Tapahtumatiedot

Poliisin esitutkintapöytäkirjan ja A:n vahinkoilmoituksen mukaan A:n pysyvässä hallinnassa oleva ja rahoitusyhtiö X:n omistama henkilöauto, jota kuljetti A:n puoliso B, oli ollut 2.7.2023 liikennevahingossa. B:n kuljettaessa ajoneuvoa kehätien vasemmanpuoleista kaistaa sen takaosaan törmäsi C:n kuljettama henkilöauto vaurioseurauksin.

A haki vahingosta korvausta kaskovakuutuksestaan. Korvauspäätöksessään 23.11.2023 vakuutusyhtiö katsoi, että ajoneuvon kuljettaja oli tehnyt tarpeettoman jarrutuksen ja hänen olisi tullut ymmärtää, ettei takana tulevalla ole mahdollisuutta välttää peräänajoa maantienopeudella ajettaessa sekä mieltää tahallisesta jarruttamisesta aiheutuva merkittävä vahinkoriski vahinkopaikka ja tilanne huomioiden. Korvauspäätöksen mukaan vakuutusyhtiö katsoi A:n aiheuttaneen vahingon tahallisesti, eivätkä hänen ajoneuvolleen aiheutuneet vauriot tule kaskovakuutuksesta korvattavaksi. Lunastustilanteessa erääntynyt saatava korvataan ajoneuvon omistajalle omavastuulla vähennettynä. Vakuutusyhtiö ilmoitti, että se tulee hakemaan rahoitusturvan perusteella maksetun korvauksen takaisin A:lta.

Yhtiö lähetti A:lle 8.5.2024 kirjeen, jonka mukaan A:ta vaadittiin aiempaan korvauspäätöksen viitaten maksamaan vakuutusyhtiölle 19.227,08 euron korvaus, joka perustui rahoitusturvasta maksettuun korvaukseen vähennettynä romun myyntitulolla ja ajoneuvon hinauskuluilla.

A haki muutosta korvauspäätökseen vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Oikaisupyynnössään hän vetosi poliisin esitutkintapöytäkirjaan sekä käräjäoikeuden liikennerikosasiassa antamaan tuomioon. Vaikka B on tuomion mukaan syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, tuomiossa tai esitutkintamateriaalissa ei ole mainintoja siitä, että B olisi aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. A pitää vastapuolen ajoneuvon kuljettaja C:n ja jälkikäteen poliisille ilmoittautuneen todistaja D:n kertomuksia B:n tekemästä voimakkaasta ja yllättävästä jarrutuksesta perusteettomina ja kaikesta huolimatta epäuskottavina. A katsoo tuomion osoittavan, että kyse ei ole ollut tahallisuudesta tai törkeästä huolimattomuudesta, minkä takia vakuutusyhtiön ei tulisi evätä korvausta tai periä maksettuja korvauksia takaisin A:lta. 

Uudessa korvauspäätöksessään 28.2.2025 vakuutusyhtiö totesi, että se voi alentaa korvausta tai evätä sen kokonaan siltä vakuutetulta tai häneen samastettavalta henkilöltä, joka on aiheuttanut vahinkotapahtuman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Vaikka ajoneuvon kuljettajaa ei ole tuomittu rangaistukseen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, tästä ei voida suoraan päätellä, ettei kyse olisi vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen perusteella törkeän huolimattomaksi katsottavaksi menettelystä. Vakuutusyhtiö on vastapuolen ajoneuvon kuljettajan ja viereisellä kaistalla ajaneen ajoneuvon matkustajana olleen ulkopuolisen henkilön (D) kertomusten perusteella katsonut näytetyksi, että B on ohittanut edellään hitaammin ajaneen auton oikealta ja palannut lähes välittömästi ohitetun auton eteen ja jarruttanut ilman ennalta arvattavaa syytä. Tämän perusteella yhtiö on katsonut, että B on aiheuttanut törmäyksen tahallaan ja vahinkoa ei ole korvattu kaskovakuutuksesta. Vakuutusyhtiö katsoo, että sillä on oikeus hakea ajoneuvon omistajalle rahoitusturvasta maksettu korvaus takaisin vahingon aiheuttajalta. A:n vetoamassa tuomiossa on ollut kyse vahingon korvausvelvollisuudesta irrallaan käydystä rikosprosessista, jonka lopputulosta ei suoraan voida soveltaa vahingon korvaamisen arviointiin. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.

Asiakkaan valitus

A vaatii lausuntopyynnössään, että vakuutusyhtiö ei alenna korvausta tahallisuuden tai törkeän huolimattomuuden perusteella. Lisäksi yhtiön tulee luopua takautumisvaatimuksestaan sekä A:n että ajoneuvoa kuljettaneen B:n osalta.

A toistaa aiemmassa oikaisupyynnössään esittämänsä perustelut. Lausuntopyynnössä ja A:n vakuutusyhtiön vastausten johdosta antamissa lausumissa käydään laajasti läpi ajoneuvojen kuljettajien ja D:n poliisikuulusteluissa sekä käräjäoikeudessa esittämiä kertomuksia. A:n mukaan B pitäytyy poliisille kuulustelussa antamiensa vastausten takana. B on vakuuttunut siitä, että D ei tosiasiassa ole edes nähnyt vahinkotapausta ja asiassa on aihetta epäillä todistajanlausunnon olevan ”tilattu”. Vastapuolen todistajanlausunnon takia käräjäoikeus ei ottanut B:n näkemystä huomioon, ja tuomitsi hänet sakkorangaistukseen. B harkitsi käräjäoikeuden tuomion saatuaan valitusta hovioikeuteen ja tutkintapyynnön tekemistä poliisille perättömästä todistajanlausunnosta, mutta luopui näistä toimenpiteistä puutteellisen kielitaitonsa takia.

A kiinnittää huomiota siihen, että käräjäoikeuden tuomiossa B:n menettelyä ei ole luonnehdittu törkeän huolimattomaksi tai tahalliseksi. Teon seuraamuksista tai tuomion perusteluissa käytetyistä ilmaisuista ei voida päätellä, että rangaistus olisi määrätty ankarana, tai että teko olisi käsittänyt törkeää huolimattomuutta ilmentävää B:n välinpitämättömyyttä tai tahallista riskinottoa. B:n on katsottu menetelleen huolimattomasti, mikä on täysin eri asia kuin törkeä huolimattomuus. Törmäyksen tahallisesti jarruttamalla aiheuttaminen merkitsisi 80 km/h nopeudella ajettaessa riskiä kuljettajan vakavasta loukkaantumisesta tai kuolemasta. Tällaisesta ei elämäniloisen ja -haluisen B:n osalta ole voinut olla kyse. Esitutkintamateriaalin perusteella vahinkopaikalta ei ole löydetty äkkijarrutuksesta aiheutuneita jälkiä. A:n mielestä B on tuomittu virheellisesti rangaistukseen, vaikka kyse on tosiasiassa ollut ”sana sanaa vastaan” -tilanteesta.

Lopuksi A katsoo, että mitkään lain tai vakuutusyhtiön yleisten sopimusehtojen mukaiset perusteet korvauksen hakemiseksi takaisin A:lta tai B:ltä eivät tässä tapauksessa täyty. Käräjäoikeuden tuomion ollessa lainvoimainen vakuutusyhtiöllä ei ole takautumisoikeutta B:tä kohtaan jo sen takia, että tuomiossa ei ole mainintoja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tai tahallisuudesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. Koska vakuutuksenottaja A:han samastettava B on aiheuttanut vahingon tahallisesti, vahinko ei ole kaskovakuutuksesta korvattava. Vakuutusyhtiö toteaa, että takautumisvaatimus on kohdistettu virheellisesti vakuutuksenottaja A:han, minkä takia yhtiö luopuu perimästä rahoitusturvasta maksettuja korvauksia A:lta. Vakuutusyhtiö kuitenkin katsoo, että sillä on oikeus periä korvaukset vakuutustapahtuman tahallisesti aiheuttaneelta B:ltä.

B:n menettelyn arvioinnin osalta vakuutusyhtiö viittaa käräjäoikeuden tuomioon, jonka mukaisesti asiassa on katsottu näytetyksi, että B on ohittanut edellään ajaneen C:n kuljettaman ajoneuvon siten, että hän on vaihtanut kaistaa suoraan C:n henkilöauton eteen jättämättä ajoneuvojen välille turvaväliä. B on ohituksen jälkeen tieliikennelain 3 §:n vastaisesti tehnyt tarpeettoman äkkijarrutuksen sillä seurauksella, että perässä ajanut C on törmännyt B:n perään ja molemmat ajoneuvot ovat vaurioituneet. Käräjäoikeus ei ole pitänyt B:n esittämiä kahta tai kolmea syytä jarrutukselle uskottavina. Tuomion perusteluissa on tuotu esille B:n kertomuksen epäjohdonmukaisuus ja kertomuksen vaihteleminen jopa istunnon aikana.

Todistaja D:n kertomuksen uskottavuuden osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että esitutkintapöytäkirjan mukaan todistaja on ollut yhteydessä poliisin vihjepostiin jo vahinkopäivänä. Tuomion mukaan todistaja on ilmoittanut oma-aloitteisesti poliisille näkemästään. Käräjäoikeus ei ole kyseenalaistanut todistajan luotettavuutta, vaan tuomio on osaltaan perustettu todistajan kertomukseen, jota on pidetty johdonmukaisena. Käräjäoikeuden mukaan merkitystä ei ollut sillä, että todistaja oli (virheellisesti) muistanut, että peräänajajan autosta olisi noussut kaksi henkilöä. Vakuutusyhtiö katsoo, että käräjäoikeuden kunkin henkilön osalta tekemää todistelun luotettavuuden arviointia on pidettävä parempana näyttönä tapahtumainkulusta kuin rikoksesta epäiltynä olleen B:n esitutkintakertomusta.  

Vakuutusyhtiö toteaa, että liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön (rikoslain 23 luvun 1 § 1 momentti) täyttymiseen riittää huolimaton menettely, joten käräjäoikeudella ei ole ollut tarvetta lausua siitä, onko teko tehty tahallaan. Rikoslain 23 luvun 1 ja 2 §:ien (perusmuotoinen ja törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen) tunnusmerkistöjen erona on se, miten vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle tekijän menettely on ollut omiaan aiheuttamaan. Käräjäoikeus on kaikesta huolimatta päätynyt siihen, että B on menetellyt teonkuvauksessa kuvatulla tavalla vähintään huolimattomuudesta. Vaikka rikosasiassa tehty ratkaisu ei ole sitova vakuutusasiaa ratkaistaessa, tuomioistuinkäsittelyssä esiin tulleilla seikoilla ja tuomioistuimen tekemällä arviolla esitetystä näytöstä voi kuitenkin olla harkintaa ja selvitysten arviointia ohjaavaa vaikutusta myöhemmässä riita-asiassa.

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain perusteluihin, joiden mukaan silloinkin, kun vakuutustapahtuman aikaansaaminen ei ole ollut vakuutetun nimenomaisena tarkoituksena, voidaan vakuutustapahtuman aiheuttamista pitää tahallisena, jos vakuutettu olosuhteet huomioon ottaen on mieltänyt vakuutustapahtuman hyvin todennäköisesti seuraavan hänen menettelystään. Tahallisuuden arvioinnissa ei ole vaikutusta sillä, onko tapahtuma aiheutettu tarkoituksin saada vakuutuskorvaus, vai ilman hyötymistarkoitusta.

Vakuutusyhtiö katsoo, että peräänajo on ollut suorassa syy-yhteydessä B:n tekemään tarpeettomaan äkkijarrutukseen. B:n on tullut mieltää peräänajon hyvin todennäköisesti seuraavan hänen moitittavasta menettelystään. Näin ollen B:n voidaan katsoa aiheuttaneen vahingon tahallisesti. Tarpeeton jarrutus heti ohituksen jälkeen kehätiellä ajettavassa nopeudessa osoittaa myös moitittavan menettelyn suoranaista piittaamattomuutta. Vakuutusyhtiöllä on B:n tahallisen menettelyn perusteella oikeus evätä korvaus ja vakuutusehtojen sekä vakuutussopimuslain 75 §:n 3 momentin nojalla oikeus hakea rahoitusturvasta maksettu korvaus takaisin B:ltä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Kyse on siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus evätä A:lle maksettava korvaus B:n menettelyn perusteella. A:n lausuntopyyntö koskee myös vakuutusyhtiön oikeutta periä rahoitusturvasta maksettu korvaus A:lta tai B:ltä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Tieliikennelain 3 §:n (Tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet) 2 momentin mukaan liikennettä ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata.

Tieliikennelain 20 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvolla on pidettävä edellä kulkevaan ajoneuvoon tai raitiovaunuun sellainen etäisyys, että peräänajon vaaraa ei ole.

Saman pykälän 3 momentin mukaan ajoneuvoa ei saa ajaa aiheettoman hitaasti eikä tarpeettomasti äkkiä jarruttamalla.

Tieliikennelain 33 §:n (Ohittajan ja ohitettavan keskinäiset velvollisuudet) 1 momentin mukaan ohittavalla ajoneuvolla on pidettävä turvallinen väli ohitettavaan ajoneuvoon tai jalankulkijaan ja muutenkin huolehdittava, että ohitus ei vaaranna turvallisuutta.

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 33 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 18.3.2023 alkaen) ehtokohdan 3.1 (Törmäysturva) mukaan törmäysturvasta korvataan äkillisen, ennalta arvaamattoman, ulkoisen tapahtuman aiheuttama välitön esinevahinko, jonka syynä on törmäys, tieltä suistuminen, kaatuminen tai muu vastaava ulkoinen tapahtuma.
[…]

Vakuutussopimuslain 75 §:n (Vakuutuksenantajan takautumisoikeus) 1 momentin mukaan vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutuksenantajalle vain, jos kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudestaan riippumatta.

Yleisten sopimusehtojen (voimassa 14.11.2020) kohdissa 6.1 (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen, Vahinkovakuutus), 7 (Samastaminen) ja 12 (Vakuutusyhtiön oikeus korvauksen takaisinhakuun) olevat määräykset vastaavat tähän tapaukseen soveltuvilta osin vakuutussopimuslain 30, 33, 34 ja 75 §:issä säädettyä.

Asian arviointi

Korvausten takaisinperintä

Vakuutusyhtiö on vastauksessaan ilmoittanut, että se on virheellisesti kohdistanut korvausten takaisinperinnän vakuutuksenottaja A:han, ja luopuu vaatimuksistaan A:n osalta. Koska asia on tämän kysymyksen osalta ratkaistu A:n vaatimuksen mukaisesti, Vakuutuslautakunnan ei ole tarpeen antaa asiassa tältä osin ratkaisuositusta.

A on vaatinut, että vakuutusyhtiö luopuu takaisinperinnästä myös ajoneuvon kuljettajana olleen B:n osalta. Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella vakuutusyhtiö ei ole antanut varsinaista päätöstä korvausten perimisestä takaisin B:ltä, eivätkä A tai hänen asiamiehensä ole esittäneet valtakirjaa B:ltä valitusasian hoitamiseksi. FINEn ohjesäännön 6 §:n mukaan Vakuutuslautakunta antaa ratkaisusuosituksia vakuutuksenottajan, vakuutetun, vahingonkärsineen, edunsaajan tai asianomaisen vakuutusyhtiön lautakunnalle esittämistä vakuutussuhteeseen liittyvistä, lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevista erimielisyyksistä. Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön mahdollinen B:n tahallisuuteen tai törkeään huolimattomuuteen perustuva takautumisoikeus syntyy vakuutusyhtiölle lähtökohtaisesti suoraan vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentin nojalla yhtiön maksettua korvauksen. B ei ole puheena olevan kaskovakuutuksen vakuutuksenottaja, minkä takia hänen osaltaan kyse ei ole vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön väliseen vakuutussopimussuhteeseen liittyvästä riidasta, jota lautakunta ohjesääntönsä mukaan on toimivaltainen käsittelemään. Näistä syistä Vakuutuslautakunta ei anna asiassa ratkaisusuositusta siitä, onko vakuutusyhtiöllä takautumisoikeus B:tä kohtaan.

B:n menettelyn arviointi ja korvauksen alentaminen tai epääminen

Osapuolten kannanottojen perusteella Vakuutuslautakunta tulkitsee asiassa olevan riidatonta, että B on kuljettanut henkilöautoa vakuutettu A:n luvalla. Tämän johdosta vakuutussopimuslain 33 §:n mukaisen samastamisen edellytykset täyttyvät ja B:n menettelyllä on korvauksen vakuutussopimuslain 30 §:n perusteella alentamisen tai epäämisen kannalta A:n menettelyä vastaava merkitys. 

Vahinkotapahtumaa koskevana näyttönä asiassa on esitetty muun ohessa poliisin esitutkintapöytäkirja ja käräjäoikeuden tuomio. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei käräjäoikeuden liikennerikosasiaa koskevan ratkaisun lopputuloksella ole oikeusvoimavaikutusta vakuutuskorvausta koskevaa riita-asiaa ratkaistaessa. Tuomioistuinkäsittelyssä esiin tulleilla seikoilla ja tuomioistuimen tekemällä arviolla esitetystä näytöstä voi kuitenkin olla tapauksesta riippuen harkintaa ja selvitysten arviointia ohjaavaa vaikutusta myöhemmässä riita-asiassa.

Käräjäoikeus on tuomiossaan arvioinut ajoneuvojen yhteentörmäykseen liittynyttä tapahtumainkulkua rikosoikeudenkäynnissä esitetyn henkilö- ja asiakirjatodistelun (polisiin ottamat valokuvat) pohjalta. Vakuutuslautakunta katsoo, että yksinomaan B:n todistaja D:n kertomuksen epäuskottavuudesta esittämän väitteen sekä jarrutusjälkiä koskevan valokuvaselvityksen puuttumisen perusteella ei voida päätyä siihen, että käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviä johtopäätöksiä ajoneuvojen yhteentörmäykseen johtaneesta tapahtumainkulusta olisi pidettävä virheellisinä. Tämän johdosta Vakuutuslautakunta pitää asiassa näytettynä, että B on vasemmalla ajokaistalla olleen C:n ajoneuvon oikeaa kaistaa ohitettuaan vaihtanut kaistaa vasemmalle C:n eteen riittävää turvaväliä jättämättä, ja jarruttanut äkillisesti autoaan pian sen jälkeen, kun B on siirtynyt C:n ajoneuvon eteen. C:n oikeudessa antaman kertomuksen mukaan ohituksesta B:n jarrutukseen ehti kulua noin 5 sekuntia. Edelleen asiassa on pidettävä selvitettynä, ettei B:n jarrutukselle tosiasiassa ole ollut hänen esittämiinsä syihin perustunutta aihetta, minkä takia jarrutuksen on katsottava olleen tieliikennelain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeeton.

Vakuutusyhtiö on katsonut B:n aiheuttaneen vakuutustapahtuman tahallisesti, minkä perusteella yhtiö katsoo olleensa oikeutettu epäämään korvauksen. A on katsonut, että käräjäoikeuden tuomion perusteella kyse on ollut korkeintaan huolimattomuudesta, jota ei voida pitää törkeänä, minkä takia korvaus tulee maksaa alentamattomana.

Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993 s. 43) mukaan tahallisuudesta on kysymys silloin, kun vakuutettu on tarkoittanut saada aikaan vakuutustapahtuman. Vaikka vakuutustapahtuman aikaansaaminen ei ole ollut vakuutetun nimenomaisena tarkoituksena, voidaan aiheuttamista pitää tahallisena, jos vakuutettu olosuhteet huomioon ottaen on mieltänyt vakuutustapahtuman hyvin todennäköisesti seuraavan hänen menettelystään. Tahallisuuden arvioinnissa ei ole vaikutusta sillä, onko tapahtuma aiheutettu tarkoituksin saada vakuutuskorvaus vai ilman hyötymistarkoitusta. Esitöiden mukaan törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamisperusteesta.

Tässä tapauksessa B:n ajoneuvon vauriot ovat aiheutuneet, kun B on vasemmalle ajokaistalle C:n ajoneuvon eteen ilman riittävän turvavälin jättämistä siirryttyään jarruttanut henkilöautoaan äkillisesti, mikä on johtanut C:n kuljettaman ajoneuvon törmäämiseen B:n ajoneuvon takaosaan. Valokuvista nähtävien ajoneuvojen vaurioiden perusteella törmäys on ollut melko suurienerginen, mikä viittaa siihen, että B on jarruttanut tilanteessa ajoneuvoaan verraten voimakkaasti. Vaikka B on kiistänyt, että hän olisi ollut tilanteessa ärtynyt edellään vasemmalla ajokaistalla kulkeneen C:n ajoneuvon B:tä hitaamman ajonopeuden takia, lautakunta pitää C:n ja todistaja D:n oikeudenkäynnissä B:n ajotavasta esittämien kuvausten perusteella todennäköisenä, että B:n pian oikean ajokaistan kautta ”koukkaamalla” tapahtuneen ohituksen jälkeen tekemä jarrutus on tehty ohitetun ajoneuvon kuljettajan väläytettyä kaukovaloja hänen säikäyttämisensä tai provosoimisensa tarkoituksessa.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan on epätodennäköistä, että B:n nimenomaisena tarkoituksena olisi puheena olevassa tilanteessa ollut aiheuttaa peräänajokolari ja kuljettamansa ajoneuvon vauriot ohitetun ajoneuvon edessä äkillisesti jarruttamalla. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei myöskään voida pitää näytettynä, että B:n jarrutus olisi ollut niin voimakas tai ajoneuvojen välinen etäisyys niin lyhyt, että ajoneuvojen törmäys olisi B:n näkökulmasta ollut hänen tekemänsä jarrutuksen hyvin todennäköinen, ja käytännössä väistämätön seuraus. Vaikka ajoneuvon hallintaa koskevat toimet ovat tilanteessa olleet tietoisia, tahallisuus vahinkoseuraamukseen edellyttää sitä koskevaa tahallisuutta. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei asiassa ole mitään sellaista selvitystä, joka osoittaisi B:n aiheuttaneen vahinkotapahtuman tahallaan.

Jarrutuksen voimakkuus ja B:n ohituksen jälkeisessä tilanteessa liian lyhyeksi jättämä ajoneuvojen välimatka huomioon ottaen lautakunta katsoo B:n aiheuttaneen vahingon törkeällä huolimattomuudellaan. Olosuhteet huomioon ottaen B:n menettelyä, joka on ollut ajoneuvojen yhteentörmäyksen pääasiallisena syynä, on pidettävä hyvin moitittavana ja siihen liittynyttä vahinkoriskiä suurena. Kun kuitenkin otetaan huomioon C:n kertomuksen mukaan ohituksesta ajoneuvojen väliseen törmäykseen kulunut noin 5 sekunnin aika ja se, että C on myöntänyt ehtineensä väläyttää kaukovaloja ennen törmäystä, Vakuutuslautakunta katsoo, että B:n törkeän huolimaton menettely ei ole kaikilta osin ollut yksin syy-yhteydessä vahinkotapahtuman sattumiseen. Näillä perusteilla lautakunta päätyy siihen, että vakuutusyhtiöllä on ollut korvauksen epäämisen sijaan oikeus alentaa korvausta 2/3:lla.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:lle 2/3:lla alennetun korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtajaa Koponen                                       
Sihteeri Siirala

Jäsenet

Kinnunen
Rantala
Pynnönen Andersson
Ståhlberg