Tapahtumatiedot

A:n vahinkoilmoituksen mukaan hänen pysyvässä hallinnassaan oleva ja rahoitusyhtiö X:n omistama Audi -merkkinen henkilöauto oli varastettu erään toimiston pihasta 20. – 22.3.2024 välisenä aikana. Auto oli seissyt pihassa noin viikon ajan A:n ajaessa pakettiautolla. Vahinkotapahtuma oli havaittu 22.3.2024. A:n käydessä toimistolla 20.3.2024 auto oli ollut vielä paikallaan.

Vakuutusyhtiön 25.4.2024 antaman ilmoituksen mukaan henkilöauto oli löytynyt Virosta, josta se palautettiin Suomeen. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan ajoneuvo oli anastettu hinausautolla, jolla se oli kuljetettu Espooseen ja täältä edelleen Viroon.

Korvauspäätöksessään 22.8.2024 vakuutusyhtiö viittasi Copart Oy:n tutkimuksiin, joissa oli käynyt ilmi, että autoon oli ohjelmoituna 3 avainta, joista Copartin hallussa oli A:n toimittamat avaimet 1 ja 2. Kolmannen avaimen ohjelmoimisen ajankohtaa ei ollut mahdollista selvittää, mutta kaikkien kolmen avaimen tulee olla läsnä, kun lisäavainta ohjelmoidaan. Vikamuistihistorian perusteella autoon oli tullut ilmajousitukseen vika 8.3.2024 mittarilukeman ollessa 287 604 km. Tarkastushetkellä mittarilukeman ollessa 287 650 km auton ilmajousituksesta tuli edelleen vikakoodia ja auton alusta ei noussut.

A oli kertonut vakuutusyhtiön vakuutustutkijalle 26.6.2024 puhelinkeskustelussa, että hän oli ostanut ajoneuvon autoliikkeestä elokuussa 2023 19 000 euron hintaan. A oli saanut kauppojen yhteydessä ajoneuvoon kaksi avainta, eikä ollut teettänyt avaimia lisää. A ei ollut tietoinen, että ajoneuvoon edes olisi kuulunut kolmatta avainta. Tutkijan kysyessä A:lta, miksi ajoneuvo oli seisonut parkkipaikalla ennen vahinkoa noin viikon verran, A kertoi, ettei tälle ollut mitään syytä. A kertoi tekevänsä töitä työpaikan pakettiautolla ja pitäneensä omaa ajoneuvoaan työpaikan parkkipaikalla seisomassa ihan muuten vaan. Tutkijan kysyessä, mitä vaurioita ajoneuvossa oli ennen varkautta, A kertoi ajoneuvon välillä väläyttäneen jotain merkkivaloa, mutta A ei osannut sanoa, mistä tämä kertoi. Ajoneuvo oli A:n mukaan ollut ihan ajokuntoinen, kun hän jätti sen parkkipaikalle. Vakuutustutkijan kertoessa Copart Oy:llä tehdystä vikakoodien lukemisesta ja vikaoodeista ilmenneestä pussijousituksen rikkoutumisesta 8.3.2024 sekä testiajosta, jossa ajoneuvo oli laahannut melkein maata eikä ollut ajokuntoinen, A muistikin pussijousituksen reistailleen, mutta väitti sen silti toimineen niin, että ajoneuvolla kykeni ajamaan. A kiisti ajoneuvon olleen parkissa sen vuoksi, että se olisi ollut ajokunnoton, toisin kuin Copart Oy:stä on todettu.

Vakuutusyhtiö totesi, että ajoneuvo on varastettu hinausautolla eikä sen avaimia käyttäen, vaikka yhden ajoneuvon avaimen olinpaikka ei olekaan tiedossa. Varkaustapahtuma on näin ollen todellinen. Copart Oy:n tutkimuksen mukaan ajoneuvon ilmapussijousitus on rikkoutunut noin kaksi viikkoa ennen vahinkoa. A ei ole kertonut tästä tutkijalle, kun häneltä on kysytty ajoneuvon kunnosta ennen varkautta. Ajoneuvo on ollut vian johdosta ja testiajon perusteella ajokelvoton. A on jättänyt ajoneuvon seisomaan työpaikkansa parkkipaikalle osaamatta antaa tälle mitään syytä tai selitystä. Vakuutusyhtiö ei pidä A:n kertomusta ajoneuvon kunnosta ennen varkautta uskottavana. Koska ajoneuvolla ei ole voinut ajaa, A:n on täytynyt olla tietoinen viasta. Vakuutusyhtiö katsoo A:n antaneen vilpillisesti väärää tietoa ajoneuvon kunnosta ennen varkaustapahtumaa. Hän on vilpillisellä tiedolla yrittänyt erehdyttää vakuutusyhtiötä saadakseen taloudellista hyötyä vakuutusturvan perusteella. Ilmapussijousitusvika alentaa ajoneuvon käypää arvoa noin 3000 euron verran. Varkausturvasta maksettavaa korvausta alennetaan vilpillisesti ajoneuvon kunnosta annettujen väärien tietojen perusteella 1/3:lla.

Vakuutusyhtiö ilmoitti A:lle päätöksellään 11.9.2024, että se irtisanoo A:n matkustajavakuutuksen päättymään 31.10.2024. Yhtiö viittasi vakuutussopimuslain 17a §:ään ja matkustajavakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohtaan 14.6, joiden mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus irtisanoa jatkuva henkilövakuutus päättymään vakuutusmaksukauden lopussa. Päätöksensä perusteluina vakuutusyhtiö toisti aiemmassa korvauspäätöksessä esitetyt perustelut vahingon jälkeen annettujen tietojen virheellisyydestä. Korvauskäsittelyssä vilpillisesti annetulla väärällä tiedolla on ollut merkitystä vakuutusyhtiön korvausvastuun määrittämisen kannalta, eikä luottamukseen perustuvaa vakuutussopimusta haluta enää pitää voimassa. Samalla vakuutusyhtiö ilmoitti, ettei se toistaiseksi myönnä A:lle uusia vapaaehtoisia vakuutuksia.

Asiamiehen välityksellä vakuutusyhtiölle tehdyssä oikaisupyynnössä 10.10.2024 A kiisti antaneensa vakuutusyhtiölle vilpillisesti vääriä tietoja, minkä takia vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta vähentää korvausta 1/3:lla. A katsoi, että ajoneuvon käypä arvo on ollut 19 000 euroa, josta vakuutusyhtiö on maksanut rahoitusyhtiölle käypää arvoa vastaavat 13 000 euroa 200 euron omavastuulla vähennettynä. Vakuutusyhtiön tulisi korvata vahinko kokonaisuudessaan. Lisäksi A pyysi vakuutusyhtiötä perumaan irtisanomisilmoituksensa, ja katsoi, ettei vakuutusyhtiöllä ole perustetta olla myöntämättä A:lle vapaaehtoisia vakuutuksia jatkossa. Lisäksi A vaati vakuutusyhtiötä poistamaan asiakasrekisteristään kaikki A:han liittyvät merkinnät sekä pyysi vakuutusyhtiöltä jäljennöksen kaikista itseään koskevista merkinnöistä, jotka asiakasrekisteriin on tehty puheena olevan vahinkotapahtuman käsittelyyn liittyen tai sen jälkeen. A ei ole erehdyttänyt vakuutusyhtiötä. Lisäksi A pyysi, että hänen asiamiehelleen toimitetaan vakuutustutkijan muistio.

Korvauspäätöksessään 15.10.2024 vakuutusyhtiö totesi, että autokauppaan liittyvää osamaksuvelkaa hallinnoivalla rahoitusyhtiöllä on oikeus vakuutuskorvaukseen, vaikka haltijan korvausta alennetaan tai evätään hänen moitittavan menettelynsä perusteella. Vilpilliseen tietoon perustuva vähennys on tehty vain haltijan eli A:n osuuden korvattavuuteen. Omistajan eli rahoitusyhtiö X:n osuuteen ei ole tehty tällaista vähennystä, eikä haltijan vilpillisesti antama tieto siis ole vaikuttanut omistajan saataviin. Rahoitusyhtiö X:lle on korvattu heidän saataviaan käypään arvoon asti. Mikäli käyvästä arvosta olisi loppuvelan maksun jälkeen jäänyt vielä maksettavaa, olisi tämä osuus suoritettu A:lle 1/3 vähennys huomioiden.

Vakuutusyhtiö kävi korvauspäätöksessään läpi henkilöauton käypään arvoon vaikuttavia seikkoja ja vastaavien ajoneuvojen hintavertailutietoja. Vertailun perusteella ajoneuvon käypä arvo olisi ilman ilmajousitusvikaa ja vaurioitunutta tuulilasia ollut 16 000 euroa. Ajoneuvon käypä arvo ennen vahinkoa on vakuutusyhtiön mukaan ollut 13 000 euroa. Vilpin osalta vakuutusyhtiö toisti aiemmin esittämänsä perustelut. Korvauspäätöstä ei muutettu.

A:n asiamiehen ja vakuutusyhtiön välillä käytiin vielä sähköpostikirjeenvaihtoa, jossa vakuutusyhtiö viittasi Copart Oy:n lausunnossa ajoneuvolle varkausvahingon yhteydessä aiheutuneista vaurioista sekä ajoneuvon käyvästä arvosta lausuttuihin perusteisiin. Vakuutusyhtiö ilmoitti, että vakuutuksen irtisanomista koskevaa päätöstä ei muuteta. Yhtiö toimitti asiamiehelle vakuutustutkijan laatiman muistion, mutta ilmoitti, että tutkijan ja A:n välinen puhelu ei valitettavasti ollut tallentunut, joten siitä ei voitu toimittaa A:n pyytämää litterointia. Vakuutusyhtiö ilmoitti, että se toimittaa pyydetyt asiakasrekisteritiedot asiamiehen sijaan suoraan A:lle.

Asiakkaan valitus

A pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa siitä, voidaanko hänen katsoa antaneen vilpillisesti vääriä tietoja vakuutusyhtiölle. Hän katsoo, että korvauksen vähentämiselle ei ole ollut perusteita. A pyytää lausuntoa myös siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut riittävät perusteet irtisanoa A:n vapaaehtoinen vakuutus sekä kieltäytyä uusien vakuutusten myöntämisestä täsmentämättä ajanjaksoa, jonka aikana uusia vakuutuksia ei myönnetä. Vielä A pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus kieltäytyä tietojen antamisesta A:n valtuuttamalle asiamiehelle sekä siitä, millaisella valtuutuksella tietoja voidaan luovuttaa asiamiehelle.

Lausuntopyynnössä on käyty laajasti läpi vahingon tapahtumainkulkua ja selostettu korvauskäsittelyn etenemistä. A katsoo, että vakuutustutkijan muistioon kirjatut vikakoodien ajankohdat ja ajokilometrit osoittavat riidattomasti, että henkilöautolla on voitu ajaa sen jälkeen, kun ilmajousituksen vikakoodi on tallentunut ensimmäisen kerran 8.3.2024. A:n mukaan ilmajousituksen vikakoodia ei ole ilmennyt ajettaessa ajoneuvolla 10.3.2024 ja 14.3.2024, jolloin ajoneuvo on pysäköity paikkaan, josta se on anastettu. Viimeisimmän vikakooditaltioinnin jälkeen on ajettu 33 km, jolloin vikakoodi-ilmoituksia ei ole tallentunut. Ilmajousituksen vikakoodi on seuraavan kerran ilmennyt vasta Copart Oy:n tarkastuksen yhteydessä 13.6.2024, jolloin autolla ei ole myöskään pystynyt enää ajamaan.

A:n mielestä on täysin uskottavaa, että hän on jättänyt ajoneuvon parkkiin sen ollessa ajokuntoinen, kuten hän on vakuutusyhtiölle ilmoittanut. A kyllä muistaa maininneessa vakuutustutkijalle ajoneuvon merkkivalon satunnaisesta vilkkumisesta, mutta ei siitä, että vilkkuminen olisi merkki jousituksen viasta, tai että ajoneuvossa olisi ollut sellaista vikaa, joka olisi estänyt ajoneuvon normaalin käyttämisen, tai josta ilman erikseen kysymistä olisi pitänyt mainita vakuutusyhtiölle.

A:n mukaan tämän ikäisessä ajoneuvossa on tavanomaista, että merkkivalo saattaa väliaikaisesti syttyä ja mikäli merkkivalo sammuu, tämä ei aiheuta sen suurempia toimenpiteitä.

Vakuutustutkija on kirjannut 13.8.2024 päivättyyn muistioon, että hän oli puhuttanut A:n puhelimitse 26.6.2024. A muistaa puhutuksen, mutta ei muista tarkalleen sen sisältöä. A:n mukaan muistoon on virheellisesti kirjattu muun muassa, että ajoneuvo olisi seisonut ilman syytä parkkipaikalla. Ajoneuvo on kuitenkin ollut pysäköitynä parkkipaikalla, koska A:lla on ollut käytössään anastuksen tapahtuma-aikana työnantajan pakettiauto. A on kertonut merkkivalon vilahtamisesta, mutta ei ole ollut tietoinen sen liittymisestä ajoneuvon jousitukseen. A kiistää jyrkästi kertoneensa tutkijalle, että pussijousitus olisi reistaillut.

Vakuutustutkijan ja A:n käymää keskustelua ei ole tallennettu, eikä myöskään litteroitu, eikä sitä voida enää jälkikäteen litteroida. Vakuutustukijan näkemys puhelun sisällöstä on kirjattu muistioon 13.8.2024 eli lähes kaksi kuukautta sen jälkeen, kun puhelu on käyty. A:lta ei ole tarkistettu puhelun sisältöä vakuutustukijan muistiota laadittaessa. A sai muistion nähtäväkseen ensimmäisen kerran 18.10.2024 sen jälkeen, kun vakuutusyhtiö toimitti muistion asiamiehelle. A:n mukaan muistioon kirjatut tiedot puhelusta eivät kaikilta osin voi pitää paikkansa, eikä muistiota voida pitää sisällöltään luotettavana ainakaan puhelinkeskustelun sisällöstä kirjatuilta osin. Nämä seikat heikentävät muistion luotettavuutta.

A:lla ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten ajoneuvoa on käsitelty tai käytetty Virossa sen jälkeen, kun sen on löytynyt 26.3.2024, eikä myöskään siitä, miten ajoneuvoa on siirrelty Virossa ja edelleen, miten ja milloin ajoneuvo on tullut Suomeen ja edelleen Copart Oy:lle. Näiden tietojen puuttuessa asiassa ei voida A:n mielestä luotettavasti selvittää, missä vaiheessa ajoneuvon jousitus on rikkoutunut.

A toteaa kertoneesta vakuutustutkijalle täysin vilpittömästi ajoneuvon olleen ajokuntoinen ennen vahinkotapahtumaa. A ei ole ollut tietoinen ilmajousituksen viasta ennen vahinkotapahtumaa. Hänen antamansa tiedot perustuvat hänen käsitykseensä auton kunnosta, eikä A ole ollut tietoinen teknisestä ongelmasta ennen vakuutustutkijan esittämää tietoa vikakoodista. Tämä viittaa siihen, että kyseessä ei ole vilpillisyys vaan ymmärryksen puute. A ilmoitti auton varoitusvalojen satunnaisesta välähtelystä, mutta ei ymmärtänyt sen viittaavan suurempaan ongelmaan.

Copart Oy:n tarkastuksessa on todettu, että autolla ei voinut ajaa sen tutkimuksen 13.6.2024 yhteydessä. A:n antamat tiedot kuitenkin perustuvat aikaan ennen varkautta, jolloin auto oli A:n mukaan ajokuntoinen. Copart Oy;n tutkimus ei osoita, että ajoneuvo ei olisi ollut ajokuntoinen ennen anastusta. Auton käsittely anastuksen tapahduttua saattaa selittää ilmajousituksen kunnon heikkenemisen tai rikkoutumisen.

Vapaaehtoisen henkilövakuutuksen irtisanomisen ja uusien vakuutusten myöntämisestä kieltäytymisen osalta A toistaa vilpin osalta esittämänsä perusteet. Irtisanominen ja uusien vakuutusten myöntämättä jättäminen ovat A:n mukaan poikkeuksellisen vakavia toimenpiteitä, joiden tulee perustua selkeisiin ja osoitettuihin rikkomuksiin. Toimenpiteiden tulee lisäksi olla kohtuullisia ja oikeasuhteisia. A:n tapauksessa ei ole osoitettu, että hänen toimensa olisivat olennaisesti vaarantaneet vakuutuksenantajan riskinhallinnan tai taloudellisen aseman. Määrittelemättömäksi ajaksi annettu päätös olla myöntämättä vapaaehtoisia vakuutuksia rikkoo oikeusvarmuuden periaatetta ja on ristiriidassa hyvän vakuutustavan kanssa.

Asiamiehelle tietojen luovuttamisesta kieltäytymisen osalta A viittaa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) 15 artiklaan sekä asetuksen yleisiin periaatteisiin. Tietosuoja-asetus mahdollistaa sen, että rekisteröity voi valtuuttaa asiamiehen edustamaan itseään. Tietopyynnön johdosta rekisterinpitäjän on joko annettava tiedot tai annettava kieltäytymistä koskeva päätös. A:n mukaan myös vakuutussopimuslain taustalla olevat periaatteet ja hyvä vakuutustapa edellyttävät, että vakuutusyhtiö ei kieltäydy luovuttamasta menettelyn asianmukaisuuden tarkastamiseksi tarpeellisia tietoja. Valtakirjan riittävyyden perustelematon kyseenalaistaminen ja tietojen luovuttamatta jättäminen rikkoo tietosuoja-asetuksen, vakuutussopimuslain ja hyvän vakuutustavan mukaisia periaatteita. A huomauttaa, että vakuutusyhtiön A:lle itselleen luovuttamasta aineistosta ei edelleenkään käy ilmi, mitä asiakasrekisteritietoja ja ns. asiakastekstejä, joiden perusteella yhtiö ei myöntäisi A:lle vakuutuksia, on merkitty yhtiön rekistereihin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. Vakuutusyhtiön mukaan asiassa on riidatonta, että ajoneuvon käypä arvo ennen vahingon sattumista on ollut 13 000 euroa. Yhtiö on 25.9.2024 maksanut omistajan eli rahoitusyhtiön saatavia käypään arvoon asti. Omistajalle maksettuun korvausmäärään ei siten ole tehty vakuutuksenottajan moitittavan menettelyn johdosta 1/3 vähennystä. Yhtiön ilmoittama vähennys on tehty vain ajoneuvon haltijan osuuden korvattavuuteen, mutta rahoitusyhtiön osuuden jälkeen haltijalle maksettavaa osuutta ei ole jäänyt. Koska korvaus on ajoneuvon käypään arvoon asti maksettu rahoitusyhtiölle, enemmälle korvaukselle ei ole perusteita.

Vilpin osalta vakuutusyhtiö toteaa, että ajoneuvon käypään arvoon on vaikuttanut vaurioitunut tuulilasi sekä erityisesti ilmajousitusvika. Yhtiö on arvioinut vertailun perusteella, että ilman näitä vikoja ajoneuvon käypä arvo olisi ollut noin 16 000 euroa. Asiassa on olennaisesti kyse ilmajousitusjärjestelmän viasta ja siitä, onko A antanut tämän vian osalta vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on ollut merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutusyhtiö korostaa, että vika on ollut merkittävä ja vaikuttanut olennaisesti auton ajo-ominaisuuksiin. Asian tultua vireille Vakuutuslautakunnassa ilmajousituksen vikaa on tutkittu vielä vakuutusyhtiön autovahinkotarkastajan toimesta, ja vakuutustutkija on tehnyt lisäselvitystä auton avaimiin sekä auton teknisiin vikoihin liittyen. Yhtiö vetoaa vakuutustutkinnan 10.4.2025 päiväämään lisäselvitykseen ja vahinkotarkastajan 16.4.2025 päivättyyn lausuntoon.

Vahinkotarkastajan lausunnon perusteella ei ole uskottavaa, että auton käyttäjä voisi olla huomaamatta auton ilmajousitusjärjestelmässä olevaa vikaa. Lausunnon mukaan vikakoodeja on tallentunut auton järjestelmään useita ja niiden perusteella on selvää, että vikaa järjestelmässä on ollut vikaa jo ainakin 26.2.2024 alkaen. Ilmajousituksessa painetta ylläpitää autossa oleva ilmakompressori. Mikäli järjestelmän painetaso laskee, kompressorin tehtävänä on nostaa järjestelmän painetaso tarvittavalle tasolle. Järjestelmän paine laskee järjestelmässä olevan ilmavuodon vuoksi. Paineen kehittää halutulle tasolle järjestelmän kompressori, ja se on auton oman järjestelmän toimesta sammutettu kaiken kaikkiaan neljä kertaa sen takia, kun kompressori on ylikuumentunut liiallisen käytön takia. Ilmajousitusjärjestelmään on tallentunut tieto järjestelmän automaattisen tason säädön poiskytkemisestä. Tämä toimenpide on tehty yhteensä viisi kertaa 2.3.2024 jälkeen. Poiskytkeminen tehdään manuaalisesti ajoneuvon käyttäjän toimesta.

Auton ilmajousitusjärjestelmässä on vakuutusyhtiön mukaan ollut selkeästi vikaa ja auton käyttäjä ei ole voinut olla niitä huomaamatta. Järjestelmässä on ollut vuoto, joka on pahentunut lyhyehkön ajan eli 26.2 - 8.3.2024 aikana. Järjestelmä on yrittänyt pitää tarvittavia painetiloja yllä, mutta kompressori on ylikuumentunut ja lakannut toimimasta. Vuoto on lopulta mennyt niin pahaksi, että järjestelmään on tullut myös mekaanisia vikoja, joista on tallentunut omat vikakoodit.

Vakuutusyhtiö pitää teknisen lausunnon perusteella selvänä, että A on ollut tietoinen ajoneuvossa olleesta ilmajousitusjärjestelmän viasta. Lisäksi yhtiö toteaa, että ajoneuvon ostoilmoituksessa 13.6.2023 ajoneuvon mittarilukema on ollut 262 000 km. A on ostanut ajoneuvon elokuussa ja ajanut siten ehjällä autolla noin 20 000 km ennen 26.2.2024 ensi kerran ilmaantunutta vikaa (mittarilukema 286 290 km), joka on nopeasti pahentunut 26.2.—8.3.2024 välisenä aikana. Vakuutusyhtiö toteaa ajoneuvon käyttämättömyyden osuvan käytännössä samaan ajankohtaan kyseessä olevan vian ilmenemisen kanssa ja vähennys ajomääriin on ollut dramaattinen, kun A on vikaa edeltävästi ajoneuvon hallinta-aikanaan eli noin puolen vuoden sisällä ajanut ajoneuvolla noin 20 000 km. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan todellinen syy käyttämättömyydelle on ollut tämä autossa ollut merkittävä vika, jota ei verrattuna ehjän auton ajo-ominaisuuksiin (ohjattavuus, hallinta, ajo-ominaisuus, auton kulman roikkuminen alhaalla, merkkivalon palaminen) ole voinut olla havaitsematta. Vakuutusyhtiö käy vielä läpi autokäsikirja-julkaisussa kuvattuja ilmajousituksen vian käytännön vaikutuksia. Jos kompressori ei toimi, kaikki ilmapussit ovat tyhjänä ja autoa on hyvin vaikeaa käsitellä. Kaikki iskut kulkeutuvat auton runkoon, jota ei ole suunniteltu tällaiseen käyttöön.

Vakuutusyhtiö katsoo, että vialla on ollut merkittävä vaikutus auton käypään arvoon ja vian kiistämisellä on tavoiteltu taloudellista hyötyä, kun viasta on jätetty kertomatta yhtiölle. A on muistanut vian vasta, kun tutkija on tuonut asian puhutuksessa esille ja tällöinkin kertonut merkkivalon vain vilahtaneen. Vakuutusyhtiön tietojen mukaan merkkivalo ei todellisuudessa kuitenkaan vain ”vilahda”, vaan palaa jatkuvasti, kunnes se kuitataan pois. Teknisen lausunnon 16.4.2025 mukaan näin on myös toimittu, kun ilmajousitusjärjestelmän tason säätö on manuaalisesti kytketty pois päältä tallentuneiden tietojen perusteella käyttäjän toimesta kaiken kaikkiaan viisi kertaa 2.3.2024 jälkeen. Vakuutusyhtiö pitää asiassa näytettynä, että A von ollut tietoinen ajoneuvossa olleesta ilmajousitusjärjestelmän viasta vahinkotapahtumaa 22.3.2024 edeltävästi.

Vakuutusyhtiö katsoo, että A:n puhuttaminen on tapahtunut asianmukaisesti ja siinä on noudatettu Finanssiala ry:n tapaohjeita. Riidanalaisen puhelun sisältöä on kuvattu vakuutustutkinnan muistiossa 13.8.2024. Vaikka virallinen muistio puhuttamisesta on laadittu myöhemmin, kuuleminen kirjataan ylös heti sen tapahtuessa. Tässä tapauksessa vakuutustutkija on nimenomaisesti kysynyt A:lta ajoneuvossa ilmenneitä vikoja ja tämä on ollut yksi puhuttamisen pääseikoista. Puhuttamisen pääasiallisena tarkoituksena on ollut selvittää puuttunutta avainta ja merkittävää ilmajousitusjärjestelmän vikaa. Tähän nähden väitettä siitä, että tutkija olisi unohtanut tai kirjannut väärin A:n vastaukset juuri näihin kysymyksiin, ei voida pitää uskottavana.

Matkustajavakuutuksen irtisanomista ja uusien vakuutusten myöntämisestä kieltäytymistä koskevan päätöksen osalta vakuutusyhtiö toistaa aiemmin esittämänsä perustelut ja viittaa lisäksi vakuutussopimuslain 6a §:n perusteluihin. Yhtiö katsoo, että sen päätös on ollut hyvän vakuutustavan mukainen. Vakuuttamisesta kieltäytymistä ei voida myöskään pitää oikeusvarmuuden näkökulmasta ongelmallisena, sillä vakuutussopimuslain esitöissä mainitaan eräänä kieltäytymisperusteena nimenomaan vakuutuksen hakijan aikaisempi petosrikos vakuutusasioissa.

Asiamiehen tietopyynnön osalta vakuutusyhtiö kertoo arvioineensa, että A:lla rekisteröitynä oleva oikeus saada pääsy tietoihinsa on ollut perusteltua toteuttaa toimittamalla tiedot suoraan rekisteröidylle itselleen. Yhtiön mukaan kyse oli melko laajasta tietopyynnöstä, joka sisälsi myös vakuutussalaisuuden alaista tietoa, eikä valtakirjan muotoilu ollut pyydettävän tietosisällön osalta tarpeeksi selkeä. Vakuutusyhtiö katsoo toimineensa tilanteessa rekisteröidyn edun mukaisesti.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut muun muassa seuraavat selvitykset:

• A:n vahinkoilmoitus 22.3.2024
• Anastettua ajoneuvoa koskeva A:n selvitys (päivätty 28.3.2024)
• Vahinkokäsittelyyn liittyviä sähköpostiviestejä
• A:n henkilöautoa koskeva myynti-ilmoitus (julkaistu 13.6.2023)
• Hinauspalveluyrityksen/autohätäpalvelun tapahtumaraportti (tapahtumat 26.3. - 30.5.2024)
• Poliisin tutkintailmoitukset 26.3.2024 ja  26.3.2025
• Korjauskustannuslaskelma 19.6.2024
• Tulosteita A:n henkilöauton vikakoodeista
• Copart Oy:n lausunto ajoneuvon käyvästä arvosta 25.6.2024
• Vakuutustutkijoiden muistiot 13.8.2024 ja 10.4.2025
• Vakuutusyhtiön autoinsinöörin tekninen lausunto auton ilmajousitusjärjestelmästä 16.4.2025

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko A antanut vakuutusyhtiölle vilpillisesti väärää tietoa vakuutuksen kohteena olleen ajoneuvon kunnosta ennen vakuutustapahtuman sattumista. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut vilpin perusteella oikeus irtisanoa A:n henkilövakuutus vakuutusmaksukauden päättyessä ja kieltäytyä toistaiseksi vapaaehtoisten vakuutusten myöntämisestä A:lle. A on lisäksi pyytänyt Vakuutuslautakunnan lausuntoa siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus olla toimittamatta eräitä hallussaan olevia tietoja A:n asiamiehelle, sekä laajemminkin vakuutusyhtiön menettelystä rekisteröidyn tarkastusoikeuden käyttämiseen liittyen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 6a §:n (Tieto hylkäysperusteesta) mukaan jos vakuutusta ei myönnetä kuluttajalle tai kuluttajaan 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettavalle, vakuutusta hakeneelle on ilmoitettava hylkäysperuste, jollei hylkäys perustu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (503/2008) 26 §:ään. Peruste on ilmoitettava kirjallisesti. Hylkäysperusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen.

Vakuutussopimuslain 17 a §:n (Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa tapaturmavakuutus ja sairausvakuutus vakuutusehtojen nojalla) mukaan sellaisen tapaturmavakuutuksen ja sairausvakuutuksen ehdoissa, jonka vakuutusmaksu on sovittu suoritettavaksi säännöllisin väliajoin (vakuutusmaksukausi), voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi vakuutusmaksukauden päättyessä. Jos vakuutusmaksukausi on lyhyempi kuin yksi vuosi tai siitä ei ole sovittu, vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi vain kalenterivuoden lopussa.

Vakuutusta ei saa irtisanoa sen vuoksi, että vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontunut, eikä sen vuoksi, että on sattunut vakuutustapahtuma. Irtisanomisperusteen on muutoinkin oltava hyvän vakuutustavan mukainen.

Irtisanomista koskeva ilmoitus on lähetettävä vakuutuksenottajalle viimeistään kuukautta ennen 1 momentin mukaista vakuutuksen voimassaolon päättymisajankohtaa. Ilmoituksessa on mainittava irtisanomisperuste. Jos irtisanomista ei tehdä siten kuin tässä pykälässä säädetään, irtisanominen on mitätön.

Vakuutussopimuslain 17 §:n 2 momentin mukaan vakuutuksenantaja saa irtisanoa henkilövakuutuksen myös, jos:
[…]

2) vakuutettu on vakuutustapahtuman jälkeen antanut vakuutuksenantajalle vilpillisesti vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta.

Pykälän 3 momentin mukaan vakuutuksenantajan on irtisanottava vakuutus kirjallisesti ilman aiheetonta viivytystä saatuaan tiedon irtisanomiseen oikeuttavasta perusteesta. Irtisanomista koskevassa ilmoituksessa on mainittava irtisanomisperuste. Jos irtisanomista ei tehdä siten kuin tässä momentissa säädetään, vakuutuksenantaja menettää irtisanomisoikeutensa. Vakuutus päättyy kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle ilmoituksen irtisanomisesta.

Vakuutussopimuslain 62 §:n (Henkilöt, joiden hyväksi omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa) mukaan jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.

Vakuutussopimuslain 72 §:n (Väärät tiedot vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen) jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.4.2023 alkaen) kohdan 4.12.3.1 mukaan suoranaisessa esinevahingossa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo.

Kaskovakuutusta koskevien yleisten sopimusehtojen kohdassa 10 on vakuutussopimuslain 72 §:ssä säädettyä vastaavat määräykset korvauksen alentamisesta tai epäämisestä vilpillisesti annettujen väärien tai puutteellisten tietojen perusteella.

Matkustajavakuutusta koskevien yleisten sopimusehtojen (voimassa 1.4.2022 alkaen) kohdassa 14.6 on vakuutussopimuslain 17a §:ssä säädettyä vastaavat määräykset vakuutusyhtiön oikeudesta irtisanoa henkilövakuutus vakuutuskauden aikana.

Asian arviointi

A:ta koskevien henkilötietojen luovuttaminen

A on pyytänyt Vakuutuslautakunnan lausuntoa siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus kieltäytyä eräiden A:ta koskevien henkilötietojen antamisesta A:n valtuuttamalle asiamiehelle. Lisäksi lausuntopyynnössä tiedustellaan, millaisella valtuutuksella tietoja voitaisiin luovuttaa asiamiehelle. A on vedonnut myös siihen, että vakuutusyhtiö ei ole luovuttanut A:lle tai hänen asiamiehelleen asiakasrekisterin merkintöjä, jotka koskevat vakuutusyhtiön päätöstä kieltäytyä jatkossa myöntämästä A:lle vapaaehtoisia vakuutuksia.

FINEn ohjesäännön 6 §:n 2 momentin mukaan Vakuutuslautakunta antaa ratkaisusuosituksia muun muassa vakuutetun lautakunnalle esittämistä vakuutussuhteeseen liittyvistä, lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevista erimielisyyksistä. Vakuutuslautakunnan toimivaltaan ei sen sijaan kuulu vakuutusyhtiöiden menettelytapavalvonta, kuten esimerkiksi korvauskäsittelyn laatuun kohdistuvien valitusten tutkiminen. Vakuutuslautakunta katsoo, että tietojen luovuttamisen osalta kyse ei ole suoranaisesti FINEn ohjesäännössä tarkoitetusta vakuutussuhteeseen liittyvää lain tulkintaa koskevasta erimielisyydestä. Sen sijaan A:n lausuntopyyntö koskee vakuutusyhtiön menettelyä henkilötietojen käsittelyyn ja rekisteröidyn tarkastusoikeuden käyttämiseen liittyen. Tietosuojalain (1050/2018) 21 §:n mukaan rekisteröidyn katsoessa, että häntä koskevien henkilötietojen käsittelyssä rikotaan sitä koskevaa lainsäädäntöä, toimivaltainen viranomainen on tietosuojavaltuutettu. Koska A:n valituksessa on tietojen luovuttamiseen liittyvien seikkojen osalta kyse tietosuojavaltuutetun toimivaltaan kuuluvasta kysymyksestä, Vakuutuslautakunta päättää, että se ei anna asiassa tältä osin ratkaisusuositusta.

A:lle maksettavan korvauksen alentaminen

Asiassa on riidatonta, että ajoneuvon vaurioituminen sen anastamisen yhteydessä on kaskovakuutuksesta korvattava varkausvahinko. Osapuolten kannanottojen perusteella riidatonta on myös, että A:n henkilöauton käypä arvo ennen vahinkotapahtumaa on ilmajousituksen vika ja vahinkoon kuulumaton tuulilasin vaurio huomioon ottaen ollut 13 000 euroa.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksissään ja vastineessaan katsonut, että sillä olisi vilpin perusteella ollut oikeus alentaa A:lle ajoneuvon pysyvänä haltijana maksettavaa korvausosuutta 1/3:lla. Yhtiö on kuitenkin todennut, että A:lle annetusta päätöksestä huolimatta ajoneuvon käypää arvoa vastaava korvaus on maksettu ilman vähennyksiä rahoitusyhtiö X:lle, jonka saatava on ylittänyt ajoneuvon 13 000 euron käyvän arvon.

Vakuutuslautakunta toteaa, että korvauksen alentaminen tulee kyseeseen vain vilpillisesti vääriä tietoja antaneen korvauksen hakijan osalta. Vakuutusyhtiön velvollisuutena on vakuutussopimuslain 62 §:n nojalla ollut maksaa lunastuskorvaus ensisijaisesti ajoneuvon omistaneelle rahoitusyhtiö X:lle sen saatavan määrään saakka. A ei ole kiistänyt vakuutusyhtiön ilmoitusta siitä, että rahoitusyhtiön saatava on ylittänyt ajoneuvon käyvän arvon, joka on vakuutusehtojen kohdan 4.12.3.1 mukaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden yläraja. Koska A ei ole myöskään valituksessaan väittänyt, että hänen ajoneuvonsa käypä arvo olisi ollut ennen vahingon sattumista rahoitusyhtiön saatavaa korkeampi, A:lle korvattavaa osuutta ei voida käyvän arvon korvauksen maksamisen jälkeen arvioida jääneen jäljelle. Näistä syistä Vakuutuslautakunta ei käsittele kysymystä korvauksen alentamisesta enemmälti. 

Onko A antanut vakuutusyhtiölle vilpillisesti vääriä tietoja? Henkilövakuutuksen irtisanominen ja vakuutusten myöntämisestä kieltäytyminen.

Osapuolten välillä on riidatonta, että A:n henkilöautossa on ollut jo ennen varkausvahingon sattumista ilmajousituksen vika, johon liittyen ajoneuvon vikamuistiin on tallentunut lukuisia vikakoodeja. Vakuutusyhtiö on Copart Oy:n lausunnon ja vakuutustutkijoiden selvitysten sekä yhtiön autovahinkotarkastajan lausunnon perusteella katsonut, että A:n on täytynyt ennen varkausvahingon sattumista olla tietoinen ilmajousituksen viasta. A on puolestaan kiistänyt, että ilmajousituksen vika olisi ollut ennen varkausvahingon sattumista hänen kohtuudella havaittavissaan. A:n mukaan auton ajokäytös on ollut ennen varkausvahingon sattumista täysin normaalia, eikä hän ole ymmärtänyt varoitusvalon ajoittaisen ”välähtelyn” liittyvän vikaan. A on lisäksi eräiltä osin kiistänyt vakuutustutkijan kanssa 26.6.2024 käydystä puhelinkeskustelusta laadittuun muistioon kirjattujen tietojen paikkansapitävyyden, ja muutoinkin kyseenalaistanut jälkikäteen ilman puhelutallennetta ja A:ta kirjausten johdosta erikseen kuulematta laaditun muistion luotettavuuden.  

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu selvitykset ajoneuvon vikakoodeista sekä Copart Oy:n lausunto ja vakuutustutkinnan muistiot 13.8.2024 ja 16.4.2025, joissa on käsitelty koodien merkitystä. Näiden mukaan vikakoodeja on ilmennyt 8.3.2024 alkaen. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan 16.4.2025 laatiman teknisen lausunnon mukaan ilmajousituksen toimintaan liittyviä erilaisia vikakoodeja on kuitenkin alkanut tallentua jo 26.2.2024 alkaen, jolloin matkamittarin lukema on ollut 286 290 km. Lausunnon mukaan ilmajousituksen korkeudensäädön mekaaninen vika on ilmennyt 8.3.2024, jolloin auton mittarilukema on ollut 287 604 km ja myöhemmin samana päivänä vikakoodin kirjautuessa 287 615 km. Vahinkotapahtuman jälkeen tehdyssä vahinkotarkastuksessa mittarilukema on ollut 287 650 km. Vahinkotarkastajan lausunnosta ilmenee, että ilmajousitusjärjestelmän tason säätö on manuaalisesti eli auton käyttäjän toimesta kytketty pois päältä 2.3.2024 ja sen jälkeen kaikkiaan viisi kertaa. Vaikka vahinkotarkastajan lausunnossa vikakoodien muodostumisen ajankohdista ja niiden merkityksestä esitetyt seikat poikkeavat osaksi Copart Oy:n lausunnossa ja vakuutustutkinnan muistioissa esitetystä, Vakuutuslautakunta arvioi erojen olevan seurausta siitä, että vikakoodien merkitystä on myöhemmässä vaiheessa selvitetty vakuutusyhtiön toimesta tarkemmin.

A on esittänyt, että autoa on saatettu varkausvahingon yhteydessä käsitellä tai kuljettaa siten, että ilmajousitus on vasta tässä vaiheessa vaurioitunut siten, että vaurio on ollut kuljettajan havaittavissa. Tämän osoittavat ajoneuvon matkamittariin viimeisen vikakoodin kirjautumiseen jälkeen kirjautunut vähäinen kilometrilukema, jonka perusteella autoa on vielä vikakoodien ilmenemisen jälkeen ollut mahdollista ajaa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että esitetyn selvityksen perusteella auton anastaneilla henkilöillä ei ole ollut käytettävissään ajoneuvoon kuuluvia avaimia. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan asiassa ei muutoinkaan ole viitteitä siitä, että ajoneuvossa epäilyksittä ollutta ajonestojärjestelmää olisi anastuksen aikana ohitettu siten, että sen kuljettaminen ilman ajoneuvoon kuuluvia avaimia olisi mahdollista. Sen sijaan henkilöautoa on selvitysten mukaan siirretty muun muassa trukin avulla ja kuorma-auton lavalla kuljettamalla. Lautakunta pitää vahinkotarkastajan lausunnossa ilmajousitusjärjestelmän useita kertoja tapahtuneesta manuaalisesta poiskytkemisestä kerrottuja seikkoja uskottavina. Tämä ja auton ajomäärien olennainen väheneminen 8.3.2024 mekaanisesta viasta kertovan vikakoodin ilmenemisajankohdan jälkeen viittaavat voimakkaasti siihen, että ilmajousituksen vika on ollut A:n havaittavissa viimeistään, kun auton käyttäjä on 2.3.2024 kytkenyt ilmajousitusjärjestelmän tason säädön manuaalisesti pois päältä. Lautakunta pitää todennäköisenä, että mekaaniseksi edennyt vika on 8.3.2024 alkaen alkanut haitata merkittävästi auton ajamista, vaikka auton kuljettaminen on sinänsä ollut mahdollista jousituksen toimimattomuudesta aiheutuvin rajoittein. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella jää osoittamatta, että A:n henkilöautoa olisi kuljetettu sen ollessa anastettuna. Vakuutuslautakunta pitää asiassa riittävästi osoitettuna, että vika on ollut vastoin A:n kertomusta hänen tiedossaan ennen vakuutustapahtuman sattumista. 

A:n valituksessa on kyseenalaistettu vakuutustutkijan kanssa käydystä puhelinkeskustelusta laaditun muistion luotettavuus. Vakuutuslautakunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että A on kaikesta huolimatta itsekin tuonut valituksessaan esille, että hän on kertonut vakuutustutkijalle vain varoitusvalojen ajoittaisesta ”välähtelystä”, mutta ei ole kertonut mitään ilmajousituksen viasta. Vakuutuslautakunnan käytettävissä on lisäksi A:n toimittama, 28.3.2024 päivätty ja A:n allekirjoittama selvitys anastetusta autosta, jossa A on ajoneuvon kuntoa koskevassa osiossa vastannut kysymykseen ”Oliko ajoneuvossa vikoja, puutteita tai vaurioita?” kielteisesti. Vian laatu huomioon ottaen A:n on täytynyt käsittää, että tiedolla ilmajousituksen viasta on vaikutusta ajoneuvosta maksettavaan korvaukseen. Näillä perusteilla lautakunta katsoo A:n antaneen vakuutusyhtiölle vilpillisesti vääriä tietoja, joilla on ollut merkitystä yhtiön vastuun arvioimisen kannalta. 

Vakuutusyhtiö on päätöksellään 11.9.2024 irtisanonut A:n matkustajavakuutuksen päättymään vakuutusmaksukauden päätyessä 31.10.2024. Irtisanominen on perustunut korvauskäsittelyn yhteydessä vilpillisesti annettuun väärään tietoon. Yhtiö samalla ilmoittanut, ettei se toistaiseksi myönnä A:lle uusia vapaaehtoisia vakuutuksia.

Esitetyn selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä olisi A:n vilpillisen menettelyn johdosta ollut vakuutussopimuslain 17 §:n 2 momentin perusteella oikeus irtisanoa A:n matkustajavakuutus päättymään kuukauden kuluttua irtisanomisilmoituksen lähettämisestä. Lautakunta pitää vilppiä myös vakuutussopimuslain 17a §:ssä ja yleisten sopimusehtojen kohdassa 14.6 tarkoitettuna hyvän vakuutustavan mukaisena perusteena matkustajavakuutuksen irtisanomiselle vakuutusmaksukauden päättyessä. Koska irtisanomisilmoitus on lähetetty vakuutuksenottaja A:lle vakuutussopimuslain 17a §:n 3 momentin ja yleisten sopimusehtojen mukaisessa määräajassa, lautakunta pitää irtisanomista pätevänä.

A on vielä pyytänyt lausuntoa vakuutusyhtiön päätöksestä olla toistaiseksi myöntämättä A:lle vapaaehtoisia vakuutuksia. Vakuutussopimuslain 6a §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (hallituksen esitys 63/2009 s. 18) kuvataan hyvän vakuutustavan mukaisten hylkäysperusteiden lähtökohtia. Hallituksen esityksen mukaan vakuutuksenantajalla saattaa olla erityisiä, vakuutuksen hakijan henkilöön liittyviä syitä, joiden vuoksi on hyväksyttävää hylätä vakuutushakemus. Hyväksyttäviä henkilöön liittyviä syitä ovat muun muussa vakuutuksen hakijan aikaisempi syyllistyminen petokseen vakuutusasioissa tai että on perusteltua epäillä vakuutuksen hakijan toimivan sellaisen henkilön lukuun, jonka kanssa vakuutuksenantaja ei tee sopimuksia. Hyväksyttävä syy vakuutushakemuksen hylkäämiseen voi olla myös uhkaava käytös vakuutusyhtiön edustajaa kohtaan.

Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n vakuutusyhtiöön kohdistama vilpillinen menettely käsiteltävänä olevassa korvausasiassa muodostaa hyvän vakuutustavan mukaisen perusteen olla myöntämättä A:lle vakuutuksia. Sille, että korvausvilppiin pohjautuva päätös on voimassa toistaiseksi, ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole vakuutussopimuslaista tai hyvästä vakuutustavasta johtuvaa estettä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätöksiin. Tietojen luovuttamisen osalta Vakuutuslautakunta ei anna asiassa ratkaisusuositusta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Kinnunen
Koskinen
Pynnönen Andersson
Ståhlberg