Tapahtumatiedot

Poliisin esitutkintapöytäkirjan mukaan B:n kuljettama henkilöauto oli oikealle kääntyvässä mutkassa siirtynyt vastaantulevan liikenteen ajokaistalle törmäten vastaantulevaan henkilöautoon. Henkilöautossa etupenkillä matkustajana ollut A loukkaantui yhteentörmäyksessä vakavasti saaden muun muassa akuutin kovakalvon alaisen verenvuodon ja kaularangan murtuman sekä kaularangan 5–6 nikamien tasoisen ruhjevamman, josta A:lle aiheutui osittainen neliraajahalvaus.

Liikennerikosasiaa käsitetiin käräjäoikeudessa, jossa syyttäjä vaati B:lle rangaistusta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä vammantuottamuksesta. Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 2.7.2024 että B:n menettely oli törkeiden tekomuotojen sijaan täyttänyt enintään liikenneturvallisuuden vaarantamisen ja vammantuottamuksen tunnusmerkistöt. Koska syyteoikeus näiden tekomuotojen osalta oli vanhentunut, käräjäoikeus hylkäsi B:tä koskevat syytteet.

A:n huoltaja C haki vahingosta korvausta A:n yksityistapaturmavakuutuksesta. Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksessään 18.7.2024 tieliikennelain 90 §:ään, jonka mukaan kuljettajan ja matkustajan on ajon aikana käytettävä istuinpaikalle asennettua turvavyötä tai heidän liikkumistaan estävää muuta turvalaitetta henkilöautossa. Vakuutusyhtiön saamien selvitysten mukaan A:lla ei ollut ajon aikana turvavyötä. A:n on täytynyt olla tietoinen turvavyön käyttämättä jättämisestä aiheutuvasta potentiaalisesta vahingonvaarasta. Yhtiö katsoi, että vahinkotapahtuma, jonka johdosta A on loukkaantunut kyseisellä vakavuudella, on ollut seurausta hänen törkeästä huolimattomuudestaan. Vakuutusyhtiö ilmoitti alentavansa A:n henkilövahingosta maksettavia korvauksia 1/4:lla.

Oikaisupyynnössään C piti vakuutusyhtiön korvauspäätöstä kohtuuttomana ja vetosi siihen, että A oli liikennevahingon sattuessa 15-vuotias, eikä voinut alaikäisenä lapsena ymmärtää, minkälaisia seuraamuksia turvavyön hetkellisellä avautumisella voi olla. Turvavyön avautumisen syy ei ole tiedossa. Vahinko on ollut seurausta siitä, että ajoneuvon aikuinen kuljettaja B ei ole ajanut turvallisesti ja liikennesääntöjen mukaisesti. C:n mielestä B:n olisi tullut kertoa matkustajanaan olleelle lapselle turvavyön käyttämisen tärkeydestä. C epäilee lisäksi, että B on yllyttänyt A:ta olemaan käyttämättä turvavyötä. C viittaa käräjäoikeuden tuomioon, jonka mukaan onnettomuus ei ollut miltään osin A:n aiheuttama. A:n menettelyä ei voida pitää törkeän huolimattomana. Korvauspäätöksessään 5.8.2024 vakuutusyhtiö ilmoitti, että päätöstä ei muuteta.

Asiaa käsiteltiin vielä vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Vakuutusyhtiö toisti 12.12.2024 annetussa korvauspäätöksessä aiemmin esittämänsä perustelut. Yhtiön mukaan A:n 15 vuoden ikää tai kuljettajan vaatimusta turvavyön pois jättämisestä ei voida pitää sellaisina tekijöinä, jotka muodostaisivat vakuutetulle syyntakeettomuuden turvavyön käyttämättä jättämiseen. Turvavyön puuttuminen on myötävaikuttanut liikenneonnettomuuden aiheuttaman vahingon laajuuteen. Yhtiö viittasi käräjäoikeuden tuomion perusteluihin, joiden mukaan jokainen 15 vuotta täyttänyt matkustaja on lähtökohtaisesti vastuussa turvavyön käyttämisestä ajon aikana. Myös käräjäoikeus on päätynyt siihen, että A itse on ollut vastuussa turvavyön käyttämisestä. Korvauspäätöstä ei muutettu.

Asiakkaan valitus

C toistaa A:n asiamiehenä laatimassaan lausuntopyynnössä aiemmissa oikaisupyynnöissä esitetyt perusteet. C:n mukaan on selvää, että 15 vuotta täyttänyt henkilö vastaa lähtökohtaisesti turvavyön käytöstään. A:lla ei jostakin syystä ollut turvavyö päällä kolarihetkellä. Ajoneuvoa kuljettaneen B:n mukaan turvavyö kuitenkin oli päällä aiemmin matkan aikana. B syytti A:ta vahingosta ja A:n epäiltiin aiheuttaneen onnettomuuden itsetuhoisin ajatuksin. Kuitenkin vain kuljettajaa syytettiin käräjäoikeudessa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä vammantuottamuksesta. C viittaa käräjäoikeuden tuomioon, jonka mukaan B:tä ei tuomittu rangaistukseen, koska syyteoikeus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vammantuottamuksesta oli vanhentunut. Tuomiosta kuitenkin ilmenee, että A:lla ei ollut minkäänlaista osuutta onnettomuuden sattumiseen. Käräjäoikeus katsoi, että jos A:lla olisi ollut turvavyö kolarihetkellä, hän olisi luultavasti säästynyt vakavilta vammoilta.

C:n mukaan epäselväksi on edelleen jäänyt, miksi A:n turvavyö oli vahingon sattuessa auki. Näyttöä siitä, että A olisi tahallaan jättänyt vyön kytkemättä, ei ole, vaan vyö on voinut aueta myös muista syistä. Myös käräjäoikeuden tuomiossa mainitaan kuljettajan nähneen, että turvavyö oli jossakin vaiheessa matkaa ollut kytkettynä. A ei itse muista vahinkotapahtumaa, mutta on kertonut olevansa varma siitä, että hän on B:n kanssa ajettaessa pitänyt aina vyötä päällä. C:n mielestä tilannetta ei kaikesta huolimatta voida rinnastaa esimerkiksi itsemurhayritykseen, jonka yhteydessä turvavyö jätetään tahallisesti kytkemättä. Turvavyö on voitu avata esimerkiksi epähuomiossa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. Yhtiö toistaa korvauspäätöksissään esitetyt perustelut.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Kysymys on siitä, voidaanko A:n katsoa aiheuttaneen vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta. Mikäli A:n voidaan katsoa aiheuttaneen vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, arvioitavaksi tulee korvauksesta tehtävän vähennyksen määrä. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 28 §:n 3. momentin mukaan, jos vakuutettu tapaturmavakuutuksessa tai sairausvakuutuksessa on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, vakuutuksenantajan vastuuta voidaan alentaa sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Tieliikennelain 90 §:n (mukaan kuljettajan ja matkustajan on ajon aikana käytettävä istumapaikalle asennettua turvavyötä tai heidän liikkumistaan estävää muuta ajoneuvoon asennettua turvalaitetta:
1) autossa;
[…]

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö on katsonut A:n aiheuttaneen vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta ja alentanut A:lle maksettua korvausta 1/4:lla.

Vakuutussopimuslain 28 §:n 3 momentin mukaan, jos vakuutettu tapaturmavakuutuksessa tai sairausvakuutuksessa on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, vakuutuksenantajan vastuuta voidaan alentaa sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Edellä mainittua säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 114/1993, s. 43) mukaan törkeästä huolimattomuudesta voi olla kyse esimerkiksi silloin, jos vakuutettu laiminlyö tietoisesti normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamisperusteesta. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on perustanut korvauksen alentamista koskevan päätöksensä vain siihen, että A ei ollut henkilöauton matkustajana käyttänyt turvavyötä, minkä vuoksi A:n kärsimä henkilövahinko on muodostunut olennaisesti vakavamaksi kuin mitä se olisi ollut, jos turvavyötä olisi käytetty. Tältä osin yhtiö on viitannut vammantuottamusta koskevan syytteen hylkäämiseen liittyneisiin käräjäoikeuden tuomion perusteluihin.  Koska muuta ei ole vakuutusyhtiön puolelta väitetty, Vakuutuslautakunta lähtee arviossaan siitä, että käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukainen liikennevahingon tapahtumainkulku on A:n turvavyön käyttämättömyyden syytä lukuun ottamatta osapuolten välillä riidaton.

Käräjäoikeus on tuomiossaan päätynyt siihen, että B:n kuljettama henkilöauto on ajautunut vastaantulevan liikenteen ajokaistalle siten, että ”mutka on mennyt suoraksi” B:n menettelyn johdosta. Oikeudenkäynnissä esitetyn todistelun perustella käräjäoikeus on arvioinut onnettomuuden varsin todennäköisesti johtuneen B:n hetkellisestä ajoon keskittymisen herpaantumisesta, jonka syy on tuomion perusteella jäänyt epäselväksi. Käräjäoikeus on katsonut törmäyksen johtuneen enintään rikoslain 23 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla perusmuotoisesta huolimattomuudesta, joten B:n teossa olisi voinut olla kyse mainitussa pykälässä tarkoitetusta perusmuotoisesta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Vammantuottamusta koskevan syytteen perustelujen mukaan käräjäoikeus on katsonut näytetyksi, että A:n turvavyö ei ollut ollut liikennevahingon sattuessa kiinnitettynä. Käräjäoikeuden arvion mukaan A olisi todennäköisesti saanut muiden onnettomuudessa mukana olleiden tavoin vain ruhjeiden tai mustelmien tasoisia vammoja, jos turvavyö olisi ollut käytössä. Näin ollen B:n syyksi voitiin lukea vain ne vammat, joita A olisi saanut, jos turvavyö olisi ollut kiinnitettynä liikennesääntöjen edellyttämällä tavalla.

Vakuutuslautakunta toteaa, että 15-vuotiaana rikosvastuun alaisen A:n velvollisuutena on ollut henkilöauton matkustajana itse huolehtia siitä, että hänen turvavyönsä on ajon aikana käytössä. Lautakunnalla ei ole perusteita arvioida esitettyä näyttöä käräjäoikeuden tuomiosta poikkeavalla tavalla, minkä vuoksi lautakunta päätyy käräjäoikeuden tuomion perusteluista ilmenevin tavoin siihen, että turvavyön käytön laiminlyöminen on ollut A:n vastuulla, ja A:n on katsottava turvavyön käyttämisen laiminlyödessään menetelleen huolimattomasti. Riidatonta on, että turvavyön puuttuminen on todennäköisesti lisännyt A:n liikennevahingossa saamien vammojen vakavuutta merkittävästi. Arvioitavaksi kuitenkin tulee, voidaanko A:n yksinomaan turvavyön käytön laiminlyönnin perusteella katsoa aiheuttaneen vakuutustapahtuman vakuutussopimuslain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla törkeällä huolimattomuudellaan. 

Tässä tapauksessa A on ollut matkustajana B:n kuljettaman henkilöauton etuistuimella. Vahinkotapahtuma on poliisin esitutkintapöytäkirjan tietojen perusteella sattunut huhtikuussa valoisaan aikaan kestopäällystetyllä tiellä, joka on ollut kuiva. Tieosuudella on ollut 50 km/h nopeusrajoitus. Vakuutusyhtiö ei ole väittänytkään, että ajomatkaan olisi tässä tapauksessa liittynyt sellaisia tavanomaisesta poikkeavia riskitekijöitä, jotka A:n erityisesti olisi tullut ottaa ajoon lähdettäessä huomioon. Yhtiö ei myöskään ole esittänyt, että A olisi vaikuttanut siihen, millä tavoin autoa on kuljetettu ennen vahinkotapahtuman sattumista, tai väittänyt A:n aiheuttaneen yhteentörmäyksen.

Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan turvavyön käyttämättä jättäminen lisää olennaisesti mahdollisessa liikennevahingossa aiheutuvien ajoneuvon kuljettajan ja matkustajien henkilövahinkojen riskiä jo verraten pienissä nopeuksissa sattuneissa yhteentörmäyksissä ja tieltä suistumisissa. Yhteentörmäyksen tai muun liikennevahingon sattuminen on kuitenkin erityisesti henkilöauton matkustajan näkökulmasta sattumanvaraista ja lähtökohtaisesti epätodennäköistä. Pelkästään turvavyön kytkemättömyydellä ei ole aiheutettu suurta vahingonvaaraa, eikä asiassa ole näytetty, että A:lla olisi ollut ennen ajoon lähtöä tai ajon aikana syytä ennakoida, että B:n kuljettama henkilöauto joutuu liikenneonnettomuuteen. Koska vakuutusyhtiö ei myöskään ole väittänyt A:n aiheuttaneen vammautumiseensa johtanutta yhteentörmäystä, tai muutenkaan esittänyt A:n vaikuttaneen henkilöauton kuljettamiseen, lautakunta katsoo, ettei A:n turvavyön käytön laiminlyöntiä, joka sinänsä on lisännyt A:n liikennevahingossa saamien vammojen vakavuutta, voida pitää vakuutussopimuslain 28 §:s tarkoitettuna vakuutustapahtuman aiheuttamisena törkeällä huolimattomuudella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:lle hänen henkilövahingostaan alentamattoman korvauksen

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Korkeamäki
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov