivelsiteen repeämä. 

4.9.2011 päivätyn leikkauskertomuksen mukaan nilkan sisempi nivelside kiinnitettiin sisäkehräsluuhun titaaniankkuria käyttäen. Jalkaan laitettiin kipsisaapas.

12.10.2011 päivätyn päivystyksen tekstin mukaan vasen jalkaterä oli edelleen kivulias. Varpaissa oli kosketusarkuutta. A:lle tehtiin nilkan ja jalkaterän tietokonetomografiatutkimus, jossa todettiin uutena löydöksenä pirstaleinen kuutioluun murtuma.

20.10.2011 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A:n jalkaterässä oli ollut leikkauksen jälkeen voimakasta kipua, joka säteili I- ja II-varpaisiin. Kipu vaikutti neuropaattiselta. A:lle aloitettiin Lyrica-lääkitys.

1.12.2011 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A:lle oli tehty ENMG-tutkimus, jossa oli todettu osittainen pohjehermon pinnallisen haaran vaurio. Kontrollikuvauksissa nilkassa oli todettu voimakasta luukudoksen kalkkipitoisuuden alenemista. Tilaa pidettiin CRPS-oireyhtymään sopivana. Kävely oli vaatimatonta ja kivuliasta. A:n vasemmassa polvessa oli myös oireita.

13.2.2012 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin mukaan A:n vasempaan jalkaan oli jäänyt neuropaattinen särky. Kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että vasemman nilkan iho oli punoittava ja lämmin. A:n mukaan nilkassa oli myös enemmän hikoilua. Nilkan tunto oli alentunut pinnallisen pohjehermon hermottamalta alueelta. Vasemman jalan varapaiden koukistusvoima oli oikean jalan varpaita heikompi. Diagnoosiksi asetettiin R52.2 Paikallinen kipuoireyhtymä (CRPS 2).

22.3.2012 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A:n vasemmassa jalkaterässä oli jatkuvaa kipua noin 20 metrin kävelyn jälkeen. Jalkaan oli tehty magneettitutkimus, jossa oli todettu vamman jälkitilamuutokset ja nilkkanivelessä nestelisää venähdysvamman jälkitilaan sopien. Jalkaterän värimuutokset olivat korjaantumaan päin, eikä lämpötilaeroja todettu. Nilkkanivelen ojennus- ja koukistusliikkeet jäivät noin 20 astetta vajaiksi.

30.3.2012 päivätyn kipupoliklinikan tekstin mukaan vasemman nilkan sisemmän kehräsluun seudussa oli vihlovaa kipua, joka säteili jalkapohjaan, nilkan takaosaan ja ylöspäin sääreen. Kipu oli jatkuvaa. Lääkkeiden avulla saattoi olla myös lähes kivuttomia hetkiä. Rasitus provosoi kipua. Iltaisin kipu oli voimakkaampaa. Kivun voimakkuus vaihteli NRS-asteikolla 4–9/10. Kipu herätteli öisin ja haittasi kävelemistä, arjen askareita, vapaa-ajan harrastuksia ja keskittymiskykyä. Polven suhteen tilanne oli parempi.  Vasen nilkka turposi rasituksessa ja oli punaisempi sekä lämpimämpi kuin oikea puoli. A ei ollut havainnut kynsissä ja karvoituksessa muutosta. Tammikuussa 2012 kiputila oli kuitenkin lähtenyt helpottamaan. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että jalkaterät olivat viileät. Vasemmassa nilkassa oli aivan vähäistä turpeutta oikeaan nilkkaan verrattuna. Vasen nilkka oli lievästi lämpimämpi kuin oikea nilkka. Pohjehermon pinnallisen haaran alueella ihotunto ja tuntoaistimuksen komponentit olivat alentuneet. Vasemman nilkan ojennus- ja koukistusliikkeissä todettiin lievää liikevajausta vastakkaiseen puoleen verrattuna. Lääkäri totesi, että A:lle oli aikaisemmin tehty CRPS 2-diagnoosi, johon sopivia oireita A:lla oli ollutkin. Tilanne oli kuitenkin mennyt parempaan suuntaan. Lääkäri arvioi, että kyseessä oli rajatapaus CRPS 2-diagnoosin suhteen ja että oli siinä ja siinä, täyttyivätkö diagnostiset kriteerit.  

14.2.2013 päivätyn traumapoliklinikan tekstin mukaan jalan tilanne oli vähitellen helpottamaan päin. A oli palannut työelämään. Neuropaattista särkyä ja kipuoiretta oli edelleen rasitukseen liittyen. Kävelymatkat olivat muutaman kilometrin luokkaa. A oli pystynyt kuntopyöräilemään ja käymään vesijumpissa. Kipulääkityksenä oli Triptyl ja Panacod. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että kävely oli hieman ontuvaa. II-IV-varpaissa tunto oli hivenen alentunut, samoin sisäkehräksen kohdalla haavan ulommalla puolella. Diagnooseiksi merkittiin S92.3 Ruptura totalis ligamenti delta tarsi I.sin. ja G56.0 CRPS II pedis I.sin.

Lääketieteellinen selvitys 2.10.2018 tapaturman jälkeen

2.10.2018 päivättyjen päivystyksen tekstien A:lla oli ollut jo aikaisemmin vasemman nilkan vaikea nivelsidevamma, josta oli jäänyt hermosärkyoireisto. Tekstien kirjauspäivänä A oli kaatunut ja loukannut vasemman säärensä. Sääreen oli tullut jonkinlainen isku, jolloin A oli tuntenut muljahduksen tai rusahduksen säären puolivälissä. A käveli kyynärsauvoilla hieman ontuen. Röntgentutkimuksessa todettiin pohjeluun yläosan murtuma. Hoidoksi päätettiin konservatiivinen hoito keventämällä varausta.

13.11.2018 päivätyn ortopedin laatiman E-lausunnon mukaan A:n vasempaan sääreen oli tehty röntgentutkimus, jonka perusteella murtuman todettiin alkaneen luutua. Asento oli ennallaan. A:lla oli käytössä kyynärsauvat ja Walker-ortroosi. Vakuutusyhtiöltä pyydettiin maksusitoumusta 10 kerran fysioterapiaan.

13.6.2019 päivätyn A-lääkärintodistuksen mukaan A sai sairauslomaa ajalle 17.6.2019—30.9.2019. Merkittävimmäksi työkykyä alentavaksi sairaudeksi on merkitty diagnoosi M79.2 Määrittämätön hermosärky tai hermotulehdus.

12.9.2019 päivättyyn neurologin tekstiin kirjattujen esitietojen mukaan A:lle oli sattunut vuonna 2011 tapaturma, jossa oli tullut nivelsidevammat ja nilkkamurtuma. A:lle oli jäänyt hermokipua vasempaan jalkaan, joka oli rajautunut jalkapohjan ja jalkaterän alueelle. A kertoi, että kipu oli noussut tuolloin hiukan sääreen, mutta kipu oli kuitenkin pysytellyt säären puolivälin alapuolella. Keväästä 2019 lähtien kipu oli alkanut laajentua vasemmasta jalkaterästä ylöspäin ensin säären yläosaan, siitä vartalolle ja edelleen vasempaan yläraajaan ja kasvojen vasemmalle puolelle. A kuvaili, että ”hermosärky kuhisee koko ajan jalkapohjassa, kuin muurahaispesä”. Kipu aiheutti varpaiden koukistumista. Säären alueella kipu oli jatkuvaa ja raastinrautamaista. Ylempänä kipu tuntui kuin auringon polttamalta rakkuloille palaneelta iholta. Vasemmassa alaraajassa oli myös voimakasta turpoilua, iho oli punainen ja sininen sekä nilkan kohdalta vahvasti sinipunainen. Kivun ollessa pahimmillaan A ei pystynyt pitämään vaatetta kipualueen päällä. Lääkehoitona oli Lyrica 75 mg 2–3 kertaa vuorokaudessa. Lyrica aiheutti A:lle sumuista oloa, tasapainon epävarmuutta sekä muisti- ja keskittymiskyvyn heikkenemistä. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että kasvoilla oli kevyt allodynia, sively aiheutti kipua. Vasemman isovarpaan ja nilkan ojennuksessa todettiin lihasheikkous, vasemmassa jalkapohjassa ja sääressä allodynia sekä hyperalgesiaa terävälle. Pumpulin kosketus oli läiskittäin kivulias sisäkehräsluun tasosta alaspäin ja jalkapohjan sisäsyrjässä. Jalkapohjan kylmä- ja lämpötunto olivat alentuneet kehräsluun tasosta alaspäin. Vasemmassa kyynärvarressa todettiin myös hyperalgesiaa. Neurologi katsoi, että tila täytti CRPS-kriteerit. Kipulääkityksenä oli Triptyl. Lyrica vaihdettaisiin Gabrioniin. A:lle annettiin soittoaika ja kontrollikäynnit tilanteen mukaan, mutta ensisijaiseksi hoidoksi määrättiin kipupoliklinikan käynnit ja mahdolliset terapiat. Diagnoosina oli G56.4 CRPS sin. pro exam.

22.10.2019 päivättyyn kipupoliklinikan tekstiin kirjattujen esitietojen mukaan A:lle oli tapahtunut vuonna 2011 vasemman nilkan nivelsidevamma, jossa oli tullut pohjehermon pinnallisen haaran vaurio. Vamman jälkeen oli ollut CRPS-tyyppinen oirekuva, jonka kriteerit eivät olleet enää vuonna 2012 täyttyneet. Kiputilanne oli ollut vuosina 2015–2018 varsin hyvä. Syksyllä 2018 vasemman pohjeluun hyväasentoisesta murtumasta toipuminen oli ollut hidasta. Alkuvuodesta 2019 lähtien oli ollut enenevästi CRPS:ään sopivaa oirekuvaa. Oirekuvassa oli mukana kosketusarkuutta jalkaterän alueella, erityisesti sisäsivulla, säären ja reiden ulkosivulla, olkavarren ulkosivulla sekä kyynärvarressa kyynärluun puolella. A kuvaili myös sinertävän punertavaa värimuutosta erityisesti alaraajan ääreisosassa. A:n mielestä karvankasvu oli vasemmassa alaraajassa hitaampaa. Vasemmalla vartalon ja alaselän alueella oli kosketusarkuutta ja tunne, kuin iho olisi rakkuloilla tai ihoa raastettaisiin raastinraudalla. Vasemmalla kasvonpuoliskolla oli myös kosketusarkuutta. Jalkapohja oli noin 500 metrin kävelyn jälkeen pysähtyessä kosketusarka. Kipu oli jatkuvaa ja voimakkuudeltaan vaihtelevaa. NRS-asteikolla kuvattuna kipu oli 5–9/10. Jalassa oli ollut sähköiskumaisia ja kihelmöiviä tuntemuksia. Kipu oli ollut jomottavaa, terävää, viiltävää, puristavaa, kouristavaa, nykivää, kuumottavaa, polttavaa ja kirvelevää. Vasemman jalkaterän liikkeissä oli lihasvoiman alenemaa ja liikkuessa ilmeni epävarmuutta. Kipu häiritsi unta. Kävellessä, kauppamatkoilla ja pidempään seisoessa A käytti kyynärsauvoja. Kivun hoitona oli pregabaliini, duloksetiini ja ajoittain Panacod ja tramadoli.

Edelleen 22.10.2019 kipupoliklinikalla tehtiin kliininen tutkimus. A oli kuormittunut. Hyperestesiaa ja allodyniaa oli oikeassa reidessä, säären ulkosivulla, jalkaterän sisäsivuilla ja jalkapohjassa. Vasemmassa yläraajassa oli kosketusherkkyyttä, dysestesiaa ja hyperestesiaa olkavarren ulkosivulla, kyynärvarressa kyynärluun puolella ja olkavarressa. Myös kasvoissa kevytkosketustunto oli jossain määrin herkistynyt. Kylmätunto oli heikentynyt kauttaaltaan vasemmalla kehonpuoliskolla, voimakkaimmin vasemmassa alaraajassa, jalkaterän seudussa, sääressä ja reiden ulkosivulla. Vasemman jalkaterän koukistus- ja ojennusvoimat olivat alentuneet, ja lisäksi A:n oli vaikea pitää staattista lihasjännitystä. Vasemman säären ja jalkaterän väri oli oikeaa punertavampi. Lämpötilaeroja ei todettu kliinisesti eikä lasermittarilla. Karvankasvussa ei ollut selkeää eroa. Iho vaikutti ehkä hieman ohuemmalta vasemmassa jalkaterässä kuin oikeassa jalkaterässä ja säären alaosissa. Lääkäri arvioi, että A:n tilanne sopi CRPS:ään, joka oli levinnyt vasemmalle kehonpuoliskolle, yläraajan ja olkavarren alueelle sekä kasvoille. Pregabaliini lopetettiin ja tilalle aloitettiin gabapentiini nousevin annoksin. Duloksetiinia jatkettiin 60 mg annoksella kerran päivässä. Lisäksi todettiin, että jatkossa saatettaisiin harkita buprenorfiinikipulaastaria ja neuromodulaatiohoitotekniikoita. Diagnoosina oli G56.4 Kausalgia.

29.10.2019 päivätyn kipupoliklinikan psykologin tekstin mukaan A:lle oli aiheutunut vuonna 2011 sattuneen vamman yhteydessä hermovaurio ja CRPS-tyyppinen oirekuva, joka oli tasaantunut melko hyvin vuosiksi 2015–2018. Tänä aikana A oli pystynyt pääsääntöisesti lopettamaan kipulääkkeiden käytön ja käyttänyt satunnaisesti Panacodia. Kivut olivat olleet pääasiallisesti jalkaterän alueella. Kirjauksen mukaan kiputilanne oli vuoden 2018 vamman jälkeen pahentunut, ja A oli joutunut jäämään sairauslomalle. A oli kuitenkin pystynyt palaamaan työhön alkuvuodesta 2019. A kertoi, että kipu oli levinnyt vasemmasta jalkaterästä ylöspäin koko vasempaan alaraajaan ja myös yläraajan alueelle.

2.4.2020 päivätyn kipupoliklinikan etäkontaktitekstin mukaan A:n kiputilanne oli varsin vakiintunut. A:lla oli voimakasta kipua laaja-alaisesti koko kehon alueella. Kipua oli molemmissa yläraajoissa, reisien etuosissa, rintakehällä ja vatsan alueella. Kipu tuntui polttavalta tuntemukselta, joka oli siirtynyt ikään kuin ihon pinnalta syvemmälle. Istuminen ja makuulla oleminen oli vaikeaa. Lääkityksenä oli duloksetiini 90–120 mg ja gabapentiini 1 200 mg kolme kertaa päivässä. Lisäksi käytössä oli Norspan-kipulaastari annoksella 5 µg/h, mutta se ei lievittänyt kipua. Fysio- ja toimintaterapia oli jouduttu keskeyttämään koronapandemian takia.

2.6.2020 päivätyn kipupoliklinikan tekstin mukaan ajankohtaisesti hankalat kipualueet olivat selkä, kummankin pakaran yläosa ja nivusseudut. Lisäksi kipuja oli molemmissa ranteissa. Yläraajojen ulkosyrjillä oli arkuutta. Takaraivolla oli kipua, joka säteili korvan päälle. Kävelymatkat olivat lyhentyneet noin 500 metriin. Vuosi aiemmin A pystyi vielä tekemään 6 km:n kävelylenkkejä. Portaissa kulkeminen oli huonoa, ja A joutui nousemaan portaita tasa-askelin. A:lla oli kehonhallinnan häiriötä ja tasapainovaikeutta. Kivun voimakkuus oli NRS-asteikolla 7–8/10. Lääkehoidon osalta päädyttiin pienentämään gabapentiiniannosta tasolle 900–1200 mg/vrk. Duloksetiini jatkui 90 mg:n annoksella kerran päivässä.

27.8.2020 päivätyn kipupoliklinikan tekstin mukaan kesä oli mennyt kohtalaisesti. Terävin kipu oli vähentynyt. Kipu oli vaihdellut NRS-asteikolla 5–8/10. Merivedessä uimisesta oli ollut hyötyä kivunhallinnassa. Kivut olivat edelleen varsin laaja-alaisia. Keskeinen kipu oli edelleen vasemmassa jalkapohjassa ja jalkaterän alueella. Rasitus provosoi kipuja. Työterveyslääkäri oli jatkanut sairauslomaa vuoden loppuun saakka. Kipukynnystä nostavat lääkkeet olivat edelleen tarpeen. Tunnusteltaessa todettiin arkoja kohtia olkapäiden alueella, ison sarvennoisen alueella, SI-nivelen alueella molemmin puolin ja kyynärpäissä.

16.11.2020 päivätyn kipupoliklinikan tekstin mukaan A oli ottanut käyttöön Norspan 5 µg/h -kipulaastarin, joka oli jonkin verran lievittänyt polttavaa kipua. A oli aloittanut omakustanteisen ratsastusterapian. A koki, että hänen tasapainonsa oli hieman korjaantunut ja liikkuminen oli helpottunut. A ei vielä ollut työkykyinen. Gabapentiinin annosta laskettiin hieman.

9.2.2021 päivätyn B1-lääkärinlausunnon mukaan A:lle tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin hyperestesia/allodynia oikean reiden alueella, säären ulkosivulla, jalkaterän sisäsivulla ja jalkapohjassa. Kosketusherkkyyttä oli myös vasemman olkavarren ulkosivulla ja kyynärvarren ulkosivulla sekä oikean olkavarren alueella. Myös kasvojen vasemman puolen kevytkosketustunto oli jossain määrin herkistynyt. Kylmätunto oli heikentynyt kauttaaltaan kehon vasemmalla puoliskolla.

26.5.2021 kipupoliklinikan etäkontaktitekstin mukaan kiputilanne oli parempi ja A oli oppinut sietämään kipua paremmin. Laaja-alaista kipua oli erityisesti reisissä, kyynär- ja olkavarsialueilla, niska-hartiaseudussa ja leukaperissä. Vasemmalla alaraajan lihasvoimissa oli heikkoutta ja siihen liittyen kompastelutaipumusta. Vasemmalla puolella lihasvoima oli hieman heikentynyt, mutta toiminnallisesti tilanne kuvautui aiempaa parempana. A ei ollut pystynyt alentamaan lääkitysten annoksia.

17.2.2022 päivätyn E-lääkärinlausunnon mukaan kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että vasemmassa jalkapohjassa ja sääressä oli selkeää allodyniaa sekä hipaisusta aiheutuvaa voimakasta kipua. Lääkityksenä oli Gabrion 3300 mg/vrk ja duloksetiini 90 mg x 1.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon dosentti, fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolaiselta, jolla on kivunhoidon ja kuntoutuksen erityispätevyydet.

Pohjolainen toistaa lausunnossaan tapahtumatiedot ja käy läpi A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä.

Pohjolainen toteaa, että A:lla on käytetty 2.10.2018 sattuneen pohjeluun murtuman jälkeen diagnooseja G56.4 CRPS ja G56.4 Kausalgia CRPS. Molemmat diagnoosit kuvaavat alueellista kipuoireyhtymää, mutta ne eroavat toisistaan hermovaurion perusteella. CRPS (complex regional pain syndrome) on monimuotoinen kipuoireyhtymä, jonka voi laukaista kudosvaurio. M89.0 CRPS I-oireyhtymä on ilman osoitettua hermovauriota, ja arvio perustuu kliiniseen oirekuvaan, kuten kipuun, turvotukseen ja liikehäiriöihin sekä niihin liittyviin löydöksiin. G56.4 Kausalgia vastaa CRPS II-oireyhtymää, johon liittyy todettu perifeerinen hermovaurio. Kausalgia diagnoosi on vanha ja sen tilalla käytetään nykyään nimeä CRPS II-oireyhtymä.

Pohjolainen arvioi, että A:n CRPS-oireyhtymädiagnoosi 2.10.2018 tapaturman jälkeen on perusteltu, koska kansainvälisistä ns. Budapest-kriteereistä täyttyvät vasemman alaraajan osalta seuraavat löydökset:

1) Jatkuva kipu, joka on suhteeton mahdolliseen edeltävään tapahtumaan tai tapaturmaan nähden.
2) Oirehistoriassa ovat:
     a. Sensoriset oireet: hyperestesia ja allodynia.
     b.Vasomotoriset oireet: lämpötilan asymmetria ja ihonvärin vaihtelu.
     c. Vasemman alaraajan turvotus.
     d. Motorisina muutoksina liikerajoitus ja voiman heikkous.

3) Tutkimushetkellä on ollut nähtävissä:
     a.Sensoriset löydökset: hyperalgesia terävälle ja allodynia kevyelle kosketuksella ja liikkeelle.
     b. Vasomotoriset löydökset: lämpötilan asymmetria ja ihonvärin vaihtelu sekä asymmetria.
     c. Turvotus.
     d. Motorisena muutoksena liikerajoitus ja voiman heikkous.
4) Ei mitään muuta diagnostista selitystä oireille ja löydöksille.

Pohjolaisen arvion mukaan CRPS-oireyhtymädiagnoosi on kuitenkin perusteltu vain vasemman alaraajan osalta. Pohjolainen katsoo, että vasemman alaraajan kiputila on todennäköisesti syy-yhteydessä 2.10.2018 sattuneeseen pohjeluun yläosan murtumaan.

Pohjolainen toteaa, että kiputilan on kuvattu levinneen A:n koko kehoon. Keho- ja yläraajaoireet ovat olleet CRPS-tyyppisiä, mutta kehon ja yläraajojen osalta potilaskertomuksissa sekä lausunnoissa on kuvattu vain oireita, mutta niissä ei ole kuvattu riittävästi CRPS-oireyhtymäkriteerejä täyttäviä löydöksiä. Pohjolaisen arvion mukaan kehon ja yläraajojen oireet eivät ole todennäköisesti syy-yhteydessä 2.10.2018 sattuneeseen pohjeluun yläosan murtumaan.

Pohjolainen toteaa, että potilaskertomusten mukaan A:lle on 3.9.2011 sattuneen tapaturman jälkeen kehittynyt vasemman alaraajan CRPS II-oireyhtymä, jonka kansainvälisistä ns. Budapest-kriteereistä ovat silloin täyttyneet seuraavat oireet ja löydökset:1) Jatkuva kipu, joka on suhteeton mahdolliseen edeltävään tapahtumaan tai tapaturmaan nähden.
2) Oirehistoriassa:
     a. Sensoriset oireet.
     b. Vasomotoriset oireet: Lämpötilan asymmetria ja ihonvärin vaihtelu sekä asymmetria.
     c. Turvotus.
     d. Motorisina muutoksina liikerajoitus ja voiman heikkous.
3) Tutkimushetkellä nähtävissä ainakin yksi diagnostinen statuslöydös kahdessa tai useammassa alaryhmässä:
     a.Sensoriset löydökset.
     b. Vasomotorisena löydöksenä lämpötilan asymmetria ja ihonvärin asymmetria.
     c. Turvotus
     d. Motorisena muutoksena liikerajoitus.
4) Ei mitään muuta diagnostista selitystä oireille tai löydöksille.

Pohjolainen toteaa, että A:lla on jo vuonna 2011 sattuneen vamman jälkeen diagnosoitu kriteerit täyttävä CRPS-oireyhtymä. Potilaskertomusten mukaan kiputila on kuitenkin lievittynyt, ja kipupoliklinikalla 30.3.2012 tila on ollut CRPS-oireyhtymän suhteen rajatapaus. Vasemmassa alaraajassa on kuitenkin ollut 12.9.2019 neurologin, 22.10.2019 kipulääkärin, 29.10.2019 psykologin ja 17.2.2022 terveyskeskuslääkärin kirjausten mukaan kipuoireita.

Pohjolainen pitää todennäköisenä, että A:lle ei olisi kehittynyt CRPS-oireyhtymän pahenemista ilman 2.10.2018 sattunutta uutta vahinkotapahtumaa eli pohjeluun murtumaa. Kliinisen kokemuksen ja lääketieteellisen kirjallisuuden mukaan uusi kudosvaurio, kuten vamma, pistos, leikkaus ja muu invasiivinen toimenpide, voi aiheuttaa CRPS-oireyhtymän pahenemisen. Pohjolainen arvioi, että CRPS-oireyhtymän aktivoituminen ja aikaisemman CRPS-oireyhtymän paheneminen ovat todennäköisesti syy-yhteydessä 2.10.2018 sattuneeseen pohjeluun murtumaan.

Pohjolaisen mukaan A:lle 2.10.2018 tapaturman seurauksena jäänyt pysyvä haitta arvioidaan haittaluokituksen kohdan 2.3 Alarajaan monimuotoinen alueellinen kipuoireyhtymä (complex regional pain syndrome; CRPS) mukaan. Pohjolainen arvioi, että haittaluokka on 2.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko A:lle jäänyt vahinkotapahtuman seurauksena korvaukseen oikeuttavaa pysyvää haittaa. Lisäksi asiassa on kyse siitä, ovatko A:lla ilmenneet laaja-alaiset, koko kehoon levinneet kivut seurausta vahinkotapahtumasta.

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen (voimassa 1.1.2012 alkaen) kohdan 5.3 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutustapahtumasta riippumatonta sairautta, vammaa, vikaa tai tuki- ja liikuntaelimistön rappeutumista tai suun ja hampaiden sairaudesta johtuvaa hampaiston tai hampaiden kiinnityskudosten heikentymistä, vaikka se olisi ollut oireeton ennen vakuutustapahtumaa.

Ehtojen kohdan 6.1 mukaan, jos korvattavasta vakuutustapahtumasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet vamman syntyyn tai sen paranemisen pitkittymiseen, maksetaan hoitokuluja, päivärahaa ja haittakorvausta vain siltä osin kuin hoidon, työkyvyttömyyden tai haitan on lääketieteellisen tietämyksen perusteella katsottava aiheutuneen korvattavasta vakuutustapahtumasta.

Ehtojen kohdan 6.4 mukaan haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka tapaturmasta aiheutuu vakuutetulle. Haittaa määritettäessä huomioidaan ainoastaan tapaturmasta aiheutuneen vamman laatu, ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Haittaa määritettäessä ei huomioida vakuutetun niitä vikoja tai sairauksia, jotka eivät johdu tästä korvattavasta tapaturmasta. Haitan suuruus määritetään Sosiaali- ja terveysministeriön antaman tapaturmavakuutuslakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen mukaisesti. Haittaluokituspäätöksessä vammat on jaettu vaikeusasteen mukaisiin haittaluokkiin 1–20. Haittaluokka yksi vastaa viiden prosentin lääketieteellistä haittaa ja seuraavat luokat kukin viisi prosenttiyksikköä korkeampaa haittaa. Haittaluokka 20 vastaa täyttä 100 %:n haittaa. Korvausta ei makseta haitasta, joka ilmenee vasta kolmen vuoden kuluttua tapaturmasta.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 1649/2009 haittaluokituksen kohdan 2.3 Alaraajan monimuotoinen alueellinen kipuoireyhtymä (CRPS) mukaan kyseessä on alaraajan lievä CRPS ja haittaluokka 0–3, kun tuntoherkkyys ja arkuus haittaavat normaalia päivittäistä toimintaa, raajan kuormituksesta ja käytöstä aiheutuu helposti kivun paheneminen, kivuliaan raajan käyttö on normaalia hitaampaa ja kömpelömpää, raajan lihasvoima ja -kestävyys ovat heikentyneet.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse siitä, onko A oikeutettu ryhmäyksityistapaturmavakuutuksesta maksettavaan pysyvän haitan korvaukseen 2.10.2018 tapaturman perusteella. Lautakunta ei näin ollen käsittele sitä, tuleeko ryhmäyksityistapaturmavakuutuksesta maksaa korvausta 3.9.2011 sattuneen tapaturman perusteella.

Vakuutusyhtiö on katsonut yhtiön sisäisen muutoksenhakumenettelyn antamassa korvauspäätöksessä, ettei A:n CRPS-tyyppinen oireilu ole syy-yhteydessä 2.10.2018 tapaturmaan. Lisäksi yhtiö on viitannut A:lla 3.9.2011 tapaturman jälkeen diagnosoituun CRPS-oireyhtymään ja todennut, ettei yksityistapaturmavakuutuksesta makseta korvausta vanhan vamman tai oireen pahenemisesta tai sen aiheuttamasta pysyvästä haitasta.

Vakuutuslautakunta on hankkinut asiassa asiantuntijalausunnon. Asiantuntija toteaa, että A:lla on diagnosoitu 3.9.2011 sattuneen tapaturman jälkeen kriteerit täyttävä CRPS-oireyhtymä. Kiputila on kuitenkin lievittynyt, ja kipupoliklinikalla 30.3.2012 tilaa on pidetty CRPS-oireyhtymän suhteen rajatapauksena. Myös 2.10.2018 sattuneen tapaturman jälkeen asetettu CRPS-oireyhtymädiagnoosi on perusteltu vasemman alaraajan osalta. Uusi kudosvaurio, kuten vamma, pistos, leikkaus ja muu invasiivinen toimenpide, voi aiheuttaa CRPS-oireyhtymän pahenemisen. Asiantuntija katsoo, ettei A:lle olisi kehittynyt vasemman alaraajan CRPS-oireyhtymän aktivoitumista ja pahenemista ilman 2.10.2018 sattunutta uutta vahinkotapahtumaa ja että vasemman alaraajan kiputila on todennäköisessä syy-yhteydessä pohjeluun yläosan murtumaan.

Vakuutusyhtiö ei ole asiantuntijalausunnon tiedoksisaamisen jälkeen antamassaan lisävastineessa kiistänyt asiantuntijan näkemystä siitä, että CRPS-oireyhtymän kriteerit täyttyvät vasemman alaraajan osalta. Niin ikään vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt asiantuntijan näkemystä siitä, että vasemman alaraajan CRPS-oireiden aktivoituminen ja paheneminen ovat todennäköisessä syy-yhteydessä 2.10.2018 sattuneeseen tapaturmaan. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan asiassa voidaan siten katsoa, että A:lla 2.10.2018 sattuneen tapaturman jälkeen kuvailtu vasemman alaraajan kiputila on seurausta 2.10.2018 sattuneesta tapaturmasta ja että CRPS-oireyhtymädiagnoosi on perusteltu.

Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko A:lle 2.10.2018 sattuneen tapaturman jälkeen kehittynyt kehon ja yläraajojen kiputila seurausta 2.10.2018 tapaturmasta sekä siitä, onko A:n vasemman alaraajan kiputilassa kyse olemassa olevan sairauden, eli ennen 2.10.2018 sattunutta tapaturmaa diagnosoidun CRPS-oireyhtymän pahentumisesta, ja tuleeko A:lle maksaa 2.10.2018 tapaturman perusteella pysyvän haitan korvausta.

1. Kehon ja yläraajojen kiputilojen syy-yhteys 2.10.2018 vahinkotapahtumaan

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksenhakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos tämä näytetään, vakuutuksenantajan on korvausvastuustaan vapautuakseen osoitettava, että vahinko tai sen seuraukset ovat aiheutuneet korvauspiirin ulkopuolisesta syystä.

Sen arvioiminen, onko yksityistapaturmavakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksen perusteena oleva vamma korvattavuuteen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan, perustuu vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon kyseiselle vammalle tyypillisestä ja riittävästä tapaturmamekanismista sekä erikseen kussakin yksittäistapauksessa vaurioituneista kudoksista tehtyihin havaintoihin. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna pelkästään ajallisen yhteyden perusteella eli sen perusteella, että vammautuminen on käynyt ilmi tapaturman jälkeen.

A:n vasemman jalan pohjeluun yläosa murtui 2.10.2018, kun hän liukastui lattialla olleen veden takia ja kaatui. Alkuvuodesta 2019 lähtien A:lla oli enenevässä määrin CRPS-oireyhtymään sopivaa oirekuvaa. Keväästä 2019 lähtien kipu alkoi laajentua vasemmasta jalkaterästä ylöspäin ensin säären yläosaan, siitä vartalolle ja edelleen vasempaan yläraajaan ja kasvojen vasemmalle puolelle. Sittemmin kipu levisi laaja-alaisesti lähes koko kehoon.

Asiantuntija on katsonut Vakuutuslautakunnan hankkimassa asiantuntijalausunnossa, että A:lla ilmenneet keho- ja yläraajaoireet ovat olleet CRPS-tyyppisiä, mutta lääketieteellisessä selvityksessä on kuvattu niiden osalta vain oireita, eikä niissä ole kuvattu riittävästi CRPS-oireyhtymäkriteerejä täyttäviä löydöksiä. Asiantuntija katsoo, etteivät A:lla ilmenneet kehon ja yläraajojen oireet ole todennäköisessä syy-yhteydessä 2.10.2018 sattuneeseen tapaturmaan.

Vakuutuslautakunta viittaa asiantuntijalausunnossa esitettyihin CRPS-oireyhtymän kansainvälisiin Budapest-kriteereihin. Lautakunta toteaa, että kipupoliklinikan vastaanottokäynnillä 22.10.2019 on todettu muun muassa hyperestesiaa ja allodyniaa oikeassa reidessä, säären ulkosivulla, jalkaterän sisäsivuilla, jalkapohjassa, olkavarren ulkosivulla, kyynärvarressa kyynärluun puolella ja olkavarressa. Lääkärin vastaanottokäynneillä 27.8.2020 ja 9.2.2021 on todettu muun muassa kosketusarkuutta olkapäissä, oikeassa alaraajassa ja vasemmassa yläraajassa sekä kasvojen kevytkosketustunnon herkistymistä kasvojen vasemmalla puolella. Lisäksi kylmätunnon on todettu heikentyneen kauttaaltaan kehon vasemmalla puolella. Edellä mainituista kirjauksista tai muusta A:ta koskevasta lääketieteellisestä selvityksestä ei kuitenkaan ilmene, että A:lle tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa olisi todettu oikeassa alaraajassa, yläraajoissa tai muissa kehon osissa esimerkiksi lämpötilan asymmetriaa, hikoilua, turvotusta, liikerajoitusta tai voiman heikkoutta. Lautakunta katsoo, että esitetyn selvityksen perusteella A:lle kehittyneen kehon laaja-alaisen kipuoireilun ei ole osoitettu täyttävän CRPS-oireyhtymän diagnosointia koskevia kansainvälisiä Budapest-kriteereitä. Lautakunta katsoo, ettei asiassa ole muutenkaan osoitettu, että kehon laaja-alainen kipuoireilu olisi seurausta 22.10.2018 sattuneesta tapaturmasta.

2. Olemassa olevan sairauden pahentuminen ja pysyvän haitan korvaus

Asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutustapahtumasta riippumatonta sairautta, vaikka se olisi ollut oireeton ennen vakuutustapahtumaa. Jos korvattavasta vakuutustapahtumasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet vamman syntyyn tai sen paranemisen pitkittymiseen, maksetaan haittakorvausta vain siltä osin kuin haitan on lääketieteellisen tietämyksen perusteella katsottava aiheutuneen korvattavasta vakuutustapahtumasta. Vakuutusyhtiö katsoo, että A:lle 2.10.2018 sattuneen tapaturman jälkeen kehittyneessä kiputilassa on kyse aiemmin diagnosoidun CRPS-oireyhtymän pahenemisesta, jota ei ryhmätapaturmavakuutusehtojen mukaan korvata vakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lle 3.9.2011 tapaturman jälkeen kehittynyt, lähinnä vasemman jalkaterän ja jalkapohjan alueelle rajautunut kiputila alkoi helpottaa tammikuussa 2012. Maaliskuussa 2012 kipupoliklinikan lääkäri piti tilannetta CRPS-diagnoosin osalta rajatapauksena. Helmikuussa 2013 kiputilanteen kerrottiin parantuneen entisestään, vaikka särkyä ja kipuoiretta oli edelleen ja A käytti kipulääkitystä.

Vasemman jalan pohjeluun murtuman 2.10.2018 jälkeen laadituista potilaskertomuksista ilmenee, että kiputilanne oli ollut vuosien 2015—2018 ajan varsin hyvä, ja A oli pystynyt tänä aikana pääsääntöisesti lopettamaan kipulääkkeiden käytön. Pohjeluun murtuma aiheutti kiputilan pahentumisen. Tammikuusta 2019 alkaen CRPS-oireyhtymään sopivia kipuja oli enenevissä määrin, ja keväästä 2019 lähtien kipu alkoi laajentua vasemmasta jalkaterästä ylöspäin leviten lopulta koko kehoon. Syyskuussa 2019 vasemmassa jalkapohjassa ja sääressä todettiin allodynia sekä hyperalgesiaa terävälle. Huhtikuussa 2020 kipupoliklinikan lääkäri totesi, että A:n kiputilanne oli varsin vakiintunut. Kivun kuvattiin tuntuvan polttavalta. Istuminen ja makuulla oleminen oli vaikeaa. A käytti kipukynnystä nostavaa lääkitystä. Kesäkuussa 2020 A:n kävelymatkat olivat lyhentyneet 500 metriin, vuosi aiemmin A oli pystynyt vielä tekemään 6 km:n kävelylenkkejä. Portaissa kulkeminen tuotti hankaluksia, ja A joutui nousemaan portaita tasa-askelin. A:lla oli kehonhallinnan häiriötä ja tasapainovaikeuksia. Toukokuussa 2021 kiputilanteen kuvattiin olevan parempi, vaikka laaja-alaista kipua oli edelleen, eikä A ollut pystynyt alentamaan lääkitysten annoksia. Vasemman alaraajan lihasvoimissa oli heikkoutta, minkä takia A:lla oli ilmennyt kompastelutaipumusta.

CRPS (complex regional pain syndrome) on monimuotoinen kipuoireyhtymä, jonka voi laukaista lievä tai kohtalainen kudosvaurio, esimerkiksi rannemurtuma. Kipu alkaa usein viikkojen kuluttua vammasta. (Monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä (CRPS). Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim, 2016).

Vakuutuslautakunta toteaa olevan mahdollista, että A:lle olisi kehittynyt 2.10.2018 tapahtuneen pohjeluun murtuman seurauksena vasemman alarajaan CRPS-kiputila, vaikka taustalla ei olisi ollut aiemmin tapahtuneen vamman aiheuttamaa vasemman jalkaterän ja jalkapohjan kiputilaa. Ottaen huomioon erityisesti, että ennen 2.10.2018 tapahtunutta pohjeluun murtumaa A:n kiputilanteen on kuvattu olleen vuosia varsin hyvä sekä se, että kiputila on ennen murtumaa ollut lähinnä vasemmassa jalkaterässä ja jalkapohjassa, lautakunta pitää perusteltuna katsoa, että A:lle aiheutunut CRPS-kiputila on osaksi seurausta pohjeluun murtumasta, eikä asiassa ole tältä osin kyse vakuutusehtojen tarkoittamasta vakuutustapahtumasta riippumattomasta sairaudesta.

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan A:lle 2.10.2018 tapaturman seurauksena jäänyt pysyvä haitta vastaa haittaluokituksen kohdassa 2.3 tarkoitettua alaraajan lievää CRPS:ää ja haittaluokkaa 2. Ottaen huomioon lääketieteellisessä selvityksessä kuvattu kiputilan aiheuttama haitta normaalille päivittäiselle toiminnalle sekä kivuliaan raajan kömpelyys ja lihasvoiman ja -kestävyyden heikentyminen, lautakunta pitää alaraajan lievää CRPS:ää ja haittaluokkaa 2 asianmukaisena lähtökohtana arvioinnille. Kun otetaan huomioon aiemmin diagnosoidun kiputilan vaikutus, lautakunta katsoo, että 2.10.2018 tapahtuneesta pohjeluun murtumasta on aiheutunut haittaluokkaa 1 vastaava pysyvä haitta.

Vakuutuslautakunta toteaa lopuksi, ettei se ole sidottu toisen vakuutusyhtiön antamiin korvauspäätöksiin. Vakuutuslautakunta ei myöskään ota kantaa sellaisiin korvauspäätöksiin, joihin ei liity riitakysymystä ja joita ei ole saatettu lautakunnan arvioitavaksi. A:n viittaamaa toisen vakuutusyhtiön antamaa korvauspäätöstä ei ole myöskään saatettu lautakunnan tietoon.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa 2.10.2018 tapaturman aiheuttamasta pysyvästä haitasta korvauksen haittaluokan 1 mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Pippola

Jäsenet:
Korkeamäki
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov