Tapahtumatiedot

A on vakuutuksenottajana koirien V, X, Y ja Z eläinvakuutuksissa. A on myynyt koirat henkilöille B, C ja D ja E ja valtakirjalla valtuuttanut uudet omistajat hakemaan vakuutusyhtiöltä korvausta koirien eläinlääkärikäynneistä aiheutuneista kustannuksista.

B on 29.4.2024 hakenut koiran V vakuutuksesta 341,16 euroa korvausta koskien eläinlääkärikäyntiä 24.4.2024 ja siihen liittyviä lääkekuluja. Vakuutusyhtiö on 3.5.2024 tehnyt A:lle osoitetun korvauspäätöksen, jossa se on katsonut korvattavaksi kuluiksi omavastuu- ja muiden vähennys­ten jälkeen 100,96 euroa. Korvauspäätöksessään yhtiö on ilmoittanut vähentäneensä korvauksesta erääntyneitä vakuutusmaksusaatavia 100,96 euroa.

C on 7.8.2024 hakenut koiran X vakuutuksesta 914,04 euroa korvausta koskien eläinlääkärikäyntiä 7.8.2024 ja siihen liittyviä lääkekuluja. Vakuutusyhtiö on 7.8.2024 tehnyt A:lle osoitetun korvauspäätöksen, jossa se on katsonut korvattavaksi kuluiksi omavastuu- ja muiden vähennysten jälkeen 486,43 euroa. Korvauspäätöksessään yhtiö on ilmoittanut vähentäneensä korvauksesta erääntyneitä vakuutusmaksusaatavia 486,43 euroa.

D on 8.6.2024 hakenut koiran Y vakuutuksesta 118,31 euroa korvausta koskien eläinlääkärikäyntiä 5.6.2024. Vakuutusyhtiö on 5.7.2024 tehnyt A:lle osoitetun korvauspäätöksen, jossa se katsonut korvattavaksi kuluiksi omavastuuvähennyksen jälkeen 88,73 euroa. Korvauspäätöksessään yhtiö on ilmoittanut vähentäneensä korvauksesta erääntyneitä vakuutusmaksusaatavia 88,73 euroa.

E on 4.10.2024 hakenut koiran Z vakuutuksesta 450,78 euroa korvausta koskien eläinlääkärikäyntejä 25.7.2024 ja 29.9.2024. Vakuutusyhtiö on 10.10.2024 tehnyt A:lle osoitetun korvauspäätöksen, jossa se katsonut korvattavaksi kuluiksi omavastuu- ja muiden vähennysten jälkeen 100,96 euroa. Korvauspäätöksessään yhtiö on ilmoittanut vähentäneensä korvauksesta erääntyneitä vakuutusmaksusaatavia 100,96 euroa.

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauksista tekemiin avointa vakuutusmaksuvelkaa koskeviin kuittauksiin ja asiaa on selvitelty FINEn neuvonnassa. Neuvontavaiheen yhteydessä vakuutusyhtiö ilmoitti A:lla olevan usean tuhannen euron avoin vakuutusmaksuvelka koskien yhtiön yksilöimää vakuutussopimusta. Yhtiön mukaan avoimesta velasta oli ilmoitettu A:lle huhtikuussa 2023, ja 18.4.2024 A:lle oli ilmoitettu, että ennen kuin kyseinen vakuutusmaksuvelka on maksettu, ei yhtiö myönnä A:lle uusia eläinvakuutuksia ja mahdollisesti tänä aikana syntyneet vahingonkorvaussummat tullaan käyttämään avoinna olevan vakuutusmaksuvelan lyhentämiseen. Yhtiön totesi yleisesti vakuutusalalla käytössä olevan toimintatavan mukaisesti vähentäneensä vahingonkorvauksesta maksamattomat erääntyvät vakuutusmaksut ja muut vakuutusyhtiön erääntyvät saatavat. Yhtiö totesi, että A:n kolmannelle osapuolelle antama valtakirja on sopimus vakuutuksenottajan ja kolmannen osapuolen välillä, eikä se sido vakuutusyhtiötä, jolla on sopimus ainoastaan vakuutuksenottajan kanssa.

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön tekemiin kuittauksiin ja vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan koirien uusien omistajien hakemat korvaukset koirien omistajille.

A kertoo lopettaneensa omien ikääntyneiden koiriensa vakuutukset, kun yhtiö ilmoitti, ettei se korvaa koiran U keisarinleikkausta. A kertoo kysyneensä yhtiöstä, miten hänen tulisi irtisanomisen suhteen menetellä ja yhtiöstä kerrottiin, että vakuutukset päättyvät maksamattomina automaattisesti, koska kyse vapaaehtoisista vakuutuksista. A kertoo toimineensa yhtiöltä saamansa ohjeen mukaisesti jättäen vakuutusmaksut maksamatta. Nyt yhtiö kuittaa vieraiden ihmisten omistamien koirien hoitokulukorvauksia A:n oman koiran maksamattomista vakuutuksista, vaikka näiden uusien omistajien koirien vakuutusmaksut ovat maksettu.

Lisäkirjelmässään A kiistää vakuutusyhtiön väitteen siitä, ettei hän olisi ilmoittanut koirien uusien omistajien tietoja vakuutusyhtiölle. A:n mukaan hän on antanut valtakirjat vakuutusten käyttöön puhelimitse.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan A:n vaatimukset ja toteaa kuittausoikeuden mukaisesti vähentäneensä vahingonkorvausta A:n avointa erääntynyttä vakuutusmaksusaatavaa koiria V, X, Y ja Z koskevista vahinkotapahtumista. Yhtiö vetoaa koirarotuvakuutuksen ehtokohtaan, jonka mukaan korvauksesta pidätetään vakuutusmaksu ja muut saatava, jotka ovat erääntyneet ja joita vakuutuksenottaja ei ole maksanut.

Yhtiö katsoo, että kuittauksen edellytysten mukaisesti kyseessä on vastakkaiset, samanlaatuiset ja perimiskelpoiset saatavat, jolloin yhtiöllä on kuittausoikeus. Yhtiö toteaa kaikkien vakuutusten olevan A:n nimissä eli A on vakuutuksenottaja kaikilla tapauksen vakuutuksilla. Vakuutusyhtiöllä on sopimus ainoastaan vakuutuksenottajan kanssa. Yhtiö katsoo A:n olevan vastuussa vakuutustensa maksujen hoitamisesta. Vakuutetun lemmikin omistajuussuhde tai hoitokulujen maksajan henkilöllisyys eivät ole tilanteeseen vaikuttavia asiahaaroja.

Yhtiön mukaan A on ollut myös tietoinen mahdollisuudesta siirtää nimissään olevat vakuutukset katkeamattomana eteenpäin lemmikin omistajien nimiin, jolloin myös vakuutuksen maksamisvelvoite siirtyisi lemmikin omistajalle. A ei ole kuitenkaan toiminut näin, ja näin ollen maksuvelvollisuus on A:lla itsellään. Kaikkien tapaukseen liittyvien vakuutusten ollessa vakuutuksenottajana olevan A:n nimissä, yhtiö katsoo kyseisten vahinkotapausten vahingonkorvausten käyttämiseen avoinna olevan vakuutusmaksuvelan lyhentämisen olevan perusteltua ja lainmukaista.

Vakuutuslautakunnan varattua vakuutusyhtiölle tilaisuuden lausua, keiden henkilöiden yhtiö katsoo olevan vakuutuksessa vakuutetun asemas­sa huomioiden vakuutussopimuslain 3 ja 62 §:t, sekä tämän seikan vaikutuksesta kuittauksen edellytyksiin, yhtiö on vastannut, että sillä on sopimussuhde ainoastaan vakuutuksenottajana olevaan A:n. Valtakirja ei muuta tätä sopimussuhdetta, vaan antaa koirien uusille omistajille vain hallinnollisen oikeuden. A on viime kädessä vastuussa vakuutusmaksujen maksamisesta. Yhtiö katsoo, että eläimen omistajuus ei vaikuta A:n ja vakuutusyhtiön väliseen sopimussuhteeseen. Yhtiö viittaa vakuutusehtojen kohtaa A.2 koskien sitä, kuka on vakuutettu, ja toteaa vakuutussopimuslain 62 §:n säätelevän sitä, kenellä on oikeus saada korvausta omaisuusvakuutuksesta.

Lisävastineessaan yhtiö myös toteaa, että vahinkovakuutuksen perusperiaate on, että todellisen taloudellisen vahingon kärsinyt henkilö saa korvauksen. Mikäli vakuutuksenottajalla ei ole taloudellista etua vakuutuksen kohteena olevaan omaisuuteen, ei hänelle voi syntyä taloudellista vahinkoa, eikä siten myöskään korvauskelpoista vahinkoa. Taloudellisella edulla ja intressillä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että vakuutuksenottajalla tulee olla omistukseen tai hallintaan perustuva taloudellinen suhde vakuutuksen kohteena olevaan omaisuuteen. Mikäli vakuutuksenottaja ei omista tai hallitse vakuutettua omaisuutta, hänellä ei ole siihen liittyvää taloudellista etua, eikä hän myöskään vastaa omaisuudesta aiheutuvista kuluista. Tällöin vakuutuksenottajalle ei voi syntyä vakuutuksesta korvattavaa taloudellista vahinkoa.

Yhtiö toteaa, että tässä tapauksessa sille ei ollut ilmoitettu, että koirat eivät olleet enää A:n hallinnassa. Yhtiö katsoo, ettei pelkkä valtakirjan olemassaolo itsestään anna aihetta olettaa, että koirat on myyty. Yhtiö katsoo, ettei sen tietoon ole tullut, että järjestely olisi tosiasiassa kolmannen osapuolen hyväksi otettu vakuutus. Jos vakuutusyhtiölle olisi ilmoitettu, että vakuutettuna onkin uusien koiranomistajien taloudellinen etu, ja että A toimii vain vakuutusten ylläpitäjänä/maksajana, vakuutusmaksut olisi laskettu koirien ostajien riskiprofiilin ja muiden olennaisten seikkojen perusteella. Yhtiö toteaa, että A:lla on ollut yhtiössä useita kymmeniä voimassaolevia vakuutuksia mutta vakuutusten määrä itsessään ei anna aihetta olettaa, ettei hän omistaisi kaikkia koiria. Yhtiö on nyt saanut tietää, että suuri osa näistä vakuutuksista on koskenut koiria, joita A ei omista tai pidä hallinnassaan. Yhtiö toteaa A:n saaneen merkittävän alennuksen vakuutusmaksuista suuren vakuutusmäärän ja kasvattaja-alennuksen perusteella.

Lisäksi yhtiö toteaa vakuutusmaksun tason perustuvan siihen riskiin, jonka yhtiö on olettanut vakuuttavansa. Riskiin vaikuttaa muun muassa maantieteellinen kotipaikka ja vahinkoriski. Yhtiö katsoo, että se, että A on myynyt koirat ilmoittamatta siitä vakuutusyhtiölle, ei ainoastaan tarkoita, ettei vakuutettavaa etua ole, vaan se voi myös merkitä tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä riskin lisääntymisestä ja olosuhteiden muutoksesta. Yhtiö katsoo, että laiminlyönnillä voi olla olennainen merkitys riskin arvioinnissa ja se voi vaikuttaa vakuutussopimuksen olemassaoloon.

Yhtiö toteaa, että koska A ei ole vakuutettavaa taloudellista etua kyseisiin koiriin, ei hänelle voi katsoa syntyneen vahinkoa, eikä hänellä näin ollen ole oikeutta vakuutuskorvaukseen. Näin ollen yhtiö katsoo, ettei asiassa ole tarpeen arvioida, antaako valtakirja valtuutetuille oikeuden saada vakuutuskorvausta, koska oikeutta korvaukseen ei ole.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus kuitata vakuutuksenottajana olevan A:n avoimia vakuutusmaksusaatavia koirien uusien omistajien hakemista korvauksista.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 2 §:n (Määritelmiä) 5) -kohdan mukaan tässä laissa tarkoitetaan vakuutetulla sitä, joka on henkilövakuutuksen kohteena tai jonka hyväksi vahinkovakuutus on voimassa.

Vakuutussopimuslain 3 §:n (Säännösten pakottavuus) 1 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

Vakuutussopimuslain 26 §:n (Vaaran lisääntyminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa vakuutuksenantajalle vakuutussopimusta päätettäessä ilmoitetuissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa vakuutuskauden aikana tapahtuneesta olennaisesti vahingonvaaraa lisäävästä muutoksesta, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta päätettäessä. Vakuutuksenantajan on muistutettava vakuutuksenottajaa ilmoitusvelvollisuudesta 7 §:ssä tarkoitetussa vuositiedotteessa.

Lainkohdan 2 momentin mukaan vakuutuksenottajan on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetusta muutoksesta vakuutuksenantajalle viimeistään kuukauden kuluttua muutosta seuraavan vuositiedotteen saamisesta.

Lainkohdan 3 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyö 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 62 §:n (Henkilöt, joiden hyväksi omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa) mukaan, jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.

Vakuutussopimuslain 65 §:n (Vakuutetun asema vakuutustapahtuman satuttua) 2 momentin mukaan kullakin vakuutetulla on oikeus vakuutustapahtuman johdosta suoritettavaan korvaukseen. Vakuutuksenottaja saa kuitenkin vakuutettua sitovasti neuvotella vakuutuksenantajan kanssa sekä nostaa korvauksen, paitsi jos vakuutettu on sopimuksessa nimeltä mainittu tai hän on ilmoittanut itse valvovansa oikeuttaan taikka kysymys on kiinnityksenhaltijan oikeudesta saada maksu korvauksesta.

Koirarotuvakuutuksen vakuutusehtojen, voimassa 1.1.2023 alkaen, kohdan A.2 (Ketä vakuutus koskee) mukaan vakuutus ja siihen kuuluvat lisävakuutukset koskevat vakuutuksenottajaa ja muuta henkilöä, jolla koira on hoidossa, kuten sijoitusvastaanottaja.

Koiravakuutusten yleisten sopimusehtojen, voimassa 1.1.2023 alkaen, kohdan N.4.3 (Korvauksen määräytyminen, vakuutusmäärä) mukaan […] [vakuutusyhtiö] pidättää korvauksesta seuraavat

• […]
• vakuutusmaksu ja muut saatavat, jotka ovat erääntyneet ja joita vakuutuksenottaja ei ole maksanut
• […]

Koirarotuvakuutuksen vakuutusehtojen, voimassa 1.1.2024 alkaen, kohdan A.2 (Ketä vakuutus koskee) mukaan vakuutus ja siihen kuuluvat lisävakuutukset koskevat vakuutuksenottajaa.

Koiravakuutusten yleisten sopimusehtojen, voimassa 1.1.2024 alkaen, ehtokohta N.4.3 vastaa sisällöltään 1.1.2023 alkaen voimassa olleita vakuutusehtoja.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että haetuissa korvauksissa on tässä tapauksessa kyse koirien uusille omistajille B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle aiheutuneis­ta eläinlääkäri- ja lääkekustannuksista. B, C, D ja E ovat kukin hakeneet korvauksia itselleen. Myös eläinlääkärilaskut, joista on haettu korvausta, on osoitettu koirien uusille omistajille. Avoin vakuutusmaksuvelka, jonka kuittaamisesta asiassa on kysymys, koskee vakuutusyhtiön FINElle neuvontavaiheessa yksilöimän sopimuksen tietojen perusteella muuta sopimusta kuin niitä sopimuksia, joilla koirat V, X, Y ja Z ovat vakuutettuina.

Siltä osin, kun vakuutusyhtiö on lisävastineessaan katsonut, ettei vakuutuksenottajalla ole oikeutta korvaukseen, koska hänellä ei ole asiassa vakuutettua etua, lautakunta toteaa vakuutusyhtiön tehneen kyseisistä korvauksista A:lle osoitetut myönteiset korvauspäätökset, mutta kuitanneen korvaukset A:lta olevista saatavistaan. Vakiintuneeseen ratkaisukäytäntöön viitaten lautakunta toteaa korvauspäätösten lähtökohtaisesti sitovan vakuutusyhtiötä. Korvaukseen oikeutetuista tahoista lausutaan tarkemmin jäljempänä.

Lautakunta toteaa osapuolten olevan erimielisiä siitä, mitä tietoja vakuutusyhtiölle on kerrottu koirien omistajuuden vaihtumisesta. Lautakunnalle ei ole toimitettu tarkempia selvityksiä siitä, mitä osapuolet ovat asiasta keskustelleet. Ottaen kuitenkin huomioon, että eläinlääkärilaskut, joista korvausta on haettu, on osoitettu B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle, katsoo lautakunta, että vakuutusyhtiön on katsottava olleen tietoinen siitä, että kyse ei ole A:lle aiheutuneista kustannuksista. Vakuutusyhtiön on siten katsottava hyväksyneen järjestelyn, jossa vakuutuksesta on korvattu muille kuin vakuutuksenottajalle aiheutuneita kuluja. Lautakunta katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella vakuutusyhtiön tekemien korvauspäätösten ei voisi tässä tapauksessa katsoa sitovan yhtiötä.

Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan myös yleisellä tasolla viitannut vaaran vastuun ilmoittamisen laiminlyöntiin ja sen mahdollisiin seuraamuksiin. Ottaen kuitenkin huomioon, että vakuutusyhtiöllä on vakuutuskorvauksia maksaessaan edellä todetusti ollut käytössään tieto siitä, että kyseessä on muille kuin A:lle aiheutuneista kustannuksista, ei lautakunta näe tarpeelliseksi arvioida asiaa tältä osin. Näin myös sen vuoksi, ettei vakuutusyhtiö ole esittänyt korvauksen alentamista tai epäämistä koskevia nimenomaisia väitteitä tältä osin.

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslaki nimenomaisesti tunnistaa tilanteen, jossa vakuutus on voimassa myös sellaisissa tilanteissa, joissa omaisuuden omistaa joku muu kuin vakuutuksenottaja tai vakuutusehdoissa nimenomaisesti mainittu vakuutettu. Vakuutussopimuslain 62 §:n mukaan, jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu. Vakuutussopimuslain 65 §:n mukaan kullakin vakuutetulla on oikeus vakuutustapahtuman johdosta suoritettavaan korvaukseen.

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 62 §:ää sovellettaessa merkitystä ei ole sillä, kuka vakuutuksen on ottanut, vaan vakuutus on voimassa edellä selostettujen hyväksi siitä riippumatta, onko henkilö jo vakuutussopimusta solmittaessa lainkohdassa tarkoitetussa asemassa vai onko tämä asema syntynyt vasta vakuutussopimuksen solmimisen jälkeen.

Jos toisin ei ole sovittu, omaisuusvakuutus on siis voimassa omaisuuden omistajan hyväksi ja näin ollen omaisuuden omistajaa on tällöin pidettävä vakuutussopimuslain 2 §:n 5) -kohdan mukaisena vakuutettuna, jolla on 65 §:n perusteella oikeus korvaukseen. Asiassa tulee täten arvioitavaksi, onko siitä, kenen hyväksi vakuutus on voimassa, sovittu 62 §:stä poikkeavalla tavalla.

Lautakunta toteaa, että laissa tai sen esitöissä ei tarkemmin määritellä, mitä tarkoitetaan toisin sopimisella vakuutussopimuslain 62 §:n mukaisessa tilanteessa. Lautakunta katsoo, että toisin sopiminen edellyttää tässä tapauksessa sitä, että vakuutusehtoihin tai vakuutuskirjaan sisältyy nimenomainen ehto, joka poikkeaa lain oletussäännöksestä.

Koiria X, Y ja V koskeviin korvauspäätöksiin sovelletaan 1.1.2023 voimaan tulleita koirarotuvakuutusehtoja, joiden ehtokohdan A.2 mukaan vakuutus ja siihen kuuluvat lisävakuutukset koskevat vakuutuksenottajaa ja muuta henkilöä, jolla koira on hoidossa, kuten sijoitusvastaanottaja. Koiraa Z koskevaan korvauspäätökseen sovelletaan 1.4.2024 voimaan tulleita koirarotuvakuutusehtoja, joiden ehtokohdan A.2 mukaan vakuutus ja siihen kuuluvat lisävakuutukset koskevat vakuutuksenottajaa.

Lautakunta katsoo, että pelkästään vakuutusehtojen mainintaa siitä, ketä vakuutus koskee, ei voi pitää vakuutussopimuslain 62 §:n mukaisena toisin sopimisena. Näin ollen koirien vakuutusten on katsottava olleen voimassa niiden uusien omistajien B:n, C:n, D:n ja E:n hyväksi. Samoin lautakunta katsoo B:n, C:n, D:n ja E:n korvausta hakemalla osoittaneen käyttävänsä heille vakuutettuina kuuluvaa oikeuttaan hakea korvausta ja syrjäyttäneen siten vakuutussopimuslain 65 §:n 2 momentissa vakuutuksenottajalle annetun oikeuden neuvotella korvauksesta ja nostaa se. Asiassa tulee siten arvioitavaksi, onko vakuutusyhtiöllä ollut tässä tilanteessa oikeus kuitata korvauksista A:n avoimia vakuutusmaksuja.

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslaissa ei ole säännöksiä vakuutuksenantajan oikeudesta kuitata vakuutusmaksusaatavaa vakuutuksenottajalle tai korvaukseen oikeutetulle tulevasta korvauksesta. Tämän vuoksi kuittausoikeus on ratkaistava yleisten kuittausta koskevien periaatteiden mukaan. Kuittauksessa vastakkaiset saamisoikeudet lakkaavat siltä osin kuin ne peittävät toisensa. Velkasuhteen osapuolella on oikeus kuittaukseen, kun voimassa olevan oikeuden mukaiset kuittaukset edellytykset täyttyvät. Kuittauksen edellytyksiä ovat saatavien samanlaatuisuus, vastasaatavan perimiskelpoisuus ja saamisten vastakkaisuus.

Arvioitaessa kuittauksen yleisiä edellytyksiä, lautakunta toteaa, että sille toimitettujen selvitysten perusteella saamiset ovat tässä tapauksessa samanlaatuisia ja että vakuutusyhtiön vastasaatava on perimiskelpoinen. Saamisia ei sen sijaan lautakunnan näkemyksen mukaan voi pitää vastakkaisina, koska saatavien vastakkaisuudella tarkoitetaan henkilöllistä vastakkaisuutta eli sitä, että pääsaatavan velkoja on vastasaatavan velallinen ja pääsaatavan velallinen on vastasaatavan velkoja.

Tässä tapauksessa pääsaatavan eli vakuutuskorvauksen velkojat ovat edellä mainituin perustein korvaukseen oikeutetut B, C, D ja E ja vastasaatavan eli vakuutusmaksusaatavan velallinen on A. Näin ollen lautakunta katsoo, etteivät kuittauksen yleiset edellytykset täyty asiassa.

Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että tilanteessa, jossa korvaukseen oikeutettu on muu kuin vakuutuksenottaja, saa vakuutuksen­antaja kuitata korvauksesta sen vakuutuksen vakuutusmaksut, johon kolmannen oikeus vakuutuskorvaukseen perustuu (Hemmo - Hoppu, Vakuutusoikeus. Alma Talent 2016, s. 142). Koska tässä tapauksessa vakuutusyhtiön saatava perustuu muuhun sopimukseen kuin siihen, josta B, C, D ja E ovat hakeneet korvausta, ei kyseessä ole edellä mainitun kaltainen tilanne, jossa vakuutusyhtiöllä voitaisiin oikeuskirjallisuuden perusteella katsoa olevan oikeus kuittaukseen.

Siltä osin kuin yhtiö on vedonnut asiassa ehtokohtaan N4.3, jonka mukaan vakuutusyhtiö pidättää korvauksesta vakuutusmaksut ja muut saatavat, jotka ovat erääntyneet ja joita vakuutuksenottaja ei ole maksanut, lautakunta toteaa vakuutussopimuslain olevan 3 §:n 1 momentin mukaisesti pakottavaa muuta vakuutettua ja korvaukseen oikeutettua kohtaan kuin vakuutuksenottajaa. Näin ollen sopimusehto, joka poikkeaa vakuutussopimuslain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön. Koska yhtiön vetoama ehtokohta poikkeaa B:n, C:n, D:n ja E:n vahingoksi vakuutussopimuslain 65 §:n 2 momentista, jonka mukaan kullakin vakuutetulla on oikeus vakuutustapahtuman johdosta suoritettavaan korvaukseen, on ehtokohtaa tältä osin pidettävä mitättömänä.

Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole oikeutta kuitata A:n avoimia vakuutusmaksuvelkoja B:n, C:n, D:n ja E:n hakemista korvauksista ja suosittaa vakuutusyhtiötä käsittelemään kyseiset korvausasiat uudelleen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole asiassa oikeutta kuittaukseen ja suosittaa vakuutusyhtiötä käsittelemään kysymyksessä olevat korvaushakemukset tämä huomioon ottaen uudelleen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Esittelijä Toukonen

Jäsenet:
Kuosa
Rantala
Ståhlberg
Yrttiaho