Tapahtumatiedot
Taloyhtiön vakuutusyhtiölle 1.11.2024 tekemän vahinkoilmoituksen mukaan asunnon A 4 asukas oli 15.10.2024 huomannut eteisen seinässä vauriojälkiä sähkötaulun ympärillä. Kohteessa tehtiin vahinkokartoitukset 21.10.2024 ja 29.10.2024. Ensimmäisen vahinkokartoituksen mukaan sähkökeskuksen alapuolella oli kosteusjälkiä ja kohonneita kosteusarvoja. Vesi oli tullut sähköputken suojaputkea pitkin. Vuodon syy ei selvinnyt. Toisen vahinkokartoituksen mukaan kyseisen asunnon pesuhuoneremontin yhteydessä kattoa koolatessa poraus tai proppu oli osunut sähköputkeen ja samalla yläpuolisen asunnon pesuhuoneen viemäriputkeen ja tämä oli vuotovahingon syy. Vahinkokartoitusraportin mukaan proppu on voinut olla viemärissä vuosia ennen kuin viemäri on alkanut vuotamaan. Asunnon A 4 pesuhuoneremontti oli tehty vuonna 2002.
Vakuutusyhtiö teki asiassa kielteisen korvauspäätöksen 4.11.2024. Vakuutusyhtiö katsoi, että taloyhtiön korvausoikeus oli vanhentunut, koska vahinkoilmoitus oli tehty yli vuoden kuluttua vahinkotapahtuman havaitsemisesta.
Taloyhtiö teki asiassa uudelleenkäsittelypyyntöjä vakuutusyhtiöön. Taloyhtiön mukaan selvityksen perusteella viemärivuodosta aiheutuneet vauriot oli havaittu vuonna 2024. Vuonna 2002 oli selvitetty sähköjohdon rikkoutumisen syy, kun sähköjohto ei ollut tullut suojaputkesta ulos, ja tuolloin tilanne oli korjattu vetämällä uusi sähköjohto. Tällöin ei ollut arvattu, että samalla kertaa olisi osuttu myös viemäriin, eikä sitä voinut havaita, koska viemäri kulki rakenteen sisässä. Taloyhtiön mukaan tämän ikäisessä rakennuksessa tai yleensä muutenkaan LVI-piirustukset eivät ole niin tarkkoja, että niistä näkisi tarkalleen, missä putket sijaitsevat. Ottaen huomioon, että poraaminen oli tehty hyvin pienelle alalle, ei piirustuksista olisi voinut päätellä, oliko putkeen osuttu vai ei. Koska mitään indikaatiota ei tuolloin ollut putkiosumasta, oli täysin teoreettista, että asiaa olisi voitu selvittää tarkemmin. Putkivaurion havaitseminen vuonna 2002 olisi edellyttänyt viemärien kuvaamista, mikä ei olisi ollut looginen toimenpide siinä vaiheessa, kun vika oli ollut sähköjohdossa eikä mitään viitettä vuodosta ole ollut. Taloyhtiö toteaa lisäksi, että yleensä ruuvin ja propun läpimitta on 6–8 millimetriä. Pelkästään piirustuksia analysoimalla ei olisi pystynyt tarkkaan arvioimaan, kulkeeko juuri tuon 6–8 millimetrin kohdalla viemäriä vai ei. Aina oli olemassa epävarmuus siitä, että piirustukset eivät pidäkään paikkaansa.
Vakuutusyhtiö ei muuttanut ratkaisuaan uudelleenkäsittelypyyntöjen johdosta. Yhtiön mukaan toimitetun selvityksen perusteella asennusvirhe oli havaittu ensimmäisen kerran vuonna 2002, kun sähköjä oli jouduttu korjaamaan. Vuonna 2024 havaittujen kosteusvaurioiden syy on sama asennusvirhe, joka oli aiheuttanut vahinkoja jo vuonna 2002. Kyseessä ei ollut kaksi erillistä vahinkotapahtumaa, vaan asennusvirhe oli tapahtunut vuonna 2002, jolloin siihen liittyvät ensimmäiset vauriot oli todettu. Sillä seikalla, että vuonna 2002 vahinkojen syytä ei ollut selvitelty tarkemmin ja asennusvirhe oli jäänyt havaitsematta, ei ollut merkitystä asian arvioinnissa, sillä vahingot oli joka tapauksessa todettu ensimmäisen kerran jo vuonna 2002. Vahinkojen syy olisi ollut mahdollista selvittää jo tuolloin. Vakuutuksenottaja ei voinut päästä parempaan asemaan sen vuoksi, että vuonna 2002 todetun vahingon syyn selvittäminen oli laiminlyöty, ja kohteessa oli myöhemmin todettu uusia vahinkoja saman vian ja syyn aiheuttamana. Sähköjohto, johon vuonna 2002 oli osuttu, sijaitsi rakenteiden sisällä. Tällaisessa tilanteessa olisi tullut vahingon tapahtumisen jälkeen tarkemmin selvittää rikkoutuneen sähköjohdon sijainti, jotta samalla olisi voitu varmistaa, ettei muuta vahinkoa ollut päässyt syntymään. Kohteen LVI-piirustuksista olisi muun muassa tullut varmistaa, ettei myös kohteen putkistoon ollut osuttu porauksen aikana.
Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta
Taloyhtiö katsoo, ettei korvausvaatimus ole vanhentunut ja pyytää tutkimaan, voiko korvauksen evätä vanhentumisen perusteella.
Lisäkirjelmässään taloyhtiö korostaa aiemmin uudelleenkäsittelypyynnöissä lausutun lisäksi, että vuotovahingon vahinkoseuraamuksesta on saatu tieto vuonna 2024 eikä vuotovahinko ole siten siltä osin vanhentunut. Lisäksi taloyhtiö toteaa, että ainoa tapa todentaa ja havaita viemäriputken rikkoutuminen vuonna 2002 olisi ollut viemärikuvaus tai betonin pilkkaus. Näiden osalta taloyhtiö lausuu, että ne eivät ole luonnollisia ja kohtuullisia toimenpiteitä tilanteessa, jossa sähköjohdoissa on vika, ja mitään viitettä viemäriputken vaurioista ei ole. Taloyhtiön mukaan vakuutusyhtiön näkemys siitä, että viemärivaurio olisi ollut havaittavissa tai että se olisi pitänyt havaita vuonna 2002, on hyvin teoreettinen. Näin ollen taloyhtiö kiistää laiminlyöneensä vahingon selvittämistä vuonna 2002 vaan katsoo toimineensa loogisesti ja asianmukaisesti ottaen huomioon tilanteen ja käytettävissä olleet tiedot.
Vakuutusyhtiö kiistää taloyhtiön vaatimukset ja toteaa aiemmin esittämänsä lisäksi, ettei vahinkoseuraamuksen eli vuotovahingon syntymisajankohta ole asiassa ratkaisevaa, koska seuraamuksia ei olisi syntynyt, jos jo havaittua vahinkoa olisi tutkittu asianmukaisesti. Viemäriputki on rikkoutunut vuonna 2002, mutta koska putkeen on tuolloin laitettu proppu, on se estänyt veden valumisen putkesta, eikä kosteusvahinkoja ole syntynyt heti vahinkotapahtuman sattumisen jälkeen. Kosteusvauriot on todettu vasta 15.10.2024, kun viemäriputkessa ollut proppu on jossain vaiheessa irronnut paikaltaan ja putki on alkanut vuotaa.
Vakuutusyhtiö toteaa, että tilanne olisi toisenlainen, jos mitään vahinkoa ei olisi aiheutunut vielä vuonna 2002, vaan sekä sähköjohtojen viat että viemäriputken vuoto olisi todettu vasta vuonna 2024. Tällöin taloyhtiö ei olisi voinut tietää, että putkeen oli porattu jo vuonna 2002, koska mitään vahinkoa ei olisi tullut taloyhtiön tietoon. Nyt tilanne sen sijaan on se, että vaikka viemäriputkeen poraamiseen liittyvä vahinkoseuraamus on ilmennyt vasta myöhemmin, kyse on yhdestä vahinkotapahtumasta, jonka yhteydessä sekä viemäriputki että sähköjohto ovat rikkoutuneet. Tässä tapauksessa ei myöskään ole kyse vahinkoseuraamuksesta, jota ei olisi ollut mahdollista havaita, jos asiaa olisi haluttu selvitellä tarkemmin heti vuonna 2002. Taloyhtiö ei voi päästä ilmoittamisvelvollisuuden osalta parempaan asemaan vain sen vuoksi, että vahingon selvittely on laiminlyöty. Itse vahinkoseuraamus eli vuotovahinko olisi myös jäänyt tässä tapauksessa kokonaan syntymättä, jos todettu vahinkotapahtuma eli porausvahinko olisi heti sen havaitsemisen jälkeen selvitetty ja myös korjattu asianmukaisesti.
Lisävastineessaan yhtiö toteaa, että LVI-kuviin tutustumista ei yhtiön näkemyksen mukaan voida pitää kohtuuttomana tai teoreettisena toimenpiteenä märkätilaan kohdistuvan korjaustyön aikana. Jos kuviin olisi tutustuttu, olisi niistä voitu havaita, että viemäriputki kulkee kohdassa, jossa porausvirhe on tapahtunut. Tämän seurauksena olisi ollut syytä ryhtyä tarkempiin tutkimuksiin, kuten esimerkiksi putkikuvauksiin, kun tiedossa on ollut, että porauksen seurauksena on jo osuttu sähköjohtoon.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Kiinteistövakuutusehtojen, voimassa 1.1.2024 alkaen, kohdan E-3.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutunut suoranainen esinevahinko sekä näissä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset, kun esinevahinko on aiheutunut vakuutuksen voimassa ollessa. Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti vahingon syyn perusteella. […]
Kiinteistövakuutuksen yleisten ehtojen kohdan Y-10.2 (Korvausoikeuden vanhentuminen) mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuuttajalta vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai jos vakuutus on otettu vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.
Lainkohdan 2 momentin mukaan, jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää 73 §:n 2 momentin mukaan oikeutensa korvaukseen.
Ratkaisusuositus
FINEn ratkaistavana asiassa on kysymys siitä, onko taloyhtiön oikeus hakea korvausta viemäriputkeen poraamisesta aiheutuneesta vuotovahingosta vanhentunut.
Osapuolten kannanottojen perusteella FINE toteaa asiassa olevan riidatonta, että putkeen poraaminen on tapahtunut vuonna 2002; samoin riidatonta on, että taloyhtiö on saanut tiedon rakenteiden kastumisesta syksyllä 2024 sen jälkeen, kun asukas oli vuodon havainnut 15.10.2024. Riitaista asiassa on se, onko taloyhtiön oikeus hakea korvausta viemäriputkeen poraamisesta aiheutuneesta vuotovahingosta aiheutunut. Vakuutusyhtiö on tältä osin katsonut, että asiaa arvioitaessa on huomioitava se, että taloyhtiön olisi tullut vuonna 2002 käytettävissään olevien tietojen perusteella selvittää, onko sähköjohdon lisäksi myös viemäriputki vaurioitunut.
Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on katsottu, ettei vanhentumista koskevia säännöksiä tule tulkita ainakaan laajentavasti, koska vanhentumissäännökset vapauttavat vakuutuksenantajan siitä sopimusvelvoitteesta, joka sillä muutoin olisi.
Vakuutussopimuslain 73 §:n ja vakuutussopimuksen yleisten ehtojen perusteella korvausta on haettava vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Kuitenkin korvausvaatimus on esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta.
Asiaan sovellettavien vakuutusehtojen ehtokohdan E-3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutunut suoranainen esinevahinko sekä näissä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset, kun esinevahinko on aiheutunut vakuutuksen voimassa ollessa. FINE toteaa taloyhtiön hakeneen korvausta putken vuotamisesta aiheutuneesta rakenteiden kastumisesta eli vuotovahingosta. Vakuutusehdoissa mainittuna esinevahinkona ja siten vakuutustapahtumana on FINEn näkemyksen mukaan tässä pidettävä kyseistä vuotovahinkoa. Lisäksi FINE toteaa, että tilanteissa, joissa esinevahinko ja sen aiheuttanut tapahtuma eivät ole sattuneet samanaikaisesti, vakuutusehdoissa ei edellytetä, että esinevahingon lisäksi myös vahingon aiheuttanut tapahtuma olisi aiheutunut vakuutuksen voimassa ollessa.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella taloyhtiön tiedossa ei ole vuonna 2002 ollut, että porattaessa olisi osuttu sähköjohdon lisäksi myös viemäriputkeen, vaan taloyhtiö on saanut tästä tiedon vuonna 2024, kun taloyhtiön asukas oli havainnut vuodan 15.10.2024. Vahinkoilmoituksen taloyhtiö on tehnyt noin kahden viikon kuluttua tästä. Asiassa ei ole esitetty väitettä, jonka mukaan vuoto olisi alkanut jo vuonna 2002 tai muutoinkaan ennen vakuutuksen voimassaoloa. Edelleen FINE toteaa, etteivät vakuutustapahtuma ja siitä aiheutunut vahinkoseuraamus ole nyt puheena olevan vuotovahingon kohdalla ajallisesti erotettavissa toisistaan. Näin ollen FINE katsoo, että kyseessä on vakuutuksen voimassa ollessa aiheutunut esinevahinko, ja vakuutusyhtiön tehtyä vahinkoilmoituksen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta ja vahinkoseuraamuksesta tiedon saatuaan, taloyhtiön oikeus hakea korvausta ei ole vanhentunut vakuutussopimuslain 73 §:n ja vakuutussopimuksen yleisten ehtojen perusteella. Lisäksi FINE toteaa, että arvioitaessa, onko korvausta haettu vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tiedon vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta, kyse vakuutussopimuslain 73 §:n perusteella on nimenomaisesti tiedon saamisesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimuksen vanhentumista arvioitaessa merkityksellisiä eivät siten ole korvauksen hakijan menettely ja toimenpiteet vahingon selvittämiseksi.
Edellä todetun perusteella FINE katsoo, ettei taloyhtiön 1.11.2024 tekemä korvausvaatimus ole vanhentunut. Näin ollen FINE suosittaa, että vakuutusyhtiö käsittelee taloyhtiön vahinkoilmoituksen. Vahingon korvattavuuteen tai taloyhtiön menettelyyn edellä lausuttua laajemmin FINE ei ota kantaa, koska asiassa ei ole tehty korvauspäätöstä.
Lopputulos
FINE suosittaa, että vakuutusyhtiö ottaa taloyhtiön vahinkoilmoituksen käsiteltäväkseen.
FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Korpelainen
Esittelijä Karppinen