Tapahtumatiedot

Asiakas oli ottanut omistamalleen hevoselle 20.1.2021 hevosen suppean eläinlääkärikuluvakuutuksen sekä hevosen henkivakuutuksen.

Valvontaeläinlääkäri oli pyytänyt poliisia tutkimaan asiakkaan eläintenpitoa. Eläinlääkäreille oli tullut ilmoitus kauan ontuneesta hevosesta, jolle ei ollut hankittu ilmoituksen mukaan eläinlääkärin apua. Valvontaeläinlääkäri määräsi hevosen tutkittavaksi klinikkaolosuhteissa ja hevoselle tehtiin tutkimus 25.4.2024. Asiassa ei epäilty rikosta. Poliisin 9.12.2024 päivätyn, esitutkinnan päättämistä koskevan päätöksen mukaan edellinen omistaja oli kertonut asiakkaalle, että hevosella oli hankosidevamma ja puikkoluun murtuma, jotka olivat parantuneet, ja hevonen myytiin siitokseen ja kevyeen käyttöön. Asiakas oli kertonut huomanneensa hevosen ontuvan keväällä 2021.

Eläinlääkärin 12.5.2021 päivätyn lausunnon mukaan röntgenkuvauksessa molemmat etukaviot ja alanivelet sekä kintereet ja selän okahaarakkeet olivat siistit. Eläinlääkärin lausunnon 19.7.2021 mukaan vasen etujalka oli ollut noin viikon ajan hyvin kipeä. Kavio vaikutti normaalilta, eikä röntgenkuvauksessa havaittu murtumaan viittaavaa. Ultraäänitutkimuksessa havaittiin repeämä hankositeen yläosassa. Jänteet vuohisen alla vaikuttivat hyviltä, mutta syvän koukistajan kiinnityskohdan vammaa kavioluuhun ei kuitenkaan voitu poissulkea. Hoidoksi määrättiin suonensisäistä tulehduskipulääkettä ja jatkohoidoksi Cronyxin-tulehduskipulääkettä kerran päivässä viikon ajan. Lausunnossa todettiin, että hevosen tulisi alkaa vähitellen käyttää vasenta etujalkaansa, koska muussa tapauksessa riskinä oli oikean etujalan kaviokuume.

Eläinlääkärin 25.4.2024 päivätyn lausunnon mukaan hevosella oli etujaloissa pitkään jatkunut ontuma, jota oli tutkittu useamman kerran tuloksetta. Hevonen liikkui tutkimuksessa erittäin huonosti ja etenkin vasen etujalka oli kipeä. Jalka puutui keskikorkealla puudutuksella, mutta oli edelleen hyvin huonossa kunnossa. Röntgenkuvissa oli havaittu vasemman etujalan sädeluun sisäpuolen päässä selkeä parantumaton murtuma, joka eläinlääkärin mukaan selitti ontuman ja oli ennusteeltaan toivoton. Eläinlääkäri piti lopettamista ainoana vaihtoehtona eläimen kivun ja kärsimyksen välttämiseksi.

Asiakas oli hakenut korvausta 25.4.2024 käynnillä aiheutuneista hevosen hoitokuluista sekä hevosen lopettamisesta ja ruumiin hävittämisestä aiheutuneista kuluista suppeasta eläinlääkärikuluvakuutuksesta. Käynnillä 25.4.2024 oli tehty myös kengittäjän konsultaatio. Asiakas on hakenut edellä mainittujen kulujen lisäksi 5 000 euron vakuutusmäärän mukaista korvausta hevosen henkivakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö epäsi korvauksen todeten korvauspäätöksessään 26.4.2024, että hevosen suppea eläinlääkärikuluvakuutus korvaa ainoastaan vakuutusehdoissa erikseen luetelluista vahinkotapahtumista aiheutuneita eläinlääkärikuluja. Vakuutuksesta korvataan esimerkiksi tapaturman aiheuttaman haavavamman ja tapaturman aiheuttaman luunmurtuman tutkimisesta ja hoidosta aiheutuneita kohtuullisia ja perusteltuja eläinlääkärikuluja. Muita kuin ehdoissa lueteltuja sairauksia ja vammoja ei korvata suppean eläinlääkärikuluvakuutuksen perusteella. Vakuutuksesta ei korvata myöskään lopetuksesta, tuhkauksesta tai ruumiin hävittämisestä aiheutuneita kuluja.

Vakuutusyhtiö totesi, ettei vakuutuksesta korvata hevosen arvoa, jos lopetukseen johtanut syy on tuki- ja liikuntaelinten sairaus, vamma tai rasitusvamma, joka aiheuttaa hevoselle ontumaa tai muuta Iiikuntahäiri­ötä. Hevosen arvoa ei korvata silloinkaan, kun lopetukseen johtanut syy on luunmurtuma tai säröytymä, jossa on merkkejä aikaisemmasta heikkenemisestä, luustosairaudesta, nivelrikkomuutoksista tai rasitusmurtumasta. Näissä tilanteissa hevosen arvoa ei korvata, vaikka hevonen lopetettaisiin eläinsuojelullisista syistä johtuen.

Vastauksena asiakkaan uudelleenkäsittelypyyntöön vakuutusyhtiö teki asiassa uuden korvauspäätökseen 13.5.2024, jossa yhtiö totesi, että eläinlääkäriklinikalta saadun tiedon mukaan murtuman taustalla ei ole tapaturmaa ja että yleisen eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan hevosen sädeluumurtumat ovat tyypillisiä rasitusmurtumia, jotka ovat seurausta pitkällisestä rasituksesta.

Korvauspäätöksessä 20.2.2025 vakuutusyhtiö totesi, että asiakasta oli pyydetty vahinkoasian uudelleen arviointia varten toimittamaan hevosen lopettaneen eläinlääkärin laatima tarkennettu lausunto. Päätöksen mukaan asiakas oli kertonut eläinlääkärin ilmoittaneen, ettei tämä voisi ottaa kantaa vamman syntytapaan.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

Asiakas katsoo valituksessaan, että eläinlääkärin tutkimuksessa 25.4.2024 todettu murtuma oli syntynyt äkillisesti. Koska tapaturmaisesti sattunutta luunmurtumaa ei voida poissulkea, asiakas toteaa olevansa oikeutettu 5 000 euron kertakorvaukseen sekä vakuutusehtojen mukaiseen korvaukseen käynnistä 25.4.2024 aiheutuneista kustannuksista. Asiakas ei havainnut röntgenkuvassa muuta kuin lääkärin osoittaman tarkkarajaisen murtuman, jonka ympärillä oli normaalia luuta. Eläinlääkäri ei myöskään kirjannut lausuntoonsa, että luussa olisi havaittavissa aiempaa heikentymistä tai haurastumista. Asiakas katsoo, että ainoa mahdollisuus murtuman sattumiselle on tapaturma, joka on jossain vaiheessa sattunut muiden hevosta kiusanneiden vaivojen yhteydessä.

Asiakas kertoo, että hänen asuinseudullaan hevosten liikkumiseen käyttämät tarhat ovat harvoin tasaisia ja niissä saattaa olla kiviä. Näin ollen on mahdollista, että hevonen on loukannut itsensä esimerkiksi tarhassa liikkuessaan, mutta vamma on jäänyt havaitsematta hevosella olevan pukinkavion vuoksi, joka aiheuttaa etujalkojen töpöttävää liikettä.

Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, ettei vakuutus korvaa hevosen arvoa, jos lopetukseen johtanut syy on luunmurtuma tai säröytymä, jossa on merkkejä aikaisemmasta heikkenemisestä, luustosairaudesta, nivelrikkomuutoksista tai rasitusmurtumasta. Sädeluumurtumat ovat rasitusmurtumia, joita vakuutus ei kata. Sädeluumurtumassa ei ole kyse aiemmin terveeseen kudokseen kohdistuneesta ulkoisen tapaturman aiheuttamasta luunmurtumavammasta.

Vakuutusyhtiön pyytämässä asiantuntijaeläinlääkärilausunnossa hevossairauksien erikoiseläinlääkäri on katsonut, että yleisen eläinlääketieteellisen käsityksen mukaan sädeluumurtuma on rasitusmurtuma. Lausunnon mukaan hevosella aiemmin todettu pukinkavioisuus tunnistetaan yleisesti alaraajan ja etenkin sädeluualueen rasitusvammoille altistavana rakenteena. Lausunnon antajan näkemys on, ettei hevonen ollut vammautunut tapaturmaisesti.

Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutusehtojen mukaan akuuteissa tapa­turmatilanteissa hevosen arvo korvataan ainoastaan niissä tilanteissa, kun hevonen on vahingoittunut tapaturmaisesti niin pahoin, että se on lopetettava välittömästi tapaturman yhteydessä. Tässä tapauksessa ei ole ollut kuitenkaan kyse tilanteesta, jossa hevonen olisi vahingoittunut tietyn tapaturman yhteydessä niin pahoin, että sen lopettaminen olisi ollut välittömästi tämän tapaturman hetkellä välttämätöntä. Lopetukseen johtanut syy on pitkään jatkunut, ontumaa aiheuttanut tuki- ja liikuntaelimen vamma, jonka selittäväksi syyksi on löytynyt sädeluumurtuma. Lisäksi tapaturmakorvauksen edellytyksenä on, että kyseessä on aikaisemmin terveeseen kudokseen kohdistunut vamma, jonka taustalla ei ilmene sairautta, kulumaa tai altistavaa tekijää.

Vakuutusyhtiö toteaa, ettei suppea eläinlääkärikuluvakuutus kata lainkaan ontuman tutkimuskuluja. Tutkimuskulut ovat tässä tapauksessa aiheutuneet ontuman tutkimisesta. Suppea eläinlääkärivakuutus ei korvaa myöskään hevosen lopetuksesta tai ruumiin hävittämisestä aiheutuvia kuluja. Koska vakuutus korvaa vain eläinlääkärin tekemiä tutkimuksia ja hoitoja, eläinlääkärin laskulla oleva kengittäjän konsultaatio ei voi tulla tästäkään syystä vakuutuksesta korvattavaksi. Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että asiakkaan ja hevosklinikan välillä mahdollisesti edelleen avoinna olevaan laskuun sisältyvien perintäkustannusten osuus ei ole korvattavissa eläinlääkärikuluvakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiö toteaa, ettei se ole arvioinut hevosen käypää arvoa. Hevosen kuolemasta maksettava korvaus lasketaan sen arvon mukaan, joka hevosesta myytäessä välittömästi ennen vahinkoa olisi saatu, ja korvauksena maksetaan enintään vakuutusmäärä. Tässä tilanteessa ei ole arvioitu sitä, vastaako hevosen vakuutusmäärä sen käypää arvoa. Jos asiassa suositetaan henkivakuutuksen maksamista, vakuutusyhtiö arvioi korvauksen määrän erikseen.

Asiakas kertoo lisäkirjelmässään 26.3.2025, että pukinkavion todennut eläinlääkäri oli ilmoittanut, ettei pukinkavion pitäisi haitata hevosen normaalia käyttöä, kun hevonen kengitetään oikein. Asiakas ei löytänyt sellaista kengittäjää, joka osaisi kengittää pukinkavion ja siksi hevosta oli tarkoitus käyttää vain siitokseen. Koska hevonen ei ollut erityisen iäkäs, asiakas pyrki korjaamaan todetun kehänivelen nivelrikon. Asiakas kertoo, että hevonen oli hyötynyt nivelrikon pistoshoidosta. Asiakas kertoo, että poliisiraportin mukaan oli mahdotonta määritellä, missä ja milloin luunmurtuma oli sattunut. Koska luunmurtuma ei näkynyt ulospäin, ei hevosta heti murtuman sattuessa voitu lopettaa, ottaen myös huomioon, että hevosella oli asiakkaan omistusaikana ollut voimakasta ontumaa ajoittain. Kyseinen ontuminen johtui asiakkaan mukaan kuitenkin muista syistä ja oli hoidettavissa. Asiakkaan mukaan hevosen käypä arvo vastaa sen hevosen henkivakuutuksen vakuutusmäärää.

Lisäkirjelmässään 1.8.2025 asiakas kertoo olettaneensa hevosen henkivakuutuskorvauksen vastaavan vakuutuskirjan vakuutusmäärää. Asiakas katsoo, että jos vakuutusyhtiö haluaisi aidosti olla asiakkaan puolella, se pienentäisi asiakkaalle siitä ilmoittaen vakuutusarvoa, kun se saa hevosen kunnosta tietoa. Vakuutusyhtiö on ollut tietoinen hevosen todennäköisestä tulehduksellisesta suolistosairaudesta sekä jännevammasta. Nyt puheena olevassa tapauksessa hevosen siitosarvo ei ole laskenut vakuutusyhtiön tiedoksi saamien seikkojen perusteella, eikä hevonen olisi ilman tätä luunmurtumaa tullut lopetetuksi, vaan sitä olisi voitu käyttää siitokseen. Hevosella oli hyviä tuloksia kilpailuista ja myös hyvä suku, joten sen varsoilla olisi ollut arvoa asiakkaalle.

Asiakas toteaa maksaneensa koko vakuutussopimussuhteen ajan täyttä vakuutusmaksua, eikä häntä ollut tiedotettu, että hevosen henkivakuutussumma olisi sen hetkittäisestä kunnosta riippuvainen. Asiakkaan mukaan kyseinen seikka tulisi käydä selkeästi ilmi vakuutusehdoista.

Lisävastineessaan 4.8.2025 vakuutusyhtiö toteaa, ettei hevosen käypää arvoa arvioitu korvausasian yhteydessä, koska aikaisemmin annettu päätös on ollut kielteinen. Mikäli asiassa suositettaisiin korvauksen maksamista henkivakuutuksesta, vakuutusyhtiö arvioisi hevosen käyvän arvon erikseen. Hevosen kuolemasta maksettava korvaus on vakuutusehtojen mukaan eläimen kuolinhetkeä edeltävää käypää arvoa vastaava määrä, kuitenkin korkeintaan vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä. Hevosen henkivakuutuksen vakuutusmäärä on ollut 5 000 euroa.

Sopimusehdot

Asiassa sovelletaan 1.1.2020 alkaen voimassa olleita hevosvakuutuksen vakuutusehtoja.

1 Hevosen henkivakuutus

Ehtokohdan 1.1 (Vakuutuksen kohde, omavastuu ja vakuutusmäärä) mukaan vakuutettuna on vakuutuskirjaan merkitty hevonen.

Hevosen henkivakuutuksen vakuutusmäärän tulee vastata korkeintaan hevosen markkina-arvoa, joka määritellään ostohinnan, näyttely- ja kilpailutulosten, jalostusarvon tai muiden saavutusten perusteella. Ostohetkellä hevosen vakuutusmäärä voi olla korkeintaan ostohinta. Jos vakuutuksenottaja on hevostoiminnassa arvonlisäverovelvollinen, vakuutetaan hevonen arvonlisäverottomasta vakuutusmäärästä.

Vakuutusmäärää voidaan vakuutuksen voimassaoloaikana korottaa siihen asti, kunnes hevonen täyttää 16 vuotta. Vakuutusmäärää voidaan korottaa kilpailutulosten tai muiden saavutusten perusteella. Korotettu vakuutusmäärä ei kuitenkaan koske niitä sairauksia, sairaalloisia muutoksia tai tapaturmia, jotka ovat alkaneet tai sattuneet ennen vakuutusmäärän korotusta. Tällöin korvausperuste on vakuutusmäärä ennen korotusta.

Hevosen arvo saattaa muuttua myös kilpailusaavutusten tai tulosten tason laskiessa, kilpailu-uran päättyessä tai hevosen vammautumisen tai sairastumisen johdosta.

Vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa vakuutusyhtiölle, jos hevosen arvoon vaikuttavat tekijät muuttuvat oleellisesti.

Hevosen henkivakuutuksen vakuutusmäärää alennetaan vuosittain 20 prosentilla voimassaolevasta vakuutusmäärästä sen vakuutuskauden alusta alkaen, jonka aikana hevonen täyttää 16 vuotta. Vakuutusmäärää ei kuitenkaan alenneta alle 1000 euron. Vakuutusmäärä voi kuitenkin olla enintään 20 000 euroa sen vakuutuskauden alusta alkaen, jonka aikana hevonen täyttää 21 vuotta.

Henkivakuutuksessa ei ole omavastuuta.

Ehtokohdan 1.3.1 mukaan (Käsitteitä, Tapaturma) mukaan tapaturma on äkillinen tapahtuma, joka aiheutuu ulkoisesta syystä ja aiheuttaa vamman, josta jää silmin havaittava paikallisoire. Tapaturmana korvataan aiemmin terveeseen kudokseen kohdistunut vamma, jonka taustalla ei ilmene sairautta, kulumaa tai muuta altistavaa tekijää.

Ehtokohdan 1.4.1 (Mitä korvataan?) mukaan hevosen henkivakuutuksesta maksetaan korvausta, kun hevonen on vakuutuksen voimassaoloaikana

• sairastunut niin vaikeasti, että se on asianmukaisesta hoidosta huolimatta eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämättä lopetettava
• vahingoittunut tapaturmaisesti niin pahoin, että se on asianmukaisesta hoidosta huolimatta eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan lopetettava välittömästi tapaturman yhteydessä
• kadonnut Suomessa, eikä sitä ole saatu takaisin kuukauden kuluessa
• kuollut.

Korvauksen edellytyksenä on, että hevonen on sairastunut tai loukkaantunut niin pahoin, ettei sitä jatkuvasta hoidosta huolimatta voida enää pitää elossa.

Ehtokohdan 1.4.2 (Mitä ei korvata?) mukaan hevosen henkivakuutuksesta ei makseta korvausta, kun kyseessä on

• tuki- ja liikuntaelinten sairaus tai vamma, joka aiheuttaa ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä
• […]
• luunmurtuma tai säröytymä, jossa on merkkejä aikaisemmasta heikkenemisestä, luustosairaudesta, nivelrikkomuutoksista tai rasitusmurtumasta
• […].

Rajoitukset ovat voimassa myös silloin, jos hevonen joudutaan lopettamaan eläinsuojelullisista syistä.

Ehtokohdan 1.5.3 (Korvauksen peruste) mukaan hevosen kuolemasta maksettava korvaus on eläimen kuolinhetkeä edeltävää käypää arvoa vastaava määrä, kuitenkin korkeintaan vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä.

Vahinkoa ei korvata, jos korvaus maksetaan valtion varoista eläintautilain nojalla tai muista syistä.

2 Hevosen suppea eläinlääkärikuluvakuutus

Ehtokohdan 2.3.1 (Käsitteitä, Tapaturma) mukaan tapaturma on äkillinen tapahtuma, joka aiheutuu ulkoisesta syystä ja aiheuttaa vamman, josta jää silmin havaittava paikallisoire. Tapaturmana korvataan aiemmin terveeseen kudokseen kohdistunut vamma, jonka taustalla ei ilmene sairautta, kulumaa tai muuta altistavaa tekijää.

Ehtokohdan 2.4.1 (Mitä korvataan?) mukaan vakuutuksesta korvataan vain seuraavien vahinkojen tutkimisesta ja hoidosta aiheutuneet kohtuulliset ja perustellut eläinlääkärikulut:

• […]
• tapaturman aiheuttama luunmurtuma tai -säröytymä, ei kuitenkaan sellaista, jossa on merkkejä aikaisemmasta heikkenemisestä, luustosairaudesta, nivelrikkomuutoksista tai rasitusmurtumasta.

Vakuutusyhtiöllä on oikeus ohjata hevonen valitsemansa eläinlääkärin, hevosklinikan tai palveluntarjoajan hoidettavaksi.

Ehtokohdan 2.4.2 (Eläinlääkärikulut) mukaan eläinlääkärikuluina korvataan eläinlääkärin suorittamat eläinlääketieteellisesti perustellut tutkimukset ja hoidot sekä eläinlääkärikäynnin yhteydessä eläinlääkäriä toimenpiteissä avustavan hoitajan työ. Vakuutus korvaa käynnin yhteydes­sä käytetyt rekisteröidyt lääkkeet sekä side- ja hoitotarvikkeet. Lisäksi korvataan eläinlääkärin diagnosoiman sairauden tai vamman välittömään jatkohoitoon määrätyt lääkkeet ja sidetarvikkeet.
[…]

Ehtokohdan 2.4.3 (Mitä ei korvata?) mukaan suppeasta eläinlääkärikuluvakuutuksesta korvataan eläinlääkärikuluja vain kohdassa 2.4.1 lueteltujen sairauksien ja vammojen perusteella.

Suppeasta eläinlääkärikuluvakuutuksesta ei siten korvata esimerkiksi

• ontuman tai tuki- ja liikuntaelinten sairauden tutkimus- ja hoitokuluja
• […].

Suppeasta eläinlääkärikuluvakuutuksesta ei korvata myöskään

• […]
• hevosen lopetuksesta, tuhkauksesta, ruumiin hävittämisestä, kuolleen hevosen tutkimisesta tai ruumiinavauksesta aiheutuneita kuluja
• […].

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, onko vakuutusyhtiöllä velvollisuus suorittaa hevosen henkivakuutuksen vakuutusmäärän mukainen korvaus. Eläinlääkärikulujen osalta erimielisyyttä on siitä, onko eläinlääkärikäynnistä 25.4.2024 aiheutunut kuluja, jotka sisältyvät suppeaan eläinlääkärikuluvakuutukseen.

Yleisten vakuutus- ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan tapahtuman sattumisesta on korvauksen hakijalla. Tämä tarkoittaa, että ollakseen korvaukseen oikeutettu asiakkaan on näytettävä hevosen henkivakuutuksesta ja eläinlääkärikuluvakuutuksesta hakemiensa korvausten aiheutuneen vakuutuksesta korvattavan tapahtuman seurauksena. Näyttötaakka vakuutusyhtiön vetoamien rajoitusehtojen soveltumisesta tapaukseen on puolestaan vakuutusyhtiöllä.

Eläinlääkärin käyntimerkinnän 25.4.2024 mukaan kyseisellä käynnillä suoritettiin eläinlääkärin suorittaman puudutuksen, ontumatutkimuksen, liikkeiden tarkistuksen sekä röntgentutkimusten lisäksi kengittäjän konsultaatio sekä hevosen lopettaminen ja kuolleen hevosen loppusijoittelu. Lääkityksenä käyntimerkinnässä oli mainittu puudutevalmisteiden ja kipulääkkeiden lisäksi lopettamiseen käytetty valmiste. Hevosella oli etujaloissa pitkään jatkunut ontuma, jota oli tutkittu useamman kerran tuloksetta. Hevonen liikkui tutkimuksessa erittäin huonosti ja etenkin vasen etujalka oli kipeä. Jalka puutui keskikorkealla puudutuksella, mutta oli edelleen hyvin huonossa kunnossa. Röntgenkuvissa oli havaittu vasemman etujalan sädeluun sisäpuolen päässä selkeä parantumaton murtuma, joka eläinlääkärin mukaan selitti ontuman ja oli ennusteeltaan toivoton. Eläinlääkäri piti lopettamista ainoana vaihtoehtona eläimen kivun ja kärsimyksen välttämiseksi.

Vakuutusehtojen mukaan korvauksen maksaminen hevosen henkivakuutuksesta edellyttää toisaalta vakuutusehtojen 1.4.1 mukaista vakavaa tapaturmaa tai sairastumista ja toisaalta sitä, että kyse ei ole vakuutuksen rajoitusehtojen kohdassa 1.4.2 kuvatusta tilanteesta. Ehtokohdan 1.4.2 mukaan vakuutuksesta ei makseta korvausta, kun kyseessä on tuki- ja liikuntaelinten sairaus tai vamma, joka aiheuttaa ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä. FINE katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että hevosen lopettamisen syynä ollut parantumaton ja ennusteeltaan toivoton sädeluumurtuma on ollut rajoitusehdon mukainen tuki- ja liikuntaelinten sairaus, joka on aiheuttanut ontuman. Vakuutuksesta korvattavan tapahtuman jäädessä näyttämättä ja rajoitusehdon soveltuessa tapaukseen vakuutusyhtiöllä on oikeus kieltäytyä korvaamasta hevosen henkivakuutuksen mukaista korvausta.

Koska asiassa ei ole kyse korvattavasta vakuutustapahtumasta, FINE ei ota kantaa hevosen henkivakuutuksen perusteella maksettavan korvauksen määrään.

Hevosen hoitokulujen osalta FINE toteaa, että suppean eläinlääkärikuluvakuutuksen vakuutusehdoissa on lueteltu ne vahingot, joiden tutkimisesta ja hoidosta aiheutuneet eläinlääkärikulut korvataan. Kyseisestä vakuutuksesta korvataan tapaturman aiheuttama luunmurtuma tai -säröytymä, ei kuitenkaan sellaista, jossa on merkkejä aikaisemmasta heikkenemisestä, luustosairaudesta, nivelrikkomuutoksista tai rasitusmurtumasta.

Suppean eläinlääkärikuluvakuutuksesta ei sen rajoitusehdon 2.4.3 perusteella korvata ontuman tai tuki- ja liikuntaelinten sairauden tutkimus- ja hoitokuluja. FINE katsoo, että koska eläinlääkärin käynnillä 25.4.2024 suoritetuissa tutkimuksissa oli kyse rajoitusehdon mukaisesta ontuman tutkimuksesta, eikä murtuman ole osoitettu aiheutuneen tapaturmasta, vaan kyseessä on esitetyn selvityksen perusteella rasitusperäinen murtuma, vakuutusyhtiöllä ei ole korvausvelvollisuutta kyseisellä käynnillä syntyneistä, eläinlääkärin suorittamista toimenpiteistä aiheutuvista hoitokuluista ja kyseisiin hoitotoimenpiteisiin liittyvästä lääkehoidosta.

Edellä todetuin perustein asiassa ei ole osoitettu olevan kyse asiakkaan suppeasta eläinlääkärikuluvakuutuksesta korvattavasta vahingosta. Selvyyden vuoksi FINE toteaa asiakkaan esittämän korvausvaatimuksen osalta lisäksi, että suppeasta eläinlääkärikuluvakuutuksesta korvataan eläinlääkärin suorittamat eläinlääketieteellisesti perustellut tutkimukset ja hoidot sekä eläinlääkärikäynnin yhteydessä eläinlääkäriä toimenpiteissä avustavan hoitajan työ. Korvauspiirin ollessa näin määritelty eivät kengittäjän konsultaatiosta aiheutuneet kulut ole korvattavia kyseisen vakuutuksen perusteella. Suppeasta eläinlääkärikuluvakuutuksesta ei siihen sisältyvän rajoitusehdon perusteella korvata eläimen lopettamisesta tai ruumin hävittämisestä aiheutuvia kuluja. Näin ollen kyseisistä kuluista vakuutusyhtiöllä ei olisi ollut korvausvelvollisuutta siinäkään tapauksessa, että kyseessä olisi katsottu olevan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Korpelainen
Esittelijä Nikunlassi