Tapahtumatiedot
Asiakkaalle on myönnetty oikeusturvaetu autokaupan purkua ja hinnanalennusta koskevaan riitaan. Oikeusturvaedun myöntämistä koskevassa 14.3.2024 päivätyssä korvauspäätöksessä oli todettu, että vakuutuksesta korvattava enimmäissumma on 10 000 euroa.
Asiakkaan asiamies oli lähettänyt asiakkaalle 7 808,90 euron laskun, josta vakuutusyhtiö oli korvannut 5 000 euroa. Vakuutusyhtiö oli todennut, että oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetulle aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset kulut asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta. Vakuutuksesta korvattavat kulut määrätään oikeudenkäymiskaaren oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut ja maksetut kulut. Vakuutusyhtiö on katsonut, että huomioon ottaen asian laatu, laajuus ja vaativuustaso kohtuullinen palkkio asian hoitamisesta on 5 000 euroa. Kyse on ollut sellaisesta tavanomaisesta autokauppaan perustuvasta riidasta, joka ei ole juridisesti hankala eikä erityisen vaativa tämäntyyppisiä riita-asioita paljon hoitavalle asiamiehelle.
Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta
Asiakas on katsonut valituksessaan, ettei vakuutusyhtiö ollut perustellut korvauspäätöstä hyvän vakuutustavan mukaisesti.
Vakuutusyhtiö on katsonut vastineessaan, että tapauksessa kyse on juridisesti varsin yksinkertaisesta autokauppaa koskevasta riita-asiasta. Asia on riitautunut asiakkaan henkilökohtaisesti esitettyä myyjälle vaatimuksen virheen korjaamisesta tai kaupan purusta ja myyjän kiistettyä asiakkaan vaatimuksen. Vakuutusyhtiö toteaa, että Vakuutuslautakunta on ratkaisusuosituksissaan FINE-074992 ja FINE-074991 ottanut kantaa oikeusturvavakuutuksesta korvattaviin välttämättömiin ja kohtuullisiin kuluihin autokauppaa koskevassa riidassa. Ratkaisussa FINE-074992 Vakuutuslautakunta totesi, että asianajolaskun kohtuullisuutta arvioitaessa laskua tulee tarkastella pääsääntöisesti kokonaisuutena. Vakuutusehdoissa mainitut lopulliset ja tarpeelliset kustannukset määräytyvät samoilla perusteilla kuin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:ssä tarkoitetut kustannukset. Oikeudenkäymiskaaren 21 lukua koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa on todettu avustajan ja asiamiehen palkkion osalta, että se on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä myös kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen. Lautakunnan mukaan kyseessä oli ollut juridisesti arvioiden varsin tavanomainen riita-asia, jonka menestyksekäs hoitaminen ei sinänsä ollut vaatinut erityisasiantuntemusta. Vakuutuslautakunta katsoi, että vakuutusyhtiöllä oli ollut vakuutusehtoihin perustuva oikeus kohtuullistaa asiamiehen laskua, erityisesti ottaen huomioon käsillä olleen riita-asian laatu ja laajuus.
Vakuutusyhtiö toteaa, että ratkaisusuosituksessa FINE-074991 Vakuutuslautakunta totesi, että asianajolaskun kohtuullisuutta arvioitaessa laskua tulee tarkastella pääsääntöisesti kokonaisuutena. Vakuutus lautakunta totesi, että kyseessä oli ollut varsin tavanomainen riita-asia, jonka menestyksekäs hoitaminen ei yleensä vaadi erityisasiantuntemusta. Niin ikään A:n ajoneuvossa havaittu virhe, eli voimakas bensanhaju, oli luonteeltaan sellainen, jonka selvittäminen ja taustoittaminen ei vaadi esimerkiksi merkittävää teknisluotoista perehtymistä. Vakuutuslautakunta kiinnitti huomiota myös siihen, että asiassa oli laadittu erikseen vaatimuskirjelmä ennen sovintotarjouksen tekemistä ja että haastehakemus, jonka laatimisesta oli laskutettu erikseen neljä tuntia, oli sisällöltään olennaisiltaan osin vastaava myyjäliikkeelle jo aiemmin toimitetun vaatimuskirjelmän kanssa. Molemmissa asiakirjoissa käytiin läpi sama asiaan soveltuva lainsäädäntö sekä oikeuskäytäntö. Edellä selvitettyyn viitaten ja erityisesti ottaen huomioon käsillä olleen riita-asian laatu ja laajuus Vakuutuslautakunta piti vakuutusyhtiön päätöstä kohtuullistaa asiamiehen laskua oikeana.
Vakuutusyhtiö toteaa, että korvauspäätöksessä oli erikseen huomautettu, että mikäli purkuvaatimuksesta luovutaan ja kysymykseen tuleekin riita korjauskustannusten jakaantumisesta, asiakkaan tuli olla yhteydessä vakuutusyhtiöön ja toimittaa selvitys korjauskustannusten määrästä. Asiakas on luopunut kaupan purkamista koskevasta vaatimuksestaan, mutta asiakas ei ollut luopumisesta huolimatta ollut yhteydessä vakuutusyhtiöön ennen sovintosopimuksen allekirjoittamista. Vakuutusyhtiö ei siten ole voinut selvittää, miltä osin henkilöauton korjauskustannukset ja niiden jakautuminen osapuolten kesken olivat riitaisia, tai oliko asiakas vaatinut vastapuolelta korvausta kuluistaan.
Vakuutusyhtiö toteaa, että asiamiehen tulee välttää tarpeettomien kustannusten muodostumista. Asianajolaskuun sisältyy 15 kappaletta kontakteja asiakkaan kanssa. Tehokas asianajo ei yleensä yksinkertaisessa asiassa edellytä asiamiehen jatkuvaa yhteydenpitoa päämiehen kanssa, vaan päämiehen kanssa tulee sopia asiamiehen toimivallan rajat riittävän joustavasti. Asiamiehen tulee kaikessa toiminnassaan ottaa huomioon päämiehensä etu. Asiamiehen laskuttaman määrän kohtuullisuutta tulee siten arvioida myös asiakkaan näkökulmasta. Myyjä oli jo alun perin ollut valmis osallistumaan auton korjauskustannuksiin 300 eurolla. Sovintosopimuksen mukaan myyjä maksaa korjauskustannuksista noin 900 euroa. Asiakkaan saama hyöty asiamiehen toimenpiteistä oli siten noin 600 euroa. Asiakkaan laskun mukainen omavastuuosuus (0,15 x 7.808,90 euroa) on puolestaan 1 171 euroa. Vakuutusyhtiö katsoo edellä mainituilla perusteilla, että sillä on ollut oikeus kohtuullistaa asiamiehen laskua käsiteltävässä tapauksessa.
Asiakas on kertonut lisäkirjelmässään, että ostaja oli reklamoinut viasta myyjää helmikuun alussa 2024 ja vaatinut, että myyjä vastaa korjauskuluista taikka purkaa kaupan. Myyjä on vastannut, ettei vikaa voida pitää virheenä, jonka kuluista myyjän tulisi vastata ja, ettei kaupan purkuun ole edellytyksiä. Osapuolet ovat jatkaneet keskusteluja useiden päivien ajan pääsemättä yhteisymmärrykseen. Myyjä on jatkuvasti kiistänyt virheen ja vastuunsa asiassa. 20.2.2024 ostaja on palkannut asiamiehen hoitamaan asiaa. Asiamiehen välityksellä myyjälle on toimitettu vaatimus kaupan purkamisesta huhtikuussa 2024. Myyjä on vastannut tähänkin, ettei autossa ole sellaista vikaa, joka olisi myyjän vastuulla. Myöskään aiheutuneisiin kuluihin taikka kaupanpurkuun myyjä ei ole suostunut. Asiassa on sen jälkeen selvitetty useiden am-mattilaisten kanssa vian luonnetta, sillä riidan keskiössä oli se, onko vika luonteeltaan sellainen, että se on voinut olla autossa jo myyntihetkellä vai eikö. Asiassa on kuultu sekä korjaamoja, että teknistä asiantuntijaa.
Osapuolilla oli huomattavan eriävät näkemykset vian luonteesta ja siitä, kuka siitä on vastuussa. Siten asiamiehen avulla pyrittiin selvittämään vaihtoehtoisia keinoja riidan ratkaisemiseksi. Useiden neuvottelujen jälkeen kesäkuussa 2024 myyjä suostui neuvottelemaan korjauskuluista, ja asiassa saavutettiin sovinto 16.7.2024 allekirjoitetulla sovintosopimuksella.
Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiö on jo oikeusturvapäätöstä antaessaan pystynyt ottamaan kantaa asian laajuuteen ja vaikeuteen. Vakuutusyhtiöllä on korvaushakemuksen vastaanottaessaan ollut tiedossaan riidan tyyppi, tavanomaisuus, oikeudellinen vaikeus sekä riidanalaisen etuuden arvo. Näiden tietojen perusteella vakuutusyhtiö on myöntänyt korvauksen ehtojensa mukaisesti. Jos vakuutusyhtiö olisi halunnut rajata korvausta muun ohella asian laajuuden perusteella, olisi sen pitänyt rajata korvattavia kustannuksia jo oikeusturvapäätöksessään.
Asiakas katsoo, ettei hänelle ole annettu selkeitä tietoja siitä, missä tilanteissa vakuutuskorvauksen määrää voidaan enimmäiskorvausmäärän lisäksi rajata. Asiakas ei pysty ennakoimaan omaa osuuttaan asiamieslaskusta, eikä hän näin ollen pysty varautumaan kyseisen summan maksamiseen. Vakuutusyhtiö ei ole valituksenalaisessa päätöksessään ottanut kantaa asian todelliseen laajuuteen ja vaativuuteen. Vakuutusyhtiön päätöksestä jää epäselväksi, mitkä toimenpiteet ja millä perusteella toimenpiteet vakuutuksenantajan näkemyksen mukaan eivät ole olleet välttämättömiä. Siten vakuutusyhtiön perustelut ovat riittämättömät.
Asiakkaan käyttämä lakiasiaintoimisto on erikoistunut kuluttajariitoihin. Toimisto on hoitanut autoriitoihin kohdistuvia toimeksiantoja seitsemän vuoden ajan ja vastaavanlaisia toimeksiantoja on kertynyt yli 1000 kappaletta. Kaikissa toimeksiannossa päämiehellä on ollut voimassa oleva oikeusturvavakuutus. Vakuutuksenantaja on monessa aiemmassakin riita-asiassa antanut vakuutuspäätöksiä kyseisen toimiston asiakkaille. Aikaisemmissa vakuutus- ja maksupäätöksissä vakuutusyhtiö on katsonut tähän asiaan täysin rinnastettavissa asioissa asiamiehen laskutuksen olevan vakuutusehtojen mukainen.
Asiakas katsoo, että poikkeamalla omasta käytännöstään vakuutusyhtiö on yksipuolisesti muuttanut vakuutusehtojen tulkintaa aiemmasta asiakkaan vahingoksi. Mikäli vakuutusyhtiö haluaa pienentää korvausmääräänsä kuluttajariidoissa, se ei voi tehdä sitä tulkitsemalla vakuutussopimuksen 5.1.4-kohtaa korvauksen kohtuullisuudesta eri tavalla kuin vuosia jatkunut käytäntö on ollut. Vakuutusyhtiö tulee tehdä tällainen muutos muuttamalla ehtojaan vakuutussopimuslain 18–19 §:n mukaisesti.
Asiakas katsoo, että suomalaisessa kuluttajaoikeudessa tavanomaisenkaan kaltaiset autokauppariidat eivät ole yleisesti arvioiden keskimääräistä helpompia. Arvioitaessa viranomaistoimintaa, Suomessa on kaksi kuluttajaoikeudellista viranomaista: Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) sekä Kuluttajariitalautakunta (KRIL). Molempien lakisääteinen tehtävä on valvoa kuluttajien oikeuksien toteutumista Suomessa. Kuitenkin molempien viranomaisten laintulkinnat ovat olleet ja ovat edelleen selkeästi Euroopan unionin (EU) lainsäädännön ja Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) ratkaisukäytännön vastaisia.
KKV:n ohjeistus käytetyn auton ostaneelle kuluttajalle on täynnä asiavirheitä, joista osa on jopa päinvastaisia EUT:n linjanvetojen kanssa. On kohtuullista todeta, että KKV:n sivuilla käytetyn auton kauppaan annetussa ohjeistuksessa on runsaasti asiavirheitä.
Vastaavasti KRIL:n ratkaisukäytäntö on valtaosin sekä kuluttajansuojalain ja kauppalain esitöiden, kotimaisen oikeuskäytännön että EUT:n ratkaisukäytännön vastainen. Huomiota herättäviä esimerkkejä löytyy esimerkiksi tapauksista 5342/33/2019, D/1551/33/2018, 3582/33/2018 ja 3386/33/2023. Kuluttaja ei näin voi olla varma siitä, että kuluttajariitalautakunta noudattaa voimassa olevaa kuluttajansuojalakia, EU:n kuluttajansuojadirektiivejä tai niihin liittyvää kotimaista ja EU-tasoista ratkaisukäytäntöä. Kuluttaja ei toisin sanoen voi luottaa siihen, että hänen oikeuksiaan suojataan lain vaatimalla tavalla kuluttajariitalautakunnan käsittelyssä, eikä hän näin ollen voi nojautua täysin viranomaisteitse saatuun oikeudelliseen apuun.
KKV:n ja KRIL:n linjanvedot ovat johtaneet tilanteeseen, jossa myös kotimaiset tuomioistuimet kallistuvat paikoitellen lainvastaisiin tulkintoihin elinkeinonharjoittajien hyväksi. Asiakkaan tiedossa on tapaus, jossa käräjäoikeus käytti KRIL:n lanseeraamaa kaavamaista laskentatapaa auton käyttöhyödyn arvioinnissa, vaikka kaavamaisten laskentatapojen hyödyntäminen on esitöissä erityisesti kielletty ja käräjäoikeudella oli käytössään KRIL:n käytännön vastainen hovioikeuden ratkaisu. Käräjäoikeuden perustelun mukaan KRIL tietää asiasta enemmän kuin hovioikeudet.
Asiakas kertoo, että verrattaessa kotimaisten tuomioistuimien arvioita virheiden vähäisyydestä mm. Saksan korkeimman oikeuden linjauksiin, ero on huomattava. Suomessa on hovioikeustasolla arvioitu, että auton käytön estävä korjaukseltaan huomattavan kallis vaihdelaatikon vika on virheenä vähäinen, eikä siten oikeuta kaupan purkuun. Vastaavasti Saksan korkein oikeus on myös Suomea sitovaan EU-direktiiviin nojautuen linjannut, että virhe, joka estää tavaran käytön tai vaikuttaa sen käyttöturvallisuuteen ei koskaan voi olla vähäinen. Tämän näkemyksen on jakanut myös EUT:n julkisasiamies. Toisaalta virhe, joka ei olennaisesti vaikuta tavaran käyttöön muuttuu vähäisestä olennaiseksi, kun sen korjauksen kustannus ylittää viisi prosenttia kauppahinnasta. Näin ollen kuluttajan riski lähteä ratkaisemaan riita-asiaansa tuomioistuimessa on huomattavan korkea siihen nähden, mitä sen pitäisi olla. Kuluttaja on lähes pakotettu sopimaan riita-asiansa vastapuolen kanssa suojatakseen omia oikeuksiaan. Tämä johtaa siihen, että kuluttajariidoissa asiamiehen työhön kuuluu suuri määrä erilaisia neuvotteluja, yhteydenpitoa ja vaatimusten tai vastineiden laatimista. Kuitenkin edellä mainitut kotimaisten viranomaisten kuluttajansuojalain vastaiset linjanvedot usein vähentävät myyjien neuvotteluhalukkuutta, mikä puolestaan hankaloittaa neuvotteluiden käymistä.
Asiakas katsoo, että sovinnon löytäminen on kuluttajan näkökulmasta edullisin vaihtoehto sekä taloudellisesti että ajallisesti. Juuri autoriidoille on ominaista, että ne vaativat laajoja neuvotteluita vastapuolen kanssa sovinnon saavuttamiseksi. Ottaen huomioon kuluttajariitojen toimintaympäristö, kuluttajan heikko asema ja sovinnonhakuinen menettelytapa, asiamiehen toimenpiteet ovat tässä tapauksessa laajuudeltaan kohtuulliset ja vakuutuksenantaja on maksettava korvaus esitetyn laskun mukaisesti siten, että vakuutuksenantaja suorittaa vakuutuspäätöksessään ilmoittaman enimmäiskorvausmäärän.
Asiakas toteaa, että useasti autoriidoissa on usein selvää, että autossa on jokin tietty vika. Tässäkin tapauksessa sinänsä vika oli selvä. Sen sijaan osapuolet kävivät pitkäkestoista keskustelua siitä, onko kyseessä sellainen vika, joka on ollut autossa jo kaupantekohetkellä ja, josta myyjän tulisi vastata. Myyjä on kiistänyt kaiken vastuunsa asiassa ja ollut järkkymätön, kunnes kesäkuussa 2024, asiamiehen avustuksella asiassa löydettiin neuvotteluyhteys ja lopulta heinäkuussa 2024, sovinto. Vakuutusyhtiö on sivuuttanut yllä mainitun kuluttajariitojen luonteen arvioidessaan laskun kohtuullisuutta ja on perustanut päätöksensä summittaiseen arvioon asian laajuudesta ja välttämättömistä toimenpiteistä. Asiakas pitää kohtuuttomana, että vakuutusyhtiö on täysin rutiininomaisesti ja perustelematta katsonut korvattavaksi työmääräksi 5 000,00 euroa vastaavan summan. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksensä saatteessa ottanut huomioon vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut ja maksetut kulut. Tapauksessa autossa on ilmennyt vikaa noin puoli vuotta kaupanteon jälkeen. Auto on sammunut ajossa useita kertoja ja moottorin vikavalo syttyi. Auto on ollut käyttökelvoton. Korjaamo on paikantanut vian auton moottorin lisäilmapumpulle. Tapauksessa ei päästy sovintoon kaupan purkamisesta, joten ostajan olisi tullut seuraavaksi saattaa asia kuluttajariitalautakunnan taikka käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Molemmissa tapauksissa vakuutuksenottaja olisi joutunut odottamaan ratkaisua noin yhdestä kahteen vuotta. Lisäksi molemmissa tapauksissa asiamiehen kulut olisivat nousseet huomattavasti. Oikeudenkäyntikulut samantyyppisissä asioissa ovat käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen noin 15 000–20 000 euroa.
Asiakas katsoo, että kotimaisen oikeuskäytännön perusteella vastaavissa tapauksissa autossa on katsottu olevan virhe ja kuluttajalla oikeus kaupan purkuun: Itä-Suomen hovioikeus on ratkaisussaan S 21/192 todennut, että virheen vähäisyyttä arvioitaessa on annettava merkitystä sille, voidaanko kaupan kohdetta käyttää sen käyttötarkoitukseen. Jos kaupan kohdetta ei voida käyttää sen käyttötarkoitukseen, on purkukynnys ylittynyt. Lisäksi kuluttajansuojalain esitöissä (HE 89/2001) on edelleen tuotu esiin, että virhettä voidaan pitää vähäisenä, jos se on helposti ja nopeasti korjattavissa. Moottoriin kajoavaa korjausta ei voida pitää helppona ja nopeana. Esitetyn perusteella vastaavissa asioissa on yleensä tuomittu kaupanpurku, jolloin maksettavana olisi ollut ajoneuvon kauppahinta 11 878,00 euroa sekä mahdolliset muut korvaukset. Siten asiamiehen lasku tässä tapauksessa ei ole kohtuuton suhteessa samanlaisissa tapauksissa yleensä maksettuihin taikka tuomittuihin kuluihin.
Asiakas toteaa asiamiehen laskusta ilmenevän, että yhteydenpitoa asiakkaan kanssa on tapahtunut laskun mukaan yhteensä 15 kertaa. Yhteydenpidot ovat tapahtuneet joko puhelimitse tai sähköpostitse ja ne on kaikki laskutettu minimilaskutuksen (0,25 tuntia) mukaisesti. Toimeksianto on ollut aktiivinen ajalla 14.3.2024 - 22.7.2024. Jos laskutetun kokonaisyhteydenpidon vakuutetun kanssa laskee tälle ajalle, on asiakkaan kanssa ollut yhteydenpitoa keskimäärin kolme ja puoli kertaa kuukaudessa.
Asiakas toteaa, että oikeuskäytännössä on vakiintuneesti hyväksytty, että pienin laskutettava toimenpide on 0,25 tuntia. Asiamies on näin ollen laskuttanut yhteydenpidoista oikeuskäytäntöä noudattaen. Myös vakuutuslautakunta on ratkaisussaan FINE-049906 todennut, että asiamiehellä on oikeus veloittaa kaikista sähköposteista toimenpidekohtainen vähimmäispalkkio, eli 0,25 tuntia. Vakuutusyhtiö ei ole perustellut sitä, millä perusteella keskimäärin kolme ja puoli yhteydenottoa kuukautta kohden olisi tavanomaista enemmän. Vakuutusyhtiöllä ei ole perusteita leikata korvaussummaa tällä perusteella, varsinkaan selvittämättä ja tietämättä yhteydenottojen sisältöjä ja merkitystä asian hoidolle.
Asiakas katsoo, että palveluntarjoajan laskun leikkauksen perusteena käyttämä geneerinen teksti "kyse on ollut sellaisesta tavanomaisesta autokauppaan perustuvasta riidasta, joka ei ole juridisesti hankala eikä erityisen vaativa" on myös katsottava perusteettomaksi. Asiakas katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi mitenkään tehdä tällaista tulkintaa varsinkaan ilman, että se kävisi kaikki asiassa käytettävän materiaalin läpi ja perehtyisi asiaan. Mikäli asia olisi tavanomainen riita, joka ei edellytä asiamieltä erityistä osaamista, tarkoittaisi tämä ilmeisesti sitä, että vakuutuksenottajan olisi pitänyt pystyä hoitamaan asia ilman apua tai palkkaamalla esimerkiksi perintöoikeuteen erikoistuneen asiamiehen hoitamaan asiaa. Edelleen vakuutuksenottaja korostaa sitä, että tavanomaisena juridisena asiana pidetään esimerkiksi yksinkertaista velkomusasiaa. Palveluntarjoajan väite asian tavanomaisuudesta tai juridisen osaamisen tasosta leikkauksen perusteena on perusteeton.
Kuten on tuotu esiin, oikeudenkäyntikulut samantyyppisissä asioissa ovat käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen noin 15 000¬20 000 euroa ja oikeudenkäynnin kesto asian vastaanottamisesta tuomioon on noin vuodesta kahteen vuoteen. Näin ollen sopiminen on lähtökohtaisesti aina tuomioistuinprosessia kustannustehokkaampi vaihtoehto, koska neuvottelemalla ja sopimalla vakuutuksenottaja rajoittaa riidasta syntynyttä vahinkoa. Sopiminen on oikeudenkäyntiin verrattuna myös ajallisesti huomattavasti tehokkaampaa. Neuvottelemalla ja laatimalla kattava ja vakuutuksenottajan kannalta tehokas sovintosopimus säästetään asiamieskuluissa. Vakuutuksenantaja ei ole päätöksessään huomioinut sopimisen kustannustehokkuutta. Kokonaisarviointina asiamiehen lasku on kohtuullinen ja vakuutuksenantaja on suoritettava korvaus vakuutuksenottajalle esitetyn laskun mukaisesti siten, että laskusta korvataan vakuutuspäätöksen mukainen määrä.
Vakuutusyhtiö on lausunut 28.1.2025 päivätyssä lisävastineessaan olevan varsin yleistä, että käräjäoikeus kohtuullistaa vastapuolelta vaadittuja kuluja, kun nämä katsotaan asian laatuun ja laajuuteen nähden liiallisiksi. Kun kyseessä on tuomioistuimessa käsiteltävä asia, oikeusturvavakuutuksesta ei korvata tuomioistuimen kohtuullistamaa osuutta. Korvattavien kulujen tulee olla aiheutunut tehokkaasta asianajosta, eli laskutettujen toimenpiteiden tulee olla asianajon kannalta välttämättömiä. Kulujen tulee olla myös asian laatuun nähden kohtuullisia. Kääntäen voidaan todeta, että tarpeettomat ja asian ajamisen kannalta ylimitoitetut tai liian lukuisat toimenpiteet eivät ole vakuutuksesta korvattavia. Vakuutusyhtiö huomauttaa, että korvauspäätöksessä mainittu vakuutusehtojen mukainen enimmäiskorvaus on 10 000 euroa. Asiakkaan asiamiehen lasku on määrältään 7 808,90 euroa. Asiakkaan vastineessaan vaatima ja korvauspäätöksessä kerrottu enimmäiskorvausmäärä ei siten voisi tulla vakuutuksesta maksettavaksi, vaikka FINE vastoin vakuutusyhtiön käsitystä katsoisi, ettei vakuutuskorvauksen kohtuullistamiselle ole ollut perustetta.
Vakuutusyhtiö toteaa, ettei se kommentoi muissa riita-asioissa antamiensa korvauspäätösten sisältöä tai perusteita. Kuten asiakas itsekin toteaa, asiakkaan käyttämä toimisto on hoitanut suuren määrän autokauppaa koskevia riitoja. Toimistolla on siten rutiinia tämän tyyppisten riita-asioiden käsittelystä. Myös tätä taustaa vasten asianajokulujen, ja siten myös asiakkaan maksettavaksi tulevan omavastuuosuuden, tulisi olla järkevässä suhteessa puolustettavaan etuun. Kuten vakuutusyhtiöllä, myös asiakkaalla on oikeus olettaa, että tämä toteutuu. Vakuutusyhtiö huomauttaa lisäksi, että asiamiehen tulee hyvän asianajajatavan mukaisesti informoida päämiestään asianajokulujen kehittymisestä, jotta päämies voi arvioida, kannattaako jutun ajamista jatkaa. Käsiteltävässä tapauksessa, kun riita-asiaa ei ole saatettu käräjäoikeuden käsiteltäväksi, ja kun asia on tullut vastapuolen kanssa vireille asiakkaan omasta aloitteesta, asiakkaalta laskutetut kulut eivät ole kokonaisuutena arvioiden kohtuulliset.
Vakuutusyhtiö katsoo, että käsiteltävässä tapauksessa sovinto ei johtanut asiakkaan näkökulmasta suotuisaan lopputulemaan, koska asiakas menettää sovinnon seurauksena enemmän rahaa kuin mitä hän tulee sovinnon mukaan vastapuolelta hyvityksenä saamaan. Asiakas ei ole vakuutusyhtiön pyynnöstä huolimatta toimittanut selvitystä siitä, miltä osin, asiakkaan luovuttua kaupanpurkuvaatimuksestaan, ajoneuvon korjauskustannukset olivat riitaisia, minkä sisältöistä viestinvaihtoa asian johdosta riidan osapuolten välillä käytiin, tai vaatiko asiakas riidan kestäessä vastapuolelta kulujaan ehtokohdan 7.5.3 edellyttämällä tavalla.
Asiakas on lausunut 4.2.2025 päivätyssä lisävastineessaan, että asiakkaalla on ollut välttämätön tarve riidan kohteena olevalle autolle, eikä mahdollisuutta odottaa vuosia käräjäoikeuden taikka kuluttajariitalautakunnan ratkaisua. Näin ollen tosiasiassa auton korjaaminen ja kuluista neuvotteleminen on ollut vakuutuksenantajan näkökulmasta edullisin vaihtoehto taloudellisesti ja ajallisesti.
FINE on varannut asiakkaalle mahdollisuuden toimittaa vakuutusyhtiön 28.1.2025 päivätyssä lisävastineessaan mainitsema selvitys. Asiakkaan luovuttua kaupanpurkuvaatimuksestaan vakuutusyhtiö on pyytänyt selvitystä siitä, miltä osin ajoneuvon korjauskustannukset olivat riitaisia, minkä sisältöistä viestinvaihtoa asian johdosta riidan osapuolten välillä käytiin, ja vaatiko asiakas riidan kestäessä vastapuolelta kulujaan ehtokohdan 7.5.3 edellyttämällä tavalla. FINE on pyytänyt asiakasta toimittamaan myös asiaan liittyvän, laskutetun kirjeenvaihdon asiamiehen ja asiakkaan sekä asiamiehen ja vastapuolen välillä.
Vakuutusyhtiö on todennut asiakkaan toimittaman lisäselvityksen perusteella, että myyjäliike oli riitauttanut asiakkaan liikkeen korvattavaksi vaatimat ajoneuvon korjauskulut.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä
Nyt puheena olevaan tapaukseen sovellettavien, 1.4.2023 voimaan tulleiden oikeusturvavakuutusehtojen kohdan 7.5.2 (Korvattavat kustannukset) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetulle aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset kulut vakuutetun oman asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta.
Jos edellytyksenä asian saattamiselle tuomioistuimen tutkittavaksi on jokin oikeustoimi tai jossakin elimessä tai toimituksessa tehty päätös, kustannukset korvataan siitä lukien, kun sanottu edellytys on täyttynyt.
Rajoituksia:
Vakuutuksesta ei korvata
[…]
• kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet asian alustavasta selvittelystä tai sellaisesta riitaisen asian selvittelystä tai hoitamisesta, jonka seurauksena vakuutettu perustellustikin luopuu vaatimuksistaan.
Vakuutusehtojen kohdan 7.5.3 (Oikeudenkäyntikulujen vaatiminen) mukaan vakuutetun on oikeudenkäynnissä ja sovintoneuvotteluissa vaadittava vastapuolelta korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu ei vaadi vastapuolelta kulujaan tai luopuu vaatimuksesta osittain tai kokonaan, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.
Vakuutusehtojen kohdan 7.5.6 (Korvauksen määrä) mukaan vakuutuksesta korvattavat kulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut ja maksetut kulut. Kustannuksista korvataan enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan. Mikäli riidanalaisen etuuden arvo on rahassa arvioitavissa, vakuutuksesta korvataan riita-asiassa sekä vakuutetun ollessa rikosasiassa asianomistajana enintään kaksinkertainen määrä riidanalaiseen etuuteen nähden. Etuuden määrää arvioitaessa ei oteta huomioon korko-, asianosais- tai asianajo- ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksia. Jos riidan kohteena on toistuvaisluonteinen maksu, määrää arvioitaessa otetaan huomioon enintään riidanalaisen kertamaksun kymmenkertainen määrä.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen suorittamaan korvauksen A:n oikeudenkäyntikuluista asiamiehen esittämän laskun mukaisesti, vai onko vakuutusyhtiöllä vakuutusehtojen nojalla oikeus rajoittaa laskusta maksamaansa korvausta kohtuullisiksi arvioimiensa kulujen määrään.
Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.
Oikeudenkäymiskaaren 21 lukua koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa on todettu avustajan ja asiamiehen palkkion osalta, että se on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä myös kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen.
Esillä olevassa tapauksessa on kyse ajoneuvon kauppaa koskevasta riita-asiasta, jossa asiakas on ostanut ajoneuvon kauppaliikkeeltä. Asia on sittemmin riitautunut, kun asiakas havaitsi autossa vian, eikä asiassa päästy sovintoon asiakkaan reklamoitua asiasta myyjäliikkeelle. A:n asiamies vastaanotti asiassa toimeksiannon 20.2.2024. Asiassa päädyttiin lopulta sovintoon 16.7.2024 ja asiamiehen toimeksianto päättyi 22.7.2024.
Vakuutuslautakunnassa omaksutun linjan mukaisesti asianajolaskun kohtuullisuutta arvioitaessa laskua tulee tarkastella pääsääntöisesti kokonaisuutena. FINE toteaa, että kyseessä on ollut varsin tavanomainen autokauppaa koskeva riita-asia, jota oli selvitelty laajasti asiakkaan ja myyjän välillä jo ennen asiamiehen toimeksiantoa. Laskua arvioidessaan FINE on kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, että asiassa laadittu vaatimuskirjelmä sisältää pääosin asiaan soveltuvan lainsäädännön sekä esitöiden selvittämistä. Vaatimuskirjelmän laatimisesta oli laskutettu 6 tuntia, ja asiaan perehtymisestä ja oikeudellisesta arviosta oli laskutettu yhteensä 3,5 tuntia, kun asiakirjojen hankkimisesta ja niihin tutustumisesta oli laskutettu erikseen 1,25 tuntia. Ottaen huomioon sen, että asiakkaan asiamies on kertomansa mukaan erikoistunut juuri kuluttaja-asiakkaiden autokauppariitojen hoitamiseen, pitää FINE vaatimuskirjelmässä mainittujen säännösten tuntemista tällaisen asiamiehen yleiseen ammattitaitoon kuuluvana. FINE toteaa myös, että kuluttaja-asiakkaan ja autokauppaliikkeen väliset erimielisyydet ovat juridiselta haastavuudelta yleiselläkin tasolla arvioiden varsin tavanomaisia.
Asiamiehen laskutus oli tässä tapauksessa edellä mainittujen toimenpiteiden ja sovintosopimuksen laatimisen lisäksi muodostunut suurelta osin asiamiehen yhteydenotoista asiakkaan, vastapuolen ja korjaamon kanssa. Kyseisistä yhteydenotoista esitetyn selvityksen mukaan yhteydenotot asiakkaan kanssa ovat olleet pitkälti muutaman lauseen mittaisia sähköposteja, jotka ovat koskeneet käytännön asioiden hoitamista. Edellä selvitettyyn viitaten ja erityisesti ottaen huomioon käsillä olleen etuuden arvo sekä riita-asian laatu ja laajuus, FINE pitää asianmukaisena vakuutusyhtiön päätöstä kohtuullistaa asiamiehen laskua siten, että korvattaviksi kuluiksi ei katsota laskun toimenpiteitä 5 000 euron ylittävältä osin.
Asiakkaan väitteeseen siitä, että vakuutusyhtiön olisi jo oikeusturvaetua myöntäessään tullut ottaa kantaa asian vaikeuteen ja laajuuteen, FINE toteaa, että, että vakuutusyhtiö arvioi ja antaa oikeusturvaa koskevan ilmoituksen perusteella ensin korvauspäätöksen siitä, myöntääkö se vakuutusehtojen mukaan oikeusturvaedun sille ilmoitettuun asiaan. Korvausratkaisu siitä, miltä osin asiassa aiheutuneet asiamies- ja oikeudenkäyntikulut korvataan vakuutuksesta, voidaan sen sijaan antaa vasta kustannusten laadun ja määrän selvittyä eli tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen. Oikeusturvaedun myöntämistä koskevalla päätöksellä vakuutusyhtiö siis vasta vahvistaa vakuutetun oikeuden saada vakuutussopimuksessa noudatettaviksi sovituissa vakuutusehdoissa määritellyn laajuinen korvaus päätöksessä mainitussa asiassa. Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen oikeusturvaetua myöntäessään arvioimaan asian vaikeutta tai laajuutta, ja käytännössä tällainen olisi FINEn näkemyksen mukaan mahdotontakin, koska oikeusturvaetua myöntäessään vakuutusyhtiöllä ei ole tiedossa, miten riita-asia tulee etenemään.
Asiakkaan väitteeseen vakiintuneen korvauskäytännön muuttamisesta, FINE toteaa, ettei asiassa ole syntynyt asiakkaan ja vakuutusyhtiön välille sellaista vakiintunutta korvauskäytäntöä, joka sitoisi vakuutusyhtiötä. Aiheutuneiden kulujen kohtuullisuutta arvioidaan juuri kysymyksessä olevan olosuhteiden perusteella ja asia kokonaisuudessaan huomioon ottaen. Sillä seikalla, mitä vakuutusyhtiö on hyväksynyt kohtuullisiksi kuluiksi jossain toisessa saman asiamiehen hoitamassa samankaltaisessa jutussa, ei ole käsiteltävän asian kannalta merkitystä.
Edellä mainituin perustein FINE katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen eikä suosita lisäkorvauksen maksamista.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Nikunlassi