Tapahtumatiedot

Asiakkaan omakotitalon teknisessä tilassa aiheutui vuotovahinko 5.11.2023, kun ulkoseinällä olevan vesialtaan hana rikkoutui. Vettä oli suihkunnut kattoon saakka ja vuotanut teknisen tilan ja ympäröivien huoneiden rakenteisiin. Asiakas haki korvausta vuodosta aiheutuneista korjauskustannuksista kotivakuutuksestaan.

Kohteessa 7.11.2023 tehdystä vahinkokartoituksesta laaditun raportin mukaan vuotovettä oli suihkunnut seinille ja paneelikattoon sekä valunut vaatehuoneen puoleisen puurunkoseinän alitse kastellen vaatehuoneen lattiarakennetta. Myös maalämpöpumpun ja keskuspölynimurin keskusyksikön päälle oli suihkunnut vettä. Asiakkaan mukaan teknisen tilan kohdalla olevassa ulkoseinässä ei ollut höyrynsulkumuovia vaan ilmansulkupaperi, joten ulkoseinän kipsilevyverhoilun kastuessa myös ilmasulkupaperi oli kastunut, mikä aiheutti vaaran mikrobien kasvamisesta.

Kohteesta otettujen näytteiden perusteella laadittujen mikrobitutkimuslausuntojen mukaan rakenteissa ei ollut mikrobikasvustoa.

Vakuutusyhtiö katsoi seinän hanaläpivientien kautta ulkoseinään vuotaneen veden aiheuttaman vahingon oleva vakuutuksesta korvattava tapahtuma ja korvasi ulkoseinän korjaamisesta vuotaneen vesihanan kohdalta aiheutuneet kulut, samoin vahingon laajuuden tarkastamisesta aiheutuneet kustannukset. Kertakorvaus ennen vuotovahingon 20 prosentin ikävähennystä ja 200 euron omavastuuta oli 1 814,12 euroa. Lisäksi yhtiö ilmoitti, että jos suihkunnut vesi on vaurioittanut maalämpöpumppua ja keskuspölynimuriyksikköä, korvataan veden aiheuttamien vaurioiden korjauskustannukset huomioiden vakuutusehtojen mukainen kuuden prosentin vuotuinen ikävähennys.

Muilta osin vakuutusyhtiö katsoi korvauspäätöksissään syynä rakenteiden kastumiseen olevan rakentamismääräysten vastainen rakenne, koska lattiakaivollisessa tilassa ei ollut rakentamishetkellä voimassa olleiden rakentamismääräysten (RakMk D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, 1987, kohta 3.2) edellyttämää vedeneristystä. Vakuutusyhtiö totesi, että veden­eristetyn lattian asennus ja työohjeet on esitetty julkaisussa RIL 107-2000 (Rakennusten veden- ja kosteuden eristys). Kyseinen julkaisu sisältää tiedon siitä, miten vesitiivis rakenne toteutetaan. Teoksessa mainitaan, että lattian vedeneristyksen reuna on suositeltavaa nostaa vähintään 100 millimetrin korkeuteen lattiapinnasta. Vakuutusyhtiö on lisäksi viitannut RT-ohjekortin 84-10558 (Asunnon kosteiden tilojen rakenteet) kohtaan 3.3 (Vedeneristys), jonka mukaan vedeneriste nostetaan seinille valmiin lattiapinnan sekä muuratun kylpyammeen tai suihkualtaan reunan yläpuolelle 100–150 millimetrin korkeuteen, ja se limitetään vähintään 50 millimetriä seinän kosteudeneristeen kanssa.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

Asiakas on ensisijaisesti vaatinut, että vuotovahinko korvataan kokonaisuudessaan ja on esittänyt tältä osin 12 557,38 euron korvausvaatimuksen. Toissijaisesti asiakas on vaatinut, että vakuutusyhtiön tulee korvata teknisen tilan ulkoseinän vaurioiden 6 185,02 euron korjauskustannukset kokonaisuudessaan.

Asiakkaan käsityksen mukaan vakuutusyhtiö ei väitä, että omakotitalon rakennusaikana voimassa olleet rakentamista koskevat, rakennustyön toteuttajaa velvoittavat määräykset olisivat edellyttäneet teknisen tilan lattialta vesitiivistä rakennetta. Päätöksessään vakuutusyhtiö vetoaa rakennusaikana voimassa olleisiin, hyvän rakennustavan lähteinä pitämiin­sä RT-kortistoon sekä RIL-rakentamisohjeisiin. Asiakas ei kiistä, etteikö edellä mainituissa, suositusluonteisissa rakentamista koskevissa ohjeissa olisi edellytetty lattiarakenteen vedenpitävyyttä.

Asiakas toteaa, ettei hyvästä rakennustavasta poikkeamista koskeva rajoitusehto ollut voimassa, kun asiakas on ottanut vakuutuksen vuonna 2003. Asiakkaalla ei ole käytössään niitä vakuutusehtoja, joiden perusteella hän aikoinaan otti vakuutuksen, mutta hänen muistikuvansa mukaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ulkopuolelle jäivät ainoastaan tilanteet, joissa talon rakentamisessa on poikettu voimassa olevista sitovista määräyksistä. Asiakkaan käsityksen mukaan hänen talonsa rakentamisessa on noudatettu kaikkia rakennusajankohtana voimassa olleita ja rakentajia velvoittavia määräyksiä.

Asiakas katsoo, ettei vakuutusyhtiö muuttaessaan vakuutuksen myöntämisen jälkeen vakuutusehtojaan asiakkaan vahingoksi voi vakuutussopimuslain 19 §:n säännöksestä huolimatta pätevästi vedota vakuutusehtojen muutoksiin tilanteessa, jossa asiakas on täyttänyt kaikki rakennusajankohtana voimassa olleiden sitovien määräysten velvoitteet. Siinäkin tapauksessa, että vakuutusyhtiö näyttää, että edellä viitatun tapainen vastuunrajoitus oli voimassa jo asiakkaan ottaessa vakuutuksen, tai että vakuutusyhtiö muuttaessaan vakuutusehtoja on menetellyt vakuutussopimuslain 19 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla, vakuutusyhtiön vetoaminen kyseiseen hyvän rakentamistavan vastaista rakentamista koskevaan vastuunrajoitukseen johtaisi asiakkaan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Asiakas toteaa, että vesivuodosta oli aiheutunut teknisen tilan ulkoseinän merkittävä kastuminen. Vahinkokartoitusraportissa todettiin, että teknisen tilan kastuneet seinät tulee avata ja uusia runkorakenteeseen saakka sekä tarkastaa seinän lämmöneriste. Asiakkaan palkkaama urakoitsija J Oy toimi kyseisen ohjeen mukaisesti ja avattuaan teknisen tilan ulkoseinän J Oy:n työntekijät totesivat, että koko seinärakenne lämmön­eristeineen oli kostunut, eikä kysymykseen tullut mikään muu korjaustapa kuin koko seinän uusiminen. Ulkoseinän merkittäviin kosteusvaurioihin viittaa myös se seikka, että asiakkaan aviopuolisolla alkoi keväällä 2024 ilmetä pahoja hengitystieoireita, joiden vuoksi asiakas ja hänen vaimonsa joutuivat muuttamaan tilapäisasuntoon.

Vakuutusyhtiön korvausratkaisua ulkoseinän vaurioiden osalta ei myöskään voi mitenkään pitää perusteltuna. Vakuutusyhtiön toimihenkilö oli merkinnyt ulkoseinästä otettuun valokuvaan noin kahden neliömetrin suuruisen alueen, joka sijaitsi rikkoutuneen hanan ympärillä, ja pyysi korjaustöiden tekijältä tietoa siitä, paljonko kyseisen alueen korjaaminen olisi tullut maksamaan. Hanasta kovalla paineella tullut vesi oli ehtinyt virrata huoneen ulkoseinälle vähintään useiden minuuttien ajan, ja on selvää, että kovalla paineella tuleva vesi leviää varsin nopeasti seinärakenteen sisällä ja lähes varmasti aiheuttaa sen, että asumisturvallisen lopputuloksen saavuttamiseksi koko seinä on ainakin tutkittava ja korjattava kosteusvaurioituneelta osaltaan. J Oy:n asiakkaalle lähettämä suuruudeltaan 6 185,02 euron lasku oli koostunut näistä toimenpiteistä. Vakuutusyhtiö oli sen sijaan pyytänyt omalta yhteistyökumppaniltaan arviota vain seinän osan korjauskuluista.

Asiakas oli yhteydessä tarjouksen tekijään tiedustellakseen tarkemmin, mitä tarjouksen tarkoittama työ olisi tullut sisältämään. Asiakkaan mukaan työn sisältö olisi kerrottu hänelle vasta, jos hän olisi hyväksynyt vakuutusyhtiön pyytämän tarjouksen, mitä toimintatapaa asiakas kummeksuu.

Asiakas on viitannut ulkoseinän vaurioiden osalta vakuutusyhtiön edustaja K:n kanssa 13.11.2023 käymäänsä puhelinkeskusteluun, jossa asiakkaan mielestä luvattiin, että ulkoseinän vauriot kuuluisivat vakuutuskorvauksen piiriin. Asiakkaan tulkinnan mukaan puhelussa ei mitenkään tuotu esiin, että vakuutuksen korvauspiiriin kuuluisi ainoastaan hanaa ympäröivän seinänosan korjaaminen noin kahden neliömetrin alueelta.

Asiakas toteaa lisäksi, että vakuutusyhtiölle oli 31.1.2024 lähetetyssä sähköpostiviestissä ilmoitettu, että J Oy aloittaa ulkoseinän korjaustyöt 5.2.2024, ja vakuutusyhtiölle oli annettu mahdollisuus tulla tarkastamaan seinä tätä ennen.

Vastineessaan 9.1.2025 vakuutusyhtiö toteaa, että koska rakennuslupa oli myönnetty 2003, tapauksessa sovelletaan kyseisenä ajankohtana voimassa olleita rakennusmääräyksiä ja -ohjeita. Vuonna 2005 laaditussa loppukatselmuspöytäkirjassa on maininta, että lattia- ja seinäpinnoitteet teknisessä tilassa ovat olleet tuolloin asentamatta ja tästä huolehtii vastaava työnjohtaja. Tämän jälkeen rakennusvalvonta ei ole tarkastanut kohdetta.

Vakuutusyhtiö katsoo, että teknisen tilan lattiaan ja myös seinille kymmenen senttimetrin korkeuteen olisi tullut asentaa hyvän rakennustavan edellyttämä vedeneristys. Lattiasta ja lattiarakenteen liitoksesta on puuttunut vesitiivis rakenne, mikä on rakennusvirhe ja vahingon syy. Viemäröinnin järjestelyä koskevien ohjeiden mukaan lattiakaivollisen huonetilan lattian edellytetään olevan vedenpitävä, ja kaivo tulee liittää vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei asian arvioinnissa merkitystä ole sillä, onko tekninen tila tässä tapauksessa katsottava märkätilaksi vai ei, kun tilassa on ollut lattiakaivo. Se, että lattiabetoni on maalattu, ei tee rakenteesta vedenpitävää. Lisäksi teknistä tilaa rajaavien seinien alaosat ovat olleet avoinna, eikä niitä ole tehty vedenpitäviksi, joten vahinkotilan lattia ei ole muodostanut rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaista vedenpitävyyttä ja kaukalomaisuutta, ja juuri tämän seikan vuoksi vesi on päässyt teknisen tilan ympärillä oleviin rakenteisiin seinien ja lattian liittymäkohdasta. J Oy:ltä saadun tiedon mukaan seinän sisässä ei ollut ylhäältä alaspäin tulevia valumajälkiä, minkä vuoksi seinät on avattu noin 50 senttimetrin korkeuteen lattian pinnasta. Vakuutusyhtiö katsoo valumajälkien puutteen osoittavan, ettei vesi ole virrannut seinälevytyksen läpi rungon sisään, vaan seinien vauriot johtuvat lattian kautta virranneesta vedestä.

Vakuutusyhtiö katsoo, että aikaisemmin annettujen korvauspäätösten mukaisesti vakuutuksesta korvattava osuus on ulkoseinän avaus vuotaneen vesihanan kohdalta, vahingon laajuuden tarkastaminen ja rakenteen ummistaminen. Tätä varten ei ole ollut tarvetta irrottaa kuin lavuaari ja vuotanut vesihana paikoiltaan, eikä muita lvis-töitä, kuten maalämpölaitteiston irrottamista, ole ollut tarpeellista tehdä. J Oy on avannut seinärakenteen koko pituudeltaan, mistä suurin osa kustannuksista on aiheutunut. Korvattavaa osuutta ei ole seinän alareunan, eli alajuoksun ja rakenteiden kastuminen ja niihin liittyvät korjaustyöt, koska nämä vauriot johtuvat lattian sekä lattian ja seinän rajapinnan vedenpitävyyden puutteista. Ulkoseinän alaosien vauriot johtuvat lattiapinnalta seinärakenteeseen valuneesta vedestä, koska lattiarakenne ylösnostoineen ei ole ollut vedenpitävä. Kuten valokuvista on havaittavissa, on seinän ja lattian liitos ollut täysin avoin. Liitoskohdan tiiveydellä rakennusaikana rakentamismääräyksissä (D1 1987) ja hyvän rakentamistavan mukaisissa ohjeissa (esimerkiksi RIL 107-2000) asetetut vaatimukset eivät siten täyty.

Vakuutusyhtiö on kuitenkin ilmoittanut vastineessaan maksavansa asiakkaalle ulkoseinän osalta lisäkorvausta siten, että korjaustyöt tehneen J Oy:n ilmoittamista kyseisen seinän korjauskuluista, 2 775,33 euroa, sekä maalämpölaitteiston ja muiden putkistojen irrotuksesta ja takaisin­asennustöistä laskuttamista 1 557 eurosta, yhteensä 4 332,33 euroa, vakuutusyhtiö korvaa yhteensä puolet. Ikävähennys, omavastuu ja aiemmin maksettu korvaus huomioiden lisäkorvauksen määräksi tuli 281,64 euroa. Lisäksi yhtiö maksoi lisäkorvaukselle viivästyskorkoa. Muilta osin lisäkorvausta ei ole maksettu.

Vuoden 2003 vakuutusehtojen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että rakennuksen alkuperäisissä vakuutusehdoissa on ollut korvausrajoitus, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut puutteellisista vesieristyksistä. Vaikka alkuperäisissä vakuutusehdoissa ei ole rajoitusehtona mainittu hyvän rakentamistavan edellytystä, kyseinen edellytys on kuitenkin ollut voimassa maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999).

Lainsäädäntö, sopimusehdot sekä rakentamismääräykset ja -ohjeet

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 § mukaan, jos laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Asiassa sovellettavien, 1.1.2023 voimaan tulleiden, vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan laaja maatilavakuutus korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. […]

Tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot, sähköilmiö- ja vuotovahingot, varkaudet, murrot, ilkivalta- ja myrskyvahingot sekä rikkoutumisvahingot.

Ehtokohdan 4.12 (Vakuutustoimintaan liittyvät yleiset rajoitukset, Rakennus-, valmistus- tai työvirhe) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimistolle itselleen

• […]
• perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
• […]
• kun vesi on päässyt rakenteisiin lattiakaivon tai sen korokerenkaan tai märkätilan putkiläpivientien vuotamisesta tai vedeneristyksen puutteellisuudesta.
• […].

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2002 alkaen, kohdan 5.2.7 (Rakennusvirhe) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa

• joka on aiheutunut rakennukselle sen rikkouduttua suunnittelu-, perustus- tai rakennustyövirheen johdosta - jonka aiheuttaa lattiakaivon ja sen korokerenkaan liitoksen tai lattiakaivon ja lattian vesieristeen liitoksen tai korokerenkaan putkiläpivientien kautta rakenteisiin vuotanut neste
• jos kosteus on tunkeutunut rakenteisiin puuttuvista tai puutteellisista vesieristyksistä johtuen.

Suomen rakentamismääräyskokoelman osa D1, Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, Määräykset ja ohjeet (1987)

3.2 Viemäröinnin järjestely
Viemäripisteen järjestely, Ohjeet
[…]
Sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen. […]

Seuraavat tilat varustetaan lattiaviemäröinnillä
c) huonetilat, joissa on ilmeinen tulvimisvaara
d) kattila-, lämmönlako-, tuloilmakone- ja lämmönmittaushuone

Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n julkaisu RIL 107 (vuodelta 2000) Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet

7. Märkätilat
7.2 Rakenteet
Märkätilojen vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin rakenteisiin ja huone­tiloihin.
[…]
Veden poistumiseksi on lattian kaltevuuden oltava vähintään 1:100. Lattiakaivon läheisyydessä suositellaan kaltevuutta 1:50. Lattiakaivon läheisyydellä tarkoitetaan ympyränmuotoista aluetta, jonka halkaisija on 100 cm ja jonka keskipisteenä on lattiakaivo. Lattiakaivo sijoitetaan ja kynnys rakennetaan siten, ettei vesi valu märkätilan lattiasta muihin tiloihin.

7.3 Vedeneristys
Märkätilan lattiapäällysteen ja seinäpinnoitteen on toimittava vedeneristyksenä tai lattiaan päällysteen alle ja seinään pinnoitteen taakse on tehtävä erillinen vedeneristys.
[…]
Lattian vedeneristyksen reuna on suositeltavaa nostaa vähintään 100 mm:n korkeuteen lattiapinnasta.
[…]
Märkätilasta pois johtavan oven kynnys tehdään siten, että vettä ei pääse valumaan viereisen huoneen puolelle.
[…]

Ohjekortti RT 84-10558 (1994), Asunnon kosteiden tilojen rakenteet

3.3 Vedeneristys
Vedeneristys on suositeltavaa tehdä kallistusrakenteen yläpuolelle. Vedeneristyksen lävistyksiä tulee välttää.

Vedeneriste nostetaan seinille valmiin lattiapinnan sekä muuratun kylpyammeen tai suihkualtaan reunan yläpuolelle 100...150 mm, ja se limitetään vähintään 50 mm seinän kosteudeneristeen kanssa. Erityistapa­uksissa ylösnosto voi olla vähintään 50 mm.

Kynnyksen kohdalla vedeneriste nostetaan lattiapinnan tasoa korkeammalle ja se liitetään vesitiiviisti oven kynnys- ja karmirakenteeseen.
[…]

Ratkaisusuositus

Asiakas on hakenut ensisijaisesti korvausta kaikista hanan vuodosta aiheutuneista korjauskustannuksista ja toissijaisesti kaikista teknisen tilan ulkoseinän korjauskustannuksista. Vakuutusyhtiö on suorittanut korvauksen vuotaneen hanan kohdalla olevan ulkoseinän avauksesta vuotaneen vesihanan kohdalta, vahingon laajuuden tarkastamisesta ja rakenteen ummistamisesta. Vastineessa ilmoitettu lisäkorvaus huomioiden vakuutusyhtiö on korvannut teknisen tilan ulkoseinän korjauskuluista sekä lvi-töistä 50 prosenttia vähennettynä vuotovahinkoja koskevilla ikävähennyksillä sekä vakuutuksen omavastuulla. Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko vakuutusyhtiöllä oikeus evätä korvaus muista vuotovahingon korjauskustannuksista.

Asiakas on katsonut, ettei vakuutusyhtiö voi soveltaa rakentamismääräysten vastaista rakennetta koskevaa rajoitusehtoa, koska kyseistä rajoitusehtoa ei ollut alkuperäisissä vuoden 2003 vakuutusehdoissa. Asiassa on riidatonta, että kyseisissä ehdoissa samoin kuin nyt puheena olevaan tapaukseen sovellettavissa 1.1.2023 voimaan tulleissa vakuutusehdoissa on kuitenkin rajoitusehto, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut vedeneristyksen puutteellisuudesta.

FINE toteaa, että Vakuutuslautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön perusteella vahingon varsinaisena syynä on pidettävä puutteellista
veden­eristystä, jos korvattavan tapahtuman seurauksena vuotanut vesi pääsee kastelemaan sellaisen huonetilan lattiarakenteita, jonka lattiassa pitäisi rakentamista koskevien asetusten, määräysten ja ohjeiden mukaan olla vedeneristys. Ratkaisukäytännön perusteella tähän arviointiin ei vaikuta se, mistä syystä lattialla on vahinkotilanteessa ollut vettä. Näin ollen asiassa on keskeistä sen arviointi, onko teknisen tilan lattialta edellytetty tässä tapauksessa vedeneristystä, ja jos on, täyttääkö vedeneristys rakentamisajankohdan rakentamismääräysten ja hyvän rakennustavan vaatimukset.

FINE toteaa, että asiakkaan omakotitalon rakentamisen aikaan voimassa olleen Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D1 (1987) ohjeen 3.2 mukaan lattiakaivollisen huonetilan lattian on oltava vedenpitävä ja liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen. Vakuutusyhtiö on tältä osin vedonnut lisäksi RIL 107 -julkaisuun, jossa on tarkemmin ohjeistettu vedeneristyksen toteuttamista. Vaikka viimeksi mainittu julkaisu koskee märkien huonetilojen rakenteita ja vaikka asiassa ei nyt ole märkätilasta kysymys, toteaa FINE Vakuutuslautakunnan katsoneen RIL 107 -julkaisun osoittavan hyvän rakennustavan vaatimukset lattian veden­eristyksen osalta myös muissa lattiakaivollisissa tiloissa kuin märkätiloissa. Vakuutuslautakunnan vakiintuneesti noudattaman tulkinnan mukaisesti FINE siten katsoo hyvää rakennustapaa määrittäneiden ohjeiden ja määräysten edellyttäneen talon rakennusvuonna lattiakaivollisen tilan lattialta vedenpitävyyttä sekä myös vedeneristyksen ylösnostoja ja kaukalomaisuutta.

Vahinkokartoitusraportin mukaan lattiassa ei ollut vedeneristystä, minkä vuoksi vettä oli päässyt teknisen tilan rakenteiden lisäksi ympäröiviin huonetiloihin. Koska kyseiset vahingot ovat tässä tapauksessa aiheutuneet veden läpäistessä puuttuvan vedeneristyksen sellaisessa tilassa, jossa olisi tullut olla vedeneristys, ei vakuutusyhtiöllä ole edellä mainitun rajoitusehdon perusteella korvausvelvollisuutta.

Asiakkaan kohtuuttomuusväitteen osalta FINE toteaa, että vapaaehtoisten vakuutussopimusten antaman vakuutusturvan laajuus on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen asia. Korkeimman oikeuden julkaistujen ratkaisujen KKO 1993:18 ja KKO 2001:135 mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi. Vakuutuksenantajan vastuuta rajoittavaa vakuutusehtoa voidaan ennakkopäätösten perusteella vain poikkeuksellisesti pitää sillä tavoin kohtuuttomana, että sitä voitaisiin sovitella tai jättää se huomioimatta huolimatta siitä, että sanamuotonsa mukaan ehtoa voitaisiin pitää selvänä. FINE toteaa, että puutteellista vedeneristystä koskeva rajoitusehto on yleinen sopimusehto ja sen tulkinta on vakiintunut. FINE katsoo, ettei asiassa ole esitetty selvitystä sellaisista seikoista, joiden perusteella ehdon soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen.

Asiassa on riidatonta, että vettä on päässyt teknisen tilan ulkoseinään rikkoutuneen hanan ja putkien läpivientien kautta, ja tältä osin kyseessä on korvattava vahinko. Asiassa on osapuolten kesken riitaa siitä, miltä osin ulkoseinän korjauskustannukset ovat aiheutuneet läpivientien kautta rakenteeseen päässeestä vedestä. Asiakas on vaatinut, että vakuutusyhtiö suorittaisi korvauksen ulkoseinän korjauskuluista kokonaisuudessaan. FINE katsoo, että seinässä olevien läpivientien pinta-ala ja toisaalta lattialle valuneen veden suuri määrä huomioiden läpivientien kautta aiheutunut vahinko on huomattavasti vähäisempi kuin ulkoseinälle lattian puutteellisesta vedeneristyksestä aiheutunut vahinko. Asiassa ei myöskään ole esitetty selvitystä, joka osoittaisi hanan läpivienneistä tai seinän läpi, muutoin kuin seinän ja lattian epätiiviistä liitoskohdasta, päässeen suurempia määriä vettä seinärakenteen sisälle. FINE katsoo näin ollen, että vakuutusyhtiö on suorittanut ulkoseinän korjauskuluista riittävän osuuden korvattuaan asiakkaalle kyseisistä kuluista 50 prosenttia.

Asiakas on lisäksi vedonnut vakuutusyhtiön edustaja K:n kanssa 13.11.2023 käytyyn puhelinkeskusteluun, jossa asiakkaan mukaan hänelle oli ilmoitettu, että vakuutusyhtiö suorittaisi korvauksen koko ulkoseinän korjauskuluista. FINElle on toimitettu nauhoite kyseisestä puhelusta. Puhelussa vakuutusyhtiön edustaja on ilmoittanut asiakkaalle, että ulkoseinän osalta maksettava kertakorvaus on omavastuun ja 20 prosentin ikävähennyksen jälkeen 500 euroa. FINE katsoo näin ollen, ettei vakuutusyhtiön edustaja ollut antanut asiakkaalle suullista korvauslupausta koko ulkoseinän korjauskustannuksista.

FINE pitää edellä mainituin perustein vakuutusyhtiön korvausratkaisua vakuutusehtojen mukaisena.  

Lopputulos

FINE ei suosita asiassa muutosta.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Korpelainen
Esittelijä Salo