Tapahtumatiedot

A Oy:n omistama museokatsastettu DAF 66 henkilöauto varastettiin 18.–19.5.2024 välisenä aikana. Vakuutusyhtiö lunasti ajoneuvon ja maksoi siitä käyvän arvon mukaisena korvauksena 5 000 euroa. Korvauksesta vähennettiin arvonlisävero ja 500 euron omavastuu, minkä jälkeen maksettavaksi jäi 3 484,06 euroa. Ajoneuvon vuosimalli oli 1975, ja sillä oli vahinkohetkellä ajettu noin 65 000 kilometriä.

Vakuutusyhtiön käypää arvoa koskevan lausunnon mukaan ajoneuvon pintojen kunto oli ikäisekseen normaali ja hyvä. Vaihteisto, alusta ja renkaat olivat ikäisekseen normaalikuntoiset. Ajoneuvo oli ollut ennen A Oy:n omistusajan alkamista ja sen jälkeen myynnissä 4 900–7 900 euron pyyntihinnoilla. Vakuutusyhtiön käyttämien samanmerkkisten vertailuajoneuvojen pyyntihinnat yksityisillä markkinoilla vaihtelivat 1 500–3 490 euron välillä. Yksi ajoneuvoista oli museokatsastettu ja myynnissä pyyntihintaan 2 400 euroa. Ruotsissa vertailuajoneuvojen pyyntihinnat vaihtelivat 20 000–44 900 kruunun välillä, eli noin 2 300–4 100 euroa. Vertailuajoneuvojen ajokilometrit olivat 59 900–109 500 kilometriä. Ajoneuvojen varustelutasoissa oli eroja.

A Oy toimitti myynti-ilmoitukset viidestä vertailuajoneuvosta. Alankomaissa oli myynnissä 12 950 euron pyyntihinnalla vuosimallin 1975 DAF 66, joka oli rakennettu ralliautoksi ja jolla oli ajettu 89 555 kilometriä. Vuosimallin 1988 BMW 316:lla oli ajettu 133 770 kilometriä, ja sen pyyntihinta oli 12 500 euroa. Vuosimallin 1977 BMW 1502:lla oli ajettu 184 000 kilometriä, ja sen pyyntihinta oli 17 900 euroa. Vuosimallin 1983 BMW 633:lla oli ajettu 249 000 kilometriä, ja sen pyyntihinta oli 23 900 euroa. Vuosimallin 1988 Peugeot 405:llä oli ajettu 315 000 kilometriä, ja sen pyyntihinta oli 5 900 euroa.

Vakuutusyhtiön mukaan A Oy:n toimittamissa verrokeissa ei ollut yhtään teknisesti vastaavaa ajoneuvoa, minkä vuoksi niitä ei voitu ottaa huomioon arviota tehtäessä. Yksi verrokeista oli vastaavaa merkkiä ja mallia, mutta se oli korimalliltaan coupé ja rakennettu kokonaisuudessaan ralliautoksi. Tämän vuoksi se ei lausunnon mukaan ollut teknisesti vastaava. Varusteiltaan A Oy:n ajoneuvo vastasi vertailuajoneuvoja. A Oy kertoi entisöineensä ajoneuvoa, mutta entisöinnistä ei ole esitetty selvitystä.

A Oy haki muutosta päätökseen vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhaussa ja katsoi, että ajoneuvon käypä arvo on 15 000 euroa. A Oy:n mukaan ajoneuvo oli kunnostettu perusteellisesti, eikä vastaavia ajoneuvoja ole markkinoilla. Lisäksi A Oy katsoi, ettei tämänkaltaisen ajoneuvon arvon kannalta mittarilukemalla ole olennaista merkitystä. A Oy oli vakuutusta ottaessaan ilmoittanut ajoneuvon arvoksi 11 000 euroa, ja tämä määrä oli merkitty vakuutusmääräksi. Lisäksi A Oy katsoi, ettei korvausmäärästä tule vähentää arvonlisäveroa ja vetosi tältä osin ratkaisuun KHO 1984-II-569.

Vakuutusyhtiö ei muuttanut päätöstään. Vakuutusyhtiö totesi ratkaisussaan vakuutusmäärän osalta, että vakuutusehtojen mukaan vakuutusmäärä on enimmäiskorvaus eikä osoitus ajoneuvon käyvästä arvosta tai vähimmäisarvosta. Vakuutusyhtiö katsoi, että A Oy oli saanut tiedon vakuutusmäärän merkityksestä saatuaan ajoneuvoa koskevan vakuutuskirjan ja vakuutusehdot.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

A Oy katsoo ajoneuvon käyväksi arvoksi 15 000 euroa ja vaatii korvausta tämän arvion mukaisesti. A Oy on toimittanut vaatimuksensa tueksi valokuvia ja selvitystä ajoneuvon kunnosta sekä vastaavien ajoneuvojen myyntihinnoista. Korvauskäsittelyn aikana esitettyjen vertailuajoneuvojen lisäksi A Oy on toimittanut myynti-ilmoituksen vuosimallin 1974 DAF 66 autosta, jolla on ajettu 58 050 kilometriä. Auto on museorekisteröity ja sen alapohja on ruosteinen. Ajoneuvo on myynnissä hintaan 9 900 euroa. A Oy katsoo, että ajoneuvo on huonokuntoisempi kuin sen omistama varastettu ajoneuvo. A Oy vaatii lisäksi, ettei korvauksesta vähennetä arvonlisäveroa.

Vakuutusyhtiö katsoo, että asiassa jää osoittamatta, että ajoneuvon käypä arvo olisi ollut korkeampi kuin yhtiön arvioima 5 000 euroa. Vakuutusyhtiö vetoaa korvauskäsittelyn yhteydessä antamaansa käypää arvoa koskevaan lausuntoon ja toteaa, ettei A Oy ole esittänyt selvää näyttöä ajoneuvon entisöimisestä. Arviossa on huomioitu teknisesti vastaavanlaisia ajoneuvoja, jotka ovat varustetasoltaan olleet mahdollisimman lähellä vahingon kohteena ollutta ajoneuvoa. Lisäksi arviossa on huomioitu ajoneuvon sen ikään nähden hyvä kunto sekä se, että ajoneuvo oli museokatsastettu. Arvonlisäveron osalta vakuutusyhtiö toteaa vähentäneensä veron korvauksesta, koska A Oy on vahinkoilmoituksessaan kirjallisesti vahvistanut voivansa vähentää ajoneuvosta arvonlisäveron verotuksessaan.

Sopimusehdot

Asiassa sovelletaan vakuutuskaudella 19.8.2023–18.8.2024 voimassa olleita kaskovakuutusehtoja.

5.3 Varkaus ja ilkivalta
Korvattavat vahingot
Varkaus

• Vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton vakuutetun ajoneuvon menettäminen tai vahingoittuminen, jonka syynä on rikoslain (rikoslaki 28: 7-9c) tarkoittama varkaus, luvaton käyttö, käyttövarkaus tai niiden yritys, kun vakuutuksen kohde on ollut teon tapahtumahetkellä lukittu alla mainitulla tavalla tai lukitussa paikassa. Varkausvahingon yhteydessä menetetyn ajoneuvon lunastuksen tai tilalle hankkimisen edellytyksenä on lisäksi, että menetettyä ajoneuvoa ei ole löytynyt 30 päivän kuluessa siitä, kun vakuutusyhtiö on saanut tiedon vahingosta ja kun poliisiviranomaiselle tehtiin asiasta rikosilmoitus. Vakuutuksenottajan tai muun vakuutetun on vaadittava rangaistusta tehdystä rikoksesta.
  […]

6 Vakuutusmäärät
Käypä arvo
Vakuutussopimuksen ajoneuvot on vakuutettu käyvästä arvostaan, jollei vakuutuskirjalla ole mainintaa kohteen vakuutusmäärästä.

Käypä arvo on se käteishinta, joka vahinkohetken markkinatilanteessa ajoneuvosta tai sen varusteista – ottaen huomioon niiden kunto – on yleisesti saatavissa, kun niitä pidetään myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Jos vakuutuskirjaan on merkitty vakuutusmäärä tai vakuutusmaksuperusteeksi ilmoitettu arvo, ne eivät ole todistuksena käyvästä arvosta.

Vakuutusmäärä
Jos vakuutuskirjalla on ilmoitettu kohteen vakuutusmäärä, se on vakuutettu käyvästä arvostaan niin, että vakuutettua kohdetta koskeva korvaus on enintään vakuutuskirjan mukainen vakuutusmäärä. Vakuutuksenottaja on vastuussa ilmoittamansa vakuutusmäärän oikeellisuudesta.

7 Omavastuut ja vähennykset
[…]
Arvonlisävero
Jos vakuutuksen kohteen omistajalla tai haltijalla on tai on ollut arvonlisäverolain mukaan oikeus vähentää tai saada palautuksena vahingosta aiheutuviin tavaroiden ja palveluiden ostolaskuihin sisältyvät arvonlisäverot tai vastaavat ulkomaiset kulutusverot omassa arvonlisäverotuksessaan, vähennetään nämä arvonlisäverot korvauksesta.

Lunastuskorvauksesta vähennetään arvonlisäveroa vastaava määrä silloin kun vakuutettu olisi velvollinen suorittamaan veroa vakuutuksen kohteen myyntihinnasta, jos vakuutuksen kohde olisi myyty vakuutustapahtuman sattumispäivänä tai jos vahingonkärsineellä on arvonlisäverolain mukainen palautusoikeus.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse siitä, onko A Oy osoittanut ajoneuvon käyvän arvon olleen vahinkohetkellä suurempi kuin vakuutusyhtiön arvioima 5 000 euroa.

Voimassa olevan oikeuden mukaan näyttövelvollisuus vahingon määrästä on vakuutuskorvausta hakevalla. Saadakseen lisäkorvausta käyvän arvon perusteella A Oy:n tulisi siten osoittaa, että ajoneuvon käypä arvo on vahinkohetkellä ollut suurempi kuin vakuutusyhtiön määrittämä 5 000 euroa.

FINE toteaa, että käyvällä arvolla tarkoitetaan yleisesti sellaista käteishintaa, jonka useampi kuin yksi henkilö olisi ollut valmis maksamaan kyseisestä ajoneuvosta ennen vahinkoa. Vakuutuskäytännössä käyvän arvon määrittäminen perustuu vastaavien ajoneuvojen markkinahintoihin sekä vakuutuksen kohteena olevan ajoneuvon yksilöllisen kunnon ja muiden vakuutusehtojen mukaan käypään arvoon vaikuttavien tekijöiden arviointiin.

Asiassa on kyse vuonna 1975 käyttöön otetusta DAF 66 -merkkisestä henkilöautosta, jonka mittarilukema oli vahinkohetkellä noin 65 000 kilometriä. Vakuutusyhtiön käypää arvoa koskevan lausunnon mukaan ajoneuvon käypä arvo ennen vahinkoa on ollut 5 000 euroa. Vakuutusyhtiö on käypää arvoa arvioidessaan käyttänyt verrokkeina myynnissä olleita ja jo myytyjä ajoneuvoja. Vertailuajoneuvojen hintapyynnöt ovat olleet 1 500–4 100 euroa ja mittarilukemat 59 900–109 500 kilometriä. Lisäksi arviossa on huomioitu, että A Oy:n ajoneuvo oli ennen A Oy:n omistusajan alkamista ja sen jälkeen ollut myynnissä 4 900 ja 7 900 euron hintaan. Arviossa on todettu huomioidun myös ajoneuvon ikään nähden hyvä kunto ja museokatsastus.

A Oy perustelee ajoneuvon korkeampaa käypää arvoa sillä, että museokatsastetut ajoneuvot ovat yksilöitä, eikä vastaavia ajoneuvoja ole myynnissä Suomessa. A Oy:n mukaan muunmerkkiset vertailuajoneuvot ovat parempi peruste käyvän arvon määrittämiselle kuin samanmerkkinen huonokuntoinen ajoneuvo. Lisäksi A Oy on vedonnut siihen, että ajoneuvoon on tehty paljon kunnostustöitä. A Oy ei kuitenkaan ole toimittanut tarkempaa selvitystä kyseisistä kunnostustöistä.

Siltä osin kuin A Oy on vedonnut vakuutuskirjaan merkittyyn 11 000 euron vakuutusmäärään, FINE toteaa, että vakuutusmäärä osoittaa vakuutussopimuksessa sovitun enimmäiskorvauksen määrän. Vakuutusmäärä ei sellaisenaan osoita ajoneuvon käypää arvoa vahinkohetkellä eikä pois­ta korvauksen hakijan velvollisuutta esittää selvitystä vahingon määrästä.

FINE toteaa, että käytettyjen ajoneuvojen käypään arvoon vaikuttavat erityisesti käyttöönottovuosi, ajomäärä ja ajoneuvon kunto. Varustelulla ei yleensä ole ratkaisevaa vaikutusta käypään arvoon, eivätkä ajoneuvon kunnostamiseen tai lisävarusteisiin käytetyt varat korota käypää arvoa vastaavalla määrällä. A Oy:n ajoneuvon ajomäärä sijoittuu vakuutusyhtiön esittämien verrokkiajoneuvojen ajomäärien vaihteluvälin alapäähän, ja ajoneuvon on selvitetty olleen ikäänsä nähden hyvässä kunnossa. Vaikka nämä seikat puoltavat ajoneuvon korkeampaa arvoa, ne eivät yksin osoita, että ajoneuvon käypä arvo olisi ollut vakuutusyhtiön määrittämää 5 000 euroa korkeampi. Myöskään ajoneuvon aiempi ostohinta ei sellaisenaan osoita sen vahinkohetkisen käyvän arvon suuruut­ta.

A Oy:n esittämien verrokkiajoneuvojen osalta FINE toteaa, ettei muunmerkkisiä ajoneuvoja ole perusteltua pitää ensisijaisina verrokkeina käyvän arvon arvioinnissa.

FINE toteaa, ettei pelkästään se, että vastaavan kaltaisia ajoneuvoja on ollut myynnissä korkeammalla pyyntihinnalla, osoita vakuutusyhtiön käypää arvoa koskevan arvion olevan virheellinen. Ajoneuvon käypää arvoa arvioitaessa arvo määritellään ajoneuvon yksilöllisten ominaisuuksien perusteella, eikä arvio voi perustua yksinomaan verrokkiajoneuvojen hintapyyntöihin. Myynti-ilmoitusten pyyntihinnat eivät muutoinkaan suoraan osoita ajoneuvon käypää arvoa, koska kyse on pyyntihinnoista eikä toteutuneista kauppahinnoista. Autoliikkeiden kohdalla hintoihin sisältyy lisäksi liikkeen kate, joka on otettava huomioon ajoneuvon käypää arvoa arvioitaessa. Lisäksi pelkkä yleinen selvitys ajoneuvon kunnostamisesta ei osoita, miltä osin kunnostustyöt ovat vaikuttaneet ajoneuvon käypään arvoon vahinkohetkellä.

Yhteenvetona FINE toteaa, että huomioiden vakuutusyhtiön toimittamaan käyvän arvon lausuntoon sisältyvä selvitys verrokkiajoneuvoista ja niiden pyyntihinnoista FINE pitää lausunnossa esitettyä arviota ajoneuvon käyvästä arvosta perusteltuna. A Oy:n ajoneuvon yksilöllisten ominaisuuksien huomioimiseen viittaa se, että ajoneuvon käypä arvo on arvioitu sekä Suomessa että Ruotsissa myynnissä olleiden verrokkiajoneuvojen pyyntihintoja korkeammaksi. Näyttötaakka ajoneuvon tätä suuremmasta käyvästä arvosta on A Oy:llä, ja edellä esitetyillä perusteilla FINE katsoo asiassa jäävän näyttämättä, että A Oy:n ajoneuvon käypä arvo olisi vahinkohetkellä ollut suurempi kuin vakuutusyhtiön määrittämä 5 000 euroa.

Arvonlisäveron osalta FINE toteaa, että asiassa sovellettavien vakuutusehtojen mukaan lunastuskorvauksesta vähennetään arvonlisäveron osuus silloin, kun vakuutetulla on oikeus vähentää vero verotuksessaan. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A Oy on vahinkoilmoituksessaan ilmoittanut voivansa vähentää ajoneuvosta arvonlisäveron. FINE katsoo, ettei A Oy ole esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella vakuutusyhtiön arvonlisäveroa koskevaa vähennystä olisi pidettävä vakuutusehtojen vastaisena. A Oy:n vetoaman KHO:n ennakkoratkaisun osalta FINE toteaa, että ratkaisu koskee yksityishenkilön tuloverotusta, joten siitä ei ole tehtävissä johtopäätöksiä arvonlisäverovelvolliselle yritykselle maksettavasta vakuutuskorvauksesta vähennettävän arvonlisäveron osalta.

FINE pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita sen muuttamista.

Lopputulos

FINE ei suosita asiassa muutosta.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Korpelainen                                     
Esittejä Kukkonen