Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen 9.2.2024 mukaan vakuutettu A:lta (s. 1987) lähti 31.1.2024 luistimilla jalat alta, jolloin hän kaatui suoraan taaksepäin ja löi takaraivonsa jäähän. A oli pari päivää sairaalassa tutkimuksissa ja muutaman päivän sairauslomalla kotiutumisensa jälkeen. A ilmoitti vammoiksi niskan venähdyksen/nyrjähdyksen sekä aivotärähdyksen. A haki päivärahakorvausta tapaturmasta aiheutuvaa lyhytaikaista työkyvyttömyyttä korvaavasta vakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö maksoi päivärahaa työkyvyttömyysajoilta 1.-7.2.2024 ja 28.5.—3.6.2024. Sairausloman jatkuttua A haki päivärahakorvausta myös 4.6.2024 jälkeiseltä työkyvyttömyysajalta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 16.7.2024. Yhtiö viittasi 29.5.2024 potilaskertomukseen, jonka mukaan A:lla oli ollut heti kaatumisen jälkeen oikea pakara jumissa ja kipeä. A oli käynyt vaivojen takia hieronnassa. Sairauslomatodistuksen mukaan sairausloma oli määrätty iskias/lanneselän kivun vuoksi. A:ta koskevista potilaskertomuksista ei ilmennyt viitteitä tapaturmaisesti iskiasvaivasta. Yhtiö katsoi, ettei työkyvyttömyys ollut 4.6.2024 lähtien seurausta 31.1.2024 sattuneesta tapaturmasta, eikä maksanut A:lle tältä ajalta päivärahaa.

A haki muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. A totesi, että tapaturman 31.1.2024 jälkeen hänen hoidossaan keskityttiin neurologisiin oireisiin. Lihaskipuja ei huomioitu muuten kuin siten, että A sai niihin kipulääkettä. Kaikkia A:n kertomia asioita ei kirjattu potilaskertomuksiin. A palasi töihin hyvin lyhyen sairausloman jälkeen, vaikka pakaralihas vaivasikin häntä. Tilanteen pahennuttua A hakeutui lääkärin vastaanotolle. A pääsi fysioterapeutille, jonka antamien hoitojen ja kuntoutusohjeiden avulla A kuntoutui siten, että hänen sairauslomansa päättyi 27.7.2024. A katsoi, että oireilu oli syy-yhteydessä 31.1.2024 tapahtuneeseen kaatumiseen. Vakuutusyhtiö vetosi kielteisessä päätöksessään 29.5.2024 potilaskertomukseen, vaikka se oli maksanut päivärahakorvauksen 28.5.—3.6.2024 työkyvyttömyysajalta. Lisäksi vakuutusyhtiö oli korvannut kymmenen fysioterapiakertaa, mikä A:n mielestä osoitti sen, että vakuutusyhtiö oli katsonut oireilun johtuvan tapaturmasta.

Vakuutusyhtiö totesi 9.8.2024 korvauspäätöksessään, että potilaskirjausten mukaan A oli käynyt tapaturman sattumisen jälkeen hieronnassa hoidattamassa oikean pakaralihaksen jumia. A oli tämän jälkeen kuitenkin pystynyt palaamaan lyhyen sairauspoissaolon jälkeen töihin. Potilaskirjauksissa ei ollut mainintaa hoitoa vaatineesta tapaturmasta aiheutuneesta selkävaivasta, vaan iskiaksesta ja lanneselän kivusta, jotka katsotaan vakuutusehtojen mukaan sairauksiksi. Vakuutusyhtiö ei muuttanut aiemmin antamaansa korvauspäätöstä.

Vakuutusyhtiö totesi 5.12.2024 antamassaan korvauspäätöksessä, että se oli korvannut virheellisesti 3.6.2024 jälkeen aiheutuneita hoitokuluja. Korvauksia ei kuitenkaan peritty takaisin.

A haki asiamiehen avustuksella muutosta vakuutusyhtiön 16.7.2024 ja 9.8.2024 antamiin korvauspäätöksiin. Vakuutusyhtiö ei muuttanut antamiaan päätöksiä.

Vakuutusyhtiö antoi lautakuntaprosessin aikana korvauspäätöksen, jonka mukaan se oli maksanut A:lle virheellisesti päivärahaa 28.5.—3.6.2024 työkyvyttömyysjaksolta. Korvauksia ei kuitenkaan perittäisi takaisin. Yhtiö totesi, että 28.5.2024 kirjatun A-todistuksen aikaan A oli ollut raskauden toisella kolmanneksella. A:lla kuvatut iskiastyyppiset kivut sekä lannerangan kivut ovat yleisiä raskauksien aikana. Lisäksi A:lle oli maksettu vuonna 2015 korvauksia alaselän tai rintarangan alueen sairaudesta eli A:lla oli ollut selän kanssa ongelmia jo vuosia ennen tapaturman sattumista. Selän iskiaskivut alkavat välittömästi tapaturman sattumisesta.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa asiamiehen välityksellä tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii, että vakuutusyhtiö maksaa päivärahan myös 4.6.—27.7.2024 työkyvyttömyysjaksolta.

Ratkaisusuosituspyyntö

A viittaa Vakuutuslautakunnan antamaan ratkaisusuositukseen VKL 675/12. Ratkaisusuosituksessa jouduttiin arvioimaan vakuutetulle tapaturmasta aiheutunutta vammaa vasta kuuden vuoden kuluttua tapaturmasta sen vuoksi, ettei repeämää ollut tutkittu riittävästi tapaturman jälkeen. Tämän takia ratkaisusuositus on olennainen myös A:n asiaa arvioitaessa.

Korvauspäätöksissä on todettu oikein, että 29.5.2024 potilaskertomuksessa viitataan A:n oikean pakaran olleen jumissa ja kipeä. Korvauspäätöksissä ei kuitenkaan ole huomioitu kaikkea potilaskertomuksen sisältöä taikka muutenkaan kaikkea tapaturman hoidon yhteydessä tehtyjä havaintoja. A viittaa 2.2.2024, 25.4.2024, 30.4.2024, 21.5.2024, 28.5.2024, 3.6.2024, 10.6.2024, 14.6.2024 ja 22.7.2024 potilaskertomuksiin.

A ohjattiin hakeutumaan fysioterapiaan tapaturmassa aiheutuneiden vammojen vuoksi. Fysioterapeutin 19.7.2024 antaman lausunnon mukaan A tuli vastaanotolle 6.5.2024 luistelun aikana tapahtuneen kaatumisen seurauksena kipeytyneen oikean pakaran alueen takia. Lausunnossa vahvistetaan, että A oli kaatuessaan lyönyt alaselän sekä lantion, erityisesti SI-nivelen alueen, jäähän. Fysioterapeutin arviossa on olennaisinta, että siinä todetaan A:n oikean pakaran ja alaselän alueen kipujen johtaneen oikean jalan lantion alueen toimintahäiriöön stabiliteetin osalta. SI-nivelen toimintahäiriö johti siihen, että piriformis oli tämän seurauksena mennyt spasmiin, mikä puolestaan vaikeutti entisestään lonkan alueen toimintaa. Näiden seurauksen alue kipeytyi ja oireili pitkäkestoisesti.

A kävi tapaturman seurauksena myös kiropraktikolla. Kiropraktikon 20.1.2025 päivätyssä lausunnossa todetaan, että A tuli vastaanotolle 8.3.2024 oikean lantion kivun vuoksi, joka johtui 31.1.2024 tapaturmasta.

Yleislääketieteen erikoislääkäri on lisäksi toimittanut 18.12.2024 päivätyn yhteenvedon A:ta koskevista potilaskirjauksista, jotka liittyvät 31.1.2024 tapaturmaan. Siinä todetaan, että A:n tapaturman hoidossa keskityttiin neurologiseen seurantaan ja pään kuvantamiseen, eikä ”iskiastyyppisen” oireilun syytä missään vaiheessa selvitetty, vaikka se A:n mukaan alkoi heti tapaturman jälkeen.

Vaikka A:n oikean pakaran ja alaselän alueen oireilua pidettiin iskiastyyppisenä, fysiatrin vastaanotolla 10.6.2024 oiretta pidettiin mahdollisesti isku- tai venähdysvammana. Magneettitutkimus ei ollut mahdollinen A:n raskauden vuoksi, minkä takia kivun tarkkaa syytä ei kyetty selvittämään.

Oireet saatiin hoidettua fysioterapian avulla sairausloman päättymiseen 27.7.2024 mennessä. Ottaen huomioon A:n fyysinen työnkuva ensihoitajana, hän ei ollut ollut työkykyinen tapaturman seurauksena aiheutuneiden kipujen takia.

A ei ole ymmärrettävistä syistä tapaturman jälkeen huomannut itse kyseenalaistaa sitä, ettei lantion alueen kipuja tutkittu tarkemmin heti sairaalassa helmikuussa 2024 taikka pian sen jälkeenkään. A kuitenkin muistaa, ettei kaikkia hänen kertomiaan asioita kirjattu ylös osastolla, jolloin potilastiedot ovat jääneet puutteellisiksi näiden kyseisten oireiden osalta. A:lle toimitettiin vasta viikko kotiutumisen jälkeen kyseinen epikriisi. Myöhemmät kontrollit olivat aivovammapoliklinikalle. A katsoo, ettei kyseisiä havaintoja tapaturman aiheuttamista vammoista voida pitää yksistään luotettavana selvityksenä vammojen laajuudesta.

A:n sairaushistoria osoittaa, että hän on käynyt vaivan vuoksi säännönmukaisesti hierojalla, kiropraktikolla sekä akupunktiossa melkein välittömästi tapaturman sattumisen jälkeen. Lisäksi hän hakeutui lääkärin hoitoon fysiatrin arvion saamiseksi, minkä jälkeen hän aloittikin fysioterapian kuntouttamisen aloittamiseksi.

A toteaa asiassa jäävän epäselväksi, millä perusteella hänelle on myönnetty päivärahakorvaus 28.5.—3.6.2024 väliseltä ajalta, vaikka 29.5.2024 potilaskertomuksessa sairausloman syyksi on merkitty raajakipu, kuten on myös tehty myöhemmissä sairauslomatodistuksissakin.

Ensimmäinen lisäkirjelmä

A on antanut vakuutusyhtiölle oikeuden pyytää terveystietojaan suoraan hoitolaitokselta. Vakuutusyhtiöllä olisi tullut olla saatavilla tiedot, joiden puuttumiseen se viittaa vastineessaan. Käsittelyn nopeuttamiseksi kirjaukset aikavälillä 3.1.—20.5.2024 ovat lisäkirjelmän liitteenä.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on katsonut vahingon kulujen olevan vakuutuksesta korvattavia myös aikavälillä 28.5.—3.6.2024, kyse on vakuutusyhtiötä sitovasta korvauspäätöksestä, jonka tekemishetkellä vakuutusyhtiöllä on ollut oikeat ja riittävät tiedot vastuunsa arvioimiseksi. Vakuutusyhtiöllä ei ole Vakuutuslautakunnan vakiintuneen korvauskäytännön mukaisesti oikeutta muuttaa antamaansa myönteistä päätöstä, vaikka korvauksia olisi maksettu virheellisesti. Tältä osin A viittaa Vakuutuslautakunnan antamiin ratkaisusuosituksiin VKL 570/12, VKL 273/11, VKL 196/12 ja VKL 524/15.

Vakuutuksenottaja oli tullut raskaaksi tapaturman sattumisen aikoihin tammikuun lopussa. Raskausviikkoja ei siten ollut takana montaa, eikä se ole voinut olla kyseisiin oireisiin syy-yhteydessä. Mikäli vakuutusyhtiön näkemyksen mukaisesti A:n oireet olisivat liittyneet raskauteen, ne eivät olisi alkaneet niin pian raskauden alettua. SI-nivelen ja piriformiksen oireet eivät ole myöskään olennaisesti pahentuneet raskauden edetessä, mikä ei myöskään tue vakuutusyhtiön näkemystä niiden alkuperästä. A on lisäksi tiedustellut vakuutusyhtiöltä ensimmäisen kielteisen korvauspäätöksen yhteydessä, haluaako vakuutusyhtiö kuvauttaa hänen selkänsä väitetyn sairauden löytämiseksi. Vakuutusyhtiö ei koskaan vastannut kyseiseen tiedusteluun.

Lisäksi A kävi heti tapaturman jälkeen hierojalla, jossa hän mainitsi kivuista. Kyseisistä hierontakäynneistä ei ole hoitokertomuksia, eikä niitä myöskään korvattu vakuutuksesta.

A ei ole tapaturman aiheuttamien muiden oireiden vuoksi ymmärtänyt aluksi itsekään, että ne johtuivat kyseisestä tapaturmasta. Vasta kun fysioterapeutti otti asian esille ja tiedusteli, oliko A loukannut itseään jotenkin, oireiden liittymistä tapaturmaan alettiin selvittämään tarkemmin.

Toinen lisäkirjelmä

Riidanalaiseen korvauspäätökseen liittyvän sairauden vaivat tulivat ensimmäistä kertaa esille vasta myöhemmin fysioterapeutilla, jolloin A:lta nimenomaan kysyttiin vaivan alkuperästä. Sitä ennen hän ei ollut itsekään osannut yhdistää oireitaan juuri tapaturmaan, eikä niitä ollut selvitetty tarkemmin myöskään aiemmin. A halusi myös aktiivisesti unohtaa tapaturman ja sen aiheuttamat oireet, sillä hän pelkäsi ajokorttinsa menettämistä sairausloman vuoksi, jolloin hänen työpaikkansa olisi ollut uhattuna. Tämän vuoksi hän sinnitteli töissä kipujensa kanssa pidempään ennen hoitoon hakeutumista.

A katsoo, että sairausloman syy-yhteys tapaturmaan on olemassa sen voimakasenergisyyden perustella. A on myös kertonut vaivoistaan johdonmukaisesti ja yhteneväisesti aina kun niistä on häneltä kysytty.

Kolmas lisäkirjelmä

A on pyytänyt hierojilta, joiden vastaanotoilla hän kävi pian tapaturman jälkeen, uudet lausunnot huhtikuussa 2026. Lausunnot ovat lisäkirjelmän liitteenä. Lisäksi yksi hierojista on toimittanut 16.2.2024 ja 13.3.2024 hierontakäyntien muistiinpanot. A katsoo, että edellä mainitut selvitykset tukevat sitä, että hän on käynyt hierojalla lukuisia kertoja myös oikean pakaran sekä lantion alueen oireilun vuoksi, ja että hän on kertonut pakaran alueen oireiden alkaneen helmikuussa. Ne tukevat myös sitä, että kyseiset oireet ovat alkaneet pian tapaturman jälkeen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastine

Vakuutusyhtiö viittaa antamiinsa korvauspäätöksiin ja toistaa niissä esittämänsä perusteet.

Vakuutusyhtiö toteaa, että asian käsittely tapahtuu yhtiölle toimitettujen kirjallisten lääketieteellisen selvitysten perusteella. Valitettavasti vain lääketieteellisestä selvityksestä ilmenevät seikat voidaan huomioida arvioitaessa lääketieteellistä syy-yhteyttä. Tässä tapauksessa ainoa näyttö, joka tukee tätä, perustuu A:n omaan kertomukseen ja yhden hoitolaitoksen lääkärin lausumaan. Lääkärinlausunnot ynnä muut eivät tuo enempää lisätukea A:n väitteelle muilta osin kuin mitä A:n omaa kertomusta on niissä referoitu. Yhtiö katsoo, että vakuutussopimuslain korvauksenhakijalle asettamaa näyttötakkaa ei voida pitää ylitettynä pelkästään korvauksenhakijan oman kertomuksen perusteella.

Vakuutusyhtiössä on ollut käsittelyssä vuosien 2015–2016 aikana alaselän tai rintarangan alueen sairaus, jossa yhtiö on korvausjärjestelmänsä mukaan maksanut korvauksia lääkärikäynneistä, lääkkeistä ja fysioterapiakäynneistä. Näin ollen A:n selässä on ollut sairausperäistä oireilua myös ennen vahinkotapahtumaa.

Vakuutusyhtiöön ei ollut toimitettu lääketieteellistä selvitystä vahingon alkuvaiheen hoidosta. Vakuutusyhtiö pyysi vastineessaan A:ta toimittamaan alkuvaiheen lääketieteelliset selvitykset sekä itselleen että FINElle, jolloin korvattavuutta arvioitaisiin uudelleen.

A:n ratkaisusuosituspyyntö sisältää sellaista lääketieteellistä selvitystä, jota yhtiöllä ei ole ollut aiemmin käytössään. Yhtiö toteaa, että A:n selän kipeytyminen tapahtui huomattavalla viiveellä ja että diagnoosina on käytetty muun muassa raajakipua ja sittemmin iskiaskipua. Tapaturmainen iskias alkaa välittömästi tapaturmasta. Näin ollen yhtiö katsoo, ettei myöhemmin alkanut selkäkipu liity tapaturmaan. Tapahtuma tai vammaenergia ei sitä myöskään selitä. Tapaturmainen iskias vaatii vammaenergian, jossa murtuisi myös selkänikama. Sittemmin alkanut selkäkipu on sairausperäistä oireilua, raskauteen liittyvää selkäoireilua, piriformisoireilua tai muuta tapaturmaan liittymätöntä oireilua.

Vakuutusyhtiö viittaa Anna Alasen artikkeliin Raskaus ja selkä (Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 1999) ja käy laajasti läpi artikkelin sisältöä. Artikkelissa todetaan muun muassa, että miltei jokaisella raskaana olevalla naisella esiintyy ajoittaista selkäsärkyä. Lähes puolella naisista se on raskauden aikana niin kovaa, että se haittaa normaalia elämää, ja se on myös merkittävä syy raskaudenaikaisiin sairauslomiin. Raskaudenaikaisessa selkäsäryssä voidaan erottaa kaksi päätyyppiä: lannealueen kipu, joka on ensisijaisesti lihasperäistä, ja takalantion kipu, joka johtuu ensisijaisesti risti-suoliluunivelen löystymisestä ja muistuttaa oireiltaan iskiasta. Raskauden aikainen selkäkipu alkaa useimmiten jo toisella kolmanneksella.

Vakuutusyhtiö toteaa, että A on ollut nyt puheena olevana aikana raskaana. Raskaus on ollut 28.5.2024 toisella kolmannekselle. Kuten edellä viitatusta artikkelista ilmenee, ovat A:lla kuvatun laiset iskiastyyppiset kivut ja lannerangan alueen kivut yleisiä raskauksissa alkaen raskauden toisella kolmanneksella. Yhtiö katsoo, että A:n selkäoireiden syynä ovat olleet todennäköisimmin raskauteen liittyvät muutokset tai sairaus-/rappeumaperäinen oireilu.

Ensimmäinen lisävastine

Vapaaehtoisissa vakuutuksissa vakuutusyhtiöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta tilata sairauskertomuksia tai muita lääketieteellisiä selvityksiä hoitolaitoksilta. Käsittely tapahtuu niiden tietojen perusteella, jotka asiakas toimittaa yhtiölle.

Asiassa on annettu uusi korvauspäätös 29.4.2025. Tämän päätöksen mukaan vakuutusyhtiö on maksanut A:lle virheellisesti päivärahaa aikavälillä 28.5.—3.6.2024. Yhtiön virheen vuoksi maksettuja korvauksia ei peritä takaisin.

Lisäkirjelmässä mainituissa esimerkkitapauksissa on ollut kyse omaisuusvahingoissa annetuista korvauspäätöksistä, ei henkilövahingoista. Näiden vahinkolajien välillä on eroja. Omaisuusvahingot ovat pääsääntöisesti tarkkarajaisia, kuten esimerkiksi vuotovahinko, oikeudenkäyntikulut ja niin edelleen. Henkilövahingoissa jokaisen hakemuksen korvattavuutta tarkastellaan erikseen, eikä se, että ansionmenetystä on korvattu aikaisemmin, muodosta vakuutusyhtiölle velvollisuutta korvata ansionmenetystä myös jatkossa. Lisäksi näissä esimerkkitapauksissa korvauspäätös on annettu ennakkoon ja sen jälkeen peruttu epäyspäätöksellä, eikä korvauksia ole vielä ehditty maksaa. Tässä tapauksessa ansionmenetys on maksettu ja yhtiö on virheen havaitsemisen jälkeen ilmoittanut, että se ei tule tätä virheellisesti maksettua korvausta perimään takaisin.

Lisäkirjelmän liitteenä toimitetun lääketieteellisen selvityksen mukaan alkuvaiheen potilaskertomuksissa ei ole mainintaa selkäkivuista. Esimerkiksi 18.4.2024 A:lle on tehty laaja haastattelu ja A ei mainitse selän alueen kipuja. Potilaskertomuksessa Psykologian osassa on todettu, että ”Sairaanhoitajan tulohaastattelussa kertonut toipuneensa oireettomaksi, palannut ensihoitajan työhön, jossa suoriutunut normaalisti.” Kuntoutuksen osassa on todettu, että ”Tapaturman jälkeen potilas on käynyt kertaalleen omakustanteisesti hierojalla kaulalihasten kireyden vuoksi.” Toimintakyky-kohdassa ei ole mainintaa selän vaivoista, mutta on todettu, ettei A:lla ollut usein toistuvia kipuja. Lisäksi yhtiö selostaa 25.4.2024 ja 30.4.2024 päivättyjen potilaskertomusten sisältöä.

Fysioterapiakertomuksessa 13.12.2024 ei enää todeta mitään selän alueeseen liittyvää kiputilaa, joten A:n vointi oli helpottanut synnytyksen jälkeen.

Ensimmäinen maininta selän/pakaran alueen kivusta on 25.4.2024, jolloin on viitattu piriformisoireiluun. Selän alueen kipuja on todettu siten vasta noin kolmen kuukauden kuluttua tapaturman sattumisesta.

Toinen lisävastine

Yhtiö toistaa vastineessaan ja ensimmäisessä lisävastineessaan esittämiään asioita.

Kolmas lisävastine

A:n nyt toimittamat hierojien lausunnot ja hoitomuistiinpanot koskevat alkuvuonna 2024 tehtyjä käyntejä, mutta ne on toimitettu yhtiölle ja FINElle vasta keväällä 2026. Selvitys on laadittu huomattavan ajan kuluttua tapahtumista ja perustuu olennaisilta osin A:n omaan kertomukseen oireiden alkamisesta. Kyseessä ei ole lääketieteellinen selvitys, eikä siinä esitetä objektiivisia löydöksiä, diagnooseja tai arviota työkyvyttömyydestä taikka syy-yhteydestä tapaturmaan. Tällaisella jälkikäteisellä selvityksellä ei ole syy-yhteyden arvioinnissa ratkaisevaa todistusvoimaa. A:n uusimassa kirjelmässä esitetyt hierojien lausunnot eivät osoita tapaturmaperäistä vammaa eivätkä syrjäytä varsinaista lääketieteellistä selvitystä.

Selvitykset

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössä A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 1.2.2024—31.12.2024, josta ilmenee muun muassa seuraavaa:

2.2.2024 päivätyn kirurgian vuodeosaston loppuarvion mukaan A oli ollut osastolla hoidettavana 1.—2.2.2024. Esitietojen perusteella A oli luistellut rinkiä. Ylös noustessaan A oli kaatunut taaksepäin. Kaatumisen yhteydessä A oli kouristanut ja suusta oli tullut vaahtoa. Tajuttomuus oli kestänyt 1–2 minuuttia. A oli ollut sekava. Lähimuistissa oli ollut yli 48 tunnin aukko. A:lle oli tehty päivystyksessä pään tietokonetomografiatutkimus, jossa ei ollut todettu traumaattisia löydöksiä. A oli otettu osastolle seurantaan, ja hänelle oli tehty myös pään magneettitutkimus, jossa ei ollut todettu traumaattisia löydöksiä. A kotiutui hyvävointisena. Muistiaukko oli edelleen. Muutoin neurologinen status oli kunnossa. A sai lähetteen jatkokontrolliin aivovammapoliklinikalle. Diagnoosiksi asetettiin aivotärähdys.

2.2.2024 päivätyn A-lääkärintodistuksen tekstin mukaan aivotärähdyksestä johtunut työkyvyttömyysaika oli 1.—4.2.2024.

5.2.2024 päivätyn A-lääkärintodistuksen tekstin mukaan aivotärähdyksestä johtunutta sairauslomaa jatkettiin 7.2.2024 saakka.

11.3.2024 päivätyn neuvolan tekstin mukaan A oli laboratoriokokeen tuloksen perusteella raskaana raskausviikolla 5–6.

18.4.2024 päivätyn kuntoutuspoliklinikan tekstin (Psykologia) mukaan A oli kaatunut 31.1.2024 luistellessaan. Vastaanotolla tehdyssä haastattelussa A vahvisti voivansa hyvin. Pään vammasta ei ollut jäänyt jälkioireita. Yhteenvedon mukaan A:lle tehdyissä tutkimuksissa todettiin, että hänen neuropsykologinen suoriutumisensa oli kauttaaltaan normaalia.

18.4.2024 päivätyn kuntoutuspoliklinikan tekstin (Kuntoutus) mukaan A oli käynyt tapaturman sattumisen jälkeen kertaalleen omakustanteisesti hierojalla kaulalihasten kireyden vuoksi. A oli palannut 11.2.2024 töihin entisiin työtehtäviinsä. Oirekyselyssä A kertoi muun muassa, ettei hänellä ollut pareesioireita tai usein toistuvia kipuja. A:lla oli väsymystä, jonka hän yhdisti raskauteensa.

25.4.2024 päivätyn työfysioterapeutin tekstin mukaan A kertoi, että oikean puolen pakaran kipu oli häirinnyt päivittäistä elämää ja työtehtävien suorittamista. Oireita oli ollut erityisesti aamuisin enemmän. A kuntoili vielä aktiivisesti salilla. A oli koittanut omatoimisesti venyttää pakaralihasta. Kliinisessä tutkimuksessa oikeaa jalkaa nostaessa ilmeni kiristystä. Oikea puoli alkoi kiristää pohkeesta ja pakarasta noin 70–80 asteen välillä. Tunnustelussa pakarassa ilmeni aristava kohta.

30.4.2024 päivätyn yleislääketieteen erikoislääkärin tekstin mukaan A:lla oli ilmennyt noin kahden kuukauden ajan oikealla puolella alaselässä/pakaran yläosassa pakaran ulkosivulle säteilevää kipua. A oli käynyt yksityisellä fysioterapeutilla ja työfysioterapeutilla. Pakaralihas oli ärtynyt ja jumissa. Aluetta oli käsitelty yksityisfysioterapeutilla kertaalleen ja siitä oli ollut jonkin verran apua. A oli tehnyt omatoimisia venytyksiä ja harjoitteita, mutta nämä eivät olleet laukaisseet tilannetta. Vastaanotolla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin oikean pakaran yläosassa/SI-nivelen seudussa arka kipupaikka. Oikeaa jalkaa ylös nostaessa ilmeni kiristystä/kipua pakarassa noin 60 asteessa. Seisten selkä etukumarassa lonkan ulkokierto koukistuksessa provosoi kivun SI-nivelen seutuun. A sai lähetteen fysioterapiaan.

6.5.2024 päivätyn fysioterapeutin tekstin mukaan A tuli vastaanotolle syvän pakaralihaksen kivun vuoksi. 1.2.2024 [tarkoitettaneen 31.1.2024] sattuneen tapaturman jälkeen A:lla oli alkanut ”piriformis jumi”. A oli raskaana viikolla 14.

21.5.2024 päivätyn kuntoutuspoliklinikan tekstin mukaan A kertoi, että 31.1.2024 tapaturmassa niska ja pakara olivat menneet jumiin. A oli joutunut käymään hieronnassa hoidattamassa näitä. Kipu tuli oikealle S1-hermojuurelle.

28.5.2024 päivätyn yleislääketieteen erikoislääkärin tekstin mukaan A kertoi, että oikean pakaran/alaselän kipu jatkui ja oli pahentunut. Kivut olivat alkaneet jo ennen kuin A tiesi olevansa raskaana. A oli kaatunut jäällä 1.2.2024 [tarkoitettaneen 31.1.2024] lyöden päänsä, ja hän oli samalla satuttanut selkäänsäkin. A kertoi, että nykyinen oireilu oli alkanut jo tuolloin. A oli käynyt raskauden aikana vaivan vuoksi säännöllisesti fysioterapiassa, jossa oli todettu piriformissyndrooma. Tilanne oli edennyt niin, että kipu säteili nilkkaan asti. Pidempään istuminen oli vaikeaa. Kipu herätti öisin. Lääkäri kirjoitti A:lle sairauslomaa 28.5.—3.6.2024 väliselle ajalle.

3.6.2024 päivätyn yleislääketieteen erikoislääkärin tekstin mukaan oikeanpuoleinen alaselän kipu säteili edelleen takareiden ja pohkeen kautta nilkkaan. Sairauslomaa jatkettiin 11.6.2024 saakka.

10.6.2024 päivätyn fysiatrin tekstin mukaan A kertoi, että heti 31.1.2024 tapahtuneen kaatumisen jälkeen hänen oikea pakaransa oli ollut jumissa ja kipeä. A oli käynyt kevään aikana useita kertoja muun muassa hierojalla, kiropraktikolla ja akupunktiossa. A oli käynyt kevään 2024 ajan normaalisti töissä. Lääkäri arvioi, että 31.1.2024 kaatumisen yhteydessä oli mahdollisesti aiheutunut isku/venähdysvamma ristiluun ja/tai lannerangan alueelle. Työdiagnoosina käytettiin iskiasärsytystä. Sairauslomaa jatkettiin 23.6.2024 saakka.

14.6.2024 päivätyn työterveyslääkärin tekstin mukaan A koki, ettei hän pärjännyt kipujensa kanssa töissä. Sairauslomaa jatkettiin 21.7.2024 saakka.

3.7.2024 päivätyn fysioterapeutin tekstin mukaan A:lla oli menossa raskausviikko 22. Kipu vaihteli. Kipu oli noussut ylemmäksi. Kipua ei ollut enää varpaisiin asti, vaan kipua oli pakarassa ja pakaran ulkosivulla ison pakaralihaksen kiinnitysalueella.

19.7.2024 päivätyn fysioterapeutin laatiman välihoitopalautteen mukaan A:n fysioterapiakäynnit olivat toteutuneet 6.5.—19.7.2024 välisellä ajalla. A oli kaatunut 31.1.2024 luistellessaan takaraivo edellä jäähän, josta oli seurannut lyhyt tajuttomuus. Tämän jälkeen oikean pakaran alue oli alkanut oireilla. A oli kaatuessaan lyönyt myös alaselän ja lantion alueen jäähän, erityisesti SI-nivelen alue oli osunut jäähän. Kaatumisen seurauksena alueelle oli kehittynyt toimintahäiriö, joka oli aiheuttanut oikean pakaran alueen ja siitä kohti polvea säteilevän kivun. Kipu heijastui alemmas reisiluun päätä kohti. Kipu oli fysioterapiajakson aikana pahentunut, mutta lähtenyt myös loppua kohden pikkuhiljaa helpottamaan. Alkututkimuksessa oli käynyt ilmi, että tammikuussa 2024 alkanut kipu oli johtanut oikean jalan lantion alueen toimintahäiriöön vakauden osalta. SI-nivelen toimintahäiriö oli johtanut siihen, että syvä pakaralihas oli muun muassa toimintahäiriön seurauksena mennyt spasmiin ja täten entisestään vaikeuttanut lonkan ja lantion alueen toimintaa. Tämä oli johtanut alueen kipeytymiseen ja pitkäkestoiseen oireiluun. Fysioterapeutti arvioi, että kaatumisella oli ollut suora syy-yhteys ongelman syntyyn ja sitä kautta kipuun.

22.7.2024 päivätyn työterveyslääkärin tekstin mukaan A oli huomattavasti paremmassa kunnossa ja halusi kokeilla työhön paluuta. Sairauslomaa jatkettiin 27.7.2024 saakka, jonka jälkeen A palaisi töihin.

22.8.2024 päivätyn fysioterapeutin tekstin mukaan A koki, että syvä pakaralihas oli vielä hieman kireä, mutta siinä ei ollut sähköiskumaista oiretta ja A pystyi toimimaan normaalisti. A koki, että rintaranka oli nyt kireä. A oli palannut töihin.

31.12.2024 päivätyn fysioterapeutin tekstin mukaan A oli synnyttänyt kuusi viikkoa aiemmin. Tekstissä ei ole mainintaa alaselän/pakaran alueen kivuista.

Lausunnot ja muut selvitykset

A on toimittanut Vakuutuslautakunnalle 13.4.2026 asiakirjan, joka on päivätty 16.2.2024. Asiakirjassa on 16.2.2024 ja 13.3.2024 tehdyistä hieronnoista laaditut muistiinpanot. 16.2.2024 tekstin mukaan A:lta oli hierottu niska-hartiaseutua, pakaraa ja reisiä. Oikeanpuoleinen syvä pakaralihas oli ollut tiukka. 13.3.2024 tekstin mukaan A:lla oli edelleen päänsärkyä. Pakara juili edelleen ja oikea pakara oli kireämpi.

18.12.2024 päivätyn yleislääketieteen erikoislääkärin laatimaan asiakirjan mukaan asiakirjaan oli laadittu yhteenveto A:ta koskeneista potilasasiakirjamerkinnöistä 31.1.2024 sattuneeseen tapaturmaan liittyen. A oli kertonut, että kaatumisen yhteydessä oli alkanut iskiastyyppinen oireilu oikean pakaran alueella, mistä ei kuitenkaan ollut löydettävissä kirjauksia. Kipu oli jatkunut yhtenäisenä tapaturmasta lähtien, mutta töiden siirryttyä kauemmas oireilu oli pahentunut työmatkan istumiseen liittyen. A oli hakeutunut kipujen vuoksi ensin työfysioterapeutille 25.4.2024 ja lääkärin etävastaanotolle, jossa oli suositeltu alkuun fysioterapiaa. Lääkärinkirjauksessa 30.4.2024 mainitaan oireen usean kuukauden kestosta. Fysioterapiajaksolla oireita oli pidetty iskiasperäisenä ja siihen oli annettu kuntoutusohjeita sekä manuaalista käsittelyä. A oli joutunut jäämään sairauslomalle 28.5.2024 alkaen. Fysiatrin vastaanotolla 10.6.2024 kuvaillaan, että oire oli alkanut tapaturman yhteydessä. Oirekuva oli ohittunut fysioterapian avulla, joten A oli palannut kahden kuukauden sairauspoissaolon jälkeen töihin sairausloman päätyttyä 27.7.2024.

20.1.2025 päivätyn fysioterapeutin ja kiropraktikon laatiman lausunnon mukaan A oli tullut vastaanotolle 8.3.2024 oikean lantion kivun vuoksi. A oli kaatunut 31.1.2024 luistellessaan takapuolelleen. Seuraavana päivänä oli alkanut kipu oikealla puolella lantiota risti-suoliluunivelen alueella (SI-nivel). A oli kertonut, ettei hänellä ollut aikaisemmin ollut SI-nivelen tai lantion alueen ongelmia tai kipuja. Tutkimuksissa oli selvinnyt, että A:lla oli vaikeuksia kävellä lantion kivun takia ja kääntymiset hoitopöydällä olivat olleet kivuliaita. SI-nivelen provokaatiotestit olivat olleet positiivisia. A:lla oli ollut myös lantio vinossa sekä seisten että päinmakuulla. A:lle oli kehittynyt kaatumisen seurauksena myös piriformissyndrooma myöhemmin. Fysioterapeutin arvion mukaan kaikki tutkimukset viittasivat siihen, että kyseessä oli ollut SI-nivelen/lantion virheasento/häiriötila, joka oli syntynyt kaatumisen seurauksena.

6.4.2026 päivätyn hierojan ja fysioterapeutin laatiman lausunnon mukaan A oli käynyt hieronnassa 18.3.2024 ja 2.5.2024. A oli saapunut vastaanotolle oikean pakaran alueella esiintyneen kivun vuoksi. Lausunnon laatija arvioi, että haastattelun ja kliinisen tutkimisen perusteella oirekuva oli viitannut lihasperäiseen vaivaa. Tutkimuksissa piriformistesti oli ollut positiivinen, mikä oli viitannut piriformislihaksen kireyteen tai ärsytystilaan. Alueella oli havaittu myös paikallista lihasjännitystä ja arkuutta.

10.4.2026 päivätyn hierojan laatiman tekstin mukaan A oli käynyt hierojan vastaanotolla 24.4.2024 ja 30.4.2024 parin kuukauden ajan vaivanneen oikean pakaran alueen oireilun vuoksi. Lantion alueella oli ollut merkittävää kireyttä ja selkeää toispuoleista asennon muutosta. Erityisesti oikea piriformis, gluteus medius ja gluteus maximus alueella oli ollut syvää lihasjännitystä.

10.4.2026 päivätyn hierojan laatiman tekstin mukaan A oli käynyt hierojan vastaanotolla 7.2.2024 ja 25.5.2024. Hierojan mukaan lausunto on laadittu asiakaskortin muistiinpanojen perusteella. A oli kertonut 7.2.2024 ongelmapaikoiksi niskan, kaulan ja pään alueen. A:n mukaan niska-hartiaseutu oli jumissa, mutta koko keho jumitti. Hieronnan aikana todettiin, että pohkeiden yläosat olivat tiukat ja oikean pakaran alue ja nelikulmainen lannelihas oli tiukka. Käynnillä 25.5.2024 pakaran kipua oli ollut noin kolmen kuukauden ajan. Pakaroiden lihasreunat ja kiinnityskohdat olivat tiukat, erityisesti ulkosivut.

12.4.2026 päivätyn hierojan laatiman lausunnon mukaan A oli saapunut hierojan vastaanotolle 12.3.2024 oikean pakaran alueen sekä niska-hartiaseudun alueen kireyksien vuoksi. Alkuhaastattelun ja tunnustelun perusteella A:lla oli kireyttä piriformislihaksessa sekä laajemmin koko pakaran alueella.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon dosentti, LKT, DI, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Aarne Kiviojalta, jolla on myös liikennelääketieteen erityispätevyys. Kiviojalla on ollut käytössään FINElle 5.3.2026 mennessä toimitetut selvitykset.

Kivioja käy lausunnossaan läpi tapahtumatietoja ja Vakuutuslautakunnalle toimitettua lääketieteellistä selvitystä.

Kivioja toteaa, että aivotärähdystilanteessa raaja- ja muut kivut voivat jäädä vähemmälle huomiolle. A:ta koskevissa alkuvaiheen statuksissa puhutaan vain päästä ja kaularangasta. Ensimmäinen mainita oikean puolen pakarakivusta löytyy vasta 25.4.2024. A oli palannut töihin alle kahdessa viikossa (11.2.2024) ja työnteko oli sujunut. Vielä 18.4.2024 mainitaan, että A oli toipunut oireettomaksi.

Kivioja arvioi, että nopea työhön palaaminen sekä alaselkää ja pakaraa koskevien merkintöjen puuttuminen ensimmäisen kolmen kuukauden ajalta eivät sovi merkittävään selkä-, lantio- tai pakaravammaan. A:n puolitoista viikkoa tapaturman sattumisen jälkeen laatima tapaturmailmoitus ei sisällä mitään mainintaa selästä tai pakarasta. Siihen on liitetty kuluna hieronta 7.2.2024. Potilaskirjauksessa 18.4.2024 mainitaan, että A oli käynyt hierojalla kaulalihasten kireyden vuoksi. Alaselkä-pakaravaivasta ei ole mainintaa.

Kivioja arvioi, että A:lla 25.4.2024 alkaen lisääntyvästi ilmenneet selkä- ja pakaravaivat sopivat ajallisesti etenevään raskauteen liittyviksi. Magneettikuvaus voidaan tehdä raskauden aikana, jos se on lääketieteellisesti välttämätöntä. Siinä ei käytetä sikiölle haitallista ionisoivaa säteilyä. Magneettikuvaukseen ei ole oireiden perusteella päädytty.

Kivioja toteaa, että A oli palannut uudestaan töihin 1.8.2024 alkaen. Synnytyksen jälkeen oirekuvan on kuvattu rauhoittuneen. Ensimmäisen kolmen kuukauden sairauskertomusmerkintöjen perusteella kyseessä on ollut tammikuussa 2024 tapahtuneeseen vahinkotapahtumaan nähden viiveellä alkanut selkävaiva.

Kivioja toteaa, ettei A:n lanneselässä ja pakarassa ole todettu objektiivisia löydöksiä ja arvioi, ettei A:n työkyvyttömyys ajalla 4.6.—27.7.2024 ole syy-yhteydessä 31.1.2024 sattuneeseen tapaturmaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, tuleeko A:lle maksaa päivärahakorvaus työkyvyttömyysajalta 4.6.—27.7.2024.

Sovellettavat vakuutusehdot

Henkilövakuutusehtojen (voimassa 1.4.2022 alkaen) kohdan 4 (Tapaturma ja sen rajoitukset) alakohdan 4.4 mukaan tapaturmasta riippumatonta sairautta, vammaa, vikaa tai tuki- ja liikuntaelimistön rappeutumaa ei korvata, vaikka ne olisivat olleet oireettomia ennen tapaturmaa. Jos edellä kerrotut tapaturmasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet tapaturmasta aiheutuneen vamman syntyyn tai sen parantumisen pitkittymiseen, maksetaan korvauksia vain siltä osin kuin kulujen, työkyvyttömyyden tai pysyvän haitan katsotaan aiheutuneen tästä tapaturmasta. […]

Tapaturmasta aiheutuvaa lyhytaikaista työkyvyttömyyttä korvaavan vakuutuksen kohdan 4 (Päivärahaturva) alakohdan 4.1 (Turvan keskeinen sisältö) mukaan oikeus korvaukseen syntyy, kun työ- tai virkasuhteessa oleva vakuutettu tulee työkyvyttömäksi turvan voimassaoloaikana sattuneen tapaturman vuoksi.

Niiltä päiviltä, kun vakuutettu on täysin työkyvytön työhön, jota hän työ- tai virkasuhteessa tekee, maksetaan tapaturman sattuessa voimassa ollut vakuutuskirjassa kerrottu korvausmäärä päivää kohti ja niiltä päiviltä, kun vakuutettu on osittain työkyvytön tähän työhön, maksetaan työkyvyn menetystä vastaa osa tästä korvausmäärästä. Korvausta maksetaan vain niiltä päiviltä, kun turva on voimassa.

Vakuutettu on täysin työkyvytön, jos hän on turvan voimassaoloaikana sattuneen tapaturman vuoksi lääketieteellisesti arvioiden kokonaan kykenemätön tekemään tavanomaisia työtehtäviään. Vakuutettu on osittain työkyvytön, jos hän on turva voimassaoloaikana sattuneen tapaturman vuoksi lääketieteellisesti arvioiden osittain kykenemätön tekemään tavanomaisia työtehtäviään. […]

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksenhakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän tämän näyttää, on vakuutuksenantajan velvollisuutena sen jälkeen osoittaa vahingon tai sen seurausten aiheutuneen vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, jos vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Sen arvioiminen, onko yksityistapaturmavakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksen perusteena oleva vamma korvattavuuteen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan, perustuu vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon kyseiselle vammalle tyypillisestä ja riittävästä tapaturmamekanismista sekä erikseen kussakin yksittäistapauksessa vaurioituneista kudoksista tehtyihin havaintoihin. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna pelkästään ajallisen yhteyden perusteella eli sen perusteella, että vammautuminen on käynyt ilmi tapaturman jälkeen.

Syy-yhteys vamman ja kuvatun tapaturmamekanismin välillä on oletettu lähtökohtaisesti vallitsevaksi silloin, kun tapaturmamekanismi on ollut energiamäärältään ja muilta ominaisuuksiltaan vammalle riittävä ja kun myös vamma on ollut sanotun tapaturmamekanismin tyypillinen seuraus. Yksin se seikka, että vakuutettu on vammautunut, ei kuitenkaan ole riittävä näyttö siitä, että vammautuminen on aiheutunut vakuutusehtojen perusteella korvaukseen oikeuttavan tapaturmamekanismin seurauksena.

Vakuutuslautakunta viittaa käytössään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja toteaa, ettei A ole kertonut 31.1.2024 tapaturmaa koskeneessa vahinkoilmoituksessa pakaran tai selän alueen vammoista tai siitä, että hänen selkänsä/pakaransa olisi osunut kaatumisen yhteydessä jäähän. Kyseisten alueiden vammoista tai kivuista ei ole myöskään mainintaa pian tapaturman sattumisen jälkeen laadituissa potilaskirjauksissa. Selvityksen perusteella A on kuntoutunut tapaturman aiheuttamasta päävammasta pian niin, että hän on palannut töihin 11.2.2024. A on hakeutunut oikean puolen alaselän/pakaran kivun takia työfysioterapeutin vastaanotolle 25.4.2024, jolloin 31.1.2024 sattuneesta tapaturmasta oli kulunut noin kolme kuukautta. Tämän jälkeen tehtyjen kirjausten mukaan A on kertonut liittäneensä kivun alkamisen 31.1.2024 kaatumiseen. Elokuussa 2024 oireilun kuvataan jo rauhoittuneen, eikä loppuvuodesta 2024, jolloin A oli jo synnyttänyt, enää mainita pakaran tai selän alueen oireita. Lautakunta katsoo, että lääketieteellisen selvityksen perusteella A:n oikeanpuoleinen alaselän ja pakaran oireilu ei ole syy-yhteydessä 31.1.2024 sattuneeseen tapaturmaan. Lautakunta toteaa lisäksi, että yleensä uskottavimpana kertomuksena on pidettävä lähimpänä vahinkotapahtumaa annettua tapahtumakuvausta.

Vakuutuslautakunnan käyttöön on toimitettu lisäksi runsaasti hierojien pääosin vuoden 2026 aikana laatimia asiakirjoja, joiden perusteella A:lla on ollut oikean pakaran oireita jo alkuvuodesta 2024. Tämä selvitys ei kuitenkaan muuta asian arviointia, sillä lääketieteellisen selvityksen perusteella ei ole osoitettu, että oireilu tai työkyvyttömyys ajalla 4.6.–27.7.2024 olisi ollut syy-yhteydessä 31.1.2024 sattuneeseen tapaturmaan.

A on viitannut Vakuutuslautakunnan antamaan ratkaisusuositukseen VKL 675/12 ja katsonut, että ratkaisusuositus sopii hänen tapauksensa arviointiin. Lautakunta toteaa, että kyseisen ratkaisusuosituksen tapauksessa asiakkaalle oli aiheutunut pakaran alueen vammoja istualleen kaatumisen seurauksena. Näin ollen kyseinen tapaus eroaa jo vahinkokuvaukseltaan A:n tapauksesta, eikä tapaus muutoinkaan ole selvitykseltään sellainen, että se miltään osin rinnastuisi nyt käsiteltävänä olevaan asiaan.

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että se on maksanut A:lle virheellisesti päivärahaa työkyvyttömyysajalta 28.5.—3.6.2024. Yhtiö on lisäksi ilmoittanut, ettei se peri virheellisesti maksettua korvausta takaisin. A katsoo, että edellä mainitun korvauksen maksaminen on luonut vakuutusyhtiölle velvoitteen maksaa päivärahaa myös sairausloman jatkuessa. Lautakunta toteaa, että korvauksen maksamisen edellytykset arvioidaan kutakin sairauslomajaksoa koskevan lääketieteellisen selvityksen perusteella. Näin ollen vakuutusyhtiö on voinut sairausloman jatkuessa tarkistaa korvauksen maksamisen edellytykset, eikä yhden kerran erehdyksessä maksettu korvaus muodosta sellaista vakiintunutta korvauskäytäntöä, jonka perusteella vakuutusyhtiö olisi sitoutunut maksamaan korvauksia myös sairausloman jatkuessa.

A:n viittaamien korvauspäätöksen sitovuutta koskeneiden Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusten osalta Vakuutuslautakunta toteaa, etteivät ne sovi nyt kyseessä olevan asian arviointiin. Nyt arvioitavana olevassa asiassa ei ole kyse siitä, että vakuutusyhtiö olisi peruuttanut tekemänsä myönteisen korvauspäätöksen eikä myöskään siitä, että vakuutusyhtiö olisi jollakin tavoin ilmaissut maksavansa päivärahaa myös sairausloman mahdollisesti jatkuessa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen                                     
Sihteeri Pippola

Jäsenet

Korkeamäki
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov