Tapahtumatiedot

Asiakas teki vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen hänen omistamassaan omakotitalossa asuvan henkilön saatua astmaattisia oireita. Kosteusvaurion syyksi oli aluksi epäilty aiempaa astianpesukoneen vuotoa, mutta laminaattilattian avaamisen yhteydessä oli ilmennyt, että lattian alla kulkeva patteriputki oli vuotanut pitkään. Lastulevystä löytyi hometta, alla oleva puru oli mustana homeesta ja syvemmällä ne olivat märkiä, samoin alla oleva betoni. Varsinaista vuotokohtaa ei tuolloin löytynyt, eikä vuodon kestosta ollut tietoa.

Vakuutusyhtiön tilauksesta S Oy teki kohteessa 29.8.2024 vahinkokartoituksen. Vahinkokartoitusraportissa todetaan kyseessä olevan vuonna 2005 valmistunut talo. Raportin mukaan tarkka vuotopaikka ei ollut tiedossa, mutta epäilyksenä oli, että ruokailutilan viereisen makuuhuoneen lattian sisällä kulkeva muovinen, suojaputkeen asennettu lämmitysputki oli vuotanut. Lämmitysjärjestelmän paineissa ei kuitenkaan havaittu merkittävää laskua. Lämmitysputki kulkee makuuhuoneesta kodinhoitohuoneeseen ja pesuhuoneen läpi tekniseen tilaan. Asiakkaalta saadun tiedon mukaan kodinhoitohuoneen lavuaarin vesihanalle tulevan kylmävesiputken liitin oli keväällä vuotanut allaskaapin sisällä, ja vuotovesi oli valunut putkea pitkin suoraan alla olevaan suojaputkeen ja noussut wc:n jakotukin kohdalla suojaputken toisesta päästä. Asiakas oli tuolloin itse uusinut liitoksen, ja wc:n lattialla oli ollut näkyvissä vain pieni määrä vettä. Vahinkokartoituksessa wc:n lattiassa havaittiin pintakosteudenosoittimella korkeita kosteuslukemia jakotukin ympärillä. Kartoitusraportin mukaan veden vuotopaikan sijainnin perusteella on mahdollista, että vahingon aiheuttajana on pelkästään edellä mainittu keväällä sattunut putkivuoto, sillä vuotovesi on havaintojen perusteella voinut painua jakotukin putkiläpivientien kohdalta suoraan lattian eristetilaan leviämättä ympäröivälle lattiapinnalle, eivätkä rakenteet silmämääräisesti olleet vesitiiviitä tältä osin. Tiedossa ei ollut, kuinka kauan vuoto oli kestänyt ennen sen havaitsemista. Lämmitysputken vuodon mahdollisuutta ei voitu kuitenkaan tarkastuskäynnillä poissulkea, vaan tältä osin raportissa todettiin, että asia tulee varmistaa purkutöiden yhteydessä tai lisätutkimuksin.

P Oy teki kohteessa 11.9.2024 lattialämmitysputkiston koeponnistuksen, jossa ei havaittu vuotoja.

Vakuutusyhtiö teki asiassa 25.9.2024 kielteisen korvauspäätöksen, jossa se katsoi vahingon syynä olevan puutteellinen vedeneritys. Korvauspäätöksessään yhtiö totesi kartoitusraportin havaintojen perusteella vahingon aiheutuneen keväällä 2024 sattuneesta vahingosta, jossa oli kyse liitosvuodosta allaskaapin sisällä. Vesi oli vuotokohdasta valunut putkea pitkin suoraan alla olevaan suojaputkeen ja noussut wc:n jakotukin kohdalla suojaputken toisesta päästä. Vahinkokartoitusraportin havaintojen mukaan vuotovesi oli voinut painua jakotukin putkiläpivientien kohdalta suoraan lattian eristetilaan leviämättä ympäröivälle lattiapinnalle. Wc:ssä, jossa vuoto tapahtui, oli lattiakaivo. Yhtiö totesi, että vakuutuksesta ei vakuutusehtojen korvausrajoitusten mukaisesti korvata vahinkoa, joka aiheutuu siitä, että kosteus on tunkeutunut rakenteisiin puuttuvien tai puutteellisten vedeneristysten takia. Voimassa olleet rakentamismääräykset edellyttävät, että sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, huonetilan lattia on vedenpitävä. Yhtiö katsoi, että jos lattia olisi ollut vedenpitävä, kuten määräyksissä vaaditaan, ei vuotovesi olisi päässyt tunkeutumaan rakenteisiin eikä vahinkoa olisi aiheutunut. Korvauspäätöksessä yhtiö vetosi Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, määräykset ja ohjeet (1987) kohtaan 3.2 ja RIL 107 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet (1976) kohtaan 2.3 (Märkien huonetilojen rakenteet) ja kohtaan 2.69 (Märkien huonetilojen rakennusyksityiskohtia).

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää ratkaisusuositusta siitä, onko vakuutusyhtiön 25.9.2024 tekemä korvauspäätös vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain mukainen. Asiakas katsoo, että vahinko ei ole aiheutunut kodinhoitohuoneen tai wc:n puutteellisesta tai puuttuvasta vesieristeestä.

Valituksessaan asiakas kertaa tapahtumatiedot ja toteaa, että kodinhoitohuoneessa ja wc:ssä ei ole suihkua eikä veden poistaminen niiden lattialta ole tarpeen. Kodinhoitohuoneessa on käsienpesuallas ja pyykinpesukone, joista vesi johdetaan viemäriin, ei lattialle. Myöskään wc:ssä ei johdeta vettä lattialle. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös perustuu kahteen virheelliseen olettamukseen. Rakentamismääräykset eivät ole edellyttäneet kodinhoitohuoneen tai wc:n lattia- tai seinäpintojen vedeneristämistä. Kodinhoitohuoneessa ja wc:ssä ei ole suihkua, eikä niiden lattia- tai seinäpintoihin kohdistu käytössä vesirasitusta. D1:ssä on ainoastaan ohjeena, ei määräyksenä, edellytys lattian vedenpitävyydestä, mikäli huoneessa on lattiakaivo. Kyseessä on siis ohje, ei velvoittava määräys. Toisekseen kodinhoitohuoneen ja wc:n lattiat ovat vedenpitäviä. Ohjeistus ei koske vedeneristystä. Asiakas myös katsoo, että vakuutusyhtiö ei voi vedota vakuutusehdon 5.4.5 osalta D1:een myöskään siitä syystä, että vakuutusehdossa on viitattu vedeneristykseen, mitä D1 ei sääntele. Sen sijaan RIL:n kohdassa 2.3 on määräys vedeneristyksestä, mutta se koskee ainoastaan märkätiloja. Asiakkaan asuintalon kodinhoitohuone ja wc eivät ole vakuutusyhtiön vetoamassa RIL:n kohdassa tarkoitettuja märkätiloja.

Vaikka rakentamismääräykset eivät edellyttäneet vedeneristystä kodinhoitohuoneessa ja wc-tilassa, on kodinhoitohuoneen lattia- ja seinäpintoihin asennettu vedeneristys. Jos rakentamismääräykset olisivat edellyttäneet vedeneristystä kodinhoitohuoneen ja wc:n lattiassa tai seinissä, olisi vedeneristys tehty hyvän rakennustavan mukaisesti. Allaskaapin alapuolella olevaa vesijohtojen läpivientiä ei rakentamismääräysten perusteella tarvitse eristää siten, ettei putkien pinnalla mahdollisesti virtaava vesi voisi päästä läpiviennin kohdalta välipohjaan. Allaskaapin alapuolelle ei normaalissa käytössä pääse vettä, joka voisi valua siellä olevan putken läpiviennin kohdalta välipohjaan. Edes märkätilassa olevan allaskaapin alapuolella lattiassa olevan putkiläpiviennin ei tarvitse olla täysin vesitiivis, ainakaan ylhäältäpäin allaskaapista valuvan veden osal­ta.

Lisäkirjelmässään asiakas toteaa, että vesivahinko on tapahtunut omakotitalon wc-tilassa, joka RT-kortin 84-10558 mukaisesti on kuiva tila. Asiakkaan mukaan tilaa ei tee kosteatilaksi pelkästään lattiakaivon olemassaolo. Asiakas kiinnittää erityistä huomiota RT-kortin sivun 2 oikeassa yläkulmassa olevaan kaavioon, jossa kuivan wc-tilan lattian kohdalla vedeneristystä ainoastaan suositellaan. Samassa taulukossa on erikseen maininta lattiakaivollisesta kodinhoitohuoneesta, jossa lattia tulisi vedeneristää. Kyseisessä kohdassa ei ole mainittu wc-tilaa, johon on rakennettu lattiakaivo.

Asiakas myös katsoo, että mikäli wc-tilaa pidettäisiin kosteana tilana lattiakaivon tulvimisvaaran perusteella, minkä vuoksi tilan lattia ja siinä olevan läpiviennit tulisi tiivistää/vedeneristää, ei vahinko tässä tapauksessa johtunut lattiakaivosta tai sen tulvimisesta. Toisin sanoen vahinko ei ole syy-yhteydessä lattiakaivoon eikä siitä johtuvaan vedeneristysvaatimukseen. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiö voisi korkeintaan vedota vedenerityksen puutteellisuuteen vahingossa, joka olisi johtunut veden­eristysvaatimuksen syynä olevasta tekijästä, joka tässä tapauksessa olisi lattiakaivon ylitulviminen. Asiassa on riidatonta, että vahinko ei ole aiheutunut lattiakaivon ylitulvimisesta.

Asiakas myös toteaa, että vesijohtojen ympärillä asennetun vedeneristeen ikä on yli 20 vuotta. Asiakkaan mukaan vedeneristeen kunto vahinkohetkellä ei osoita vedeneristeen asennustapaa ja kuntoa rakennuksen valmistuessa. Tunnettua on, että vedeneristys vanhenee ja sen ominaisuudet heikkenevät, varsinkin valorasituksen seurauksena asentamisen jälkeen. Asiakas katsoo, että vedeneristeen nykykunto ei osoita, etteikö läpivientien vedeneristys olisi ollut asianmukainen ja täyttänyt hyvän rakentamistavan vaatimukset asentamisvuonna. Asiakas myös toteaa, että läpivienteihin on saattanut kohdistua fyysistä rasitusta vuosien aikana muun muassa siivouksen yhteydessä, mikä on heikentänyt vesieristeen tiiveyttä, varsinkin ikääntyneessä vedeneristeessä. Heikkeneminen ei tällöin johdu asennusvirheestä vaan siivouksessa tapahtuneesta virheestä. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole myöskään kyennyt osoittamaan, että läpivientien vedeneristys olisi ollut alun perin puutteellinen.

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa ja katsoo, että asiassa on riidatonta S Oy:n kartoitusraportilla todettu syy vahingolle. Vahingon aiheuttaja on kylmävesiputken liitosvuoto. Liitoksesta vuotanut vesi on valunut suojaputkeen ja noussut wc:n jakotukin kohdalla suojaputken toisesta päästä päätyen jakotukin putkiläpivientien kohdalta wc:n lattian eristetilaan. Ympäröivälle lattiapinnalle vettä ei ollut levinnyt, eikä tiedossa ole, kuinka kauan vuoto oli kestänyt ennen sen havaitsemista. Yhtiö katsoo asiassa olevan erimielisyyttä siitä, pitääkö lattiakaivollisen wc:n lattia olla rakennettu vedenpitäväksi. Rakennus on vakuutuksenottajan mukaan rakennettu vuonna 2005 ja vakuutuskirjan mukaan vuonna 2002. Yhtiö katsoo, että wc on tapauksessa tulkittava tulvimisvaaralliseksi tilaksi siellä olevan lattiakaivon vuoksi, jolloin lattiarakenteelta edellytetään vedenpitävyyttä, joka toteutetaan vedenpitävällä rakenteella tai vedeneristyksellä.

Yhtiö toteaa, että Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään pitänyt rakenteille aiheutuneen vuotovahingon varsinaisena syynä lattiarakenteen puutteellisuutta, jos vesi äkillisen ja ennalta arvaamattoman rikkoutumisen seurauksena on päässyt rakenteisiin tilassa, jossa olisi tullut olla asianmukainen vedeneritys. Rakentamismääräykset ja hyvä rakentamistapa ovat talon rakentamisajankohtana edellyttäneet, että lattiakaivollisen tilan lattia sekä lattian ja seinän raja tehdään vettä pitäviksi. Jos lattiarakenne olisi toteutettu tällä tavalla, ei lattialle vuotanut vesi olisi päässyt aiheuttamaan rakenteille vahinkoa. Yhtiö viittaa tältä osin Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 320/14. Yhtiö myös toteaa, että rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta aiheutuvia vahinkoja ei lautakuntakäytännössä ole pidetty ennalta arvaamattomina vahinkoina. Lattiakaivollisessa tilassa vedeneristyksen tulee toimiakseen olla hyvän rakentamistavan mukaan ainakin noin 50 millimetrin korkeuteen ulottuvalla tavalla kaukalomainen, jotta esimerkiksi lattiakaivosta tulviva vesi ei pääse suoraan rakenteisiin.

Rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan ohjeistusten osalta yhtiö toteaa, että rakentamista ohjaavat rakentamismääräysten lisäksi hyvän rakentamistavan ohjeet. Hyvän rakentamistavan ohjeita tarvitaan tarkentamaan rakentamismääräysten sisältöä. Rakentamismääräyksissä on määräysosa, joka osoittaa sen, minkälainen rakentamisen vähimmäis­tavoite kulloisessakin rakennetapauksessa on tarpeen. Rakentamismääräyksissä ohjeet mainitaan ehdollisina sen vuoksi, että siinä tarkennetaan tasoa, jota määräyksellä haetaan. Esimerkiksi määräyksen ohjeen maininta "tulisi vedeneristää" on toteutustapa tavoitetasolle vesitiiveydestä, joka voidaan saavuttaa myös muulla tavoin kuin vedeneristerakennekerroksella, käyttämällä esimerkiksi muuta vesitiivistä rakenneosaa, jolla vesitiiveys saavutetaan. Rakentamisessa ovat olemassa myös eri rakennustekniikan alojen RYL-teokset eli Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset. Kyseessä eivät ole ohjeet, vaan vaatimukset siitä, millä laatutasolla urakoitsijoiden tulee rakentaminen toteuttaa. Rakentamismääräykset eivät siis ole ainoat rakentamista ohjaavat ehdottomat vaatimukset. RYL:n sisältämät vaatimukset sisältävät ohjeita vastaavasti kuten määräyksetkin, ja myös niissä olevat ohjeet esittävät tavan, jolla määrätty tai vaadittu lopputulos saavutetaan. Tämä tarkoittaa, että ohjetta lievemmällä tavalla rakentamista ei saa toteuttaa, mutta jokin muu tapa kuin ohjeessa esitetty on sallittu, kunhan vastaava laatutaso saavutetaan.

Yhtiö myös toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n viimeisen virkkeen mukaan rakentamisessa tulee lisäksi muutoinkin noudattaa hyvää rakentamistapaa. Yhtiö vetoaa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-011917, jossa on todettu, että vastuu rakentamismääräysten noudattamisesta on ensisijaisesti rakennuttajalla ja rakentajilla ja että rakennusvalvonnalla on lähtökohtaisesti oikeus luottaa rakennushankkeeseen osallistuvien ammattitaitoon. Samoin yhtiö vetoaa ratkaisusuositukseen FINE-017597, jossa on todettu, että 1980-luvun alussa voimassa olleet velvoittavat rakentamismääräykset, samoin kuin osaltaan hyvää rakentamistapaa määrittävä Suomen rakennusinsinööriliiton julkaisu (RIL 107) ovat edellyttäneet, että märkien huonetilojen ja lattiakaivollisten tilojen lattiarakenteet ovat vedeneristettyjä. Lisäksi yhtiö vetoa Turun hovioikeuden tuomioon 262 S 15/661, jossa hovioikeus on todennut, että vaikka RT-kortti ei olekaan sitova määräys, sen voidaan katsoa kuvastavan hyvää rakentamistapaa.

Yhtiö toteaa, että Vakuutuslautakunnan mukaan Rakennustieto Oy:n RT- ja LVI-korttien sekä RYL-teosten tulkitaan rakennusalalla vallitsevan yleisen käsityksen mukaan esittävän viranomaismääräysten mukaisia, käytännössä toimiviksi todettuja, hyvää rakennustapaa edustavia ratkaisuvaihtoehtoja. Vakuutuslautakunta on myös katsonut, että rakennusmateriaalien valmistajien antamien asennusohjeiden noudattamista voidaan pääsääntöisesti pitää osoituksena hyvän rakentamistavan mukaisesta menettelystä. Edellisten perusteella yhtiö toteaa, että rakentamista ohjaavat rakentamismääräykset ja RYL-vaatimukset, ja niitä täydentävät sekä tarkentavat hyvän rakentamistavan ohjeistukset. Hyvän rakentamistavan ohjeita ovat muun muassa Rakennustiedon kortistot (muun muassa RT-, LVI- ja KH-kortistot) sekä Suomen rakennusinsinööriliiton julkaisut (RIL-teokset).

Yhtiö toteaa, että vakuutusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu puutteellisen vedeneristyksen vuoksi, mikä tarkoittaa, että vahinkoa ei korvata, jos kosteus pääsee vedeneristetyn rakenteen läpi ilman, että kohteella on tapahtunut sellaista tapahtumaa, joka olisi rikkonut vedeneristeen. Tässä tällaista vedeneristyksen rikkoutumista ei ole tapahtunut. Kohteessa on mainittu olleen vedeneriste lattiakaivollisen tilan lattiarakenteessa. Yhtiö katsoo, että rakentamismääräykset edellyttävät lattiakaivollisen tilan lattiarakenteelta vedenpitävyyttä. Jos kyseessä on suurempi kuiva tila, esimerkiksi keittiö, voi vedenpitävä alue olla paikallinen märkätilarakenne. Kohteessa erillistä märkätila-aluetta ei ole rakennettu, joten koko wc-tila on kyseinen märkätila-alue. Vedeneristyksen ohjeistus on esitetty muun muassa hyvän rakentamistavan ohjeessa RIL 107 Rakennusten veden- ja kosteuden eristysohjeet.

Tilaan asennettu lattiakaivo edellyttää, että tilan lattia on vesitiivis. RIL 107 käsittelee rakennuksen sisäpuolisen vedeneristyksen asennustapaa kohdassa märkätilojen rakenteet. Rakentamisen ohjeissa ei ole olemassa erikseen kuivien tilojen vedeneristysohjetta. RIL 107 -teos osoittaa sen, miten lattiakaivollisten tilojen rakenteiden vedenpitävyys voidaan toteuttaa. RIL 107 -ohjeiden minimivaatimusta voidaan edellyttää kaikilta niiltä lattiakaivollisilta tiloilta, joissa rakentamismääräykset edellyttävät olevan vesitiivis lattiarakenne. RIL-ohjeissa on otettu kantaa vesitiiveyteen lattiapinnan ja seinänvierustan rajassa, johon on ohjeistettu asentamaan vedeneriste yhtenäisenä lattiapinnalta seinälle eli tekemään niin sanottu seinälle nosto. Samoin ohjeistetaan suorittamaan myös kaikkien lattian lävistävien läpivientien kohdalla. Läpiviennin suojaputkelle tulee suorittaa vastaava vedenpitävän eristeen nosto lattiapinnan yläpuolelle. Ylösnoston vähimmäiskorkeus on 15 millimetriä valmiin lattiapinnan yläpuolelle.

Lisäksi yhtiö vetoaa RT-korttiin 18-109922 (2008) koskien kiinteistön teknisiä käyttöikiä ja kunnossapitojaksoja. Kyseisen RT-kortin mukaan märkätiloissa laattalattian alla olevan massamaisen vedeneristeen käyttöikä normaaleissa olosuhteissa on 30 vuotta ja kevyissä olosuhteissa 40 vuotta. Yhtiön mukaan voidaan siis todeta, että vuonna 2005 rakennetun rakennuksen vedeneristeellä on edelleen runsaasti käyttöikää jäljellä. RT-kortti on julkaistu rakennuksen valmistumisvuoden 2005 jälkeen, mutta vedeneristeen kohdalta se kattaa asennukset vuodesta 1999 lähtien. Tiiveysvaatimukset on kortin mukaan määritelty rakentamismääräyskokoelman osassa C2 vuodelta 1998. SisäRYL:n mukaan vedeneristystarvikkeiden edellytetään, että materiaalin tulee kestää rakenteen käyttöiän tai huolto- ja korjausvälin ajan. Teknisen käyttöiän perusteella rakennukseen vuonna 2005 asennetulla vedeneristeellä on vielä runsaasti käyttöikää jäljellä, joten vedeneristeen voidaan olettaa olevan edelleen tiivis kaikilta niiltä kohdiltaan, jossa se on oikein asennettu.

Yhtiö vetoaa myös TalotekniikkaRYL 2002 -julkaisun kohtiin G2000.00 (Vesijohto ja viemäriverkoston yleiset vaatimukset) ja G2860 (Lattiakaivot) sekä RT-kortin 84-10558 (Asunnon kosteiden tilojen rakenteet, 1994) kohtaan LVIS-läpiviennit ja toteaa, että kohteesta otetussa kuvassa on vesijohtojen suojaputkissa nähtävissä harmaata vedeneristeen tapaista massaa. Vedeneristeen asennustapa on kuvissa nähtävissä. Kuvien mukaan suojaputkien ympärille ei ole asennettu lainkaan läpivientivahviketta, vaan eriste on sivelty suoraan epätasaisen suojaputken pintaan. Kyseessä on vedeneristeen asennusvirhe. Läpivientien eristämisessä tulee käyttää vahvikkeita läpivientien juuressa.

Talonrakennuksen sisätöitä koskevan SisäRYL 2000 -julkaisun osalta vakuutusyhtiö vetoaa kohtaan 24.52 (Tasoitettu lattia) sekä kohdan 632 (Rakennusten sisäpuolinen vedeneristys) alakohtiin 631.1 (Vedeneristystarvikkeet), 632 (Rakennusten sisäpuolinen vedeneristys), 632.33 (Siveltävien, valettavien ja ruiskutettavien vedeneristystarvikkeiden alusta) ja toteaa, että kohteessa on havaittavissa, että suojaputkien ympärillä olevaa betonirakennetta ei ole tasoitettu sellaiseksi, kuin SisäRYL edellyttää lattiapintojen olevan. Lattiassa ei saa olla hammastusta lainkaan. Yhtiön mukaan edellä mainittu tarkoittaa, että putkien ympäristö olisi pitänyt tasoittaa kauttaaltaan, ja kun näin ei ole toimittu, ei vedeneristeen asentaminen oikein ole ollut mahdollista. Yhtiö viittaa kartoitusraportin wc:stä otettujen kuvien kuvateksteihin, joissa on todettu, että ”Keväällä havaitusta liitosvuodosta johtuen vesi oli asiakkaalta saadun tiedon mukaan tulvinut vesiputken suojaputkesta ylös jakotukin juurella. Arvioidaan veden päässeen lattian eristetilaan kuvassa näkyvien putkiläpivientien kautta, rakenteet eivät silmämääräisesti ole vesitiiviit tällä osin.” sekä kohtaan ”Wc. Lattiassa havaittiin pintakosteudenosoittimella korkeita kosteuslukemia jakotukin ympärillä”.

Yhtiön mukaan rakentamismääräysten, -vaatimusten ja niitä täydentävien ohjeiden perusteella voidaan todeta, että suojaputkien läpivientikohdalla on puutteellinen lattiapinnan tasaisuus sekä virheellisesti suoritettu vedeneristystyö. Vuoto rakenteisiin on tapahtunut kyseisten suojaputkien kohdalla, ja putkien ympärillä tulisi olla vesitiivis vedeneriste seinille nostoineen. Vakuutusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu siitä, että kosteus on tunkeutunut rakenteisiin puuttuvien tai puutteellisten vesieristysten takia. Putkiläpivientien kautta rakenteisiin vuotaneesta nesteestä aiheutuva vahinko ei myöskään ole vakuutuksesta korvattava tapahtuma. Vakuutus ei korvaa, jos rakentamista tai korjausrakentamista ei ole suoritettu hyvän rakentamistavan mukaisesti taikka ammattitaitoisesti ja huolellisesti. Kohteessa on havaittu puutteita ja siinä on osoitettu olleen edellä mainitut vakuutusehtokohdassa 5.4.5 mainitut virheellisyydet. Yhtiö myös katsoo, että koska kohteessa on havaittu hyvän rakentamistavan ohjeiden vastaisia toteutuksia rakenteissa, ei kyseinen vahinkotapaus ole myöskään ennalta arvaamaton vaan pikemminkin odotettavissa oleva tapahtuma, jos lattialle pääsee vettä läpivientien lähelle. Näillä perusteilla yhtiö katsoo, että kielteinen korvauspäätös on ollut vakuutusehtojen mukainen.

Lisävastineessaan yhtiö toteaa, että se tulkitsee rakentamisen oikeellisuutta rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan ohjeiden mukaan. Rakentamismääräyksessä Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot D1 (1987) määrätään, että lattiakaivollisessa tilassa tulee olla vedeneriste tai lattiarakenteen tulee muutoin olla vedenpitävä. Rakentamismääräyksessä siis edellytetään, että lattian, jossa lattiakaivo sijaitsee, tulee olla vesitiivis. Määräys ei ota kantaa siihen, onko kyseessä kuiva-, kostea- tai märkätila. Rakentaja on kohteen rakentaessaan huomioinut, että kyseinen tila tarvitsee lattiakaivon. Määräyksen mukaan lattiakaivon asentaminen on edellyttänyt lattiarakenteen vesitiiveyttä riippumatta tilan kosteusrasituksen määrittelystä. Vakuutuslautakunta on muun muassa ratkaisussaan 431/12 todennut, että rakentamismääräyksen D1 1987 mukaan lattiakaivollisen lattian ja seinän raja tehdään tiiviiksi. Kyseisessä tapauksessa oli kyse kodinhoitohuoneen vesitiiveydestä ja vedeneristämisestä. Huomattavaa on, että tapauksessa 431/12 kodinhoitohuone ei ole märkätila, kuten nyt vastaavasti kohteena oleva wc-tila. Lattiarakenteen vesitiiveyttä ei myöskään voi saavuttaa, mikäli lattian lävistäviä putkia ei tiivistetä vesitiiviiksi lattian vedenpitävään kerrokseen.

Lisäksi yhtiö toteaa, että vedeneristetyn lattian asennus ja työohjeet on esitetty märkätiloja koskevissa aineistoissa. RIL 107 2000, Rakennusten veden- ja kosteuden eristys ohjeet -julkaisu sisältää tiedon siitä, miten vesitiivis rakenne toteutetaan. Teoksessa mainitaan, että lattian veden­eristyksen reuna on suoriteltavaa nostaa vähintään 100 millimetrin korkeuteen lattiapinnasta. Koska kyseessä on hyvän rakentamistavan ohje, esittää se tavoitetason, jota vesitiiveydellä tavoitellaan. Veden­eristeen ei tarvitse nousta 100 millimetriä seinälle, jos vesitiiveys muutoin saavutetaan ohjeen tavoittelemalla tavalla. Ohjeen mukaan tilan seinän ja lattiarajan tulee olla vesitiivis siten, että vesi ei pääse sen kautta rakenteisiin. RIL 107 -julkaisussa todetaan läpivientien sijoittamisesta lattiarakenteeseen, että ”Jos lattiaan joudutaan tekemään läpivientejä, tulee läpivientien reunan olla vähintään 40 millimetrin päässä valmiista seinäpinnasta” ja että ”Lattian lävistävien putkien kohdalla vedeneriste nostetaan vähintään 15 millimetriä putken ympärillä olevaa valmista lattiapintaa ylemmäksi”. Ohjeessa mainittu 40 millimetrin etäisyys seinästä ja toisista putkista varmistaa sen, että vedeneristeen läpivientivahvike saadaan asennettua oikein. Jos putket ovat toisissaan kiinni, ei vedeneristeen vahviketta ole mahdollista tehdä oikein.

Yhtiön mukaan kohteelta otetun valokuvan perusteella voidaan todeta, että vesijohtojen suojaputkien läpivientien sijainti on aivan seinän vieressä ja että putket ovat toisissaan kiinni. Putkien pinnalla on havaittavissa harmaata vedeneristettä, eli tiivistämistä on yritetty suorittaa. Suojaputkiin ei kuitenkaan ole asennettu läpivienneissä käytettävää vahviketta, joka varmistaa vedeneristeen kestävyyden erityiskohdissa. Siveltävään vedeneristeeseen tulee asentaa vahvikekangas sisä- ja ulkokulmiin sekä läpivientien kohdalle. Vesijohtojen vieressä olevassa harmaassa viemäriputkessa ei ole lainkaan vedeneristeen nostoa, joten kyseessä on vedeneristeen läpiviennin asennusvirhe, koska nosto putken pintaan puuttuu kokonaan. Suojaputkien ympärillä oleva betonilattia on epätasainen. Vedeneriste tulee asentaa tasaiselle pinnalle. Tältä osin yhtiö vetoaa RYL 90 -julkaisun (1990) kohdan 22 (Veden ja kosteuden eristys) alakohtaan 22.3 (Sivelyeristys sisäpuolisissa rakenteissa, kosteuden eristys) ja toteaa lisäksi, että valokuvan perusteella kohteessa putkien juuressa oleva lattiapinta ei ole RYL:n vaatimusten mukaisesti tasainen eikä vedeneristeellä ole mahdollista saada aikaan tasaista tiivistä pintaa. Kuvista on yhtiön mukaan myös havaittavissa, että huonetilan seinän ja lattian rajaan läpivientien kohdalle on pursotettu uretaaniestettä, mikä viittaa vahvasti koloihin kahden rakenteen välillä. Koska rakenteessa on ollut koloja, rakenteen tasaisuus ei ole vastannut RYL:n mainintaa pintojen tasaisuudesta silloin, kun siihen asennetaan vedeneriste. Vedeneristeen ohjeena on, että pintojen tulee olla tasaiset, jotta siihen saadaan aikaan tasainen vesitiivis kerros.

Yhtiön mukaan kohteessa voidaan siis havaita rakennusvirheitä läpivientiputkien sijainnissa sekä vedeneristyksen toteutustavassa läpivientiputkien osalta, koska vedeneristeen vahvike puuttuu. Vahvikekangas varmistaa, että kahden eri materiaalin välillä aiheutuvat liikkeet ja mahdolliset putkiin aiheutuvat ulkoiset voimat eivät aiheuta vedeneristeen rikkoontumista läpivientiputken juuressa. Vahvikekangas luo vedeneristeeseen lisää sitkeyttä ja vahvuutta kohdata ulkoisia voimia, muun muassa siivouksesta aiheutuvat voimat.

Yhtiö toteaa, että jos lattia olisi ollut vedenpitävä, kuten määräyksissä ja ohjeissa edellytetään, ei vuotovesi olisi päässyt tunkeutumaan rakenteisiin eikä vahinkoa olisi aiheutunut. Vahinko on näin ollen aiheutunut puutteellisista vedeneristyksistä. Rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu siitä, että kosteus on tunkeutunut rakenteisiin puuttuvien tai puutteellisten vesieristysten takia. Näin ollen yhtiö katsoo, ettei vahinko ole vakuutuksesta korvattava.

Sopimusehdot, rakentamismääräykset ja -ohjeet ja lainsäädäntö

Sopimusehdot

Asiassa sovellettavien vakuutusehtojen, voimassa 1.1.2013 alkaen, ehtokohdan 5.1.1 (Laaja turvataso) mukaan laajasta turvatasosta korvataan palo-, räjähdys-, salamanisku- myrsky-, poikkeuksellisia tulva-, varkaus-, murto-, ryöstö-, vahingonteko- ja vuotovahinkoja, ilma-alus- ja ympäristövahinkoja sekä rikkoutumisvahinkoja kohtien 5.2.1–5.2.12 ja 5.3–5.4 mukaisessa laajuudessa.

Jos erikseen sovitaan ja tehdään merkintä vakuutuskirjaan, voidaan laajaan turvatasoon lisätä turva, joka kattaa muutkin äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutuvat vahingot kuin kohdissa 5.2.1–5.2.12 mainitut.

Ehtokohdan 5.2.10 (Vuoto) mukaan vakuutuksesta korvataan nesteestä, höyrystä tai kaasusta aiheutunut vahinko, kun tällainen aine on virrannut arvaamattomasti ja suoraan vakuutuksen voimassaoloaikana

• rakennukseen asennetuista kiinteistä putkistoista, koneista ja käyttölaitteista
• hyväksytyllä letkuliitännällä ja sulkuventtiilillä johtoverkkoon liitetystä pesukoneesta tai astianpesukoneesta ja aiheutunut vahinko todetaan vakuutuskauden aikana.

[…]

Ehtokohdan 5.2.13 (Muu äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutuva vahinko) mukaan, jos siitä on erikseen sovittu ja tehty merkintä vakuutuskirjaan, korvataan laajasta turvatasosta myös muu kuin kohdissa 5.2.1–5.2.12 mainittu vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutetulle omaisuudelle äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Ehtokohdan 5.4.5 (Rakennusvirhe) mukaan vakuutuksesta ei korvata

• vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle sen vaurioiduttua suunnittelu-, perustus- tai rakennusvirheen vuoksi. Tällainen virhe on kyseessä, jos
  • rakennus ei vastaa niitä säännöksissä tai määräyksissä asetettuja vaatimuksia, jotka rakennuksen oli täytettävä rakennusvalvontaviranomaisen hyväksyessä sen käyttöönotettavaksi
  • rakentamista tai korjausrakentamista ei ole suoritettu hyvän rakentamistavan mukaisesti taikka ammattitaitoisesti ja huolellisesti
  • rakentamisessa tai korjausrakentamisessa käytetty materiaali ei ole kestävyydeltään tai muilta ominaisuuksiltaan tavanomaisen hyvää laatua.
• joka aiheutuu lattiakaivon ja sen korokerenkaan liitoksen tai lattiakaivon ja lattian vesieristeen liitoksen tai lattiakaivon läpivientien tai korokerenkaan putkiläpivientien kautta rakenteisiin vuotaneesta nesteestä
• joka aiheutuu siitä, että kosteus on tunkeutunut rakenteisiin puuttuvien tai puutteellisten vesieristysten takia
• […].

Rakentamismääräykset ja -ohjeet

Suomen rakentamismääräyskokoelma D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot. Määräykset ja ohjeet (1987)
3.2 Viemäröinnin järjestely
Määräykset
Jokainen vesipiste samoin kuin sellaiset huonetilat, joissa esiintyy ylitulvimisvaaraa tai joiden lattiat on voitava vedellä puhdistaa, on varustettava kyseiseen tarkoitukseen soveltuvalla viemäripisteellä, mikäli jätevettä ei muulla tavalla voida haitatta viemäröidä.

Viemäripisteen järjestely
Ohjeet
Sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen.

TalotekniikkaRYL 2002 Talotekniikan rakentamisen yleiset laatuvaatimukset, Osa 1
G2 vesi ja viemärijärjestelmä, G2000 Yleistä
G2000.00 Vesijohto- ja viemäriverkoston yleiset laatuvaatimukset
[…] Märkätilassa lattian vedeneristystä ei saa lävistää vesijohdon putkiläpiviennillä. Jos läpivienti erityistapauksessa joudutaan tekemään, vedeneristyksen reuna korotetaan ja tiivistetään putken ympärille vedenpitäväksi. […]

SisäRYL 2000 Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset. Talonrakennuksen sisätyöt
24.5 Valmis pintabetoni
24.52 Tasoitettu lattia
Vaatimukset
Tasoitettu lattia on suunnitellun päällysteen alustalle asettamien vaatimusten mukainen.
Tasoitetun lattian tasaisuus on taulukon 24:T1 mukainen. […]

632 Rakennusten sisäpuolinen vedeneristys
632.1 Vedeneristystarvikkeet, 632.11 Laatu
Vaatimukset
[…] Vedeneristystarvike estää veden tunkeutumisen rakenteeseen. Vedeneristystarvikkeet kestävät jatkuvan kosteuden ja emäksisen veden aiheuttamat sekä muut rasitukset rakenteen käyttöiän tai huolto- ja korjausvälin ajan. […]

632.3 Alusta
Vaatimukset
[…] Alusta on niin tasainen, että vesi ei lammikoidu vedeneristyksen päällä. Alusta on niin kiinteä, luja ja käsitelty siten, että vedeneristyksen riittävä tartunta ja kiinnittyminen alustaan on mahdollista saavuttaa. Alusta puhdistetaan ja siitä poistetaan sellaiset epätasaisuudet, jotka voivat johtaa vedeneristyksen vaurioitumiseen asennuksen tai käytön aikana.
[…]
Tarvittavat lattiakaivot, läpivienti-, liikuntasauma- ja muut vastaavat varusteet on asennettu siten, että vedeneristys voidaan liittää niihin. […]

Ohje
Asunnon märissä tiloissa suositellaan lattian kaltevuudeksi lattiakaivoon päin yleensä 1:80 ja suihkun alueella 1:50. Jos suihkun osuus on erotettu muusta lattiapinnasta esimerkiksi pudottamalla se noin 20 mm alemmaksi, riittää muun lattian kaltevuudeksi 1:100.
Erityistiloissa tulee vaakasuorien pintojen rajaukset ja lattian kaltevuudet suunnitella tapauskohtaisesti siten, että vesi poistuu lattiakaivoihin eikä lammikoitumista tapahdu.

Ohje
Läpiviennit on sijoitettava riittävän etäälle seinästä, jotta läpiviennin ja seinän väliin voidaan tehdä ehjä vedeneristys. Suositeltava vähimmäis­etäisyys on 40 mm. Läpiviennit pyritään sijoittamaan kohtiin, joissa vesirasitus on pienin.

632.33 Siveltävien, valettavien ja ruiskutettavien vedeneristystarvikkeiden alusta
Vaatimukset
Alusta on esikäsitelty suunnitelmissa esitetyllä tavalla. Alustassa ei ole huokosia, koloja tai vastaavia kalvon muodostuksen estäviä kohtia. Alustassa ei ole rosoja, kohoumia tai epätasaisuuksia, jotka estävät vaaditun kalvonpaksuuden toteutumisen kaikkialla.
Betonialustasta poistetaan sementtiliima ja muu tartuntaa heikentävä aines siten, että betonin pintakerrokselle suunnitelma-asiakirjoissa asetetut vetolujuus- tai muut vaatimukset täyttyvät ja riittävä tartunta on saavutettavissa.
Liian epätasainen betonialusta tasoitetaan sementtiliiman poiston jälkeen vedeneristysmateriaalin ja alustan kanssa yhteensopivalla tasoitteella. […]

RYL 1990 Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset
22 Veden ja kosteuden eristys
22.3 Sivelyeristys sisäpuolisissa rakenteissa, kosteuden eristys
[…] Alustan tulee olla kuiva ja puhdas, eikä se saa olla jäätynyt. Siinä ei saa olla hammastuksia eikä koloja. Sen tulee olla niin kiinteä ja tasainen, että sivelyt peittävät pinnan tasaisena kerroksena joka kohdasta. Alustan sileyden tulee vastata puuhierrettyä betonipintaa. […]

RIL 107 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, 1976
2.3 Märkien huonetilojen rakenteet
Märkä huonetila on huone tai tila, jossa veden poistaminen lattialta on tarpeen. Veden poisjohtamiseksi on lattian kaltevuuden oltava yleensä vähintään 1:100. Märkien huonetilojen lattioissa on oltava vedeneristys. Maanvastaiset lattiat ks. 2.1. Tarvittaessa on myös märkien huonetilojen seinissä oltava vedeneristys. Vedeneristystä ei tarvita, jos rakenne on vedenpitävä.

2.96 Märkien huonetilojen rakenneyksityiskohtia
Märkien huonetilojen lattioiden vedeneristys on ulotettava siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin yleensä vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi. Kynnysten kohdalla on eristys nostettava vähintään 20 mm viereistä lattiapintaa ylemmäksi. Putkien yms. lävistykset on vedeneristyksen kohdalla tehtävä vedenpitäviksi. Käytettäessä muovi- tms. mattoa vedeneristyksenä on eristys putkien lävistysten kohdalla nostettava 50 mm lattiapintaa ylemmäksi esimerkiksi erillistä liitoskappaletta käyttäen. Lattiakaivojen ja vedeneristyksen liitoksen on oltava vedenpitäviä.

RT 84-10558 Asunnon kosteiden tilojen rakenteet, 1994
6 Liittyvät rakenteet
LVIS-läpiviennit
Lattiassa olevien läpivientien vesitiiviys tulee varmistaa esimerkiksi vedeneristyksen kanssa limittyvällä laipalla tai laipallisella holkilla. […]

Lainsäädäntö

Maankäyttö ja rakennuslain (1999/132) 117 §:n (Rakentamiselle asetettavat vaatimukset) mukaan rakennuksen tulee olla tarkoitustaan vastaava, korjattavissa, huollettavissa ja muunneltavissa sekä, sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut. Rakentamisessa tulee lisäksi muutoinkin noudattaa hyvää rakennustapaa.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys rakenteille aiheutuneen vuotovahingon korvattavuudesta. Vuonna 2005 rakennetun talon lattiakaivollisessa wc-tilassa allaskaapissa sijainneen kylmävesiputken liitoskohta on vuotanut, minkä seu­rauksena vesi on päässyt valumaan suojaputkeen ja noussut wc:n jakotukin kohdalla suojaputken toisesta päästä päästen jakotukin putkiläpivientien kohdalta lattian eristetilaan.

Sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan nesteestä aiheutunut vahinko, kun neste on virrannut arvaamattomasti ja suoraan vakuutuksen voimassaoloaikana rakennukseen asennetuista kiinteistä putkistoista, koneista ja käyttölaitteista. Rajoitusehdon mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu siitä, että kosteus on tunkeutunut rakenteisiin puuttuvien tai puutteellisten vesieristysten takia.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että rakenteille aiheutunut vahinko on seurausta puutteellisesta vedeneristyksestä. Asiakas taas katsoo ensisijaisesti, ettei tila ole vaatinut vedeneristystä. Toissijaisesti asiakas katsoo, että mikäli vedeneritystä tilassa edellytettäisiin, on se toteutettu asianmukaisesti. Asiakas myös katsoo, että vakuutusyhtiö ei voi tässä tilanteessa vedota vedeneristyksen puutteellisuuteen, koska vaatimus vedenerityksestä perustuu lattiakaivon ylitulvimisvaaraan, eikä vahinko tässä tapauksessa ole aiheutunut lattian ylitulvimisesta. Asiassa on myös erimielisyyttä vakuutusyhtiön vetoamien rakentamismääräysten ja -ohjeiden soveltuvuudesta tapaukseen.

FINE toteaa, että Vakuutuslautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön perusteella vahingon varsinaisena syynä on pidettävä puutteellista
veden­eristystä, jos korvattavan tapahtuman seurauksena vuotanut vesi pääsee kastelemaan sellaisen huonetilan lattiarakenteita, jonka lattiassa pitäisi rakentamista koskevien asetusten, määräysten ja ohjeiden mukaan olla vedeneristys. Ratkaisukäytännön perusteella tähän arviointiin ei vaikuta se, mistä syystä lattialla on vahinkotilanteessa ollut vettä. Näin ollen asiassa on keskeistä sen arviointi, onko wc:n lattialta edellytetty tässä tapauksessa vedeneristystä, ja jos on, täyttääkö vedeneristys läpivienteineen rakentamisajankohdan rakentamismääräysten ja hyvän rakennustavan vaatimukset.

FINE toteaa, että asiakkaan omakotitalon rakentamisen aikaan voimassa olleen Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D1 (1987) mukaan lattiakaivollisen huonetilan lattian on oltava vedenpitävä ja liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen. Vakuutusyhtiö on tältä osin lisäksi vedonnut RIL 107 -julkaisuun, jossa on tarkemmin ohjeistettu vedeneristyksen toteuttamista. Vaikka viimeksi mainittu julkaisu koskee märkien huonetilojen rakenteita ja vaikka asiassa ei nyt ole märkätilasta kysymys, toteaa FINE Vakuutuslautakunnan katsoneen RIL 107 -julkaisun osoittavan hyvän rakennustavan vaatimukset lattian vedeneristyksen osalta myös muissa lattiakaivollisissa tiloissa kuin märkätiloissa. Vakuutuslautakunnan vakiintuneesti noudattaman tulkinnan mukaisesti FINE siten katsoo hyvää rakennustapaa määrittäneiden ohjeiden ja määräysten edellyttäneen talon rakennusvuonna lattiakaivollisen tilan lattialta vedenpitävyyttä sekä myös ve­den­er­istyksen ylösnostoja ja kaukalomaisuutta. 

S Oy:n laatiman vahinkokartoitusraportin mukaan vesi on päässyt rakenteisiin putkiläpivientien kautta. Raportin mukaan putkiläpiviennit eivät silmämääräisesti ole olleet vesitiiviitä. Vakuutusyhtiö on kartoitusraporttiin ja sen valokuviin perustuen katsonut, että läpivientiputkien vedeneristys on puutteellinen, koska vedeneristeen vahvike puuttuu. Yhtiö on myös katsonut, että läpivientiputkien sijainti on virheellinen ja putkien juuressa oleva lattiapinta ei ole vedeneristysohjeiden mukaisesti tasainen. Tältä osin yhtiö on vedonnut julkaisuihin RIL 107 (1976), TalotekniikkaRYL 2000 (2002), RYL (1990) sekä SisäRYL 2000.

Asiakas katsoo, ettei allaskaapin alapuolella olevaa vesijohtojen läpivientiä rakentamismääräysten mukaan tarvitse eristää siten, ettei putkien pinnalla mahdollisesti virtaava vesi voisi päästä läpiviennin kohdalta välipohjaan. Asiakas myös katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole kyennyt osoittamaan, että läpivientien vedeneriste olisi ollut alun perin puutteellinen. Asiakas on vedonnut vesiputkien ympärille asennetun vedeneristeen yli 20 vuoden ikään, eikä vedeneristeen nykykunto asiakkaan mukaan osoita, etteikö läpivientien vedeneriste olisi ollut asianmukainen asentamisajankohtanaan. Lisäksi asiakas vetoaa läpivienteihin mahdollisesti kohdistuneeseen fyysiseen rasitukseen esimerkiksi siivouksen yhteydessä.

FINE toteaa, että hyvää rakentamistapaa määrittelevän RIL 107 -julkaisun mukaan putkien läpiviennit on vedeneristyksen kohdalla tehtävä vedenpitäviksi. Lisäksi TalotekniikkaRYL 2002 -julkaisussa todetaan, että märkätilassa lattian vedeneristystä ei saa lävistää vesijohdon putkiläpiviennillä. Jos läpivienti erityistapauksessa joudutaan tekemään, vedeneristyksen reuna korotetaan ja tiivistetään putken ympärille vedenpitäväksi. FINE katsoo, että hyvä rakennustapa on siten edellyttänyt myös putkien läpivientien vedeneristämistä tilassa, jossa edellytetään lattian vedenpitävyyttä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan wc-tilan lattiassa on nykyaikainen siveltävä vedeneritys. Kartoitusraportin valokuvien ja osapuolten esittämien tietojen perusteella FINE katsoo osoitetuksi, että allaskaapin alapuolella olevien putkien läpivientien vedeneristys on puutteellinen. Tästä on osoituksena myös se, että vesi on päässyt valumaan läpivientien kautta rakenteisiin.

Edellä mainituin perustein FINE katsoo, että vesi on päässyt rakenteisiin rajoitusehdossa mainitusta syystä eli puutteellisten vesieristysten takia, ja näin ollen FINE pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Lopputulos

FINE ei suosita asiassa muutosta.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Korpelainen
Esittelijä Toukonen