Tapahtumatiedot
Naapurikiinteistöjen yhteiseen jätevesipumppaamoon tuli tekninen vika 22.1.2025, jonka seurauksena viemärivedet tulvivat lattiakaivojen kautta asiakkaan vuonna 2013 rakennetun omakotitalon lattiapinnoille pesuhuoneessa, wc:ssä, kodinhoitohuoneessa sekä erillisessä rakennuksessa sijaitsevassa teknisessä varastotilassa. Vahinkokartoituksessa 27.1.2025 todettiin, että pesuhuoneen ja wc:n lattia- ja seinärakenteita, makuuhuoneen lattiarakenteita sekä olohuoneen seinän alaosa olivat kastuneet. Lisäksi varastorakennuksen lattiarakenteita sekä väliovi oli kastunut. Vahinkokartoitusraportin mukaan vettä oli pesuhuoneessa ja wc-tilassa päässyt vedeneristeen alle oviaukkojen kohdalta. Asiakas haki korvausta vesivahingosta kotivakuutuksestaan.
Vakuutusyhtiö teki asiassa kielteisen korvauspäätöksen 28.1.2025 todeten, että talon rakentamisvuonna voimassa olleiden rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaan lattiakaivollisten huonetilojen tulee olla vedenpitäviä. Lisäksi oven kynnyksellä vedeneriste nostetaan vähintään 15 millimetriä valmista lattiapintaa ylemmäksi. Vedeneriste nostetaan kynnyksen kohdalla lattiapinnan tasoa korkeammalle ja liitetään tiiviisti oven kynnykseen ja karmiin. Vakuutusyhtiön mukaan asiakkaan pesuhuoneessa ja wc:ssä ei ollut rakentamismääräysten mukaista tulvakynnystä, vaan kynnyksenä toimi noin kahdeksan millimetriä korkea olohuoneen laattapinta. Vakuutusyhtiö katsoi kyseessä olevan vakuutusehtojen rajoitusehtojen mukainen rakentamisajankohdan säädösten, määräysten tai hyvän rakennustavan vastainen rakentaminen tai rakennusvirhe, eikä kyseessä näin ollen ollut vakuutuksesta korvattava vahinko. Viemärin tulviminen lattiakaivosta ei vakuutusyhtiön mukaan olisi aiheuttanut vesivahinkoa, jos pesuhuoneen, wc:n ja teknisen varaston lattian vedeneristys ja kynnykset olisi toteutettu hyvän rakennustavan ja voimassa olleiden rakentamismääräysten mukaisesti. Vakuutusyhtiö viittasi päätöksessään Suomen Rakentamismääräyskokoelman osaan D1 vuodelta 2007 sekä RT-korttiin 84-10759 vuodelta 2001.
Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta
Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa FINEn ratkaisusuositusta. Asiakkaan mukaan vahinko johtui ensisijaisesti viemärin pumppaamossa ilmenneestä viasta, jonka seurauksena naapurikiinteistön viemärivedet tulvivat asiakkaan talon lattiakaivoista sisälle.
Asiakas toteaa, että rakennusta rakennettaessa vuonna 2013 rakennusvalvonta hyväksyi suunnitelmat ja toteutuksen ilman kynnyksiä, mikä osoittaa, että rakennus täytti rakentamisajankohdan määräykset. Asiakkaan mukaan pesuhuoneessa ja wc:ssä olleet kahdeksan millimetrin kynnykset pelastivat vahingon laajentumisen pidemmälle taloon, ja rakentamismääräysten vaatimukset täyttyvät kahdeksan millimetrin kynnyksillä. Asiakas lisää, ettei vakuutusehdoissa ole suoraa mainintaa kynnysten pakollisuudesta märkätiloissa. Asiakas toteaa vakuutusyhtiön vetoaman RT-kortin sisältävän ohjeita ja suosituksia rakentamiseen, mutta kyseinen kortisto ei ole saatavilla maksutta muille kuin rakennusalan ammattilaisille.
Lisäkirjelmässään 21.3.2025 asiakas toteaa, ettei vakuutusyhtiön väite tulvakynnyksen puuttumisesta kokonaan pidä paikkaansa. Vahinkokartoituksessa kartoittaja mittasi kynnyksen olevan kahdeksan millimetrin korkuinen, minkä lisäksi lattiakaivo on selvästi alempana oven kohdalla olevaa lattiapintaa. Näin ollen 15 millimetrin korkeusraja ylittyy. Lisäksi asiakas katsoo, ettei korkeakaan tulvakynnys olisi estänyt veden kulkeutumista rakenteisiin, vaan vesi olisi tullut siitä yli, ellei asiakkaan sukulainen olisi sattunut käymään rakennuksessa ja huomannut vahinkoa ennen sen laajentumista.
Vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa vastineessaan 17.2.2025. Vakuutusyhtiö katsoo, että viemärivettä on päässyt kuivien tilojen puolelle hyvän rakennustavan vastaisen rakentamisen takia. Pesuhuoneessa ei ole ollut lainkaan tulvakynnystä, joka nyt käsillä olevassa tapauksessa olisi estänyt vahingon leviämisen muihin tiloihin. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta. Vakuutusyhtiö vetoaa asiassa RT-korttiin 84-10759, jonka mukaan märkätilasta pois johtavan oven kynnyksellä vedeneriste nostetaan yleensä vähintään 15 millimetriä valmista lattiapintaa ylemmäksi. Kynnyksen kohdalla vedeneriste nostetaan lattiapinnan tasoa korkeammalle ja se liitetään vesitiiviisti oven kynnykselle ja karmiin. Vaikka RT-kortti ei ole sitova määräys, kuvastaa se vakuutusyhtiön mukaan hyvää rakennustapaa.
Lisävastineessaan 1.4.2025 vakuutusyhtiö toteaa tulvakynnyksen ja lattian kaadon olevan eri asioita. RT-kortissa tulvakynnyksen toteutustapa on ilmaistu yksiselitteisesti, eikä asiassa ole vakuutusyhtiön mukaan tulkinnanvaraa. Vakuutusyhtiön mukaan, mikäli tulvakynnys olisi ollut asianmukainen, olisi vahinko rajoittunut märkätilaan.
Sopimusehdot sekä rakentamismääräykset ja -ohjeet
Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2024 alkaen, kohdan 3.5 (Vuototurva) mukaan vakuutuksesta korvataan rakennuksen kiinteän LVI-laitteen, -putkiston tai niihin kytketyn kulutuslaitteen äkillisen ja ennalta arvaamattoman rikkoutumisen seurauksena syntyneen vuodon aiheuttama välitön esinevahinko.
Ehtokohdan 4 (Vakuutusturvien yleiset rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut
1) omaisuudelle tai esineelle
- suunnittelu-, asennus-, käsittely- käyttö- tai työvirheestä
- rakenne-, valmistus- tai aineviasta
- muusta rakennusajankohdan mukaisten säädösten, määräysten tai hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta
- […]
- rakennusvirheestä
-[…].
Vakuutuksesta ei korvata vahinkoja, joissa
- […]
- vesi on läpäissyt vesieristeen tai vesieriste on puuttunut kokonaan
- […].
Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot (2007) ohjekohdan 4.2.1.3 mukaan huonetila, jossa on lattiakaivo, vedeneristetään ja kaivo liitetään vesitiiviisti lattian vedeneristykseen. […]
RT-kortin 84-10759 Märkätilojen rakenteet (2001) kohdan 7.2 Kynnykset mukaan märkätilasta pois johtavan oven kynnyksellä vedeneriste nostetaan yleensä vähintään 15 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi. Nosto voidaan tehdä tarvittaessa luiskaamalla. Kynnyksen kohdalla vedeneriste nostetaan lattiapinnan tasoa korkeammalle ja se liitetään vesitiiviisti oven kynnykseen ja karmiin. […]
Ratkaisusuositus
Asiassa on kysymys asiakkaan omakotitalossa tapahtuneen vuotovahingon korvattavuudesta kotivakuutuksesta. Talon lattiakaivollisissa tiloissa viemärivesi tulvi lattiakaivojen kautta lattialle kastellen lattia- ja seinärakenteita. Suomen voimassa olevan oikeuden yleisten periaatteiden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon sattumisesta on vakuutuskorvausta hakevalla. Jos tämä on näytetty ja vakuutusyhtiö sen jälkeen haluaa vedota rajoitusehtoon, on näyttötaakka rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen vakuutusyhtiöllä.
Talossa suoritetun vahinkokartoituksen raportin mukaan vesi oli päässyt rakenteisiin pesuhuoneen ja wc:n ovien karmien juuresta. Vahinkokartoittajan tekemien mittausten perusteella olohuoneen lattiapinta oli kahdeksan millimetriä korkeammalla kuin pesuhuoneen lattia, ja asiakkaan näkemyksen mukaan tilojen välisissä oviaukoissa siten oli riittävä tulvakynnys. Vakuutusyhtiön mukaan vahinko johtui hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta, rakennusvirheestä ja vedeneristeen puuttumisesta kynnyksen ja karmien kohdalta.
Asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan rakennuksen kiinteän LVI-laitteen, -putkiston tai niihin kytketyn kulutuslaitteen äkillisen ja ennalta arvaamattoman rikkoutumisen seurauksena syntyneen vuodon aiheuttama välitön esinevahinko. Vakuutuksen rajoitusehdoissa on rajattu pois vakuutuksen korvauspiiristä muun muassa vahingot, jotka aiheutuvat rakennusajankohdan mukaisten säädösten, määräysten tai hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta tai rakennusvirheestä.
FINE toteaa, että Vakuutuslautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön perusteella vahingon varsinaiseksi syyksi on katsottava vedeneristyksen puutteellisuus, jos muutoin korvattavan tapahtuman seurauksena vuotanut vesi pääsee kastelemaan sellaisen huonetilan lattiarakenteita, jonka lattiassa pitäisi rakentamista koskevien asetusten, määräysten ja ohjeiden mukaan olla vedeneristys. Samoin FINE toteaa, ettei rakenteiden rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaisuus ole todettavissa vain sen perusteella, että rakennusvalvontaviranomainen on hyväksynyt rakennuksen ottamisen käyttöön tai että rakentamisvaiheeseen liittyvät tarkastukset ja katselmukset on tehty. Vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan rakenteiden rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaisuus arvioidaan vahinkotilanteessa tuolloin käytettävissä olevan selvityksen perusteella.
FINE toteaa vakuutusyhtiön vedonneen asiakkaan talon rakentamisen aikaan voimassa olleeseen rakentamistapaohjeeseen RT 84-10759, jonka kohdan 7 (Liittyvät rakenteet) alakohdan 7.2 (Kynnykset) mukaan märkätilasta pois johtavan oven kynnyksellä vedeneriste nostetaan yleensä vähintään 15 millimetriä valmista lattiapintaa ylemmäksi. Nosto voidaan tehdä tarvittaessa luiskaamalla. Kynnyksen kohdalla vedeneriste nostetaan lattiapinnan tasoa korkeammalle ja se liitetään vesitiiviisti oven kynnykseen ja karmiin. Lisäksi vakuutusyhtiö on vedonnut Suomen rakentamismääräyskokoelman osaan D1 vuodelta 2007 (kohta 4.2.1.3), jonka mukaan lattiakaivollisissa huonetiloissa lattian tulee olla vedenpitävä.
Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on katsottu, että rakentamismääräysten vaatimus lattiakaivollisen tilan vedenpitävyydestä on edellyttänyt vedeneristyksen ylösnostoja. Lattiakaivollisen tilan vedeneristyksen toimivuuden on katsottu edellyttävän myös kaukalomaisuutta, joka on tarkoittanut tulvakynnyksen tai riittävien kaatojen olemassaoloa. Tämä periaate käy ilmi esimerkiksi Vakuutuslautakunnan antamista ratkaisusuosituksista tapauksissa FINE-013555 ja FINE-042888.
FINEn käyttöön toimitetun vahinkokartoitusraportin valokuvien mukaan asiakkaan talon pesuhuoneessa tai wc:ssä ei ole ollut erillisiä tulvakynnyksiä. Olohuoneen lattiapinta on ollut pesuhuoneen ja olohuoneen välisen oviaukon kohdalla tehdyn mittauksen perusteella kahdeksan millimetriä korkeammalla kuin pesuhuoneen lattiapinta, ja kartoitusraportin kuvien perusteella korkeusero on wc:n oviaukossa samaa suuruusluokkaa. Varsinaista kynnysrakennetta kummassakaan oviaukoissa ei kuitenkaan ole ollut.
Vakuutusyhtiön vetoaman RT-kortin osalta FINE toteaa, että ohjekortin asiaa koskevan maininnan perusteella oviaukossa edellytetty vedeneristeen nosto voidaan toteuttaa kynnyksen sijaan myös tarvittaessa luiskaamalla. Ohjekortin kuvista ilmenee, että myös tällöin lattiassa on oltava vedeneristys koko 15 millimetrin noston matkalta, ja vedeneristys tulee lisäksi liittää oven karmiin. Nyt käsiteltävässä tapauksessa FINElle toimitetusta selvityksestä ei käy ilmi tarkempia tietoja lattian kallistuksista. Huomioiden kuitenkin, ettei wc:n ja pesuhuoneen oviaukkojen kohdalla ole havaittavissa vedeneristystä laatoituksen reunassa tai ovikarmeissa ja että kartoitusraportissa todetaan veden päässeen rakenteisiin nimenomaan oviaukon kohdalta, FINE katsoo, ettei wc:n ja pesuhuoneen lattian vedeneristys ylösnostoineen täytä hyvän rakennustavan vaatimuksia.
Varastotilan osalta vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään katsonut vedeneristyksen myös tämän tilan osalta olevan rakentamismääräysten ja hyvän rakennustavan vastainen. FINE toteaa, että kartoitusraportin kuvien perusteella lattiakaivollisen teknisen tilan lattia on betonipinnalla. Syynä rakenteiden kastumiseen on siten puutteellinen vedeneristys. Jos vedeneristys olisi toteutettu hyvän rakennustavan mukaisesti, ei vesi olisi päässyt kastelemaan rakenteita lattian tai lattian ja seinän rajakohdan kautta.
FINE katsoo nyt käsillä olevassa tapauksessa ratkaisevan tekijän veden leviämiselle olleen vedeneristyksen puutteellisuus pesuhuone-, wc- ja varastotilojen lattioissa. Jos lattioiden vedeneristys olisi ollut asianmukainen, sisältäen rakentamista koskevan ohjeistuksen mukaiset ylösnostot oviaukoissa, ei lattiakaivoista tulvinut vesi olisi päässyt kastelemaan rakenteisiin. Kaivoista tulvineen veden määrän ei myöskään ole osoitettu olleen niin suuri, että oikein toteutettukaan vedeneristys ei olisi estänyt vahinkoa tapahtumasta.
Edellä mainituin perustein FINE katsoo kyseessä olevan rajoitusehdoissa tarkoitettu rakennusvirhe ja vakuutusyhtiön antaman korvauspäätöksen olevan vakuutusehtojen mukainen.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta asiassa.
FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Korpelainen
Esittelijä Talvitie