Tapahtumatiedot

M (s. 1976) oli 25.1.2022 liukastunut ja liukastumisen seurauksena loukkaantunut kävellessään noin klo 13 jäistä katua sen varteen pysäköidylle autolleen. Hän oli juuri astunut kadun reunassa olevalta jalkakäytävältä askeleen alas kadulle, tiehen maalattuun parkkiruutuun. M oli vahinkohetkellä vakuutettuna vakuutusyhtiö A:ssa hänen työnantajansa lakisääteisen työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen perusteella. Vakuutusyhtiö A on esittänyt kaupungille takautumisvaatimuksen työtapaturma- ja ammattitautilain 270 §:n nojalla maksetuista korvauksista, yhteensä 26.550,77 euroa. Kaupunki on siirtänyt asian käsiteltäväksi vastuuvakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö B on 13.6.2024 antanut kirjallisen korvauspäätöksen, jonka mukaan kaupunki ei ole voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa aiheutuneesta vahingosta, sillä katsoo kadun olleen moottoriajoneuvoliikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa.

Vakuutusyhtiö A:n valitus

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain (31.8.1978/669) 3 §:n mukaan kadun kunnossapito käsittää ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen, jalankulun ja polkupyöräilyn, tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys.

Kadun kunnossapito käsittää myös ne toimenpiteet, jotka talvella ovat tarpeellisia kadun pysyttämiseksi 1 momentin mukaisessa kunnossa, kuten lumen ja jään poistamisen, kadun pinnan pitämisen tasaisena, liukkauden torjumisen, liukkauden torjumiseen käytetyn kiviaineksen poistamisen sekä katuojien, sadevesikourujen ja -kaivojen avoinna pitämisen.

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain 4 §:n mukaan kadun kunnossapito kuuluu kunnalle.

Liukastuminen on tapahtunut ajoradan reunassa pysäköintiin tarkoitetulla alueella. Pysäköintialue on osoitettu liikennemerkein, lisäksi se on erikseen rajattu ajoradasta valkoisella katuun maalatulla viivalla. Tällaisella alueella on otettava huomioon myös jalankulkijoiden tarpeet, koska autoille on päästävä kulkemaan turvallisesti ilman liukastumisen vaaraa. Tällöin ei siis ole riittävää, että alue pidetään pelkästään ajoneuvoliikenteen edellyttämässä kunnossa.

Kaupungin toimittaman kunnossapitäjän lausunnon mukaan liukkautta ei lähtökohtaisesti torjuta ajoradoilta, ja pysäköityjen autojen kohdilla ei edes pystytä hiekoittamaan. Näin ollen liukkaudentorjuntaa ei kyseisellä paikalla ole kaupungin ilmoituksen mukaan tehty ollenkaan 17.1.2022 tehdyn polanteiden poiston jälkeen. Vaikka pysäköintipaikkojen hiekoittaminen on haastavaa, ei tämä kuitenkaan poista kaupungin velvollisuutta huolehtia liukkaudentorjunnasta alueella. Mikäli kunnossapitotoimenpiteitä ei ole mahdollista toteuttaa koneellisesti, tulisi ne hoitaa muutoin, esimerkiksi käsin hiekoittamalla.

Lämpötila on Ilmatieteenlaitoksen havaintoaseman mukaan 17.1.2022 jälkeen vahinkopäivään mennessä vaihdellut nollan molemmin puolin, ollen korkeimmillaan +3.3 astetta (19.1.2022 klo 20–21) ja kylmimmillään -9.9 astetta (22.1.2022 klo 23.00). Vahinkohetkellä lämpötila on ollut nollassa (+0.4 astetta).

Vakuutetun kertoman mukaan vahinkopaikkaa ei ollut hiekoitettu. Hiekoitusta ei ollut sen enempää kadulla kuin kävelytielläkään. Asfaltin päällä oli jääkerros, jonka vuoksi alue oli erittäin liukas. Vakuutusyhtiö A katsoo, että pysäköintiin tarkoitettu alue olisi pitänyt pitää hiekoituksen avulla turvallisena myös jalankulkijoille.

Vakuutusyhtiö B:n vastineen mukaan vahinkopaikka on ns. alhaisen hoitoluokituksen asuntokatu. Vastauksen mukaan vahinkopäivänä on ollut käynnissä polanteiden poisto ja jalkakäytävien hiekoittaminen kyseisellä alueella. Koska kyseessä on alhaisen hoitoluokituksen kohde, on keli oletettavasti ollut siis hyvin liukas. Jos ajoväylän osalta ajorata on karhennettu ja jalkakäytävät hiekoitettu, jää liukastumispaikka, eli alue jolle ajoneuvoja voi pysäköidä, täysin vaille liukkaudentorjuntaa. Selvityksen mukaan kyseistä kohtaa ei ole edes yritetty hiekoittaa, suolata tai karhentaa, vaan liukkaudentorjuntaa on tehty vain ajoradoilla ja jalkakäytävillä.

Vakuutusyhtiö B:n vastineesta saa sen käsityksen, ettei katualueen reunaan merkityn, pysäköintiin tarkoitetun alueen liukkaudentorjuntaa tarvitse suorittaa ollenkaan, vaan ajoneuvoon tai siitä pois siirtyvien tulee itse huomioida ympäristöään riittävästi, jottei liukastumisia tapahdu.

Vakuutusyhtiö B vetoaa vastineessaan Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 323/01, jossa vakuutettu on kaatunut ajoväylällä, jota pitkin autot kiertävät terveyskeskuksen pääoven eteen. Tapaus eroaa nyt käsillä olevasta tapauksesta mm. siinä, että tapauksessa vahinkopaikkaa ei ole tarkoitettu jalankulkuun, sillä lähtökohtaisesti jalankulkijalla ei pitäisi olla tarvetta kulkea kiertoalueen poikki. Tässä käsillä olevassa tapauksessa on kuitenkin toisin, sillä ajoneuvoja alueelle pysäköineillä on tarve liikkua alueella jalan ajoneuvoille ja niistä pois.

Vakuutusyhtiö A:n näkemyksen mukaan kaupunki ei ole näyttänyt riittävällä tasolla toimineensa huolellisesti kyseisen vahinkopaikan liukkaudentorjunnassa, vaikka liukkaudentorjuntaa ympäröivällä alueella onkin suoritettu. Pelkästään se seikka, että liukkaudentorjunta tietyssä paikassa on hankalaa, ei poista kaupungin vastuuta huolehtia tällä alueella liikkuvien turvallisuudesta.

Kaupunki ei ole pystynyt osoittamaan, että se olisi riittävällä tavalla huolehtinut vahinkopaikan liukkaudentorjunnasta eikä liukastumiselle ole osoitettu muutakaan syytä kuin vahinkopaikan liukkaus. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö A katsoo, että kaupunki on voimassa olevan oikeuden mukaan vastuussa katualueen kunnossapidon laiminlyönnistä aiheutuneesta vahingosta vakuutusyhtiö A:lle.

Vakuutusyhtiö B:n vastine

Kaupungilta 16.2.2023 saadun tiedon mukaan 25.1.2022 alueen kevytväyliä oli hiekoitettu noin klo 7.30 ja kadulla oli ollut käynnissä polanteiden poisto klo 11–12 maissa. Polanneterä jättää peräänsä karhean pinnan eli ei ole ns. tasaterä. Edellinen aurauslähtö oli ollut 17.1.2022, jonka jälkeen liukkaudentorjuntaa oli tehty kevyenliikenteenväylillä. Liukkautta ei yleensä torjuta ajoradoilla, mikäli kadulla on myös kevyelle liikenteelle tarkoitettu väylä. Vain erittäin liukkaille keleillä risteyksiä ja mäkipaikkoja saatetaan hiekoittaa. Pysäköityjen autojen väleissä ja kohdilla ei pystytä hiekoittamaan, jotta sepeli ei lennä autoihin.

Vakuutusyhtiö B antoi 13.6.2024 korvauspäätöksen, jonka mukaan vahinko ei ole kaupungin vakuutuksen perusteella korvattava, koska kaupunki ei ollut laiminlyönyt kunnossapitovelvollisuuttaan ajoradan eikä myöskään kevyen liikenteen väylien suhteen. Kunnossapitotoimenpiteet oli kohdennettu liikenteen laatu huomioiden. Korvauspäätöksen mukaan kaupunki oli tienpitäjänä toiminut niin huolellisesti kuin mahdollista, eikä ajoradan kunnon hoidossa ollut tapahtunut virhettä tai laiminlyöntiä. Vakuutusyhtiö viittaa 13.6.2024 antamaansa korvauspäätökseen.

Vakuutusyhtiö B antoi vakuutusyhtiö A:n uudelleenkäsittelypyynnön jälkeen 5.11.2024 korvauspäätöksen, jonka mukaan kunnossapidosta saatujen tietojen perusteella katu oli ollut moottoriajoneuvoliikenteen edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa, eikä kaupunki siten ole vastuussa aiheutuneesta henkilövahingosta. Vakuutusyhtiö viittasi Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 182/16, jossa myös todettiin, että korvausvastuuta ei syntynyt. Vakuutusyhtiö viittaa 5.11.2024 antamaansa korvauspäätökseen.

Kadun kunnossapitoon kuuluvat muun muassa ne toimenpiteet, jotka talvella ovat tarpeellisia kadun pitämiseksi liikenteen tarpeiden edellyttämässä kunnossa, kuten esimerkiksi liukkauden torjuminen.

Katulain esitöiden yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 3 §:n osalta mm. seuraavaa (s. 15 ja 16): ”Lähtökohtana on siis kadun kunnossapidon vahingonkorvausvastuun perustuminen tuottamukselle eli kadun kunnossapidosta vastuussa olevan on täytynyt syyllistyä johonkin laiminlyöntiin tai muuhun virheeseen.”; ”Kunnalla on mahdollisuus asettaa vastuullaan olevat kunnossapito- ja puhtaanapitotehtävät tärkeysjärjestykseen ja kaduittain kiireellisyysjärjestykseen.”; ”Korkeampaa taso ja kiireellisimpiä toimia vaaditaan liikenteellisesti keskeisissä paikoissa, kuten kaupunkikeskustoissa ja liikenneasemien yhteydessä. Kaduilla, joilla on runsaasti moottoriajoneuvoliikennettä, jalankulkua tai polkupyöräilyä, on liikennemäärän takia vaadittava korkeampaa tasoa kuin niillä reiteillä, joilla kyseisten liikennemuotojen määrä on pieni.”

Kuntaliiton yleiskirjeessä 22/80/2005 (Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain osittaisuudistus, kohta 2.3.1) todetaan seuraavaa:

”Kadun liikenteellinen merkitys

Kunnossapitotehtäviä voidaan priorisoida kadun liikenteellisen merkityksen mukaan. Kunnossapidolta edellytetään korkeampaa tasoa niin laadullisesti kuin ajallisesti mitaten liikenteellisesti keskeisissä paikoissa kuten kaupunkikeskustoissa liikenneasemien läheisyydessä ja joukkoliikenteen käyttämillä katuosuuksilla.

Liikenteen määrä

Liikenteen määrän perusteella katujen kunnossapidossa vaaditaan korkeampaa tasoa erityisesti sellaisilla kaduilla, joilla on runsaasti ajoneuvoliikennettä, jalankulkua tai polkupyöräilyä. Vastaavasti sellaisilla reiteille, joilla kyseisten liikennemuotojen määrä on pieni, kunnossapitotehtävät voidaan hoitaa kunnossapidon laatutason vähimmäisvaatimukset täyttäen.”

Kaupungilla ei edellä kerrotuin perustein ole velvoitetta pitää kaikkia sen alueita parhaalla laatutasolla, vaan kaupunki voi priorisoida alueiden hoitoa. Liukastumisvahinko sattui ajoneuvoliikenteelle tarkoitetulla väylällä. Katu on pieni katu, jonka vierellä kulkee kevyen liikenteen väylä ja jossa kadulle on maalattu valkoisella maalilla tarkoitettu alue, johon voi pysäköidä autoja (kadulla ei ole pysäköintiruutuja). Katualue on pääosin tarkoitettu autoliikenteelle, eikä sen kunnossapidolta edellytetä samaa tasoa kuin jalankulkijoille ja pyöräilijöille tarkoitetulta kevyeen liikenteen väylältä. Tienpitäjän selvityksen mukaan kadun osalta liukkautta ei torjuta suolaamalla, koska kyseessä on alhaisen hoitoluokituksen asuntokatu. Katualue oli vahinkopäivänä juuri ennen vahingon sattumista huollettu karhentamalla tien pinta.

Vakuutusyhtiö B toteaa, että kadunvarteen valkoisella maalilla merkityn, autojen pysäköintiin tarkoitetun alueen hiekoittaminen olisi erittäin hankalaa alueella mahdollisesti jo paikoitettujen autojen vuoksi ja sen vuoksi, ettei tarkkoja autopaikkoja ole eritelty toisistaan (kadulla ei ole maalattuja ruutuja), jolloin hiekoitus olisi levitettävä joka kohtaan paikoitukseen varatulle alueelle. Lisäksi kulku autolle tapahtuu joka tapauksessa kadun puolelta auton sivulta. Ottaen huomioon sen, että ajoväylä on tarkoitettu autoliikenteelle, on erittäin epätodennäköistä, että kadulle, autojen sivulle levitettävä hiekoitushiekka tai hiekoitussora pysyisi paikallaan hetkeä pidempään ja pystyisi tehokkaasti torjumaan kadunvarteen paikoittaneiden autoilijoiden liukastumisvaaraa autolta poistuttaessa ja sinne palattaessa.

Vakuutuslautakunta on ratkaisussaan VKL 323/01 todennut, että lausunnonpyytäjän kaatumispaikka ei ollut sellainen yleinen kulkuväylä, joka tulisi hiekoittaa nimenomaan jalankulkijoiden tarpeita ajatellen. Kaatumispaikka oli ajoväylällä, jota pitkin autot kiertävät terveyskeskuksen pääoven eteen. Tämän vuoksi lautakunta katsoi, että lausunnonpyytäjän kaatuminen ei ollut johtunut kiinteistönomistajan syyksi luettavasta laiminlyönnistä liukkaudentorjunnassa, eikä kiinteistönomistaja ollut korvausvastuussa lausunnonpyytäjän liukastumisesta.

Ajoväylän sivuun paikoittaminen ja autosta/autoon kulku katualueen kautta edellyttää autoilijalta erityistä varoivaisuutta. Kun vahingonkärsijä on paikoittanut kadun varteen, hän oli voinut tehdä havaintoja katualueen kunnosta ja liukkaudesta poistuessaan autosta. Palatessaan myöhemmin kadun varten paikoittamalleen autolle kadun liukkaus ei ollut voinut tulla hänelle yllätyksenä, vaan hänen oli tullut ottaa se huomioon kävellessään katualueen kautta autolleen.

Katu oli vahingon tapahtuessa ajoneuvoliikennettä tyydyttävässä kunnossa, eikä kaupunki ollut laiminlyönyt liukkaudentorjuntavelvoitettaan. Vahinko ei johtunut katualueen pitäjän kunnossapidon laiminlyönnistä vaan valitettavasta tapaturmasta. Kaupunki ei näin ollen ole vastuussa asiakkaan liukastumisesta aiheutuneesta henkilövahingosta, eikä yhtiö siten ole velvollinen vakuutusyhtiö A:n liukastumisvahingon johdosta tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta maksamia korvauksia julkisyhteisön vastuuvakuutuksesta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko kaupunki katualueen ylläpitäjänä vastuussa A:lle liukastumisesta aiheutuneesta henkilövahingosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Julkisyhteisön vastuuvakuutus, voimassa 1.1.2022 alkaen

3 Toiminnan vastuuvakuutus
3.1 Korvattavat vahingot

Vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vahingonkorvauslaki (412/1974)

2 luku Vahingon aiheuttajan korvausvastuu
1 §

Joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

[ – – ]

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978)

3 §

Kadun kunnossapito käsittää ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen, jalankulun ja polkupyöräilyn, tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys.

[ – – ]

Kadun kunnossapito käsittää myös ne toimenpiteet, jotka talvella ovat tarpeellisia kadun pysyttämiseksi 1 momentin mukaisessa kunnossa, kuten lumen ja jään poistamisen, kadun pinnan pitämisen tasaisena, liukkauden torjumisen, liukkauden torjumiseen käytetyn kiviaineksen poistamisen sekä katuojien, sadevesikourujen ja -kaivojen avoinna pitämisen.

Kunta voi päättää, jos liikenteelle ei aiheudu huomattavaa haittaa, että määrätty katu tai kadun osa pidetään talvella kunnossa vain osittain taikka että määrätyllä kadulla tai kadun osalla ei torjuta liukkautta, jotta sitä voidaan käyttää kelkalla kulkemiseen. Liukkauden torjumatta jättämisestä on ilmoitettava.

4 §

Kadun kunnossapito kuuluu kunnalle. Tontinomistajan velvollisuutena on kuitenkin, jollei 8 §:stä muuta johdu, pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkauden torjumisesta jalkakäytävällä ja liukkauden torjumiseen käytetyn kiviaineksen poistamisesta jalkakäytävältä. Lisäksi tontinomistajan velvollisuutena on tarvittaessa poistaa jalkakäytävälle tai sen vierelle kertyneet lumivallit sekä pitää jalkakäytävän viereinen katuoja ja sadevesikouru lumettomana ja jäättömänä.

Tontinomistaja vastaa myös tontille johtavan kulkutien kunnossapidosta.

Pyörätien sekä rakenteellisesti toisistaan erottamattoman jalankulku- ja pyörätien kunnossapito kuuluu kunnalle sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään.

Kunta voi päättää kävelykadun, pihakadun ja muun erityistä liikennetarvetta palvelevan kadun kunnossapitovelvollisuuden jakautumisesta toisin kuin 1 momentissa säädetään. Tontinomistajalle näin määrättävä kunnossapitovelvollisuus ei kuitenkaan saa olla olennaisesti raskaampi kuin tontinomistajalle muutoin tämän lain mukaan kuuluva kunnossapitovelvollisuus.

Asian arviointi

Vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että kadun kunnossapitovelvollisella on korostunut velvollisuus huolehtia siitä, että katu on liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapitovelvollisella on myös näyttötaakka siitä, että se on huolehtinut katualueen kunnossapidosta kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain (katulaki) edellyttämällä tavalla. Lain 3 §:n 4 momentin mukaan kadun kunnossapito käsittää myös ne toimenpiteet, jotka talvella ovat tarpeellisia kadun pysyttämiseksi liikennettä tyydyttävässä kunnossa, kuten lumen ja jään poistamisen, kadun pinnan pitämisen tasaisena, liukkauden torjumisen, liukkauden torjumiseen käytetyn kiviaineksen poistamisen sekä katuojien, sadevesikourujen ja -kaivojen avoinna pitämisen.

Jos velvollisuus pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa on laiminlyöty, seurauksena voi olla vahingonkorvausvastuu. Vastuunsyntyminen edellyttää kuitenkin tuottamusta eli sitä, että kadun kunnossapidossa on syyllistytty edellä mainituin tavoin laiminlyöntiin tai muuhun virheeseen.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asianmukaisella ja katulain edellyttämän kunnossapidon tason saavuttaneellakaan liukkaudentorjunnalla ei aina pystytä estämään kaikkia liukastumistapaturmia. Mikäli kunnossapidosta vastaava taho voi näyttää, että liukkaudentorjunnassa on saavutettu katulain 3 §:ssä esitetyt olosuhteet huomioon ottaen tyydyttävä taso, kunnossapidosta vastaava ei ole korvausvastuussa mahdollisista liukastumistapaturmista.

Arvioitaessa sitä, mihin toimenpiteisiin kunnossapitovelvollisen olisi pitänyt ryhtyä, ratkaisevaa on se, onko vahinkotapahtumaa edeltänyt säätila edellyttänyt erityisiä kunnossapitotoimia. Lisäksi kunnossapitovelvollisen tulee varautua säätilan ennakoitavissa oleviin muutoksiin.

Lautakunnalle toimitetun selvityksen mukaan M oli liukastunut ja liukastumisen seurauksena murtanut lonkkansa kävellessään noin klo 13 jäistä katua sen varteen pysäköidylle autolleen. Hän oli juuri astunut kadun reunassa olevalta jalkakäytävältä askeleen alas kadulle, kun hän kaatui. Tapahtuma-aikaan lämpötila oli nollassa ja aurinko paistoi.

Kaupungin lausunnon (16.2.2023) mukaan alueen kevytväyliä oli 25.1.2022 hiekoitettu noin klo 7.30 ja kadulla oli ollut käynnissä polanteiden poisto klo 11–12 maissa. Polanneterä jättää peräänsä karhean pinnan eli ei ole ns. tasaterä. Edellinen aurauslähtö oli ollut 17.1.2022, jonka jälkeen liukkaudentorjuntaa oli tehty kevyenliikenteenväylillä. Kaupungin mukaan liukkautta ei yleensä torjuta ajoradoilla, mikäli kadulla on myös kevyelle liikenteelle tarkoitettu väylä. Vain erittäin liukkailla keleillä risteyksiä ja mäkipaikkoja saatetaan hiekoittaa, pysäköityjen autojen väleissä ja kohdilla ei edes pystytä hiekoittamaan, jotta sepeli ei lennä autoihin. Kaupungin mukaan henkilön tulee noudattaa erityistä varovaisuutta liikkuessaan ajoradalla.

Liukastuminen on tapahtunut ajoradan reunassa pysäköintiin tarkoitetulla alueella. Pysäköintialue on osoitettu liikennemerkein, ja se on erikseen rajattu ajoradasta valkoisella katuun maalatulla viivalla. Kadulla ei ole kuitenkaan erikseen merkittyjä pysäköintiruutuja. Vakuutuslautakunta toteaa, että lähtökohtaisesti tällaisella alueella on myös otettava huomioon se, että jalankulkijat pääsevät autoistaan ja autoilleen turvallisesti ajoradan kautta. Toisaalta jalankulkijoiden on myös itse ajoradalla liikkuessaan noudatettava erityistä varovaisuutta.

Lautakunta toteaa edelleen, että sille toimitetun selvityksen mukaan katualue on pääosin tarkoitettu autoliikenteelle, jolloin sen kunnossapidolta ei edellytetä samaa tasoa kuin jalankulkijoille ja pyöräilijöille tarkoitetulta kevyen liikenteen väylältä. Tienpitäjän selvityksen mukaan kadun osalta liukkautta ei torjuta suolaamalla, koska kyseessä on alhaisen hoitoluokituksen asuntokatu. Katualue oli vahinkopäivänä juuri ennen vahingon sattumista huollettu karhentamalla tien pinta. Lautakunnan käsityksen mukaan tällainen karhennus estää myös liukkautta jalankulkijoiden osalta.

Vakuutuslautakunta toteaa edelleen, että siinäkään tapauksessa, että kunnossapito on ollut asianmukaisella tasolla, ei esimerkiksi hiekoituksellakaan aina voida täysin estää jään aiheuttamaa liukkautta. Ajoradalla ja sen reunassa oleva hiekoitushiekka voi liikkua pois kulkualueelta autojen renkaiden mukana, ja tämän vuoksi kyseisen kaltainen ajoväylä voisi tulla helposti liukkaaksi hiekoituksesta huolimatta. Lautakunta pitää myös uskottavana kaupungin näkemystä siitä, ettei vahingonsattumiskohdassa olisi voitu hiekoittaa pysäköityjen autojen välejä tai vierustoja, sillä hiekka tai sepeli olisi voinut osua autoihin.

Vakuutuslautakunta katsoo, että kaupunki on tienpitäjänä toiminut niin huolellisesti kuin mahdollista, eikä ajoradan kunnon hoidossa ollut tapahtunut virhettä tai laiminlyöntiä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiö B:n päätöstä asianmukaisena eikä suosita siihen muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto

Jäsenet:
Haapasaari
Kankkunen
Malmberg