FINE-74307-T8C7S6

Tapahtumatiedot

A (s. 1984) on tehnyt 28.4.2022 lääkevahinkoilmoituksen hänelle määrättyjen lääkkeiden haittavaikutuksista. Ilmoituksen mukaan A:lle on määrätty olantsapiinia, mirtatsapiinia, propranololia, essitalopraamia ja aripipratsolia. Lääkkeet ovat olleet käytössä 16.7.–28.8.2019. Lääkkeistä aiheutui A:lle jatkuvaa heräilyä ainakin 2,5 vuoden ajan, lihasnykäyksiä, paniikkikohtauksia, suolisto-oireita, tunteiden laimentumista, lamautumista, mielenkiinnon menetystä, ihmissuhdeongelmia, hermosto-ongelmia, näkökyvyn sumenemista, keskittymisvaikeuksia, syljen tahatonta valumista, päänsärkyä ja painonnousua. Kaikki harrastukset ja työt jäivät pois. A haki korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 24.9.2024. Yhtiö viittasi lääkevahinkovakuutuksen ehtoihin, joiden mukaan sairauden tai vamman korvaaminen lääkevahinkona edellyttää todennäköistä syy-yhteyttä sen ja lääkkeen käytön välillä. Lääkevahinkoa ei korvata, jos sairaus tai vamma on seurausta lääketieteellisesti välttämättömästä riskin ottamisesta hoidettaessa sairautta tai vammaa, joka hoitamattomana on hengenvaarallinen tai saattaa aiheuttaa vaikean ruumiinvamman. Yhtiö viittasi A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen, jonka perusteella A sairasti pitkäkestoista ja monimuotoista psyykesairautta, ja hän oli lisäksi käyttänyt erilaisia päihteitä ja huumaavia aineita. Yhtiö piti mahdollisena, että A:n ilmoittamat haitat liittyivät osin tämän käyttämiin lääkkeisiin, mutta ne voivat liittyä myös huumaavien aineiden käyttöön ja A:n psyykesairauteen. Syy-yhteys ei kuitenkaan ollut vakuutusehdoissa edellytetyllä tavalla todennäköinen. Lisäksi yhtiö katsoi, että kyseessä oli vakuutuksen ehdoissa tarkoitettu välttämätön riskinotto. A:n sairaus edellytti ja oli edellyttänyt tehokasta ja asianmukaista hoitoa. A:n saama psyykelääkitys oli ollut välttämätöntä hoidettaessa vakavaa psyykesairautta. Näin ollen, vaikka A:n ilmoittamien haittojen syy-yhteys lääkkeiden käyttöön katsottaisiin todennäköiseksi, kyseessä olisi vakuutusehdoissa tarkoitetun välttämättömän riskinoton seuraus. Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta A:n hakemaa korvausta.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta.

A katsoo, että hänelle on vuodesta 2017 alkaen määrätty perusteettomasti psyykelääkkeitä. Tästä on seurannut A:n elämään pitkäaikaisia ongelmia, jotka ovat vaatineet kuntoutusta. Kaikki haittavaikutukset, joista A on hakenut korvausta, sopivat käytettyihin lääkkeisiin. A:lle on aiheutunut lääkevahingon vuoksi ansiotulon menetyksiä 50.000 euroa, kun A on joutunut jäämään pois työelämästä. Myös urheiluharrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat jääneet pois.

A:n mukaan tiedot hänen mielenterveysongelmistaan ja päihteiden käytöstään ovat virheellisiä. Lääkärit, joita A on tavannut kyseessä olevana aikana, ovat sanoneet, että A on terve, ja tästä löytyy lausuntoja OmaKanta-palvelustakin. A vaatii vääristävistä väitteistä 5.000 euron korvausta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan aiemman kantansa.

A:ta on hoidettu psyykkisten oireiden takia eri hoitolaitoksissa vuodesta 2016 alkaen. Potilasasiakirjoissa A:lle asetettuina diagnooseina ovat olleet F22.9 (pitkäaikainen harhaluuloisuus), F19/F19.9 (useiden lääkkeiden aiheuttama psyykkisten toimintojen muutos), F41.9 (ahdistus), F31.10 (masennus), F60.8 (muu persoonallisuushäiriö) ja F84.8 (lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö). Potilasasiakirjoista ilmenee, että A on käyttänyt päihteinä kannabista, amfetamiinia, ekstaasia, LSD:tä sekä alkoholia.

Potilasasiakirjamerkinnän 2.5.2022 mukaan A:lle on kokeiltu psyykkisten oireiden hoitoon useita erilaisia psyykelääkkeitä kuten olantsapiinia, essitalopraamia, mirtatsapiinia ja propralia. Käyntimerkinnän mukaan A on kokenut, että lääkkeistä on tullut sivuoireita: lihasnykäyksiä, suolisto on mennyt sekaisin, tunteet ovat menneet alas, lamaantumisen tunne lääkityksestä, mielenkiinto on lopahtanut ja keskittyminen on ollut huonoa, paino on noussut ja näkö on sumentunut.

Vakuutusyhtiö pitää mahdollisena, että ilmoitetut haitat liittyisivät osin käytettyihin lääkkeisiin. Psyykelääkkeiden tunnettuihin haittavaikutuksiin kuuluu muun muassa painonnousua, univaikeuksia ja näkökyvyn sumentumista. Vahinkoilmoituksessa ilmoitetut oireet voivat kuitenkin liittyä myös huumaavien aineiden käyttöön tai taustalla olevaan psyykesairauteen, eikä yksittäinen erottelu ole mahdollista. Lisäksi A on hakeutunut näköhäiriöiden osalta hoitoon vasta kaksi vuotta lääkkeiden käytön jälkeen. Nämä oireet eivät siten ole ajallisessa yhteydessä lääkkeisiin. Syy-yhteys lääkkeiden käytön ja oireiden välillä ei ole todennäköinen.

Lääkkeiden käyttöön liittyy aina erilaisten haittavaikutusten mahdollisuus. Vakavia sairauksia tai vammoja hoidettaessa joudutaan lääkityksessä usein ottamaan tietoisia riskejä. Lääkevahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa on rajattu korvattavuuden ulkopuolelle vahingot, jotka ovat aiheutuneet välttämättömästä riskinotosta. A on sairastanut pitkäkestoista ja laajaa, monimuotoista psykiatrista oireilua, jonka hoitaminen on edellyttänyt tehokasta ja asianmukaista hoitoa. Saatu psyykelääkitys on ollut välttämätöntä hoidettaessa vakavaa psyykesairautta. Näin ollen, vaikka katsottaisiin, että A:n kuvaamat haittavaikutukset olisivat todennäköisessä syy-yhteydessä lääkkeiden käyttöön, ei korvausta voitaisi maksaa, koska kyseessä on vakuutusehdoissa tarkoitettu välttämättömän riskinoton seuraus.

Vakuutusyhtiö ei ota kantaa tai korjaa mahdollisesti virheellisiä diagnooseja. Lääkevahinkojen käsittely on kirjallista ja käytännössä henkilövahingon aiheutuminen näytetään toteen potilasasiakirjojen avulla. Terveydenhuollon käyntimerkintöjen tekeminen on säänneltyä ja vakuutusyhtiö saa lähtökohtaisesti luottaa siihen, että merkinnät ovat asianmukaisia. Mikäli A katsoo käyntimerkinnöissä olevan virheitä, tulee hänen tehdä terveydenhuoltoon oikaisupyyntö näiden virheiden korjaamiseksi. Yhtiö toteaa vielä, että lääkevahinkovakuutuksesta ei korvata mahdollisia virheitä, jotka johtuvat virheellisestä lääkemääräyksestä, vaan tällaiset vahingot kuuluvat potilasvakuutuksen piirin.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 30.11.2016–13.5.2022.

Terveyskeskuslääkärin lähetetekstin 30.11.2016 mukaan A on ollut opintoihin liittyvällä harjoittelujaksolla, jossa esimies on suositellut A:ta hakeutumaan lääkärin arvioon mahdollisen sairauslomatarpeen selvittämiseksi. Esitietoina mainitaan, että A:lla on ollut samana syksynä käyntejä psykiatrisella sairaanhoitajalla ja lääkärin arvio ja hänelle on suositeltu lähetettä psykiatrian poliklinikalle, mutta jostakin syystä tätä ei ole tehty. Taustatietoina mainitaan, että A on vaihtanut työpaikkaa useasti ja asepalvelus on keskeytynyt. Kannabiksen käyttöä on ollut vaihtelevan säännöllisesti noin 18-vuotiaasta saakka. Muita huumeita A ei ole käyttänyt ja alkoholin käyttö on edeltäneinä vuosina ollut kohtuullista. Kannabista A on edeltäneinä vuosina käyttänyt keskimäärin pari kertaa kuukaudessa, mutta hän on vähentänyt käyttöä. A:lla on ollut päivittäin pään rasahteluoiretta. Ajankohtaisesti ei ole ollut selviä harha-ajatuksia, mutta A on miettinyt maailmanpoliittisia asioita usein. Vastaanotolla A on kertonut miettineensä joskus itsemurhaa, mutta ei ole konkreettisesti suunnitellut sitä. Vastaanotolla on ollut ajoittain nähtävissä pientä pään nykinää. A on vaikuttanut toimintakykyiseltä, jonkin verran epävakaalta, mutta ei selvästi harhaiselta. Hän on suhtautunut myönteisesti psykiatrin tutkimukseen, mutta kielteisesti psyykelääkitykseen. A:sta on tehty lähete psykiatrin tutkimukseen.

Terveyskeskuslääkärin vastaanottokäyntiä 21.2.2018 koskevan tekstin mukaan A:n hoitojakso psykiatrian poliklinikalla on päättynyt 16.1.2018. Diagnoosina on ollut yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Mitään lääkityksiä A ei ole halunnut, eikä psykiatri ole A:n mukaan niitä mitenkään painokkaasti suunnitellutkaan. A on ollut turhautunut työttömyydestä. Hänellä on ollut oireina päänsärkyjä ja räsähdyksiä päässä. Stressi ja ahdistuneisuus ovat pahentaneet oireita. Psykiatrisesta hoitojaksosta A on kokenut saaneensa eniten hyötyä siinä, että hän on lopettanut kannabiksen käytön ja vähentänyt alkoholin käyttöä. Vastaanotolle A on kertonut tulleensa omaisen patistelusta. Hänen yleistilansa on ollut hyvä. Lääkäri on arvioinut, että ajankohtaisesti on ollut lähinnä turhautumista työttömyydestä. Muuten oireet ovat olleet samanlaiset kuin aiemmin. Koska yli vuoden hoitojakso psykiatrian poliklinikalla on äskettäin loppunut, uutta lähetettä psykiatrialle ei ole tehty.

Yliopistollisen sairaalan psykiatrian osastohoitoaikaa 16.–24.7.2019 koskevan loppuarvion mukaan A on tullut psykiatrian päivystykseen ilman lähetettä mielialan laskun, sosiaalisen eristäytyneisyyden ja ajoittaisten ääniharhojen vuoksi. A:lla on lyhyen ajan sisällä ollut useita psykiatrian päivystyskäyntejä. Esitietoina mainitaan, että A:lla on noin kymmenen vuoden ajan ollut tunnetta, että päässä tai aivoissa on kuulunut jonkinlaista rutinaa. A:lla on talvella 2017 ollut kolme kontaktia mielenterveyspalveluihin ja 14 kontaktia päihdepalveluihin. A:lla on taustalla päihdekokeiluja. Päihteitä A on käyttänyt kertomansa mukaan viimeksi toukokuussa 2019. Lisäksi hän on käyttänyt joitakin kertoja aikaisemmin amfetamiinia, ekstaasia ja LSD:tä. Alkoholia A on edellisenä vuonna alkuvuodesta käyttänyt enemmän, mutta ajankohtaisesti käyttöä ei ole juurikaan ollut. Päivystyksessä 14.7.2021 on aloitettu essitalopraamilääkitys. Osastohoitojaksoa edeltäneellä päivystyskäynnillä A on kertonut tilanteen hankaloituneen viimeisen viiden kuukauden aikana. A:lle on tullut masennus- ja ahdistuneisuusoireita, hänen toimintakykynsä on laskenut ja hänelle on ilmaantunut sosiaalista vetäytymistä. A on raportoinut myös äänten kuulemisesta, joka on alkanut viimeisimmän kannabiksenkäytön jälkeen, eikä A:n olo ole tämän jälkeen normalisoitunut. Aiemmissa sairauskertomusteksteissä on ollut merkintä, että A on myös syksyllä 2016 ollut äänten kuulemista hasiksen käytön jälkeen. Päivystyksessä A on raportoinut keskittymisvaikeuksista, ohimenevistä itsetuhoisista ajatuksista ja levottomista unista. A on otettu vapaaehtoiseen osastohoitoon. Osastolla A:n käytöksen perusteella on herännyt epäily psykoottistasoisesta oireilusta. Essitalopraami on lopetettu ja määrätty lääkitykseksi olantsapiini. Osastoseurannan aikana on herännyt psykoosiepäily ja A on asetettu mielenterveyslain mukaiseen tarkkailuun. Tarkkailuaikana ei ole tullut selkeää paranoidista ajatuskulkua esiin. A:lla on esiintynyt ajatuksenrientoa ja vaikeutta keskittyä yhteen asiaan. Hän on raportoinut erilaisista kuuloharhoista, joihin on liittynyt myös kommentoivia ja käskeviä piirteitä. A on ollut huolissaan pään tai aivojen rutinasta. Tarkkailuaikana A on käyttänyt antipsykoottista lääkitystä ja kokenut hyötyvänsä siitä. Vuorovaikutus A:n kanssa on tarkkailuaikana helpottanut ja A on ollut halukas sitoutumaan avohoitoon ja antipsykoottiseen lääkehoitoon. Tarkkailun päätteeksi on tehty vapauttava hoitopäätös. Osastohoidon aikana on herännyt epäily mahdollisesta neuropsykiatriseen diagnoosiin liittyvästä oireilusta ja tältä osin on suositeltu jatkossa psykologin arviota. Sekoittavaksi tekijäksi on lisäksi todettu päihteiden käyttö. Hoitojakson diagnoosiksi on merkitty F12.5, kannabinoidien käytön aiheuttama psykoottinen häiriö, epäily.

Yliopistollisen sairaalan poliklinikalla 29.9.2020 alkaen toteutettua työkykyarviota koskevan väliarvion 26.11.2020 mukaan mielenterveystoimisto on tehnyt A:sta lähetteen moniammatilliseen työkykyarvioon strukturoiduissa olosuhteissa. A on nimennyt itse elämäntilanteensa ongelmaksi ensisijaisesti sosiaalisten kontaktien ja mielekkään tekemisen puutteet ja vaikeudet itselle sopivan ammatin tai työtehtävien löytämisestä, eikä ole vaikuttanut kovinkaan huolestuneelta psyykkisestä terveydestään. Hän on kuitenkin nimennyt unihäiriön ja päiväaikaisen väsymyksen ongelmiksi, joiden on kokenut heikentävän työ- ja toimintakykyä. Mielenterveystoimiston lähetteessä on kuvattu pitkäaikaista monimuotoista psyykkistä oireilua ja runsasta avun ja tuen tarvetta, ja toivottu laajoja selvittelyjä työkykyisyydestä. A on 2.10.2020 käynyt neurologilla päänsäryn ja vapinan arviossa. Tuolloin on todettu dystoniatyyppistä vapinaa ja sovittu pään magneettitutkimuksesta, josta A on kuitenkin ilmoittanut kieltäytyvänsä. Huumeseula on 1.10.2020 ollut negatiivinen. Marraskuussa 2020 A on kieltäytynyt toistuvasti virtsan lääkeaine- ja huumeseulanäytteistä. Arviointijakson testaus- ja arviointitulosten osalta on todettu, että A:n antama ristiriitainen informaatio, puutteelliset tiedot päihdeongelman vaikeusasteesta ja hänen kyvyttömyytensä arvioida omaa tilannettaan ovat heikentäneet arvioin luotettavuutta. A:n elämänhistoriassa on todettu olevan paljon viitteitä aistiherkkyydestä, lyhytjännitteisyydestä, keskittymisen vaikeuksista, impulsiivisesta toiminnasta ja kyvyttömyydestä ylläpitää toimintoja, jotka eivät tuota välitöntä palkkiota. A:n elämänhistoriassa on hänen läheistensä kuvaamana poikkeavuutta ihmissuhteissa toimimisessa ja myös ajankohtaisesti A:n käsitykset ja odotukset ihmissuhteilta ovat vaikuttaneet vaihtelevilta ja ristiriitaisilta, ja hänen kykynsä arvioida omaa käytöstään, toimintaansa ja sen vaikutusta muihin on ollut huomattavan heikko. Näiden asioiden vuoksi on pidetty tarpeellisena pyrkiä vielä tarkemmin arvioimaan tarkkaavuushäiriön ja autismispektrin häiriön mahdollisuutta, ja mikäli tällainen häiriö todetaan, on pyrittävä tarkentamaan, onko A:lla vielä näiden lisäksi persoonallisuushäiriö. A:n on arvioitu tarvitsevan hoidon ja kuntoutuksen lisäksi ammatillista kuntoutusta.

Hoitoneuvottelua 15.12.2020 koskevan tekstin mukaan työkyvyn arviointijakso on keskeytynyt, mutta sen aikana on todettu, että A:n kognitiivisissa toiminnoissa ja toimintakyvyssä on huolestuttavia puutteita. A:n ei ole ajankohtaisesti arvioitu olleen työkykyinen mihinkään työhön eikä täyttävän ajoluvan terveysvaatimuksia. A:lle on suositeltu jatkoarviota, jossa tehtäisiin pään magneettitutkimus, neurologin suosittamat tutkimukset ja psykiatrian poliklinikan neuropsykiatrisen tiimin jatkoarvio. Lisäksi on suositeltu konkreettista tukea ja ohjausta arkeen, seulanäytteitä, päihteidenkäytön arviota ja tarvittaessa päihdeongelman hoitoa. Työdiagnooseiksi on asetettu F32.10 (keskivaikea masennustila ilman somaattista oireyhtymää), F60.8 (muu persoonallisuushäiriö, puutteellisesti kehittynyt persoonallisuus, jossa epäsosiaalisia piirteitä), F19.9 (useiden lääkeaineiden tai muiden psyykkisiin toimintoihin vaikuttavien aineiden käytön aiheuttama elimellinen aivo-oireyhtymä tai käyttäytymisen häiriö, määrittämätön elimellinen aivo-oireyhtymä ja käyttäytymisen häiriö) ja F84.8 (muu lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö, ADHD- ja AS-epäily, vaatii vielä jatkoarviota).

Avohoidon psykiatrin sairauskertomustekstin 9.4.2021 mukaan A:n kanssa on keskusteltu keskivaikean masennustilan lääkehoidosta, mutta A ei ole ollut tähän halukas masennuslääkkeistä (essitalopraami ja mirtatsapiini) aiemmin kokemiensa haittojen vuoksi. Kuntoutuspsykoterapian järjestämisestä on luovuttu taloudellisista syistä sekä siksi, että A on ollut muuttamassa toiselle paikkakunnalle. Neurologiset ja neuropsykiatriset tutkimukset sekä päihteidenkäytön arvio eivät ole toteutuneet. Psykiatrian poliklinikalla määritellyistä työdiagnooseista on jäänyt voimaan F32.10 (keskivaikea masennus ilman somaattista oireyhtymää).

Terveyskeskuksen sairauskertomustekstin 29.10.2021 mukaan A on hakeutunut vastaanotolle näköhäiriöiden vuoksi. A on vähintään vuoden ajan, mahdollisesti jo useamman vuoden ajan, kokenut ajoittain näön sumentumista. Näön sumentuminen on ollut samanlaista molemmissa silmissä, eikä se ole liittynyt mihinkään tiettyihin tilanteisiin. Kaksoiskuvia ei ole ilmennyt. A:lla on lisäksi ollut huimausta ylös noustessa ja ajoittaista niska-hartiaseudun jäykkyyttä. Tutkittaessa ei todettu päivystyksellistä hoitoa tai silmälääkärin jatkotutkimuksia vaativaa. Kuivasilmäisyyttä on pidetty mahdollisena ja A:ta on neuvottu ostamaan kostuttavia silmätippoja apteekista. Lisäksi hänet on ohjattu optikolle näöntarkastukseen.

Työterveyshoitajan tekstin 1.12.2021 mukaan A on tullut keskustelemaan jaksamisestaan ja uniongelmista. A:lla on kesällä 2018 ollut lyhytaikaisesti psykoosilääkitys, jonka jälkeen unirytmi on mennyt sekaisin. Myöhemmin A on kokeillut mirtatsapiinia ja ketiapiinia, joista kumpikaan ei ole sopinut. Ajankohtaisesti A:lla ei ole ollut mitään lääkitystä käytössä. Alkoholia A on kertonut käyttäneensä kuluneena vuonna enemmän, keskimäärin 15 annosta viikossa. Vastaanotolla A on ollut kontaktissa, keskusteleva ja hieman levoton, mutta tehnyt toisaalta väsyneen vaikutelman. A:n kanssa on käyty läpi elämänhallintaan liittyviä asioita ja unihygieniaa. A on ohjattu työterveyslääkärin vastaanotolle. Työterveyslääkärin tekstin 2.12.2021 mukaan A:lle on määrätty unta syventäväksi lääkkeeksi Circadin ja tehty konsultaatiopyyntö psykiatrille. Psykiatrian avohoidon sairauskertomustekstin 31.1.2022 mukaan A on käynyt unettomuuden nettiterapiaa 29.12.2021–31.1.2022.

Yleislääkärin vastaanottoa 2.5.2022 koskevan sairauskertomustekstin 13.5.2022 mukaan A on tullut vastaanotolle sosiaaliohjaajan ohjaamana. Sosiaaliohjaaja on ollut huolissaan A:n psyykkisestä voinnista; A itse on ollut huolissaan lähinnä taloudellisesta asemastaan. Vastaanotolla A on kertonut aiemmasta psykiatrisesta hoitokontaktistaan. A:lle on kokeiltu erilaisia lääkkeitä, muun muassa olantsapiinia, essitalopraamia, mirtatsapiinia ja Propralia. A on kokenut, että kaikista lääkkeistä on tullut sivuoireita: lihasnykäyksiä, suolisto on mennyt sekaisin ja tunteet ovat menneet ”alas”. A on kokenut lamaantuneensa lääkityksestä, mielenkiinto on lopahtanut ja keskittyminen on ollut huonoa. Lisäksi paino on noussut ja näkö sumentunut. Vastaanotolla A:n yleistila on ollut hyvä, olemus siisti eikä A ole antanut psykoottista tai masentunutta vaikutelmaa.

Aikaväliä 24.7.2019–6.2.2024 koskevan lääkityshistorian mukaan A:lle on 14.7.2019 määrätty Escitalopram-lääke (essitalopraami, masennuslääke). Lääke on 17.7.2019 tauotettu psykoosiepäilyn vuoksi. A:lla on sairaalajakson aikana ollut 16.–24.7.2019 vaikean masennuksen lisälääkkeenä Ketipinor (ketiapiini, psykoosilääke) ja antipsykoottisena lääkkeenä Zyprexa (olantsapiini, psykoosilääke). A:lle on 2.10.2020 määrätty Propral-lääke (propranololi, beetasalpaaja) vapinaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:n psyykeoireisiin määrättyjen lääkkeiden käytön aikana ja käytön jälkeen ilmenneet oireet, kuten lihasnykäykset, suolisto-oireet, tunteiden lamaantuminen, mielenkiinnon lopahtaminen, keskittymisen ongelmat, painon nousu ja näön sumentuminen korvata lääkevahinkona.

Sovellettavat vakuutusehdot

Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2021 alkaen) kohdan 4 mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)

Vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan lääkevahinkoa ei korvata, mikäli sairaus tai vamma on seurausta lääketieteellisesti välttämättömästä riskin ottamisesta hoidettaessa sairautta tai vammaa, joka hoitamattomana on hengenvaarallinen tai saattaa aiheuttaa vaikean ruumiinvamman.

Asian arviointi

Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana tai pian käytön jälkeen, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun lääketieteellisen selvityksen mukaan A on kärsinyt pitkäkestoisesta, päivittäistä toimintakykyä vakavasti haittaavasta psyyken oireilusta. A on 16.–24.7.2019 ollut hoitojaksolla yliopistollisen sairaalan psykiatrian osastolla psykoosiepäilyn vuoksi. Hoitojakson aikana A:lla on ollut käytössä psykoosilääkkeet olantsapiini ja ketiapiini. Masennuslääkkeinä on eri aikoina ollut käytössä essitalopraami ja mirtatsapiini. Vapinaan A:lle on määrätty propranololia. Ottaen huomioon A:n oireilun laatu ja vaikeusaste sekä sen vaikutus A:n toimintakykyyn Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n lääkehoidossa on ollut kyse lääkevahinkovakuutuksen ehdoissa tarkoitetusta välttämättömästä riskinotosta. Vaikka katsottaisiin, että A:n korvaushakemuksen perusteena olevat oireet ovat olleet syy-yhteydessä lääkkeiden käyttöön, kyse on vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle rajatusta tilanteesta. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio
Sihteeri Laine

Jäsenet

Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila

Haku