Tapahtumatiedot

A (s. 1951) haki 15.12.2020 riskihenkivakuutusta. Vakuutushakemuksen yhteydessä A allekirjoitti terveysselvityksen, jossa hän vastasi kieltävästi kysymykseen, onko hän tai onko hän ollut hoidettavana tai tutkittavana alkoholin tai muun huumaavan aineen käytön vuoksi.

A löydettiin menehtyneenä kotoaan 11.8.2024. Kuolintodistukseen 18.11.2024 merkittiin peruskuolemansyyksi kovan aivokalvon alainen verenvuoto ja kuolemaan myötävaikuttaneeksi merkittäväksi sairaudeksi tai tilaksi pitkäaikainen alkoholin väärinkäyttö. A:n edunsaaja haki korvausta A:n ottamasta riskihenkivakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätökset 24.2.2025 ja 11.4.2025. Vakuutusyhtiö totesi, että hyvinvointialueelta ja A-klinikalta saatujen sairauskertomusten perusteella A:lla oli ollut A-klinikan päihdehoitokäyntejä vuodesta 2005 lähtien. A oli ollut katkaisuhoidossa vuonna 2008 sekä viimeksi tammikuussa 2017. Jos alkoholinkäyttö ja siihen annettu hoito sekä tutkimukset olisivat olleet vakuutusyhtiön tiedossa, vakuutusta ei olisi myönnetty lainkaan. Vakuutusyhtiö katsoi, että A oli vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa, ja yhtiö oli vakuutussopimuslain 24 §:n nojalla vastuusta vapaa. Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta haettua korvausta.

Vakuutusyhtiö on 9.4.2025 ilmoittanut palauttavansa maksetut vakuutusmaksut A:n kuolinpesälle. Vakuutusyhtiö on pyytänyt 10.4.2025 ja 29.4.2024 ilmoittamaan kuolinpesän tilinumeron, mutta tilinumeroa ei ole ilmoitettu.

Asiakkaan valitus

A:n edunsaaja B on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiamiehensä välityksellä. B vaatii kuolemantapauskorvauksen maksamista.

A otti henkivakuutuksen lainavelkansa turvaksi ja vakuutus oli hyvin kallis. Terveysselvitystä täyttäessä A ei ole antanut vilpillisesti, tahallisesti tai vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta virheellisiä tietoja terveydentilastaan. A:lla ei ollut hoitosuhdetta, kun vakuutus otettiin. B:n mukaan A on käyttänyt alkoholia liikaa ainoastaan yhden kerran elämäntilanteensa vuoksi sekä käynyt katkaisuhoidossa vuonna 2017. A ei ollut alkoholin suurkuluttaja, vaan kohtuukäyttäjä. Hänellä ei ollut jatkuvaa hoitosuhdetta eikä riippuvuussairautta.

B:n mukaan A ja edunsaaja B täyttivät terveysselvityksen yhdessä. He toimivat vilpittömässä mielessä ja he ymmärsivät antaneensa täydelliset tiedot A:n sairauksista vakuutusyhtiöille. He eivät ymmärtäneet, että yhdellä kolme vuotta aikaisemmin elämänkriisissä tapahtuneella klinikkakäynnillä olisi merkitystä asiassa. Kysymys ei ollut diagnosoidusta sairaudesta. B katsoo, että kyse on korkeintaan vähäisestä huolimattomuudesta. A:n kuolinsyy ei ole suoraan tai välillisesti johtunut alkoholista, vaan yllättävästä aivoverenkiertohäiriöstä ja kaatumisesta.

Toissijaisesti B vaatii, että vakuutuskorvaus maksetaan osin alennettuna vakuutussopimuslain 70 §:n mukaisine viivästyskorkoineen, jos Vakuutuslautakunta katsoo A:n syyllistyneen tietojen antamisessa vähäistä suurempaan huolimattomuuteen. Viimesijaisesti vakuutusyhtiön tulee palauttaa suoritetut vakuutusmaksut 8 550 euroa viivästyskorkoineen. Vakuutusyhtiö on saanut vaatimuksesta tiedon, kun B:n valitus on toimitettu tiedoksi vakuutusyhtiölle. B:n mukaan vakuutusyhtiö on ilmoittanut haluavansa palauttaa puolet vakuutusmaksuista, mitä B ei ole hyväksynyt. B vetoaa kohtuuttomuuteen, jos vakuutuskorvausta ei makseta edes osittain tai jos vakuutusmaksuja ei palauteta kuolinpesälle.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa ja katsoo, ettei päätöksen muuttamiselle ole aihetta.

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että vakuutuksen hakijan olisi pitänyt ymmärtää vastata myöntävästi alkoholin tai muun huumaavan aineen käytön vuoksi toteutunutta hoitoa tai tutkimusta koskevaan kysymykseen. A oli ollut katkaisuhoidossa vuosina 2017 ja 2008. Hänellä on ollut käyntejä A-klinikalla vuodesta 2005 alkaen. Jos yhtiö olisi tiennyt vakuutetun olleen katkaisuhoidossa ja tutkittavana alkoholin käytön vuoksi, vakuutusta ei olisi myönnetty. Päihdehistoria ja alkoholin käyttöön annettu hoito huomioinen vakuutetun tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä ei voida pitää vähäisenä.

Vakuutusyhtiön mukaan asiassa ei ole merkitystä sillä, onko vakuutettu ollut hoidettavana vakuutusta hakiessaan. Tämä käy ilmi terveysselvityksessä esitetystä kysymyksestä, jossa hoidon antamiselle ei ole asetettu ajallista rajausta. Arvioitaessa sitä, onko kysymykseen vastattu totuudenmukaisesti, merkitystä ei ole myöskään sillä, onko alkoholisairaudesta annettu diagnoosia tai mistä syystä vakuutettu on joutunut hoitoon tai tutkimuksiin alkoholinkäytön vuoksi. Vakuutuksen hakijan tulee vastata totuudenmukaisesti hänelle esitettyihin kysymyksiin eikä arvioida itse, onko tiedolla merkitystä vakuutusyhtiölle. Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, ettei vakuutustapahtuman syyllä ole merkitystä arvioitaessa tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä.

Vakuutusyhtiö on 9.4.2025 ilmoittanut palauttavansa maksetut vakuutusmaksut. Vakuutusyhtiö toteaa, että henkivakuutuksesta maksetut vakuutusmaksut ovat olleet 15.12.2020–2.8.2025 yhteensä 5 835,98 euroa. Palautettavista maksuista on lähetetty erittely kuolinpesälle 9.4.2025. Pyyntö kuolinpesän tilinumeron ilmoittamisesta on lähetetty edunsaaja B:lle 10.4.2025 ja pyyntö on uusittu puhelimitse 29.4.2025. B ei ole halunnut ilmoittaa tilinumeroa, koska hänen mielestään palautettava määrä on liian pieni, ja asian käsittely asianmiehen kanssa oli kesken. Vakuutusyhtiö ei tiedä, mihin B:n vaatimus 8 550 euron palauttamisesta perustuu.

Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, ettei se ole vedonnut tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin osalta vilppiin, vaan vähäistä suurempaan huolimattomuuteen. Vakuutetun tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksista on säädetty vakuutussopimuslaissa. Lakiin perustuvat seuraamukset eivät voi johtaa kohtuuttomuuteen kuin harvinaisissa poikkeustapauksissa, joista säädetään vakuutussopimuslain 24.3 §:ssä. Lainkohdasta ilmenevä vaatimus kohtuuttomuuden ilmeisyydelle merkitsee, että kynnys sovittelulle on korkea. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei B ole esittänyt mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella vakuutusyhtiön vastuusta vapautuminen olisi muodostunut B:n kannalta ilmeisen kohtuuttomaksi.

Selvitykset

1. Terveysselvitys

A on allekirjoittanut vakuutushakemukseen liittyvän terveysselvityksen 15.12.2020.

A on vastannut kieltävästi muun muassa terveysselvityksen kysymykseen ”Käytätkö tai oletko käyttänyt huumeita tai muita päihteitä kuin alkoholia TAI oletko / oletko ollut hoidettavana tai tutkittavana alkoholin tai muun huumaavan aineen käytön vuoksi?”. Kysymys on ajallisesti rajoittamaton.

2. Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 1.1.2017–21.1.2020 sekä 18.11.2024 päivätty kuolintodistus.

A-klinikan 1.1.2017 kirjauksen mukaan A tuli selviämishoidon kautta katkaisuhoitoon. Hoidon tavoitteena oli juomisen katkaisu laitoshoidon keinoin. Päihdehistorian osalta kirjattiin, että A:lla oli ollut A-klinikan käyntejä vuodesta 2005 lähtien ja viimeisin katkaisuhoito oli vuonna 2008. Sairaalan päivystyksen kirjauksen 1.1.2017 mukaan A oli katkaisuhoitoyksikössä ja hänelle voitiin antaa tavanomaiset katkaisuhoitolääkitykset (oksatsepaami ja tsopikloni sekä tarvittaessa kipuun parasetamoli ja ibuprofeeni). A kotiutui katkaisuhoidosta 4.1.2017.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A terveysselvitystä 15.12.2020 antaessaan laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta, ja onko ja onko vakuutusyhtiö vastuusta vapaa.

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Lain 24 §:n 2 momentin mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty.

Lain 24 §:n 3 momentin mukaan, jos 1 tai 2 momentissa säädetyt seuraamukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella.

Korkolain 6 §:n mukaan, jollei eräpäivää ole velallista sitovasti ennalta määrätty, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona velkoja lähetti velalliselle laskun tai muutoin vaati määrätyn rahamäärän suorittamista. Velallinen ei kuitenkaan ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa ajalta ennen laskun tai vaatimuksen saapumista hänelle.

Asian arviointi

1. Vakuutetun tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutettu on vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan velvollinen antamaan oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan terveysselvityksessä esittämiin kysymyksiin. Ellei hän ole täyttänyt tätä laissa asetettua velvollisuuttaan, on laiminlyönnin seuraukset arvioitava henkilövakuutuksessa vakuutusyhtiön vastuun osalta vakuutussopimuslain 24 §:n mukaisesti.

Arvioitaessa, onko vakuutuksenottaja syyllistynyt tiedonantovelvollisuuden laiminlyömiseen, ja arvioitaessa hänen mahdollisen huolimattomuutensa laatua on muun muassa otettava huomioon hänellä vakuutusta otettaessa käytettävissä olleet tiedot ja vallinneet olosuhteet. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota vakuutuksenantajan esittämien kysymysten laatuun ja selkeyteen. Huolimattomuuden voidaan katsoa puuttuvan tai olevan vähäistä esimerkiksi, jos vakuutuksenantajan kysymys on ollut niin yleisluontoinen tai tulkinnanvarainen, että täsmällisen ja täydellisen vastauksen antaminen on vaikeaa.

A on antanut terveysselvityksen 15.10.2020. Hän on vastannut kieltävästi muun muassa kysymykseen koskien sitä, käyttääkö hän tai onko hän käyttänyt huumeita tai muita päihteitä kuin alkoholia tai onko hän tai onko hän ollut hoidettavana tai tutkittavana alkoholin tai muun huumaavan aineen käytön vuoksi.

Käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella A:lla on ollut alkoholinkäytön vuoksi A-klinikan käyntejä vuodesta 2005 lähtien. A on ollut katkaisuhoidossa vuonna 2008 sekä 1.1.–4.1.2017.

Vakuutuslautakunta katsoo edellä todettu huomioiden, että A:n olisi tullut vastata myöntävästi kysymykseen, jossa on tiedusteltu, onko hän ollut hoidettavana tai tutkittavana alkoholin tai muun huumaavan aineen käytön vuoksi. Vakuutuslautakunta pitää terveysselvityksen kysymyksen muotoilua selkeänä ja yksiselitteisenä. Kysymys on ollut ajallisesti rajoittamaton ja siinä on kysytty alkoholinkäytön vuoksi toteutunutta hoitoa ja tutkimusta, ei asetettuja diagnooseja tai todettuja sairauksia. A:n olisi tullut vastata myöntävästi kysymykseen riippumatta siitä, oliko alkoholinkäytön taustalla elämäntilanteeseen liittyvät haasteet. Laiminlyönti on liittynyt katkaisuhoitoa edellyttäneeseen alkoholinkäyttöön. Vakuutuslautakunta katsoo, että tällaista tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä ei voida pitää vähäisenä, joten asia tulee arvioitavaksi vakuutussopimuslain 24 §:n mukaisten seurauksien osalta.

2. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seuraukset

Vakuutussopimuslain 24 §:n mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi oikeat tiedot saadessaan myöntänyt vakuutusta lainkaan, vakuutusyhtiö on vastuusta vapaa.

A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksia arvioidaan siis sen mukaan, miten vakuutuksenantaja olisi vakuutusta myöntäessään toiminut, jos oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu.

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, ettei se olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta, jos A olisi ilmoittanut terveysselvityksessä oikeat tiedot. Vakuutuslautakunta pitää yhtiön ilmoitusta vastuunvalintaperiaatteistaan uskottavana ottaen huomioon katkaisuhoitoa ja A-klinikan käyntejä vaatinut alkoholinkäyttö sekä se, että viimeisimmästä katkaisuhoidosta oli vain noin kolme vuotta siinä vaiheessa, kun terveysselvitys oli allekirjoitettu. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on vakuutussopimuslain 24 §:n nojalla vastuusta vapaa.

A:n edunsaaja on vielä vedonnut siihen, että tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksia on pidettävä hänen kannaltaan kohtuuttomina.

Vakuutussopimuslain 24.3 §:n mukaan, jos 1 tai 2 momentissa säädetyt seuraamukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella. Vakuutuslautakunta toteaa, että laista ilmenevä vaatimus kohtuuttomuuden ilmeisyydelle merkitsee sitä, että kynnys sovittelulle on korkea. Lainkohdan alkuperäisten esitöiden (HE 114/1993 vp, sivu 40) mukaan seuraamus saattaa olla kohtuuttoman ankara varsinkin sellaista henkilöä kohtaan, jonka taloudellisen aseman turvaamiseksi vakuutus on otettu ja joka ei itse ole voinut vaikuttaa sopimuksen tekemiseen eikä sen yhteydessä tapahtuneeseen laiminlyöntiin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiassa ei ole esitetty vakuutuskorvaukseen oikeutetun B:n olosuhteista sellaista selvitystä, josta voitaisiin päätellä, että korvaushakemuksen hylkääminen A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella johtaisi edunsaajan kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen. Vakuutuslautakunta ei suosita vakuutussopimuslain 24.2 §:n mukaisen seuraamuksen kohtuullistamista.

3. Vakuutusmaksujen palauttaminen

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut palauttavansa maksetut vakuutusmaksut, kun se on saanut kuolinpesän tilinumeron. Vakuutusyhtiö on toimittanut maksetuista vakuutusmaksuista 9.4.2025 ja 24.11.2025 päivätyt selvitykset.

B on vaatinut vakuutusmaksuja palautettavaksi yhteensä 8 550 euroa. Vakuutusyhtiön toimittaman yksityiskohtaisen erittelyn mukaan henkivakuutuksesta maksetut vakuutusmaksut ovat olleet yhteensä 5 835,98 euroa, eivät B:n vaatimat 8 550 euroa. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan B:n vaatimukseen sisältyy myös kotivakuutuksen osalta maksetut vakuutusmaksut, jotka eivät ole palautettavia. Lisäksi B:n vaatimuksessa ei ole huomioitu, että henkivakuutuksen vakuutusmaksu ei ole pysynyt koko ajan samana, vaan vakuutusmaksu oli vakuutussopimuksen alkaessa alhaisempi. Esitetyn selvityksen perusteella henkivakuutuksesta palautettavat vakuutusmaksut ovat 5 835,98 euroa.

B on vaatinut palautettaville vakuutusmaksuille viivästyskorkoa. Vakuutuslautakunta katsoo, että palautettavan vakuutusmaksun osalta kyseessä on korkolain 6 §:ssä tarkoitettu velka, jonka eräpäivää ei ole määrätty. Korkolain 6 §:ää koskevien esitöiden (HE 109/1981 vp, s. 20) mukaan tilanteessa, jossa maksun vastaanottaneen henkilön on palautettava vastaanottamansa rahasuoritus sopimuksen purkamisen tai muun vastaavan syyn vuoksi, palautussuoritukselle yleensä ei ole ennalta määrätty mitään eräpäivää. Tällaisessa tapauksessa viivästyskorkoa on näin ollen suoritettava 6 §:ssä säädetyn ajan kuluttua korkovaatimuksen sisältävän palautusvaateen esittämisestä. Jotta velalliselle syntyisi velvollisuus maksaa viivästyskorkoa, edellytetään ensinnäkin, että velkoja on lähettänyt hänelle laskun tai vaatinut määrätyn rahamäärän suorittamista muulla tavoin. Velkojan vaatimuksen tulee koskea määrättyä rahamäärää. Vaatimuksen yksilöintiä koskevaa edellytystä ei kuitenkaan tule tulkita liian ankarasti. Yleensä on pidettävä riittävänä, että vaatimus on sillä tavalla määritelty, että velallinen sen perusteella kykenee velkansa maksamaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että B on esittänyt vaatimuksensa 8 550 euron palauttamisesta ennen kuin hän on saanut erittelyn henkivakuutuksesta maksetuista vakuutusmaksuista. B ei ole erittelyn saatuaan täsmentänyt vaatimustaan tai ilmoittanut kuolinpesän tilinumeroa pyynnöistä huolimatta. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei B ole esittänyt vakuutusyhtiölle sellaista vaatimusta, jonka perusteella yhtiö olisi voinut palauttaa vakuutusmaksut. Näin ollen vakuutusyhtiölle ei ole muodostunut velvollisuutta maksaa viivästyskorkoa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Ylönen

Jäsenet:
Hoffmann
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov