Tapahtumatiedot

A haki oikeusturvaetua. Vahinkoilmoituksen liitteenä olevasta haastehakemuksesta kävi ilmi, että A oli kantajana lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta, perusteettoman edun palautusta sekä huoltajan vapauttamista edunvalvojan tehtävästään koskevissa asioissa. Perusteettoman edun palautuksen osalta kantajana oli myös A:n lapsi C. Lisäksi asiassa oli kyse myös elatuksesta ja väliaikaisesta turvaamistoimesta, ja näiden osalta kantajina olivat A:n lapset C ja D. Vastaajana oli lasten äiti B sekä perusteettoman edun palautuksen osalta vastaajana oli myös D.

Vakuutusyhtiö teki asiassa 16.10.2024 kielteisten korvauspäätöksen katsoen, että kyse on lasten huoltoa, elatusta, tapaamisoikeutta ja asumista koskevasta riita-asiasta, joita ei ehtokohdan 500.5.15 mukaan korvata vakuutuksesta. Korvauspäätöksessään yhtiö viittasi myös ehtokohtiin 500.1 (Vakuutuksen tarkoitus), 500.2 (Vakuutetut), 500.4.1 (Vakuutustapahtuma määritelmä riita-asiassa) sekä rajoitusehtoon 500.5.16, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata kuluja asiassa, jossa on kysymys edunvalvojan, uskotun miehen, pesänjakajan tai - selvittäjän määräämisestä.

A haki muutosta korvauspäätökseen siltä osin kuin se koski edunvalvontaa ja perusteettoman edun palautusta koskevia asioita. A totesi kyseessä olevan edunvalvojan vapauttamista, ei määräämistä koskeva asia ja tällöin oikeusturvaetua ei A mukaan voi evätä ehtokohdan 500.5.16 perusteella, koska rajoitusehtokohdassa ei mainita vapauttamista. Perusteettoman edun palautusta koskevan asian osalta A totesi, ettei korvauspäätöksessä ole otettu ollenkaan kantaa tähän asiaan ja A:n näkemyksen mukaan oikeusturvaetu tulisi myöntää.

Vakuutusyhtiö ei muuttanut kielteistä korvauspäätöstään A muutoksenhaun perusteella. Edunvalvonta-asian osalta yhtiö katsoi, että koska asiaan ei liity edunvalvontamääräystä, ei asiassa voi olla kyse myöskään edunvalvojan vapauttamisesta, vaan kyse on tosiasiallisesti lapsen huoltoa, elatusta ym. koskevasta asiasta. Tältä osin yhtiö vetosi siihen, ettei väestötietojärjestelmässä ole merkintää edunvalvontamääräyksestä. Perusteettoman edun osalta yhtiö katsoi, että koska kyse on lapsilisän maksuun liittyvästä perusteettoman edun palautuksesta, koskee asia tosiasiallisesti lapsen elatusta ja huoltoa.

A vaati edelleen oikeusturvaedun myöntämistä. Edunvalvonta-asian osalta A kertoi, ettei asiaan liity tai edes voi liittyä mitään erillistä edunvalvontamääräystä, koska edunvalvojan asema perustuu tässä tapauksessa lain nimenomaiseen määräykseen. Perusteettoman edun osalta A katsoi, ettei kyse ole lapsen elatusta ja huoltoa koskevasta asiasta, koska kyseiset lapsilisät on maksettu suoraan lapsen tilille, jolloin niistä on tullut suoraan lapsen omaisuutta.

Yhtiö ei edelleenkään muuttanut korvauspäätöstään.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

A on tyytymätön vakuutusyhtiön kielteiseen korvauspäätökseen siltä osin kuin se koskee edunvalvojan vapauttamista tehtävästään ja perusteettoman edun palautusta. Edunvalvojan vapauttamista koskevan asian osalta A kertoo asian koskevan lasten äidin vapauttamista lakiin perustuvasta edunvalvojan tehtävästään molempien lasten osalta. Perusteettoman edun palautus taas koskee vanhemman lapsen C omistuksessa olevien varojen palautusvaatimusta, jossa vastaajina ovat äiti ja nuorempi lapsi D. Tältä osin huomionarvoista A:n mukaan on se, että vaikka palautettavaksi vaaditut varat ovat Kelan maksamia lapsilisiä, kyseiset varat on nostettu ja maksettu suoraan lapsen C pankkitilille, jolloin varoista on tullut hänen omaisuuttaan.

Vakuutusyhtiön vastineen johdosta antamassaan lisäkirjelmässään A kiistää vakuutusyhtiön väitteen siitä, että edunvalvojan vapauttamista koskeva asia tosiallisesti liittyy riitaan lasten huollosta. A toteaa, että edunvalvontaa koskeva vaatimus perustuu holhoustoimesta annetun lain 16 §:n 1 momenttiin, ei lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin. A:n mukaan asiassa onkin kyse siitä, onko lasten edunvalvonta katsottava osaksi lasten huoltoa. Lapsen edunvalvontaa ei ole mainittu laisinkaan lasten huoltoa ym. koskevassa rajoitusehdossa. Kyseinen ehto on vakuutusyhtiön laatima ja sitä tulee tulkita sanamuotonsa mukaisesti. Jos vakuutusehto A:n näkemyksen vastaisesti mahdollistaisi useita tulkintavaihtoehtoja, ehtoa tulisi joka tapauksessa vakiintuneiden tulkintaperiaatteiden mukaan tulkita laatijansa eli vakuutusyhtiön vahingoksi (KKO 2016, kohta 26). Lisäksi A vetosi toimittamaansa hovioikeuden lainvoimaiseen ratkaisuun (Vaasan HO 14.6.2021/255), jossa tuomioistuin on nimenomaisesti todennut, että lapsen edunvalvonta ei ole osa lapsen huoltoa.

A myös kiistää vakuutusyhtiön väitteen siitä, että asiassa olisi kyse myös edunvalvojan määräämistä koskevasta asiasta, koska A ei ole vaatinut toisen edunvalvojan määräämistä äidin tilalle. Jos A:n vaatimus ei menesty, äiti jatkaa lasten edunvalvojana A:n ohella kuten aiemminkin. Edunvalvojan vapauttamista, joka on A:n mukaan täysin eri asia kuin edunvalvojan määrääminen, ei ole mainittu laisinkaan edunvalvojan määräämistä koskevassa rajoitusehdossa, joka on yksin vakuutusyhtiön laatima ja jota tulee tulkita nimenomaisen sanamuotonsa mukaisesti. Jos rajoitusehto mahdollistaisi useita tulkintavaihtoehtoja, on ehtoa joka tapauksessa vakiintuneiden tulkintaperiaatteiden mukaan tulkittava laatijansa vahingoksi.

A kiistää perusteettomana vakuutusyhtiön väitteen siitä, että perusteettoman edun palautusta koskeva riita liittyy lasten huoltoon ja elatukseen. Vakuutusyhtiö ei ole ensinnäkään esittänyt yhtään perustetta väitteelleen ja toisekseen, väite on paikkaansa pitämätön siltä osin kuin asian väitetään liittyvän lasten huoltoon. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan lapsen huollon tarkoituksena on ”turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti”, eikä säännellä lasten elatuksesta taikka siitä aiheutuvista kustannuksista. Kyse ei ole myöskään lasten elatuksesta. Pääomaltaan 8 431,71 euron vaatimuksen (määrä 1) osalta A toteaa, että äidillä ei ole lapsilisälain 6 §:n 1 momentin perusteella oikeutta vanhemmasta lapsesta maksettavan lapsilisän nostamiseen, koska vanhemman lapsen virallinen asuinpaikka on vanhempien asumuserosta lukien ollut isän luona. Nuoremmalla lapsella ei ole lapsilisälain 6 §:n perusteella oikeutta vanhemmasta lapsesta maksettavan lapsilisän nostamiseen missään olosuhteissa. Asianomaiset varat on vaadittu palautettavaksi ensisijaisesti vanhemmalle lapselle. Toissijainen vaatimus on tehty ainoastaan sen varalta, että tuomioistuin katsoisi palautettavaksi vaadittujen varojen kuuluvan isälle yksinomaan sen johdosta, että vanhemman lapsen virallinen asuinpaikka on vanhempien asumuserosta lukien ollut isän luona. Pääomaltaan 1 394 euron vaatimuksen (määrä 2) osalta A toteaa, että vanhempi lapsi ei vastaa lapsen elatuksesta annetun lain perusteella nuoremman lapsen elatuksesta taikka siitä aiheutuvista kustannuksista, eikä päinvastoin, ja asianomaiset varat on vaadittu palautettavaksi ainoastaan vanhemmalle lapselle.

FINElle antamassaan vastineessa vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa ja toteaa, että vakuutuksesta ei korvata vakuutetulla aiheutuvia kuluja asiassa, joka liittyy lasten huoltoon tai elatukseen. Kyseisessä asiassa A vaatii kanteessaan lasten äidin vapauttamista lasten edunvalvojan tehtävistä, koska nämä tehtävät eivät A:n mukaan ole tulleet lasten edun kannalta asianmukaisesti hoidetuiksi. Vaikka A on nimennyt asian vaatimukseksi edunvalvojan vapauttamiseksi, liittyy asia tosiasiallisesti riitaan lasten huoltajuudesta, eikä asiaan siltä osin myönnetä oikeusturvaetua. Lisäksi yhtiö katsoo, että asiassa on kyse myös edunvalvojan määräämistä koskevasta asiasta, kun A riitaisessa asiassa vaatii tuomioistuinta vapauttamaan lasten äidin lain nimenomaiseen määräykseen perustuvasta edunvalvojan asemasta.

A vaatii kanteessaan myös, että käräjäoikeus velvoittaa äidin ja nuoremman lapsen yhteisvastuullisesti palauttamaan ensisijaisesti vanhemmalle lapselle ja toissijaisesti isälle äidille ja nuoremmalle lapselle maksetuista ja perusteettomista lapsilisistä pääomaltaan yhteensä 8 431,72 euroa, sekä velvoittaa äidin ja nuoremman lapsen yhteisvastuullisesti palauttamaan vanhemmalle lapselle tämän varoista maksetuista nuorempaan lapseen kohdistuvista elatuskustannuksista pääomaltaan yhteensä 1 394,00 euroa. Se, että vakuutettu on nimennyt asian perusteettoman edun palautusvaatimukseksi, ei poista sitä tosiasiaa, että riita-asia tältä osin liittyy lapsen huoltoon ja elatukseen, eikä asiaan näin ollen myönnetä oikeusturvaetua.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Sovellettavien vakuutusehtojen, voimassa 1.1.2024 alkaen, ehtokohdan 500.5 (Vakuutustapahtumiin liittyvät rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa,

15. joka liittyy lasten huoltoon, elatukseen, tapaamisoikeuteen, kouluavustukseen tai asumiseen.

16. jossa on kysymys edunvalvojan, uskotun miehen, pesänjakajan tai -selvittäjän määräämisestä.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys siitä, tulisiko A:lle myöntää oikeusturvaetu siltä osin kuin kyse on edunvalvojan vapauttamista tehtävästään ja perusteettoman edun palautusta koskevista asioista. Tarkemmin tarkastellen kyse on sen arvioimisesta, voidaanko edellä mainittujen asioiden katsoa liittyvän rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla lasten huoltoon ja elatukseen. Lisäksi asiassa tulee arvioitavaksi, voidaanko edunvalvojan vapauttamista koskevassa asiassa katsoa olevan kyse rajoitusehdon tarkoittamasta edunvalvojan määräämistä koskevasta asiasta.

Oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle on rajattu asia, joka liittyy lasten huoltoon, elatukseen, tapaamisoikeuteen, kouluavustukseen tai asumiseen. Vakuutuslautakunta on katsonut ratkaisukäytännössään, että ”liittymisellä” tarkoitetaan, että asialla on looginen, todettavissa oleva yhteys rajoitusehdon tarkoittamaan asiaan. Näin ollen riidan ei tarvitse suoranaisesti ”koskea” rajoitusehdon tarkoittamaa asiaa, vaan etäisempi yhteys riittää, että riita katsotaan kuuluvan rajoitusehdon soveltamisalan piiriin.

Vakuutusehtojen tulkinnan lähtökohtana on sopimusoikeuden yleisten tulkintaperiaatteiden mukaisesti ehtojen sanamuoto ja niiden yleisen kielenkäytön mukainen merkityssisältö. Tulkintaepäselvyyksien esiintyessä ehtoja luetaan loogisena kokonaisuutena ja niiden tarkoitusta ajatellen. Rajoitusehtojen tulkinnassa on tärkeää muistaa, että niitä on tulkittava tiukasti sanamuotonsa mukaan ja suppeasti.

FINE toteaa, että tässä tapauksessa A:n vaatimus edunvalvojan vapauttamisesta ja perusteettoman edun palautuksesta ovat osa asiakokonaisuutta, jossa on kyse lasten huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta. Pelkästään kuitenkaan siitä, että asioita mahdollisesti tullaan käsittelemään samassa oikeudenkäynnissä, ei seuraa sitä, että kahden ensiksi mainitun asian voitaisiin katsoa liittyvän rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla lasten huoltoon ja elatukseen, vaan asioiden välillä tulee pystyä toteamaan jokin todellinen looginen todettavissa oleva yhteys.

Edunvalvojan vapauttaminen tehtävästään

Rajoitusehdolla 500.5.16 vakuutuksen korvauspiiristä on rajattu ulkopuolelle asiat, joissa on kysymys edunvalvojan määräämistä. Tässä tapauksessa A vaatii lasten äidin B:n vapauttamista lasten edunvalvojan tehtävästään. A ei ole vaatinut B:n tilalle määrättäväksi toista edunvalvojaa. Ottaen huomioon rajoitusehdon sanamuoto eli se, että asian tulee nimenomaisesti koskea edunvalvojan määräämistä, FINE katsoo, ettei rajoitusehtoa voi soveltaa tilanteessa, jossa kyse on edunvalvojan vapauttamisesta tehtävästään.

Näin ollen asiassa jää arvioitavaksi voidaanko edunvalvojan vapauttamista tehtävästään koskevan vaatimuksen katsoa tässä tapauksessa liittyvän lasten huoltoon.

A:n vaatimus perustuu siihen, että A katsoo B:n olevan kykenemätön lasten edunvalvojan tehtävään, koska B on aiheuttanut C:lle taloudellisen menetyksen käyttäessään lasten tilillä olevia varoja omaksi hyödykseen. Varat, joista asiassa on kyse, koskevat C:n tilille maksettuja lapsilisiä. 

Vakuutusyhtiö katsoo, että asia tosiasiallisesti liittyy lasten huoltoon. A taas on vedonnut siihen, että edunvalvontaa koskeva vaatimus perustuu holhoustoimesta annetun lakiin, ei lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin sekä siihen, että lapsen edunvalvontaa ei ole mainittu laisinkaan lasten huoltoa ym. koskevassa rajoitusehdossa. Lisäksi A on vedonnut hovioikeuden antamaan ratkaisuun (Vaasan HO 14.6.2021/255), jossa tuomioistuin on todennut, että lapsen edunvalvonta ei ole osa lapsen huoltoa.

FINE katsoo, että vaikka lasten huolto ja edunvalvonta ovat juridisesti eri asioita ja perustuvat eri säädöksiin, voidaan niiden käytännön tasolla katsoa liittyvän kiinteästi toisiinsa, kun on kyse lapsen huoltajan toimimisesta lapsen edunvalvojana. Lapsen huoltaja on lain nojalla lapsen edunvalvoja, ellei toisin määrätä.

Ottaen huomioon, että asiassa on kyse nimenomaisesti huoltajan vapauttamista edunvalvojan tehtävästään, vaatimus perustuu pääosin siihen, miten ja mihin tarkoitukseen lapsilisiä on käytetty sekä se, että edunvalvonta-asia on tässä tapauksessa osa laajempaa kokonaisuutta, jossa on kyse lasten huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta, FINE katsoo, että A:n vaatimuksella edunvalvojan vapauttamisesta tehtävästään on looginen todettavissa oleva yhteys lasten huoltoon.

Perusteettoman edun palautus

A vaatii haastehakemuksessaan, että äiti B ja nuorempi lapsi D yhteisvastuullisesti palauttavat ensisijaisesti vanhemmalle lapsi C:lle ja toissijaisesti isä A:lle B:lle ja D:lle maksetuista ja perusteettomista lapsilisistä pääomaltaan yhteensä 8 431,72 euroa (määrä 1) sekä B:n ja D:n yhteisvastuullisesti palauttamaan C:lle tämän varoista maksetuista D:n kohdistuvista elatuskustannuksista pääomaltaan yhteensä 1 394 euroa (määrä 2).

Vakuutusyhtiö on katsonut, että koska kyse on lapsilisän maksuun liittyvästä perusteettoman edun palautuksesta, koskee asia tosiasiallisesti lapsen elatusta ja huoltoa. A taas katsoo, ettei vaatimus liity lasten elatukseen eikä varsinkaan lasten huoltoon, koska lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan lapsen huollon tarkoituksena on ”turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti”, eikä säännellä lasten elatuksesta taikka siitä aiheutuvista kustannuksista. A on myös vedonnut siihen, että vaikka palautettavaksi vaadituissa varoissa on kyse lapsilisistä, on kyseiset varat nostettu ja maksettu suoraan lapsen C pankkitilille, jolloin varoista on tullut hänen omaisuuttaan.

FINE toteaa asiassa olevan kiistatonta, että palautettavaksi vaadituissa varoissa on kyse lapsilisistä. Käytössä olevan selvityksen mukaa lapsilisät on maksettu C:n tilille ja kuten A on todennut, on varoista tällöin tullut C:n omaisuutta. Asiassa tulee näin ollen arvioitavaksi, voidaanko alun perin C:n tilille maksettujen ja ensi sijassa C:lle palautettavaksi vaadittujen varojen, joissa on ollut kyse lapsilisistä, katsoa liittyvän rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla lasten huoltoon ja elatukseen.

Lapsilisässä on kyse lapsen huoltajalle maksettavasta etuudesta, jonka tarkoitus on kattaa osa lapsesta aiheutuvista kustannuksista, mutta jonka käyttötarkoituksesta ei ole tarkemmin säädetty. Tässä tapauksessa A on laatimassaan haastehakemuksessa kertonut, että tarkoituksena on ollut säästää lapsilisät lasten tileille niin sanotuksi pesämunaksi lapsille. Käytännön syistä myös D:stä maksettuja lapsilisiä on aiemman käytännön mukaan maksettu C:n tilille, josta ne on edelleen siirretty D:n tilille. A:n mukaan B on yksin A:ta kuulematta muuttanut maksukäytäntöjä, ja A:n toimien vuoksi lasten tileillä oleviin varoihin ja niiden määriin liittyy epäselvyyksiä, joiden perusteella A on esittänyt perusteettoman edun vaatimuksen B:tä ja C:tä kohtaan.

FINE toteaa, että siltä osin, kun asiassa on kysymys siitä, että alun perin C:n tilillä olleita varoja vaaditaan palautettavaksi C:lle, asiassa vaikuttaisi sinänsä olevan kysymys lasten huoltoon ja elatukseen liittymättömästä varallisuusoikeudellisesta asiasta. Ottaen kuitenkin huomioon asiakokonaisuuden eli sen, että vaatimus on esitetty lasten huoltajuutta, elatusta ym. koskevan asian yhteydessä sekä se, että kyse on nimenomaan lapsilisistä, FINE katsoo perusteettoman edun palautusvaatimuksella olevan tässä tapauksessa looginen ja todettavissa oleva yhteys lasten huoltoon ja elatukseen. FINEn näkemyksen mukaan tätä tukee myös se, että määrän 1 osalta varoja on vaadittu toissijaisesti palautetavaksi A:lle.

Edellä mainituin perustein FINE katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen eikä suosita muutosta siihen.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Toukonen