Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A:n poika B kuljetti 22.9.2024 A:n omistamaa henkilöautoa, kun auto suistui ajoradan viereiseen ojaan sillä seurauksella, että auto päätyi katolleen ja vaurioitui siten, ettei sen korjaaminen ei ollut enää kannattavaa. Vahinkoilmoituksen mukaan ajoneuvon nopeus vahinkohetkellä ei ollut selvillä. Vahinkopaikalla oli 50 km/h nopeusrajoitus. B:n lisäksi auton kyydissä oli ollut matkustaja C. Poliisi määräsi B:lle sakkorangaistuksen (25 päiväsakkoa) liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Vakuutusyhtiö antoi autovahinkoasiassa korvauspäätöksen 13.12.2024. Yhtiö viittasi päätöksessään Suomen Vahinkotarkastus Oy:n (jäljempänä SVT) rekonstruktiolaskelmaan, jonka mukaan ajoneuvon nopeus on ollut tapahtumapaikkaa edeltävässä kaarteessa vähintään luokkaa 140 km/h ja ulosajoon johtaneiden jälkien alkuvaiheessa vähintään 130 km/h, todennäköisimmin jopa enemmän. Käytetty nopeus täytti yhtiön mukaan vakuutusehtojen mukaisen törkeän huolimattomuuden kriteerit, vaikka B:tä ei ollut tuomittu törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Näin ollen A:n ajoneuvon vauriota ei voitu korvata vakuutuksesta.

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi 3.1.2025 asian uudelleen käsittelyä yhtiön sisäisessä muutoksenhakuelimessä. Vakuutusyhtiö vastasi 24.1.2025, ettei sillä ollut perusteita muuttaa aiempaa korvauspäätöstä.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

A on tyytymätön vakuutusyhtiön kielteiseen korvauspäätökseen ja vaatii, että yhtiö korvaa hänelle auton arvon vähennettynä romuttamolta saadun korvauksen määrällä. Lisäksi hän vaatii yhtiötä korvaamaan auton hinauskulut sekä B:n magneettikuvauksista ja neurologin tutkimuksista aiheutuneet kulut.

Valituksessaan A kertoo, että kyseinen yö oli kylmä, joten hän ja B epäilivät, että, tie saattoi olla jäässä, mutta poliisi ei tällaista todennut. B:n kertoman mukaan hän painoi vahingossa kaasua jarrun sijasta ja auto suistui pellolle mutkan jälkeen. Poliisi ei A:n mukaan pystynyt päättelemään auton nopeutta, mutta C:n mukaan nopeus oli noin 65 km/h. Kuljettajana ollut B ei itse muista tapahtumasta mitään.

A:n näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö on toiminut epäammattimaisesti, viivytellyt tarkoituksellisesti korvauspäätöstä ja tehnyt päätöksensä ilman riittäviä tutkimuksia. Poliisi tutki tapauksen laajoilla resursseilla ja katsoi, ettei ajonopeutta voitu todistaa, mutta yhtiö päätyi täysin eri lopputulokseen vain muutamassa tunnissa. A katsoo, että yhtiö on viivytellyt korvauspäätöksen antamista, koska yhtiön mukaan päätöstä ei voitu tehdä ennen poliisin esitutkintapöytäkirjan saamista. A toteaa, että vakuutusyhtiön päätös ja tutkinta perustuvat olettamuksiin ilman konkreettisia todisteita ajonopeudesta ja hän pitää viittauksia Google Maps -sovellukseen epäasiallisina.

A kertoo käyneensä onnettomuuspaikalla 22.9.2024, eikä siellä ollut tuolloin jälkiä, joista olisi voinut tehdä johtopäätöksiä auton nopeudesta. Hän kyseenalaistaa raportin väitteen, jonka mukaan jälkiä olisi ollut havaittavissa neljä päivää myöhemmin.

A:n näkemyksen mukaan myös palokunnan käyttämä hinaustapa vaurioitti autoa. Hän kiistää vakuutusyhtiön väitteen, jonka mukaan sateessa kolmen kuukauden ajan seissyt auto ei olisi vaurioitunut tai menettänyt jälleenmyyntiarvoaan. A kertoo käyneensä tarkastamassa auton useita kertoja ja ottaneensa valokuvia, joiden mukaan auton sisäosat, kuten penkit ja mittaristot, ovat olleet ehjät.

Yhtiön viivyttelyn vuoksi A:n auto seisoi suojaamattomana romuttamolla kolmen kuukauden ajan, mikä johti sen homehtumiseen ja merkittävään arvon alenemiseen. A pitää törkeänä huolimattomuutena sitä, ettei vakuutusyhtiö ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin auton suojaamiseksi, vaikka kyseessä oli arvokas ajoneuvo, jonka moottori, penkit ja mittaristot olivat edelleen käyttökelpoisia. Hän kokee tulleensa harhaanjohdetuksi vakuutuksen ehdoista ja katsoo, ettei täyskasko ole käytännössä poikennut tavallisesta liikennevakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan antamiinsa korvauspäätöksiin. Yhtiö toteaa, että SVT:n tekemän rekonstruktiolaskelman mukaan ajoneuvon nopeus välittömästi ennen tieltä suistumista on ollut noin kolminkertainen verrattuna nopeusrajoitukseen. Rekonstruktio on yhtiön mukaan tehty ammattitaitoisesti ja eri tietolähteitä hyödyntäen ja siten sen tulos on luotettava. Selvitysten perusteella ei ole näyttöä siitä, että poliisi olisi pyrkinyt selvittämään ajoneuvon nopeutta ennen vahinkotapahtumaa.

Väitetyn viivästymisen osalta yhtiö kertoo, että he ovat antaneet asiassa korvauspäätöksen 13.12.2024 eli kolmantena päivänä siitä, kun he ovat saaneet tutkinnan päättämisestä päätöksen poliisilta. Näin ollen päätös ei ole yhtiön mukaan viivästynyt.

Vakuutusyhtiön mukaan poliisin rikosoikeudellinen arviointi ei sido heitä selvitettäessä ajoneuvon kuljettajan tuottamuksen astetta. Yhtiö toteaa, että se tekee arvion tuottamuksesta itsenäisesti ottaen huomioon kaikki käytettävissä olevat asiaan vaikuttavat seikat. Nopeusrajoitusta voidaan pitää tienpitäjän arviona turvallisesta enimmäisnopeudesta kullakin tieosuudella hyvissä sääolosuhteissa. Yhtiön mukaan B:n menettely on osoittanut välinpitämättömyyttä tieliikennelain säännöksiä kohtaan. B on kuljettanut ajoneuvoa mahdollisesti jäisellä tiellä lähes kolminkertaisella nopeudella sallittuun nähden ja hänen on täytynyt ymmärtää vaarantavansa näin toimiessaan sekä oman että toisen matkustajan hengen lisäksi muiden tienkäyttäjien turvallisuuden. Ajoneuvon hallinnan menetyksen syynä on ollut huomattava ylinopeus ja näin ollen yhtiö katsoo B:n aiheuttaneen vakuutustapahtuman törkeällä huolimattomuudella, minkä johdosta yhtiöllä on ollut oikeus evätä vakuutuskorvaus yleisten sopimusehtojen nojalla kokonaisuudessaan.

Yhtiö toteaa, että riidatonta asiassa on se, että ajoneuvo oli luvallisesti B:n käytössä, joten samastamisen edellytykset täyttyvät. Ajoneuvon jäännösarvon osalta yhtiö toteaa, että romuajoneuvon myyjän edun mukaista ei ole tuhota autoa tai vähentää sen osan jälleenmyyntiarvoa huonolla säilytyksellä. Tässä tapauksessa ajoneuvoa ei ollut perusteltua säilyttää sisätiloissa tai erityisesti suojata. Yhtiön mukaan vaikka ajoneuvon moottori tai sähköiset komponentit olisivat olleet pintapuolisesti ehjän näköisiä, niiden toimivuudesta ei ole vahinkotapahtuman jälkeen varmuutta. Yhtiön käsityksen mukaan sisustan osilla ei ole ollut sanottavaa jälleenmyyntiarvoa. A ei ole osoittanut, että ajoneuvosta tai sen osista olisi saanut erilaisella säilytystavalla korkeampaa hintaa kuin hänen saamansa 4500 euroa.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 33 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

• joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta
• joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai
• joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Sovellettavien autovakuutusehtojen (voimassa 1.6.2024 alkaen) ehtokohdan 4.4 (kolarointiturva) alakohdan 4.4.1 (korvattavat vahingot) mukaan Kolarointiturvasta korvataan vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutuskohteelle

• tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
  […]            

Ratkaisusuositus

FINEn ohjesäännön 6 §:n mukaan FINE ja sen yhteydessä toimiva Vakuutuslautakunta antavat liikennevakuutusta koskevia ratkaisusuosituksia vain, milloin kyse on yksityisoikeudellisesta riidasta, jota liikenne- ja potilasvahinkolautakunta tai muu vastaava elin ei ole toimivaltainen käsittelemään. Siltä osin kuin A:n ratkaisusuosituspyyntö koskee B:n henkilövahingon (magneettikuvauksista ja neurologin tutkimuksista aiheutuneet kulut) osalta annettuja korvauspäätöksiä, vahingon korvattavuutta arvioidaan liikennevakuutuslain perusteella ja ratkaisusuosituspyynnön käsittely kuuluu Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan toimivaltaan. FINE ei voi näin ollen käsitellä A:n vaatimusta tältä osin.

Asiassa on riidatonta, että B kuljetti autoa vakuutuksenottaja A:n luvalla, jolloin vakuutussopimuslain 33 §:n mukaisen samastamisen edellytykset täyttyvät. Asiassa on näin ollen kyse sen arvioimisesta, oliko B aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudella ja oliko B:n menettely niin moitittavaa, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus vakuutussopimuslain 30 ja 34 §:n sekä näihin perustuvien yleisten sopimusehtojen perusteella evätä korvaus. Kysymys on lisäksi siitä, onko A:n ajoneuvon jäännösarvon osoitettu alentuneen vakuutusyhtiön menettelyn johdosta.

FINE ei ole vahingon törkeällä huolimattomuudella aiheuttamista arvioidessaan sidottu tapauksen rikosoikeudelliseen arviointiin. Tämän vuoksi arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, mihin lopputulokseen poliisi on liikennerikosasiaa tutkiessaan päätynyt. Vakuutetun menettelyn moitittavuuden astetta arvioidaan vakuutus- ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti, jolloin arvioinnissa merkityksellistä on, onko vakuutetun menettelyn osoitettu kaiken asiassa esitetyn näytön perusteella olleen vakuutussopimuslaissa tarkoitetulla tavalla törkeän huolimatonta.

Korvauksen alentamista tai epäämistä koskevassa harkinnassa on otettava huomioon, mikä merkitys vakuutetun toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahinkotapahtuman aiheutumiseen. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993) mukaan lain 30 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamis- tai epäämisperusteesta.

Vakuutuslautakunnan vakiintuneessa käytännössä vahinkopaikalta tehtyihin havaintoihin ja mittauksiin sekä luonnontieteelisiin kokemussääntöihin perustuvia rekonstruktiolausuntoja on yleensä pidetty sisällöltään luotettavina ja ajoneuvon nopeuden arviointia koskevissa tapauksissa käytetyn ajonopeuden suuruusluokan osoittavina. Tässä tapauksessa SVT on tehnyt tapahtumapaikalla rekonstruktiolaskelman, josta voidaan päätellä ajoneuvon nopeuden suuruus ennen tieltä suistumista. Laskelmasta annetun lausunnon mukaan nopeus on ollut vähintään 130 km/h nopeusrajoituksen kyseisellä tieosuudella ollessa 50 km/h. Lausunnossa on kuvattu uskottavasti ja johdonmukaisesti ne vahinkopaikalta tehdyt havainnot, joihin rekonstruktiolaskenta on perustunut (kolmesta eri kohdasta havaitut suistumisjäljet, ojassa olevat iskemäjäljet ja urat sekä jäljet tielle valuneista nesteistä).  FINE pitää rekonstruktiolaskelmaa riittävän luotettavana selvityksenä ajoneuvon nopeuden suurusluokasta, ja pitää laskelman perusteella näytettynä, että ajoneuvoa on ennen ulosajon sattumista kuljetettu selvästi yli kaksinkertaisella nopeudella vallinneeseen nopeusrajoitukseen nähden. Myös ajoneuvon vauriot tukevat johtopäätöstä siitä, että ulosajoa edeltänyt ajoneuvon nopeus on vastannut rekonstruktiolaskelmassa esitettyä. 

Rekonstruktiolaskelman osoittama ylinopeus ollut niin merkittävää, ettei FINE pidä uskottavana A:n valituksessaan kertomaa seikkaa siitä, että B painoi vahingossa kaasua jarrun sijasta. Näin ollen B:n menettelyä on pidettävä vahinkoriskin kannalta piittaamattomana, ja siten törkeän huolimattomana. FINE katsoo B:n menetelleen niin moitittavasti, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus evätä korvaus. Tämä lopputulos vastaa Vakuutuslautakunnan vakiintunutta ratkaisukäytäntöä, joka ilmenee muun muassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksista FINE-034491 ja FINE-056342.

Vaurioajoneuvon jäännösarvon alenemisen osalta FINE toteaa, että A ajoneuvon omistajana on lunastussopimuksen yhteydessä sopinut vakuutusyhtiön kanssa siitä, että yhtiö hoitaa romumyynnin. Konkreettista selvitystä, kuten valokuvia A:n väittämästä ajoneuvon kunnon huononemisesta ei ole asiassa esitetty. Asiassa esitetyn näytön perusteella jää FINEn näkemyksen mukaan osoittamatta, että vakuutusyhtiö olisi lähes kauttaaltaan vaurioituneen ajoneuvon säilytystavan valinnan osalta menetellyt huolimattomasti, tai että vaurioituneen ajoneuvon arvo olisi yhtiön menettelyn johdosta alentunut. Tämän vuoksi FINEllä ei ole perusteita suosittaa korvausta myöskään tällä perusteella.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava lakimies Siirala                                       
Esittelijä Muurasniemi