Tapahtumatiedot

Lääkevahinkoilmoituksen 22.12.2023 mukaan A (s. 1990) sai 18.1.2018 reseptin Venlafaxin 75 mg -lääkitykseen. A lopetti lääkkeen käytön 30.6.2018. Lääkkeen käytön lopettamisesta huolimatta A:lla oli vahinkoilmoituksen tekemisen aikaan edelleen anhedoniaa, nälän/janon tunteen puutosta, seksuaalista haluttomuutta, genitaalialueen tunnottomuutta, tinnitusta, lasiaisen samentumista, afantasiaa, kognitiivisia ongelmia, dysautonomiaan liittyvää sydämen tykytystä, heikentynyt rasituksensieto, aivosumua ja uupumusta. Edellä mainituista oireista ainoastaan genitaalialueen tunnottomuus oli hieman parantunut vuosien saatossa. Neurologi on asettanut A:lle diagnooseiksi PSSD:n, dysautonomian ja lääkehaitan. Lääkevahinko on aiheuttanut sen, että A on osa-aikaeläkkeellä toimintakyvyn alentumisen takia.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 21.11.2024. Yhtiö katsoi, että A:n vahinkoilmoituksessaan ilmoittamat haittavaikutukset lasiaissamentumista lukuun ottamatta olivat todennäköisesti ainakin osaltaan aiheutuneet venlafaksiinin ja muiden SSRI-lääkkeiden käyttämisestä. A sairasti pitkäkestoista masennusta ja ahdistusta, joiden hoitaminen edellytti tehokasta ja asianmukaista hoitoa. Yhtiö katsoi, että A:n käyttämät Venlafaxin- ja muut SSRI-lääkkeet olivat olleet välttämättömiä hoidettaessa vakavaa sairautta. Lääkehoidon seurauksen aiheutuneet monimuotoiset haittavaikutukset olivat siten olleet seurausta vakuutusehtojen tarkoittamasta lääketieteellisesti välttämättömästä riskinotosta hoidettaessa sairautta, joka hoitamattomana voi olla hengenvaarallinen tai aiheuttaa vakavan ruumiinvamman. Lasiaissamentuman osalta yhtiö totesi, ettei sitä voitu todentaa potilasasiakirjoista. Yhtiö ei maksanut A:lle korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

A esittää asiamiehen välityksellä tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii, että Vakuutuslautakunta vahvistaa, ettei hänellä todetussa venlafaksiinilääkityksen haittaoireistossa ole kysymys lääkevahinkovakuutusehtojen ehtokohdassa 6.1 tarkoitetusta välttämättömästä riskinotosta.

A viittaa Vakuutuslautakunnan antamiin ratkaisusuosituksiin VKL 690/13 ja FINE-032299 ja toteaa, että kyseisten ratkaisujen perusteella voidaan tehdä oikeudellinen johtopäätös, jonka mukaan kyseessä ei ole välttämätön riskinotto, jos lääkkeelle on olemassa vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja haittavaikutus on poikkeuksellisen vakava ja ennakoimaton, eikä sitä voida katsoa hoitavan lääkärin tiedossa olleeksi tai hoidettavan sairauden kannalta kohtuudella siedettäväksi. Hoidettavan sairauden vakavuus ei siis yksin riitä oikeuttamaan korvauspiirin ulkopuolelle rajaamista.

A toteaa, että Venlafaxin-lääke ei ole ainoa vaihtoehtoinen lääke hänellä olevan sairauden hoitoon, vaan saatavilla on useita muita masennuslääkkeitä, myös muita kuin SSRI-lääkkeitä. A:n masennusoireisto ei kuvautunut Venlafaxin-lääkityksen määräämisen aikaan niin vakavana, että sitä voitaisiin pitää vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla henkeä uhkaavana. Potilasasiakirjoissa todetaan, ettei A:lla ollut ollut edeltävästi itsetuhoisia ajatuksia. A:lle kehittynyt oireisto on poikkeuksellisen vakava ja pitkäkestoinen.

Lisäkirjelmässä A toteaa, ettei hänellä ole missään vaiheessa todettu vakuutusyhtiön esittämää vaikeaa masennusta. A:lla ei ole todettu itsetuhoisia ajatuksia. Pelkkä hoitoresistenttisyys ei ole peruste luokitella masennusta vaikeaksi tai vakavaksi, vaan luokitus tehdään pääasiassa oireiston voimakkuuden perusteella. A:lla on todettu masennusta ja ahdistusta, mutta kyse ei ole ollut niin vakavasta tai vaarallisesta sairaudesta, että korvauksia voitaisiin evätä välttämättömään riskinottoon vedoten.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, että A on sairastanut pitkään masennusta, ahdistusta ja paniikkihäiriötä. A:lla on ollut psyykeoireisiin lääkitys ainakin vuodesta 2011 alkaen. Psyykelääkkeinä on käytetty sertraliinia, essitalopraamia ja 18.1.2018 alkaen venlafaksiinia. Venlafaksiinin lisäksi käytetyt sertraliini ja essitalopraami kuuluvat SSRI-lääkkeisiin. Keskushermostoon vaikuttavilla SSRI-ryhmään kuuluvilla lääkkeillä on moninaisia haittaoireita.

A:lla monimuotoinen oireilu alkoi vuonna 2011. A:lle tuli genitaalialueen tuntovaimentumaa, seksuaalisen halun häviämistä ja yleisen mielihyvän puuttumista. Oireilu pahentui ja monipuolistui 2017 sertraliinin käytön aloittamisen myötä. Lääkitykseen lisättiin venlafaksiini 18.1.2018 ja oireilu vain voimistui. A lopetti venlafaksiinin käytön 30.6.2018. Monimuotoinen oireilu on osaltaan jatkunut lääkitysmuutoksista huolimatta. Hoitavat lääkärit ovat asettaneet A:lle PSSD-diagnoosin (Post SSRI Sexual Dysfunction). Yleensä PSSD-oireet poistuvat kuukausien kuluessa lääkityksen lopettamisen jälkeen. Osalla oireilu jää pysyväksi.

Vakuutusyhtiö katsoo olevan mahdollista, että myöhemmin ilmenneet moninaiset oireet (anhedonia, muisti- ja keskittymiskyvyn häiriö, lämmönsäätelyn häiriö ja perifeerinen voimakas palelu, alilämmön tunne, tykyttely, hikoilun puute, tinnitus, uupumus ja aivosumu) liittyvät A:n pitkäkestoiseen psyykesairauteen. Vakuutusyhtiö katsoo kuitenkin olevan todennäköisempää, että ne ja PSSD-oireisto ovat Venlafaxin-lääkityksen ja muiden käytettyjen SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa. Vakuutusyhtiö katsoo syy-yhteyden olevan tältä osin riidaton.

Vakuutusyhtiön käyttöön toimitetuista selvityksistä ei kuitenkaan ilmene vahinkoilmoituksessa mainittuja lasiaissamentumia, joten niitä ei voida todentaa. Lasiaissamentumat eivät myöskään ole SSRI-lääkkeiden tunnettu haittavaikutus, joten ne eivät ole todennäköisesti aiheutuneet SSRI-lääkkeiden käytöstä.

Lääkkeiden käyttöön liittyy aina erilaisten haittavaikutusten mahdollisuus. Vakavia sairauksia tai vammoja hoidettaessa joudutaan lääkityksessä usein ottamaan tietoisia riskejä. Lääkevahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa on rajattu korvattavuuden ulkopuolelle vahingot, jotka ovat aiheutuneet välttämättömästä riskinotosta. A:lla ilmennyt moninainen oireisto (anhedonia, nälän/janontunteen puutos, seksuaalinen haluttomuus, genitaalialueen tunnottomuus, tinnitus, kognitiiviset ongelmat, dysautonomiaan liittyvät sydämentykytykset, heikentynyt fyysisen rasituksen sieto, aivosumu, uupumus ja PSSD) vastaavat SSRI-lääkkeiden tunnettuja haittavaikutuksia. A on sairastanut pitkäkestoista masennusta ja ahdistusta, jonka hoitaminen on edellyttänyt tehokasta ja asianmukaista hoitoa. Osa haittaoireista on ilmennyt jo vuonna 2011 ja siitä huolimatta SSRI-lääkitystä on jatkettu vuosia. Myös muita lääkkeitä on kokeiltu vaikean masennuksen hoitoon, mutta sopivaa lääkitystä on ollut haastavaa löytää. Vakuutusyhtiö katsoo, että A:n saama Venlafaksin- ja muu SSRI-lääkitys on ollut välttämätöntä hoidettaessa vakavaa sairautta. Lääkehoidon seurauksena aiheutuneet monimuotoiset haittavaikutukset ovat siten olleet seurausta vakuutusehtojen tarkoittamasta lääketieteellisesti välttämättömästä riskinotosta hoidettaessa sairautta, joka hoitamattomana voi olla hengenvaarallinen tai aiheuttaa vakavan ruumiinvamman.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössä A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 8.6.2015—19.1.2024.

8.6.2015 päivätyn potilaskertomuksen mukaan A:lla oli ollut useamman vuoden ajan käytössä lääkitys sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Ajankohtaisesti A:lla oli käytössä Sepram-lääkitys. A oli käynyt saman lääkärin vastaanotolla vuosi aiemmin, jolloin oli selvitelty väsymyksen syytä laajasti. Laboratoriokokeissa oli tuolloin todettu lievää trombosytoosia. A:n vointi oli helpottanut vuoden takaiseen vointiin verrattuna. Mieliala oli neutraali, eikä masennusoireita ollut. A pystyi toimimaan sosiaalisissa tilanteissa lääkityksen kanssa.

1.8.2017 päivätyn potilaskertomuksen esitietojen mukaan A:lla oli ollut psyykkistä ongelmaa vuodesta 2012 lähtien. Ajankohtaisesti A oli kokenut oireiden pahentuneen. A:lla oli ahdistusoireita ja masentunut mieliala. Sepram-lääkityksen annosta oli nostettu, mutta A koki, ettei siitä ollut ollut apua, vaan se oli latistanut tunteita entisestään. Ajankohtaisesti A:lla oli oireina väsymys, masentunut mieliala ja mielihyvän menetys. A kertoi, ettei mikään tuntunut miltään. Välillä A:n oli vaikea nukahtaa, mutta toisaalta A nukkui välillä varsin pitkiäkin yöunia, jotka eivät kuitenkaan virkistäneet. Lisäksi A:lla oli ahdistusoireita päivittäin. A:lle tuli kohtausmainen tunne, jolloin sydän tykytti ja henki meinasi salpautua. A oli kuitenkin pärjännyt näiden kanssa ja pystynyt olemaan töissä. A:lla ei ollut kuolemaan liittyviä ajatuksia tai itsetuhoisuutta. Sepram-lääkitys vaihdettiin Sertralin-lääkitykseen.

13.10.2017 päivätyn etäkontaktikirjauksen mukaan Sertralin-lääkitys oli vaihdettu Voxra-lääkitykseen, jota A oli käyttänyt kirjaushetkellä kahden viikon ajan. Aluksi A:lle oli tullut yöheräilyjä, mutta ajankohtaisesti niitä ei ollut häiritsevästi. A oli tuntenut sydämen tykyttelyä. Muutoin A oli tyytyväinen lääkkeeseen: aloitekyky oli parantunut, mieliala oli hyvä, seksuaalihaitat ja mielialan latteus olivat ohittuneet.

10.1.2018 päivätyn potilaskertomuksen mukaan depressiohoitaja oli tavannut A:n viimeksi syyskuussa 2017. A:n olemus oli vastaanotolla syyskuista levollisempi, ärtyneisyys oli poissa ja A oli ilmeikkäämpi. A oli lopettanut reilu kuukauden käytön jälkeen Voxra-lääkityksen, koska se oli tehnyt hänelle aggressiivisen olon ja sydämen tykyttelyä. Sertalin-lääkitys ei ollut sopinut A:lle. A sai BDI-masennuskyselystä 17 pistettä. A:lla ei ollut itsemurha-ajatuksia. A kertoi, ettei hänellä ollut ajankohtaisesti juurikaan ahdistuneisuutta. Paniikkikohtauksia ei ollut ollut. A:n mieliala oli edelleen surullinen. Jaksamattomuus ja väsymys olivat keskeisimpiä oireita. A ei jaksanut töiden lisäksi tehdä asioita. A:n kanssa pohdittiin hoitoa/psykoterapiavaihtoehtoja. A:lla oli taustalla asioita, joiden vuoksi hoitaja suositteli pitkäkestoista kuntoutuspsykoterapiaa.

19.1.2018 päivättyjen potilaskertomusten mukaan A kertoi, että kirjausta edeltävän kuukauden aikana ahdistusoireet olivat nousseet pintaan merkittävästi haittaavina. Paniikkikohtauksia oli tullut muutaman viikon ajan lähes päivittäin. A:lle aloitettiin Venlafaxin-lääkitys ja rauhoittavaksi lääkkeeksi Opamox. A sai lähetteen erikoissairaanhoitoon. Vastaanotolla A antoi jonkin verran ahdistuneen vaikutelman. Psykoottisia oireita tai itsetuhoajatuksia ei ilmennyt.

18.2.2020 päivätyn mielialapoliklinikan loppuarvion mukaan A:lla oli ollut poliklinikalla hoitojakso ajalla 24.7.2019—17.2.2020. Diagnoosiksi on merkitty F33.10: Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso, ei somaattista oireyhtymää. A oli ollut masennus- ja ahdistuneisuusoireiden takia hoitojaksolla akuutti- ja konsultaatiopsykiatrian poliklinikalla 19.1.—15.6.2018. Viimeksi mainitun jakson aikana toteutetussa neuropsykiatrisessa haastattelussa (MINI) oli tullut esille toistuvat masennusjaksot ja ahdistusoireilu. Mania- tai hypomaniajaksoja ei ollut todettu. Itsetuhoisuuteen viittaavaa ei ollut todettu. SCID-II-haastattelussa oli tullut esille viitteitä epäluuloisista persoonallisuuden piirteistä. Kohtaan ”Lääkitykset” kirjattujen tietojen mukaan A:lle oli kokeiltu muun muassa vuonna 2012 Sepram-lääkitystä, josta A oli kokenut tunteiden latistumista, vuonna 2017 Sertralin-lääkitystä, josta A:lle oli aiheutunut seksuaalihaittoja. Voxra-lääkityksestä A:lle oli tullut aggressiivista oloa. Tammikuussa 2018 oli aloitettu Venlafaxin-lääkitys, jonka A kertoi itse lopettaneensa, koska hänelle oli tullut siitä epätodellista oloa ja tasaisen tylsä olotila. Brintellix-lääkkeestä A kertoi, että hänelle oli tullut olo, että hän on zombie. Viimeisin lääkitys oli ollut Aurorix, mutta se oli lopetettu syyskuussa 2019 hyödyttömänä.

20.4.2020 päivättyyn lähetteeseen on merkitty diagnoosiksi F33.2 Toistuvan masennuksen vaikea-asteinen masennusjakso.

12.10.2020 päivätyn mielialapoliklinikan tekstin mukaan hoitoaika klinikalla oli 8.5.—12.10.2020. A oli tullut poliklinikalle lähetteellä ketamiinihoitoa varten. A oli saanut hoitoa sarjana, mutta hän ei ollut kokenut siitä olleen suurtakaan apua.

7.7.2023 päivätyn iho- ja allergiasairaalan tekstin mukaan A:lta otetussa kudosnäytteessä ei todettu viitteitä ohutsäieneuropatiasta.

29.9.2023 päivätyn neurologin etäkontaktitekstin mukaan A:lla on ollut vuodesta 2011 alkaen keskivaikeaan depressioon ja paniikkihäiriöön vaihtelevasti seuraavia SSRI-lääkkeitä: sertraliini, essitalopraami ja viimeisenä venlafaksiini syksyyn 2018 asti. A:n oireet olivat alkaneet noin vuonna 2011 lisääntyvästi ja vuonna 2017 oireet olivat pahentuneet sertraliinin käytön aikana. A:lla oli seuraavia oireita: tunnottomuus genitaaleissa ja rinnoissa sekä kyvyttömyys nautintoon. Libido puuttui. A kertoi, että gynekologi oli sanonut hänelle oireiden johtuvan masennuksesta, eikä aihetta hormonitutkimuksiin tai -hoitoihin ollut. A sai vuonna 2020 ketamiinihoitoa sairaalassa, mutta A ei ollut hyötynyt tästä.

Edelleen neurologin 29.9.2023 päivätyssä etäkontaktitekstissä todetaan A:n kertoneen, että noin kolmen kuukauden kuluttua venlafaksiinin lopettamisen jälkeen hänelle oli kehittynyt täydellinen anhedonia ja libidon puute ja seksuaalisten mielikuvien puute. Lisäksi A:lla oli ilmennyt muistihäiriötä, keskittymiskyvyn häiriötä, lämmönsäätelyn häiriötä ja kehon ääreisosien voimakasta palelua. A:lla oli ollut usein alilämpöä. A:lla oli ollut sydämen tykyttelyä ja hikoilun puutetta. A:lla oli suolistohäiriönä yliaktiivisuutta ja dysmotiliteettia. Virtsarakko-oireita ei ollut mainittavasti, mutta rakko oli jonkin verran yliaktiivinen. Neurologi arvioi, että oireet sopivat ohutsäieneuropatiatyyppisiksi ja dysautonomiaan. A:n oireisto ei ollut muuttunut neljän vuoden aikana lainkaan, vaan se oli jäänyt pysyväksi. Neurologin arvion mukaan A:lta vasemman pohkeen alaosasta otetun kudosnäytteen tulos ei soveltunut ohutsäieneuropatian poissulkuun, koska ohutsäieneuropatia on läiskittäinen. A:lla olivat oireina kylmät jalat ja genitaalialueen tunnottomuus. Neurologi suositteli, että A hakeutuisi neurologian poliklinikalle arvioon. Diagnooseiksi on kirjattu Y88.0: SSRI-lääkkeen haittavaikutus (PSSD), F52.0: Seksuaalinen haluttomuus ja anhedonia, F33: Toistuva masennus ja G90.8: Dysautonomia.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:lla ilmenneet anhedonia, nälän/janontunteen puutos, seksuaalinen haluttomuus, genitaalialueen tunnottomuus, tinnitus, kognitiiviset ongelmat, dysautonomiaan liittyvät sydämentykytykset, heikentynyt fyysisen rasituksen sieto, aivosumu, uupumus, PSSD-oireyhtymä ja lasiaisten samentuminen korvata Venlafaxin- tai muiden A:n käyttämien SSRI-ryhmään kuuluvien lääkkeiden aiheuttamana lääkevahinkona.

Sovellettavat vakuutusehdot

Lääkevahinkovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2023 alkaen) kohdan 4 mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut.

Vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan lääkevahinkoa ei korvata, mikäli sairaus tai vamma on seurausta lääketieteellisesti välttämättömästä riskin ottamisesta hoidettaessa sairautta tai vammaa, joka hoitamattomana on hengenvaarallinen tai saattaa aiheuttaa vaikean ruumiinvamman.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että A:lla ilmenneet anhedonia, nälän/janontunteen puutos, seksuaalinen haluttomuus, genitaalialueen tunnottomuus, tinnitus, kognitiiviset ongelmat, dysautonomiaan liittyvät sydämentykytykset, heikentynyt fyysisen rasituksen sieto, aivosumu, uupumus ja PSSD-oireyhtymä ovat todennäköisesti aiheutuneet A:n käyttämistä Venlafaxin- ja muista SSRI-ryhmään kuuluvista lääkkeistä. Riita koskee sitä, onko kyseessä ollut vakuutusehdoissa tarkoitettu välttämättömän riskinoton seuraus, joka ei oikeuta korvaukseen lääkevahinkovakuutuksesta.

Lääkkeiden käyttöön liittyy aina erilaisten haittavaikutusten mahdollisuus. Vakavia sairauksia tai vammoja hoidettaessa joudutaan lääkityksessä usein ottamaan tietoisia riskejä. Lääkevahinkovakuutuksen ehdoissa on rajattu korvattavuuden ulkopuolelle vahingot, jotka ovat aiheutuneet välttämättömästä riskinotosta sellaista sairautta tai vammaa hoidettaessa, joka hoitamattomana voi olla hengenvaarallinen tai aiheuttaa vaikean ruumiinvamman.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun selvityksen mukaan A on kärsinyt masennuksesta vuodesta 2011 alkaen. Useissa potilaskirjauksissa masennusta on kuvailtu keskivaikeaksi.  Elokuussa 2017 A hakeutui vastaanotolle masennus- ja ahdistusoireiden pahentumisen takia. A:lla oli ollut useamman vuoden käytössä Sepram-lääkitys, joka vaihdettiin Sertralin-lääkitykseen. Sertralin-lääkityksestä aiheutui A:lle seksuaalihaittoja, jolloin lääkitys vaihdettiin Voxra-lääkitykseen. Voxra-lääkitys kuitenkin lopetettiin, sillä A:lla oli ilmennyt aggressiivista oloa. Tammikuussa 2018 A:lle aloitettiin Venlafaxin-lääkitys, jonka A kertoi lopettaneensa kesällä 2018, koska hänelle oli tullut siitä epätodellista oloa ja tasaisen tylsä olotila. Venlafaxin-lääkityksen jälkeen A:lle kokeiltiin Brintellix- ja Aurorix-lääkityksiä, jotka kuitenkin lopetettiin haittavaikutusten tai tehottomuuden takia. A:lla oli aikavälillä toukokuu—lokakuu 2020 mielialapoliklinikalla hoitojakso, jonka aikana hän sai ketamiinihoitoa. Vuonna 2020 A:lle on asetettu diagnooseiksi F33.10: Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso ja F33.2 Toistuvan masennuksen vaikea-asteinen masennusjakso.

Neurologin etäkontaktitekstin 29.9.2023 mukaan A kertoi, että hänelle oli kehittynyt noin kolmen kuukauden kuluttua venlafaksiinin lopettamisen jälkeen anhedonia ja libidon puute ja seksuaalisten mielikuvien puute. Lisäksi A:lla oli ilmennyt muistihäiriötä, keskittymiskyvyn häiriötä, lämmönsäätelyn häiriötä ja kehon ääreisosien voimakasta palelua. A:lla oli ollut usein alilämpöä. A:lla oli ollut sydämen tykyttelyä ja hikoilun puutetta. A:lla oli suolistohäiriönä yliaktiivisuutta ja dysmotiliteettia. Virtsarakko-oireita ei ollut mainittavasti, mutta rakko oli jonkin verran yliaktiivinen. Etäkontaktin kirjaamisen aikaan A:n oireisto oli kestänyt neljä vuotta ja neurologi arvioi, että oireisto oli jäänyt pysyväksi. 

Vakuutuslautakunta viittaa käytössään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että A on sairastanut pitkään masennusta, jonka hoitamiseksi on kokeiltu useita erilaisia masennuslääkityksiä huonolla vasteella. A:lla on diagnosoitu toistuvia masennusjaksoja, jotka ovat olleet asteeltaan keskivaikeita—vaikeita. A on saanut myös vaikean masennuksen hoitamisessa käytettävää ketamiinihoitoa. Selvityksen perusteella masennus rajoittaa voimakkaasti A:n päivittäistä toimintakykyä. Lautakunta katsoo, että masennuksen hoitaminen SSRI-lääkityksillä on ollut perusteltua. Ottaen huomioon A:n sairauden laatu, vaikeusaste ja pitkäkestoisuus, Vakuutuslautakunta katsoo, että Venlafaxin- ja muissa SSRI-ryhmään kuuluvissa lääkityksissä on ollut kyse vakuutusehdoissa tarkoitetusta välttämättömästä riskinotosta, jonka seurauksena aiheutunutta lääkevahinkoa ei korvata lääkevahinkovakuutuksesta. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

A on vahinkoilmoituksessaan hakenut edellä kerrottujen oireiden lisäksi korvausta lasiaisen sumentumisesta. Vakuutuslautakunta toteaa, että asioiden käsittely Vakuutuslautakunnassa perustuu kirjalliseen aineistoon. Korvauksenhakijan tulee esittää näyttö aiheutuneesta vahingosta ja sen syy-yhteydestä lääkkeen käyttöön, eikä tällaiseksi näytöksi riitä pelkkä korvauksenhakijan oma ilmoitus. Yleensä tällaisena näyttönä toimivat sairauskertomukset ja muut lääketieteelliset asiakirjat, jotka on laadittu pian oireiden alkamisen jälkeen, jolloin ne osoittavat, millainen ajallinen yhteys lääkkeenoton ja oireiden välillä on.

Vakuutuslautakunta viittaa käytössään olevaan A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, ettei potilaskirjauksissa ole mainintaa A:n kertomasta lasiaisen sumentumisesta. Pelkkä A:n oma ilmoitus ilman ulkopuolista näyttöä oireista ja niiden yhteydestä lääkkeen käyttöön ei valitettavasti täytä niitä lääkevahinkoa koskevia näyttövaatimuksia, jotka korvauksenhakijalle asetetaan. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä lasiaissamentuman osalta asianmukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio
Sihteeri Pippola

Jäsenet:
Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila