Tapahtumatiedot
Vakuutettu A on hakenut oikeusturvaetua 30.11.2012 sattuneesta lääkevahingosta johtuvaan korvausriitaan. A oli ilmoituksensa mukaan kärsinyt lääkevahingon 30.11.2012 saamansa Pandermix-rokotteen seurauksena. Vastapuolena ollut lääkevahinkokeskus antoi asiassa päätöksen 15.10.2024, johon A ilmaisi tyytymättömyytensä.
A haki oikeusturvaetua riita-asiaan oikeusturvavakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se totesi, ettei A:lle voida myöntää oikeusturvaetua, koska A:n oikeusturvavakuutuksessa oli ollut katkos ajalla 15.3.2024 – 31.3.2024. Vakuutus oli irtisanottu hetkeksi vakuutusmaksujen maksamattomuuden seurauksena ja vakuutukset saatettiin voimaan 1.4.2024, kun A suoritti puuttuvat vakuutusmaksut. Vakuutus oli ollut siten voimassa yhtäjaksoisesti vasta 1.4.2024 alkaen. Näin ollen koska riita oli syntynyt 15.10.2024, eli ennen kuin kaksi vuotta oli kulunut vakuutuksen yhtäjaksoisesta voimassaolon alkamisesta, niin myös riidan perusteen olisi tullut syntyä vakuutuksen voimassaolon aikana. Koska riidan peruste on 30.11.2012 esitetty lääkevahinko, vakuutuksen voimassaoloedellytykset eivät täyty, eikä riita-asiaan siten voi myönnetty oikeusturvaetua.
A pyysi korvauspäätöksen jälkeen vakuutusyhtiötä käsittelemään asian uudestaan ja selvittämään, onko katkos A:n vakuutuksesta ollut seurausta vakuutusyhtiön toiminnasta. A:n mukaan katkos johtui A:n leasing-auton vakuutusmaksuista, jotka lähetettiin A:lle, vaikka hän oli jo palauttanut auton autoliikkeeseen. Tämän jälkeen vakuutusyhtiöstä neuvottiin, ettei A:n tarvitse maksaa laskua, vaan hän saattoi jäädä odottamaan uutta laskua. Uutta laskua ei kuitenkaan tullut, vaan ainoastaan ilmoitus, että vakuutukset on katkaistu. A:n mukaan yhtiö ei informoinut häntä hyvän vakuutustavan mukaisesti ja oikeusturvaedun epääminen johtaa joka tapauksessa kohtuuttomaan lopputulokseen.
Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvausratkaisuaan A:n uudelleenkäsittelypyynnön johdosta. A:ta oli 1.3.2024 ohjeistettu olemaan yhteydessä leasingin myöntäjään ja tämän jälkeen olemaan yhteydessä vielä vakuutusyhtiöön laskun korjaamiseksi. Yhtiö kiistää, että A:ta olisi neuvottu odottamaan uutta laskua. Näin ollen katkos ei ole ollut seurausta vakuutusyhtiön toiminnasta.
Asiakkaan valitus
A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiamiehensä edustamana asiassa ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.
Valituksessa toistetaan asian tapahtumatiedot sekä asian käsittelyn kulku vakuutusyhtiössä. Vakuutusyhtiö teki asiassa kielteisen ratkaisun A:ta koskevassa oikeusturva-asiassa, vaikka lyhyt katkos oikeusturvavakuutuksen voimassaolosta johtui ennen kaikkea vakuutusyhtiön omasta huolimattomasta menettelystä. Lisäksi, vaikka A:n toiminnassa katsottaisiin olevan tuottamusta, on sitä pidettävä hyvin lievänä, kun otetaan huomioon sekava asiakokonaisuus. Näin ollen vakuutusturvan epääminen näin lyhyen vakuutusmaksun viivästymisen perusteella on täysin kohtuutonta.
Vakuutusturvan irtisanomiseen johtanut lyhyt katkos johtui A:n leasing-auton vakuutuksen maksamisen epäselvyydestä ja siitä, että vakuutusyhtiö oli ohjeistanut A:ta erittäin sekavasti laskun maksamisen suhteen. Asiakaspalvelija oli itse asiassa sanonut 1.3.2024 puhelun yhteydessä A:lle, ettei maksua ollut tarve tuossa vaiheessa maksaa. A:lla ei ollut mitään aikomusta jättää maksamatta laskua taikka irtisanoa vakuutuksiaan. Ainoa tavoite oli saada tarpeettomasti maksetut liikennevakuutusmaksut mitätöityä. Vakuutusyhtiön asiakaspalvelija olikin sanonut, että A:lle tullaan lähettämään hyvityslasku.
Näin ollen A oli jäänyt perustellusti siihen käsitykseen, että hänelle tulee päivitetty lasku voimaan jäävistä vakuutuksista ja hän voi jäädä odottamaan, kunnes leasing-yhtiö saa katkaistua asiakkuuden. Uutta laskua ei kuitenkaan koskaan tullut, vaan 3.4.2024 tuli ainoastaan ilmoitus vakuutusten katkaisusta. Tällöin A oli heti vakuutusyhtiöön yhteydessä ja vakuutukset saatettiin takaisin voimaan.
Edellä todetuin perustein A pyytää lautakunnalta, että se suosittaa vakuutusyhtiötä myöntämään asiassa oikeusturvaedun, koska vakuutusyhtiö ei ole informoinut A:ta huolellisesti, ammattitaitoisesti eikä hyvän vakuutustavan mukaisesti. A:n tarve käyttää oikeusturvavakuutusta ei ole myöskään ollut tiedossa vielä keväällä 2024, vaan päätös lääkevahinkoasiassa annettiin vasta 15.10.2024. A:lla on mainitussa riidassa erittäin suuri rahallinen intressi ja hän tulee tarvitsemaan asiassaan lakiapua. Vakuutusyhtiön huolimaton menettely aiheuttaisi siten A:lle oikeusturvaedun menetyksen, mikäli asia tulkittaisiin vakuutusyhtiön esittämällä tavalla, mikä olisi kuluttajan kannalta ilmeisen perusteetonta ja kohtuutonta. Jos A:ta olisi informoitu asianmukaisesti ja selkeästi, ei hän olisi missään nimessä päästänyt vakuutustaan katkeamaan.
Valituksessa todetaan myös, että asiassa tulisi käyttää kohtuusharkintaa. Tältä osin valituksessa viitataan vakuutussopimuslain 34 §:ään, jonka mukaan korvauksen alentamista ja epäämistä harkittaessa tulee ottaa huomioon vakuutetun huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin. Nyt käsillä olevassa tapauksessa A ei ole ollut huolimaton ja hän on toiminut vilpittömässä mielessä. Näin ollen on kohtuutonta, että lyhyt viive maksun maksamisessa johtaisi oikeusturvaedun menetykseen kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Selvää on myös se, että vakuutusyhtiön ohjeistus laskuun liittyen on ollut sekava eikä vastaa vakuutussopimuslaissa asetettua informaatiovelvoitetta. A:n eduksi tulee ottaa huomioon myös se, että A on välittömästi ollut yhteydessä yhtiöön saatuaan tiedon vakuutusturvan katkeamisesta. Kokonaisuudessaan vakuutusyhtiön tulisi kantaa vastuu epäselvästä informaatiosta maksun viiveeseen liittyen.
Vakuutusyhtiön vastine
Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin ja lainkohtiin.
Vakuutusyhtiö viittaa antamiinsa korvauspäätöksiin ja toteaa vielä, että asiassa on selvää, ettei oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukainen voimassaoloedellytys täyty, koska A:n vakuutus on ollut voimassa yhtäjaksoisesti vasta 1.4.2024 alkaen vakuutusturvan katkoksen takia.
A oli ollut puhelimitse yhteydessä vakuutusyhtiön asiakaspalveluun 1.3.2024 liittyen 12.1.2024 päivättyyn laskuun, jossa oli näkynyt vielä A:n vanha leasing-auto, jonka hän oli jo luovuttanut pois. A:ta oli puhelussa ohjeistettu olemaan yhteydessä ensin autoliikkeeseen ja sitten vakuutusyhtiöön, eikä puhelussa ole luvattu lähettää A:lle korjauslaskua ilman näitä yhteydenottoja. A oli saanut laskusta maksumuistutuksen 29.2.2024 ja loppulaskun 19.3.2024, kun vakuutukset olivat jo päättyneet. Yhtiö toteaa, että A:lle oli myös lähetetty muistutusviestejä laskun eräpäivän ja vakuutuksen päättymispäivän ympärillä, joissa oli informoitu laskun maksamisen tärkeydestä, mutta A ei ole ollut tässä vaiheessa uudelleen yhteydessä vakuutusyhtiöön. A:n vakuutukset päättyivät maksamattomina 14.3.2024.
Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain säännöksiin koskien vakuutusmaksujen maksamisen laiminlyöntiä ja vakuutuksen irtisanomista vakuutusmaksun maksamatta jättämisen seurauksena ja toteaa, että A:n vakuutusten irtisanominen on tehty normeja noudattaen. Yhtiö huomauttaa, että vaikka vakuutukset on ilmoitettu irtisanotuiksi 14.3.2024, on A ollut vakuutusyhtiöön yhteydessä vasta 3.4.2024, jolloin on selvinnyt, että A on maksanut muistutuslaskun ennen pääsiäistä (29.3.2024 – 1.4.2024) ja että hän on maksanut myös 19.3.2024 päivätyn loppulaskun, jolloin vakuutusyhtiön järjestelmä on tulkinnut, että A haluaa päättää vakuutuksen. Vakuutusyhtiön asiakaspalvelija ryhtyi selvittelemään laskutukseen liittyviä epäselvyyksiä ja lopputulema oli, että A oli maksanut yli laskun saatavan ja ylimenevä osuus sovittiin käytettäväksi seuraavaan laskuun. Yhtiö viittaa vakuutussopimuslain 42.1 §:ään, jonka mukaan, jos vakuutuksenottaja suorittaa vahinkovakuutuksen vakuutusmaksun 11.3 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa viivästyneenä taikka 39 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa sen jälkeen, kun vakuutus on päättynyt, vakuutuksenantajan vastuu alkaa maksun suorittamista seuraavasta päivästä. A:n vakuutukset ovat siten saatettu takaisin voimaan 1.4.2024, kun A on maksanut maksut 31.3.2024.
Edellä todetuin perustein vakuutusyhtiö katsoo, että oikeusturvaedun epäävä päätös on tehty vakuutusehtojen mukaisesti.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut A:n oikeusturvavakuutuksen voimassaolon katkoksen perusteella oikeus evätä oikeusturvaetu A:n sille ilmoittamaan riita-asiaan, kun katkos oli johtunut siitä, että A oli ymmärtänyt väärin yhtiön ohjeistuksen vakuutuksia koskevan laskun maksamisesta. Lisäksi kyse on siitä, johtaako vakuutusehtojen mukainen kahden vuoden voimassaoloedellytyksen soveltaminen tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 39 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja on laiminlyönyt vakuutusmaksun suorittamisen 38 §:ssä säädetyssä määräajassa, vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi 14 päivän kuluttua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä. Vakuutusmaksun laiminlyönnin takia ei kuitenkaan saa irtisanoa 40 §:n 1 momentissa tarkoitettua jatkuvaa vahinkovakuutusta.
Vakuutussopimuslain 39 §:n 2 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja suorittaa vakuutusmaksun ennen irtisanomisajan päättymistä, vakuutus ei kuitenkaan pääty irtisanomisajan kuluttua. Vakuutuksenantajan on mainittava tästä mahdollisuudesta irtisanomista koskevassa ilmoituksessa. Jos kysymyksessä on henkilövakuutus, irtisanomisilmoituksessa on lisäksi annettava tieto 43 §:ssä säädetystä vakuutuksenottajan oikeudesta saada vakuutus uudelleen voimaan.
Vakuutussopimuslain 42 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja suorittaa vahinkovakuutuksen vakuutusmaksun 11 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa viivästyneenä taikka 39 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa sen jälkeen, kun vakuutus on päättynyt, vakuutuksenantajan vastuu alkaa maksun suorittamista seuraavasta päivästä. Vakuutus on tällöin voimassa alun perin sovitun vakuutuskauden loppuun siitä lukien, kun vakuutus on tullut uudelleen voimaan.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos vakuutuksenantaja 14 päivän kuluessa vakuutusmaksun suorittamisesta ilmoittaa vakuutuksenottajalle, ettei se suostu ottamaan maksua vastaan. Maksua ei saa kieltäytyä vastaanottamasta sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut maksun suorittamisen jälkeen.
Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella, jollei 2 §:stä muuta johdu, tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta.
Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.
Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.
Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 5.1.2 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneet vakuutustapahtumat.
Riita- ja hakemusasiassa vakuutustapahtuma on sattunut, kun esitetty yksilöitu vaatimus on nimenomaisesti kiistetty joko perusteeltaan tai määrältään.
Rikosasiassa vakuutustapahtuma on sattunut, kun juttu on tullut vireille jojo siten, että syyttäjän tai asianomistajan haastehakemus on saapunut käräjäoikeuden kansliaan tai syyttäjä on antanut haasteen tiedoksi.
Jos vakuutus on kuitenkin vakuutustapahtuman syntymisajankohtana ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, tulee myös niiden seikkojen, joihin riita, vaatimus tai syyte perustuu, olla syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana.
Vakuutuksen voimassaoloaikaan luetaan se aika, jonka tämä vakuutus vakuutetun osalta on yksin tai peräkkäin yhdessä muiden päättyneiden vastaavansisältöisten oikeusturvavakuutusten kanssa ollut yhtäjaksoisesti voimassa. Jos vakuutustapahtuman sattuessa on voimassa useampia oikeusturvavakuutuksia, vakuutuksen voimassaoloaikaan luetaan kuitenkin vain tämä vakuutus.
Vakuutuksen vastanvansisältöisyys tarkoittaa, että vakuutuksen voimaatulon jälkeen kahden ensimmäisen vuoden aikana sattuneissa vakuutustapahtumissa korvaus maksetaan niistä vakuutustapahtumista ja sen mukaisena kuin se olisi maksettu myös aikaisemmin voimassa olleista vakuutuksista.
Jos vakuutusturvan muutos on vakuutustapahtuman hetkellä ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, tulee myös niiden seikkojen, joihin riita, vaatimus tai syyte perustuu, olla syntynyt muutoksen voimaantulon jälkeen.
Muussa tapauksessa vakuutusturvan muutoksen jälkeen kahden ensimmäisen vuoden aikana sattuneissa vakuutustapahtumissa korvaus maksetaan sen mukaan kuin se olisi maksettu ennen muutosta.
Vakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdan 3.3 (Vakuutusmaksun viivästyminen henkilövakuutuksissa ja ulosottokelvottomissa vahinkovakuutuksissa) mukaan, jos vakuutuksenottaja ei ole maksanut vakuutusmaksua eräpäivänä, vakuutusyhtiöllä on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi 14 päivän kuluttua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä.
Asian arviointi
Oikeusturvavakuutusta koskevan vakuutuksen voimassaoloedellytyksen mukaan, jos vakuutus on vakuutustapahtuman, eli sen riidan, johon oikeusturvaetua haetaan, syntymisajankohtana ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, tulee myös niiden seikkojen, joihin riita, vaatimus tai syyte perustuu, olla syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana. Vakuutuksen voimassaoloaikaan luetaan se aika, jonka tämä vakuutus vakuutetun osalta on yksin tai peräkkäin yhdessä muiden päättyneiden vastaavansisältöisten oikeusturvavakuutusten kanssa ollut yhtäjaksoisesti voimassa.
Vakuutuslautakunta toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että A:n vakuutusturvassa on ollut katkos 14.3.2024 – 1.4.2024 vakuutusmaksun viivästymisen vuoksi. Riitaa on sen sijaan siitä, johtuuko maksun viivästyminen vakuutusyhtiön epäselvästä ohjeistuksesta maksuun liittyen ja onko tällaiseen katkokseen vetoaminen vakuutuksenottajan kannalta kohtuutonta tai johtaako se nyt käsillä olevassa tapauksessa kohtuuttomuuteen.
Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan A:n ja vakuutusyhtiön asiakaspalvelijan 1.3.2024 keskustelun lopputulos on ollut se, että asiakkaan tulee olla ensin yhteydessä autoliikkeeseen, jotta vakuutus voidaan irtisanoa ja liikaa maksettu osuus hyvittää asiakkaalle. Asiakaspalvelija viittaa kiireettömyyteen laskun maksamisessa toteamalla, ettei laskua tarvitse maksaa mainituilla tiedoilla, kun siitä tulee myöhemmin hyvitystä. Lopuksi asiakaspalvelija toteaa vielä, että jos A soittaa yhtiöön uudestaan seuraavan viikon maanantaina tai tiistaina, niin asia saadaan hoidettua. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan asiakaspalvelijan neuvoista ei voi perustellusti jäädä siihen käsitykseen, että vakuutusyhtiö lähettää asiassa uuden laskun ilman että A on ensin itse yhteydessä autoliikkeeseen ja tämän jälkeen vielä vakuutusyhtiöön.
Ottaen huomioon, että A:ta on nimenomaisesti ohjeistettu palamaan asiaan vakuutusyhtiön kanssa 1.3.2024 puhelua seuranneella viikolla maanantaina tai tiistaina, niin lautakunta toteaa, ettei asiassa voida pitää hyvän vakuutustavan vastaisena, että vakuutusyhtiö on irtisanonut vakuutuksen maksamattomana 15.3.2024, eli kahden viikon kuluttua mainitusta puhelusta. Vakuutuslautakunta viittaa lisäksi A:lle lähetettyjen maksumuistutuksien sisältöön ja siihen, että A on palannut asiaan puhelimitse vasta 3.4.2024, eli yli kuukausi 1.3.2024 puhelun jälkeen ja vasta silloin kuin vakuutusten irtisanomisesta oli jo ilmoitettu.
Näin ollen Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiön voida katsoa toimineen hyvän vakuutustavan vastaisesti A:n kanssa keskustellessaan tai että vakuutusyhtiö olisi antanut A:lle puhelun yhteydessä harhaanjohtavia tietoja.
Vakuutuslautakunnan ratkaistavaksi jää, johtaako oikeusturvaedun epääminen A:n kannalta kohtuuttomuuteen. A on valituksessaan tuonut esiin, että kohtuuttomuuden puolesta tulee ottaa huomioon erityisesti se, että vakuutusmaksun maksamatta jääminen on perustunut ainoastaan A:n väärinymmärrykseen siitä, että vakuutusyhtiö lähettää hänelle uuden laskun, jossa ei ole enää huomioitu A:n jo poisluovuttamaa leasing-autoa. Näin ollen A on ollut vilpittömässä mielessä jättäessään alkuperäisen laskun maksamatta ja että A:n huolimattomuutta laskun maksamisen viivästymisessä on pidettävä enimmilläänkin vain vähäisenä. A:n mukaan korvauksen epäämisen kohtuuttomuutta tulisi näin ollen arvioida vakuutussopimuslain 34 §:n valossa.
Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 34 § soveltuu lähtökohtaisesti tilanteisiin, jossa on kysymys vahinkotapahtuman aiheutumisesta ja vakuutetun toiminnan arvioimisesta liittyen vahinkotapahtuman aiheutumiseen. Nyt käsillä olevassa tapauksessa vahinkotapahtuma on riita-asian syntyminen, jonka aiheutumiseen A ei ole toiminnallaan tai laiminlyönnillään vaikuttanut 34 §:n tarkoittamalla tavalla. A:n laiminlyönti ei siten ole vaikuttanut vakuutustapahtuman syntymiseen, vaan vakuutusturvan katkeamiseen vakuutusmaksun maksamatta jäämisen vuoksi.
Lautakunta katsoo, että tapauksessa on kuitenkin mahdollista arvioida, johtaako kahden vuoden sääntöä koskevan ehtokohdan soveltaminen nyt käsillä olevassa tapauksessa A:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n valossa arvioituna.
Vakuutuslautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään (mm. FINE-039966 (2021)) todennut, että vapaaehtoisten vakuutussopimusten antaman vakuutusturvan laajuus on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen asia. Näkemyksensä tueksi lautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään viitannut johdonmukaisesti korkeimman oikeuden ratkaisuihin KKO 1993:18 ja KKO 2001:135, joiden mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi. Vakuutuksenantajan vastuuta rajoittavaa vakuutusehtoa voidaan ennakkopäätösten perusteella vain poikkeuksellisesti pitää sillä tavoin kohtuuttomana, että sitä voitaisiin sovitella tai jättää se huomioimatta huolimatta siitä, että sanamuotonsa mukaan ehtoa voitaisiin pitää selvänä.
Lautakunta toteaa, että vakuutusehdon kohtuullistamisen puolesta voidaan ottaa huomioon muun muassa se, onko vakuutusehdon muotoilu tavanomaisesta poikkeava tai muuten ennalta arvaamaton. Lisäksi kohtuullisuusarvioinnissa tulee ottaa huomioon se, onko tapauksessa käsillä sellaisia erityisen painavia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että kyseessä olevan vakuutusehdon soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka että sitä voitaisiin pitää yllättävänä tai ankarana. Mikäli ehdon sanamuoto on joiltain osin tulkinnanvarainen, voidaan sitä pitää myös sovittelua puoltavana seikkana. Muita harkinnassa huomioon otettavia seikkoja ovat muun muassa se, kuinka keskeinen ehto on ollut kysymyksessä ja millaiset mahdollisuudet vakuutuksenottajalla olisi ollut vaikuttaa sopimuksen sisältöön. Niin ikään sovittelussa ja sopimusehdon mahdollisessa kohtuullistamisessa otetaan huomioon kussakin tapauksessa vallitsevat yksilölliset olosuhteet.
Sovittelun kannalta merkitystä voidaan antaa myös sille, onko kysymyksessä vakuutusturvan sellainen laajentaminen sovittelun kautta, mitä edellä mainituissa korkeimman oikeiden ennakkopäätöksissä KKO 1993:18 ja KKO 2001:135 on ratkaisuperusteluissa tarkoitettu vai voidaanko kysymyksessä katsoa olevan muodollisluonteisen ongelman ratkaiseminen sovittelun kautta. Myös vakuutusoikeutta koskevassa kirjallisuudessavakuutuskorvauksen epäämistä on saatettu pitää kohtuuttomana, jos se perustuu vakuutuksenottajan toiminnan muodolliseen puutteeseen, jolla ei ole ollut vaikutusta vakuutusyhtiön riskiarvioon.
Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että sovellettavaa ehtokohtaa 5.1.2 vastaava ehtomuotoilu on sanamuodoltaan ja sisällöltään yksiselitteinen ja selkeä. Sovittelua puoltavina seikkoina voidaan kuitenkin pitää muun muassa sitä, että A on pyrkinyt selvittämään 1.3.2024 vakuutuslaskun sisältöön liittyviä ongelmia. Lautakunta pitää myös uskottavana, että A:n laskun maksamattomuus on perustunut erehdykseen ja että A olisi ollut kykenevä maksamaan laskun ennen turvan irtisanomista. Kyseisen ehtokohdan tarkoituksena on myös alun perin ollut estää sellaiset tilanteet, jossa vakuutuksenottaja ottaa itselleen oikeusturvavakuutuksen silloin, kun on olemassa uhka riita-asian syntymisestä. Nyt käsillä olevassa tapauksessa A:n oikeusturvavakuutus oli lautakunnan käsityksen mukaan kuitenkin ollut voimassa ennen katkosta useita vuosia samansisältöisenä.
Nyt käsillä olevassa tapauksessa A:n oikeusturvavakuutuksen katkoksen on aiheuttanut se, että A on laiminlyönyt vakuutusmaksun suorittamisen oikea-aikaisesti. Lautakunta toteaa, että A:n maksuviivästys on myös koskenut A:n kaikkia vakuutuksia eikä vain hänen auto- ja liikennevakuutuksiaan. Lautakunta toteaa, että vakuutusmaksun suorittamista on pidettävä vakuutuksenottajan tärkeimpänä sopimusvelvollisuuden täyttämisenä ja lautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössä katsonut, että tämän velvollisuuden laiminlyömistä on arvioitava kriittisesti. Tältä osin lautakunta viittaa esimerkiksi ratkaisusuositukseensa FINE-058673 (2023), jossa lautakunta katsoi, ettei erehdyksessä tapahtuneen vakuutusmaksun laiminlyönnin aiheuttamaa lyhyttä viiden päivän katkosta oikeusturvavakuutuksessa ja siitä aiheutunutta kahden vuoden sääntöä koskevan ehdon soveltumista voitu pitää kohtuuttomana tai kohtuuttomaan lopputulokseen johtavana.
Käytettävissä olevan selvityksen mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö oli ohjeistanut A:ta olemaan uudestaan yhtiöön yhteydessä 1.3.2024 puhelun jälkeen sen jälkeen, kun A olisi selvittänyt asian autoliikkeen kanssa. A:lle lähetyissä kirjeissä oli myös asianmukaisesti selvitetty voimassaolon katkoksen vaikutukset ja erityisesti mainittu oikeusturvavakuutuksen erityispiirteet tähän liittyen. A:n vakuutusturvan katkos oli myös ollut lähes kaksi viikkoa ja vaikka vakuutukset oli irtisanottu 14.3.2024, oli A ollut yhteydessä yhtiöön vasta 3.4.2024.
Vakuutuslautakunta katsoo, että huomioiden erityisesti sen, että vakuutusturvan katkeaminen on perustunut vakuutusmaksun laiminlyöntiin A:n koko vakuutusturvan osalta sekä sen, että katkos oli kestänyt lähes kaksi viikkoa ennen kuin A oli ollut uudelleen yhteydessä vakuutusyhtiöön, ei asiassa ole esitetty A:n puolelta seikkoja, joiden perusteella tässä tapauksessa kyseessä olevaa kahden vuoden sääntöä tai siihen vetoamista olisi pidettävä A:n kannalta kohtuuttomuuteen johtavana.
Lopputulos
Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutusehtojen mukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén
Jäsenet:
Haapasaari
Kankkunen
Karimäki
Malmberg