Tapahtumatiedot
Asianajotoimisto Z Oy:n asianajaja A oli antanut testamentin moitetta koskevassa asiassa tiedoksi väärän testamentin päämiehensä vastapuolelle. Vastapuoli oli tämän vuoksi peruuttanut testamentin moitekanteen, ja käräjäoikeus oli vahvistanut sovinnon, jonka mukaan asianajaja A maksaa yhteisvastuullisesti päämiehensä kanssa vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Asianajaja oli tehnyt ilmoituksen vastuuvahingosta vakuutusyhtiöön 1.2.2024. Vakuutusyhtiö katsoo, että asianajaja oli saanut tiedon vahingosta jo 24.3.2022, minkä vuoksi 1.2.2024 ilmoitus oli tehty liian myöhään. Asianajajan mukaan hän oli saanut tiedon vahingosta vasta 10.10.2023 ja näin ollen ilmoitus on tehty edellytetyssä määräajassa.
Asiakkaan valitus
Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja katsoo, että vakuutusyhtiön tulisi korvata vahinko vastuuvakuutuksen perusteella omavastuun ylittäviltä osin. Asianajaja A katsoo saaneensa tiedon vahingosta 10.10.2023.
Asiakas katsoo, että yhtiön tulkinta vahinkopäivästä on vakuutusehtojen vastainen. Epäselvissä tapauksissa asia on vakuutussopimuslain perusteella ratkaistava vakuutuksenottajan eduksi.
Vakuutusyhtiön vastine
Asianajotoimisto Z Oy katsoo, että se on saanut tiedon vahingosta vasta 10.10.2023. Näin ollen vakuutuksenottaja katsoo, että korvausta on haettu ajallaan. Asianajotoimisto Z Oy vaatii, että vastuuvakuutus korvaa vahingon 12 574,92 euroa omavastuun ylittäviltä osiltaan.
Käräjäoikeus määräsi vakuutetun yhteisvastuullisesti päämiehen kanssa maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Asianajotoimiston entinen asiakas kieltäytyi maksamasta osaakaan vahingosta. Asianajotoimisto on maksanut sen kokonaan.
Vakuutusyhtiö toistaa korvauspäätöksessä 14.2.2024 ja uudelleenkäsittelypyynnöissä 16.2.2024 ja 28.3.2024 mainitut seikat ja katsoo, ettei vastuuvakuutuksen perusteella annettua päätöstä tule muuttaa.
Yleisten sopimusehtojen mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vahinkotapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.
Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tieto vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta edellyttää vastuuvakuutuksessa sitä, että korvauksen hakija on saanut olennaiset tiedot vahinkoseuraamuksesta ja mahdollisen vahingonkorvausvastuunperusteista. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että hänelle esitetään riittävän yksilöity selvitys siitä, millainen vahinko on ollut kyseessä ja millainen korvausvastuu siitä hänelle on mahdollisesti aiheutumassa. Tietoisuuden edellytyksenä ei ole tarkka tieto korvausvaatimuksen rahamäärästä tai varmuus siitä, että korvausvastuu realisoituu.
Vakuutusyhtiö katsoo, että edellä mainitut seikat täyttyvät nyt kyseessä olevassa vahingossa. Vastapuolen korvausvaatimuskirjeessä 10.10.2023 on viitattu siihen, että he ovat lähettäneet vakuutuksenottajalle 24.3.2022 sähköpostin, jossa peräänkuulutetaan kanteen nostaneiden kulujen korvaamista. Kyseisessä vastapuolen asiamiehen lähettämässä sähköpostissa 24.3.2022 todetaan, että testamentin tiedoksiannossa on tapahtunut virhe ja, että asiassa on syntynyt kuluja. Vaikka tuolloin on ollut epäselvää, miten asia jatkuu, vakuutuksenottaja on kuitenkin tällöin saanut tietää asiasta. Asianajotoimintaa harjoittavan alan ammattilaisen olisi tullut jo tuon sähköpostin perusteella ymmärtää, että sille saattaa myöhemmin syntyä asiassa korvausvastuu. Varmuutta korvausvaatimuksen rahamäärästä tai korvausvastuun realisoitumisesta ei ole tarvittu. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, että vahinkoilmoitus olisi tullut tehdä vakuutusyhtiölle viimeistään 24.3.2023. Asiasta on tehty vakuutusyhtiölle vahinkoilmoitus 1.2.2024. Vakuutuksenottajan korvausoikeus on näin ollen vanhentunut.
Vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-017066 joka koskee korvausvaatimuksen esittämisajankohtaa ja vanhentumista. Vakuutuslautakunta on ratkaisusuosituksessa katsonut, että välitysliikkeen on kiinteistönvälitystoiminnan harjoittajana tullut reklamaation perusteella ymmärtää, että sille voi syntyä asiassa korvausvastuu. Yhtä lailla myös tässä kyseisessä asiassa vakuutuksenottajan, joka on asianajotoimintaa harjoittava alan ammattilainen, olisi tullut jo 24.3.2022 saamansa sähköpostin perusteella ymmärtää, että sille saattaa myöhemmin syntyä asiassa korvausvastuu.
Vakuutusyhtiön yleisten sopimusehtojen korvausoikeuden vanhentumista koskeva ehto perustuu suoraan vakuutussopimuslain 73 §:ään, jossa mainitaan vaatimuksen esittämisajankohdasta ja vanhentumisesta. Kyseessä ei näin ollen ole vakuutusyhtiön yksipuolisesti laatima vakuutusehto.
Mikäli Vakuutuslautakunta vastoin vakuutusyhtiön käsitystä katsoisi, että korvausoikeus ei ole vanhentunut voisi vastuuvakuutuksesta tulla korvattavaksi vain vakuutuksenottajan viaksi katsottava osuus vahingosta. Vakuutusehtojen kohdan 2.1 mukaan jos usea on velvollinen yhteisvastuullisesti korvaamaan saman vahingon, vakuutus korvaa ainoastaan sen osan vahingosta, joka vastaa vakuutuksenottajan viaksi jäävää syyllisyyden määrää ja hänen ehkä vahingon aiheuttaneesta tapahtumasta saamaansa etua. Jos muuta perustetta ei ole, korvaus maksetaan pääluvun mukaisesti.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, mistä ajankohdasta vakuutusehtojen mukainen, korvausvaatimuksen tekemistä koskeva yhden vuoden määräaika on alkanut ja onko vastuuvahinko ilmoitettu vakuutusyhtiölle liian myöhään.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutusehdot
Yleiset sopimusehdot, voimassa 1.7.2019 alkaen
13.3 Korvausoikeuden vanhentuminen
Vakuutuskorvausta on haettava [vakuutusyhtiöltä]vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vahinkotapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.
Lainkohdat
Vakuutussopimuslaki (543/1994)
73 § Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen
Vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.
Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
Asian arviointi
Arvioitavassa olevassa asiassa on riitaa siitä, onko asianajaja A:n päämiehen vastapuolen avustajalta saama sähköposti 24.3.2022 ollut sisällöltään sellainen, jonka perusteella asianajaja A on saanut tietää vakuutustapahtumasta ja vahinkotapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta, ja onko kyseisestä sähköpostiviestistä alkanut vakuutusehtojen tarkoittama vuoden määräaika, jonka kuluessa ilmoitus vahingosta olisi tullut tehdä.
Vakuutusyhtiö on katsonut, että vuoden määräaika on alkanut kulua sähköpostiviestistä, joka on lähetetty 24.3.2022. Kyseisessä sähköpostissa vastapuolen asianajaja on tiedustellut asianajaja A:lta, ”onko 10.08.2019 päivätty testamentti jossakin alkuperäisenä ja kenen toimesta testamenttien tiedoksianto on hoidettu.”
Viestissä on edelleen todettu, että ”jokuhan tässä tiedoksisaamisasiassa on sählännyt ja pahasti. Itse näkisin, että päämieheni eivät vedä kannetta pois (mikäli siihen päin yrität vihjailla) ennen kuin on sovittu kuka korvaa päämiehelleni syntyneet kulut tässä testamentinmoiteasiassa.”
Vastapuolen asianajaja on 10.10.2023 lähettänyt asianajaja A:lle sähköpostitse vahingonkorvausvaatimuksen turhien oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. A on katsonut, että vasta tällöin hän on saanut tiedon vahingosta.
Vakuutusehtojen mukaan vakuutuskorvausta on haettava vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vahinkotapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Sovellettava vakuutusehto on sisällöltään identtinen vakuutussopimuslain 73.1 §:ssä olevan säännöksen kanssa.
Korvausvaatimuksen esittämisaikaa ja vanhentumista sekä vakuutussopimuslain 73 §:n soveltamista koskevassa ratkaisukäytännössään Vakuutuslautakunta on vahingonkorvausvelvollisuuden varalta otettavan vastuuvakuutuksen osalta pitänyt määräävänä sitä ajankohtaa, jolloin vakuutuksenottaja on saanut sellaiset olennaiset tiedot aiheutuneen vahingon laadusta ja vahingonkorvausvastuunsa perusteista, että vakuutuksenottajalla on niiden perusteella ollut syytä olettaa voivansa joutua asiassa korvausvelvolliseksi.
Vakuutuslautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään (FINE-012096, 2018) katsonut, että tieto vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta edellyttää vastuuvakuutuksessa sitä, että vakuutettu tai muu vakuutuskorvauksen hakija on saanut olennaiset tiedot vahinkoseuraamuksesta ja vahingonkorvausvastuun perusteista. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että hänelle esitetään riittävän yksilöity selvitys siitä, millainen vahinko on ollut kyseessä ja millainen korvausvastuu siitä hänelle on mahdollisesti aiheutumassa. Tietoisuuden edellytyksenä ei ole tarkka tieto korvausvaatimuksen rahamäärästä tai varmuus siitä, että korvausvastuu realisoituu.
Asianajaja A:lle 24.3.2022 lähetetyssä sähköpostiviestissä todetaan yleisluontoisesti, että testamentin tiedoksisaamisasiassa on tapahtunut virhe, ja asiassa on aiheutunut korvattavia kuluja. Viestissä ei todeta, että asianajaja A olisi vastuussa virheestä tai että hän olisi korvausvastuullinen aiheutuneista kuluista. Viestissä ei ole yksilöity vahinkoa tai korvausvastuuta.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n mukaan asianosaisen edustaja, asiamies tai avustaja, joka 4 tai 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallisesti tai huolimattomuudesta on aiheuttanut toiselle asianosaiselle tässä luvussa tarkoitettuja oikeudenkäyntikuluja, voidaan velvoittaa, sen jälkeen kun hänelle on varattu tilaisuus tulla kuulluksi, yhteisvastuullisesti asianosaisen kanssa korvaamaan kyseiset kulut.
Pykälää koskevien esitöiden mukaan lainkohdan soveltaminen edellyttää, että asianosaisen edustaja, asiamies tai avustaja on omalla toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut toiselle asianosaiselle tarpeettomia lisäkustannuksia. Esitöissä todetaan edelleen, että asiamiehen ja avustajan kulukorvausvastuu tulee rajoittaa vain sellaisiin tilanteisiin, joissa asiamies tai avustaja on toiminut tietoisesti asianosaiselle kuuluvien oikeudenkäyntivelvollisuuksien vastaisesti taikka joissa näiden velvollisuuksien rikkominen on johtunut huolimattomuudesta. (HE 191/1993 vp, s. 15).
Vakuutuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että testamenttien sisältö on ollut täysin sama, ja niiden päiväyksissä on ollut neljän päivän ero (6.8.2019 ja 10.8.2019). Lautakunta katsoo, että 6.8.2019 päivätyn testamentin moitekanneasiassa käytyä valmistelua on voitu hyödyntää myös 10.8.2019 päivätyn testamentin moitekanneasiassa.
Ottaen huomioon sähköpostiviestin 24.3.2022 yleisluontoisuuden, oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n edellyttämän tarpeettomien lisäkustannusten aiheuttamisen sekä testamenttien identtisyyden Vakuutuslautakunta katsoo, ettei 24.3.2022 lähetetyn sähköpostiviestin perusteella voida päätellä sitä, että A joutuisi yhteisvastuulliseen korvausvastuuseen aiheutuneista kuluista yhdessä päämiehensä kanssa.
Vakuutuslautakunta katsoo sille esitetyn selvityksen ja edellä mainittujen seikkojen perusteella, että asianajaja A on tullut tietoiseksi vakuutustapahtumasta ja vahinkotapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta vasta 10.10.2023 lähetetyn vahingonkorvausvaatimuskirjelmän perusteella. Näin ollen 1.2.2024 tehty vahinkoilmoitus on saapunut vakuutusyhtiöön vuoden määräajassa.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö ottaa vastuuvakuutuskorvausasian käsiteltäväkseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto
Jäsenet
Riitta Haapasaari
Juho Kankkunen
Matti Karimäki
Antti Malmberg