Tapahtumatiedot

Asiakas on 24.8.2023 ostanut vuosimallia 2009 olevan Audi A4 -merkkisen käytetyn henkilöauton, jossa ilmeni useita vikoja heti kaupanteon jälkeen. Auton moottorin takaosa sekä vaihdelaatikko olivat vuotaneet öljyä, autosta oli vuotanut jäähdytysnestettä, ja autossa oli muun muassa sytytyskatkoksia. Asiakas ja myyjä eivät päässeet sovintoon virheen seurauksista, ja myyjä antoi asiamiehelle toimeksiannon asian selvittämiseen 18.3.2024 tehdyllä toimeksiantosopimuksella. Myyjälle esitetyssä vaatimuskirjeessä asiakas oli vaatinut kaupan purkua ja lisäksi myyjältä oli vaadittu vahingonkorvausta asiakkaalle aiheutuneista korjauskustannuksista yhteensä 2 076,96 euroa sekä luottosuhteen perustamiskustannuksista 299 euroa.

Asiakkaalle oli myönnetty oikeusturvaetu ajoneuvon oikeusturvavakuutuksesta 27.3.2024 päivätyllä korvauspäätöksellä. Asiakas ja myyjä tekivät asiassa sovintosopimuksen 17.6.2024. Asiamies toimitti vakuutusyhtiölle 8 118,90 euron laskun toimeksiannon hoitamisesta.

Vakuutusyhtiö on suorittanut 22.8.2024 päivätyllä korvauspäätöksellä korvauksen siten, että korvattavaksi asiamieskustannuksiksi on arvioitu 6 500 euroa. Vakuutusyhtiö on katsonut, että kyse on oikeudellisesti sellaisesta asiasta, jonka hoitaminen ei vaadi asiamieheltä tavanomaisesta poikkeavaa erityistä juridista osaamista, joka oikeuttaisi tavanomaisesta poikkeavaan kustannusten määrään. Lasku sisältää lisäksi muun muassa paljon sellaista asiakkaan ja asiamiehen välistä yhteydenpitoa, joka ei ole ollut välttämätöntä riita-asian hoitamisen kannalta. Vakuutusyhtiö on katsonut, että maksettu korvaus kattaa vakuutusehtojen mukaiset välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

Asiakas on katsonut valituksessaan, että vakuutusyhtiö on jo oikeusturvapäätöstä antaessaan pystynyt ottamaan kantaa asian laajuuteen ja vaikeuteen. Vakuutuksenantajalla on korvaushakemuksen vastaanottaessaan ollut tiedossaan riidan tyyppi, tavanomaisuus, oikeudellinen vaikeus sekä riidanalaisen etuuden arvo. Näiden tietojen perusteella vakuutusyhtiö on myöntänyt korvauksen ehtojensa mukaisesti. Jos vakuutusyhtiö olisi halunnut rajata korvausta muun ohella asian laajuuden perusteella, olisi vakuutusyhtiön pitänyt rajata korvattavia kustannuksia jo oikeusturvapäätöksessään. Oikeusturvapäätöksen rajoitukset ovat epäselvät asiakkaan näkökulmasta, sillä hänelle ei ole yksiselitteisesti annettu tietoja siitä, missä tilanteissa vakuutuskorvauksen määrää voidaan enimmäiskorvausmäärän lisäksi rajata. Asiakas ei pysty ennakoimaan omaa osuuttaan asiamieslaskusta eikä hän näin ollen pysty varautumaan kyseisen summan maksamiseen.

Asiakas katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole korvauspäätöksessään ottanut kantaa asian todelliseen laajuuteen ja vaativuuteen. Korvauspäätöksestä jää epäselväksi, mitkä toimenpiteet eivät ole olleet välttämättömiä. Siten vakuutusyhtiön perustelut ovat riittämättömät. Asiakkaan käyttämä lakiasiaintoimisto erikoistuu kuluttajariitoihin. Toimisto on hoitanut autoriitoihin kohdistuvia toimeksiantoja seitsemän vuoden ajan ja vastaavanlaisia toimeksiantoja on kertynyt yli 1 000 kappaletta. Kaikissa toimeksiannossa päämiehellä on ollut voimassa oleva oikeusturvavakuutus. Vakuutusyhtiö on monessa aiemmassakin riita-asiassa antanut vakuutuspäätöksiä kyseisen toimiston asiakkaille. Aikaisemmissa vakuutus- ja maksupäätöksissä vakuutusyhtiö on katsonut tähän asiaan täysin rinnastettavissa asioissa asiamiehen laskutuksen olevan vakuutusehtojen mukainen. Poikkeamalla omasta käytännöstään vakuutusyhtiö on yksipuolisesti muuttanut vakuutusehtojen tulkintaa aiemmasta asiakkaan vahingoksi. Asiakas katsoo, että jos vakuutusyhtiö haluaa pienentää korvausmääräänsä kuluttajariidoissa, se ei voi tehdä sitä tulkitsemalla vakuutussopimuksen kohtaa vakuutuskorvauksen kohtuullisuudesta eri tavalla kuin vuosia jatkunut käytäntö on ollut. Vakuutusyhtiön täytyy tehdä tällainen muutos muuttamalla ehtojaan vakuutussopimuslain 18 ja 19 §:iä noudattaen.

Asiakas katsoo, että suomalaisessa kuluttajaoikeudessa tavanomaisenkaan kaltaiset autokauppariidat eivät ole yleisesti arvioiden keskimääräistä helpompia. Arvioitaessa viranomaistoimintaa, Suomessa on kaksi kuluttajaoikeudellista viranomaista: Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) sekä Kuluttajariitalautakunta (KRIL). Molempien lakisääteinen tehtävä on valvoa kuluttajien oikeuksien toteutumista Suomessa. Kuitenkin molempien viranomaisten laintulkinnat ovat olleet ja ovat edelleen selkeästi Euroopan unionin (EU) lainsäädännön ja Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) ratkaisukäytännön vastaisia.

KKV:n ohjeistus käytetyn auton ostaneelle kuluttajalle on täynnä asiavirheitä, joista osa on jopa päinvastaisia EUT:n linjanvetojen kanssa. On kohtuullista todeta, että KKV:n sivuilla käytetyn auton kauppaan annetussa ohjeistuksessa on runsaasti asiavirheitä.

Vastaavasti KRIL:n ratkaisukäytäntö on valtaosin sekä kuluttajansuojalain ja kauppalain esitöiden, kotimaisen oikeuskäytännön että EUT:n ratkaisukäytännön vastainen. Huomiota herättäviä esimerkkejä löytyy esimerkiksi tapauksista 5342/33/2019, D/1551/33/2018, 3582/33/2018 ja 3386/33/2023. Esitetyn perusteella kuluttaja ei voi olla varma siitä, että kuluttajariitalautakunta noudattaa voimassa olevaa kuluttajansuojalakia, EU:n kuluttajansuojadirektiivejä tai niihin liittyvää kotimaista ja EU-tasoista ratkaisukäytäntöä. Kuluttaja ei toisin sanoen voi luottaa siihen, että hänen oikeuksiaan suojataan lain vaatimalla tavalla kuluttajariitalautakunnan käsittelyssä, eikä hän näin ollen voi nojautua täysin viranomaisteitse saatuun oikeudelliseen apuun.

Asiakas kertoo, että KKV:n ja KRIL:n linjanvedot ovat johtaneet tilanteeseen, jossa myös kotimaiset tuomioistuimet kallistuvat paikoitellen lainvastaisiin tulkintoihin elinkeinonharjoittajien hyväksi. Tiedossa on tapaus, jossa käräjäoikeus käytti KRIL:n lanseeraamaa kaavamaista laskentatapaa auton käyttöhyödyn arvioinnissa, vaikka kaavamaisten laskentatapojen hyödyntäminen on esitöissä erityisesti kielletty, ja käräjäoikeudella oli käytössään KRIL:n käytännön vastainen hovioikeuden ratkaisu. Käräjäoikeuden perustelun mukaan KRIL tietää asiasta enemmän kuin hovioikeudet.

Asiakas kertoo, että verrattaessa kotimaisten tuomioistuimien arvioita virheiden vähäisyydestä muun muassa Saksan korkeimman oikeuden linjauksiin, ero on huomattava. Suomessa on hovioikeustasolla arvioitu, että auton käytön estävä korjaukseltaan huomattavan kallis vaihdelaatikon vika on virheenä vähäinen, eikä siten oikeuta kaupan purkuun. Vastaavasti Saksan korkein oikeus on (myös Suomea sitovaan EU-direktiiviin nojautuen) linjannut, että virhe, joka estää tavaran käytön tai vaikuttaa sen käyttöturvallisuuteen ei koskaan voi olla vähäinen. Tämän näkemyksen on jakanut myös EUT:n julkisasiamies. Toisaalta virhe, joka ei olennaisesti vaikuta tavaran käyttöön muuttuu vähäisestä olennaiseksi, kun sen korjauksen kustannus ylittää viisi prosenttia kauppahinnasta. Esitetystä seuraa, että kuluttajan riski lähteä ratkaisemaan riita-asiaansa tuomioistuimessa on huomattavan korkea siihen nähden, mitä sen pitäisi olla. Kuluttaja on lähes pakotettu sopimaan riita-asiansa vastapuolen kanssa suojatakseen omia oikeuksiaan. Tämä johtaa siihen, että kuluttajariidoissa asiamiehen työhön kuuluu suuri määrä erilaisia neuvotteluja, yhteydenpitoa ja vaatimusten tai vastineiden laatimista. Kuitenkin edellä mainitut kotimaisten viranomaisten kuluttajansuojalain vastaiset linjanvedot usein vähentävät myyjien neuvotteluhalukkuutta, mikä puolestaan hankaloittaa neuvotteluiden käymistä.

Asiakas katsoo, että sovinnon löytäminen on kuluttajan näkökulmasta edullisin vaihtoehto sekä taloudellisesti että ajallisesti. Juuri autoriidoille on ominaista, että ne vaativat laajoja neuvotteluita vastapuolen kanssa sovinnon saavuttamiseksi. Ottaen huomioon kuluttajariitojen toimintaympäristö, kuluttajan heikko asema ja sovinnonhakuinen menettelytapa, asiamiehen toimenpiteet ovat tässä tapauksessa laajuudeltaan kohtuulliset ja vakuutuksenantaja on maksettava korvaus esitetyn laskun mukaisesti siten, että vakuutuksenantaja suorittaa vakuutuspäätöksessään ilmoittaman enimmäiskorvausmäärän.

Asiakas toteaa, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa autossa on ilmennyt useita vikoja, joita on sittemmin tutkittu ja korjattu niin ostajan, kuin myyjänkin toimesta. Autossa viimeisimmän kerran todetun vian osalta ostaja ja myyjä ovat olleet erimielisiä siitä, mitkä ovat virheen seuraukset ja kuka on siitä vastuussa. Lisäksi asiaan on liittynyt myyjälle annettu negatiivinen google-arvostelu. Osapuolten välinen yhteys on ollut tulehtunut ja sovintoneuvottelut olleet haastavia ja pitkäkestoisia. Vakuutusyhtiö on sivuuttanut yllä mainitun kuluttajariitojen luonteen arvioidessaan laskun kohtuullisuutta ja on perustanut päätöksensä summittaiseen arvioon asian laajuudesta ja välttämättömistä toimenpiteistä. Asiakas pitää kohtuuttomana, että vakuutusyhtiö on täysin rutiininomaisesti ja perustelematta katsonut korvattavaksi työmääräksi 6 500 euroa vastaavan summan.

Asiakas toteaa laskusta ilmenevän, että yhteydenpitoa asiakkaan kanssa on tapahtunut laskun mukaan yhteensä 19 kertaa. Yhteydenpidot ovat tapahtuneet joko puhelimitse tai sähköpostitse ja ne on kaikki laskutettu minimilaskutuksen (0,25 tuntia) mukaisesti. Toimeksianto on ollut aktiivinen ajalla 16.3.2024 – 19.6.2024. Jos laskutetun kokonaisyhteydenpidon asiakkaan kanssa jakaa tälle ajalle, on asiakkaan kanssa ollut yhteydenpitoa keskimäärin kuusi kertaa kuukaudessa.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti hyväksytty, että pienin laskutettava toimenpide on 0,25 tuntia. Puheena olevassa asiassa asiamies on näin ollen laskuttanut yhteydenpidoista oikeuskäytäntöä noudattaen. Myös Vakuutuslautakunta on ratkaisussaan FINE-049906 todennut, että asiamiehellä on oikeus veloittaa kaikista sähköposteista toimenpidekohtainen vähimmäispalkkio, eli 0,25 tuntia. Vakuutusyhtiö ei ole perustellut sitä, millä perusteella keskimäärin kuusi yhteydenottoa kuukautta kohden olisi tavanomaista enemmän. Vakuutusyhtiöllä ei ole perusteita leikata korvaussummaa tällä perusteella, varsinkaan selvittämättä ja tietämättä yhteydenottojen sisältöjä ja merkitystä asian hoidolle. Asiakas kertoo, että asian hoitaminen on tosiasiassa jatkunut myös laskun lähettämisen jälkeen, ja asiamies on käynyt asiakkaan kanssa yhteydenpitoa vielä marraskuulle 2024 asti. Näitä asiamiehen tekemiä toimia ei ollut kuitenkaan laskutettu.

Asiakas toteaa, että koska myyjän kanssa ei päästy sovintoon kaupan purkamisesta, ostajan olisi tullut seuraavaksi saattaa asia kuluttajariitalautakunnan taikka käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Molemmissa tapauksissa asiakas olisi joutunut odottamaan ratkaisua 1–2 vuotta. Lisäksi molemmissa tapauksissa asiamiehen kulut olisivat nousseet huomattavasti. Oikeudenkäyntikulut samantyyppisissä asioissa ovat käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen noin 15 000—20 000 euroa.

Kotimaisen oikeuskäytännön nojalla vastaavissa tapauksissa autossa on katsottu olevan virhe ja kuluttajalla usein olevan oikeus kaupan purkuun. Asiassa auton kauppahinta on ollut 8 000 euroa ja vastapuolelta on asiassa 16.4.2024 laaditulla vaatimuksella vaadittu kaupanpurkua, vian korjaamisesta aiheutuneita kuluja, luottosuhteen perustamiskuluja sekä asiamiehen kustannuksia. Siten riidanalainen etuus on ollut asiassa vähintään 10 375,96 euroa. Esitetyn perusteella asiassa esitetty asiamiehen lasku ei ole kohtuuton suhteessa asian riidanalaiseen etuuteen taikka vastapuolelle esitettyyn kuluvaatimukseen.

Asiakas katsoo, että asiamiehen lasku on ollut kohtuullinen ja vakuutusyhtiön on suoritettava korvaus asiakkaalle esitetyn laskun mukaisesti siten, että laskusta korvataan vakuutuspäätöksen mukainen määrä.

Vakuutusyhtiö on todennut vastineessaan, että suoritettu korvaus vastaa asiamiehen käyttämällä laskutuksella miltei 21 tunnin työmäärää. Oikeusturvaedun myöntöpäätös 27.3.2024 on lupaus siitä, että kyseisessä asiassa tullaan myöhemmin maksamaan korvausta vakuutusehtojen mukaisesti. Korvausratkaisu siitä, miltä osin asiassa aiheutuneet asiamies- ja oikeudenkäyntikulut korvataan vakuutuksesta, voidaan antaa vasta sitten kun kustannukset ovat selvillä ja asiassa on annettu tuomioistuimen päätös tai tehty sovintosopimus. Koska kulut eivät ole vielä myöntöpäätösvaiheessa olleet tiedossa, kuten ei myöskään asian laajuus, ei kuluihin ole voitu tässä vaiheessa ottaa tarkemmin kantaa. Päätöksessä mainittu enimmäiskorvausmäärä on nimensä mukaisesti se, mitä vakuutuksesta voidaan enintään korvata. Tämä ei tarkoita, että mitään muuta korvauksen määrää rajaavia tekijöitä ei olisi. Oikeusturvaedun myöntöpäätöksessä asiakkaalle on kerrottu, että vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtuman hoitamisesta aiheutuvat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut ajoneuvon oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 720.9 mukaisesti. Vakuutusehdot on liitetty päätökseen. Päätöksen perusteella vakuutuksenottajan on täytynyt ymmärtää, että korvattavista kuluista on annettu tarkempia määräyksiä vakuutusehdoissa. On myös yleisesti tiedossa oleva seikka, että vakuutusehdot sisältävät korvausta rajoittavia ehtoja.

Vakuutusyhtiö katsoo, että vaikka se olisi jossain toisessa yksittäistapauksessa sen erityispiirteet huomioiden maksanut oikeusturvavakuutuksesta korvausta nyt puheena olevalle lakiasiaintoimistolle sen toimittaman laskun mukaisesti, se ei velvoita vakuutusyhtiötä maksamaan toimiston myöhempiä laskuja muissa asioissa kokonaisuudessaan. Vakuutusehdot tai korvauskäytäntö eivät ole muuttuneet kuten FINElle osoitetussa valituksessa väitetään.

Vakuutusyhtiö katsoo, että asiamiehen laatima vaatimuskirje koostuu pääasiassa geneerisestä tekstistä, jossa referoidaan kuluttajansuojalakia ja sitä koskevia esitöitä. Kyseessä on FINElle toimitetun valituksenkin mukaan nimenomaan kuluttajariitoihin erikoistunut lakiasiaintoimisto, joka voi hyödyntää tällaista tekstiä muissa hoitamissaan tapauksissa. Vaatimuksen laatimisesta laskutettua 6,5 tuntia on edellä mainitut seikat huomioiden pidettävä huomatta­vana, kun erikseen on laskutettu asiakirjoihin tutustumisesta, asiaan perehtymisestä ja oikeudellisen arvion tekemisestä 4,75 tuntia, joiden lisäksi on laskutettu kirjelmää edeltävästi yhteydenpidosta tekniseen asiantuntijaan ja asiakkaaseen. Lisäksi sovintosopimuksen laatimisesta on laskutettu 3,25 tuntia, vaikka se on useiden kappaleiden osalta miltei identtinen vaatimuskirjeen sisällön kanssa ja erik­seen on laskutettu sovintoon liittyvästä yhteydenpidosta asiakkaan ja vas­tapuolen kanssa.

Vakuutusyhtiö toteaa, että oikeudenkäyntikulujen kohtuullisuus arvioidaan aina kokonaisuutena eikä yksittäi­siä ”hyväksyttyjä tai hylättyjä” toimenpiteitä ole tarkoituksenmukaista listata. Esimerkinomaisesti voidaan kuitenkin todeta, että vaikka yhteydenpidosta on laskutettu minimiveloituksen mukaan, mikä sinällään on hyväksyttävää, on laskutettua määrää paljoksuttava, kun arvioidaan veloituksen määrää suhteessa työn määrään (hyvin lyhyet kuittausluontoiset viestit) ja laatuun (ei erityistä juridista sisältöä).

Vakuutusyhtiölle toimitettujen selvitysten mukaan esimerkiksi 6.5.2024 on käyty kaksi puhelinkeskustelua vakuutuksenottajan kanssa, joiden kesto on ollut saatujen tietojen mukaan yhteensä alle 8 minuuttia ja näistä on veloitettu kummastakin puhelusta erikseen 15 minuuttia vastaava työnmäärä. Lisäksi samana päivänä yhteydenpidosta korjaamon kanssa on veloitettu 30 minuutin työnmäärää vastaava laskutus, kun puhelu tosiasiassa on kestänyt 2 minuuttia 10 sekuntia ja lisäksi on lähetetty muuta­man rivin mittainen lyhyt sähköpostiviesti, joka ei ole edellyttänyt mitään erityistä juridista osaamista, eikä viestin laatimiseen ole voinut mennä montaa minuuttia.

Vakuutusyhtiö toteaa, että asiassa on otettu huomioon vastaavissa asioissa yleensä tuomitut ja maksetut ku­lut. Oikeudenkäyntikulut samantyyppisissä asioissa ovat valituksen mukaan käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen noin 15 000–20 000 euroa. Vakuutusyhtiö on asiasta eri mieltä. Autokauppariidoissa asianajokulut käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen harvoin ylittävät oikeusturvavakuutuksen vakuutusmäärän, joka yleensä on 8 500-10 000 euroa. Nyt kyseessä oleva asia ei ole ollut edes vireillä käräjäoikeudessa, vaan se on sovittu osapuolten kesken muutaman kuukauden kuluessa. Näin ollen työnmäärä on huomattavasti pienempi kuin tapauksessa, jossa on ensin mahdollisesti käyty sovintoneuvottelut ja sitten laadittu tarvittavat asiakirjat käräjäoikeudelle sekä valmistauduttu ja osallistuttu oikeuden istuntoihin. Näin ollen kulujen täytyy olla luonnollisesti huomattavasti pienemmät kuin asiassa, joka on käsitelty käräjäoikeudessa.

Vakuutusyhtiö toteaa, että kulujen kohtuullisuuden arvioinnissa yhtensä huomioon otettavana seikkana on myös riidanalaisen etuuden arvo. Kuluja arvioidaan kokonaisuutena, eikä pelkästään se seikka, että riidanalaisen intressin määrä on tietyn suuruinen, oikeuta automaattisesti euromääräisesti sen kaksinkertaiseen laskutukseen.

Asian hoitamiseen laskuerittelyn mukaan käytettyä aikaa (25,75 tuntia) tulee edellä kerrotuilla perusteilla pitää kohtuuttoman suurena. Vakuutusyhtiön hyväksymää 6 500 euron palkkion määrää, joka vastaa 21 tunnin työtä käytetyllä tuntiveloituksella, on pidettävä saatujen selvitysten mukaisesti vähintäänkin riittävänä, ja 4,75 tunnin työtä vastaavaa vähennystä asianmukaisena. On myös huomattava, että Vakuutuslautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään katsonut hyvin samantyyppisissä autokauppariidoissa noin 15–18 tunnin työmäärän kohtuulliseksi.

Asiakas on lausunut 5.2.2025 päivätyssä lisävastineessaan, että kahdeksan sivun pituisesta vaatimuksesta arviolta sivun verran koskee kuluttajansuojalain taikka hallituksen esityksen ”referointia”. Tällainen lain sekä lain esitöiden referointi on erityisen tarpeellista, kun vaatimuksen vastaanottaja on autokauppias, ei lakimies. Tällöin vastapuolelle on tuotava esiin vaatimuksen perusteet niin laissa, kuin lain esitöissäkin. Vaatimuksessa on käytetty huomattava määrä ajasta nimenomaan kuluttajansuojalain ja sitä koskevan hallituksen esityksen soveltamiseen kyseisessä tapauksessa eli toisin sanoen siihen, kuinka lainsäännökset tosiasiassa esiintyvät nyt käsillä olevassa tapauksessa.

Sovintosopimukseen käytetyn ajan osalta asiakas haluaa tuoda esiin, että sovintosopimuksen laatiminen on kuluttajariidoissa varsin keskeinen asia sovinnon tehokkuuden ja täytäntöönpantavuuden varmistamiseksi. Sovintosopimuksen laatiminen on myös edellytys asian loppuunsaattamiseksi sekä uusien riitatilanteiden välttämiseksi. Asiamiehen käyttämä aika on kohtuullinen eikä poikkea millään tavalla siitä ajasta, jota kuluttajariidoissa yleisesti käytetään sovintosopimuksen laatimiseen. Kolmen sivun mittaisesta sovintosopimuksesta noin puolikas sivu vastaa vaatimuksessa esitettyä. Sovintosopimukseen käytetty aika ei perustu tapahtumakuvauksen kirjoittamiseen, vaan sovinnon ehtojen laatimiseen. Asiassa on käytetty paljon aikaa siihen, että sovinnon ehdot mahdollisimman tehokkaalla tavalla takaisivat asiakkaan oikeudet muun ohella siten, että käytännön seikoista on sovittu riittävällä tarkkuudella.

Asiakas tuo esiin, että lakiasiaintoimiston toimeksianto perustuu tuntiveloitukseen, jonka minimiveloitus jokaista toimenpidettä kohti on 15 minuuttia. On yleisesti tiedossa, että asian hoitaminen vaatii avustajalta myös muunlaista, välttämätöntä ja kohtuulliseksi katsottavaa yhteydenpitoa, joka voi olla luonteeltaan ”ei-juridista” taikka laaja-alaista. Vakuutusyhtiön esiin nostamissa korjaamoyhteydenpidoissa on esimerkiksi ollut kysymys siitä, voiko auton viasta huolimatta ajaa korjaamolle vai tuleeko auto hinauttaa. Tämä vaikuttaa olennaisesti riita-asian kehittymiseen, vaikka kyseinen viesti ei sinänsä suoraan ilmentäisi juridista osaamista.

Asiakas haluaa nostaa esiin oikeusministeriön tekemän julkaisun vuodelta 2021 (oikeudenkäyntikulut riita-asioissa, arviomuistio 2021:16). Julkaisun mukaan asianosaisten oikeudenkäyntikuluvaatimukset ovat 24 vuodessa selvästi kasvaneet. Julkaisun mukaan riita-asian hoitamiseen käytetään nykyään enemmän aikaa kuin aikaisemmin. Myös pääkäsittelyt, jotka ovat riita-asian oikeudenkäynnin kalleimpia vaiheita, ovat pidentyneet käräjäoikeuksissa ainakin vuodesta 2007 lukien. Julkaisun mukaan oikeudenkäyntikuluvaatimusten keskiarvot olivat kantajien osalta 14 884 euroa ja vastaajien osalta 17 513 euroa. Kuluvaatimusten nousu on painottunut yksityishenkilöiden nostamiin juttuihin. Lisäksi julkaisussa kerrotaan, että suurimmillaan maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut olivat vuonna 2019 kiinteää omaisuutta koskevissa asioissa, joissa niiden mediaani oli yli 20 000 euroa.

Asiakas katsoo kyseisestä julkaisusta käyvän selvästi ilmi, että oikeudenkäyntikulut ovat riita-asioissa huomattavasti vakuutusyhtiön käsitystä suuremmat. Tästä kertoo myös asiakkaan valitseman lakiasiaintoimiston kokemus. Esitetyn oikeusministeriön julkaisun nojalla voidaan todeta, että jos kiinteää omaisuutta koskevissa riidoissa tuomittujen oikeudenkäyntikulujen mediaani oli vuonna 2019 yli 20 000 euroa, ei ole tavatonta, että autoriitojen oikeudenkäyntikulut olisivat noin 15 000–20 000 euroa. Autoriidat eivät ole suppeita riita-asioita, kuten velkomusasiat. Autoja koskevissa asioissa kysymys on usein, kuten tässäkin tapauksessa, yrityksen ja yksityishenkilön välisestä riidasta. Oikeudenkäyntikuluja nostavat esimerkiksi todistajat ja asiantuntijat, joita kuullaan säännöllisesti. Lisäksi on huomioitava esimerkiksi asiantuntijalausunnot. Asiakas katsoo edellä mainituin perustein, ettei asiassa esitetty asiamiehen lasku ole kohtuuton.

Vakuutusyhtiö on lausunut 17.2.2025 päivätyssä lisävastineessaan, etteivät oikeudenkäyntikulujen keskiarvot ole olennainen oikeudenkäyntikulujen määrää osoittava luku, vaan paremmin kulujen määrää kuvaa samalta ajalta tutkimuksessa kerrottu oikeudenkäyntikuluvaatimusten mediaani, joka oli kantajien osalta 9 213 euroa ja vastaajien osalta 10 246 euroa. On kuitenkin huomattavaa, että nämä ovat käräjäoikeudessa vaadittuja kuluja, jolloin laskutus sisältää oikeudenkäyntiin valmistautumisen ja istunnot. Nyt kyseessä olevaa asiaa ei ole käsitelty käräjäoikeudessa. Samaisen julkaisun mukaan asianosaisten mediaanipalkkiovaatimukset valmistautumisesta valmisteluistuntoon ja pääkäsittelyyn ja esiintymisestä niissä olivat yhteensä noin 3 300 euroa ilman arvonlisäveroa. Jos oikeudenkäyntikuluvaatimuksen mediaanin (kantaja 9 213 e /vastaaja 10 246 e) mukaisesta palkkiovaatimuksen määrästä vähennetään oikeudenkäyntiin liittyvät mediaanipalkkiot (noin 3 300 e + arvonlisävero), jää kulujen määräksi tällöin kantajan osalta vähemmän kuin vakuutusyhtiö on hyväksynyt korvattavien kustannusten määräksi tässä nyt kyseessä olevassa autokauppaa koskevassa riita-asiassa, jossa asiakas on kantajana. Näin ollen tämäkin julkaisu ja siinä kerrotut oikeudenkäyntikulujen mediaanimäärät tukevat vakuutusyhtiön näkemystä kohtuullisten kustannusten määrästä. Tutkimuksessa todetaan seuraavasti: ”Hävinneen asianosaisen maksettavaksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrä käräjäoikeudessa vaihtelee suuresti asian laadusta riippuen. Suurimmillaan maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut olivat vuonna 2019 kiinteää omaisuutta koskevissa asioissa, joissa niiden mediaani oli yli 20 000 euroa, ja pienimmillään perheoikeudellisissa asioissa, joissa niiden mediaani oli noin 4 000 euroa”. Nyt kyseessä oleva autokauppariita ei ole missään määrin verrannollinen kiinteistökauppariitoihin, joissa asian laajuus, näyttökysymykset, riidanalaisen intressin määrä ja muut tekijät ovat huomattavan erilaisia. Ottaen huomioon myös pienimmillään tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrän, voidaan todeta, että vakuutusyhtiön kohtuulliseksi katsomaa kustannusten määrää on pidettävä vähintäänkin riittävänä.

Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutusyhtiöissä käsitellään suuri määrä oikeusturvavahinkoja eri oikeudenaloilta vuosittain ja maksetaan korvauksia lakimiesten ja asianajajien tekemästä työstä näissä asioissa. Osa asioista sovitaan, ja osa päättyy oikeuden tuomioon. Toisissa asioissa riita saadaan sovituksi osapuolten kesken nopeasti, ja toisissa taas riitely kestää vuosia. Joskus lopullinen ratkaisu asiaan saadaan vasta useamman oikeusasteen jälkeen. Vakuutusyhtiöllä on siten hyvin laaja ja realistinen käsitys oikeudenkäyntikulujen määrästä erilaisissa asioissa.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

Nyt puheena olevaan tapaukseen sovellettavien ajoneuvon oikeusturvavakuutusehtojen (voimassa 1.1.2021 alkaen) kohdan 5.2 (Korvauksen määrä ja sen laskeminen) mukaan vakuutustapahtumasta korvataan enintään vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä. Vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Jos tuomioistuin ei ole ottanut kantaa asianajo- ja oikeudenkäyntikuluihin tai jos kuluista on sovittu tai asia on ratkaistu myöntämisen mukaisesti, korvattavat kustannukset määritellään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut. Kustannuksista korvataan kuitenkin enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan.

Asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista korvataan kohtuullinen palkkio. Palkkion ja kulujen kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä asiamiehen työn määrä ja laatu. Korvattavien kustannusten määrä on kuitenkin enintään vakuutetun vastapuolelleen esittämän kuluvaatimuksen suuruinen. Jos riidanalaisen etuuden arvon voi arvioida rahassa, vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn vakuutusmäärän rajoissa enintään riidanalainen etuus kaksinkertaisena. Jos riidan kohteena on toistuvaisluonteinen maksu, otetaan huomioon riidanalainen kertamaksu kymmenkertaisena. Etuuden määrän arvioinnissa ei oteta huomioon korko- tai asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen suorittamaan korvauksen asiakkaan asiamieskuluista asiamiehen esittämän laskun mukaisesti, vai onko vakuutusyhtiöllä vakuutusehtojensa nojalla oikeus rajoittaa laskusta maksamaansa korvausta kohtuullisiksi arvioimiensa kulujen määrään.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

FINEn käsityksen mukaan vakuutusehdoissa mainitut välttämättömät ja tarpeelliset kustannukset määräytyvät samoilla perusteilla kuin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:ssä tarkoitetut kustannukset. Oikeudenkäymiskaaren 21 lukua koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa on todettu avustajan ja asiamiehen palkkion osalta, että se on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä myös kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen.

Esillä olevassa tapauksessa on kyse ajoneuvon kauppaa koskevasta riita-asiasta, jossa asiakas on kuluttajan roolissa ostanut ajoneuvon kauppaliikkeeltä. Asia on pian kaupanteon jälkeen riitaantunut ajoneuvossa ilmenneiden vikojen takia. Asiakkaan asiamies vastaanotti toimeksiannon 18.3.2024. Asiamies laati asiassa myyjäliikkeelle vaatimuskirjelmän, jossa vaadittiin myyjältä kaupan purkua ja vahingonkorvausta. Asia sovittiin lopulta asiamiehen laatimalla sovintosopimuksella 16.7.2024 niin, että autoliike vastaa ajoneuvon korjauskuluista 1 200 euron ylittävältä osin.

Asiamiehen lasku oli toimeksiannon päätyttyä yhteensä 8 118,90 euroa. Summaan sisältyi 26 tuntia asiamiehen työtä 250 euron tuntiveloituksella. Vakuutusyhtiö on katsonut, että vakuutuksesta voidaan korvata 6 500 euroa välttämättöminä ja tarpeellisina asiamieskuluina.

FINE toteaa, että kyseessä on ollut juridisesti arvioiden varsin tavanomainen riita-asia, jonka menestyksekäs hoitaminen ei sinänsä vaadi erityisasiantuntemusta. Laskua arvioidessaan FINE on kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, että asiassa laadittu vaatimuskirjelmä sisältää olennaisiltaan osin asiaan soveltuvan lainsäädännön sekä oikeuskäytännön selvittämistä. Vaatimuskirjelmän laatimisesta oli laskutettu 6,5 tuntia ja asiaan perehtymisestä ja oikeudellisesta arviosta yhteensä 3,5 tuntia, kun asiakirjamateriaaliaan tutustumisesta oli laskutettu erikseen 1,25 tuntia. Ottaen huomioon sen, että asiakkaan asiamies on kertomansa mukaan erikoistunut juuri kuluttaja-asiakkaiden autokauppariitojen hoitamiseen, pitää FINE mainittujen säännösten ja oikeustapausten tuntemista tällaisen asiamiehen yleiseen ammattitaitoon kuuluvana. FINE toteaa myös, että kuluttaja-asiakkaan ja autokauppaliikkeen väliset erimielisyydet ovat juridiselta haastavuudelta yleiselläkin tasolla arvioiden varsin tavanomaisia.

FINE toteaa, että laskutus oli tässä tapauksessa edellä mainittujen toimenpiteiden ja sovintosopimuksen laatimisen lisäksi muodostunut suurelta osin asiamiehen yhteydenotoista asiakkaalle ja korjaamoon. Vakuutusyhtiölle yhteydenotoista esitetyn selvityksen mukaan puhelinyhteydenotot ovat olleet muutaman minuutin mittaisia ja yhteydenotot asiakkaaseen ja korjaamoon sähköpostilla ovat koskeneet suurimmaksi osaksi käytännön asioiden hoitamista. Edellä selvitettyyn viitaten ja erityisesti ottaen huomioon käsillä olleen riita-asian laatu ja laajuus, FINE pitää asianmukaisena vakuutusyhtiön päätöstä kohtuullistaa asiamiehen laskua siten, että korvattaviksi kuluiksi ei katsota laskun toimenpiteitä 6 500 euron ylittävältä osin.

Asiakkaan väitteeseen siitä, että vakuutusyhtiön olisi jo oikeusturvaetua myöntäessään tullut ottaa kantaa asian vaikeuteen ja laajuuteen, FINE toteaa, että, että vakuutusyhtiö arvioi ja antaa oikeusturvaa koskevan ilmoituksen perusteella ensin korvauspäätöksen siitä, myöntääkö se vakuutusehtojen mukaan oikeusturvaedun sille ilmoitettuun asiaan. Korvausratkaisu siitä, miltä osin asiassa aiheutuneet asiamies- ja oikeudenkäyntikulut korvataan vakuutuksesta, voidaan sen sijaan antaa vasta kustannusten laadun ja määrän selvittyä eli tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen. Oikeusturvaedun myöntämistä koskevalla päätöksellä vakuutusyhtiö siis vasta vahvistaa vakuutetun oikeuden saada vakuutussopimuksessa noudatettaviksi sovituissa vakuutusehdoissa määritellyn laajuinen korvaus päätöksessä mainitussa asiassa. Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen oikeusturvaetua myöntäessään arvioimaan asian vaikeutta tai laajuutta, ja käytännössä tällainen olisi FINEn näkemyksen mukaan mahdotontakin, koska oikeusturvaetua myöntäessään vakuutusyhtiöllä ei ole tiedossa, miten riita-asia tulee etenemään.

Asiakkaan väitteeseen vakiintuneen korvauskäytännön muuttamisesta, FINE toteaa, ettei asiassa ole syntynyt asiakkaan ja vakuutusyhtiön välille sellaista vakiintunutta korvauskäytäntöä, joka sitoisi vakuutusyhtiötä. Aiheutuneiden kulujen kohtuullisuutta arvioidaan juuri kysymyksessä olevan olosuhteiden perusteella ja asia kokonaisuudessaan huomioon ottaen. Sillä seikalla, mitä vakuutusyhtiö on hyväksynyt kohtuullisiksi kuluiksi jossain toisessa saman asiamiehen hoitamassa samankaltaisessa jutussa, ei ole käsiteltävän asian kannalta merkitystä.

Edellä mainituin perustein FINE katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen eikä suosita lisäkorvauksen maksamista.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Nikunlassi