Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja L Oy oli sopinut maalämpöjärjestelmän toimittamisesta ja asennuksesta asiakkaidensa vuonna 1949 valmistuneeseen asuinrakennukseen. Sopimuksen mukaan toimitukseen sisältyneiden kahden maalämpökaivon porauksesta vastasi aliurakoitsijana X Oy. Sopimuksesta poiketen toukokuussa 2020 tehdyn poraustyön oli kuitenkin aloittanut X Oy:n toimeksiannosta J Oy. Ensimmäinen kaivo oli porattu 200 metrin syvyyteen, ja X Oy oli porannut toista kaivoa 40 metriä, kun poraustyö keskeytettiin rakennuksessa ilmenneiden vaurioiden vuoksi.
L Oy ilmoitti vahingosta toiminnan vastuuvakuutuksensa myöntäneelle vakuutusyhtiö A:lle 18.5.2020. Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa 6.7.2020 antamallaan korvauspäätöksellä. Vakuutusyhtiö vetosi siihen, että maalämpökaivojen poraus oli tilattu alihankkijalta, eikä vastuuvakuutuksesta korvattu vahinkoa, jonka oli aiheuttanut vakuutetun alihankkija, aliurakoitsija tai muu sopimuskumppani.
Vakuutusyhtiö B, joka oli suorittanut vahingon perusteella kotivakuutuksesta yhteensä 304 007,78 euron korvauksen, vaati kirjelmillään 22.12.2021 ja 10.1.2022 korvaussummaa L Oy:ltä vakuutussopimukseen perustuneen takautumisoikeutensa nojalla. Vakuutusyhtiö B katsoi L Oy:n olevan asiakkaitaan kohtaan joka tapauksessa vastuussa koko palvelusuorituksesta, mutta sen mielestä vahinko oli myös johtunut L Oy:n virheestä porauspaikan valinnassa. Sen perusteella vakuutusyhtiö B kehotti kirjelmissään L Oy:tä hakemaan uudelleen korvausta vastuuvakuutuksestaan.
L Oy pyysikin vakuutusyhtiö A:lta asian uutta käsittelemistä. Vakuutusyhtiö A kieltäytyi päätöksellään 27.1.2022 muuttamasta ratkaisua vedoten edelleen vakuutusehtojensa kohtaan 2.4, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa, jota koskeva korvausvastuu perustuu yksinomaan sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen, ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman mainittua sitoumusta.
Vakuutusyhtiö A:n mielestä virhe oli tapahtunut X Oy:n täyttäessä aliurakkasopimukseen perustunutta velvoitetta. Myös X Oy olisi vahingonkorvausvastuussa porauksen aloittaneen J Oy:n mahdollisesta virheestä aiheutuneesta vahingosta yksinomaan L Oy:n kanssa solmimansa aliurakkasopimuksen perusteella. Tällainen vain sopimukseen perustuva korvausvastuu oli kohdan 2.4 rajoituksella rajoitettu vastuuvakuutuksen ulkopuolelle. Ehtokohdan mukaan vahinkoa ei myöskään korvattu, jos vahingon aiheutti alihankkija tai muu sopimuskumppani
Vakuutusyhtiö A piti selvänä, että vahinko oli aiheutunut J Oy:n jatkettua poraamista runsaasta veden ja soran tulosta huolimatta, ja pahentunut R Oy:n jatkettua porausta. Ongelmista ei ollut ilmoitettu L Oy:lle. Se, miten sopimusoikeudellinen vastuu velvoitti asiassa eri osapuolia, ei ollut vakuutusyhtiö A:n mukaan sen vastuulla tai ratkaistavana. Koska kyse oli vakuutusehtoon perustuvasta hylkäävästä päätöksestä, vakuutusyhtiö ilmoitti, ettei se alalla vakiintuneen tavan ja Vakuutuslautakunnan käytännön mukaisesti ottanut enemmälti kantaa tuottamukseen.
Käräjäoikeus velvoitti vakuutusyhtiö B:n nostaman kanteen johdosta 28.3.2025 antamallaan tuomiolla L Oy:n maksamaan ympäristövahinkolain perusteella vakuutusyhtiö B:lle 189 660 euron korvauksen ja korvaamaan vakuutusyhtiö B:n oikeudenkäyntikuluja. L Oy:n toimitettua tuomion vakuutusyhtiö A:lle yhtiö vetosi vastauksessaan 15.4.2025 korvauspäätöksen mukana aikanaan antamaansa muutoksenhakuohjeeseen ja vakuutussopimuslain 74 §:ään, jonka mukaan päätökseen tuli hakea muutosta kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asiakas oli saanut kirjallisen tiedon yhtiön päätöksestä ja tästä määräajasta. Viimeisimmän korvauspäätöksen antamisesta 27.1.2022 oli kulunut yli kolme vuotta, joten vakuutusyhtiö kieltäytyi ottamasta asiaa enää käsiteltäväkseen.
Valitus
L Oy on lautakunnalle 24.4.2025 saapuneessa valituksessaan pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vakuutusyhtiö A:n korvauskäsittelyn asianmukaisuudesta siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli jättänyt L Oy:n korvausvelvollisuuden selvittämättä uudelleenkäsittelypyynnöstä ja vakuutusyhtiö B:n takaisinsaantivaatimuksesta huolimatta. L Oy vaatii, että käräjäoikeuden tuomion vuoksi muuttuneissa olosuhteissa vakuutusyhtiö A:n on käsiteltävä L Oy:n korvausvelvollisuus ja annettava asiassa korvauspäätös.
Perusteluinaan L Oy on esittänyt vakuutusyhtiö A:n sivuuttaneen täysin L Oy:n vahingonkorvausvelvollisuuden selvittämisen ottamatta kantaa vakuutusyhtiö B:n vaatimukseen ja pyytämättä lisäselvityksiä. Vedotessaan korvauskäytäntöön ja sopimusvastuuta koskevaan rajoitusehtoon vakuutusyhtiö A on päätöksessään 27.1.2022 ilmoittanut, ettei se ota mitään kantaa L Oy:n tuottamukseen tai muuhun korvausperusteeseen. Siten vakuutusyhtiö A ei ole antanut korvauspäätöstä vastuuperusteen osalta.
Käräjäoikeuden tuomio toimitettiin välittömästi vakuutusyhtiölle. Mikäli vakuutusyhtiö A olisi päättänyt selvittää L Oy:n korvausvastuun, se olisi pyytänyt asiassa lisäselvitystä ja saanut myöhemmin käräjäoikeuden tuomion, jolloin asia olisi voitu käsitellä vastuuvakuutuksen tarkoituksen mukaisesti eli tuomitun korvausvelvollisuuden perusteella. Nyt L Oy oli ottanut asianmukaisen vastuuvakuutuksen, mutta jää vaille vakuutusturvaa satojen tuhansien eurojen korvaustilanteessa. L Oy:n vuotuinen liiketoiminnan tulos on noin 20 000–30 000 euroa.
L Oy on korostanut, että koska ensimmäistä korvauspäätöstä 6.7.2020 tehtäessä vastuuperusteita ei tutkittu, esimerkiksi ankaran vastuun ympäristövahingosta ei vastuuperusteena annettu korvauspäätöstä. Käsittelytapa mahdollisti sen, että asian käsittely lopetetaan etsimällä rajoitusehto ja tutkimatta vastuukysymystä lainkaan. Pelkkä ilmoitus, ettei asiaa käsitellä, ei ole hyvän vakuutustavan mukainen huolellisesti perusteltu korvauspäätös.
L Oy katsoo vakuutusyhtiön tosiasiassa sivuuttaneen omat ehtonsa, joiden kohdassa 2.4 on tuotu esiin mahdollinen korvausvastuu silloinkin, kun asiassa on myös kysymyksessä ehtojen tarkoittama sopimusvastuu. L Oy:n mielestä vakuutusyhtiö ei ole käsitellyt korvausasiaa kokonaisuudessaan, vaan käsittely on edelleen kesken ja vireillä. Viimeistään vakuutusyhtiö B:n 10.1.2022 esittämät vaatimusten perustelut ja uhkaus oikeudenkäynnillä ovat muodostaneet vakuutusyhtiö A:lle perustellun velvollisuuden ryhtyä selvittämään asiaa, pyytää lisäselvityksiä ja antaa hyvän vakuutustavan mukainen huolellisesti perusteltu korvauspäätös.
L Oy:n mielestä väite vanhentumisesta on virheellinen ja vakuutusyhtiö A:n on käsiteltävä käräjäoikeuden tuomitsema vahingonkorvausvastuu vastuuvakuutuksen perusteella. L Oy on vedonnut Finanssialan julkaisemaan ohjeeseen ”Hyvä vakuutustapa ja vakuutustoiminnan yleiset periaatteet”, 26.2.2025, jonka kohdan 2.3, Korvauskäsittely, mukaan ”Korvauspäätöksessä ilmaistaan selvästi, mistä osista korvaus koostuu. Jos päätös on kielteinen, siihen liittyy varaumia tai muuten poikkeaa korvaushakemuksesta, päätös perustellaan huolellisesti. Jos korvaus evätään usealla eri perusteella, kaikki tiedossa olevat epäysperusteet tulisi esittää yhdellä kertaa.”
Vakuutusyhtiö A ei ole antanut perusteltua korvauspäätöstä L Oy:n korvausvastuusta. Näin ollen korvauspäätöstä, joka liittyisi käräjäoikeuden päätöksessä 28.3.2025 tuomittuun korvausvastuuseen ei ole olemassa, joten mitään vanhentumista sen johdosta ei ole toteutunut.
L Oy on toistanut lisäkirjelmässään 20.5.2025, että vakuutusyhtiön olisi tullut huomioida, että aliurakoitsijan lisäksi myös L Oy:llä saattoi olla asiassa oma korvausvastuunsa, jonka varalta vastuuvakuutus oli otettu. Tätä vastuuta koskeva korvauskäsittely olisi tullut aloittaa viimeistään uudelleenkäsittelypyynnön johdosta ja pyytää L Oy:ltä lisäselvitystä. L Oy:n mielestä, koska sen korvausvastuusta ei ollut annettu korvauspäätöstä, vanhentumisaika sen johdosta ei ole alkanut. Käräjäoikeuden tuomion toimittaminen vakuutusyhtiölle ei ollut itsenäinen uudelleenkäsittelypyyntö vaan perustui jo 18.1.2022 esitettyyn pyyntöön.
Vastuuvakuutuksen tarkoitusta ei voitu sivuuttaa jättämällä vakuutuksenottajan vahingonkorvausvelvollisuuden käsittely kokonaan tekemättä. Vakuutusyhtiön ilmoitettua, ettei se käsittele korvausvastuuta, L Oy:llä oli mielestään ollut oikeus olettaa, että vakuutusyhtiö aloittaisi käsittelyn käräjäoikeuden annettua asiassa ratkaisunsa. Vakuutusyhtiö oli tiennyt vakuutusyhtiö B:n vaatimuksista ja oikeudenkäyntiuhasta. Vakuutusyhtiö A ei ollut antanut korvausvastuun käsittelemättä jättämistä koskeneesta ilmoituksestaan muutoksenhakuohjausta. Muutoksenhakuohjaus koski vain korvauspäätöstä sopimusvastuusta. Vakuutusyhtiö ei ollut ohjeistanut L Oy:tä hakemaan muutosta muulla perusteella siltä varalta, että korvausvastuu myöhemmin toteutuisi.
Vastine
Vakuutusyhtiö A on kiistänyt L Oy:n vaatimuksen ja lausunut, että L Oy:n asiamies oli lähettänyt käräjäoikeuden 28.3.2025 antaman tuomion tiedoksi sähköpostilla 31.3.2025. Asiamies oli pyytänyt käsittelemään vahinkoasian uudelleen, koska L Oy oli tuomittu korvausvelvolliseksi.
Vakuutusyhtiö A on vedonnut vakuutussopimuslain 74 §:ään todeten, että muutoksenhakuohjeissa, jotka L Oy oli saanut korvauspäätösten 6.7.2020 ja 27.1.2022 yhteydessä, todetaan, että ”Vakuutusyhtiön tekemään päätökseen on haettava muutosta kolmen vuoden kuluessa siitä, kun sait kirjallisen tiedon yhtiömme päätöksestä ja tästä määräajasta. Lautakuntakäsittelyt katkaisevat kanneoikeuden vanhentumisen”.
Vakuutusyhtiö on antanut viimeisen korvauspäätöksen 27.1.2022. L Oy:n asiamies on pyytänyt asian uudelleen käsittelyä 31.3.2025, joten pyyntö on tullut vakuutusyhtiölle yli kolme vuotta siitä, kun L Oy oli saanut kirjallisesti tiedon vakuutusyhtiön antamasta päätöksestä. L Oy ei myöskään tänä aikana ollut vienyt asiaa lautakuntakäsittelyyn. Tästä syystä L Oy on menettänyt oikeutensa hakea muutosta päätökseen.
Siltä osin kuin L Oy on vedonnut siihen, ettei vakuutusyhtiö ottanut 6.7.2020 ja 27.1.2022 antamissaan päätöksissä kantaa L Oy:n tuottamukseen, vakuutusyhtiö pitää ratkaisuaan oikeana ja vakuutusehtojen ja - sopimuksen mukaisena. Vakuutusyhtiö korostaa, ettei sillä ole velvollisuutta muuttaa ratkaisua vakuutussopimuslain mukaisen kolmen vuoden muutoksenhaulle varatun määräajan kuluttua umpeen.
Vakuutusyhtiö on kerrannut asian tapahtumatietoja todeten, että vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetun voimassa olevaan oikeuteen perustuvaa vahingonkorvausvelvollisuutta vastuuvakuutussopimuksen mukaisesti. Vastuuvakuutussopimus muodostuu vakuutuskirjasta ja siihen merkityistä kutakin vastuuvakuutusta koskevista erityis- ja tuote-ehdoista sekä vastuuvakuutusten yhteisistä ehdoista ja yleisistä sopimusehdoista. Vastuuvakuutuksen rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustuu vakuutetun tekemään sopimukseen, ellei korvausvastuuta olisi ilman kyseistä sitoumusta. Rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata myöskään vahinkoa, jonka on aiheuttanut vakuutetun alihankkija, aliurakoitsija tai muu sopimuskumppani.
Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että asiassa on kyse sopimukseen perustuvasta vakuutussopimuksen rajoitusehdoissa korvauksen ulkopuolelle rajatusta korvausvastuusta. Se, miten sopimusoikeudellinen vastuu velvoittaa tapauksessa eri osapuolia, ei ole vakuutusyhtiön vastuulla tai ratkaistavana, vaan vakuutusyhtiö tarkastelee vahinkoa ja antaa päätöksen vain vakuutussopimuslain, vakuutussopimuksen ja sen vakuutusehtojen perusteella. Se, että vakuutusyhtiö oli jättänyt 6.7.2020 ja 27.1.2022 antamillaan korvauspäätöksillä ottamatta kantaa tuottamuksen arviointiin, on alan ja myös Vakuutuslautakunnan vakiintuneen käytännön mukaista, mikäli asiaan soveltuu rajoitusehto, jonka perusteella vahinko ei ole vakuutuksesta korvattava.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko L Oy menettänyt vakuutussopimuslain nojalla määräajan kulumisen johdosta kanneoikeutensa vakuutusyhtiön toiminnan vastuuvakuutuksesta 27.1.2022 antamasta korvauspäätöksestä, jolla vakuutusyhtiö on hylännyt L Oy:n korvausvaatimuksen vakuutusehtojen vastuunrajoitusehtoon vedoten.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslaki 74 §
Kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen taikka vakuutuksenottajan, vakuutetun tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun asemaan vaikuttavan muun päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Vanhentumisen keskeytymisestä sen johdosta, että asia saatetaan vireille kuluttajariitalautakunnassa, Vakuutuslautakunnassa tai muussa kuluttajariitoja ratkaisevassa elimessä, säädetään velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 11 §:ssä.
Vakuutusehdot
L Oy:n toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.9.2020 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen VA1 kohdan 1.1, Korvattavan vakuutustapahtuman edellytykset, mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun
- vakuutettu on korvausvastuussa vahingosta voimassaoloalueella voimassa olevan oikeuden mukaan
- vahinko on todettu vakuutuksen voimassaoloaikana.
Jos korvausasia on riitainen, tulee myös oikeuspaikan olla vakuutuksen voimassaoloalueella. […]
Vakuutus on voimassa sen sisältöisenä kuin se on ollut vahingon toteamisajankohtana ja vahinko kohdistetaan siihen vakuutuskauteen, jolloin vahinko on todettu.
Vakuutusehtojen kohdan 2 korvausrajoitusten kohdan 2.4, Sopimusvastuu, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustuu vakuutetun tekemään sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, ellei korvausvastuuta olisi ilman kyseistä sitoumusta.
Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka johtuu sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämisestä tai puutteellisesta täyttämisestä.
Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jonka on aiheuttanut vakuutetun alihankkija, aliurakoitsija tai muu sopimuskumppani.
Vakuutukseen sovellettavien vastuuvakuutusten 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden yhteisten ehtojen VY1 kohdan 5.2, Vahingon selvitys, mukaan, kun [vakuutusyhtiö] on saanut vakuutetulta vahinkoilmoituksen ja selvityksen vastuuvakuutuksesta korvattavasta vahingosta, [vakuutusyhtiö]
- selvittää, onko vakuutettu voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollinen
- neuvottelee tarvittaessa korvauksen vaatijan kanssa.
Vakuutetun on
- varattava [vakuutusyhtiölle] mahdollisuus vahingon määrän arvioimiseen sekä pyrittävä edistämään sovinnollisen ratkaisun syntymistä
- osallistuttava omalla kustannuksellaan vahingon selvittämiseen
- toimitettava [vakuutusyhtiölle] hallussaan olevat vahingon selvittämisessä merkitykselliset tiedot
- hankittava ja valmistettava tarpeelliset selvitykset ja tutkimukset, jotka ovat kohtuullisin kustannuksin vakuutetun saatavilla.
Yhteisten ehtojen kohdan 5.3.3, Korvattavat oikeudenkäyntikulut, mukaan vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetun korvausvelvollisuutta tai vahingon määrää koskevasta oikeudenkäynnistä aiheutuvat kohtuulliset ja välttämättömät asianajo- ja oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa ja siltä osin kuin
- vakuutetulle esitetty korvausvaatimus koskee vastuuvakuutuksesta korvattavaa vahinkoa
- vakuutettu on ilmoittanut [vakuutusyhtiölle] saamastaan haasteesta tai välimiesmenettelyn vireillepanoa koskevasta vaatimuksesta viipymättä ja viimeistään ennen vastineen antamista
- [vakuutusyhtiöllä] on ollut mahdollisuus nimetä vakuutettua edustava oikeudenkäyntiasiamies sekä päättää oikeudenkäyntiin liittyvistä toimenpiteistä. […]
Asian arviointi
Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiö on L Oy:n sille tekemän vahinkoilmoituksen johdosta antanut käsiteltävänä olleessa vahinkoasiassa hylkäävän korvauspäätöksen viimeksi 27.1.2022. Näin ollen L Oy:n olisi tullut säilyttääkseen kanneoikeutensa asiassa hakea vakuutussopimuslain 74 §:n mukaisesti muutosta vakuutusyhtiön päätökseen viimeistään 27.1.2025.
L Oy:n asiassa esittämien perusteiden osalta lautakunta toteaa seuraavan.
Laissa ja sopimusehdoissa määritelty muutoksenhakuoikeus turvaa mahdollisuutta saada oikaistuksi vakuutuksenantajan syystä tai toisesta virheelliseksi epäilty korvauspäätös. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on L Oy:lle 6.7.2020 ja 27.1.2022 antamissaan päätöksissä selkeästi ilmoittanut, millä vakuutusehtoperusteella se on katsonut L Oy:n sille ilmoittamaan vahinkoon perustuneen korvausvaatimuksen jäävän toiminnan vastuuvakuutuksen ulkopuolelle L Oy:n mahdollisesta korvausvastuusta riippumatta. Lautakunta katsoo, ettei L Oy:llä ole ollut päätösten johdosta perusteltua aihetta olettaa, että korvausasia olisi jäänyt vakuutusyhtiössä vielä joltakin osin vireille.
Lautakunta katsoo, ettei myöskään vastuuvakuutusten yhteisten ehtojen kohtia 5.2 ja 5.3.3 vahingon selvittämisestä ja vahingonkorvausasiaa koskevasta oikeudenkäynnistä voida tulkita niin, että vakuutusyhtiö olisi niiden perusteella joka tapauksessa sitoutunut erikseen selvittämään vakuutetun mahdollisen vahingonkorvausvelvollisuuden ja sen laajuuden vastuuvakuutuksen ulkopuolellekin rajoitetuissa vahinkotapahtumissa. Tämän vuoksi ja vaikka vakuutusyhtiön ratkaisua vahinkotapahtuman kuulumisesta vakuutuksen piiriin voitaisiin myöhemmässä tarkastelussa pitää virheellisenä, lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiön menettely jättää käsiteltävänä olevassa tilanteessa L Oy:n vahingonkorvausvastuu tarkemmin selvittämättä, ole itsessään ollut hyvän vakuutustavan vastainen.
L Oy:n valitus on saapunut Vakuutuslautakuntaan 24.4.2025 eli laissa säädetyn kanneajan umpeuduttua. Tämän vuoksi ja edellä lausumansa seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo L Oy:n menettäneen vakuutussopimuslain 74 §:n nojalla kanneoikeutensa asiassa. Näin ollen lautakunta ei anna ratkaisusuositusta vakuutusyhtiön mahdollisesta korvausvelvollisuudesta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta asiassa.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Häyhä
Sihteeri Isokoski
Jäsenet
Finne
Mattsson
Nurmela
Rajamäki
Vyyryläinen
Wallin